Sain viipyä lokakuun alussa viikon Lapissa. Olen katsonut kuvia runojeni yhteydessä ja ilman. Ihmettelen omia tekstejäni. Niissä näkyy ainakin kolme kaipausta. Nämä ovat: lepo, avarat näkymät (myös sisälleni) ja Jumalan Isän äänen kuuleminen. Tämä kaikki yhdistettynä kauneuteen tuo mieleeni unelmia uudesta luovuuden jaksosta.
Tein myös kuvakirjan matkastani. Ajattelen katsovani kirjaa hiljakseen kotona. Tämä oli ensimmäinen asia, mitä tein uudella tietokoneellani. Se on nyt otettu käyttöön. Toivon, että sydämen silmät ja korvat avautuisivat. Usein juuri levon ja turvallisuuden kautta kohoaa luovuus ja halu tehdä jotain kaunista.
En muuten ihmettele lainkaan sitä, että kaikki on luotu Kristuksen kautta ja että hän on Elämä ja Valo. Kristus luo uutta myös minussa. Athanasios on kirjoittanut: ”Koska kaikki mikä on luotu, on luotu Kristuksen kautta, ja koska ihmisen uudistuminen on myös luomistyö, tämä tehtävä kuuluu Kristukselle. Samoin Kristus, joka oli alkutilassa ihmisten elämä ja valo, voi palauttaa tämän kadotetun olotilan, koska hän itse on Elämä.” Pyhä Henki johdattakoon minua luovuuteen ja lepoon Kristuksessa ja avatkoon sanoja ja näkymiä Isän sydämeltä, eikä ole mitään kiirettä. Nimittäin tällä ”retriitillä” ei ole aikataulua.
Näihin omiin hiljentymishetkiini otan mukaan oman pikkukirjani Jeesuksen sanoista https://cetalenan.fi/2022/03/28/jeesuksen-sanoja-kirjanen/
Sama YouTubena https://youtu.be/Xdn_bXlqFdk?si=OVeBq1ZP_ZXs0Eh8
Eikö kuulosta ihan hyvältä suunnitelmalta? Ceta
Kiitos kommentistasi, Liisa! Saan paljon myös sinun kommentistasi kuten myös Keijon. Nyt kommenttikenttä on yksinkertaisilla asetuksilla, joten ei pääse vastaamaan suoraan toisen kommenttiin. Vain minä pääsen. Keijo varmaan huomaa kiitokset tai välitän ne myöhemmin. Elämä on juurikin kahdessa todellisuudessa vaeltamista. Kirjoitat: ”Tulee mieleen Ps. 119:105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. Usein koen kulkevani varjoisia polkuja. Olen ajatellut, että mitä synkempi varjo, sitä kirkkaampi valo on jossain. Ja niin se on. Jeesus on maailman Valkeus. Pääsen taas valoon, ja polku selkenee.” Vähitellen olen minäkin päässyt jälleen lepoon, valoon ja turvallisuuteen. Kiitollinen olen. Myös taiteilen tyytyväisenä, vaikka jälki ei tyydytä. Tämä on minun ylistystäni ja ”lauluani”. Sille löytyi nyt tilaa.
Pitkästä aikaa tulen vierailemaan. Tosin kommenttimahdollisuuttakaan ei ole välillä ollut. Kiitos teille molemmille. Todella, kuten Keijo kirjoittaa, elämme samaan aikaan kahdessa todellisuudessa. Mielelläni haluaisin ahdistuksesta eroon, mutta olen ymmärtänyt kuitenkin, että tässä maailmassa se on mahdotonta. Jeesus sanookin, että ”teillä on ahdistus”. Samaan aikaan saamme olla turvallisella mielellä. Kuljemme valossa, Jeesus kulkee edellämme, on luvannut olla kanssamme joka päivä, joten saamme katsoa Häntä, joka on voittanut maailman.
Kiitos, Keijo tästä, on niin totta: ”Itselleni tähän tärkeänä apuna on ollut useimmiten Raamatun sanan äärellä viipyminen, niiden sanojen äärellä, jotka ammentavat siitä, vielä näkymättömästä todellisuudesta, joka on todellisempi kuin näkyvä ja jotka, ovat ankkuroituneet todelliseen Kristus-kallioon.”
Tulee mieleen Ps. 119:105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
Usein koen kulkevani varjoisia polkuja. Olen ajatellut, että mitä synkempi varjo, sitä kirkkaampi valo on jossain. Ja niin se on. Jeesus on maailman Valkeus. Pääsen taas valoon, ja polku selkenee.
Jumalan luoma ihana luonto on myös täynnä valoa ja varjoa, aurinkoa ja pilviä, sadetta ja poutaa, vuodenaikoja. Ceta, sinun kuvissasi ja runoissa ovat ne kaikki. On myös näkymiä aivan lähelle, kukkien terälehdille, ja hyvin kauas mm. tunturin laelta.
Pelastus Jeesuksessa avaa tien Jumalan valtakuntaan, vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta. Miten ihmeellistä on, että saamme elää nyt Jumalan lapsina, iloita Hänen luomastaan kauneudesta, ja kiitollisena ennen kaikkea sovituksesta Jeesuksen veren kautta. Saamme kulkea polkuamme hänen armonsa varassa, ja kantamina. Se on totta, vaikka näin olisi, miten, Keijo, kuvailet – joka tuttua minullekin: ”
”Maailma ja kaikki sen moni aistein havaittava todellisuus ruokkii kovin helposti ahdistusta, aiheuttaa turvattomuutta ja huolta, jotka löytävät hyvin tarttumapintaa minussa kristittynäkin.” Kiitos Jeesukselle, Hän on voittanut maailman. Olemme matkalla Isän kotiin.
Kiitos, Keijo, kirjoituksestasi.
Nostan vielä Keijon kommentistä ylös yhden lauseen: ”Ei liene parempaa turvallisuutta, luottamusta ja levollisuutta vahvistavaa ja ylläpitävää asiaa kuin Kristus ja kaikki se mitä hän on puolestamme tehnyt.”
Kiitos, Keijo! Olen vilkaissut Raamatun tavallisimpia sanoja. Armo, rauha ja turva ovat yleisimmästä päästä. Ei ole ihme, että juuri sanasta kaipaamme ja löydämme tätä mitä sanatkin edustavat.
Kiitos tosiaan pitkästä kommentistasi. Siinä ei ole mitään liikaa. Minua rasittaa juuri se, että monin aistein ja yllättävästikin joutuu ottamaan vastaan kaikenlaista ”häiriötä”.
Sanot: ”Tärkein työntekijän resurssi on oma levollisuus ja rauha”. Totta. Useimmiten puhun puhelimessakin suljetun oven takana eli kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa, vaikkei kyse ole työstä. Kuitenkin puhelu on tärkeä hetki molemmille.
Luovuus nousee tästä maaperästä mitä yritän kuvailla. Kuitenkin esimerkiksi taiteen tekeminen voi myös väsyttää. Siihen liittyy innostus ja fyysinenkin kestävyys. Herkillä alueilla liikumme.
Hei, samaa mieltä. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Turvallisuus, lepo ja rauha luovat edellytyksiä luovuudelle. Näin se on.
Tuon voi soveltaa myös ihmissuhteisiin. Ihmissuhdetyötä tehneenä ja sen tuomien kokemusten, koulutusten ja työnohjausten saldona itselleni tärkeimmäksi fokusoitui: ”tärkein työntekijän resurssi on oma levollisuus ja rauha”.
Ko. resurssit luovat edellytyksiä mm. luovalle ajattelulle, toisen asemaan asettumiselle, kuuntelulle ja hänen tilanteensa ymmärtämiselle myös ihmissuhdetyössä. Ne luovat edellytyksiä hädän, levottomuuden ja avuttomuuden vallassa olevalle ihmiselle asettumista yhteyteen häntä kuuntelevan kanssa ja rauhoittumiselle. Ja näiden kaikkien myötä hänelle tulee edellytykset saada esiin uusia näkökulmia ja saada niitä resurssejaan käyttöön, jotka ovat olleen hädän, ahdistuksen ja avuttomuuden suojien takana.
Mutta jos itse olen kovin levoton, ahdistunut ja huolien vallassa edellytykset toisen kuulemiselle ja hänen asemaan asettumiselle ovat kovin heikot.
Mitä tämä on hengelliseen todellisuuteen sovellettuna? Ei liene parempaa turvallisuutta, luottamusta ja levollisuutta vahvistavaa ja ylläpitävää asiaa kuin Kristus ja kaikki se mitä hän on puolestamme tehnyt.
Tosin yhtäältä kristittynä elämme tämän ns. samanaikaisuuden kanssa, josta Jeesus puhuu mm. Joh.16- luvun lopussa: ”maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman”.
Maailma ja kaikki sen moni aistein havaittava todellisuus ruokkii kovin helposti ahdistusta, aiheuttaa turvattomuutta ja huolta, jotka löytävät hyvin tarttumapintaa minussa kristittynäkin.
Itselleni tähän tärkeänä apuna on ollut useimmiten Raamatun sanan äärellä viipyminen, niiden sanojen äärellä, jotka ammentavat siitä, vielä näkymättömästä todellisuudesta, joka on todellisempi kuin näkyvä ja jotka, ovat ankkuroituneet todelliseen Kristus-kallioon