Kristinusko ilman uhrikaritsaa – arvio Olli Valtosen kirjasta

”Kirjoituksia eksyville KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI”, Olli Valtonen

—

KRISTINUSKO ILMAN UHRIKARITSAA – ITSENSÄ LÖYTÄMISEN USKONTO

———–

Kirjoitan Olli Valtosen ajatuksista Kirjapajan vuonna 2006 kustantaman kirjan pohjalta. Kirjan nimi on ”Kirjoituksia eksyville KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI”. Kuin alustukseksi laitan myös merkintöjä vuoden 1994 kirjasta ”TUULET TULEVAT”. Tämä kirja-arvioni on jo useita vuosia vanha kuten myös v. 2006 kustannettu kirjakin. Silti siinä on minusta jotain mitä voimme vielä pohtia. Huomaan laittaneeni poikkeuksellisen runsaasti suoria lainauksia kirjasta. Näin voin itsekin arvioida omia tulkintojani, käsitänkö yhä kirjan sanoman samoin kuin joitain vuosia sitten. Nyt v.2014 näkisin, että tämän kaltaiset ajatukset ovat yhä lisääntyneet. Yleisuskonnollisuus ja katolisuuden vaikutukset kristillisyyden sisällä nousevat esiin jatkuvasti.

————

TUULET TULEVAT

Olli Valtonen vaikuttaa monessa paikassa, ainakin Helsinki Missiossa, Tuomasmessussa ja Hiljaisuuden liikkeessä ja niin sanotussa aamupiirissä. ”Tuulet tulevat” kirjan loppupuolella Valtonen kertoo miten voimakas kokemus hänelle oli ensimmäinen hiljaisuuden retriitti. Se oli käänteentekevä kokemus hengellisyydelle. Toinen vahva kokemus oli vierailu Lontoon Holy Trinityn eli Pyhän Kolminaisuuden anglikaaniseurakunnassa Bromptonissa. Valtosen vierailun aikaan oli Lontoon Holy Trinity seurakunnassa Toronton seurakunnan vetäjä pastori John Arnott. Kirkkoherra Sandy Millarin rukoillessa Olli Valtonen sai sellaisen hengen kosketuksen mitä nyt näissä yhteyksissä yleensä kuvataan rakkaudessa likoamisena. Valtonen kuvaa: ”Tuule tuuli ja hengitä minuun voimasi ja Isän rakkautesi”.

————

Kirjassa ”Tuulet tulevat” käy myös ilmi runsaat kontaktit kansainväliseen karismaattisuuteen ja ennen muuta katolisuuteen. Sivulla 163 Valtonen kirjoittaa seuraavasti tulevaisuuden hengellisyydestä: ”Elämä on suuri kokonaisuus. Siksi tätä aikakautta kuvaa parhaiten huono suomenkielinen sana kokonaisvaltainen. Kokonaisvaltaisuus on 1900-luvun lopun suuri teema.

Tässä merkityksessä maallistuminen on out. Hengellisyys on in. Todellisuus on saamassa ihan uuden järjestyksen. Pelkkään järkeen perustuva todistelu ja argumentointi, samoin kuin sanat itsessään ovat menettämässä merkitystään. Niiden tilan ottavat vähitellen rituaalit, kokemus, symbolit, merkit ja suuret kertomukset.”

———

KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI

Nyt lähden poimimaan kirjan ”Kaikki kääntyy hyväksi” ajatuksia siinä järjestyksessä kuin ne kirjassa tulevat vastaan. Otsikointi on minun tekemäni. Valtosen teksti on kursivoitu ja tummanpunaisella värillä.

———

Sielun pelastuminen

Valtonen:

”Sielun pelastuminen on sitä, että itsensä kadottanut ihminen saa kosketuksen itseensä”. ”Mihin ihminen herää? Ilmiöllä on hyvä nimi. Kutsumme sitä läsnäoloksi. Havahtuminen on heräämistä oman elämän läsnäololle”. Tässä kohdin Valtonen kertoo muutoksesta.” Tähän asti olen kuvitellut, että sielun pelastus tarkoittaa pääasiassa syyllisyysongelman ratkaisua”. ”Enemmänkin on ollut kysymys siitä, miten voin kokea rikasta ja yltäkylläistä elämää.”

”Kysymys kuuluu siis: Kuka minä olen, kaikkien ajatusteni, tunteitteni ja pyrkimysteni takana? En voi pelastaa sieluani. Mutta voin löytää sen.”

”Sielunsa löytäminen on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin se herättää meidät henkiin. Ja toiseksi, tarvitset sieluasi, jotta voit olla yhteydessä Jumalaasi. Sielu on Jumalan reviiriä. Yhteys Jumalaan on kristinuskon ydinasia.”

—

Tähän tapahtumaan liitetään myös Pyhä Henki.”Pyhän Hengen tuleminen on kuin heräisi kuolleista. Se on sitä, että Jumala puhaltaa elämän hengen keskelle kuolemaa. On niin paljon elävänä kuolleita. Niin paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat tätä puhallusta.” ”Omassa elämässäni yksi näistä puhalluksista liittyi Hiljaisuuden retriittiin vuonna 1994.” Paavo Rissanen veti retriitin. Hän sanoi: ”Hengitys on iso osa meditaatiota. Eikä liene sattuma, että Jumalaa kutsutaan hengeksi. Läsnäolon kokemus on Hengen työtä.”

——-

Sielun pelastuminen on Valtosen mukaan sitä, että ihminen saa kosketuksen itseensä. Ihminen herää läsnäoloon. Tämä puolestaan on tärkeää, että saa yhteyden Jumalaan. Pyhä Henki kuvataan tunnekokemuksena ja puhalluksena, joka tekee eläväksi. Missään ei mainita, että Pyhä Henki kirkastaisi Kristusta. Samoin sielun pelastuksen yhteydessä ei puhuta mitään Jeesuksesta.

——–

Syntiinlankeemuskertomus ja sen seuraukset uudella tavalla

Pääkysymykseksi syntiinlankeemuksessa muodostuu se, että ihmisen kuva rakastavasta ja armollisesta Jumalasta muuttui vihamieliseksi ja kostavaksi. Syntiinlankeemuskertomus nimetään kirjassa myös sielun kadottamisen kertomukseksi.

—-

Valtonen viittaa Drewermanniin ja selvästi hyväksyy hänen ajatuksensa: ”Ihminen ajoi itse itsensä pois paratiisista. Oman pelkonsa ja häpeänsä takia. Ihminen itse sulki itsensä ulos Jumalan yhteydestä. Pelko vääristi ihmisen jumalakuvan ja rikkoi yhteyden, joka oli tarkoitettu Jumalan ja ihmisen välille.”

”Mitäpä jos Jumala olikin lähtenyt paratiisista etsimään ihmistä rakastaakseen hänet terveeksi, ei kostoa suunnitellen tai rangaistus mielessään? Mutta Aadamin häpeä ja pelko muunsivat Jumalan kostajaksi.”

”Kauhusta vapisevaa ei auta julistus, jossa pelastusta saarnataan niin monimutkaisesti kaikkine kielipeleineen sovituksesta ja vanhurskauttamisista, että perusajatus Jumalan yksinkertaisesta rakkaudesta katoaa.”

”Kääntyminen tarkoittaa mielenmuutosta. Minkälaista mielenmuutosta? Sellaista mielenmuutosta, että Jumala ei ole alati vihainen tuomari, joka odottaa voidakseen jakaa rangaistuksiaan. Sillä Jumala ei ole tällaista pelkoa ansainnut. Mielenmuutos on jumalakuvan muutos. Jumala on rakastava Isä, joka odottaa voidakseen osoittaa meille rakkautensa.”

”Jeesus antaa vastauksen kysymykseen, joka kuuluu: ”Miten löydämme takaisin Jumalan luo sellaisena kuin hän todella on?” Vain siten, että heitämme kerta kaikkiaan pois kaiken rangaistuksen pelon ja syyllisyyden tunteen.”

”Olimmepa tehneet mitä tahansa, ensimmäinen asia elämässämme on Jumalan hyväksyntä ja viimeinen sana on anteeksiantamus.”

———-

Kääntyminen tarkoittaa tässä ymmärtääkseni Valtosen mukaan sitä, että jumalakuvamme muuttuu vihaisesta Jumalasta rakastavaksi Jumalaksi. Syyllisyyden ongelma ratkeaa hänen mukaansa niin, että heitämme pois rangaistuksen pelon ja syyllisyyden tunteet. Tähän kokonaisuuteen ei kuulu mitenkään muuten Jeesus kuin siten, että Hän tuli kertomaan meille Jumalan rakkaudesta. Syntien sovituksesta ei puhuta.

———————-

Ajatuksia uhraamisesta

Lainausta kirjasta:

”Miksi pitää uhrata jumalille? Tai miksi Jumalalle? Siksi, että Jumala on vihainen.”

”Drewermann sanoo, että syntiinlankeemuskertomuksesta lähti ihmiskunnan vääristyneen jumalakuvan voittokulku. Siitä lähtien kuva Jumalasta on ollut todellisen jumalakuvan irvikuva. Paratiisista karkottamisen jälkeen ihmiskunta on lukemattomilla eri uhreilla ja uhritavoilla yrittänyt lepyttää vihaiseksi kokemaansa Jumalaa.”

”Drewermannin mukaan Kain ja Abel ovat esimerkkejä ihmisistä, jotka eivät milloinkaan voi pitää mahdollisena, että rakkaus voisi kohdata heitä sellaisena kuin he ovat. Uskoa, että heitä rakastettaisiin yksinkertaisesti siksi, että he vain ovat.”

”Ja surullista tässä on se, että tätä kertomusta kirjoitetaan sydämissämme myös kristillisenä aikana, siis sen jälkeen kun Herramme ja veljemme Jeesus tuli 2000 vuotta sitten kertomaan, millainen Jumala, ihmisen luoja oikeasti on. Yhä edelleen elää vahvasti se ajatus, että Jumala tarvitsee uhrin voidakseen rakastaa paratiisiinsa kadonnutta ihmistä. Me tulkitsemme kristinuskoa tästä julmasta kuvasta käsin ajatellen, että Jumala oli lepytettävä niin äärimmäisellä tavalla, että hän vaati oman poikansa veren sietääkseen meitä silmissään.”

”Pääsiäisen ydin on tämä: Jumalalla ei ole muuta vihollista tässä maailmassa kuin kuolema. Ja sen Kristus tuli tänne voittamaan. Kuolemalla kuoleman voitti.”

”Ja siinä ohessa hän oli osa meidän elämäämme. Kärsi meidän kipumme, koki meidän kokemuksemme Jumalan hylkäämisestä. Ja nousi kuolleista osoittaakseen että vihollisista suurin on kukistettu.”

”Jumalalla ei ole muuta vihollista kuin kuolema. Ja kun hän kuolemalla kuoleman voitti, vihollisista viimeisin kukistettiin. Siksi on tärkeää, että me esittelemme tälle maailmalle sitä Jumalaa, jonka me näemme Jeesuksessa. Julistakaamme sitä sanomaa parannuksenteosta jota Jeesus julisti. Kreikankielinen sana metanoia eli kääntyminen tarkoittaa ennen kaikkea kääntymistä pois väärästä jumalakuvasta. Kohti oikeaa jumalakuvaa. Sitä kuvaa, josta Jeesus sanoo: ”Joka on nähnyt minut, hän on nähnyt Jumalan.”

——

Olli Valtonen hylkää ajatuksen Jumalan vihasta ja uhrista. Raamattu kyllä puhuu Jumalan vihasta. Mm. Paavali sanoo: ”Me pelastumme hänen kauttansa vihasta” (Room.5:9). Valtonen kieltää koko Jeesuksen uhrikuolema-ajatuksen. Sovitusta synneistä ei tarvita vaan ennen kaikkea uskomista Jeesuksen puheisiin, ja siihen millaisena Jumala näyttäytyi Jeesuksessa. Ja mihin syntien sovitusta olisikaan tarvittu, kun syntiinlankeemuksen seurauksena oli lähinnä vääristynyt jumalakuva? Kuitenkin kuolema sentään Valtosenkin mukaan voitettiin Golgatalla.

———–

Kilvoittelusta ja Jumalan armosta

Lainausta Valtosen kirjasta:

”Puhun kilvoittelusta. Oikeastaan sen loppupisteestä. Siitä, kun olen tehnyt kaikkeni yrittääkseni voittaa ikioman heikkouteni – omimman syntini – joka uudestaan ja uudestaan vie minut keskelle suuria ongelmia.”

”Kullakin on oma Akilleen kantapäänsä, oma heikkoutensa. Armon vastaanottaminen edellyttää sitä, että olemme tulleet tietoisiksi omasta haavoittuvuudestamme. Siksi kilvoittelun yksi tärkeä osa liittyy itsetuntemukseen.”

——

Kilvoittelusta ja itsetuntemuksesta kirjassa on hyvin paljon asiaa. Se tapahtuu myös enneagrammin pohjalta.

—-

Valtonen palaa vielä ajatukseen, että Jumalan kasvot on julistuksessa saatu näyttämään vihaisilta eikä armollisilta. ”Olemme kirkossa jotenkin epäonnistuneet evankeliumin keskeisimmän asian, Jumalan varauksettoman armon välittämisessä.”

”Ja tähän me olemme onnistuneet sotkemaan Jeesuksenkin.”

”Viesti menee salakavalasti näin: Koska Jumala vihaa niin paljon syntiä, hänen oli lähetettävä poikansa tänne maailmaan ja uhrattava hänet meidän pahuutemme takia. Jumala voi hyväksyä meidät vain Jeesuksessa, koska Jeesuksen tähden hän antaa meille synnit anteeksi. Jeesus tuli lepyttämään vihaisen Jumalan. Armo on tässä sitä, että Jumala voi hyväksyä minut silmissään vain veriuhrin takia.”

”Mutta ei se ole sitä armoa, josta Jeesus tuli todistamaan.”

”Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ei voida selvittää ihmisille lakitermein ja kuvin, jotka tulevat lakituvasta. Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ei voida selittää ihmisille ikään kuin Vanhan testamentin kautta, jossa Jumala vaatii koko ajan uhria.”

Jumalan rakkautta ja hyvyyttä voidaan kuvata vain Jeesuksen kautta ja sen kautta mitä Jeesus meille armosta ja rakkaudesta opetti. Kysymys on aivan uudesta testamentista. Sen sisällön tuli Jeesus meille avaamaan. Ja ydinkohta on siinä, että Jumala rakastaa maailmaa ja sen ihmisiä. On aina rakastanut, maailman alusta alkaen.”

”Uskon uhrikuolemaan toisella tavalla. Jeesus oli uhri, mutta hänet tappoivat ihmiset – ei Jumala. Miksi hän kuoli? Siksi, että sen ajan hurskaat ja kirjanoppineet eli lain kiivailijat eivät yksinkertaisesti voineet sietää hänen julistustaan armosta.”

———

Itse lisäisin tähän Hebr.7:26,27: ”Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopiikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.” Tässä käy hyvin selville Vanhan testamentin uhrikäytäntö sekä Jeesuksen kertakaikkinen uhri Golgatalla. Ikävää, että Valtonen pitää tätä vain väärinkäsityksenä, koska uhria ei tarvita. Jeesus on hänen mielestään uhri vain siinä mielessä, että ihmiset tappoivat hänet.

—–

Mitä on usko Jeesukseen?

Lainausta Valtoselta:

”Mitä tarkoittaa se, että uskoo Jeesukseen?”

”Perimmältään kysymys on siitä, uskommeko siihen mitä hän sanoi.”

”Tässä on tiivistys ehkä kaikkein tärkeimmästä: Jeesus sanoo, että väärät ja pahat teot saa anteeksi. Tässä on sanottu se kaikkein olennaisin asia, johon koko kristinusko kiteytyy; se mitä Paavali kutsuu evankeliumiksi.”

”Kirkko on perustamisestaan lähtien opettanut syntien anteeksisaamista. Siihen perustuu 2000 vuotta vietetty messu, jonka kulminaatiopiste on siinä, kun liturgi nostaa viinimaljan kaikkien syntisten nähtäväksi ja sanoo: Tämä on sovinnon malja syntien anteeksisaamiseksi. Siihen samaan perustuu rippi ja synninpäästö. Väärin tehneille sanotaan: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

——-

Tässä kohdin ihmettelen eniten miten tämä voi toteutua ilman, että nähdään Jeesus uhrikaritsana ja syntien Sovittajana. Kuitenkin juuri ajatuksen uhrista Valtonen kieltää useammassa kohdin kirjaa. Jeesus tuli kertomaan, että väärät teot saadaan anteeksi. Ja tämä on myös muka Paavalin julistama evankeliumi.

———

Anteeksiantamisesta, katumisesta, parannuksesta ja kilvoittelusta

Kirjassa käsitellään aika laajasti vuorisaarnaa ja Jeesuksen opetuksia.

”Älkää tehkö pahalle vastarintaa.”

”Tässä vuorisaarnan katkelmassa Jeesus halusi osoittaa, että taistelussa pahuutta vastaan on tehokkaampiakin aseita kuin revanssi – parempia kuin oikeudenmukaisinkaan kosto. Hän kuvaili tälle maailmalle uuden asenteen kohdata paha ja vääryys, uudenlaisen tien, joka kolme vuotta myöhemmin tuli maksamaan hänelle hänen henkensä.”

”On vain niin paljon asioita, joita ei voi koskaan korjata, siksi siihen liittyy niin paljon surua.”

”Mutta mitä se parannuksen teko sitten on, jos ei korjaamista? Palaamme takaisin tähän metanoia – sanaan. Se tarkoittaa siis mielen muuttumista, sisäistä uudistumista. Ja liittyy – ei ollenkaan korvaamiseen tai korjaamiseen. Siihen, että on asioita, joita ei kukaan voi muuttaa. Mutta joihin kohdistuu anteeksisaamisen todellisuus.”

”Saman anteeksiannon piiriin kuuluvat myös virheet, joskus tuntuu siltä, että elämme niin perfektionistisessa kulttuurissa, että synnit vielä saa anteeksi, mutta omaa vajavaisuuttaan ei. Vaikeinta on lopulta antaa anteeksi itselle. Siis tee täyskäännös. Tee parannus!”

——

Parannuksen tekemiseen Olli Valtonen ei liitä sitä, että tulisi uskoa evankeliumi Jeesuksesta, vaan se tarkoittaa mielen muuttumista anteeksiannon todellisuudessa, ja ihmisen sisäistä uudistumista.

—

Edelleen lainausta Valtosen kirjasta:

”Jeesuksen mukaan kilvoittelu liittyy ihmisen pelastumiseen. Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään, mutta eivät siihen kykene.”

”Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan, että meidän täytyy kilvoitella päästäksemme sisään ahtaasta portista? Hän liittää sen oikein ja väärin elämiseen. Hän antaa esimerkiksi ohjeita kristityn elämäntavoiksi, mutta jostain syystä niistä puhutaan ja niitä opetetaan kristillisessä saarnassa hävyttömän vähän. Mieluummin tarjoillaan turvallisuushakuista hartausainesmössöä ja vakuutetaan sitä yhtä ja samaa asiaa: että Kristuksen veressä ja ristissä on vastaus.”

”Hiljaisuus on kilvoittelun voimanlähde. Se nousee autiomaasta, mistä luostariliike on peräisin.”

”Oletko selvillä omasta kiusauksestasi? Jos et ole, ehdotan matkaa erämaahan. Siellä voit sen kohdata. Oman peruskiusauksen tunnistaminen on tärkeintä ja parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Se nimittäin liittyy elämän tarkoitukseen.”

”Koettelemusten aikana meitä sovitetaan siihen rakoon, joka on meidän paikkamme tässä maailmassa. Se on se meidän ahdas porttimme, josta pitää päästä läpi.”

———-

Tässä Valtosen kuvauksessa kilvoittelu jää kovin ihmisen omien ponnistelujen varaan ja pelastus liittyy oikein elämiseen. Mitä omasta kilvoittelustani tulisikaan ilman jatkuvaa turvautumista Jeesukseen. Tarvitsen päivittäin puhdistusta ja anteeksiantoa ja siihen liittyy keskeisesti ristin työ. Kristillinen kilvoittelu tarvitsee sanomaa rististä ja Kristuksen verestä. Jeesuksen tarkoittamaa ahdasta porttia ei voi Raamatun mukaan tulkita oman paikkansa löytämisenä elämässä kuten Valtonen tekee.

—–

Hyveistä ja hyvän tekemisestä

Valtonen:

”Viisauden harjoittaminen on luomistyön jatkoprosessia.”

”Armo on Jumalan ihmeellinen interventio eli väliintulo keskellä näkyvää maailmaa. Armo pitää maailman kasassa. Armo estää meitä sairastamasta enemmän kuin tapahtuu. Armo pitää sinut ja minut hengissä.”

”Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän löytää elämäänsä uskon?”

”Eräs Vanhan testamentin teksti kuvaa tätä seuraavalla tavalla: Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne.”(Jes.30:15)

”Siitä tulee edellä mainitun raamatunkohdan ensimmäinen opetus. Se on sana kääntykää. Kääntyminen tarkoittaa asenteen muutosta. Pysäyttäkää maaninen ryntäily ja ottakaa aikalisä.”

”Raamatun mukaan usko on luottamusta. Vastaavasti uskon puute on epäluottamusta.”

”Uskon syntyminen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jumalaan. Mutta uskovaksi kutsumamme ihminen ei vain usko siihen, että Jumala on olemassa. Hän myös luottaa Jumalaan.”

”Luottamuksen omistaminen alkaa hiljaisesta kaipauksesta. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin luottamusta voi harjoitella. Istua hiljaa tuolillaan ja katsella auringon laskemista luottaen että se nousee taas huomenna.”

”Hyvän tekemistä voi opetella. Elämän tarkoitus on hyvyys.”

”Hyvyys on se syy, miksi maailma on olemassa. Eikä vain maailma; hyvyys on se syy, miksi sinä olet olemassa. Siinä lyhyin ja lopullisin vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Elämän tarkoitus on hyvyys.”

”Kerta toisensa jälkeen Jeesus sanoo, että taivaallinen Isä on muistava meidän hyvät tekomme. Ja että meidän palkkamme on oleva suuri. Kirkkovuoden tuomiopäivän teksteissä luemme saman tekojen korostuksen. Niiden mukaan meiltä ei viimeisellä tuomiolla kysytä, mitä pahaa me olemme tehneet, vaan mitä hyvää me olemme jättäneet elämässämme tekemättä.”

—–

Usko on Valtosen mukaan Jumalaan luottamista. Usko syntyy asenteen muutoksen kautta ja se kasvaa luottamusta opetellessa. Jeesus oli kirjan sanoman mukaan tullut tuomaan esille Jumalan todellisen mielenlaadun, eikä sovittamaan syntejä uhrikuolemallaan. Eli Jumalan Pojan ristinkuolema ei ole johdonmukaisesti ajatellen välttämätön yhteyden ja uskon syntymisessä Jumalaan, ainakaan siten kuin on perinteisesti opetettu.

Tekojen ja hyvän elämän korostuksessa näkyi katolisuuden vaikutus kirjan sanomassa. Myös Helsinki Mission ja Tuomasyhteisön hyväntekeväisyydestä kerrottiin kirjassa aika laveasti.

———-

Investoi taivaaseen

Valtonen:

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. …”(Matt.6:19-21)

”Ihmisen koko elämä on yhtä suurta etsikkoaikaa, aikaa, joka on annettu, jotta me voisimme löytää sen haavoittuneen ja syvällä jossakin geeniemme ja selviytymisstrategioittemme takana olevan todellisen itsemme. Sen me viemme kerran mukanamme.”

”Ilmestyskirjan 2. luvun jakeessa 17 lukee, että jokainen saa Jumalalta valkoisen kiven, johon on kirjoitettu hänen nimensä.”

”Elämän etsikkoaika on kasvua kohti tätä nimeä. Kohti tätä persoonaa. Juuri siitä on kysymys, kun me puhumme sielun pelastuksesta.”

”Kilvoittelun tärkeä kohde on aina ollut Pyhä huolettomuus. Se on sitä, että voit sanoa äiti Juliana Norwichilaisen tavoin: Jos onkin totta että kaikki kärsimme syntiemme seurauksena, kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi, kaikenlaiset asiat.”

——–

Näin siis elämän tarkoitus Valtosen kirjan mukaan on todellisen itsemme löytäminen. Etsikkoaikaa on koko elämä. Jeesusta ja Häneen uskomista ei mainita tässä yhteydessä. Samoin Jeesus ei ole kirjassa syntiemme Sovittaja Golgatan ristillä, Jumalan uhrikaritsa. Jeesus tuli vain kertomaan Isän rakkaudesta ja anteeksiannosta, elämään ihmisen elämän ja voittamaan kuoleman vallan. Kääntymisemme on Valtosen kirjan mukaan mielenmuutos, mikä tarkoittaa jumalakuvan muuttumista.

——-

Ceta Lehtniemi