Huhtikuussa alkoi ilmestyä nettilehtinen kotisivupohjalla.
Tästä linkistä lehtiä voi lukea, ylinnä on uusin.
https://armokantaa.fi/category/yleinen/
Kovasti kaipaamme palautetta. On ollut runsaasti roskapostihyökkäyksiä. Olen kuitenkin varannut kommenttikentän palautteelle, jota en julkaise tarkistamatta ensin. Ceta
Alan kerätä tuohon alle joitain kommentteja lehdestä:
1/2024 numerosta sanottiin Facebookin kommentissa näin: 
Yhteinen nimittäjä, mikä näkyi ikään kuin kantavana juonteena kirjoituksissa oli se, että toivomme perusta tulee meidän ulkopuoleltamme: Jumalan ikuisista lupauksista.
3.8.2023 Kommentti:
Tekstien ja kuvien äärellä nousi mieleeni laulun sanat: ”niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei siellä Kristus ois, hän ei yhtäkään luotansa sulje, eikä karkoita ketään pois”
2.8.2023 Olen saanut sähköpostitse, mesengerillä ja tavallisena viestinä hyvää palautetta lehdestä 4/2023. Tietoa lehdestä on mennyt eteenpäin runsaasti mm. facebookin kautta.
Kiitos Keijo: ”Hei, oli jälleen ilo lueskella Armo kantaa 3/2023 sisältöä. Painavaa asiaa. Lohdullisia ja rohkaisevia tekstejä, Raamatun kohtia, monen kirjavaa elämää pursuvia kuvia..
Runot jälleen hyvin puhuttelevia. Tuli tuosta Liisan runosta (jospa voisin) mieleeni monelta osin omaakin elämääni sanoittavia ajatuksia ja tuntoja.
Runosta tuli myös mieleeni Raamatun henkilöistä Iisak. Hän joka oli lupausten lapsi ja jolla ei inhimillisesti ollut mitään syntymisen edellytyksiä ja jota Aabraham ja Saara olivat odottaneet vuosikymmeniä. Tätä taustaa vasten olisi luullut, että hänen elämänsä olisi näyttäytynyt varsin ihmeelliseltä ja varsinaiselta menestystarinalta.
Mutta mitä hänestä tuli? Inhimillisesti katsoen hänen elämässään ei mitään erityisen merkittävää ollut nähtävissä. Riitelyjä Abimelekin kanssa kaivoista, perhedynamiikkakaan ei kovin auvoista näyttänyt olevan jne. Mutta Jumala näkee niin toisin.
Myös teksti ja video eheytymisestä oli puhutteleva. Ko. asiaa itsekin paljon miettinyt ja tosiaan termi on hyvin usein käytössä seurakuntakonteksteissa ja puheissa. Ja tulee usein kyselleeksi millaisesta eheytymisestä on kyse, mistä pitäisi eheytyä ja mihin? Ja millainen sitten on ns. eheytynyt ihminen/kristitty? Riippumaton, omillaan pärjäävä? Onko niin, että ollaan kristillistä uskoa psykologisoimassa ja antamassa Raamatun teksteille sisältöjä, jotka ovat sille vieraita?
Ko. aiheesta olisi varsin mielenkiintoista keskustella enemmäkin, mutta ehkä muissa yhteyksissä, sillä aihe on mielestäni todella päivän polttava.”
liisa: Kiitokset Keijolle palautteesta! Ja myös ajatuksista koskien Iisakia ja myös eheytymistä.
Kiitos vieläkin lehden antimista, oli todella hyvää luettavaa ja katsomista! Kiitos myös sinusta Isälle!
Hei, kiitos jälleen armo kantaa 2- sisällöstä! Ainakin itselleni nousseita merkittäviä sanoja ja tekstejä, teemoja: lepo, rauha, toivo, koti, turva, armo sovitus…Kuinka ajattomia ja erityisen ajankohtaisia nykyisessä maailman tilanteessa.
Ja kuinka pieni ihminen tarvitseekaan kuulla näistä kaiken sen informaatiotulvan keskellä, jonka sisällöt ovat täynnä pahuutta, väkivaltaa, ahneutta, vääryyttä, sortoa, epäoikeuden mukaisuuutta jne., jotka ruokkivat pelkoa ahdistusta, epätoivoa jne.
Aivan upea oli tuo Liisan runokin, jossa hän oli varsin osuvasti sanoittanut kysymysten muodossa noita hyvin tuttuja tuntoja, joita me kristittynäkin ihmisyytemme puolesta koemme ja kyselemme tämän usein niin lohduttoman näkyvän todellisuutemme keskellä. https://armokantaa.fi/toivo/
Ja toisaalta runo sanoittaa myös niitä toivon ja elämän näköaloja, joiden perusta lepääkin itsemme ulkopuolelta tulevan evankeliumin pohjalla. Sen näkymättömän maailman, joka on todellisempi kuin tämä näkyvä, joka kerran katoaa.
Hyvin lohdullista luettavaa oli myös tuo Lean runo. Siitä todellakin välittyi tunne ja kuva, että voi ihmisenä kovin hauraana, heikkona, uupuneena ja avuttomana kätkeytyä Taivaan Isän syliin. Runoa lukiessa tuli mieleeni Raamatun teksti, muistaakseni jostakin Mooseksen kirjasta sanat: ”sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkisen käsivarret”. https://armokantaa.fi/heikkona-tulla-saan/
Ja kyllä oli jälleen niin upeiden, rauhoittavien ja osuvien kuvien kautta tekstejä ja sanoja yhteen soinnutettu. Mielestäni kokonaisuutta vallitsi aivan upea harmonia.
Muutamalle ihmiselle postitan sähköpostitse Armo kantaa -nettilehtistä. Tässä yksi palaute koskien Armo kantaa 2/2023: ”Kiitos, Ceta Armo kantaa lehdestä ja siitä. että pidät minua ajan tasalla. Ja kiitos myös Liisallle ja Lealle lohdullisista runoista.”
Mesengerin kautta kommentti: ”Ihania, rakentavia ja oivaltavia nämä Armo kantaa-tekstit ja upeat kuvat. Todellakin löytyy iloa ja kaikkea hyvää”.