Richard Rohrin kirjan ”Suostu elämään” kriittinen arvio

Suostu elämään, Rukoilijan matka kehältä keskukseen, Richard Rohr

Kotimaa-Yhtiöt Oy / Kirjapaja 2007

Kirjoittajan ja kirjan esittely: Richard Rohr on maailman tunnetuimpia hengellisiä opettajia, kirjailija, fransiskaanipappi ja erakkomunkki, joka on perustanut New Mexicoon ’Center for Action and Contemplation’ nimisen keskuksen. Rohr on suosittu puhuja myös kansainvälisissä enneagrammikonferensseissa.

Kirjan keskeiset ajatukset ovat tiivistettyinä kirjan takakannessa. Richard Rohr sanoo, että elämme elämäämme ikään kuin kehällä, reunamilla, vailla kosketusta sisäiseen keskukseen. Suureen muutokseen on kaksi tietä: rakkauden ja rukouksen tie sekä kärsimyksen tie.

Rukouksen tulee Rohrin mukaan johdattaa meidät mielen, sanojen ja ajatusten tuolle puolen -niin avaraan paikkaan, että Jumalalla on mahdollisuus astua sisään. Hiljaisuudessa pyritään kokemaan Jumala: ”Istun tyytyväisenä kuin lapsi äidin sylissä. Istun ja odotan, kunnes tuo totuus on koko olemuksessani.”

 

Kirjoittajan suhtautuminen kritiikkiin

Kirjaa lukiessa voi todeta sen, että kirjoittaja on törmännyt myös kriittisesti ajatuksiinsa suhtautuviin ihmisiin. Eriävät ajatukset Rohr selittää mielellään johtuviksi ihmisten peloista ja ahdistuksista. Toinen mahdollisuus liittyy arvioijan kehityksen alhaiseen tasoon. Näin kirjailija hämmästyttää lukijansa ilmoittamalla edustavansa totuutta ja ainoaa oikeaa evankeliumin ymmärtämistapaa.

Kirja kertoo, että sosiaalipsykologi Lawrence Kohlberg teki aikanaan tutkimuksen moraalikehityksen vaiheista. Hän huomasi miten vaikeaa on erityisesti moraalisen ja hengellisen todellisuuden näkeminen. Hän päätyi siihen, ettei meille ole mahdollista ymmärtää kuin omaa kehitystasoamme tai korkeintaan yhtä sen yläpuolella olevaa tasoa. Juuri tähän kirjan mukaan törmäämme evankeliumia julistaessamme. Kohlbergin luokituksen mukaan Jeesus edustaa selvästi kehityksen tasoa kuusi. Monien ihmisten omatunto ei ole vielä selviytynyt ensimmäisestä, toisesta tai kolmannesta tasosta. Heiltä puuttuu kirjan mukaan monimutkaisempi, vaativampi moraalinen käsityskyky.

Minun on täytynyt hyväksyä tämä joiltakuilta, jotka hyökkäävät saarnojani ja opetuksiani vastaan, kirjoittaa Rohr kirjassaan ja jatkaa: ”He eivät voi käsittää, mistä evankeliumissa on todella kyse. Tässä suhteessa heillä on selvästi vielä kasvunvaraa.” Valtaosa ihmisistä jää kuulemma moraalikehityksen alemmille tasoille ja heille tulee antaa anteeksi Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Rohr sanoo, että Jeesuksen evankeliumi tulee aina jäämään vähemmistön asemaan aivan kuten juutalainen, islamilainen tai buddhalainen mystiikka.

 

Suuren mysteerin koskettaminen yhteistä kaikille uskonnoille

Jo näin alkuvaiheessa kerron heti, että Richard Rohrin ilmoittama evankeliumi ei sisällä mitään ajatusta Jeesuksen ristinkuoleman uhri- tai sovitusluonteesta. Samoin hän näkee kristinuskon täydentämässä muiden uskontojen ilmoitusta. Kaikki uskonnot ovat kuin yhteiseen kohteeseen osoittavia sormia.

Kontemplatiivisen rukouksen ja elämäntavan kautta Jumalan kohtaamisesta ja läsnäolon tietoisuudesta tulee keskeinen asia ja siten myös harjoittajalleen totuus. Tämä yhteinen kokemustausta ja ajattelutapa vie väistämättä yhteyteen ja vuoropuheluun kaikkien muiden uskontojen kanssa.

Lainaan kirjasta: ”Kontemplatiivisen rukouksen ihmisissä on suvaitsevaisuutta, koska he täydellisen Jumalan kohdattuaan ymmärtävät asioiden katoavaisuuden ja oman mielensä rajallisuuden. Tämä on nöyrtymisen ja kenties kärsivällisyyden seurausta.”

Rukouksen ja hengellisen etsinnän on kirjan mukaan tarkoitus nähdä todellisuuden luonne. Sen pohjalla on aina hyvyys. Kaikki perustuu näin lopulta rakkauteen. Mielestäni kirja kuvaa nimenomaan kaikkien meditatiivisten kokemusten yhteistä luonnetta mm. seuraavassa: Valaistuminen tarkoittaa suuren mysteerin näkemistä ja koskettamista. Kosketamme suurta kertomusta, näemme tosiolevaisen. Jeesus kutsuu sitä taivasten valtakunnaksi ja Buddha valaistumiseksi. Sekä buddhalaiset että hindut puhuvat nirvanasta. Filosofit saattaisivat kutsua sitä Totuudeksi. Useimmat meistä kutsuvat sitä yksinkertaisesti rakkaudeksi.”

Edellä olevasta näkee sen, että kontemplatiivinen kristillisyys löytää yhteyden muihin kontemplatiivisiin ja filosofisiin uskontoihin, mutta siltä puuttuu kenties yhteys perinteiseen kristinuskoon, jossa evankeliumi tarkoittaa uskomista Jeesuksen ristin sovitustyöhön ja tätä kautta lahjoitettuun Pyhän Hengen osallisuuteen. Minulle matka kehältä keskukseen tarkoittaa juuri edellä olevaa, Kristukseen keskittymistä. Samoin näen evankeliumin siten, että sille avautuminen ei kysy mitään erityistä moraalikehityksen tasoa. Usein juuri yksinkertaisen evankeliumin vastaanottaminen vasta kohottaa myös ihmisen moraalista tasoa.

Vaikka näen perinteisen kristinuskon ja kontemplatiivisen uskon välillä sovittamattoman ristiriidan, niin pyrin paneutumaan syvemmin Richard Rohrin sanomaan. Mitä hän tarkoittaa matkalla kehältä keskukseen? Tiedän, että kaiken oikein ymmärtäminen ei minulta onnistu erilaisen uskonnäkemykseni vuoksi, juuri siksi, että ajattelen hyvin Kristus-keskeisesti ja sovituskeskeisesti. Samoin pidän Pyhän Raamatun arvovaltaa täysin erilaisena kuin muiden uskontojen ja uskomusten tuottamalla kirjallisuudella on. Väitän siis, että ero on hengellisissä näkemyksissäni eikä moraalisessa tasossani. Ellei sitten joku pidä juuri tätä ajatteluani epämoraalisena. Onhan käsitykseni totuudesta täysin toinen kuin Richard Rohrilla.

 

Ajatuksia Jumalan läsnäolosta

En voinut olla ihailematta kirjoittajan tapaa kuvata Jeesuksen ihmiseksi tulon herättämiä ajatuksia. Me kristityt olemme ainoita, jotka uskomme Jumalan täyteen fyysiseen lihaksitulemiseen. Jeesus on kirjoittajan kuvauksen mukaan meille yhtä aikaa koko mysteerin vertauskuva ja täydellinen synteesi. ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol.2:9). Tästä huolimatta kristinusko on häätänyt ruumiillisuuden jonnekin kauas pimentoon. Rohrin mukaan Jeesus näytti meille, että juuri tähän inhimilliseen ja tämän puoleiseen kokemukseen meidän tulee luottaa.

Lainaan kirjasta: ”Ihastelemme taivaaseen nousemista, tietoisuuden kohonneita tiloja ja moraalista täydellisyyttä. Samalla Jeesus yksinkertaisesti vain tulee ”ja asuu meidän keskellämme”.

Mihin tuo edellä kuvattu yksinkertainen Jumalan lähellemme tulo katoaa, kun kirjoittaja esittää sanattoman, kontemplatiivisen rukouksen välttämättömyyttä, jotta pääsemme tietoisiksi Jumalan kannattelevasta läsnäolosta ja kokemaan sitä. Kontemplatiivisuus on kirjoittajan mukaan tapa olla ajattelematta. Se vie kuulemma sanojen tuolle puolelle. ”Rukouksen tulee johdattaa meidät mielen, sanojen ja ajatusten tuolle puolen – niin avaraan paikkaan, että Jumalalla on mahdollisuus astua sisään.” Ja juuri joitain sivuja aiemmin saimme lukea, että Jeesus yksinkertaisesti vain tulee ”ja asuu meidän keskellämme”.

Raamatussa on lohdullinen sanoma Jumalan läsnäolosta, joka ei esitä meille vaatimusta itsensä tyhjentämisestä ajatuksista ja sanoista. Ajattelemmekin usein rukouksen alussa kiitollisuudella Jeesuksen ristin työtä. Meille kerrotaan Sanassa miten voimme puhua Isällemme ja heittää murheemme Hänen päällensä. Rukouksessa juuri lausutut sanat luovat yhteydentunteen Jumalan kanssa. Toki siihen usein liittyy hiljainen lepääminenkin ja tavallaan kuuntelukin. Siinä voi myös kirkastua uusia ajatuksia mieleemme.

 

Kirjan sanomasta

Kirjassa on joitain asioita sanottu tavattoman hyvin ja lyhyesti. Otin niistä muutaman ylös.

Meidän ei pidä pyristellä eroon ahdistuksesta ennen kuin olemme ottaneet vastaan sen tuoman opetuksen.” ”Ihmisen tehtävänä on oppia laskeutumaan, menemään alas ’asioiden kyyneltasolle’ asti.”

Kun Jumala on auttajamme, voimme muuntaa surumme voimaksi ja jopa iloksi. Muutoin vain tartutamme surua ympäristöömme.” ”Rukouksen ihminen on lopultakin ihan yksinkertaisesti kuvattuna henkilö, joka kykenee itkemään sydämensä pohjasta ja nauramaan vatsansa pohjasta asti.”

Kirja on erittäin laaja kuva kontemplaatiosta. En voi tilan puutteen vuoksi keskittyä siihen, vaan pyrin tuomaan esille jotain kirjan hengellisestä sanomasta.

Rohrin käsityksen mukaan maailma on hyvä. Jumala on kaikissa ja kaikessa läsnä, myös kärsimyksissä ja ristiriidoissa. Meidän on vain vaikea kokea tätä Jumalan läsnäoloa. Tavallaan maailma ei tässä mielessä tarvitse sovitusta. Me sen sijaan tarvitsemme kirjan mukaan kontemplatiivisen, sanattoman kokemuksen Jumalan läsnäolosta.

Lainaan kirjailijaa: ”Elämäni ei kerro vain minusta. Se on osa paljon isompaa virtaa, jonka nimi on Jumala. Arvelen, että usko tarkoittaa juuri kykyä luottaa virtaan – ja rakkauteen.””Usko kykenee luottamaan virran olemassaoloon, eikä virtaa sen vuoksi tarvitse pakottaa tiettyyn suuntaan. Virta virtailee, ja me olemme sen keskellä. Virta on Jumalan ihmeellinen rakkaus – ei siis tarvitse pelätä.”

Tämä luvun otsake oli ”Hengen virta”. Näin saamme kirjan kehottamana kuin irrottautua erilaisista siteistä ja heittäytyä Hengen virtaan. Raamatun mukaan kuitenkin Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh.16:8). Myös käytännön kokemus Hengessä vaeltamisesta on se, että joudumme usein kulkemaan maailmassa vastavirtaan.

 

Joitain lainauksia Jeesukseen liittyen

Jeesus kehottaa toistuvasti evankeliumeissa:’Älkää pelätkö’. Hän sanoo, että maailma on kauttaaltaan hyvä. Voit luottaa itseesi, koska Jumala luottaa sinuun.”

Jos Jeesus paljastaa millainen Jumalan sydän on meitä kohtaan, nämä uutiset ovat meille todella hyviä.”

Kun käsitämme anteeksiannon, käsitämme kaiken muunkin. Englannin kielessä rakastua -verbiin liittyy ajatus putoamisesta: ’fall in love’. Anteeksianto on melkein sama juttu: putoamme Jumalan rakkauden mysteeriin.”

Edellä oleva ei kaipaa mihinkään sovitusta perinteisessä kristillisessä mielessä, se on tarpeeton. Jeesus ilmoittaa, että maailma on hyvä ja että Jumala rakastaa ja antaa anteeksi. ”Putoamme Jumalan rakkauden mysteeriin.”

Seuraavasta kohdasta kyllä pidän: ”Näin Jeesus kohtasi ihmiset. Hän otti vastaan edessään olevan elämäntarinan ja suuntasi sen sitten kohti valoa ja vapautta.” Silti tämän nykyajan ihminen voi käsittää yleisuskonnollisesti, jos ei tuoda asiayhteyteen myös ristin sovitustyötä.

 

Rohrin kanta ristiin ja sovitukseen

Itselleni tärkeä asia on kirjoittajan kanta ristiin ja ristiinnaulittuun. Kirjassa palataan aiheeseen sivulla 182. ”Kun kiinnymme ja kun rakastumme, asetumme samalla alttiiksi kivulle ja kärsimykselle. Ei risti ole se hinta, joka Jeesuksen täytyi maksaa suostutellakseen Jumalaa rakastamaan meitä. Risti on yksinkertaisesti se paikka, johon rakkaus johdattaa meidät. Jeesus näyttää tässä esimerkkiä. Jos rakastamme ja jos suostumme tuntemaan maailman kivun, maailma ristiinnaulitsee meidät. Tämä tulkinta ristiinnaulitsemisesta on parempi kuin se, jossa Jeesus nähdään jonkinlaisena vihaisen ja kaukaisen Jumalan lepyttäjänä.”

Kun sanotaan noin, niin siinä joutuu samalla unohtamaan monta yksiselitteistä Raamatun kohtaa.Esimerkiksi: ”sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”(Matt.26:28)

Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. (Joh.3:14-16)

Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran”. (2 Kor.5 :18)

Kirjan lopussa selvitellään ristin teologiaa kontemplatiivisen rukouksen näkökulmasta. Asiaa on useita sivuja. Kyse on hyvin keskeisestä ja samalla paradoksaalisesta ristin mysteeristä, jota rationaalinen, laskelmoiva mieli ei itsessään kykene tavoittamaan, sanoo Rohr.

Lainaan kirjaa: ”Ristin oppi, ristin hullutus ja risti kuvana kirkastavat hienosti totuutta ihmiskunnan historiasta. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että risti pelastaa meidät. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on yhtä kuin elämä. Hänessä näemme koko ihmiselämän kulun, muodon ja lupauksen. Jos voimme vastata myöntävästi näille Jumalan haavoittuville kasvoille, hämmennys lakkaa eikä uhreja enää tarvita.”

Rohr edustaa käsitystä, että Jeesus tuli julistamaan kaikenkattavaa sanomaa ihmiskunnan haavoittuvuudesta ja alkuperäisestä ykseydestä, jota kaikki uskonnot ja ihmiset tarvitsevat selviytyäkseen hengissä. Hän sanoo: ”Vain kontemplatiivinen mieli on riittävän suuri käsittämään asiat näin avarasti – ja samalla riittävän taipuisa luottamaan ristin sanomaan.” ”Jumala on antanut meille uudenlaisen tietoisuuden, jota kutsutaan rukoukseksi. Jumala antaa myös täysin odottamattoman ja kenties jopa ei-toivotun selityksen tai todellisuuden. Sitä kutsutaan ristiksi.”

Näin kirjasta näkee, että kontemplatiivisen rukoilijan on mahdollista pitää kiinni ristin ja ehtoollisen mysteereistä ja samalla kieltää ristin merkitys uhrina syntien sovitukseksi. Samoin kontemplaatio mahdollistaa ristin sanomaan luottamisen omalla tavallaan. Samalla kertaa se näkee kaikki uskonnot osoittamassa samaa totuutta kohti, ja pitää uskontojen perustaa yhteisenä. Maailmalla ja Suomessa on yhä lisääntyvässä määrin kontemplatiivisen rukouksen tapahtumia, keskuksia ja luostareita. Taizé yhteisö on kansainvälisesti tunnetuin. Kaikkia näitä leimaa ekumeenisuus, usein käsittäen myös muut maailmanuskonnot ja uushenkisyyden, koska syvä meditatiivinen ja kontemplatiivinen pohja löytyy kaikista.

Mysteerien ja sanattoman syvän rukouksen alueilla löytyy yhteys, joka on yhteen sovittamaton Kristuksen ristin sovitustyön kanssa. Ei turhaan Jeesusta sanota eläväksi Sanaksi. Aito kristinusko on ollut ja tulee pysymään Sanan uskontona pitäen Jeesuksen ristin sovitusta uskon keskeisenä totuutena.

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

 

 

1 thought on “Richard Rohrin kirjan ”Suostu elämään” kriittinen arvio

  1. Mirja Kolehmainen

    Moi Ceta!

    Sinulla on täällä todella suuri kokoelma kirjoituksia eksytyksistä! Törmäsin nyt illalla – siis eilisen puolella – tähän Richard Rohriin ja hänen sivuillaan olevaan kuvaan, jossa mietiskellään seisten labyrintin äärellä???
    Itse perehdyin vähän, jonkin verran ehkä n 2 – 3 vuotta sitten näihin labyrintteihin ja yritin löytää niiden taustoja.
    Yhdellä terveyssivustolla kehoitetaan tälläiseen labyrinttikävelyyn, että se rauhoittaa, ja oliko vielä poistaa stressiä. Ihan pakanamenoja suoraan sanoen.

    http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=0201510

    Siunauksin ja Jeesuksen veren suojaa <3

    Mirja

Kommentointi on suljettu.