Herzogin julistuksen ihmislähtöisyys

Käsittelen David Herzogin kirjaa Kirkkauden salaisuudet paljastetaan. Kyse on kritiikistä, joka nousee ennen muuta siitä, että näen kirjan sanoman hyvin ihmislähtöisenä. Juuri tämä altistaa mielestäni räikeän harhaan joutumisen. Kyse ei ole siis Herzogin tai häntä Suomeen kutsuvan tahon vilpillisyydestä. He ovat mielestään oikealla asialla, mutta eivät tätä väärään joutumistaan jostain syystä pysty näkemään. He tahtovat tehdä suuria Jumalalle Jeesuksen nimessä.

Eli tästä hengellisestä vikasuunnasta on pääasiassa kyse, ihmisen oletetuista valtuuksista yli hengellisten energioitten, valtojen ja voimien. Jumala on kuitenkin Raamatun mukaan Luojamme ja kaiken olevaisen ylläpitäjä. Sekä ihminen että enkelit ovat luotuja olentoja. Saatanakin on langennut enkeli, joka voi yhä näyttäytyä valkeuden enkelin hahmossa. Ihminen on syntiin langennut olento, joka on erehtyväinen ja syntinen myös aitoon, elävään uskoon tultuaan.

Toinen samansuuntainen, rinnakkainen asia, on siinä, millä tavoin luemme Raamattua. Kun karismaattisen liikkeen pääuomat kulkevat muualla kuin perinteisessä kristillisyydessä, arvioinnin pohjaksi tulee helpommin kokemuksellisuus. Raamatun tulkinta tapahtuu vaistomaisesti omien tuntemusten läpi. Myös liberaali teologia painottaa Raamatun inhimillisyyttä, mutta toisin tavoin. Äärikarismaattisuus painottaa Raamatun jumalallisuutta sanoin, mutta sen lähtökohdat vievätkin päinvastaiseen suuntaan. Se korottaa ihmistä sitä itse ymmärtämättään.

Aivan Herzogin kirjan ulkopuolelta tuon esille sen, että myös eräät teologit painottavat Paavalin Kristus-kokemusta. He eivät voi ymmärtää hänen syvällistä opetustaan synnistä, laista ja evankeliumista, vaan kokevat juuri Martti Lutherin nostaneen nämä asiat ilman perusteita keskipisteeseen. Vanhurskautuminen yksin Kristuksen ristin työssä ei tule näin ymmärretyksi oikein näissä teologisissakaan piireissä.

Minulle on sanottu jollain foorumilla, että minulla on Luther-silmälasit päässäni. Olen yhä sitä mieltä, että Lutherin Galatalais- ja Roomalaiskirjeiden selitykset ovat ”helmiä”. Ja silti myös Luther erehtyi kirjoittaessaan 180-sivuisen vastauksen  aikansa juutalaiseen kirjoitukseen. Karkeat virheet tosin olivat kirjoituksen loppupuolella. Tämä on sitten se lainaus Lutherilta, minkä myös David Herzog on löytänyt kirjaansa. Miksihän nämä asiat tahdotaan nyt nostaa keskusteluun?

Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, uusi ihmeiden ja merkkien aalto, toimii nimenomaan sellaista kristinuskoa vastaan, joka perustuu uskonvanhurskauden ymmärtämiseen Kristuksen työssä, lain ja evankeliumin erottamiseen, ja ihmisen pienuuden ja erehtyväisyyden tunnustamiseen. Tähän perinteiseen uskoon kuuluu mielestäni vankka joukko kristittyjä eri suunnista. Uskomme on ehkä usein väritöntä ja todistuksemme heikkoa. Opimme kuitenkin luottamaan arjessakin Jumalan armoon ja apuun. Sanaan ja Kristukseen juurtumisesta nousee kyllä hedelmää ajallaan ja usein hyvin huomaamattomasti. Koen, että tämä kristillisyys on nyt vastatuulessa ja jopa väheksynnän kohteena.

Ihmisen kyky luoda sanalla ja puhalluksella?

Tästä asiasta Herzog kirjoittaa useassa kohtaa. Otettuaan lainauksen Raamatun alusta (1 Moos 1:1-3) kirjoittaa Herzog luovien ihmeiden avaimesta. Jo se, että aletaan ottaa kuin mallia Luojasta voidakseen itsekin luoda, vie täysin harhaan. Jatko on Herzogin tekstiä. ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Tässä meillä on tärkein salaisuus, jonka voimme oppia luovissa ihmeissä toimimisesta. Kun Jumalan läsnäolo, Hänen kirkkautensa, alkaa liikkua paikan tai ihmisen yllä, voima ja tilaisuus luoville ihmeille on läsnä. Luovat ihmeet on vapautettava silloin kun Henki liikkuu tällä tavoin. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta, että useimmat meistä eivät ymmärrä sitä.” (s.58)

Ihminen on tuossa toimijana, ihmeiden vapauttajana. ”Jumalan Hengen läsnäolo” on karismaattisissa yhteyksissä ihmisen aikaansaama tila esimerkiksi ylistysmusiikin ja ”voiteluiden” kautta, tai nousemalla eri ”kirkkauden tasoille”.

Hesekiel 37: 8-10 äärellä Herzog sai oivalluksen miten kuolleet herätetään. Hengellisen maailman toimintaperiaatteiden tunteminen auttaa hänen mukaansa paljon, kun tulee hetki, jolloin meidän on toteltava Jumalaa tällaisessa tapauksessa, eli herätettäessä kuolleita. Ihmisen ihmishenki herättää  Herzogin mukaan kuolleen ruumiin henkiin. Eli on käskettävä henkeä palaamaan ruumiiseen profeetta Hesekielin ennustuksen mukaisesti. Tämän kaiken Herzog oivalsi kesken oman saarnansa. Ja asia tuli todistetuksi, kun hänen ystävänsä herätti tämän kuultuan kuolleen eloon viikon päästä. (S.130/131)

Samaa oivallustaan Herzog perustelee suusta-suuhun elvytyksellä. Hänen mukaansa suuhun puhaltaminen on kuin profeetallinen teko, joka herättää kuolemassa olevan. Sana ”elvyttää”, ”resuscitate”, tulee Herzogin mielestä samasta juuresta sanan ”herättää kuolleista”, ”resurrect”, kanssa. Herzog jatkaa varmuuden vuoksi, ettei hän tarkoita, että kaikki kuolleet voivat herätä henkiin, kun vain puhallamme henkeämme heihin. Kyse on hänen mukaansa profeetallisesta merkistä, tunnusteosta, joka antaa meile ymmärrystä siitä miten asiat tapahtuvat Hengessä. Kuitenkin Herzog sanoo, että Lopun ajassa suuria ihmisryhmiä herää henkiin, kun tavallinen Jumalan palvelija käskee hengen palata heihin. (s.133)

Huomaamme miten toimijana on kaiken aikaa ihminen itse. Näin on myös silloin, kun kerrotaan vaikuttajana olevan Pyhän Hengen. Jumalaa käsketään tässä kirjassa monin tavoin. Luther kirjoittaa Vanhan Testamentin saarnakokoelmassa seuraavaa Raamatun alkukertomuksesta. Hän sanoo, että hebrean kielessä tuulella ja hengellä on sama nimitys (ruach). Hän korostaa myös sitä miten jo heti alussa ilmaistaan Jumaluuden kolme persoonaa; sillä Isästä Pojan kautta ovat kaikki Pyhään Henkeen luodut. Pyhä Henki on jo aivan Raamatun alussa ja koko ajan Isän ja Kristuksen yhteydessä, ei erillään, eikä ihmisen käskettävissä. Jumala on Luoja ja toimija ja kaiken elämän antaja.

Enkelitkö herätysten apuna?

Sivulla 155 Herzog vakuuttaa, että Jumala on käyttänyt enkeleitä kaikissa suurissa herätyksissä. Herzog sanookin näin: ”Olen vakuuttunut siitä, että Pensacolassa Herran pyhyyttä edustava jättiläisen kokoinen enkeli on vaikuttamassa katumuksen hengen, joka johdattaa monet pelastukseen.

Hetkeä aikaisemmin Herzog oli kuvannut miten hänen ystävänsä oli nähnyt valtaisan enkelin täynnä kultaa. Herzog kuvaa enkeleitä myös kuin palvelutiiminään. Herzog käveli hengellisessä kokouksessa ihmisten joukossa, ja toiset joutuivat hurmoksiin, toiset vaipuivat lattialle. Toiset alkoivat itkeä ja vapista. Enkelit palvelivat näin ihmisiä David Herzogin mukaan. Mitä tätä tapahtumaa ennen oli julistettu? Tämä on tärkeää. Herzog oli todistanut yöllisistä enkelivierailuistaan. Okkultismissa on ymmärtääkseni tavallista se, että kuvataan erikoisia ilmiöitä. Tämä sitoo jollakin tavoin ihmisiä tuohon harhaan, ja avaa tietä uushenkiseen hengelliseen kokemusmaailmaan.

Ihmisen kokemusmaailma on myös Jumalan luomaa, niin myös koko ihmeellinen taivaallinen ulottuvuus, josta emme yleensä paljon tiedä. Paavalin saama ilmestys, Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen, Damaskon tiellä tapahtui kuin yllätyksenä. Samoin Raamatun kuvaamat enkelien palvelutehtävät ja ilmestymiset tapahtuivat täysin Jumalan tahdon mukaan ja ilman ihmisen omaa vaikutusta asiaan. Myös nykyisin saattavat vaatimattomat ihmiset kokea arjessaan jotain pyhää, jopa enkelien näkemisen kaltaista. Voimme olla kiitolliset, jos Jumala meitä voi näinkin vahvistaa ja lohduttaa uskossamme. On kuitenkin hyvä olla nöyrä näiden kokemusten edessä. Jumala yksin tietää, kenelle ne ovat hyödyksi ja kenen uskonelämää ne auttavat juurtumaan Kristukseen.

Herättääkö kultapöly juutalaisten kateuden?

Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. (Room. 11:13,14) Herzogin kirjan käyttämässä käännöksessä on sana ”kateuteen”.

Herzog selittää asiaa näin: ”Kun juutalaiset ovat nähneet ne ihmeet, joita Jumala tekee nykypäivinä -kultapöly, hampaiden kultapaikat ja kultakruunut – heissä on herännyt kateus. Ihmeet, merkit ja tunnusteot (jotka ovat kirkkauden ilmentymiä) ovat todistettavasti olleet tehokas väline juutalaisten tavoittamiseksi. Syy on varmaankin se, että ne ovat sen kirkkauden ilmentymiä, jonka he kerran tunsivat ja jota he jatkuvasti kaipaavat.” (s.211)

Eikö nyt pitäisi katsoa mikä oli Paavalin julistuksen ydin. Ei hän missään tinkinyt evankeliumista ollakseen jotenkin mieliksi juutalaisille. Ei Paavali myöskään tavoitellut ihmeitä. Jotkut juutalaiset nähdessään Jumalan armon toimivan myös pakanoiden keskuudessa, saattavat tulla johdatetuiksi Messiaansa luokse. Tämä oli Paavalin toiveena. Siksi evankeliumia ei saanut muuttaa toiseksi, mikä ei olisikaan enää evankeliumia.

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1 Kor.1:21-24)

Kukaan ei automaattisesti ole Jumalan lapsi esimerkiksi syntyperänsä mukaan. Kyse on aina kutsusta ja ristiinnaulitusta Kristuksesta. Herzog menee harhaan tarjotessaan kultaihmeitä ja muuta ajallista hyvää. Ehkä juutalaiset ovat olleetkin sen perään aina, mutta meidän pitäisi ymmärtää toimia toisin. Miksihän David Herzogilla on juutalainen nimi?

Kirjalla lennokas loppu

Ymmärrän osittain nuoren juuriltaan juutalaisen evankelistan purkauksia historian ja kirkkohistorian vääryyksistä juutalaisia kohtaan. En lähde niitä oikaisemaan enkä tutkimaan enempää. Olen itsekin surrut ja ollut kauhuissani juutalaisten vainojen vuoksi.

Sen kuitenkin panin surukseni merkille, ettei David Herzog käsitellessään tulevaa aikaa huomioinut millään tavoin Sakarjan 12 luvun jakeen 10 sanomaa: Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Kristuksen keskeisyys tulisi ymmärtää, samoin se ettei ilman Jumalan antamaa armon ja rukouksen henkeä tapahdu hengellisesti mitään iankaikkisesti kestävää ja arvokasta.

Herzog hehkuttaa uudelleen asetetuilla alkuseurakunta-ajan viroilla, juhlapyhillä, uudella voimalla, uudella yhteydellä. Hän kirjoittaa: Alkuseurakunta alkoi apostoleista, sitten tulivat profeetat, evankelistat, opettajat ja pastorit. Nyt nämä virat asetetaan ennalleen, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. (s.238)

Herzogin tulkinnan mukaan Jumala on luvannut antaa kevät- ja syyssateen yhtä aikaa. Tämän vuoksi sitten lopun ajan seurakunnan voima ja ihmeet olisivat suuremmat kuin alkuseurakunnan. (s.204)

Sulkia ilmaantui Herzogin kokouksissa Navajo-intiaanien reservaatissa Arizonassa. Intiaaniasiantuntijan mukaan noiden sulkien kaltaisia ei oltu ennen nähty maan päällä. Herzog on varma siitä, että sulat ovat yksi uusi merkki siitä, että Jumalan kirkkaus ja Hänen pyhät enkelinsä ovat heidän kanssaan.

Sulkien ilmoittama teologia jatkuu vielä. Herzog toteaa, että sulat ovat lähtöisin siivistä. Tästä hän päättelee, että he voivat seuraavaksi odottaa yliluonnollisia kyydityksiä: tempaamisia taivaaseen ja takaisin ja paikasta toiseen maan päällä. (s.243) Raamatusta on vaikea löytää mitään tämän kaltaista lupausta.

Psalmin 17 kirjoittaja pyytää: ” … kätke minut siipiesi suojaan.” Tämä sama ilmaus toistuu usein Vanhassa Testamentissa, kun pieni ihminen hakeutuu Jumalan turviin. Myös Jeesus sanoi tahtovansa koota Jerusalemin lapset ”niinkuin kana poikansa siipiensä alle”. (Luuk. 13:34) Surulliselta kuulostaa jatko: ”Mutta te ette ole tahtoneet.”  Onneksi meidän taivaallinen Isämme tietää kaiken mitä on ollut, mitä nyt on, ja mitä on tulossa. Menkäämme Hänen turviinsa, Hänen siipiensä suojiin.

Taustalla vaikuttava kirjallisuus:

– Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, uusi ihmeiden ja merkkien aalto, v.2013, David Herzog

– Conformitas Christi-ajatus Lutherin teologiassa, v.1943, Olavi Tarvainen

– Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, Martti Luther, 1912 Anton Uimonen

– Evankeliumi Paavalin mukaan, v.2003, Timo Eskola. Kirja käsittelee roomalaiskirjettä.

– http://www.sti/luennot/files/te031217.html

– Juutalaisista ja heidän vaiheistaan, Martti Luther. Suomentanut T.T.Karanko, 1939. Kyseessä on Helsingin Yliopiston verkkojulkaisu v. 2011 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf?sequence=2

– Edelliseen kirjaan liittyvä kirjoitus lisätty 10.6.: http://www.concordia.fi/lehti/2006/32006/4.htm

– KR 1933/38

David Herzogin kirjan kirjallisuusviitteet:

– Herzog David, Desperative for New Wine, Renew, 1998

– Johannes Paavali II, http://www.historyplace.com/speeches/pope-yad-vashem.htm Kyseessä on paavin anteeksipyyntö juutalaisilta.

– Joyner, Rick, Morningstar Ministries, Charlotte, NC. www.rickjoyner.org

– Luther, Martin, Juutalaisista ja Heidän Valheistaan. Wittenberg, 1543

– The Nicaean and Post-Nicaean Fathers, Vol.XIV. William B. Eerdmans Publishing Co., 1979, 54-55

– Wilson, Marvin, Our Father Abraham, William B. Eermans Publishing Co., 1991

Herzogin Suomen vierailun suosittelija on C. Peter Wagner

–