Conformitas Christi -ajatus Lutherin teologiassa, Olavi Tarvainen, Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja XXXVIII, Helsinki 1943
Ensimmäinen kirjoitukseni, alkupohdintaa
Ensin ajattelin tehdä jonkinlaisen tutkielman aiheesta, mutta eihän minusta sellaiseen ole. Tuon mieluummin nyt esiin vapaasti ajatuksiani kirjan äärellä. Eli kirjoitan tabletilla lukiessani. Jätän viimeistelyn myöhempään, enkä pyri johdonmukaisuuteenkaan. Samoin kerron omia ajatuksiani, mitkä heräävät kirjan äärellä.
Käsite ”Conformitas Christi” tulee lähinnä Galattalaiskirjeen kohdasta 4:19: ”…kunnes Kristus saa muodon teissä”. Pohjimmaisena kysymyksenä myös tässä on: ” Miten löytäisin armollisen Jumalan?” Kristuksen muotoon pukeutumisen tarkastelu liikkuu läpi kirjan vanhurskauttamisopin kysymyksissä.
Vanhurskauttaminen on Lutherin mukaan se opinkappale, josta seurakunta syntyy ja jonka varassa se pysyy. Kyse on Lutherilla elävästä asiasta, ei muodollisuuksista tai vain opillisesta määreestä. Kirja keskittyy aluksi Lutherin ilmaisemaan Kristus-kuvaan sekä vanhurskauttamisen ja uuden elämän väliseen kiinteään yhteyteen Lutherin näkemyksissä.
Vanhaan imitatio Christi-ihanteeseen sisältyy lainomaisen, persoonattoman jäljittelemisen leima. Evankelista Kristuksen seuraamisen ajatusta ilmentää juuri spontaaninen conformitas Christi. Se merkitsee Lutherilla persoonallista kohtalon- ja kärsimyksenyhteyttä Kristukseen. Tämän ajatuksen näemme jo evankeliumeissa, mutta hyvin kirkkaana Paavalin opetuksissa.
Kyse on myös vapaasta ja voimakkaasta liikkeelle panevasta motiivista, kun kaiken lahjoittajana on Jumala. Kaikki lepää Jumalan oman uskollisuuden ja työn varassa. Tässä korostuu ja selventyy ajatus Kristuksesta meille annettuna lahjana. Se sulkee pois oman tekojemme tien, kun on kyse pelastuksesta. Myös tämä kokonaisuus, joka ilmaistaan sanoilla conformitas Christi lepää täysin Jumalan teon varassa. Aiheeseen liittyy tietty passiivisuus ihmisen puolelta, ja sen vuoksi kirjassa tarkastellaan melko laajasti tätä puolta.
Kirja käsittelee myös ajatusta ”Jumalan vieras työ” ja ”Jumalan oma työ”. Mielestäni tämä käsittely tuo hyvin lähelle sen, että Jumala on läsnä kaikissa kärsimyksissämme. Saamme ottaa kaiken vastaan Jumalalta. Hän tietää mihin mitäkin elämässämme tarvitaan. Luottamus Kristuksen sovitustyöhön ja kaikkivaltiaaseen, rakastavaan ja uskolliseen Jumalaan, Isäämme, kasvaa tämän teologisen kirjan äärellä.
Ceta Lehtniemi