”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh.14:1-3)
”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.”
Miten Jeesus saattaa sanoa näin hänen ristin kuolemansa lähestyessä? Toisaalta sehän on luonnollisin ja tärkein sanoma tähän tilanteeseen. Toisen järkyttävän kärsimyksen ja kuoleman katselu tai siitä edes tietäminen, on hirvittävä järkytys ja suru. Se on kuin hylkäämistä. Se on ikään kuin jonkun hyvän tuhoutumista.
Se, jolla on tieto, lohduttaa tietämättömiä. Jeesus tiesi kokonaisuuden. Hän tiesi mitä varten hänet oli maailmaan lähetetty, ja minkä vuoksi edessä olisi hirvittävä kärsimys ja rangaistuskuolema. Hän tiesi, että hänen kuolemansa on voitto pahan voimista ja sovitus ihmisen synnin tähden. Tämä yksi ainoa kuolema olisi kertakaikkinen, pyhä uhri.
” Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.”
Jeesus ei voi kuitenkaan aloittaa puhettaan kertomalla edellä olevaa ja kuvaamalla kuolemaansa. Hän halusi tuoda ensin lohdun murheeseen, ennen kuin mitään mieltä järkyttävää tapahtuisi. Lisäksi Jeesus kehotti uskomaan Isään Jumalaan ja uskomaan häneen, Poikaan. Ei ole yhteyttä Isään ilman Poikaa, eikä ole Poikaa ilman Isää.
” Isäni kodissa on monta asuinsijaa.”
Jeesus sanoi menevänsä Isän kotiin. Sinne hän tahtoo ottaa tykönsä opetuslapsensa. Isän koti ei ole pelkästään Jumalan olinpaikka, tai edes palvelevien enkeleiden koti. Se on jotain, mihin on rakennettu sija ihmiselle, jonka synnit on annettu anteeksi ja sovitettu Jeesuksen veressä.
Jumala on edeltä nähnyt, että ilman sovitusuhria, ilman Jeesuksen kärsimyskuolemaa, ihmisen usko on vain ihmisen tekoa, ajatuksia, luuloja tai ponnisteluja. Ihminen voi harhassaan mennä niinkin pitkälle, että luulee tekevänsä hyvän työn tappaessaan toisen ihmisen oman uskonsa vuoksi. Mikään kiihko tai uskonsota ei anna autuutta, ainoastaan usko Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)
Ceta Lehtniemi