Saan ylistää Kristusta

Hänessä minulla on kaikki

Nämä sanat nousivat mieleeni vuoteessa aamuvarhaisella. Samalla mielessäni oli artikkelikuva, siis runon ja tekstin yhdistelmä. Mietin myös erästä kohtaamaani ihmistä ja tämän päivän ruokaa. Kuitenkin tiedän, että välähdykseen vaikutti myös eilen kuulemani saarna ja tutkimani raamatunpaikat. Ne raamatunpaikat vaikuttivat eniten, joiden äärellä viivyin pidempään rukoillen ja kysellen.

Se tunne, kun oman olemuksen täyttää hetkeksi ylistys, kuvallinen ylistys, on ihmeellinen. Sitä ei himmennä se, että tiedän itse ottaneeni kuvan, ja tiedän itse muokanneeni sitä. Olen tällä kaikella pyrkinyt ilmaisemaan samaa asiaa, samaa ihmettä. Olen pyrkinyt vangitsemaan väläystä, jossa heikko ihminen kokee jotain suuresta Jumalasta. Joudun joka kerta kuin valitsemaan viivynkö hetken Kristuksen suuruuden edessä, vai mietinkö eilistä tuntemattoman kohtaamista vai tulevan päivän arkea.

Vain näissä varhaisissa hetkissäni omassa vuoteessani pystyn edes jollakin tavoin hiljentymään ja kirjoittamaan. Samat tunteet, saman hiljaisuuden, saman Jumalan suuruuden koen toki monesti muulloinkin, mutta voin vangita sen vain muistiini tai kameraan. Aamuvarhaisina hetkinä otan tämän tabletin syliini. Kun heinäkuussa kirjoitin tämän Kunpa valosi.cetalena niin siinä ymmärsin mikä rikkaus onkaan tämä, että saan olla täällä hiljaisuudessa kirjoittamassa tai lukemassa sanaa tai rukoilemassa. Kuitenkin lisään, etten pysty pitkään edes tähän.

Eilisen saarnan pitäjä oli ollut lähetystehtävänsä kautta aivan toisessa kulttuurissa, erilaisessa seurakunnassa. Voin kuvitella noiden itselleni ehkä hyvinkin erilaisten ja outojenkin ihmisten  luottamuksen suureen Kristukseen. Voin kuvitella kiitoksen ja ylistuksen. Jumalan omissa on samaa aivan toisin kuin missään aatteellisessa, inhimillisessä järjestössä. Jumalan omiin, sisälle olemukseen, johonkin salattuun paikkaan, on lahjoitettu Jumalan Henki. Sama  henki vaikuttaa jo Vanhan Testamentin kirjoituksissa. Monissa psalmeissa on juuri tätä samaa kaipausta viipyä Jumalan yhteydessä, kaipausta olla enemmän Hänessä, lähempänä Häntä.

Kristuksessa olemme päässeet lähelle. Kuitenkin tämä perustuu nimenomaan Kristuksen ristin työhön. Hänen kauttaan meidät on liitetty ja lähennetty Jumalan yhteyteen, sovitettu, armahdettu, otettu lapsiksi. Meidän kotimme on Isän luona taivaassa. Me Isän omat osaamme vain hyvin harvoin kertoa tästä suurimmasta ihmeestä, Jeesuksen Kristuksen valtavasta lunastustyöstä. Emme osaa itsekään elää sitä tai kertoa siitä kuin pienin väläyksin. Niin, emme vain osaa. Toivoisin osaavani.

Voisin laittaa tähän suuren määrän raamatunjakeita, tai edes muutaman. Ehkä lisään niitä jälkeenpäin, koska ne tavallaan mielessäni ovat. Apostoli Paavali oli Kristuksen henkilökohtaisessa opetuksessa vuosia, ja hän tunsi vanhat juutalaiset kirjoitukset. Löydän näistä hänen opetuskirjeistään ihmeellisiä haltioitumisen paikkoja, sanat loppuvat, asia on niin suuri ihmisen sanoille. Jeesus kuvaa yhteyttään Isään monessa kohtaa. Tämä yhteys on sitä mikä on meillekin esikuvana.

Ei me voida mitään ilman tätä Jeesuksen yhteyttä. Ihmeellistä on, että tämä säie säilyy myös silloin, kun muut aistit heikkenevät. Kuitenkin tämä aika ja tämä elämäntapamme unohtaa vanhusten hengellisen elämän lähes täysin. Tämä aika unohtaa myös ikäihmisen hengellisen ikävän, kyselyn yhteyteen, säikeen, joka säilyy ajan rajan yli. Tämä iainkaikkinen saa alkunsa täällä ajallisessa maailmassa. Tämän yhteyden arvoa ei voi mitata enää siinä, mitä ihminen ehtii itse tekemään. Se on aidoimmillaan hukkuvan tarttumista pelastusrenkaaseen.

Ikäihmiset ovat useissa kulttuureissa enemmän perhettä, kiinteämmin seurakuntaa ja paremmin huomioidut. Meilläkään ei tarvitsisi olla näin. Jumalan suuruudesta ja kuoleman voitosta, hänen ihmeellisyydestään tulisi kertoa kaikille. Sitä voi välittää toiselle myös ilman sanoja. Kristilliset sanat voivat olla jopa kiellettyjä, ainakin usein väärin käsitettyjä tai pelättyjä. Minä voin kertoa ainoastaan kuin ”pienen pojan eväin”. Nämä minulla on, ja näitä minä käytän. Tämä on osa evankeliumin kertomisen perinnettä, minun osani. Tiedän, että tämä hoitaa minun omaa uskoani. Se on minulle tärkeää.

Ceta Lehtniemi