9.12.2020 Päiväkirjani
Noin 25 vuotta sitten kirjoitin tämän runon tapaisen talteen yhtenä aamuna. Nyt uskalsin laittaa sen tuonne: Kunpa valosi.cetalena
En vielä pysty kertomaan lukijoilleni miten tämän sain aivan tavallisen päivän aamuna. Pari luotettua ystävää on tämän nähnyt. Se, että minulla on ollut tämä sanoitus itselläni tallessa, on vaikuttanut moneen asiaan.
Jossain vaiheessa tutkin miten eräästä hengellisestä laulukirjasta poistettiin lähes kaikki ”morsiusmystiikka”. Tunnistin poistetuissa säkeissä tätä samaa henkeä oman runoni kanssa, runoni, jota pidän palvovan ja odottavan laulun sanoituksena. Sain myös käsiini erään vanhan hernhutilaistaustaisen kirjasen, jossa oli samaa henkeä. Olen näitä asioita ottanut esille varovasti kuin testaten. Varovasti sen vuoksi, että olen nähnyt tämän palvonnan ja odotuksen kovin vieraana ajallemme, tarkoitan vieraana oman aikani kristityille.
Minkälaista uskoa Herramme tahtoisi löytyvän? En uskaltaisi tarjota millekään taholle julkaistavaksi sanoitusta, koska pelkään tulevani sen vuoksi hylätyksi. Oli suuri askel julkaista tämä itse. Enempää en pysty vielä kertomaan, en ehkä koskaan.
Onneksi ystäväni, joka näki tämän kirjoitettuna paperilapulle 1990 -luvulla, sanoi runoa kauniiksi. Onneksi uskalsin näyttää. Hyvä, kun jäi talteen. Se on ollut minulle tärkeä. Nyt julkaistuna toivon sillä olevan merkitystä myös joillekin muille kristityille. Samoin kyselen sitä, miksi joudumme niin kovin arastelemaan toisiamme. Miksi kamppailemme hylkäämisen pelon kanssa juuri silloin, kun paljastamme jotain hyvin herkkää.
Jouduin todella miettimään jätänkö julkaisematta tämän, vai julkaisenko? Koin, että nyt neljännesvuosisata tämän saamisen jälkeen, oli oikea aika julkaista tämä. Minua auttoi korona -pandemian mahdollistama hiljaisuus, ja erillään olo tavanomaisista tapaamisista. Aika antoi myös rohkeutta. Jouduin myös kyselemään, onko ehkä jopa tehtäväni julkaista tämä niin kauniilla tavalla kuin mitä asia edellyttää.
Aloin viime kuussa kirjoittaa hengellistä päiväkirjaa työnimellä ”Ei kaikkea pyyhitä pois”. Nuo vähän oudot sanat ehkä nousivat mieleen katsoessani aamun viimeistä unikuvaa, puhtaita, valkoisia paperiarkkeja tai hohtavan kirkasta tabletin näyttöä. On varmaan aika paljon sellaista, minkä en soisi pyyhkiytyvän pois, en paperilapuiltani, enkä kotisivuiltani. Osa on nyt tallessa.
Olen ottanut isbn -tunnukset sekä e-kirjaani että pahvikantiseen kirjaseeni ”Kunpa valosi löytäisi”. Näin myös Kansalliskirjastossa on tämä runoni ”Minun Kuninkaani tulee”. Täytyy jättää tutkijoille ja tuleville polville vähän ihmeteltävää.
Ceta Lehtniemi