Sanan äärellä 3.

 

Hyvä Paimen on lähellä hengellisen yksinäisyyden hetkissäsi

Jaan vanhan kirjoitukseni, johon liitän loppuun jakeita Raamatusta. Tahdon kertoa näin tunteistani, joihin ehkä joku voi yhtyä. Olin tuolloin erossa entisestä seurakunnastani, työtovereistani ja ystävistäni uudella paikkakunnalla. Jäin ehkä hyvinkin tarpeelliseen yksinäisyyteen hengellisessä mielessä. Jumalan sanasta löytyi tuolloinkin kestävä apu ja kalliopohja. Suvun ja läheisten ihmisten merkitys kasvoi myös ihan tavallisen arjen keskellä. 12.5.2015, Ceta Lehtniemi.

18.8.2004

Yksinäisyys, yksinäisyys

Tämä tunne on
kuin virta, joka vie.
Se on kuin aava meri,
jolla ei ole loppua.
Se on kuin avaruus.

Missä on kätesi, Isä?
Missä on sylisi?

Yksikin oikea sana sydämelle
murtaisi yksinäisyyden muurin.
Pienikin kosketus ylhäältä
täyttäisi sydämeni ilolla.

–– —- —-

Rakas lapseni, pieneni.
Sinua rakastan, tuen.
Opastan tiesi valoon.

—- —– —-

Katso niin näet.
Avaa korvasi äänelleni.
Se on yhä hiljainen.
Se on sävyisä, hillitty.

Katso, lehti puhkeaa
vaikka on jo syksy.
Se on sanoma uudesta.
Se tuoksuu rakkaudelle.

Älä itke mennyttä suvea.
Hengelliset vuodenajat
syntyvät ja vaihtuvat
taivaallisen käden alla.
 – Sana pysyy.

Sana pysyy:

”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä” (Joh.10:9-11)

”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10:27-30)

Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta. (Apt.10:43)

Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! (Room.4:7)

2 vastausta artikkeliin ”Sanan äärellä 3.

  1. Keijo

    Lohdullista ja rohkaisevaa tekstiä! Yksinäisyys. Voi kuinka monen kärsimys ilmenee tänä päivänä mm. yksinäisyytenä. Mielenkiintoinen kuvaus yksinäisyyden luonteesta; ”Tämä tunne on
    kuin virta, joka vie…” Tämä ei ole itse valittua yksinäisyyttä, yksin oloa, vaan yksinäisyys tekee ikään kuin valinnan? Todella hyvä kuvaus siitä kuinka lohduton kokemus voi olla ja kuinka avuton ihminen onkaan sen äärellä. Ihmeellistä ja paradoksaalista on se, kuten runokin kuvaa, että yksinäisyydestä voi tulla lahja. Katseemme ja korvamme voi tavoittaa sitä, mitä emme näe ja kuule muulloin. Silloin voi herkistyä kuulemaan juuri Hyvän Paimenen äänen. Liittyneekö ajatus hieman siiihenkin kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, että olemmeko mekin sokeita, mihin Jeesus vastasi, että jos te olisitte sokeita teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte näkevänne, sentähden teidän syntinne pysyy? Sokea tuli näkemään Jeesuksen kasvot. Näkevät taas eivät. Molemmat, niin yksinäisyys kuin sokeuskin merkitsee ihmisen avuttomuutta ja koituvathan ne todellisiksi lahjoiksi, jos ne saa tehdä tilaa Hyvälle Paimenelle.

    Vastaa
    1. ceta

      Keijo, vastaukseni viipyi vuoden. Jos sokeus tai yksinäisyys ovat sen kaltaista avuttomuutta, että ne tekevät tilaa Hyvälle Paimenelle ja sanalle, niin ne ovat siunaukseksi. Erikoinen tunne lukea tätä bussissa. Facebook tarjosi vuoden takaisen kirjoitukseni.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *