III Conformitas Christi -jatkoa

Conformitas Christi -ajatus -risti keskiössä

Lutherin edustama conformitas Christi -ajatus on hyvin Kristus-keskeinen. Läpi elämänsä Luther teroitti, että Kristuksen elämä oli täynnä ristiä ja ahdistusta, ja että kristitty joutuu siitä kaikesta myös osalliseksi. Tämän piirteen mukaan hänen teologiaansa on luonnehdittu ristin teologiaksi.

Luther asetti vastakohdiksi ristin teologin ja kunnian teologin. Jälkimmäinen ei tunne Kristusta, ei kärsimyksiin salattua Jumalaa. Hän pitää töitä kärsimystä, kunniaa ristiä, voimaa voimattomuutta ja viisautta hulluutta parempana.

Mystiikassa ristillä ja ristin teologialla oli usein vain tekninen merkitys itsensätyhjentämisen välikappaleena. Lutherille risti oli pelastuksen objektiivinen perustus, ja ristin teologia jotain hyvin reaalista ja kristityn elämän säännölliseen kulkuun kuuluvaa. Ja kuitenkin tässä on aina salattu puolensa. Itselleni tässä on merkitsevintä itse Kristuksen uskollisuus, ja mahdollisuus luottaa Taivaallisen Isän ymmärrykseen ja asioiden hallintaan, sekä siihen, että häneltä tulee voima kaikkeen tarvittavaan. Näin ahdistus ja vaikeat ajat saavat hengellisen tarkoituksen, ja koen olevani turvassa.

Vaikka Luther on korostanut kristityn kärsimyksen- ja kohtalonyhteyttä Kristuksen kanssa, on hän voimakkaasti painottanut sitä, ettei Kristuksen ja meidän kärsimisellämme ole sovitusopillisessa mielessä mitään tekemistä toistensa kanssa. Edellinen on taivaallista, jälkimmäinen maallista. Edellinen vaikuttaa kaiken. Pelastus on aina yksin armosta.

Lutherin conformitas Christi -ajatuksen perustavana aineksena ovat Raamatun ja erityisesti Paavalin sanat uskonasioiden salatusta luonteesta ja Kristus-yhteyteen kuuluvasta rististä ja kärsimyksestä. Esimerkkejä näistä raamatunkohdista: Jes. 45:15, Hes. 32:7, Room. 1, 1 Kor. 1:21, 3:18, Gal. 2:20, Kol. 3:3. Edelleen Matt. 10:38 ja Mark. 8:34 Jeesuksen sanat itsensä kieltämisestä ja ristin ottamisesta. Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo Kristuksen ristin tarkoittavan kaikkia niitä ahdistuksia, joita seurakunta Kristuksen tähden kärsii.

Ihmisen turmeltuneen luonnon tähden Jumalan täytyi tulla salatuksi Jumalaksi, joka näyttäytyy ihmiselle syvimmän olemuksensa vastakohtana. Nimitystä ”vieras työ” Luther käyttää syystä, että siihen sisältyvä, hädässä ja ahdistuksessa järkyttävänä koettava Jumalan viha ei tunnu sopeutuvan Jumalan rakkauden majesteettiin. Sen sijaan kaikki, mikä liittyy armahtamiseen, on Jumalan ”omaa työtä”. Nämä puolet näkyvät ennen muuta Kristuksen elämässä ja kuolemassa.

Kristuksen muotoa on hiomassa ennen kaikkea todistajakärsimys ja marttyyrius, kiusaukset sekä rukousahdistus. Vainon syynä Luther pitää itse evankeliumia, jota vihollinen ei voi sietää. Jumala tekee omaa hyvää työtään Henkensä kautta kiusatussa kristityssä. Usein meiltä riisutaan inhimilliset arvot tai tuet. Ihminen on avuttomana ja turvattomana Jumalan kasvojen edessä. Ja kuitenkin näin kokiessaan hän on mitä parhaimmassa turvassa kaiken aikaa.

Luther joutui hengellisessä elämässään kilvoittelemaan tuon tuostakin suuressa pimeydessä ja haparoimaan evankeliumin valoa, niin kuin hän ei olisi koskaan aikaisemmin sitä nähnyt. Jos koemme jotain tämän kaltaista, niin emme todellakaan ole yksin kokemustemme kanssa.

Usein tulemme kiusatuksi jopa Jumalan sanan äärellä itse kiusaajan nostaessa lain ylitsepääsemättömän kovana eteemme. Milloin nousee uskon vähäisyys, milloin synnin suuruus  syytöksenä eteemme. Juuri tällöin jää ainoaksi mahdollisuudeksemme turvata yksin Kristuksen sovitustyöhön puolestamme. Armo kirkastuu näin jälleen, ja saamme lohdun. Opimme erottamaan lain ja evankeliumin toisistaan.

Ceta Lehtniemi

II Conformitas Christi -jatkoa

Conformitas Christi-ajatus -taustoja

Conformitas Christi -ajatus liittyy läheisesti Kristuksen seuraamiseen, sen yhtenä alakäsitteenä. Jos asiasta kirjoitettaisiin hyvin laajassa mielessä, siihen kuuluisi koko kristillinen elämä; sekä yksilön kilvoitus Jumalan edessä, että hänen toimintansa yhteiskunnassa ja perhepiirissä. Lutherinkin mukaan Kristusta on seurattava käytännössä, ”im Beruf”. Tämä kaikki menee kuitenkin pääasiassa sosiaalietiikan piiriin. Conformitas Christi -ajatus käsitteenä johdattelee meidät individuaalietiikan pariin ja asian suppeampaan käsittelyyn. Itse vielä karsin asioita siten, että sielunhoidollinen näkökulma nousee vahvasti esiin. Historian jätän vähemmälle.

Kolme ensimmäistä evankeliumia esittelevät Jeesuksen seuraamisen hyvin yhteneväisellä tavalla. Jeesuksen kutsu on kova ja ankara sitä vastusteleville, mutta sitä totteleville on hänen kuormansa keveä ja ikeensä suloinen. Jeesuksen seuraaminen on tässäkin armon tuoma lahja. Seuraaminen käsitetään yleensä Jeesuksen mukana kulkemisena. Johanneksen evankeliumissa sisältö avautuu enemmän käsittämään sisäistä uskon- ja rakkaudenyhteyttä Hyvään Paimeneen, joka on ensin rakastanut antaen henkensäkin lammastensa edestä.

Paavalin uskonnollisen ajattelun lähtökohtana on Jumalan paradoksaalinen armo Jeesuksesta Kristuksessa. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5). Kristus esitetään Paavalin kirjeissä niin lahjana kuin esikuvanakin. Toisaalta Paavali kuvaa tavattoman läheistä ja erottamatonta yhteyttä Kristukseen. Tämän laajahkon alueen jätän nyt omassa käsittelyssäni lähes syrjään.

Kristuksen seuraamisen ymmärtämisessä ja conformitas Christi -ajattelussa tapahtui suuri muutos siirryttäessä apostolisten isien aikaan. Tuolloin tapahtui oikeastaan hengellisen sisällön köyhtymistä ja kangistumista sekä lakiuskonnon ja moralismin voittoa lunastususkonnosta. Kristuksen merkityksen ymmärtämisessäkin tapahtuu käänne epäevankeliseen ja lainomaiseen suuntaan. Näin vahvasti voi todeta, kun asettaa vertauskohdaksi Paavalin kirjeissä ja evankelisessa uskossa ilmenevän uskonkäsityksen.

Apostolisten isien aikaan käsitetään vanhatestamentillisen hengen mukaisesti kristinusko lähinnä lakina, ”Herramme Jeesuksen Kristuksen uutena lakina”. Christus exemplum eli Kristus esimerkkinä tulee tärkeämmäksi kuin Christus donum eli Kristus lahjana. Apostolisten isien kristillisyys edustaa pitkälti imitatio-hurskautta. Kärjistyneimmillään voidaan ajatella, että Kristuksen synnitön elämä ja olemus on tällöin kuin äärettömän kova ja ankara laki edessämme. Emme voi elää kristittyinä pyrkien täyttämään täydellistä Kristuksen lakia tai matkimalla itse Jumalan Poikaa.

Olennaista kaikessa imitatioon pohjaavassa kristillisyydessä on se, että ihminen toimii ja Kristus on syrjässä. Tämä voidaan sanoin ilmaista kyllä, että ihminen jättää Adamin ja tarttuu kiinni Kristuksen pyhyyden seuraamiseen. Ihminen on tässäkin toimija. Ihminen toteuttaa hengellisiä harjoituksia. Ihanteeksi nousee ehkä askeettisuus, ehkä jopa aktiivisuus jollain suorittamisen alueella.

Jätän väliin pitkän jakson kirkkohistoriaa, munkkielämän kuvauksia ja kirkon opettajien teologisia löytöjä. 1300-luvulla alkaa näkyä enemmän conformitas Christi -ajattelua. Synnin alkujuurena on tuon ajan suurilla mystikoilla ”concupiscentia”, joka tarkoittaa itsekästä ylpeyttä.    Ongelmana on edelleen se, että itsekkään tahdon kuolettaminen ymmärrettiin tuolloin lähes yksinomaan ihmisen omana aktiivisena ponnisteluna.

Ennen kuin mystikko saavuttaa päämääränsä, ekstaattisen suloisuuden tai ”Kristuksen kaltaisuuden”, hän joutuu kokemaan täydellistä lohduttomuutta, ”synkän yön”, erämaan tai kuivuuden. Näihin vaikeisiin tunteisiin tarjottiin usein myös hyvin viisasta sielunhoidollista apua. Tätä saattoi olla kehotus jättäytyä Jumalan armahtavaisuuden, lempeyden ja huolenpidon varaan. Saatettiin kehottaa katsomaan Kristuksen haavoihin, ja näkemään niissä pelastuksen.

Kilvoitellessaan armollisen Jumalan löytämiseksi Luther pyrki toteuttamaan kirkkonsa edustamaa askeettis-mystistä täydellisyysihannetta, joka liikkui Kristuksen esikuvallista merkitystä korostavalla imitatio-linjalla. Myöhemmin, kun hänen teologiset näköalansa alkavat seestyä reformatorisen päälöydön valossa, yhteys mystiikkaan vähän kerrassaan katkeaa.

Tässä yhteydessä en käsittele rajan vetoa mystiikan suuntaan. Siinä on kovin monia vivahteita. Sen sijaan pidän tärkeänä sitä, että Luther reformatorisen löytönsä jälkeen hahmottelee kristillisen elämän päälinjat kristologiasta käsin. Tällöin conformitas Christi -ajatus asettuu tavallisen kristityn arkeen ja elämän tuomiin haasteisiin. Meillä saa olla taustalla lapsekas ja yksinkertainen usko Kristuksen sovitustyöhön ja luottamus sanaan. Jumala itse toteuttaa meissä hyvän työnsä.

Lutherin pääsyytös munkki-ihannetta vastaan oli se, että tämä väärin ymmärretty Kristuksen seuraamiskäsitys vaarantaa vanhurskauttamisopin. Yksin Kristus on vanhurskauttaja, munkkisääntöjen noudattaminen ei auta tässä kysymyksessä. Olennaisimmaksi asiaksi jää conformitas Christi -ajatuksessa se, että Jumala itse saa aikaan Kristuksen muodon ja hallitusvallan syntymistä ihmisessä. Tähän liittyy hyvin vahvana ajatus siitä, ettei ihmisen tarvitse joutua epätoivoon omien voimien loppuessa tai arjen haasteiden tuntuessa ylivoimaiselta.

Suuri arjen kysymys koskeekin sitä, että löytäisimme Raamatusta sanaa sekä lohduksemme että opetukseksemme. Saamme lukea äidinkielellämme tätä tärkeintä kirjaamme, mikä on kiitoksen aihe. Seurakuntayhteys ja ehtoollinen ovat myös meitä varten, samoin rikas hengellinen kirjallisuutemme. Omasta mielestäni paluu mystiikkaan voi hengellisessä mielessä luoda uusia ja tarpeettomia vaatimuksia sekavan ja synkretistisen aikamme ihmisille. Samoin kristillisen uskon perusta liukuu herkästi omiin suorituksiin ja vaatimuksiin. Lepoa ja selkeyttä on pikemminkin hyvä tuoda esille, ja jättää pois mystiset virtaukset tulevat ne mistä suunnasta hyvänsä.

Ceta Lehtniemi

 

 

Conformitas Christi -ajatus

Conformitas Christi -ajatus Lutherin teologiassa, Olavi Tarvainen, Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja XXXVIII, Helsinki 1943

Ensimmäinen kirjoitukseni, alkupohdintaa

Ensin ajattelin tehdä jonkinlaisen tutkielman aiheesta, mutta eihän minusta sellaiseen ole. Tuon mieluummin nyt esiin vapaasti ajatuksiani kirjan äärellä. Eli kirjoitan tabletilla lukiessani. Jätän viimeistelyn myöhempään, enkä pyri johdonmukaisuuteenkaan. Samoin kerron omia ajatuksiani, mitkä heräävät kirjan äärellä.

Käsite ”Conformitas Christi” tulee lähinnä Galattalaiskirjeen kohdasta 4:19: ”…kunnes Kristus saa muodon teissä”. Pohjimmaisena kysymyksenä myös tässä on: ” Miten löytäisin armollisen Jumalan?” Kristuksen muotoon pukeutumisen tarkastelu liikkuu läpi kirjan vanhurskauttamisopin kysymyksissä.

Vanhurskauttaminen on Lutherin mukaan se opinkappale, josta seurakunta syntyy ja jonka varassa se pysyy. Kyse on Lutherilla elävästä asiasta, ei muodollisuuksista tai vain opillisesta määreestä. Kirja keskittyy aluksi Lutherin ilmaisemaan Kristus-kuvaan sekä vanhurskauttamisen ja uuden elämän väliseen kiinteään yhteyteen Lutherin näkemyksissä.

Vanhaan imitatio Christi-ihanteeseen liittyy lainomaisen, persoonattoman jäljittelemisen leima. Evankelista Kristuksen seuraamisen ajatusta ilmentää juuri spontaaninen conformitas Christi. Se merkitsee Lutherilla persoonallista kohtalon- ja kärsimyksenyhteyttä Kristukseen. Tämän ajatuksen näemme jo evankeliumeissa, mutta hyvin kirkkaana Paavalin opetuksissa.

Kyse on myös vapaasta ja voimakkaasta liikkeelle panevasta motiivista, kun kaiken lahjoittajana on Jumala. Kaikki lepää Jumalan oman uskollisuuden ja työn varassa. Tässä korostuu ja selventyy ajatus Kristuksesta meille annettuna lahjana. Se sulkee pois oman tekojemme tien, kun on kyse pelastuksesta. Myös tämä kokonaisuus, joka ilmaistaan sanoilla conformitas Christi lepää täysin Jumalan teon varassa. Aiheeseen liittyy tietty passiivisuus ihmisen puolelta, ja sen vuoksi kirjassa tarkastellaan melko laajasti tätä puolta.

Kirja käsittelee myös ajatusta ”Jumalan vieras työ” ja ”Jumalan oma työ”. Mielestäni tämä käsittely tuo hyvin lähelle sen, että Jumala on läsnä kaikissa kärsimyksissämme. Saamme ottaa kaiken vastaan Jumalalta. Hän tietää mihin mitäkin elämässämme tarvitaan. Luottamus  Kristuksen sovitustyöhön ja kaikkivaltiaaseen, rakastavaan ja uskolliseen Jumalaan, Isäämme, kasvaa tämän teologisen kirjan äärellä.

Ceta Lehtniemi

 

 

Armoa ja lepoa opettelemassa

Jumalan armo ja laupeus Kristuksessa. Raamattuluennon tapainen puhe, äänitetty kotona ja yhdistetty videoihin.

Armoa ja lepoa opettelemassa

Kuuntelin ja katselin tämän oman YouTube -videoni. Hämmästyin maisemien levollisuutta ja yksityiskohtien kauneutta. Puheeni oli myös hyvin omakohtaista ja Raamatun äärellä elettyä. Tuossa uskalsin kuvata armoa siten kuin itse olin saanut siihen ymmärrystä sanan, Lutherin ja Risto Santalan kirjojen, ja jopa taiteen kautta. En ole Raamatun tuntija, en teologi, en saarnaaja, en johtaja. Olen eräs nainen, joka on omalla tavallaan oppinut ja ymmärtänyt hengellisiä asioita. En pyydä suurta tilaa itselleni. En kaipaa julkisuutta, en oppiarvoa, en kiitosta. Etsin paikkaa jakamiselle, koska ilman sitä jotenkin kuihdun ja etäännyn tärkeimmästä, Kristuksen ja sanan läheisyydestä.

Voisinko silti ajatella toisin päin? Nyt vain pysähtyisin, olisin, enkä jakaisikaan mitään.

Katseluuni ja kuunteluuni kaikui myös taustalta, sisimmästäni, monet vaikeat asiat. Tämän YouTuben puhuin kotonani suppeista muistiinpanoistani. Saman olin jo puhunut eräässä tilaisuudessa julkisesti, suunnilleen saman. Kaikki oli tuolloin hankalaa, tilojen löytäminen, apukäsien saaminen, ja myös puheeni äänitys lopulta epäonnistui. Tämä johti siihen, että puhuin kotona sanelulaitteeseen talteen puheeni. Nîmesin sen jo tuolloin ”raamattuluennon tapainen puhe”. Ilman näitä vaikeuksia en olisi puhunut kotonani, enkä olisi yhdistänyt puhettani videoihin. Ilman mukana oloa järjestössä en olisi pyrkinyt parhaani mukaan valmistelemaan puhettani.

On tavallaan niin äärettömän hyvä olla irti entisestä. Edelleen arastelen tulla yhdistetyksi mihinkään seurakuntaan tai järjestöön. En kiellä taustojani, en sitä mistä olen saanut oppia, ja missä olen saanut olla mukana. En kiellä tämän hetken yhteyksiäni, enkä niitä mihin kaipaan mukaan. En vain tahdo mitään väärinkäsityksiä, enkä tahdo kantaa mukanani muiden taakoiksi yhtään mitään. Tahdon kulkea itsenäni, ja mieluiten jopa esittäytymättä. Pelkään ehkä eniten sitä, että olen jotenkin vahingoksi yhteyksille, mitä niin kovasti etsin ja kaipaan.

Olen mielelläni antanut kirjojani ja korttejani seurakuntiin ja järjestöihin, eli kuitenkin olen esittäytynyt myös niiden kautta. Kyse on ollut jostain mukaan tulon arkuudesta, jakamisen halusta, ehkä pyrkimyksestä päästä sisään toimintaan tätäkin kautta. Nyt olen ajatellut lopettaa tämän tapani toimia. Voisi olla syytä olla mukana ihan itsekkäästi saamassa muilta, palveltavana.

Jatkossa varmaan puhun kotona, ja teen kotona minkä teenkin. Teen ehkä kirjoja ja kortteja, kenties jotain muutakin? Tai sitten en tee enää yhtään mitään. Ehkä olen vaan. Pyydän saada kulkea valmistetuissa teoissa, ja se voi olla tällä hetkellä sitä, etten tee mitään näkyvää. Nyt on muutoksen aika. En enää välitä siitä mitä ihmiset sanovat, siitä mitä saan olla tai tehdä. Jaan omilla sivuillani ja omin käsin, omin varoin, sitä mitä koen jaettavaksi saavani. Tai sitten en enää jaa mitään. Ehkä olen päinvastoin saamassa myös omilta sekä toisten sivuilta.

Onhan meillä lupaus siitä, että saamme olla kuin oksia viinipuussa, Jeesuksessa. En päästä tähän väliin ketään. Minun ei tarvitse päästää, enkä saa päästää. Ja saan elää anteeksiantamuksesta. En tahtoisi päästää väliin edes omaa murehtimistani. Tämä tarkoittaa suuntaan ja toiseen armon varassa elämistä. En tahdo enää muistella menneitä. Ne ovat niin pieniä asioita. Kaikki yhdessä on ollut vaikuttamassa Jumalan johdatuksessa. ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”. Tämä on mielestäni sitä, että tahtoo elää rakastavan Jumalan yhteydessä; ei ole kyse oman rakkauden määrästä. Opettelen ottamaan aikaa ja tilaa Jumalan kasvojen edessä hiljentymiseen.

Ceta Lehtniemi

Mietteitä vanhojen YouTube-hartausten äärellä

Eilen 19.10.2017 kävin ostamassa itselleni elämäni ensimmäisen tabletin. Huomaan tämän olevan noin neljä kertaa puhelimeni kokoinen ja ihan samanlainen kuin puhelinkin, vaan ilman sitä puhelinta.

Ladattuani oman e-kirjani ”Virvoita sanallasi”, aloin katsella youtubejani. Useimpien katsomisesta oli kulunut jo vuosia. Nostin tähän yhden esille, ja kirjoittelen uudella laitteellani mukavasti Lohjan kodin sohvalla.

Juuri tänään on tuntunut siltä, että huudan Herraa jostain syvyydestä. Ei olo ole huono varsinaisesti, ehkä enemmänkin on kysymys jostain muusta. Pikemminkin voisin sanoa, etten tiedä mitä kysyn, kaipaan tai rukoilen.  Minä odotan, että Herra tietää. Toivon hänen voivan tarkata rukoustani siten, että siitä voisi kuulla tarpeeni, ymmärtää esirukoukseni ja antaa johdatusta. Jospa Hän saisi selvää.

Tahdon vakuuttaa itsellenikin, ettei Jumala pidä mielessä syntejäni. Hän on valmistanut anteeksiannon Pojassaan. Tarvitsen tätä vakuutusta jo sen vuoksi, että rukouksenikin nousee kuin jostain usvan keskeltä. Odotan. Tiedän kaiken tulevan selkeäksi, kirkastuvan ajallaan.

Mökkikausi on lähes lopullaan. En tiedä minkä parissa jatkan. Akvarellimaalauksesta olen myös kiinnostunut. Samoin minulla on paljon valokuvia kortteihin ja kirjoihin. Kun järjestelee kuvia tietokoneella, voi syntyä uusia ajatuksia. Kaiken askartelun keskellä voi huokailla hyvän Jumalan puoleen. Kaikki on kuin kesken, ja olen matkalla vain. Odotan.

Ceta Lehtniemi

Sanan kaipauksesta

Laitan artikkeliksi vanhan kirjoitukseni. Olen saaristossa. Luin omia sivujani saadakseni vähän kiinni jostain hengellisestä. Elän vaihetta, jolloin en ole kiinni missään seurakunnassa tai järjestössä. Huomaan, että kirjoittaminen ja sanan äärellä olo on kummunnut halusta jakaa eteenpäin jotain löytämäänsä, sellaista mitä on pitänyt arvossa. Myös vanhojen hengellisten kirjojen äärellä olen pyrkinyt poimimaan talteen ja jaettavaksi jotain mielestäni arvokasta. Silti osittain nämä samat seikat vievät helposti erehdyksiin ja eroihin ihmisistä, järjestöistä ja seurakunnistakin. Nyt on aika saada taas kiinni uudella tavalla sanasta ja rukouksesta ja jättää taakseen, jos on tullut painolastiakin erilaisten kohtaamisten, sanomisten ja yhteyksien kautta. Nyt ajattelen enemmänkin kirjoittavani itselleni, puhuvani itselleni, kuvittavani itselleni, ehkä äänittäväni itselleni. Seurakunnassa tai järjestössä jakamisen vaihe oli vastuullinen ja innostava. Nyt etsin uutta tapaa innostua vaikka vain itseni vuoksi. 5.10.2017

Sanan kaipauksesta ( alkuperäinen kirjoitukseni 2.8.2013)

Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä.” Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. (1 Piet.2:1-5)

Tässä on mahdutettuna kahteen virkkeeseen aivan valtavan paljon asiaa. Ja miten paljon se herättääkään itsessäni erilaisia tunteita. Eikö pelastus olekaan lahja? On se. Silti jollekin on käännettävä selkä tai jostakin on luovuttava. Jumala on oikeasti pyhä Jumala. Ihmisen sydän voi vähitellen myös paatua. Mikään ei paaduta enemmän kuin omasta suusta tai kirjoittavasta kädestä lähtevä pahuus tai muu epäpyhä teksti. Se on sisimmästä lähtöisin, ja sen tulisi aina ensin olla pysäyttämässä juuri minut itseni.

Herra Jeesus Kristus itse voi vain rakentaa hengellisen huoneen, jossa ollaan Kristuksen kautta pappispalveluksessa. Arvelisin, että tuolle paikalle viedään juuri niitä, joille on kirkastunut lahjavanhurskaus. Kun on maistettu, että ”Herra on hyvä”, voi löytää levon. Vain levosta käsin syntyy jano, joka on kuin pienen lapsen halajamista ravinnon perään.

Kiitos nousee silloin, kun huomaa itsessään yhä halun viedä kaikki Kristuksen kautta Jumalalle. Avoimuus on äärettömän vaikeaa. Kun rakennumme yhdessä hengelliseksi huoneeksi, rakennumme kukin samalla aivan yksin elävinä ja yksilöllisinä kivinä. Kukin elävä kivi on kulmakiven, Kristuksen, yhteydessä. Hän on myös elävä sana, joka avaa Henkensä kautta kirjoitetun sanan sydämellemme.

Pyhän Hengen lahja suuntaa katseemme ja vaelluksemme Kristukseen ja lahjoittaa vähitellen sitä, mikä on Jumalan silmissä oikeaa vanhurskautta. Kilvoittelumme on myös sitä, että pysymme toistemme kunnioittamisessa ja armossa. Myös armolahjat toimivat eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja yhteyksissä. Niihin heijastuu myös täysin sanan sisältö ja Kristuksen mieli. Sanan avaaminen muille Jumalan tahdon mukaisesti on myös armolahjaa. Eikö sen tulisi olla se kallis asia, lahja, mitä voisimme anoa seurakuntiin ja järjestöihin. Elävää sanaa etsitään jo -turhaanko?

Ceta Lehtniemi

Seitsemän katumuspsalmia, Ps. 32

Seitsemän katumuspsalmia, Ps. 32

Selityksineen, Martti Luther, Suomennos on Wilhelm Malmbergin, painovuosi 1897

Toisena psalmina kirjassa on psalmi 32.

Laitan siitä joitain otteita, jotka ovat koskettaneet minua. Jatkan ehkä myöhemmin jollakin toisella psalmilla tästä samasta kirjasta. Säilytän tässä yhteydessä vanhan kieliasun.

 

Autuas on se, jonka teot ovat annetut anteeksi

Ikäänkuin sanoisi hän: ei kukaan ole vääryydestä vapaa, vaan ovat joka aika vääriä Jumalan edessä nekin, jotka harjoittavat itseään vanhurskauden töissä ja niin luulevat vääryydestä pääsevänsä; sillä ei kukaan kykene itse itseänsä irti päästämään. Siis eivät ole autuaita ne, joilla ei syntiä ole, taikka jotka itse neuvottelevat itsensä irti, vaan ainoasti ne, joille Jumala ne armosta anteeksi antaa.

Jonka synnit peitetyt ovat

Ei kukaan ole myöskään vapaa pahoista teoista, jotka Jumala meissä kaikissa aivan ilmeisesti näkee. Mutta autuaat ovat, joille Hän ne peittää, ei tahdo nähdä, ei muistella, ei tietää, vaan perinpohjin armosta anteeksi antaa. He ovat sellaisia, jotka eivät itse niitä peitä, eivät itse itsellensä anteeksi anna ja unhota, vaan soimaavat, tietävät, muistelevat ja rankaisevat.

 

Ohitan joitain jakeita ja siirryn seuraavaan:

Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jota vaellat

Tien, jolle minä sinua tahdon. Sinä rukoilet, että minä pelastaisin sinut; älä vaivaa itseäsi, älä sinä opeta minua, älä opeta itseäsikään, jätä itsesi minulle, minä tahdon olla mestarina sinulle riittämään asti, minä tahdon sinua taluttaa tietä, jota vaeltaessasi olet minua miellyttävä.

Sinusta näyttää, että asia on pilalla, kun se ei mene niinkuin sinä ajattelet; sinun ajatuksesi on vahingoksi sinulle ja esteeksi minulle. Sen täytyy mennä ei sinun ymmärryksesi mukaan, vaan ymmärryksesi yli; paina itsesi alas ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle ymmärrykseni.

Ymmärtämättömyys on oikea ymmärrys; kun et tiedä, mihin menet, se on oikea tapa tietää, mihin menet. Minun ymmärrykseni tekee sinut aivan ymmärtämättömäksi. Niin lähti Abraham pois isänmaastansa, eikä tiennyt mihin. Hän antoi itsensä minun tietämiseni varaan ja antoi oman tietämisensä mennä, ja on tullut oikeaa tietä oikeaan loppuun.

Katso, se on ristin tie, sitä et sinä pysty löytämään, vaan minun täytyy sinua taluttaa niinkuin sokeaa; siis et sinä, ei kukaan ihminen eikä yksikään luotu, vaan minä itse tahdon sinulle opettaa Henkeni ja sanani kautta tien, jota sinun pitää vaeltaa. Ei työhön, jota sinä valikoit, ei kärsimiseen, minkä sinä keksit, vaan siihen, joka vastoin sinun valikoimistasi, ajatustasi, haluaksesi osaksesi joutuu. Tule jälessä sinne, sinne minä kutsun, ole siellä koululaisena, silloin on aika, mestarisi on silloin tullut, älä ole silloin hevonen eli järjetön eläin. Jos seuraat minua ja hylkäät itsesi, niin huomaa nyt:

 

Minä johdatan sinua minun silmilläni

En tahdo sinua hyljätä, et sinä vajoa, en tahdo sinua unhottaa; omien silmiesi tulee olla itseesi nähden suljettuina, sentähden että minun silmäni valvovat sinun ylitsesi.

Etkö ole lukenut: Herran silmät ovat vanhurskasten puoleen? ja vuori Moria merkitsee: Dominus videbit (Herra on katsova), epäilemättä että minä yksin olen sen katsova, samaten kuin minä katsoin Abrahamin eteen siellä, missä hän ei ollenkaan eteensä katsonut. Tämä lyhyesti ei ole muuta, kuin että Jumala tahtoo meiltä oikeaa, yksinkertaista uskoa sekä lujaa luottamusta, uskallusta, toivoa.

 

Ceta Lehtniemi

Luther, Rukouskirjanen

Lutherin Rukouskirjanen pdf-muodossa

T:ri Martti Lutherin

Rukouskirjanen,

Saksankielestä suomensi Eero Hyvärinen, 1908 WSOY

Poimintoja kirjasta kieliasua muuttamatta, Ceta Lehtniemi 2012

 

Lutherin Rukouskirjasen sisällysluettelo

I.Valmistus rukoukseen
II. Kiitosrukouksia
III. Juhlarukouksia
IV. Rukouksia Jumalan sanalla valistumisesta
V. Rukouksia kristillisestä elämästä
VI. Rukouksia autuaallisesta lopusta

Liite.
Lutherin katekismuksen yksinkertainen harjoitus, jonka rukouksen muotoon sovitti W. Joh. Stoltz. 20.10 1550
Lutherin rukousvirsiä

 

Valmistus rukoukseen

  1. Rukous ei anna synnin itseään estää
    2. Rukous ei katsele omaa kelvottomuutta
    3. Älä anna ajatusten armopäätöksestä itseäsi estää
    4. Rukous perustuu Jumalan käskyyn
    5. Rukous luottaa lupaukseen
    6. Rukous turvaa yksin välimieheen Kristukseen
    7. Rukous tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimessä
    8. Lyhyitä huokausrukouksia
    9. Rukous odottaa kuulemista
    10. Rukous anoo, etsii, kolkuttaa ja pitkittää

Oikea rukous ei anna itseään estää oman synnin eikä toivottomuuden eikä raskasten ajatusten. Se katsoo yksin Jumalan sanaan ja käskyyn, luottaa lupaukseen, turvaa yksin annettuun välimieheen Jeesukseen Kristukseen, rukoilee hänen nimessään. Uskossa häneen muodostaa se hädänhetkinä lyhyitä hartaita huokauksia ja odottaa varmaa kuulemista, eikä lakkaa pitkittämästä sekä käyttää siihen Jeesuksen Kristuksen meille opettamia sanoja.

 

Jumalan sanassa varjelemisesta

Rakas taivaallinen Isä, minä rukoilen sinua sydämenpohjasta, että äärettömästä hyvyydestäsi minua vahvistaisit, Hengelläsi valaisisit ja varjelisit, että ilolla ja kiitollisuudella ymmärtäisin Poikaasi Herraamme Jeesusta, Kristusta kirkastavan autuaallisen opin, johon sinun armosi on minutkin kutsunut ja johon olen kauhistavasta pimeydestä päässyt. Varjele ja täytä tämä alkamasi työ ja antamasi ymmärrys elämäni loppuun, aina tulevaan elämään ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen saakka.

Katso, Herra, tässä on tyhjä astia, suuresti kaipaa se täyttämistä. Herrani, täytä sinä se. Uskoni on heikko, vahvista minua. Rakkauteni on kylmä, innosta minua ja tee minut palavaksi, että rakkauteni lähimmäisiini olisi oikein palava. Minulla ei ole lujaa, vahvaa uskoa; on epäilyksiä ajoittain enkä voi silloin sinuun täydellisesti luottaa. Oi Herra, auta minua ja lisää uskoani ja luottamustani.

Sinussa on minulla koko omaisuuteni aarre kätkettynä. Minä olen köyhä, sinä olet rikas ja olet tullut köyhiä armahtamaan. Minä olen syntinen, sinä olet vanhurskas; minussa on syntiä kuin virrassa vettä, mutta sinussa on vanhurskauden täydellisyys. Sentähden pysyn sinun luonasi, jolta minä saan ottaa vastaan ja jolle minun ei tarvitse antaa.

Oi Herra Jumala, mitä me olemme, jos sinä annat meidän langeta? Mitä me teemme, jos sinä otat kätesi pois? Mitä me voimme, ellet meitä valaise? Kuinka pian tuleekaan oppineesta lapsi, taitavasta narri, viisaasta hullu? Kuinka hirmuinen sinä olet kaikissa töissäsi ja tuomioissasi! Anna meidän vaeltaa valossa, niin kauan kuin se meillä on, ettei pimeys meitä yllättäisi. Useat lankeavat, kyllästyvät armoosi ja kylmenevät sentähden, että saatanan pettäminä luulottelevat olevansa täydellisiä, voivansa nyt kaikki ja ettei heillä ole mitään hätää, tulevat täten laiskoiksi ja kiittämättömiksi sekä ennen pitkää pahemmiksi kuin ennen olivat. Anna meidän siis pysyä palavina uskossa, että me siinä pysyen päivä päivältä kasvaisimme Kristuksessa Jeesuksessa, meidän oikeassa ja ainoassa Auttajassamme. Totisesti. (s. 115-117)

 

Rukouksia Pyhän Hengen armosta

Herra Jumala, rakas Isä, joka olet uskoviesi sydämet Pyhällä Hengelläsi valaissut ja opettanut, anna armoa, että meilläkin saman Hengen kautta olisi oikea ymmärrys ja että me kaikkina aikoina hänen lohdutuksestaan ja voimastaan iloitsisimme, sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Totisesti. (s. 114)

Iankaikkinen Jumala ja Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, anna meille Pyhä Henkesi, joka kuullun sanan sydämiimme kirjoittaa, niin että me sen otamme vastaan ja uskomme ynnä saamme siitä iankaikkisesti iloa ja lohdutusta. Kirkasta sanasi sydämissämme, tee se niin valaisevaksi ja lämmittäväksi, että me tunnemme siitä iloa sekä pyhästä vaikutuksestasi ajattelemme sitä, mikä on oikeaa ja sitten nämä ajatukset myöskin toteutamme, sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Rakas Herra Kristus, sinä joka olet sydämeni totuudellasi valaissut, anna minulle myös Pyhä Henkesi ja voimaa tekemään ja jättämään, mikä on armollisen tahtosi mukaista. Totisesti. (s. 114)

 

Oikeasta uskosta ja sen vahvistumisesta

Minä kiitän sinua, rakas Jumalani, siitä saamastani opetuksesta, ettei minun ole syntieni kimppuun käytävä omalla katumuksellani eikä uskoani alettava töilläni, saadakseni syntini sovitetuksi. Ihmisten edessä voisin sen kyllä tehdä, maailman edessä ja tuomareille täällä se kyllä kelpaisi; mutta sinun edessäsi, Jumala, on iankaikkinen viha, siksi en minä voi kylliksi tehdä, vaan täytyisi minun epätoivosta nääntyä. Sentähden minä kiitän sinua, että toinen on edestäni synteini kimppuun käynyt, ne kantanut, ne maksanut ja sovittanut.

Tämän tahtoisin mielelläni uskoa, ja se tuntuu myös minusta sangen oikealta ja lohduttavalta. Mutta minä en voi oikein sen totuuden varaan heittäytyä, enkä omin voimin mitään tehdä; minä en voi sitä niin käsittää, kuin minun tulisi. Herra, kasvata sinä minua, auta minua, lahjoita minulle voimaa ja anna se lahja, että voisin uskoa niinkuin profeetta Daavid huokaa (Ps. 51): Luo minuun, Jumala, puhdas sydän ja anna minulle uusi, vakaa henki. Uutta, puhdasta sydäntä en minä voi luoda, se on sinun luotava ja tehtävä. Yhtä vähän kuin voin aurinkoa ja kuuta luoda, että ne nousevat ja kirkkaasti taivaalla paistavat, yhtä vähän voin sitäkään toimeensaada, että sydämeni olisi puhdas ja että minulla olisi vakaa henki, vahva, luja mieli, joka on varma eikä häily, ei epäile eikä sanaasi nähden horju.

Auta, että päivä päivältä edistyn uskossa; vaikka koko maailma kukistuisi ja kaikki liittyisivät yhteen ja perkele vihan vimmasta riehuisi, niin auta, etten minä sen mukaan kääntyisi, vaan jumalallisella avullasi evankeliumissa pysyisin. Totisesti. (s. 128)

 

Oi sinä laupias Jumala, miten ystävällinen, lempeä Isä sinä kuitenkin olet, kun niin isällisesti ja sydämellisesti kohtelet meitä köyhiä, tuomionalaisia syntisiä. Sysäät ainokaisen Poikasi Jeesuksen Kristuksen, kalleimman ja parhaimman omaisuutesi, kuoleman ja perkeleen kitaan, sallit hänen astua alas syvyyteen, että hän jälleen kohoaisi korkeuteen ja vangiksi ottaisi meidät kaikki vankeinaan pitävän vankeuden. Sen kautta on meistä tullut rakkaita lapsiasi ja hänen veljiänsä sekä kaikkien hänen iankaikkisten, taivaallisten tavarainsa kanssaperillisiä.

Anna Pyhä Henkesi, että hän säilyttäisi meidät tässä uskossa kuolemaamme asti. Ja lainaa armosi, että nuoriso ja vasta syntyvä sukupolvi, että heikkouskoiset ja ne, jotka eivät vielä ole hyvin opetetut, voisivat oikein ymmärtää ja säilyttää tämän opin, niin että hekin tulisivat enkelein kansalaiskumppaneiksi niinkuin me, Kristukseen uskovat, olemme. Totisesti. (s. 129)

 

Kuuliaisuudesta ja kärsivällisyydestä

Herra Jumala, minä olen käskysi rikkonut, olen vastusten kohdatessa ollut kärsimätön, en ole säälivä ja armelias, en auta lähimmäistäni j.n.e. Minä näen, etten voi lakata syntiä tekemästä enkä saada kyllääni pahuudesta. Mutta, rakas Jumala, vuodata minuun armosi ja anna minulle Pyhä Henkesi, jotta olisin sinulle kuuliainen ja joihinkin määriin pitäisin lakisi. Auta minua vihaamaan maailmaa ja saamaan halua ja rakkautta sinuun. Totisesti. (s.140)

 

Rakas Jumala, anna meille myös rauhallinen sydän ja rohkea mieli taistelussa ja sodassa perkelettä vastaan, jottemme ainoastaan kestä ja viimein voita, vaan myös keskellä taistelua ja sotaa saatamme olla rauhallisin mielin, ylistää sinua ja kiittää sinua, olla nurisematta ja tulematta kärsimättömiksi sinun jumalallista tahtoasi vastaan. Suo että rauha saisi pitää sydämissämme voiton, niin ettemme mitään sinua, Jumalaamme, emmekä ihmisiä vastaan kärsimättömyydestä alkaisi, vaan sekä sisällisesti että ulkonaisesti Jumalaa ja ihmisiä kohtaan hiljaisina ja rauhallisina pysyisimme, kunnes lopullinen ja iankaikkinen rauha joutuu. Totisesti. (s. 140)

 

Herra, me olemme rukoilleet sinun työsi edistystä. Siihen emme me voi vaikuttaa mitään, vaan tulee meidän antaa sinun vaikuttaa ja ottaa vain vastaan sinulta antimiasi ja lahjojasi. Sillä niissä sinä ilmoitat itsesi meille ja teet meidät autuaiksi yksin oman työsi kautta, kun pelastat meidät siitä vahingosta, minkä saatana koko ihmiskunnalle Aadamissa on tuottanut, nimittäin synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta.

Vasta tämän sinun työsi vaikutuksen jälkeen tulemme mekin töinemme, siten että me vanhurskautettuina elämme synnistä erillä pysyen kaikessa sanasi kuuliaisuudessa. Se on sinusta mieluista ja suloista ja kuitenkin koituu sekin sinun armostasi ja johtuu sinun ensinnä tekemästäsi työstä. Ole meille tässä, Herramme ja Jumalamme, ystävällinen, että me sinulle kelpaisimme, sittenkun Poikasi kuoleman kautta olemme sinun kanssasi sovitetut. Totisesti. (s. 141)

 

Veljellisestä rakkaudesta

Rakas Isä taivaissa, anna meille rakkaan Poikasi Kristuksen tähden Pyhä Henkesi, että tulisimme Kristuksen oikeiksi oppilaiksi ja että meillä olisi sellainen sydän, jossa on rakkauden tyhjentymätön lähde, mikä ei koskaan ehdy. Totisesti. (s. 142)

 

Herra, siinä minä puutun, että vaikka sinä annat itseäsi minulle niin runsaasti ja ylenpalttisesti, niin minä en voikaan puolestani tehdä samoin lähimmäisilleni. Sitä minä valitan sinulle ja rukoilen, tee myös minut niin rikkaaksi ja voimakkaaksi, että minäkin voisin sen tehdä. Totisesti. (s. 142)

 

Rakas Herra Jumala, mitä tämä merkitsee? Minulle tapahtuu vääryyttä; enhän minä ole näiltä ihmisiltä sitä ansainnut; mutta minun täytyy korottaa katseeni heitä ja itseäni ylemmäksi sekä tarkata, millainen on suhteeni sinuun. Ja siinä minä huomaan suuren pykäläpuun ja pitkän luettelon, joka vakuuttaa minua siitä, että olen kymmenen kertaa pahempi ja kymmenen, jopa tuhansin kerroin enemmän rikkonut sinua vastaan. Siksi on velvollisuuteni notkistaa polveni ja sanoa: Oi Herra, anna anteeksi, minä tahdon myös anteeksi antaa.

Katso, Herrani Kristus, tässä on lähimmäiseni minua vähäsen vahingoittanut, on jonkun verran kunnialleni käypää puhellut, on minua vähän vahingoittanut omaisuuteeni nähden. Tätä en voi sietää, sentähden toivoisin mielelläni hänet kuoliaaksi. Oi Jumalani, kuule tämä valitukseni; tahtoisin mielelläni häneen leppyä, mutta valitettavasti en kumminkaan sitä voi. Katso, kuinka niin kokonaan kylmä, vieläpä niin kokonaan kuollut minä olen.

Oi Herra, minä en voi itseäni auttaa, siihen olen kykenemätön. Tee sinä minut toisenlaiseksi, silloin minä olen hurskas; muutoin minä jään sellaiseksi kuin ennen olen ollut. Oi rakas Jumala, muuta minut ja anna minulle armosi. Totisesti. (s. 142-143)

 

Kaikenlaisen hädän voittamisesta

Oi sinä Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, anna meille pyhän sanasi ja Henkesi kautta luja, iloinen ja kiitollinen usko, että me tämän ja muun hädän voisimme autuaallisesti voittaa ja viimein maistaa sekä kokea, että rakkaan Poikasi, Kristuksen itsensä lausuma: ’Olkaa turvallisin mielin, minä olen voittanut maailman’, on totuus.

Oi Jumala, missä on sellainen Jumala kuin sinä olet? Joka synnit anteeksi annat ja poistat perimisesi jääneiltä pahat teot, joka et pidä vihaa iankaikkisesti; sillä sinä olet laupias, sinä armahdat pahoja tekojamme ja heität kaikki meidän syntimme meren syvyyteen. Pidä tämä laupeutesi meihin nähden iankaiken, että voimme sanasi valossa vaeltaa, kaikkea saatanan ja maailman vaaraa välttää sinun Poikasi, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Totisesti. (s. 144)

 

Taivaallinen Isä, sinä juuri olet minun Herrani ja Jumalani, joka olet minut luonut silloin, kun minä en mitään ollut, ynnä sen lisäksi olet vielä Poikasi kautta lunastanut. Nyt sinä olet minulle antanut ja tehtäväkseni määrännyt tämän toimen. Ei onnistu työni niinkuin tahdon, on niin paljon, joka minua painaa ja ahdistaa, kun en itsessäni huomaa neuvoa enkä apua. Sentähden jätän myös tämän asian sinun huostaasi: anna sinä neuvo ja apu ja ole sinä itse kaikkien näiden asiain johtajana. Totisesti. (s. 144)

 

Murheessa ja ahdistuksessa

Oi rakas Isä, olethan sinä minun rakas Isäni, sillä sinä olet antanut ainokaisen rakkaan Poikasi minun edestäni. Sentähden ethän sinä minuun vihastu etkä minua hylkää. Tässä surkeudessani katsot sinä minua niinkuin äiti pientä lastaan, jota hän on sydämensä alla kantanut. Kuule sentähden minua ja pelasta minut. Herra, jos sinä tahdot, niin sinä kyllä voit minua auttaa; mutta jos sinä et tahdo, niin tahdon minä tämän ristin ja onnettomuuden nimesi tähden mielelläni kärsiä. Totisesti. (s. 146)

 

Oi kaiken laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, vahvista ja tue minua Hengelläsi, kunnes ilmenee ja tulee se työ, jota sinä käsket meidän kaikissa murheissa odottamaan. Sillä et sinä sydämen halusta ihmisiä vaivaa ja murehuta. Ethän sinä antaisi mitään pahaa tapahtua, ellet siitä voisi jotakin hyvää luoda. Sinä tunnet hätäni ja heikkouteni, sentähden auta minua ja pelasta minut. Totisesti. (s. 147)

 

Rukouksia autuaallisesta lopusta

Oi rakas Herrani Jeesus Kristus, Sinä, joka olet sanonut: anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan; tämän lupauksesi mukaan anna, Herra, minulle, kun anon, en kultaa enkä hopeaa, vaan vahvaa, lujaa uskoa; anna minun löytää, kun etsin, en maailman iloa enkä riemua, vaan lohdutusta ja virvoitusta autuaallisen, terveellisen sanasi kautta; avaa minulle, kun kolkutan. En pyydä mitään sellaista, jota maailma pitää korkeana ja suurena, sillä en ole sen avulla hiuskarvan vertaa parannettavissa, vaan anna minulle Pyhä Henkesi, joka sydämeni valaisisi, minua hädässä ja tuskassa vahvistaisi ja lohduttaisi, pitäisi minua oikeassa uskossa ja luottamuksessa sinun armoosi aina loppuuni asti. Totisesti. (s. 169)

Ceta Lehtniemi

Harhaympyrä vielä kerran

HARHAYMPYRÄ
Napsauta suuremmaksi

Luonnollinen ihminen ja esimerkiksi tiedotusvälineet, ovat kiinnostuneet harhakiekossa ilmaistuista alueista. Ne vetoavat ihmisen kykyyn hallita omaa ja toistenkin terveyttä ja maapallon hyvinvointia. Tämä ei kuitenkaan usein tapahdu rationaalisen luonnontieteellisen tiedon varassa. Ihminen alkaa kuin huomaamattaan turvata uskonnollisiin kokemuksiinsa ja erilaisiin tekniikoihin. Myös yliluonnolliset, valheelliset voimat, astuvat mukaan tähän yleisuskonnolliseen pelastusoppien kehään. Niiden kautta tavoitellaan yhteyttä tuonpuoleiseen maailmaan.

Tässä uskonnollisessa kehässä jää syrjään Kristuksen työ ristillä syntiemme sovittajana sielläkin, missä se on alun perin ymmärretty ja vastaanotettu. Näin on vaarana, että emme kristillisten termien ja toimitusten takaa näe vaaraa ajoissa. Nyt on jo menty pitkälle tämän maailman ajatteluun ja henkeen mukaan. Ehkä jossain määrin jo kristillisissäkin yhteyksissä uskotaan sekä ihmisen että maailman pelastuksen löytyvän jostain tuon harhaympyrän keskuksesta. Kenties muuttaisit useampaakin kohtaa toiseksi. Se sopii aivan hyvin. Kyseessä on vain ajatusmalli, joka voi auttaa hieman näiden vaikeiden asioiden hahmottamisessa.

Napsauta suuremmaksi

Kristuksen ristinkuolemassa kaikki on täytetty. Ihminen on sovitettu, armahdettu ja lunastettu. Pahan voimat on voitettu. Kristitty elää Kristukseen kätkettynä maailmassa. Kristuksen pelastustyö avasi yhteyden Isään, Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen. Tämä yhteys on lahjana saatu syntien anteeksisaaminen ja lahjavanhurskaus Kristuksen työssä. Yhteys Kristukseen luo oikeaa suhdetta lähimmäiseen, ympäristöön ja oman elämän kysymyksiin.

Jumala on kaikkien maailmassa vallitsevien olentojen, valtojen, oppien ja aikojen yläpuolella. Jumala on antanut ihmiselle sanallisen ilmoituksen, Raamatun, joka on hengellinen perusta kristitylle sen arvioimiseen mikä on oikein ja totta. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi uskoa eikä ymmärtää Raamatun merkitystä. Luonnollisen ihmisen mielenkiinto ei kohdistu oikeaan hengelliseen perustaan, vaan hän etsii pelastusta sieltä, missä hänen mielestään näyttäisi olevan ihmisen kannalta suurta, yliluonnollista ja merkitsevää.

On selvää, että ”Tämän maailman ruhtinas” tekee vielä työtään. Samoin meissä on edelleen vaikuttamassa ”liha”. Kristitty on aina kuin taisteluissa ja jännitteissä; näin voi sanoa samalla kun puhumme levosta ja turvasta Kristuksessa. Tähyämme jo siihen lopulliseen voittoon, joka on valmistettuna Kristuksen ristin työn kautta, näemme sen kuin kuvastimessa. Olemme yhteenliittyneet Kristukseen, kätkettyinä Häneen. Emme ole yksin maailmassa, emmekä etsi enää pelastusta sen tavoin.

Kun lähden tutkimaan harhaympyrän eri sektoreita, en ota juuri esiin yksityiskohtaisia ”harhan” tai ”harhaopin” nimiä. Näen sen jokseenkin tarpeettomana jo sen vuoksi, että erilaisia ismejä, ”hoitomuotoja” tai filosofioita syntyy koko ajan uusia. Silti varmaan joudun esimerkkeinä ottamaan esille joitain oppeja tai jopa henkilöitä.

______________________________________

Laitan esiin kirjoitukseni eräälle suljetulle foorumille v. 2010.  Harhaympyrässä tämä sijoittuu lähinnä TIETOISUUTEEN JA MIELEN HALLINTAAN, sekä MEDITATIIVISUUTEEN. Ja ympyrän sisällä asioita kuvaa lähinnä HUMANISMI, YLEISUSKONNOLLISUUS ja IHMISEN JUMALALLISTUMISPYRKIMYKSET. Näin ajattelen, mutta tämä on tällaista asioiden hahmottelua.

KIRJOITUKSENI v. 2010:

UUDEN AJAN PSYKOLOGIA maailmankatsomuksen ja julistuksen muokkaajana

Uutta henkisyyttä ja Uutta Aikakautta (New Age) käsiteltävissä kirjoissa puhutaan usein transpersoonallisesta psykologiasta. Harri Heino on määritellyt sen lyhyesti seuraavalla tavalla: ”Transpersoonallinen psykologia pyrkii edustamaan kokonaisvaltaista ihmisen tietoisuuden tilojen tutkimista.” Hän liittää vaikutteita antaneihin klassikoihin Carl Gustav Jungin ja Abraham Maslowin sekä joitain muita nimiä.

Lainaan vielä Heinoa kirjasta Mihin Suomi uskoo:
”Transpersoonallinen psykologia kohdistuu tavanomaiset ajan ja paikan ulottuvuudet ylittäviin kokemuksiin ja sisältää usein tutkimusta mietiskelystä, ekstaasista, mystisistä kokemuksista, itsetoteutuksesta, ykseydestä, transendentaali-ilmiöistä, kosmisesta tietoisuudesta, ’huippukokemuksista’ ym. Se on saanut aineksia vanhoista kulttuureista ja itämaisista hengellisistä perinteistä kuten hindulaisuudesta, zen-buddhismista, taolaisuudesta (esim. Fritjof Capran tulkitsema maailmankuva), Tiibetin buddhalaisuudesta ym. Transpersoonallinen psykoterapia on näiden teorioiden ja perinteiden soveltamista henkisen kasvun menetelminä.”

Lainaan myös Douglas R. Groothuisin kirjasta Uuden Aikakauden monet kasvot useita ajatuksia. Uuden Aikakauden liike on omaksunut Carl Gustav Jungilta opin kollektiivisesta tiedostamattomasta. Se on psykologisten kuvien ja voimien kautta koko ihmisen historian aikana kertyneiden kokemusten varasto, joka siis on kaikille ihmisille yhteinen.

Maslowin uraauurtavat ponnistelut raivasivat tietä pois vanhasta psykologisesta ihmiskuvasta kohti uutta ihmistä, joka on pohjimmiltaan hyvä ja jolla on sisällään rajoittamaton kasvukyky. Humanistisessa psykologiassa, jota Maslow edustaa, itse nähdään terveyden ja hyvyyden loistavana sydämenä, ja psykologian pitää pyrkiä saamaan ihminen kosketuksiin tuon lähteen, itsen, kanssa.

Terapeutin tehtävänä on ohjata ja toimia katalysaattorina, ei määrätä tai johtaa. Asiakkaalla on vastaukset sisällään; ne täytyy vain houkutella esiin. Martin Grossin mukaan olemme ”ihmiskunnan historian kaikkein ahdistuneinta, emotionaalisesti epävarminta ja kaikkein eniten analysoitua väestöä” . Olemme ”tämän päivän psykologisen yhteiskunnan kansalaisia”. Psykologinen yhteiskunta on sellainen, ”jossa ihminen on keskittynyt itseen, niin kuin ei koskaan ennen” .

Näin olen pystynyt tuomaan esille muutaman keskeisen asian. Ne ovat kollektiivinen tiedostaminen, ihmisen pohjimmainen hyvyys, sisäinen rajaton kasvukyky, yksilön kokemuksen arvo sekä itseen keskittyminen. Näin ei puhu Raamattu ihmisestä. Kuinka paljon onkaan nykyisin kirjoja, seminaareja, luentoja ja valmennustilaisuuksia, jotka on suunniteltu realisoimaan mielen salatut voimat. Yritykset, kunnat ja seurakunnat käyttävät monia konsulttipalveluja, joiden sanoma perustuu usein juuri näille esiin ottamilleni arvoille.

Tänä aikana on opittava näkemään, että hyvin usein löydämme ristiriidan Raamatun ja uuden ajan psykologian väliltä. Toisaalta myös hengelliset kustantajat haluavat myyntimenestystä ja juuri nyt itseen keskittyvät psykologiset kirjat myyvät. On syytä olla kriittinen näissäkin asioissa.

Itse tahtoisinkin johdatella keskustelua siihen, kuinka ihmisen pohjimmainen hyvyys ja rajoittamaton kasvukyky heijastuvat mielestänne tämän päivän kristillisessä julistuksessa ja kirjallisuudessa. Ja mitä asialle voisi tehdä?

Lähdekirjallisuus:
Groothuis, Douglas R., Uuden aikakauden monet kasvot, New Age, Suomen ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys, 1989
Heino, Harri, Mihin Suomi uskoo, WSOY, 1985
Lehtniemi, Ceta, Sovituksen syrjäytymisestä sivuraiteelle (sähköinen ”kirja”), 2009

Omia kommenttejani kirjoitukseen saamaani vastaukseen:
Jatkuvan kehityksen ajatukset ovat syöpyneet syvälle, niin uushenkisyyteen kuin nykyiseen kristilliseen julistukseenkin. Sama koskee itseen, sisäänpäin kääntymistä, ja avun löytymistä sitä kautta.

Ihmisen syntiongelma on ja pysyy aina samana. Muuta ratkaisua ei ole, eikä tule, kuin Kristukseen turvautuminen. Samoin iankaikkisen elämän näkökulman tulisi olla julistuksessa esillä. Monihan uskoo jälleensyntymiseen, joka on myös yksi tapa ajatella ihmisen jatkuvaa kehittymistä.

Uushenkisyydessä synnin ajatellaan usein vahingoittavan lähinnä henkilön omaa karmaa, ja vaikuttavan tätä kautta ’tuleviin elämiin’. Nykyihmisen on hyvin vaikea ajatella tätä yhtä elämää ainutlaatuisena mahdollisuutena löytää Jumala-yhteys ja rauha Jumalan kanssa.

Jatkuvan kehittymisen ajatukset vievät automaattisesti suorittamiseen. Näin tapahtuu toki myös sisäänpäin suuntautuvassa meditatiivisessa ajattelussa. Juuri tämän vuoksi on saarnattava lahjavanhurskautta, ja lepoa Kristuksessa.

Ceta Lehtniemi

_____________________________________________

Laitan sähköisestä kirjastani v. 2009 myös seuraavan tekstin, koska se liittyy kyllä edellisiin teemoihin:

Wayne Dyer

Eräs aikamme tunnetuimmista uuden ajan psykologian soveltajista on amerikkalainen psykologi, kirjailija, luennoitsija, elämänmuutoksen saarnaaja Wayne Dyer. Hän syntyi v.1940 Detroitissa, Michiganissa. Hän on elämänsä aikana kirjoittanut noin 30 kirjaa, joista on suomennettu lukuisia. Nostan nyt esille seuraavat: Elää omilla ehdoilla, Hyväksy itsesi – uskalla elää, Uskalla rikkoa rajasi, Pyrkimyksen voima.

Dyer saarnaa elämäntapaa, joka tuottaa menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Hän lupaa auttaa sinua kehittämään itseäsi ja ajatusmaailmaasi. Hän luo suuria näköaloja. Hän puhuu pyrkimyksen voimasta. Dyer käyttää termiä universaalinen energiakenttä. Hänen mukaansa maailmankaikkeus koostuu energiasta, joka liikkuu erilaisilla taajuuksilla. Mitä korkeampi on taajuus, sen myönteisempi ja edistystä luovempi se on. Matalat taajuudet ovat negatiivista energiaa, joka estää tavoitteiden toteutumista. Pyrkimys on itsessään energiakenttä, joka tuottaa asioita. Moniin itämaisiin uskonnollisiin suuntauksiin ja New Age -ajatteluun liittyy käsitys elämän energiasta, josta käytetään erilaisia termejä, kuten Ki, Chi, Prana, kosminen energia, universaalienergia, Logos.

Maineikkaalla psykologian alan uranuurtajalla C. G. Jungilla on samantyyppinen teoria kuin Dyerilla. Jung puhuu kollektiivisesta tajunnasta, ihmiskunnan yhteisestä mielestä ja historiasta, johon jokainen meistä voi olla yhteydessä tiettyjen edellytysten vallitessa. Luonnollisesti Dyer on saanut monet oppinsa juuri transpersoonallisen psykologian kehittäjiltä.

Ceta Lehtniemi

________________________________________

Seuraavat lyhyet kirjoitukset ovat sähköisestä kirjastani ”Sovituksen syrjäytymisestä sivuraiteelle v.2009. Laitan nyt otsakkeeksi:

Energia, energiahoidot, enkeliterapia uushenkisyydessä (New Agessa)

Energiaa koskevat perusväittämät New Agen piirissä
• Energian sanotaan olevan kaiken näkyväisen ja näkymättömän perusta maailmankaikkeudessa.
• Kun universaalienergian virrassa ruumiin läpi tulee tukoksia tai virtaus häiriintyy, seurauksena on sairaus.
• Parantaja aktivoi ja kanavoi universaalienergiaa.
• Muutokset universaalienergiassa selittävät kaikki ne tapahtumat, joita aikaisemmin kutsuttiin yliluonnollisiksi tai ihmeiksi.
• Universaalienergia on sama mitä uskonnot ovat kutsuneet jumalaksi.
Kaikki ne hoitomenetelmät, joiden sanotaan perustuvan kosmiseen voimaan ja elämänenergiaan (universaalienergiaan), sisältävät myös hengelliset periaatteet. Ne eivät ole vain hoitomenetelmiä, vaan ne sisältävät aina pyrkimyksen päästä tasapainoon maailmankaikkeuden kanssa, joka siis myös käsitetään energiaksi. Syntyy vakava virhepäätelmä: New Age -uskova ei tarvitse Pelastajaa, saati syntien Sovittajaa.

Myös tässä yhteydessä käytetty uskonnollinen termi energia ei vastaa lainkaan fysiikan käsitteitä. Toivon, että kirjani yhteydessä vähitellen hahmottuu tähän kätkeytyvä hengellinen valheellisuus ja vaara joutua pimeyden voimien kanssa tekemisiin. Se mikä näyttää hyvältä, pehmeältä, kokonaisvaltaiselta ja uudella tavoin tieteelliseltä, osoittautuu lopulta asiaksi, joka vie meiltä yhteyden Jumalaan ja pelastuksen.
Näin kollektiivisen tajunnan ja elämänenergian käsitteet leviävät laajalle. Juuri tämä energia-ajattelu löytyy monen nykyisen uushenkisen terapian taustalta kuten kirjoitin jo aiemmin toisessa yhteydessä. Näissä hoidoissa sanotaan välitettävän universaalienergiaa tai hoidettavan sen tukoksia.

Energiahoidoista ja reikistä
Kirjoitan vielä lyhyesti energiahoidoista ja reikistä, niin kuin olen asian ymmärtänyt reikiä markkinoivilta nettisivuilta. Erityisesti kysymyspalstat ovat olleet valaisevat. Pientä kertausta en voi välttää. Tässä ilmoitan suoraan mielipiteeni. Se on näkemys, johon minulla on oikeus. Se on suuresti ristiriidassa hoitoja antavien ajatusten kanssa. Jos olisin jotain muuta mieltä kuin olen, ei minulla olisi mitään syytä kirjoittaa tästä asiasta.
Energiahoidoissa sanotaan siis välittyvän kosmisia energioita (elämänenergiaa) ihmiseen tai pyritään energioitten tasapainotukseen.

Usein esim. reikihoitoja antava henkilö on saanut vain kahden päivän koulutuksen. Siinä yhteydessä henkilö saa viritykset ja näin kanavat voimien välittämiseen avautuvat. Viritys/vihkimys on rituaali, jonka reikiopettaja tekee oppilaalle. Rituaaliin kuuluu, että oppilas pitää silmät suljettuna ja kääntyy näin sisäänpäin. Näissä hoidoissa niin sanottu reiki-sukupuu eli katkeamaton opettaja-oppilaslinja on tärkeä. Myös symbolit ovat käytössä etenkin virityksiä annettaessa. Hoito voi olla myös ns. kaukohoitoa. Se on menetelmä, jonka avulla voi lähettää hoitoa eri paikoissa ja ajoissa oleviin ihmisiin ja asioihin. Menetelmä opitaan Reiki 2 -kurssilla.

Näissä niin sanotuissa energiahoidoissa voidaan käyttää mukana jotain hierontaa tai kosketusta, kuuntelua, musiikkia ja esimerkiksi ikonin kuvaa.

Kaikissa näissä hoidoissa altistutaan todellisille pahan voimille, vaikka sen ymmärtäminen on vaikeaa. Kyse ei ole siis vain siitä onko hoidolla vaikutusta ihmisen terveyteen. On aina kyse myös hengellisestä kosketuksesta hoidon taustalla olevaan okkultistiseen maailmaan.

Reikiyhdistyksissä kuitenkin sanotaan, että hoidossa ei ole mitään kristinuskon vastaista. Perusteluna käytetään mm. sitä, että edellinen paavi Johannes Paavali II sai reikihoitoja puolalaiselta nunnalta. Paavilta on olemassa kirjallinen lausunto reikin positiivisista ominaisuuksista ja se on esillä erään puolalaisen katedraalin seinällä. Näin sanottiin reikisivulla.

Valitettavan moni yhtyy reikiä markkinoivan yhdistyksen käsitykseen, että reiki hoitomuotona ei ole sidoksissa mihinkään uskontoon. Siinä ei monen kristitynkään mielestä voi olla uskon vastaista, koska molemmissa on kyse auttamisesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Käy niin, että kristityt yhä heikommin ovat harjaantuneet erottamaan okkultismin siteitä.

On myös erittäin valitettavaa, että nämä täysin näyttöön perustumattomat maksulliset energiahoidot yleistyvät vapaasti. Nyt kuitenkin puuttuu kaikki ohjeet ja säännöt näistä hoitomuodoista ja sen vuoksi ne kulkeutuvat niin moneen yhteyteen hyvinvoinnin tai virkistyksen nimissä. Tätä kirjoitettaessa on valmisteilla vaihtoehtohoitoja käsittelevä laki. En usko sen kuitenkaan tuovan selkeyttä näille alueille. Toivon toki näin tapahtuvan.

Koska tässä yhteydessä tuli puhe myös laajemmin New Age -liikkeestä, uushenkisyydestä, uususkonnollisuudesta, otan vielä hiukan asiatietoa näkyviin.

Enkelikurssit ja enkeliterapia
Moni luontaishoitola ilmoittaa nykyisin enkelikursseista. Ohjelma voisi olla vaikkapa tämä:

”Enkeli-illoissa käydään läpi seuraavia asioita. Miten enkelit ja oppaat ilmentävät itseään meille? Miten he haluavat auttaa ja opastaa meitä? Miten opitaan suojautumaan ja maadoittumaan? Meditointia hoitavan rummutuksen kera ja ilman. Alkumeditaatio tapahtuu Arkkienkelin suojaavissa energioissa.” Edellä oleva on yhdistelmä parista ilmoituksesta.

Kun etsii Googlella sanan enkeliterapia, niin saa 808 osumaa (v.2009). Sitä on tarjolla joko ihan yksistään tai muiden New Age -terapioiden, kuten reikihoidon ohessa. Ilmoitukset ja kirjoittelut ovat houkuttelevia. ”Enkeliterapia auttaa meitä löytämään tien Kotiin.” ”Enkeliterapiassa saamme leijua kauniissa universaalin rakkauden virrassa.” ”Olin eilen enkeliterapiassa. Olo on ihanan rauhallinen. Sain itselleni henkioppaan ja kuulin entisistä elämistäni.” … jne. Näin herkkäuskoisia eksytetään ihmeelliseen henkiseen maailmaan.

Tietoa arkkienkeleistä ja enkelikorteista on jaossa monissa lehdissä ja lähes kaikilla rajatiedon messuilla. Ensin mainituista sanotaan seuraavaa: ”Arkkienkelit auttavat meitä puhdistumisprosessissa, jotta voisimme avata yhteyden suureen kokonaisuuteen ja toteuttaa Korkeinta jumalallista suunnitelmaa –Rakkautta.” (Minä Olen 6/2005)

Monelle on tullut tutuksi Diana Cooperin Ihanat enkelit ja Anja Kuloveden enkelikortit. Niin hulluksi on maailma mennyt, että erään kaupungin koulutuksenkin yhteyteen oli otettu mukaan enkelikortit. Jopa eräässä kristillisessä lehdessä oli 2000-luvun alkupuolella kirjoitus siitä miten eräs henkilö oli enkeli-ilmestyksen jälkeen perustanut enkelikaupan. Muistan asian siitä syystä, että asuin paikkakunnalla ja iäkäs kristitty ystäväni näytti minulle artikkelia kuin isoa ihmettä. Luin kirjoituksen, mutta ilmeeni taisi sanoa enemmän kuin sanani olisivat kertoneet. ”No, etkö sinä pitänyt kirjoituksesta?”, sanoi ihmettelevä rakas vanhus. ”Kuule, nyt en pitänyt. Enkeleillä on Raamatussa ollut aina jokin merkittävä sanoma. Jumala ei lähetä heitä sen vuoksi, että perustettaisiin enkelikauppa.”

Jumala ei lähetä näitä tässä yhteydessä mainittuja ”enkeleitä”. Ne eivät itse asiassa ole enkeleitä lainkaan vaan valheen luomia olentoja henkimaailmasta. Ja en pidä siitä, että näillä asioilla leikitään edes jonkin kurssin yhteydessä. Kaikki kuulostaa ja näyttää niin enkelimäiseltä ja ihanalta. Ja kuitenkin näin viritetään jälleen valheen verkkoa. Sielunvihollisen tarkoitus on aina johtaa harhaan ja se tekee sen mielellään käyttäen kristillisiä aiheita. Myös terveydellisiä riskejä on ollut näkyvissä. On vaarana, että saatetaan ihminen alttiiksi henkiselle sairastumiselle.

Jumalan oikeilla enkeleillä on ollut ihania tehtäviä ilmoituksen tuojina. Hän lähettää myös enkelinsä meitä varjelemaan. Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä ja sieltä heistä onkin turvallista lukea.

Ceta Lehtniemi

__________________________________

Nyt viime vuosikymmenenä myös islam on vaikuttanut kristilliseen kirkkoon monin tavoin täällä Suomessakin. Tämä liittyy mm. laajasti käsitettyyn ekumeniaan, yleisuskonnollisuuteen ja humanismiin. On suuri halu korostaa sitä mikä on yhteistä, ja lisäksi poikkeuksellisen suurta arvioimisen pelkoa ja haluttomuutta aiheuttaa ennakkoluuloja muslimeja kohtaan. Myös valtiovalta ja oikeuslaitos on valppaana tällä alueella.

Islam perustuu hyvin pitkälti Muhammedin enkeli-ilmestyksiin ja erilaisiin yhteiskuntaan tai elämään liittyviin ohjeisiin. Koska edellä on paljon enkeleistä ja ilmestyksistä, laitan tähän yhteyteen linkin artikkeliini Islamista tiiviisti.  

Aina on myös kyse siitä, miten aito kristinusko reagoi sen omalle perinteiselle alueelle tuleviin oppeihin, muihin uskontoihin ja uskomuksiin. Mielestäni olisi toivottavaa, että kaikki ympärillä oleva uusi johtaisi kristinuskon syvimmän sanoman kirkastumiseen eikä humanismiin, yleisuskonnollisuuteen tai synkretismiin. Näin ei valitettavasti tapahdu arvioinnin puuttumisen vuoksi. Harvat asioita hengellisesti arvioineet ovat yleensä tai ainakin usein joutuneet kirkkonsa tai uskonyhteisönsä ulkopuolelle.

 

 

Omasta hengellisestä ryhmästä eroon joutumisesta

Kirjoitin tämän muistaakseni vuonna 2012. Nyt yritän puhelimellani poimia esiin vanhoista kotisivukirjoituksistani.

Kristilliset ryhmät ja niistä eroon joutumiset

Yksilö voi joutua eroon niin raittiimmasta kuin harhautuneestakin kristillisestä yhteisöstä tai pienpiiristä. Asia on melkeinpä selkeämpi, jos henkilö on itse jättänyt esim. mormonit tai jehovan todistajat, kuin jos on tapahtunut erottaminen tai muuten eroon joutuminen selkeästi kristillisestä yhteydestä. Uskontojen uhrien tuki UUT ry -niminen järjestö on havainnut suuren avuntarvitsijoiden joukon, ja pyrkii auttamaan mm. vertaistuen kautta. En ole itse tutustunut järjestöön lähemmin. Kirjoitukseni liittyy vain samaan aihepiiriin, ja on lähinnä pientä asioiden miettimistä. Tästä lienee suurin apu lähinnä itselleni ja kipuihini näillä alueilla. On selvää, että käsittelen aihetta nimenomaan hengelliseltä kannalta.

Kristillinen seurakunta voi mennä joissain kysymyksissä joko harhaan tai esimerkiksi sitoa yksilöä. Muutakin vaikeaa voi ilmetä, joskus jopa vain yhden tai kahden henkilön kautta. Vertaistuki esim. UUT ry:n kautta saattaa olla tällöinkin yhteydestä pois joutuvalle avuksi. Kuitenkin yksilöt ovat hyvin erilaiset taustoiltaan, ja niin ovat kristilliset yhteisötkin. Ehkä olisi myös muita tapoja edetä kuin asettuminen uhrin osaan. Ja onko tukea antavassa yhdistyksessä psykologisen osaamisen rinnalla mahdollisuus nousta vaikeuksista kristillisen uskon ja armon pohjalla? Toivon ja uskon, että olisi myös näin. Kuitenkin oman uskon tuputtaminen on luonnollisesti kielletty tällaisen tukiverkkoa tarjoavan yhdistyksen toiminnassa, eli hengellistä apuakin tarvitaan muualta.

Jumala voi varmaan käyttää monia erilaisia tapoja avun perille menemiseksi. Mikä tilanne onkaan, niin raitis kristillinen opetus olisi tärkeää. Kun ihminen juurtuu Kristukseen oikeassa merkityksessä, hän kypsyy myös tavassa käsitellä vaikeita kysymyksiä. Toisaalta meillä jokaisella on ajoittain kaikkea muuta kuin tasapainoista ja harkitsevaa reagointia. Kuuntelijaa ihan tunteidenkin purkamiseen tarvitaan. Tässä on joskus vertaistuki paikallaan. Uskon silti, ettei toisen ymmärtämiseen ja vakavasti ottamiseen tarvita edes juuri niitä samoja kokemuksia kuin toisella on. Todellinen kuuntelu on aina mahdollista, kun sille annetaan sen tarvitsema tila ja aika.

Oma näkemykseni on melko myönteinen Suomen perinteisestä helluntailaisuudesta ja vapaakirkollisuudesta. En ole kuulunut kumpaankaan, mutta tämä myönteinen kokemus on tullut lähinnä henkilökohtaisten kontaktien kautta vuosikymmenten aikana. Seurakunnat ovat nyt olleet vahvassa muutosliikkeessä, joka vie pois päin Kristuksen sovitustyön keskeisyydestä. Tämä on myös joidenkin ystävieni syvä huoli helluntailiikkeen piirissä. Valitettavasti armolahjojen ja merkkien ylikorostaminen ilman tervettä arviointia altistaa vikaan menevälle hengellisyydelle, siinä kuin väärä vallan käyttökin.

Henkilön vaikea kokemus jostain perinteisemmästäkin helluntaiseurakunnasta on kuitenkin täyttä totta hänelle itselleen. Ehkä ”henkikasteen” ja kielilläpuhumisen vaatimus oli tämä vaikea asia. Sitä pidettiin joissakin seurakunnissa Pyhällä Hengellä täyttymisen ehdottomana raamatullisena merkkinä. Kuitenkin olemme kaikki Jumalan omat saaneet Kristuksen Hengen sisimpäämme. Ei ole olemassa kahden tason kristittyjä.

Arvioisin, ettei nuorilla kristityillä ole sitä samaa pohjaa kristinuskon perusteista, mikä vanhemmilla usein on seurakuntataustoista riippumatta. Jotkut puhuvat jopa New Wine -sukupolvesta. Vapaissa suunnissa on usein pastorinakin tällainen nuori aikuinen. Toivon, että löytyisi niitä väyliä, mitä kautta uskon keskeisimmät asiat tavoittaisivat nämä Jumalalle rakkaat ihmiset. Voisin lisätä, että Kristuksen tulisi olla keskuksessa. Muu sitten palvelee tätä päämäärää ja lähimmäisen oikeaa huomioimista sekä seurakunnassa, että ihan yleisestikin.

Väläyksiä omista hengellisistä vaiheistani

Luterilainen kirkko oli vuosikymmenet hengellinen kotini. Kaipasin varmasti aina jotain enemmän ja läheisempää, mutta siellä oli rakastamani vanha hengellinen perintö ja lähimmät ihmiset. Oman isoäitini hengellinen tausta oli ruotsinkielisessä evankelisuudessa. C. O. Rosenius, Lina Sandell, Sändebudet -lehti löytyvät fammuni jäljiltä.

Mutta kirkko on muuttunut nyt todella niin vauhdilla, etten itse ole siihen enää surukseni voinut kuulua. Jonkinlainen lähtöäni edeltävä valomerkki minulle oli piispa John Shelby Spongin kutsuminen kirkkopäiville puhujaksi v.2003, sekä eräiden vaikutusvaltaisten henkilöiden avoimuus uushenkisyyteen nähden. Kirkon johdon taholla alkoi yhä enemmän näkyä ajatus siitä, että se voi pitää sisällään aivan kaikin tavoin ajattelevat ihmiset ja ryhmät rakentamassa kirkkoa mieleisekseen. Itse olen kokenut vaikeimpana ekumeenisen mystiikan ja meditatiivisuuden, joka menee lähelle yleisuskonnollisuutta ja myös uushenkisyyttä. Tämä on ehkä yksi vähittäinen tie uskontojen yhdistymiseksi ja maailmanrauhan tavoittelemiseksi. Varmaan tämä oli syy, miksi kirjoitin v. 2005 meditatiivisesta musiikista siten kuin kirjoitin, ja miksi esim. Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen retriittitarjonta suorastaan ahdistaa (n. v.2012). Kyse on rauhallisista muutoksista, joista ei ulkoisesti löydy esim. karismaattisen liikkeen piirteitä, syvemmällä tarkastelulla saattaisi hyvinkin löytyä.

Iloitsen silti yhä siitä, että niin moni kokee luterilaisen kirkon omakseen ja voi kuulua siihen. Samoin itse pidän sitä yhä jossain mielessä hengellisenä kotinani. Löydän tästä perinnöstä arvokasta opetusta ja syvällisesti puhuttelevia virsiä. Hyvin mielelläni menen jumalanpalvelukseen pari kertaa vuodessa johonkin vanhaan kirkkoon. Yleensä tällöin on palvelemassa yksi pappi ainoastaan. Rukoillen etsin internetin kautta sopivaa tilaisuutta, ja luen myös kirkon ja paikkakunnan historiasta jotain. En koe Jumalan edessä toimivani väärin edes osallistuessani ehtoolliselle. Jotain kirkon lakia tai pykälää taidan kyllä näin toimiessani rikkoa.

Ehtoollisen vietto muodostui minulle jo 1965 kipeäksi asiaksi. Äitini kuoli heti päästessäni ripille sairastettuaan sitä ennen melko pitkään. Rippijuhlaan äiti ei voinut osallistua. Minulle rippikoulu oli siinä mielessä vaikea, kun se oli pelkkiä oppitunteja, ja en siis voinut puhua kenellekään äitini lähestyvästä kuolemasta. Ripille pääsy merkitsi minulle myös sitä, että tahdoin uskoa Jumalaan, niin kuin olin Katekismuksesta oppinut. Jätin elämäni taivaallisen Paimenen käsiin. Kun äitini kuolema luettiin kirkollisissa ilmoituksissa, olimme isän kanssa kirkossa ajan tavankin mukaisesti. Minulla oli siistit vaatteet, mutta valkoiset polvisukat. Olisin mennyt ehtoolliselle, mutta isä arveli, etten voi mennä polvet paljaina. Näin en siis osallistunut ehtoollisen viettoon.

Kelpaamattomuuden tunne on ollut myöhemminkin esteenä ehtoollisen vietolle. Nyt jo kysyn enemmän sitä, mitä hengellisesti kaipaan ja tarvitsen. Ajattelen myös sitä, mihin Raamattu kutsuu ja kehottaa. Jumalan edessä saa arvottomaksi ja vääräksi tunteva mennä ehtoolliselle. En anna sääntöjen tai ihmisten määrätä omaa hengellistä elämääni. Silti pyrin olemaan loukkaamatta muita, mutta se ei saa nousta enää kovin suureksi tekijäksi. Omalla hengellisellä jaksamisella ja hyvinvoinnilla on itselleni yhä tärkeämpi merkitys.

En siis pyri hävittämään hengellisiä juuriani. Ne ovat osa minua. Kyse on myös harrastuksistani ja oikeudestani olla se mitä olen. Jos nykyisen kirkon hengellinen linja pakottaa minut eroamaan kirkosta voidakseni hyvin, se ei saa silti erottaa minua siitä vanhasta arvokkaasta perinnöstä, joka yhä ravitsee uskoani. Tämä kirkko on ollut ja on yhä osa sukuni historiaa ja nykyistä elämää. Ja ajattelen myönteisesti tästä rikkaasta hengellisestä perinnöstä, mikä meille on lahjoitettuna. Sama koskee nyt myös vapaan suunnan yhteyksiäni. Siellä on ystäviä, ja he ovat valmiita yhteyteen kanssani ja palvelemaan tiedoillaan ja lahjoillaan, vaikka juuri nyt en voi olla itse rakentamassa seurakuntaa myöskään tuolla suunnalla. Minulla on tunne laajaan suomalaiseen seurakuntaan kuulumisesta, en ole yksinäinen, enkä myöskään ilman palvelutehtävää.

Armolahjat eivät ole syynä eroon joutumisiin, syy on ihmisessä

Äärikarismaattisuuden ja uuskarismaattisuuden tunkeutuminen sisään kaikkiin suuntiin ja kirkkokuntiin, on ollut erittäin suuri hajaannuksen aiheuttaja. Kyse on tällöin todella antautuneiden kristittyjen liikehdinnästä, jossa on jäänyt arviointi suorittamatta Raamatun pohjalta. Samoin kristinuskon opillinen pohja on olematon.

Hedelmä uudesta karismaattisuudesta on näkynyt mm. siinä, ettei opeteta juuri lainkaan Kristuksen sovitustyön merkityksestä. Kerrotaan ihmeistä, merkeistä ja armolahjoista. Hengen hedelmä voi syntyä vain todellisessa yhteydessä Kristukseen, koska on kyseessä Kristuksen työ ja Kristuksen Henki. Tämän ajan ahdistavuus lienee juuri siinä, että se pyrkii saamaan meidät pois Kristuksesta. Kokemuksellinen ’uusi viini’ ruokkii sielullisella tasolla, mutta ei juurruta Kristukseen.

Kun tulee erilaista lähtemistä ja liittymistä, niin on hyvä muistaa kysymys hengellisten asioiden syvyydestä ja herkkyydestä. Lähtö jostain ja uuteen liittyminen ei ole pieni asia. Se, että armolahjat jossain ilmenevät väärin, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne toimisi myös oikein. Kun joudut jostain ulos, se ei merkitse sitä, että olisit joutunut Kristuksen hylkäämäksi.

Jumala lahjoittaa riittävästi aikaa toipumiselle ja asioiden selviämiselle. Hän voi rakkaudessaan kääntää pahankin hyväksi. Näin ei tarvitse takertua mihinkään uuteen sidosryhmään, eikä toisaalta tarvitse myöskään pelätä liikaa sidotuksi tulemista. On lupa olla hengellisesti toipilaana ja kasvua tarvitsevana erehtyvänä ihmisenä. Samoin saa antaa kylliksi aikaa väärästä luopumiseen ja vapautumiseen. Näin on ehkä annettu myös aivan erityinen aika löytää lepo Kristuksessa ja elää todeksi evankeliumin syvyyttä.

Tänä aikana moni on arka suhteessa armolahjoihin. Joku kyselee sitä, onko oma kielilläpuhuminen Pyhästä Hengestä. Useissa keskusteluissa mitätöidään koko lahjan aitous nykyaikana, ja se ei minusta tunnu hyvältä. Toinen taas kokee kenties alemmuutta, jos ei juuri tätä lahjaa omista. Jumala voi kyllä näissäkin kysymyksissä lohduttaa. Kristus on kuitenkin kaikkein tärkein, ja Hän on armolahjamme. Kielilläpuhuminen ei ole merkki Pyhällä Hengellä täyttymisestä, eikä se ole merkki mistään erityisen syvällisestä hengellisestä vaeltamisesta. Kyseessä on kuitenkin eräs todellinen armolahja, joita on hyvin paljon erilaisia. Tarvitsemme kipeästi armolahjoja voidaksemme palvella toisiamme, ja pysyäksemme puhtaassa Kristuksen evankeliumissa.

Jumalan johdatus ei jätä erilleen joutunutta

Aiheenani on eroon joutuminen hengellisestä yhteydestä. Voisiko tähän liittyä myös kysymys siitä missä hengessä tilaisuuksia pidettiin jätetyssä seurakunnassa, ja oliko siellä arvioimisen mahdollisuutta. Myös on kyse siitä, oliko kristillisen yhteisön jättäneellä voimia asettua keskusteluun vahvempien tai korkeammassa asemassa olevien kanssa. Ja viimein on kyse siitä, miten häneen suhtauduttiin, jos hän esitti eriävän näkemyksen. Ja sitten jossain vaiheessa on hyvä katsoa myös omaa ajattelua ja käytöstä hengellisestä näkökulmasta.

Kaiken tämän keskellä joudumme myös ajattelemaan Jumalan johdatuksen ihmeellisiä muotoja. Hän voi luoda uutta sielläkin, missä me näemme olevan liiallista vallankäyttöä, tai jotain hengellisesti väärää. Turvallisuus on siinä, että olemme Jumalalle otolliset Jeesuksen työn tähden, emmekä oman erehtymättömyytemme vuoksi. Oman viallisuutemme näkeminen, ja anteeksiannon tarpeemme tunteminen, ei tee meistä ihmisiä, jotka ovat kaikkialla vaatimassa itselleen oikeutta. Se tekee meistä vähitellen anteeksiantajia ja vääryyksien unohtajia. Olemmehan itse saaneet niin paljon anteeksi.

Joskus sillat rakentuvat uudelleen sinne, minkä luulimme olevan pysyvästi takana. Välillä löydämme uudet polut kulkea ja uudet yhteydet. Vain Jumalan aito evankeliumi pystyy tähän. Kun kuljemme rukoillen, saamme avun ja johdatuksen. Saatamme löytää Jumalan meille varaamat tehtävät ja palvelupaikan juuri sieltä, mihin luulimme joutuvamme ainoastaan hengellisten vaikeuksien vuoksi. Mutta Jumalan käsi ohjasikin ja varjeli meitä.

Sana “uskonnollinen” satuttaa ja jakaa kristittyjä

Jumala on lähettänyt väkevän eksytyksen (2 Tess. 2:11-12). Voimme sanoa sitä myös ’energiaeksytykseksi’ (energeian planes). Siinä vääristyy Pyhän Hengen merkitys ja toiminta. Samoin hengellinen arviointi käy hyvin vaikeaksi. Usein leimataan uskonnolliseksi henkilö, joka ei voi mennä mukaan tuohon uuteen ’hengen voimaan ja virtaan’. Tätä sanaa ’uskonnollinen’ käytettiin ’torontolaisuuden’ aikaan 1990-luvun puolivälissä, ja aivan samoin myös nyt.

Arvelen tuon sanan taustalla olevan saatanan oveluuden. Uskonnollisuus viittaa muotojumalisuuteen, ehkä siihenkin että tiedetään jotain teoriassa, mutta ei eletä todeksi. Kristitty kokee usein hengellistä köyhyyttä. Tähän tunteeseen ei löydy apua siitä, että armolahjat mahdollisesti ilmenevät monin tavoin elämässä. Ei siihen auta sekään, että joskus voi olla lähimmäiselle hengelliseksi avuksi. Näin moni joutuu lähtemään hyvin satutettuna sieltä, mihin on tullut voimakasta uutta karismaattisuutta.

Fariseusten uskonnollisuus oli tekojen uskontoa. Nyt leimaava sana ’uskonnollinen’, kohdistetaan joskus meille, jotka korostamme pelastusta Jeesuksen ristin työssä. Olen ajatellut sitäkin, voisimmeko uskaltaa kertoa arasti jotain siitä, mitä Jumala tekee meissä tai kauttamme. Se tuntuu täysin vieraalta ja jotenkin pelottavalta ajatukselta. Silti se, että kaipaamme aidosti olla Jumalan käytössä, anomme Häneltä viisautta, voimia ja lahjoja, on aivan totta. Emme ole uskonnollisia sanan negatiivisessa mielessä. Voisimme ehkä useammin ilmaista ääneen kiitollisuutemme Jumalan työtä kohtaan.

Ehkä jokin ymmärryksen ja kuulemisen silta voisi näinkin syntyä. Kuitenkin säilymme aina ansiottomina palvelijoina, koska kaikki aito ja todellinen tulee Herralta lahjana. Hän voi osoittaa meille myös kauniin tavan ilmentää uskoamme, kun sitä pyydämme. Jumalan armo ja hyvyys on niin äärettömän ihmeellinen asia elämässämme, että sen soisi löytävän myös ulospäin joitain ilmaisuja.

Itse uskon Jumalan mahdollisuuksiin myös hengellisesti vaikeina aikoina. Emme tiedä mikä meitä kulloinkin on viemässä oikeaan suuntaan. Ehkä tarvitsemme näitä tapahtumia ja tämän hetken kipuja jotain tulevaa varten. Tapahtukoon Jumalan tahto meissä ja etenkin minussa itsessäni. Hänen tiensä ovat usein käsittämättömät. Kuitenkin niissä on valtava huolehtiva rakkaus.

Ceta Lehtniemi

__________________________________