VANHAT KIRJAT

 
POIMINTOJA VANHOISTA KRISTILLISISTÄ KIRJOISTA
ELI HENGELLISISTÄ KIRJOISTA

Tähän alan poimia kirjoituksiani tai lainauksiani vanhoista kirjoista. Niitä löydän eri foorumeilta ja myös Armo riittää -lehdestä. Olen harrastanut jo parikymmentä vuotta vanhoja hengellisiä kirjoja. Nämä poiminnat ovat kyllä kaikki minun laatimiani riippumatta siitä, mistä ne nyt satun nopeimmin löytämään.

1.

Armo riittää -lehti nro 2/2011. Alennustilaan kätketty Kristus

Ilmestymispäivä 15.4.2011. Lehden viimeisellä sivulla on lainaus Olavi Tarvaisen kirjasta Salattu Jumala, 1955. Kirja on minulle hyvin läheinen. Poimin tämän pääsiäisaikaan sopivan lainauksen nyt alkuun.

_______________________________________________

2.

Opettaja kertoo Vanhasta Testamentista
Opettaja kertoo Vapahtajasta

Kirjoittanut Martti H. Haavio. Kuvittanut Maija Karma.
Tekijän alkusanat 1945
WSOY 1953 ja 1961, kolmas painos

Tämän koosteen tein Maija Karman kuvituksen tähden. Viimeinen esiin otettu kuva on tässä uudelleen näkyvissä:

Voit napsauttaa suuremmaksi

Kirjassa ei ollut tämän jälkeen kuvia Jeesuksesta.

Perinteisessä kristinuskossa ja esimerkiksi alttaritaiteessa Jeesuksen kuvaaminen päättyi yleensä viimeistään taivaaseenastumiseen. Minusta näin olisi hyvä toimia yhä. Nyt Jeesus on ylimmäisenä pappina Isän oikealla puolella, ja Pyhä Henki on lahjoitettuna meidän sisimpäämme.

_________________________________________

3.

C.O. Rosenius

YKSIN ARMOSTA, SLEY-Kirjat Oy, 1983

 

Meidän syntiemme kantaja, s.36

Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” Jes.53:6

Pyhä Jumala on antanut meille sanansa sellaisinaan. Ne ovat varsin selkeitä, kirkkaita kuin aurinko, järkkymättömiä kuin kallio. Mitä muuta siis voisimme kuin ottaa ne kirjaimellisesti. Jumala ei salli meidän lisäävän niihin mitään eikä ottavan niistä mitään pois. Mitä nämä sanat sitten sanovat meille?

Ne sanovat, että kaikki maailman synti, kaikkien ihmisten syntisyys – myös jumalattomien, kääntymättömien ja epäuskoisten synnit – on kerta kaikkiaan pantu Kristuksen kannettavaksi. Synnit on luettu hänen syykseen, merkitty hänen tililleen; hän on ne maksanut ja pyyhkinyt pois. Mutta kun ne kerran on pantu Kristuksen kannettavaksi, ne eivät enää ole painamassa syntistä. Sillä jos me otamme esineen paikaltaan ja siirrämme sen toiseen paikkaan, ei se enää ole entisellä paikallaan. Jos velka pyyhitään pois jonkun henkilön tililtä ja siirretään toisen tilille, ei se ole enää edellisen tilillä. Sehän on selvä.

Meillä on siis tässä raamatullinen peruste Lutherin sanoille toisen uskonkappaleen selityksessä. Hän sanoo siinä, että Jeesus Kristus pyhällä, kalliilla verellään lunasti minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen – ja osti minut vapaaksi kaikista synneistä, kuoleman ja perkeleen vallasta. Ei että hän tulee sen tekemään, vaan että hän on tehnyt sen!

 

____________________________________________________________

4.

C.O. Rosenius

YKSIN ARMOSTA, SLEY-Kirjat Oy, 1983, lainaus s.22

 

Hyvä sanoma

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor.5:19

Näemme tässä, mitä evankeliumi on: Evankeliumi ei ole lupaus, niin kuin monet olettavat, vaan sanoma lupauksista, jotka kaikki ovat täyttyneet. Se ei puhu sellaisesta mikä tulee tapahtumaan, vaan siitä mikä on tapahtunut. Evankeliumi on itsessään totuus, otimmepa sen vastaan tai emme. Se pitää paikkansa, uskoimmepa siihen tai emme.

Erityisesti tässä kohdassa vallitsee epätietoisuus kaikkien niiden mielessä, joille evankeliumi ei koskaan ole tullut ilosanomaksi. He elävät siinä uskossa, että Jumalan kanssa on päästävä sovintoon ja että synnit on sovitettava, eivätkä tajua, että Jumala on jo tehnyt sovinnon ja että synnit on pyyhitty pois. Mutta jos näin olisi, eihän se olisikaan ilosanoma.

Ei, evankeliumi on hyvä sanoma sellaisesta, mikä on jo tapahtunut – siitä mikä tapahtui Jerusalemin muurien ulkopuolella Jumalan suurena sovituspäivänä. ”Silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” (Room.5:10)

Jospa me voisimme oikein uskoa ja ymmärtää, että kaikki se synti mitä maailmassa on – sekin mikä tällä hetkellä ahdistaa meitä ja riistää meiltä rauhan – pyyhittiin pois yli yhdeksäntoista vuosisataa sitten Kristuksen kuolemassa ja upotettiin meren syvyyteen. Että Jumala jo silloin teki sovinnon koko maailman kanssa ja täydellinen vanhurskaus tuli meidän kaikkien osaksi. Silloin evankeliumista tulisi todellinen ilosanoma meille.

_________________________________________________

5.

Urho Muroman pienestä monelle rakkaasta kirjasesta ILTAVARTIO.

Armo riittää -lehti nro 6/2011.

Ilmestymispäivä 8.12.2011, s. 9

Jeesuksen rakkaus sinua kohtaan

 

_________________________________________________

6.

 

E.W.Pakkala

IANKAIKKINEN ELÄMÄ

s.360 Lyhennelmä:

 

Minun lampaani eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Joh.10:28

Usko ei epäröi eikä kauhistu, vaikka se ei tunne iloa, ei lohdutusta eikä Jumalan läsnäoloa. Tällaisessakin tilassa, vieläpä kuoleman hetkelläkin, usko vaikuttaa ja on levollinen lohdutellen itseään: Vaikka en nyt näe mitään enkä tunne mitään, tahdon yhtäkaikki jättäytyä Herrani ja Jumalani haltuun ja sanoa: ei kukaan ryöstä minua minun Herrani kädestä, sillä Jumala on suurempi kaikkia.

Ja lopuksi, vaikka usko ei vielä omista kirkkautta, ei taivaan autuutta eikä elämän kruunua, niin se ei silti keskellä synnin kiusauksia, lankeemuksien katkeruutta ja syyttäjiemme moitteita lankea epätoivoon perilletulemisesta, vaan on varma siitä, että Jeesuksen lampaat eivät ikinä huku. Usko on aivan varma sen tähden, että se tietää, ettei Jumala valehtele, ja että se luottaessaan Jumalan sanan lupauksiin on pettämättömällä kallioperustuksella.

____________________________________________

 

7.

Levähtäkää vähän

Fredrik Wislöff

Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. (Psalmi 84:4)

 

Kaikella elollisella täytyy olla lepopaikka. Pikkulinnuilla on rauhallinen pieni pesänsä, jonne ne voivat paeta. Siellä ne levähtävät päivän kiireisen lentämisen jälkeen, siellä on hiljaista ja turvallista.

Pääskysenpesä ei ole ulkopuolelta katsoen kaunis. Mutta pääskynen rakastaa sitä. Sisäpuolelta korret ja untuvat tekevät sen pehmoiseksi. Ja siellä pääskynen levähtää peittäen poikasiaan, pesän ympäröimänä.

Sielullakin täytyy olla lepopaikka. Jos lintunen voi väsyä lennostaan, niin paljon suuremmalla syyllä ihmissielu voi väsyä elämän kovasta taistelusta. Herran alttari on sielun lepopaikka; alttari on se paikka, missä uhriveri vuotaa, sovituksen paikka.

Siten tulee sielun hiljaa levätä Kristuksen sovitustyössä. Niinkuin pääskysenpesäkään ei ulkopuolelta näytä kauniilta, on sovitustyökin loukkaukseksi niille, jotka vain etäältä katselevat sitä. Mutta sille, joka kaipaa lepoa, sovitus on kuin turvallinen ja rauhallinen pesä. Herran alttarilla, Kristuksen ristin juurella, sielu voi hiljaa levätä, Kristuksen sovitustyön ympäröimänä.

______________________________________________

8.

Levähtäkää vähän

Fredrik Wislöff

25. huhtikuuta
Lohdutuksen Jumala
. Room.15:5


Oi, Herra, kuinka ihmeellistä onkaan, että sinulla on tällainen nimi! Kuinka suuresti tarvitsenkaan juuri lohdutuksen Jumalaa.

Sentähden riennän luoksesi nytkin. Lohduta minua surussani, kun suren syntiäni, mitättömyyttäni, pettymyksiäni ja vastoinkäymisiäni. Elämä ei aina ole niin helppoa. Ja minä olen heikko ja kärsin tappioita. Oi, lohdutuksen Jumala, lohduta sinä minua. – Usein en tiedä mitään erityistä syytä suruuni, mutta tiedän vain, että tarvitsen lohdutusta; minun täytyy saada tuntea ikuisten käsivarsien syleilyä. Minun täytyy tuntea ja tietää olevani rakastettu. Kaipaan vielä kerran vakuutusta siitä, että syntini on annettu anteeksi.

Tulen luoksesi saadakseni olla luonasi, sinun lämmitettäväksesi ja vahvistettavaksesi, saadakseni kuulla isänsydämesi sykkivän  – saadakseni varmuuden siitä, etten ole yksin, ettet ole unohtanut heikkoa lastasi, että vielä olen sinulle rakas ja ettet milloinkaan, milloinkaan ole hylkäävä minua.

Oi sinä rakas lohdutuksen Jumala, anna minun tänäänkin, niinkuin niin monta kertaa aikaisemmin, armossasi saada maistaa autuasta lohdutustasi.

___________________________________________

9.

Voimallinen on hänen armonsa

Fredrik Wislöff

lokakuun 9. pvä:

Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi. Ps.111:9.

Nämä sanat on lausuttu vanhan liiton aikana. Paljon enemmän syytä on meillä sanoa samoin, meillä, jotka saamme luoda katseemme Kristuksen täytettyyn työhön. ”Hän lähetti kansallensa lunastuksen.”

”Hän meni oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen” (Hebr. 9:12).

Kristuksen työ on täytetty kerta kaikkiaan, ja siksi se on iankaikkisesti voimassa. Tämä on pelastuksemme perusta. Niin turvallinen ja järkkymätön se on. Emme omiin tekoihimme, vaan hänen työhönsä me perustamme pelastuksen toivomme.

”Hän sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi.” Jumalan rauhanliitto ei horju.
Kiitetty olkoon Jumala!

_________________________________________

 10.

HERRAN HELMASSA

Fredrik Wislöff
 

Niin kuin varpunen

s.55

Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unohtanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö, te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Luuk.12: 6-7

Varpuset eivät ole paljon arvoiset. Me emme antaisi edes kahta penniä viidestä varpusesta. Missään tapauksessa emme viitsisi pyydystää niitä.

Me tuskin huomaamme varpusta. Kaikista pikkulintusista me välitämme vähiten varpusesta, tuosta mitättömästä pikku olennosta, joka hyppelee jaloissamme.
Mutta Jumala huomaa varpuset.
Jumala ei ole yhtään niistä unohtanut.

Koko maailman monet miljoonat varpuset ovat suljetut Jumalan isänsydämen jokapäiväiseen huolenpitoon ja rakkauteen. Hän muistaa ne yksitellen. Jumala ei ole yhtään niistä unohtanut.

Entä ihminen?
”Älkää peljätkö, te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.”

Kuinkahan monta varpusta vastaa ihmisen arvoa?
Sitä ei kukaan kykene sanomaan.

Mutta niinpä ei liioin kukaan kykene sanomaan, kuinka suuri ja sydämellinen on Jumalan isällinen huolenpito maan päällä vaeltavista rakkaista lapsistaan.

Vähäisimmätkin hän tuntee. Hän laskee päämme hiukset. Mitään hänen lastaan koskevaa hän ei pidä tyhjänarvoisena. Ei mikään ole niin vähäistä, ettei hän tahtoisi auttaa.

Niinpä voi Jumalan lapsi olla turvassa – luottavainen ja iloinen. Jumala, isäsi, pitää sinusta huolen.

 

 

Paluu sivulle yleinen eli julkaistaviin artikkeleihin


3 vastausta artikkeliin ”VANHAT KIRJAT

  1. Keijo

    Tosi hyviä otantoja olit kirjoista nostanut. Tietääkseni minullakin tuo Roseniuksen kirja on hyllyssäni. Rosenius ei itselleni vielä kovin pitkä tuttavuus ole, mutta onnittelen itseäni löydettyäni hänet ja useita hänen kirjojaan näkyy jo kasaantuneenkin. Oli aivan ”pakko” hankkia lisäksi hänen tuottama hartauskirja Elämän leipää. Niin siinä kuin kaikissa muissa kirjoissaan hän tarjoilee todella arvokasta hengen ravintoa. Tuokin ote minkä nostit tuohon tuosta Yksin armosta kirjasta on todellinen helmi. Mikä kuvaus sovituksen salaisuudesta. Mikäpä sen suurempaa Pyhän Hengen täyteyttä ja ihmettä on kun omien syntiensä kanssa kamppailevalle avautuu/kirkastuu Kristuksen sovitustyö. Miten kristittynä välillä kipuileekaan esim. sen kanssa, että kuinka paljon jää tekemättä niitä hyviä tekoja, joihin olisi mahdollisuus, mutta jättää ne mahdollisuudet käyttämättä. Silloin suureksi lohdutukseksi tulee, se että Kristuksen sovitustyö pitää sisällään myös sen, että hänen kuuliaisuutensa luetaan minun hyväkseni. Tämä on aivan huikaiseva näköala..Tuntuu, että ei sitä uskalla edes ääneen sanoa, koska heti on joku puoli haraamassa vastaan..Mutta evankeliumin tulee olla sitä ollakseen evankeliumia. Voidaanhan armoa toki käyttää väärinkin kuten Juudan kirjeessä puhutaan, mutta ongelma ei ole armon vaan sen väärinkäyttäjän. Rosenius mielestäni tuo hyvin terävästi esiin lain ja evankeliumin erot.

    Pakkalan ja Fislöffin kirjoistakin nostit esiin hyvin mielenkiintoisen ja tarpeellisen näköalan. Lohdutuksen. Siinäkin kauniilla tavalla esim. Pakkala haluaa viedä lukijan huomion Herraan ja Hänen Sanansa tarjoamaan lohdutukseen, evankeliumiin. Ei kiistetä, pyritä tekemään tyhjäksi ihmisen todellisuutta, mutta halutaan tuoda sen rinnalle toinen todellisuus, mikä useimmiten täällä alhaalla kokemus- ja tunnetasolla loistaa poissaolollaan (elämme uskossa, emmekä näkemisessä). Tämähän on kokolailla hyvin Raamatullinen ajatus. Paavalihan teksteissään puhuu mm. siitä kuinka maallinen majamme puretaan maahan tai siitä, että emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua jne. Ts. ”purkuprosessia” ja siihen liittyviä tuskan tuntoja/kokemuksia ei kiistetä, mutta rinnalle tarjotaan lähinnä sanojen/lupausten muodossa viesti näkymättömästä, mikä on ikuista, kaikkein todellisinta.

    Ja ehdottomasti olen samaa mieltä kanssasi, että hyviä vanhoja kristillisiä kirjoja ei kannata kyllä hävittää. Itse ainakin mm. juuri näihin Roseniuksen, Fislöffin, Sendstadin, Lutherin jne. teksteihin tarvitsen palata aina uudelleen. Ne ovat ainakin itselleni olleet suunnattomia lahjoja kun on kyseessä evankeliumin salaisuuden sanoittaminen ja toisaalta sen rohkea esiin nostaminen millainen on raamatullinen ihmiskäsitys sen kaikessa raadollisuudessaan. Ts. se mihin Jumalan armo on vastausta.

    Vastaa
  2. Pirjo Murtoo

    Kysyisin: Otatko vastaan kristillisiä kirjoja. minulla on ylimääräisiä.
    Ystävällisin terveisin Pirjo Murtoo Sastamalasta

    Vastaa
    1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

      Hei! Jos on kyse hyvistä kristillisistä kirjoista, niitä ei kannata hävittää koskaan. Itse olen tilannut kirjoja lähinnä antikvariaateista. Jotkut järjestöt ottavat myös vastaan kirjoja. Olen lukenut paljon vanhoja kirjoja, joten kirjailijoiden luettelo voisi auttaa minua osoittamaan hyvän kodin kirjoillesi.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *