Aloitan toteamalla, että teen aivan liikaa kortteja. Silti ajatukseni menevät näihin askareisiin useimmiten omien tunteiden johdattamina tai joskus jonkin lauseen tai jopa yhden sanan innoittamana.
Viimeisen parin kuukauden aikana olen tehnyt lasten lorukortteja kolmea erilaista. Ne ovat luonnollisesti ainakin osaksi täältä https://cetalenan.fi/elainloruja-lapsille/ Tuon kirjasen tein marraskuun alussa. Lorukortteja ajattelin tietysti lapsille. Olen ollut aina kiinnostunut ja innostunut luonnosta. Minulle Jumalan todellisuus on näyttäytynyt luonnon ihmeellisyydessä, sekä kauneudessa että kiehtovassa kaiken tasapainossa. En oikein löydä sanoja, koska tämä ihailu ja ihmettely on kasvanut minuun aivan pienestä lähtien. Punatulkkukortteja lähetin matkaan noin 200 kpl. Pehoskortit ovat toistaiseksi kotona.
Seuraavaksi tein ystävälle pieniä raamatunjae/kuva -lappuja jaettavaksi tilaisuuksissa tai mummon kammari -tyyppisessä paikassa. Taisin ottaa vain leikekuvia erilaisista Ifolor -kirjoistani. Niitä oli kiva tehdä ajatuksella, että joku saa valita yhden kortin mukaansa pienestä rasiasta. Tässä yksi kortti. Kolmelle arkille sain trimmattua lappusia niin, että leikkaaminen onnistuu. Juuri leikkurin käyttö on se tylsin vaihe, joka sitä paitsi kuormittaa selkää. Näissä on kuvia, jotka tuovat minulle hyviä muistoja. Tämä kuva on otettu Pyhäkeron huipulta yöllä 2002. Olin siellä yksinäni. Rinkassani oli evästä, kamera ja teltta. Nautin suunnattomasti tunteesta, ettei yhtäkään ihmistä ollut ainakaan muutaman kilometrin säteellä missään suunnassa. Toteutin unelmani.
Tein nyt tammikuussa perhos -lorukorttien lisäksi kolme kukkakorttia tekstein ”Hoivatkaa toinen toistanne niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut”. Tähän inspiraatio tuli oikeastaan KRELLIn teemavuodesta https://www.krell.fi/2344-teemavuosi-2024-muista-minut-kutsuu-kohtaamaan-lahimmaisia Päivitän Lohjan yhdistyksemme sivuja sekä teen esitteitämme, siksi seuraan sivuja.
Käytin kortteihin ruusun, syreenin ja sinivuokon kuvia. Korttien koko on 19 cm x 14 cm. Ne on tehty matta -valokuvapaperille, jonka taustassa ei ole tekstiä. Taustalle on helppo kirjoittaa joitain tervehdyssanoja. Omaa nimeä en ole juuri jaksanut enää kortteihin laittaa. Täytyy miettiä mihin nuo vien. Helsingin Luther-kirkossa toimiva eläkeläisten päiväpiiri on ollut vastaanottavaisin. Lohjalla en saa korttejani edes eläkeläisten tilaisuuksissa antaa.
Ifolorissa teetin joulun aikaan jokusen talviaiheisen kortin. Ne olivat hienoinen pettymys, mutta kuitenkin muisto upeasta talvesta. Kuvat otin uudenvuoden aattona aamupäivän auringossa. Kuljen usein kuntosalille hautausmaan kautta. Katselen mielelläni etenkin vanhoja, lumisia puita. 
Korttien ja lorukirjan lisäksi tein Ifolorissa loppuvuodesta eräälle iäkkäälle lohjalaiselle ystävälle pienen muistelukirjasen hänen ikuisuuteen siirtyneestä rakkaastaan. Sen tekemiseen käytin paljon aikaa ajatuksin ja rukouksin. Se oli omaa hiljentymistä samalla.
Korttien valmistaminen on oikeasti jotenkin lohdullista. Siihen liittyy inspiraatiota, muistelua ja halua jakaa eteenpäin jotain siitä hyvästä mitä on itse saanut. Enemmänkin yritän hillitä haluani tehdä kortteja ja kirjoja. Toisaalta harrastuksia pitää olla. Toiset leipovat tai kutovat sukkia, minä teen kortteja ja kirjoja. Leivonnaiset ja käsityöt kelpaavat myyjäisiin ja myyntipöydille. Minä taas olen vähän ongelmissa ”tuotantoni” kanssa.
Ceta
Kommenttikenttä on käytössä. Tarkistan kaiken ennen esille laittoa. Kommentti näkyy vain artikkelin alla. Nimen kohdalle saa laittaa nimimerkin. Sähköpostiosoite näkyy vain minulle. Älä laita kotisivuosoitetta, ottaisin kohdan pois jos voisin. Ceta