Alkulause Lutherin kirjoittamaan kirjaan ”Juutalaiset ja heidän valheensa”, kirjoittanut Toivo Karanko https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/c92c73dc-07ac-433f-8398-a8e64ac1d287/content
No, nyt pääsen vähän enemmän omalle alueelle. Huomasin, että arkkipiispa Gustaf Johanssonin (1899-1930) artikkelista oli päässyt osa seitsemän sivun pituiseen alkulauseeseen ikään kuin vahvistamaan kansallissosialistien poliittisia pyrkimyksiä.
Otin kansalliskirjaston arkistosta esille Herättäjä -lehden 03.01.1925 No 1 Kaksi leikekuvaa liimattuna yhteen pääsin lukemaan Johanssonin artikkelin Katolikunnan käännynnäispuuha. Kuva on sen jälkeen, kun olin asetellut kaksi kopioitua sivua päällekkäin ja teipannut ne kohdalleen. Pääkirjoituksen loppuun on siis päässyt noin 1/20 osa arkkipiispan kirjoituksesta hänen jo kuoltuaan. Tahdon myös painottaa sitä, etteivät luterilaiset papit kirjoittaneet lehteen Tapparamies tai julkaisseet kustantajalla Vasara. Tämäkin arkkipiispa Johanssonin kirjoitus Herättäjä -lehdessä on hengelliseksi ajateltu ja varoitus kohdistuu katolisuuteen eikä niinkään juutalaisuuteen.
Käyn hiukan läpi arkkipiispan kirjoitusta. Ensinnäkin se on kirjoitettu 14 vuotta ennen kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” suomennosta. Alku usein on kirjoituksen tarkoituksen kannalta tärkein.
”Ihmiskunnan syvin taistelu käy uskon ja epäuskon välillä. Uskova etsii ylimaailman elämää ja valoa ja voimaa itselleen ja siihen uudistustyöhön, joka on käymässä hengen alalla koko maailmassa. Epäusko työntää tyköään ne vaikutteet, jotka ylimaailmasta koskettavat omaatuntoa, eikä se tahdo tietää mitään Jumalasta ja Vapahtajasta. Kasvava materialismi on epäuskon kehitystä tukenut, ja sen valta on nykyajan suurin onnettomuus.”
Sitten seuraa asioita, joissa katolinen kirkko toimii evankelista kirkkoa vastaan. Katolinen kirkko on alkanut toimia suurissa kaupungeissa, sairaaloissa, kylpylöissä jne. sekä levittäneet kirjoja. Joku kardinaali on vieraillessaan Pohjoismaissa sanonut uskonpuhdistuksen olleen erehdystä. Arkkipiispa arvostelee siis katolisuutta ja sitä, että se pitää paavia Kristuksen sijaisena. ”Mutta missä esiintyi raaka väkivalta? Missä kidutuskoneet olivat toiminnassa?” Eli tuossa lainauksessa mentiin keskiaikaan ja tuomittiin katolisen kirkon väkivalta.
Sen jälkeen tulee lyhyesti uskonpuhdistuksesta. ”Luther pani Jumalan sanan Raamatusta uskon ainoaksi perusteeksi ja Kristuksen autuuden ainoaksi välittäjäksi.” Katolisen kirkon turvautumista perimätietoon, pyhimyksiin, kirkonmenoihin, näyttäviin kulkueisiin ym. arvostellaan kirjoituksessa. Kirjoitus on ilmeisesti laadittu osaksi sen vuoksi, etteivät protestantit siirtyisi katolisuuteen. Katolinen kirkko kuulemma julistaa kirousta muiden kirkkokuntien yli. Näin ei saisi mikään kirkkokunta tehdä.
Paavikunta tavoittelee Rooman valtakunnan maailmanvaltaa ja toivoo sen ajan koittavan, jolloin se voi hallita kaikkia kansoja. Lupauksen sana toteentuu yhdestä Paimenesta ja yhdestä laumasta, mutta tämä rauhan aika tulee vasta Kristuksen tullessa.”
Maailmassa oli joku vuosi sitten käyty maailmansota. Piispa Johanssonin kirjoitus on vuodelta 1925. On ehkä ihan ymmärrettävää käsitellä myös kirkkokuntiin ja uskontoihin liittyviä maailmanvalta-ajatuksia. Minusta on väärin ottaa arkkipiispa Gustaf Johanssonin kirjoituksesta aivan pientä osaa suomentajan pääkirjoitukseen ikään kuin saamaan juutalaisvastaiselle asialle lisää painoa.
Olen sitä mieltä, että uskontoihin liittyviä valtapyrkimyksiä ja materian tavoittelua pitää käsitellä. Juutalaisuus ei tietenkään saa olla poikkeus, eikä katolinen kirkko, joiden ajateltiin tavoittelevan ajallista maailmanvaltaa maan päälle. Myös karismaattisia liikkeitä on syytä arvioida samoista asioista, toki luterilaisuuttakin.
Maailmanvalta-ajatukset koen itse vieraiksi. En liitä näitä maallisia valtapyrkimyksiä mitenkään omaan uskooni. Minulle riittää tässä riitoja täynnä olevassa maailmassa lohduttava ajatus siitä millainen on Rauhan valtakunta tulevassa maailmanajassa. Ja tähän päätti myös arkkipiispa Johansson kirjoituksensa.
Lainaan Karangon kirjoittamaa alkulauseen tekstiä ”Kansankirkkomme edesmennyt, suuresti kunnioitettu ylipaimen, arkkipiispa Gustaf Johansson tunsi juutalaiset, ja hänellä oli heistä jokseenkin samanlainen käsitys kuin Lutherilla”. Tätä on lainattu jatkuvasti erilaisilla keskustelufoorumeilla. Karanko ei kyllä perustellut mitenkään lausettaan. Oliko hän tutustunut Gustafssonin laajaan tuotantoon, tuskinpa sentään. Tunsiko hän arkkipiispan, joka oli suomennoksen aikaan ollut kuolleena jo 14 vuotta? En usko. Sotilashenkilö Karanko ei vaikuta oikein perehtyneen hengellisiin asioihin. Luultavasti Karanko kirjoitti ainoastaan tuon Herättäjä -lehden artikkelin pohjalta.
Seuraava lainaus on Paavo Ahosen väitöskirjasta Antisemitismi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa 1917-1933 https://helda.helsinki.fi/items/0e88d590-adff-4883-a4cf-477763159b32/full ”Antisemitismiä esiintyi kaikissa kirkon keskeisissä viiteryhmissä, ja tämän tutkimuksen piiriin kuuluneista kuudesta suomenkielisestä piispasta viisi, eli Gustaf Johansson, O. I. Colliander, J. R. Koskimies, Erkki Kaila ja Lauri Ingman esittivät juutalaisvastaisia ajatuksia, tosin Ingman ennen siirtymistään arkkipiispaksi. Jaakko Gummerus oli poikkeus.” Jäin kaipaamaan viitteitä piispojen antisemitistisiin kirjoituksiin. Sen myönnytyksen löysin Ahosen ajatuksista, etteivät piispat esittäneet mitään konkreettisia tekoja juutalaisia vastaan. Silti tämä Herättäjä -lehden kirjoitus ei tee arkkipiispa Gummeruksesta antisemitistia. Se että juutalaiset mainitaan epäedullisin sanoin, ei tarkoita vielä edes juutalaisvihaa. Tohtori Paavo Ahonen on antisemitismin tutkija, kirkkohistorioitsija.
”Neljäsataa vuotta on tämä Lutherin kirja ollut meiltä kokonaan kätkettynä, sillä ani harvat papeistamme ja jumaluusopineistammekaan ovat tienneet siitä tuskin muuta kuin nimen – eikä ihmekään, sillä onhan se kokonaan jätetty pois Lutherin koottujen teosten myöhemmistä laitoksista … enempi ehkä syystä, ettei tällä Lutherin kirjalla muka enää olisi mitään käytännöllistä arvoa, mutta varmasti myöskin siitä syystä, että se ankarasti kohdistuu juutalaisia ja juutalaisuutta vastaan. Sillä ovathan juutalaiset koko viime vuosisadan ajan olleet kaikkialla maailmassa ainaisessa myötätuulessa.”
”Ja sanottakoon uuden Saksan juutalaisvastaisuudesta ja sen käyttämistä menettelytavoista muuten mitä hyvänsä, niin se kuitenkin on ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin , hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä niin ajallisessa, maallisessa kuin hengellisessä ja uskonnollisessakin mielessä.” Jos on halua tutustua tuon ajan saksalaiseen uskontoon, niin kannattaa lukea kirjoitukseni Saksalainen uskonto. Tuossa uskonnossa ei ole mitään kristinuskoa jäljellä, ei mitään siitä mitä Luther niin perusteellisesti puolusti lukuisissa kirjoissaan. Luulen, että Raamatun kääntäjä ja uskonpuhdistaja olisi ollut tästä kauhuissaan.
”Tämän Lutherin kirjan, joka nyt suomeksi ilmestyy täydellisenä, lyhentämättömänä, suomentaminen on suoritettu Erlangenissa 1842 julkaistujen Lutherin koottujen teosten 32:nnesta niteestä, joka käsittää jakson ”Dr. Martin Luther´s polemische deutsche Schriften.” Kirja on yhä saatavilla. Sen on koonnut Dr. Johann Konrad Irmisher.
Alkuperäistä Lutherin julkaisemaa kirjaa ei ollut käytettävissä, mutta löytyi tämä 1800 -luvun kokoomateos, missä se on alkuperäisenä. Tässä alla museon kuvia Lutherin julkaisemasta kirjasta. Tämän laitan siksi, että säilyisi jotenkin nähtävällä tavalla vuosisatojen tuomat muutokset. Aikakaudet ovat tyystin erilaisia.
Sen sijaan Lutherin käsittelemät raamatunkohdat ovat todella kiinnostavia ja ajattomia myös kirjassa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Nämä ”valheet” liittyivät paljolti juuri Vanhan Testamentin erilaisiin tulkintoihin ja tapaan miten juutalaiset parjasivat Jeesusta Kristusta, Hänen äitiään Mariaa ja kristittyjä, myös Lutherin läheisiä.
Ceta