Rovasti Per-Olof Malk kirjoitti facebookissa marraskuussa 2019
KYSYMYS ON SIITÄ MITÄ RAAMATUSSA SANOTAAN
Niin kauan kuin Raamattu ei ole lailla kielletty kirja Suomessa, niin kauan Raamattu voidaan laillisesti hankkia, pitää hallussa ja lukea. Niin kauan kuin Raamattu ei maassamme ole lailla kielletty kirja, siitä voidaan laillisesti keskustella, puhua ja kirjoittaa – puolesta ja vastaan.
Raamatusta esitetään erilaisia mielipiteitä. Sellainen ei ole kiellettyä. Ihmisten erilaisista näkemyksistä huolimatta Suomen laillisesti valittu eduskunta on aikanaan päätöksellään säätänyt Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle oman kirkkolain, jonka 1. luvun 1 § asettaa Raamatun (sellaisenaan) kirkon tunnustuksen lähdekirjaksi: ”Kirkko tunnustaa… Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa…”, sanotaan kirkkolain alussa. 1. luvun 2 § määrittää kirkon ensimmäiseksi tehtäväksi ”julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja…” Riippumatta itse kunkin suhteesta Raamattuun, riippumatta siitä, minkä arvon tai arvottomuuden kukin Raamatulle antaa, kirkon tehtävä on julistaa sitä, mitä Raamatussa sanotaan.
Kun kristillinen julistus ja opetustoiminta alkoi, sisältö ammennettiin Raamatusta. Siksi evankeliumeissa ovat jatkuvat maininnat: ”On kirjoitettu”… ”Näin on kirjoitettu”.
Kristityillä on Suomessa yhteiskunnan lakeja säätävän elimen, eduskunnan ja kirkon lakeja säätävän elimen, kirkolliskokouksen tekemien päätösten varaukseton tuki ”tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa” ja ”julistaa Raamatun sanaa”.
Mikäli eduskunta tai kirkolliskokous haluaisivat kaventaa tai peräti lopettaa kirkon jäsenten oikeuden pitää hallussaan Raamattua, lukea sitä, kirjoittaa siitä ja siteerata siitä, tätä nykyistä kirkon ja sen jäsenten oikeutta tulisi muuttaa muuttamalla sananvapautta, uskonnonvapautta ja kirkkolakia.
Tällaista rajoitusta Raamatun suhteen on kokeiltu historian kuluessa – ja jälkipolvet ovat sitten tuominneet kokeilut. Monien tätä lukevien muistissa on vielä Neuvostoliiton ambivalentti suhtautuminen Raamattuun. Neuvostoliiton laissa Raamattua ei luettu kiellettyjen kirjojen joukkoon, mutta maan rajoilla ja ”ruohonjuuritasolla” maan sisällä viranomaiset suhtautuivat Raamattuun kuin se olisi ollut kielletty. Jopa yksittäisten raamatunlauseiden jakaminen uudenvuoden tervehdyksinä ihmisille kadulla saattoi johtaa jakajan vankeuteen. Muistatteko Aidan?
Tätä tuskin kansanedustaja Päivi Räsäselle Suomessa tapahtuu, vaikka poliisi jo taas tutkii hänen kirjastaan vuodelta 2004. Meilläkin näyttää olevan niin, että ruohonjuuritasolla viranomaisen omavaltainen tai jonkin ryhmän mielipide saa johtaa poliisitutkintaan saakka kunhan joku tarpeeksi epäilee rikosta.
Sellainen muistojen varjo idästä, siis siellä ennen harjoitetusta kaksiarvoisesta lain käytöstä, ulottuu nyt meille asti. Näin sen koen. Toinen hämmentävä piirre on se, kuinka hiljaa kirkkomme osaakin olla, kun yhtä sen jäsentä kohdellaan vastoin kirkkolain antamia oikeuksia ja velvollisuuksia. Vaan sekin on idän mallin mukaista. Koko maailmanlaajuisella kirkolla on monipolvinen ja osin hyvin ikävä historia. Sitä lukiessa voisi tuon tuosta ajatella, että ”kirkko”-sana olisi lyhenne sanoista ”kumarteleva irvikuva ristiinnaulitun Kristuksen kauheasta osasta”.
Raamattuopetuksensa tähden vankilassa (!) Roomassa ollut Paavali kirjoitti työtoverilleen Timoteukselle ”testamentin”, joka on myöhemmin ymmärretty myös hänen testamentikseen kirkolle. Hän kirjoitti kuolemantuomion varjon alla, sillä pian kirjeen lähettämisen jälkeen häneltä riistettiin henki. Näin hän opetti:
1) Raamatun tehtävä: ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”
2) Kristityn tehtävä: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita – – : saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ…”