Matt. 11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
Jer. 31:25 Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen.
Matt. 12:20 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.
Joh. 7:37 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Lepään ja mietin hetken lepoa. Tiedän myös nyt, että aikani on rajoitettu noin puoleen tuntiin. Lepo voi olla kiireen vastakohta. Se voi viitata siihen, että levottomuus on väistynyt. Hengellisessä mielessä se viitannee syvälliseen rauhaan, jonka Jeesus antaa. Se on jotain, jossa voi viipyä ja levähtää. Samalla se on jotain pysyvää, jonka voi tavoittaa kiireen keskellä tai mielen levottomuuden, surun tai huolen läsnäollessa.
Tämä kuva on saaristomökiltämme. Tämä on niitä maisemia, joita en varsinaisesti mene katsomaan. Ei ole penkkiä tai sopivaa kantoa tuossa kohtaa. Tekemiset voivat olla ajatuksissani tai huolet ohi kulkiessani. Kuitenkin tuo iltamaisema on tuossa paikoillaan. Se pysäyttää hetkeksi.
Juuri samoin etsin niitä ovia ja ikkunoita, jotka tuovat hetken väläyksinä Jeesuksen lupaamaa lepoa tämän ajan keskelle. Lopullinen lepo, lupauksen täyttymys, levon päivä voi olla lähellä. Nämä levon väläykset annetaan välillä kuin vahingossa, pyytämättä päiväämme. Joskus on hyvä aivan etsiä niitä. On sellaista, minkä voi laskea pois käsistään. Voi valita sen mitä katsoo, mitä lukee, kenen kanssa on. Samoin voi katsoa, että itse jakaa jotain aitoa ja oikealla tavalla arvokasta.
Tässä oli minun lepohetkeni.