Gustaf Johanssonin saarnakirjasta

Saarnoja 

Kirkkovuoden sunnuntai-, pyhä- ja juhlapäiville

Gustaf Johansson, piispa

Werner Söderström Oy, 

D. W. Badmanin kirjapaino, Kuopio 1895

Lyhyt ote s.175 alkaen

Armo ja totuus ovat ilmestyneet Kristuksessa. Maailman valkeutena hän loistaa pimeydessä. Hän nuhtelee ihmistä ja pyytää johdattaa häntä synnin tuntoon, ja ne, jotka ovat totuudesta ja pyytävät päästä vapaiksi synnin tuomiosta ja vallasta, ottaa Jeesus vastaan, ja hän parantaa ne. Ei Herra kadota yhtään niistä, jotka Isä hänelle antaa. Mutta Herra ei tahdo panna uutta tilkkua vanhaan vaatteeseen eikä uutta viiniä vanhoihin leileihin, vaan hän luo uuden ihmisen ja uudistaa kaikki.

Mutta pimeys ei häntä käsitä. Hänen omansa eivät häntä vastaanottaneet. Kansa ei käsittänyt totuutta, eikä se ylipäätänsä tahtonut sitä käsittää, ja hänen opetuslapsensa olivat taitamattomia ja hitaita uskomaan. Synti ei tahtonut väistyä. Maailma vastusti häntä. Pimeyden valta ponnisti voimansa häntä vastaan. Sen tähden kärsi Kristus paljon tässä syntisessä maailmassa. Eikä hän Lunastajana voinut vetäytyä sen piiristä pois, vaan hänen täytyi vaikuttaa sen keskellä, ja hänen täytyi aina pysyä vapaana kaikesta pahasta. Rakkaudessa Jeesus kärsii maailmassa, ja rakkaudessa hän tekee Isän tahdon.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta; sen tähden Kristus rakentaa uuden liiton Jumalan ja ihmiskunnan välille. Synti on synnyttänyt riidan lihan ja hengen välillä, mutta Kristus vapauttaa hengen lihan orjuudesta. Ja synti synnyttää riitaa ja eripuraisuutta ihmiskunnan yhteiselämässä. Kristus rakentaa rakkautta totuuden perustuksella.

Synti on jumalattomuutta, joka vaikuttaa vihana Jumalaa kohtaan, ja se on laittomuutta, joka vaikuttaa vääryytenä. Jumalan tahdon täytyy sen tähden vaikuttaa vihana syntiä vastaan. Sen tähden joutuu syntinen tuomion alle. Mutta vanhurskauden tiellä valmistaa Jumala Kristuksessa maailman sovinnon. Kun kuolema on synnin palkka, ja Jumalan vanhurskas tuomio on synnin hedelmä, täytyi Lunastajan kuolemallaan sovittaa maailma. Jumala ei olisi voinut vanhurskaana antaa syntejä anteeksi, ellei Kristus olisi sovittanut maailmaa. Mutta kun Kristus, joka on synnitön ja vanhurskas, ja jossa, jonka kautta, ja johon kaikki on luotu, vapaasti antautuu kuolemaan maailman sovinnoksi, silloin on vanhurskauden sääntö pyhitetty, ja Jumala voi nyt vanhurskaana antaa anteeksi. 

Tämän tähden sanoo apostoli Johannes: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1 Joh. 1: 9). Jumalan armo voi nyt vanhurskauden tiellä kääntyä syntisen puoleen. Tämän maailman sovinnon kautta perustetaan uusi liitto Jumalan ja ihmisen välillä. Ja Jumala antaa itse rakkaudesta ainosyntyisen Poikansa tähän kärsimiseen ja kuolemaan. Mitä Kristus tekee, sen tekee Jumala itse, sillä hän on Kristuksessa. Mitä Kristus kärsii, sen kärsii ihmiskunta, sillä Kristus on todellinen ihminen. Mitä Kristus saa Jumalalta, sen hän saa ihmiskunnan hyväksi. Mitä Kristus ansaitsee, sen hän ansaitsee ihmiskunnalle. Kristuksen oli kaikki tämä kärsittävä ja tehtävä, ennen kuin hän saattoi tulla meille elämän leiväksi.

Poimittu talteen vanhasta kirjasta varovasti kieltä muokaten

Ceta Lehtniemi

Olen kirjoittanut useista vanhoista kristillisistä kirjoista. Tässä eräs artikkeli koottuna Eino Sormusen kirjasta  Meidän edestämme   On ehkä hyvää tutkittavaa pääsiäisen lähestyessä.

2 thoughts on “Gustaf Johanssonin saarnakirjasta

  1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos, Keijo! Tuntuu niin mahdottoman hyvältä, kun kommentoit. Laitan kohta myös Lutherin psalmin 45 selitystä muutaman sivun pätkän. Ceta

  2. Keijo

    Hei, siinäpä oli jälleen kerran todella hyvää tekstiä, evankeliumin ydintä. Todellista hyvää sanomaa syntiselle ihmiselle. Tuntuu vaan, että yhä harvemmin nykyään kuulee tällaista sanomaa. Missä lie syy? Kuulee aina silloin tällöin joidenkin Raamatun opettajien/julistajien tuovan esille huolta, että synnistä ja puhumattakaan Jumalan vihasta ei saisi nykyään puhua. Ikäänkuin lääkkeestä voisi puhua, mutta ei mitään taudista käyttääkseni tällaista analogiaa. Ainakin lääkärin pakeille jos menisi ja hän vaan puhuisi lääkkeistä, mutta ei mitään siitä mihin minä niitä tarvitsisin, niin hieman ihmetystä herättäisi. Jos ei ole tautia, niin lääkekin on turhaan.

    Mutta kaiketi se oikeasti menee niin, että ymmärtääkseni evankeilumin hyvät uutiset, minun on ensin kuultava huonot uutiset. Kuten Paavali Room. 3- luvussa toteaa: ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”..Ja sitten jatkuu..”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan..”
    Poliitikotkin taitavat useimmiten aloittaa kampanjoitaan toteamalla miten huonosti asiat ovat ja sitten siirtyvät tarjoamaan niiden poistamiseksi parannusehdotuksia.

    Mutta ei ole helppoa suostua todella syntiseksi. Pietarinkin ensimmäiset sanat saatuaan kalansaaliin Jeesuksen läheisyydessä olivat; ”mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä ole syntinen ihminen”. Mistä Pietarille tällainen tieto tuli? Ei varmaan oman järkeilynsä ja luontonsa puolesta. Tästä syystä hyvin pystyn allekirjoittamaan, muistaakseni sen Ole Hallesbyn ajatuksen, että Pyhän Hengen täyteys on synnin täyteyttä..Ko. ajatusta kyllä tukee myös Joh. 16:8 ”Jeesuksen sanat: ”mutta kun hän (Puolustaja/Pyhä Henki) tulee, näyttää hän maailmalle todeksi synnin..”, mutta näyttää toki myös vanhurskauden/evankeilumin, kuten jae jatkuu.

Kommentointi on suljettu.