Hengitysharjoitus, meditaatiohetki

Hengellisesti väärää tämän kaltainen hengitysharjoitus edes lyhyenä hetkenä. Se sivuuttaa täysin Kristuksen sovitustyön:

Yhteenveto googlen kautta. Viistosin tärkeäksi kokemani kohdat:

Hengitä Jumalan rakkautta sisään” on vertauskuvallinen, hengellinen ilmaus, joka kuvaa Jumalan läsnäolon, rakkauden ja armon kokemista elämässä. Se ei ole konkreettinen teko, vaan meditaation, rukouksen tai uskon kautta tapahtuva sisäinen kokemus, jossa ihminen pyrkii yhdistymään hengellisesti korkeampaan voimaan ja ottamaan sen hyvän energian vastaan.

Mitä se voi tarkoittaa käytännössä?
  • Meditaatio ja rukous:

    Harjoituksessa voidaan keskittyä hengitykseen ja kuvitella hengittävänsä sisään Jumalan rakkautta, valoa tai rauhaa, ja uloshengittäen kaiken negatiivisuuden tai kuormituksen.

  • Yhteys Jumalaan:

    Ilmaus voi viitata haluun tuntea syvemmin Jumalan, eli uskonnollisesta perspektiivistä Jumalan, läsnäoloa omassa elämässä.

  • Armon ja ilon kokeminen:

    Hengittämällä sisään Jumalan rakkautta ihminen voi kokea iloa, turvallisuutta ja siunausta, mikä on kuin hengittäisi elämänvoimaa.

  • Muutos kohti hyvää:

    Se on myös tapa prosessoida omia tunteita ja kokemuksia, pyrkimällä löytämään henkistä voimaa ja suuntaa uskon kautta.

  • Yhteenvetona kyseessä on näiden poimintojen mukaan siis ”syvällinen, henkinen harjoitus, jossa ihminen kokee yhteyden Jumalaan ja ottaa vastaan hänen rakkautensa ja hyvyytensä osaksi itseään.” Tähän sanoisin: Ainoastaan Kristuksen ristin työ avaa yhteyden Jumalaan. Siinä on Jumalan rakkaus. Kaikissa kristillisissä tilaisuuksissa tulisi tämä perusta nähdä ja ilmaista selkeästi.


    Ihmisten hengelliset taustat ovat usein yleisuskonnollisuudessa tai uushenkisyydessä, vaikka kristinusko olisikin tuttua vuosien tai vuosikymmenten takaa. Tätä taustaa vasten yleisuskonnollinen hengitysharjoitus on todella väärin ja harhaanjohtavaa kristillisissä tilaisuuksissa.

    Yksityisissä hiljentymis- ja rukoushetkissä tilanne saattaa olla hieman toinen. Rukoukseen hiljentyminen ja näin Jumalan kasvojen eteen erityisesti asettuminen ei ole kristitylle aina helppoa. Olemme aina myös fyysisiä kokonaisuuksia, emmekä ilmaise itseämme vain sanoin. Mutta Kristuksen sovitustyön tulee olla perusta kuitenkin aina.