Ruotsalaisessa BibelFokus -sivustossa on paljon hyvää kristillistä arviointia.

Aloitussivu:

http://www.bibelfokus.se/fi/alkaa

____________________________________________________________________________________

Itsensäkin koettelemisesta tässä alku:

http://www.bibelfokus.se/fi/node/252

Kuka voi koetella?

Tulostinystävällinen sivuSend by email Raamattutunti koettelemisen edellytyksistä. Olenko itse oikealla tiellä? Olenko välttänyt petetyksi tulemisen? Kuinka vältän petetyksi tulemisen?

Sisällysluettelo

1. Johdanto
2. Neljä uskon vakavaa aluetta
   1. Raamattu on Jumalan erehtymätön Sana
   2. Jeesus on Jumala
   3. Luopumuksen ajanjaksot
   4. Karismaattinen sokeutuminen
      1. Juutalaisten sokeutuminen
      2. Kristittyjen sokeutuminen
3. Yhteenveto

1.0 Johdanto
Ajattelin, että tässä osassa voisimme mietiskellä tätä koettelemista vähän erilaisesta näkökulmasta. Sillä on olemassa edellytys koettelemisellemme, joka mielestäni on kaikkien muiden edellytysten yläpuolella, ja se on, että itse olemme oikealla kurssilla. Se, että itse on pelastettu, että käsittää todellisen ja terveen opin ja että kristityllä on oikea suhde Jumalaan. Ja että on rauha Jumalan kanssa. Joten ei ole virhe alkaa koetteleminen koettelemalla itseään. Ja silloin jaan joitakin ajatuksia, joiden toivon olevan johdatukseksi, kun kyseessä on itsemme perusteellinen tutkinta, mutta myös kun kyseessä on muun kuin itsemme koetteleminen.   …jatkuu…

___________________________________________________________________________________

Seuraavan artikkelin otan kokonaan sivuilleni:

Onko Jumalalla ongelmia saavuttaa meidät ja kuulla meitä?

http://www.bibelfokus.se/fi/node/473

Kirjoittanut Lennart 3 Huhtikuu, 2016 – 15:49

Tulostinystävällinen sivuSend by email

Tasaisin väliajoin näkee seurakuntia ja julistajia, jotka mainostavat ”profeettakouluja”, ”rukouskouluja”, ”lahjojen löytämisiä”, ”parantamiskouluja” jne. Jne. Tavallinen kansa ehkä ihmettelee, onko Jumalalla vaikeuksia saavuttaa opetuslapsensa ja ongelmia kuulla, mitä he haluavat saada sanotuksi rukouksissaan.

Mutta onkohan todella asiat niin huonosti, että Jumalalla – joka on luonut KAIKEN ja ylläpitää KAIKKEA – on sellaisia vaikeuksia saavuttaa meitä sanomallaan, hengellisillä lahjoillaan, parantumisella ym., että meidän täytyy auttaa Häntä alkuun kouluttautumalla, kuinka saavutettaisiin se, mitä Hän yrittää saada sanotuksi ja annetuksi? Ovatko asiat niin huonosti, että Jumalalla – joka on KAIKKIVALTIAS – on sellaisia vaikeuksia kuulla, mitä me ajattelemme ja sanomme Hänelle rukouksissamme, että meidän täytyy hioa rukouksiamme hienoiksi niin, että Hän voi käsittää ne? Täytyykö meidän oppia trimmaamaan rukouksia niin ihanasti ja voimakkaasti, että Jumala tykkää niistä enemmän? Eivätkö asiat olekaan niin, että Jumala on jo sanonut meille suurimman osan Raamatussa ja että me emme monestikaan jaksa lukea sitä? Ja eikö ole niin, että Jumala jo tietää, mitä meidän pitää rukoilla ennen kuin olemme sanoneet sanaakaan?

Kun asettaa itselleen nämä kysymykset, niin mielestäni tulee ilmeiseksi se, kuinka hullua on pitää profeettakouluja, rukouskouluja ja kaikkea sellaista. On itsestään selvää, ettei Jumalalla ole mitään ongelmia välittää itseään sillä tavalla, että voimme käsittää Hänet, jos Hän niin haluaa – siitä Raamattu on täynnä esimerkkejä. Tietenkään Jumalalla ei ole mitään ongelmia antaa hengellisiä lahjoja niille, joille Hän haluaa niitä antaa – siitäkin on Raamattu täynnä esimerkkejä. Eikä tietenkään Jumalalla ole mitään ongelmia sattua kuulemaan rukouksiamme; Hän tietenkin kuulee kaiken, muttei vastaa kaikkeen – siitäkin on Raamattu täynnä esimerkkejä. Jumala on JUMALA (ja sen lisäksi ainoa olemassa oleva jumala). Hän ratkaisee tietenkin itse, milloin Hän haluaa välittää meille jotain, kuten esimerkiksi profeetallista puhuttelua, parantamista tai muuta hengellistä lahjaa. Hän ratkaisee tietenkin itse, mihin rukouksiin Hän haluaa vastata. Me saamme tyytyä siihen, että JUMALA on Jumala emmekä me itse. Eikä meidän tarvitse auttaa Jumalaa alkuun missään tässä – siihenhän me emme edes kykene!

Jos meidän kristittyinä pitää harjaannuttaa itseämme joissakin asioissa, niin mielestäni etenkin näissä asioissa:

• Usko – todellisen kristillisen uskon ei tarvitse olla pientä kuin sinapinsiemen, koska kaikki riippuu siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee. Sellaisessa uskossa olen kiitollisuudessa jättäytynyt Jumalalle ja Hänen työlleen. Sellainen usko lepää siinä, että se, mitä Jumala on tehnyt ja tekee, on riittävää pelastuksen eteen ja siinä elämässä, jota Hän haluaa minun elävän.
• Luottamus – tarkoittaa sitä, että luotan siihen, että ”isä” tietää parhaiten, haluaa minulle parasta. Hän antaa hyvyydestään silloin, kun Hän ajattelee sen olevan oikein ja hyväksi ja että Hän ON rakkaus!
• Kärsivällisyys – tarkoittaa, että kaikella on aikansa, kaikki ei tule heti ja että Jumalan täytyy saada asettaa agenda asioille elämässämme.
• Sitkeys – me tiedämme Raamatusta, että vaikeudet ja vastoinkäymiset parhaiten kasvattavat meitä tulemaan yhä vain tervehenkisemmiksi kristityiksi. Siksi meidän pitää olla kestäviä vaikeuksien ja vastoinkäymisten tullessa ja luottaa siihen, että Jumalalla on täysi kontrolli.
• Heikkouden hyväksyminen – me näemme myös Raamatusta, ettei Jumalan voima voi virrata itseriittoisten ihmisten kautta, jotka ovat voimakkaita omassa erinomaisuudessaan. Jumalan voima edellyttää heikkoutta, juuri silloin se voi saada tilaa ja voi virrata.

Näitä asioita Jumala haluaa antaa uskoville. Jos sallimme Jumalan johdattaa meitä uskoon, luottamukseen, kärsivällisyyteen, sitkeyteen ja heikkouden hyväksymiseen, niin silloin olen vakuuttunut siitä, että voimme palvella Jumalaa kaikkein parhaimmalla tavalla. Jos antaudumme tälle, niin meistä ei tule uhreja kaikille houkutteleville mainoksille siitä, kuinka tulla ”tehokkaaksi rukouksessaan”, kuinka ”oppii kuulemaan Jumalan äänen”, kuinka ”oppii välittämään parantumista” jne.jne. Saamme silloin myös säilyttää rahamme laittaaksemme ne parempiin asioihin, sillä nämä kurssithan harvoin ovat ilmaisia.

Oikeastaan kaikessa tässä on kyse Jumalan lapseudesta: täydellinen antautuminen Jumalan rakkaudellisen ja huolehtivan isyyden kohteeksi. Tämä on vastakohta elämälle Tiedon puun mukaan, jossa pyritään riippumattomuuteen ja itseriittoisuuteen. Lapseus on jotain kallisarvoisinta, jota voi voittaa kristittynä – ja kuitenkin se on ilmaista! Jumalan lapseus on vain kristillisessä uskossa, ja sen voi löytää vain TODELLISESSA kristillisessä uskossa. Juuri tällaisessa lapseudessa löytää sekä kestävän levon, autuuden että ilon. Mutta tämän lapseuden ulkopuolella olevan täytyy alituiseen etsiä uutta kuumaa tietoa ja uusia kuumia kokemuksia ”tankatakseen” uusia, lyhyitä ”onnen” hetkiä, onnen, joka on yhtä pakenevaa kuin asetoni. Joten voin vain suositella sinulle, että etsiytyisit yksinkertaiseen evankeliseen uskoon, mikä juuri antaa tämän lapseuden. Tässä lapseudessa voit olla varma siitä, että Jumala sekä kuulee sinun rukouksesi ja että Hän voi antaa hyvyydestään – ilman, että sinun täytyy mielistellä tai käydä kursseilla, jotta kaikki toimisi. Usko ja luota kärsivällisesti ja sitkeästi!

Matt. 11:25: Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

Mark. 10:15: Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.

/Lennart / Suomennos 3.2.2016 Sylvi Hänninen

 

Lue lisää:

• Profetskola – rätt eller fel? (Profeettakoulu – oikein vai väärin)?
• I Eden fanns ingen bibelskola (Eedenissä ei ollut mitään profeettakoulua) – elämää Tiedon puun tai Elämän puun mukaan
• Metod eller barnaskap (Metodi vai lapseus)