Vuosi vaihtui taas

1.1.-22 Hyvää uutta vuotta!

Täytän talvella 72 vuotta. En ole oppinut vielä tuntemaan itseäni tai suurta Jumalaa. Olen ymmärtävinäni, ettei Jumalan rakkaus ole riippuvainen suhdanteista. Se ei riipu siitä mitä osaan, mihin pystyn tai edes siitä millainen olen tai tahtoisin olla. Se ei ole riippuvainen siitäkään millaisia ehtoja tai vaatimuksia tulee ulkopuoleltani. Jumalan rakkauden tunteminen ei ole fyysistä kokemista, vaan sitä, että oppii tietämään ja ymmärtämään Jumalan rakkaudesta jotain eli lähinnä aavistelemaan sitä Raamatun ilmoituksen ja luonnon ihmeiden kautta. Teologit puhuvat erityisestä ja yleisestä ilmoituksesta. Jumala puhuu myös historian kautta, myös oman elämämme vaiheiden ja siinä vaikuttavien ihmisten kautta. Erityisen ilmoituksen keskuksessa on se mitä Raamatussa lukee Jeesuksesta Kristuksesta.

Samoin meillä on lupaus siitä, että saamme tietää, onko Jeesus Jumalasta lähtöisin, kun tahdomme tehdä Jumalan tahdon (Johanneksen evankeliumi 7:16;17). Jumalan tahdon tekeminen, totteleminen, kuulostaa vaikealta, jos ei ymmärrä vielä mitään Jumalan rakkaudesta eikä täydellisestä oikeamielisyydestä. Ehkä tämä Jumalan tahdon tekeminen on sitä, että meissä on herännyt halu kuunnella Häntä erityisessä ilmoituksessa, Raamatussa, uskoa vajaallakin ymmärryksellä. Saamme myös ihmetellen katsella Hänen töitään yleisessä ilmoituksessa, etenkin luonnossa. Saamme anoa sitä uskoa, mikä meiltä puuttuu. Jokaiselle etsivälle ja janoavalle vastataan.

Minusta saa tulla ikäihminen, jopa vanhus, lepoa ja ymmärrystä tarvitseva, joskus jopa hoivaa vastaanottava. Toivoisin tähän hoivaan kuuluvan myös sen, että vahvistetaan vanhuksen uskoa ennen kuolemaa, ja juuri viimeisillä hetkillä. Nyt vielä tahdon olla vanhusten rinnalla itse. Ehkä se on mahdollista, jos Jumala johdattaa ja lahjoittaa kaiken tarvittavan. Vieraan vanhuksen kohtaaminen ei ole helppoa. Se vaatii herkkyyttä. Siihen liittyy usein sanojen niukkuus. Kristus on läsnä Henkensä kautta, tähän luotan.

Aika on vähän tämän kuvan kaltainen. Kuitenkin Jumala on sama. Hänessä on valkeus, kirkkaus ja kunnia. Hän on rakkaus. Kristus kuoli ristillä tähteni. Hän elää. Häneen katsoen on hyvä elää tässä ajassa. Voin ajatella rakkautta, joka kohdistuu minuunkin, vaikka samaistuisin tuohon hangesta esiin tulevaan, riisuttuun pensaaseen. Rakkaus on tosin sama, vaikka tulisin tuolle paikalle kesän rehevimpään aikaan.


Pieni rukoukseni

 
Sinä Kristus Herrani,
kulje aina kanssani,
anteeksi anna syntini.
 
Auta pieneksi tulemaan,
rakkauttasi tuntemaan,
omasta pois jakamaan.
 
Kaikkesi olet antanut,
ristin tien kulkenut,
armon alle sulkenut.
 
Mitä Sinulle antaisin?
Vain lähellesi tulisin,
rakkauteni kertoisin.
 

Ceta Lehtniemi

Lisäys loppuun. 2.1.2022:  https://cetalenan.fi/2022/01/02/kukkahetki/

___________________________________