Lepäilen samalla muistellen mitä kaikkea on tullut tehtyä. On monenlaisia youtubeja. Tämän kuuntelin juuri. Siinä olen yhdistänyt pari Wislöffin tekstiä omiin kuviini. Luen YouTubessa hartauskirjaa ja äänitän omaa puhettani Lohjan Porlassa. Ohikulkijat hymyilivät ystävällisesti nähdessään minut kirjan ja äänityslaitteen kanssa.
Syy siihen, että aloin selailla youtubejani oli vähän kaksijakoinen.
Meillä oli krelliläisten (Lohjan Seudun Kristilliset Eläkeläiset) onnistunut suunnittelukokous. Sain testata tablettini sopivuutta monitoimitykkiin (tai mikä laitteen nimi onkaan). Tietyn pienen väliosan avulla voisin käyttää erinomaisesti tablettiani luontokuvien näyttämiseen eli katseluun krellin tilaisuudessa. Voisin näyttää aivan uusia kuvia yhdistettynä runoihin ja raamatunjakeisiin. Tai luonnollisesti voisin näyttää valmiita youtubeja. Voisin näyttää retkikuvia. Olisi paljon erilaisia mahdollisuuksia. Olisi kiva innostua!
Kaksijakoisuus on sitä, ettei kuvien ja nykytekniikan tuomia mahdollisuuksia ymmärretä. Kaikki ymmärtävät musiikin ja varsinkin yhteislaulun päälle. Minä saan lähes väkisin yrittää tarjota jotain kuviin liittyvää, edes kymmenen minuutin hartautta tai luontohetkeä. Ei jää myöskään aikaa tekniikan testaamiseen. Minä olen näillä alueilla pelkästään itseoppinut amatööri. Kuitenkin myös minun panokseni voisi rikastuttaa yhteisiä tilaisuuksia. Ja minun elämäni saisi taas uusia luovia askareita. Mutta en voi oikein innostua tai tehdä jotain, kun tunnen, ettei näitä minun juttujani oteta vastaan.
Nyt en puhu vain tästä minulle läheisestä yhdistyksestä (Krell), vaan paljon yleisemmin aiheesta. Kuvien käyttö jää puheiden ja laulujen varjoon lähes kaikissa hengellisissä tilaisuuksissa, on jäänyt ja jää. On paljon ”ammattipuhujia” ja ”ammattikirjoittajia” käytettävissä, usein pappeja. Ei tämä ole huono asia, mutta se aiheuttaa sitä, ettei ihmisten erilaiset lahjat tule käyttöön, ellei kyse ole musiikista. Kanttoreita ei riitä joka tilaisuuteen. Myös Sleyn, Luther-kirkon ja Sanansaattaja -lehden suhteen koen sen saman. Minua ei tarvita. Minun omimpia lahjojani ei voi käyttää missään. Silti toki saan tilaisuuksista ja lehdistä paljonkin.
Tässä yksi hartauteni vielä. On jännä, kun muistaa hyvin paikan, missä on puhunut ja äänittänyt, mutta ei niin tarkkaan muista kuvia eikä sanoja.
Tuon YouTuben loppuosan puhuin mökin vintillä. Siirryin sinne pois tuulen ja lokkien ääntelyn alta. Tavallaan youtubeja oli kiva tehdä, mutta sekin oli yksinäistä puuhaa.
Nyt olen asettanut sellaisen rajan ja tavoitteen, että tahtoisin näyttää vuoden kuluessa ainakin yhden noin kymmenen minuutin kuvaesityksen, tätä toivon ja olen ilmaissut sen myös krellin hallitukselle. Eli vasta sitten mietin onko minulla motivaatiota enää muuhunkaan. Sitä mikä on läheisintä, pitäisi saada tehdä ja muuta hyödyllistä sitten sen ohessa.
Tällaista tänään. Yhä iloitsen siitä, että Kristelli -lehti julkaisi hartauskirjoitukseni. Tässä se on tosin Lohjan Seudun Kristillisten Eläkeläisten sivustolta, johon sen itse laitoin. https://www.krell.fi/liitteet/2172/0/vain_tavallinen_varpunen_word-kuvahartaus.docx
Näissä on jotain sellaista ominta kuin siemeneksi, kun lähden suunnittelemaan uutta. Vai suunnittelenko sittenkään? Jospa ”se uusi” tulee vastaan suunnittelematta joku päivä tai ehkä joka päivä. Minulla on sellainen tunne tai sanat sisälläni: ”Pidä väljyyttä, jätä tilaa. Jumala puhuu ja ohjaa”. En siis varsinaisesti suunnittele mitään. Kenties vähän vain unelmoin.
Ehkä jossain vaiheessa syntyy jotain pientä uutta, pienessä piirissä jakamista, monipuolista, rikasta ja silti vaatimatonta. Ehkä jossain voisi kokoontua yhteen isompi tai pienempi ryhmä jakaen keskenään musiikin, kuvien, kahvin, leivonnaisten, käsitöiden, puheiden, sanan ym. rikkauksia. Semmoinen tavallisten ihmisten ryhmä se saisi olla. Entäpä jos se syntyy juuri näiden järjestöjen kautta, joita nyt mietin ja joihin olen liittynyt?
8.6. eli seuraavana päivänä. Vastaus oli jo matkalla. Laitoin omaan krellin viestiini mukaan pari lyhyttä YouTubea, A:n soitto, C:n kuvat ja toteutus. Nyt tulee Lohjan Krellin tilaisuuden 31.8. klo 14 alkuun meidän kuva/soitto -esitys, joitain minuutteja. Parempi näin nyt aluksi. Voisihan sitä laittaa joskus vaikka kahvihetken ajan ”pyörimään” sikermän kuvia, luontokuvia tai retkikuvia. Jälkimmäiset sopisivat vaiheeseen, jolloin on käsillä vuoden 2023 retkiin ilmoittautuminen.
Minulle tulee välillä aivan tuskainen olo, kun asiat eivät etene millään tavoin. Ja kuitenkin ne etenevät ehkä hieman toisessa muodossa. Oma oloni nosti myös rukousta. Näin oli sekä illalla että yöllä. Näin on hyvä edetä. Kiitollinen mieli on.
Luova ihminen näkee mielessään mahdollisuuksia ja kivoja asioita usein hyvin pitkään ennen kuin aloittaa mitään konkreettista. Sitä vaan pyörittää mielessään kaikenlaista. On vaikea ilmaista oikealle taholle mitä ajaa takaa, ja mitä konkreettista tulisi tapahtua ennen idean toteuttamista. Luulen, että tietty kärsimättömyys ja tuska liittyy tähän. Ja jo ennen kuin edes itse aloittaa jonkin tekemistä, joutuu miettimään sen esille saamista.
Ceta