Tänäkin kesänä on ollut paljon käytännön töitä mökillä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi puutarhatöitä, maalaamista, tiskaamista, ruuan laittoa ym. Elämmehän maalla alkeellisissa oloissa. Kotityöt ja ulkotyöt ovat aina läsnä.
Joinain aamuina tulee halu mennä istahtamaan maisemakalliolle jo aamuvarhaiselle. Mitä enemmän lähestymme syksyä, sitä useammin istun tuolla auringonlaskun aikaan. Silti tavallaan opettelen hiljaa oloa, ja opettelen riittävää päättäväisyyttä esim. juuri siihen, että lähden liikkeelle ennen kuutta aamulla.
Tavallaan syksyllä 2018 aloittamani kuvakirja ”Syksyäni en anna pois” elää sisimmässäni. Tuon kirjan ajatus oli se, että elämän syksy, ikääntyminen, on hyvää aikaa elämässä. Tällä ajalla ja iällä on merkitystä. On syytä pitää kiinni hetkistä, ottaa niihin aikaa, jopa vaatia omaa aikaa. Tähän liittyy myös halu oppia, nähdä ja elää jossain uudessa, vaikka ehkä olisi väsymystä, kipuja tai keskittymiskyvyttömyyttä.
On arvokasta, kun pystyy tallettamaan hetkiä kuviin ja kirjoituksiin. Minua innostaa myös se, että voin olla jakamassa muiden kanssa esimerkiksi luontohetkiä tai matkakokemuksia. Joskus istun mielelläni yksin esimerkiksi tämän aamumaiseman edessä. Kuitenkin ilman kuvaa jotain häviäisi ja unohtuisi. Jakaminen on yksi ihmisen ominaisuuksista. Olen ymmärtänyt, että jakaminen on myös Jumalan ominaisuus.
Sateenkaari kertoo Jumalan uskollisuudesta. Laitan nyt pitkähkön lainauksen 1 Moos. 9:12 Ja Jumala sanoi: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat:
9:13 minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.
9:14 Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä,
9:15 muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.
9:16 Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.”
Jumala katselee kaarta pilvissä kuten myös pieni ihminen. Tuossa hetkessä kokee suurta kiitollisuutta. Tämä näkymä ja siihen liittyvät äänet ja meren sekä kostean maan tuoksut ovat Jumalan luomistyötä ja suurta lahjaa. Kun sanon, että istuin yksin penkillä aamuvarhaisella, se on vain osaksi totta. Miten ihminen voisikaan olla yksin, kun itse Luoja, Kaikkivaltias ja elämän ylläpitäjä on läsnä katsomassa kanssani kaarta, liiton merkkiä, pilvessä. Minun kanssani on Hän, jolle saan sanoa: ”Kiitos!”
Ceta