Otsake jo viittaa yksinäisyydessä rukoilemiseen ja siihen, ettei rukous tunnu aina helpolta. Kuitenkin minusta tuntuu pahalta sanoa, ettei rukous ”onnistu”. Onnistuminen viittaa jo suorittamiseen ja vertailuun. Parempi näkökohta on ehkä se, että meillä jokaisella on kovin monia erilaisia rukoushetkiä ja erilaista puhetta tai huokausta Isälle. Rukouksen ei tarvitse näyttää tai tuntua hyvältä.
Jotkut opit tai ajatukset pyrkivät siihen, että luopuisimme sanoista, tyhjentyisimme jollakin tavoin. Tämä vie kauaksi siitä mitä itse ajattelen. Sanat kuuluvat yhteydenpitoon. Rukouksessa käännymme omin sanoin Taivaallisen Isän puoleen. Hän on Kaikkivaltias, Pyhä Jumala, mutta rakastava Isä meille lapsilleen. Saamme Jeesuksen ristin sovitustyön tähden lähestyä Jumalaa turvallisesti kaikissa tilanteissamme. Tämä yhteys on avattu Kristuksessa. Emme tarvitse mitään hengellisiä harjoituksia, menetelmiä tai kehityspolkuja.
Voimme kirjoittaa paperille myös raamatunjakeita tai käyttää valmiita rukouksia. Saamme kuitenkin vapaasti vuodattaa mitä sydämellä on. Esirukous on myös yksi osa rukouselämää. Noin viikko sitten tuli tilanne, että laitoin paperilapulle ne henkilöt ja asiat, joita tahdoin muistaa. Tuntui hyvältä rukoilla lyhyesti lukien samalla pientä listaa läpi. Ja kuitenkin parin päivän päästä lappu unohtui, toki niin ettei se ollut näkyvillä. Eilen sen löysin yllättäen ylösalaisin käännettynä. Tuntui, että paperilapun kääntäminenkin oli jotenkin raskasta, koin kuin vastusta. Tunsin myös kuin ylipääsemätöntä väsymystä.
Käänsin kuitenkin esirukousaiheet esille. Huomasin, että hautajaiset, joita tahdoin muistaa, olivat varmaan jo olleet. Tunsin tästä hieman pahaa mieltä ja puhuin sen rukouksessa Isälle. Ja siinä hetkessä tuntui yhtäkkiä läheiseltä ja jotenkin tärkeältä rukoilla nuoren vainajan omaisten ja ystävien puolesta.
Vaikka meillä itsellämme on keskittymisvaikeuksia, unohtamista tai ahdistusta, rukoillaan silti. Ja otetaan mielellään ainakin ajoittain jokin esirukousaihe. Rukous ei ole ”itseen kääntymistä”. Käännymme Jumalan puoleen. Ja tahdomme rukoillessamme muistaa myös muita. Emme useimmiten tiedä mitään rukoustemme ”vaikutuksesta”, koska tämä sana ei oikein edes sovellu kristilliseen rukoukseen. Meitä on kehotettu Raamatussa rukoilemaan. Siis teemme niin.
Jumala kuulee, hän toimii ja vaikuttaa. Rukouksemme on puhetta Isälle. Usein saamme kuitenkin tavalla tai toisella viestejä rukouksen merkityksestä, siitä miten rukoukset voivat kantaa tai kutsua Jumalan yhteyteen. Jumalan Pyhä Henki toimii salatusti. Ja tässä saamme olla mukana.
Rukous on yksi osa arkista matkantekoa. Aitous on minusta tärkeää. Tämä on lähinnä lapsen ominaisuus, mutta se on hyvä pitää mielessä. Ei Jumalan edessä kannata esittää mitään, mutta ei siinä tarvitse myöskään hävetä omaa sisintään tai muutakaan. Jumalahan tuntee meidät täysin. Hänellä on kaikkea sitä mitä meiltä puuttuu. Emme voi ajassa käsittää oikeastaan yhtään mitään Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta ihmisiä kohtaan, meitä kaikkia kohtaan.
Joskus luonnossa kulkiessa voi tuntua itselle luontevalta sanoa vaikka näin: ”Isä, kiitos näistä ihanista kukkasista.” Silloin kannattaa sanoa näin jopa lähes ääneen. Moni kiittää silloin, kun löytää kaupasta tai muualta jotain tarpeellista edullisesti. Kyllä nämä pienet kiitokset jo kertovat sen, että olemme yhteydessä persoonallisen Jumalan kanssa hänestä täysin erillisinä. Emme sulaudu mihinkään jumaluuteen, emmekä varsinkaan etsi mitään itsestämme. Miten voisimme kiittää jotain jumaluutta itsessämme?
Luottamus myös kasvaa. Elämämme on hyvän Jumalan käsissä. Joskus näemme pidemmälle, joskus emme tiedä huomisesta. Ei meitä jätetä yksin, eikä ole milloinkaan jätetty. Meidän tunteissamme voi olla vakava jälki hylkäämisestä, ja tämä voi jopa vaikuttaa siihen miten rohkenemme rukoilla. Tieto siitä, että Jumala ei hylkää, hän on uskollinen, auttaa meitä. Joskus apu tulee hyvin vähitellen. Ollaan silloin kärsivällisiä.
Anteeksi annon ja saamisen merkitystä ei voi liikaa nostaa esille. Kristuksen ristinkuolema tapahtui syntien sovitukseksi. Saimme anteeksi syntimme, ja saamme ne yhä anteeksi. Tarvitsemme anteeksiantamusta jatkuvana asiana ja myös sillä tavoin vapauttavana, ettei menneitä syntejä ja taakkoja tarvitse kantaa. Meitä myös kehotetaan antamaan anteeksi toisillemme. Jäin miettimään onko Raamatussa kehotusta pyytää anteeksi. Sopimiseen ainakin kehoitetaan, myös syntien tunnustamiseen. Rukouksessa saamme pyytää viisautta, nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Yhteys Jumalan omien välillä olisi kovin tärkeää, keskinäinen rakkaus ja armollisuus.
Tämmöisiä pieniä ajatuksia kirjoitin taas kerran aamuyöllä.
Ceta
Kiitos, Lea! Siunattua joulun aikaa myös sinulle! Tähän rukouskirjoitukseen tuli palaute myös piilosivulle. Samoin sain puhelimen välityksellä ja facebookissa. Kirjoitus syntyi tarpeeseen, ja hämmästyttävän helposti se syntyi kuin itseäni varten myös.
Kiitos todella paljon kirjoituksesta rukouksesta Ceta! Olen lukenut useita kertoja, jälleen tänään. On todella hyvä. Kommentoin näin jälkijunassa, kun fibromyalgia-uupumukselta en ole jaksanut aiemmin. Kuitenkin olen saanut olla levossa , ikään kuin Jumalan kämmenellä.
Kiitos myös Keijolle!
Siunattua joulunodotusta !
Kiitos, Keijo!
Sanot, että joskus tulee mieleen tämä: ”älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat”. Kyllä tältä välillä tuntuu minustakin. En jaksa tutkia alkukielillä, mutta ruotsiksi tuo vaikuttaisi tyhjiltä sanoilta, joltain turhalta höpötykseltä. Englanniksi se taitaisi olla tyhjänpäiväisiä tai turhia toisteluja.
Matt. 6:7 Men i edra böner skolen I icke hopa tomma ord såsom hedningarna, … (Ruotsi 1917)
Matt. 6:7 But when ye pray, use not vain repetitions, …(KJV 1789)
Voimme varmastikin ajatella vähän armollisemmin. Vaikka rukous välillä tuntuu höpötykseltä, niin emme toki usko Jumalan kuulevan meitä sanojemme paljouden tähden, höpötyksemme vuoksi. Hän kuulee meitä Kristuksen tähden, ja Jumalalle saamme puhua lyhyesti tavallisin sanoin. Jumala on taivaallinen Isämme. Ja tämän kohdan jälkeen Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen.
Ihana tämä: ”samoin Henki auttaa meitä heikkoudessamme, sillä emme tiedä mitä meidän tulee rukoilla, niinkuin rukoilla tulisi..”
Hyvältä vaikuttaa tuo mitä lopussa kerrot psalmien, Isä meidän -rukouksen ja hartauskirjan avusta. Puolison kanssa yhdessä hiljentyminen on hieno asia. Toivon olevani joskus esirukoustenne kohteena.
Kiitos tästä rukoukseen liittyvästä tekstistä! Omat rukoukset menee usein paljolti ns. huokausten puolelle. Niissä ei juuri koettavaa ”hengen” palavuutta ole. Useimmiten ruutikuivia sanoja, jolloin voi tulla mieleen Jeesuksen sanat: ”älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat”.
Silloin voi tulla myös mieleeni Room. 8- luvun jakeet, jossa todetaan: ”samoin Henki auttaa meitä heikkoudessamme, sillä emme tiedä mitä meidän tulee rukoilla, niinkuin rukoilla tulisi..”. Tämä teksti yleensä lohduttaa, ainakin itseäni silloin kun sisin on täynnä huokausta, joita on välillä vaikea sanoiksi pukea.
Itsellänikin on tietty lista, aiheet, ihmiset, joiden puolesta pyrin säännöllisesti rukoilemaan. Riippumatta miltä tuntuu. Yleensä ei tunnu miltään. Ehkä enimmäkseen koen niiden rukoilemisen lähes mekaanisena toistona.
Tiettyjen psalmien sanoin ja Isä meidän rukouksen sanoin välillä rukoilen kun tuntuu ettei muuta osaa.
Puolisoni kanssa meillä jo pidemmän aikaa ollut tapana iltaisin erään hartauskirjan teksi lukea ja lyhyesti rukoilla eri aiheiden ja ihmisten puolesta. Sen olen/mme kokeneet oikein hyvänä.