viereltä havaitut
Vietimme joitain talvia Fuerteventuralla. Hotellimme oli rinteessä. En tiedä miksi kutsuisin tuota kukkulaa, joka kohosi niin houkuttelevana maiseman yläpuolella. Vuoret tiedän, samoin tunturit, mutta tälle minulla ei ole nimeä. Sanoisin paikkaa mieluiten erämaaksi. Se olkoon ”minun erämaani”.
Kapusin ylös muutaman kerran yksin mukanani kamera, puhelin ja vesipullo, päässäni lierihattu, jonka sai solmittua kiinni leuan alta. Aurinkolasit olivat myös tarpeen. Matka ylös ei ollut pitkä. Ensin oli mutkitteleva katu tai tie, sitten polun tapainen ja lopulta vain kivikkoa. Halusin ylös ja siksi hylkäsin polut, jotka veivät johonkin päämäärään.
Oli kuuma ja uskomattoman kova tuuli. Voiko täältä löytää muuta kuin maiseman kauaksi ja kiveä? Jos katsot hyvin tarkkaan, niin näet joitain kuivettuneita pensaita. Menin tutkimaan kaikkea mikä näytti kasvilta. Huomasin yhden pensaan sävyssä aavistuksen vihreää. Menin tutkimaan sitä lähempää.
Aivan oikein olin nähnyt. Pensaassa oli eloa. Löysin siitä kukan. Miten tuntuikin suurelta ihmeeltä katsoa kuivassa maassa, ”omassa erämaassani” piikkien, kuivuuden, kuumuuden ja niukkuuden keskelle ilmestynyttä kukkasta.
Kun harjaannuin näkemään, löysin enemmän kukkia. Aavistin myös pieniä, vaatimattomia hedelmiä kasvissa. Ne olivat kovin huomaamattomia ja värittömiä, aivan erilaisia mihin olin tottunut. Kuljin eteenpäin pysähdellen aina välillä. Katsoin taivasta ja merta. Sitten taas katsoin kivistä maata. Nyt näin kaukana varjossa tähden tavoin loistavan valkoisen kukan.
Valo nosti kukan esiin pimennosta. En haluaisi tuoda tähän kertomukseen monia raamatunlauseita, en myöskään liikaa sanoja tuomaan kuin meteliä hiljaisuuteen. Minulle tulee mieleeni Jeesuksen sanat: Minä olen maailman valo (Joh. 8:12, Joh.9:5 KR92). Valo tuo esiin vähäistä, silti arvokasta ja kaunista -etenkin erämaan niukkuudessa. Elämämme erämaassa kaipaamme erityisesti sitä valoa, joka ei loista vain silmiimme. Jeesuksen valo eli valkeus (KR33/38) antaa sisäisen näkökyvyn, joka muuttaa mittasuhteet ja antaa arvon asioille, jotka saattavat muuten jäädä kokonaan havaitsematta.
Ceta
Kirjoitus on julkaistu nettilehtisessä Armo kantaa https://armokantaa.fi/2024/03/07/armo-kantaa-2-2024/ Teemana on erämaa. Ystävieni kanssa olen saanut tehdä lehtistä. Tästä olen kiitollinen.
Kommentointimahdollisuus on uusimmissa artikkeleissa. Katson aina ensin. Älä laita linkkejä. En saa pois tuota kohtaa. Saa käyttää nimimerkkiä. Sähköpostiosoite näkyy vain minulle.