Meille viallisille lepo ja rauha

Minun rauhani jätän teille (puhe Hyvinkäällä 16.3.2024 35-40 min.)

Joku on sanonut minusta, että kierrän kuin lankakerää auki ennen kuin päädyn ytimeen. Myös nyt aloitan kehältä, mutta samalla ytimestä. Pidän otsakkeen mielessäni kaiken aikaa, nuo Jeesuksen lausumat sanat ”Minun rauhani jätän teille”. Aloitan Vanhan Testamentin uhrilaeista. Kerron myös miten omakohtaisena pidän aihetta.

Minua on puhuttanut viime viikkojen ajan Vanhasta Testamentista uhrilait ja erityisesti uhraaminen tahattomien syntien edestä. Myös vikauhri sanana on nostettu mieleeni useita kertoja. Tutustuin III Mooseksen kirjan uhrilakeihin ja Jesaja 53:een. MacIntosh ja Risto Santala ovat kirjoittaneet aiheesta, ja käytän heidän tekstejään apunani.

Ajattelen, että Jeesuksen ristin työ ja evankeliumin hedelmä on samalla tavalla totta ja ainoa apuni, on sitten kyse synnistä tai vaikka osaamattomuuden tai väsymyksen aiheuttamista virheistä. Olemme viallisia, emmekä osaa nähdä tai korjata näitä vikojamme. Löydänkö apua ja rauhaa omaan syyllisyyteeni ja syyllisyyden tunteisiini? Haen tätä apua ulkopuoleltani, Kristuksen työstä.

Usein avuksi tarjotaan aivan muuta. Sisäinen rauha on ihmisen ydinkysymyksiä. Kun sitä ei ole, hakeudutaan herkästi vaikka eksoottiselta tuntuviin idän uskontoihin. Mahdollisesti askarrellaan hyvin pitkään oman elämän taustojen parissa. Ihmiselle on tyypillistä etsiä selityksiä ja ehkä jopa syyttää olosuhteita tai edellisiä sukupolvia. Nyt en millään tavoin kiistä sitä, etteikö taustoillamme olisi merkitystä. En myöskään todellakaan aliarvioi ammattiapua, jota on tarjolla.

Aihe on itselleni hyvin henkilökohtainen. Kerron esimerkin. Minulle aiheutti paljon syyllisyyttä sairasteluni kiireisinä työvuosina. Autoimmuunisairauden seurauksena kilpirauhanen ja sappi lopettivat toimintansa jo vuosikymmeniä sitten. Olin silloin hoikka, urheilullinen nelikymppinen ja ulkonaisesti hyvin jaksavan näköinen. Vaikka sain parhaimman lääketieteellisen avun, niin tällä sairastelulla ja puolikuntoisuudella oli pitkäaikainen vaikutus työssä ja kotona jaksamiseeni. Moni seikka yhdessä vaikutti myös sen, että jouduin myöhemmin ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle uuvuttuani täysin. Tästä olen kokenut syyllisyyttä ja lähes häpeää. Asian kertominenkin tuntuu vaikealta, vaikka tapahtumista on jo aikaa. Moneen kertaan olen miettinyt sitä, miksi näin piti käydä. Olen myös saanut todeta, että toipumisen tie on ollut hyvin hidas.

Vasta nyt iän lisääntyessä olen ymmärtänyt kuinka valtavasti olen kantanut syyllisyyttä erilaisista asioista, usein turhaa syyllisyyttä, myös varmaan osin oikeaa. Onhan ihminen teoistaan ja laiminlyönneistään vastuussa. Syyllisyyttä ei olisi tarvinnut kuitenkaan näin hautoa, sen olen toki tiennyt. Ei vanhoihin asioihin tai niiden seurauksiin olisi tarvinnut herätä yöllä, myös sen olen tietänyt. Syyllisyyteen uhraamastani ajastakin voisin tietysti kantaa syyllisyyttä ja siitä mitä tämä asioiden märehtiminen on aiheuttanut. En tahdo elää tällaisessa kierteessä. 

Kaikki kiireet ovat hellittäneet. Nyt on aikaa hiljaisuudessa paneutua siihen mitä Kristus on meille lahjoittanut. Etsin apua Jumalan sanasta. Käytän myös muiden kirjoituksia apunani. 

Uskova saa lohduttautua monin tavoin. Jumala on nähnyt elämämme sen kaikissa vaiheissaan. Hän ymmärtää mikä johtuu mistäkin. Hänen rakkautensa on aivan erilaista kuin mitä voimme ymmärtää. Hänen aivoituksensa tähtää iankaikkisuuteen. Emme voi aavistaakaan Jumalan armon ja totuuden täydellisyyttä. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Kaikki on täyttynyt Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Jumala lähetti syntiemme sovitukseksi. Tämä nousee mieleeni. Minua muistutetaan Jumalan iankaikkisesta olemuksesta.

Olemme pyhän Jumalan edessä ja samalla armoistuimen edessä, johon meillä on Kristuksen tähden vapaa pääsy. Ja meillä, uskon kautta häneen (Jeesukseen), on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö. (Ef.3:12)                                    

Kun olemme Jumalan edessä, olemme siinä kokonaisina kaikkine tunteinemme, ajatuksinemme ja elämänhistoriamme kanssa. Ihanaa, että on juuri näin, että saamme käydä kuin suuren parantajan hoitoon ilman, että meiltä vaadittaisiin itseltämme diagnoosia saati hoito-ohjeita.  Meiltä ei kysytä selityksiä, ei vaatimuksia, ei ymmärrystä. Usko Jeesukseen riittää. Saamme olla lapsen kaltaisia. Olemmehan Jumalan lapsia. Meillä on luottavainen pääsy Jumalan tykö. Meille on annettu tämä uskallus.

Ymmärrän, että edellä ylistetään Kristuksen työtä, evankeliumin voimaa ja Hengen hedelmää, ei todellakaan sitä mitä me saamme aikaan oman lihamme kautta omin ponnisteluin.

Vikauhri viallisen puolesta. ”Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” (Jes. 53: 10,11)

Jesajan kirjan 53. luku on kuin tiivistemuonaa tehopakkauksessa. Jeesus voi toimia jälleen ”vaivatut sielumme virvoittaen”. Etsimme liian usein inhimillistä lohdutusta. Muistutamme monesti kulkukissaa, joka naukuu jokaisella ovella saadakseen huomiota ja pienen makupalan. Ei inhimillinen apu aina auta epäinhimillisessä hädässä. Sen sijaan, että takerrumme toisiimme, meidän tulisi takertua Jumalan lupauksiin – ja niin kuin Vanha testamentti sanoo, ”riippua hänessä kiinni”. 

Ristin sana on Jumalan voima, ”dynamis”. 

Sovitustyön perustana on Isän tahto. Jeesus tuli vikauhriksi. Jos panemme hänen sielunsa vikauhriksi, Herran tahto toteutuu hänen välityksellään. Ja me tiedämme, mikä on Jumalan tahto. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4). 

Kolmatta Mookseksen kirjaa on kutsuttu ”sovituksen kirjaksi”. Tämä sovituksen kirja alkaa uhrilakien esittelyllä. Sovituksen kirjan ensimmäinen luku puhuu polttouhrista; heprean sana merkitsee ”ylentämistä”. Toinen luku puhuu ruokauhreista, jolloin viivyttiin Herran edessä aterialla. Sana tulee käsitteestä ”lepo”. Kolmas luku puhuu vuorostaan ”yhteysuhreista”; tämä käsite tulee samasta sanasta kuin ”rauha”. Neljäs luku kertoo ”syntiuhreista”; tässä käytetty synti-sana on miltei sama hepreassa ja arabiassa ja tarkoittaa alunperin ”väliseinää”. Synti erottaa Jumalasta ja ihmisistä. Viides luku liittyy Jesajan kirjan sanomaan. Se käsittelee vikauhria; heprean vastine tulee käsitteestä ”syyllinen”. 

Jeesus Kristus sovitti syyllisyytemme. Me tahdomme ”ylentyä”, levätä, saada rauhan, tahdomme poistaa ihmistenkin väliset näkymättömät muurit ja ennen kaikkea tahtoisimme päästä irti syyllisyyden kahleista. Jeesus Kristus hoitaa tätä perusvikaamme. Hän tuli vikauhriksi, että vikuutettu jaksaisi elää. 

Sovitus koskee koko ihmiselämää – ei siis vain yksityisiä tekoja vaan meitä itseämme. 

Tässä on evankeliumi. Ei kukaan ole niin alhaalla, etteikö Kristus olisi tullut vielä alemmas. Hän alentui aivan tuonelaan asti. Hän laskeutui kaikkein alimmaksi, että voisi sieltä käsin nostaa pahimmin alaspainetun. Laulamme tutussa hengellisessä laulussa: ”Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, eikä karkoita yhtään pois. Ja alemma vieläkin tulla, hän tahtois jos siellä ken, on tunnolla haavoitetulla.” Jeesuksen sovitustyöhön kuului sekä kuolema että ylösnousemus. Siksi Efesolaiskirje sanookin, että Jeesus nousi maan alimmista paikoista ”kaikkia taivaita ylemmäksi täyttääkseen kaikki”. Tätä jo suoritettua lunastustekoa me julistamme. 

Lainaus päättyy.

Minua auttaa se, että paneudun VT:n uhrikäytäntöihin. Ymmärrys auttaa. Se auttaa myös näkemään sen, ettei apua voi saada ”lihan tekojen” kautta. Mutta sen sijaan armon evankeliumi kantaa hedelmää muuttaen meitä ja vaikuttaen kauttamme. Siksi tahdon riippua kiinni evankeliumissa.

Jesaja:
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Tämä Jesajan jae nousee usein mieleeni. Rauha on niin suunnattoman tärkeä asia. Siihen sisältyy tieto, että asiat ovat hyvin Jumalan kanssa, jos näin voisi sanoa. Rauha on myös tunne. Juudan kirjeen toivotus on herkkä: ”Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.” (Juud. 1:2) ”Lisääntyköön teille” -rakastan tuota sanamuotoa. Tuossahan toivotetaan, että Jumalan lahjoittama laupeus, rakkaus ja rauha lisääntyisi. Jeesuksen ristin työn perusteella voi toivottaa Hengen hedelmänä rauhan lisääntymistä sisimpäämme ja yhteyteemme.

Tästä tekee mieli siirtyä Paavalin opetukseen Roomalaiskirjeessä. ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.” (Room. 5:1-2) Jeesuksen ristin työ avasi meille pääsyn armoon ja rauhaan Jumalan kanssa. Ristillä toteutui kaikki tuo minkä näimme Vanhan Testamentin uhrilaeissa ennakkoon toteutuneina, ikään kuin syvällisinä, hengellisinä kuvauksina siitä mitä Jeesuksen Kristuksen risti sisältää meitä varten. 

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. (Joh. 16:33)

Uskonelämässä on ymmärryksen ohessa tärkeää tottumus kääntyä Jumalan puoleen kaikissa asioissa. Sisälle kasvaa vakuutus siitä, että meillä on sellainen Vapahtaja, Herra Jeesus Kristus, joka on tehnyt kaiken puolestamme ja avannut tien Isän Kaikkivaltiaan kasvojen eteen. Luottamus kasvaa elettäessä tässä yhteydessä. Jumala voi korjata kaiken elämässä rikki menneen. Hän voi korjata myös kaiken sen vahingon, joka on aiheutunut kauttamme. Saamme jättää häiritsevät ajatukset ja käydä rukoukseen esim. tämän ohjeen mukaan.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, 

ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. 

Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; (Fil.4: 6-8)

Ceta