Olen saaristomökissä. Innolla tein juuri ulkotöitä. Hellekin on hellittänyt.
Itselläni on nyt ollut viime päivinä mielessäni 12-13 vuotta vanhat tuntemukset. Olin silloin joutunut eroon seurakuntayhteydestäni. Minulle oli näytetty ovea. Yritin myöhemmin löytää yhteyttä. Oma jännitykseni oli ylivoimainen. Yritin samaa myös useiden vuosien jälkeen ihmisten jo osittain vaihduttua. Ei siitä tullut mitään.
Löysin uudelleen pienet puheeni, jotka äänitin tavallaan omana surutyönäni noin 13 vuotta sitten muistaakseni alkukesällä 2012. En muista kuinka tulin jakaneeksi nämä Irene Kiviojan kanssa. En muista kerroinko mitään taustoista. Hän pyysi luvan tehdä nämä YouTubet:
Jumalan lasten vajavaisuus ja täydellisyys
-puhe Ceta Lehtniemi -kuvat ja toteutus Irene Kivioja -14min
http://www.youtube.com/watch?v=dktsx7I513Q&feature=youtube_gdata[/youtube
http://www.youtube.com/watch?v=bDicvc-A8cc&feature=youtube_gdata
Nyt siis olen palannut näihin teemoihin niin voimakkaasti, että aihe nousi mieleen viime yönä kahden tunnin ajaksi. Jatkoin kyllä nukkumista. Koin vain mielessäni sitä, että vihasta ja pahan puhumisesta täytyy pyrkiä eroon ja yhteyksistä, joissa siihen on vaarassa tottua.
Ja trimmerillä ajamisen jälkeen istuin kirjoittamaan puhelimella tämän talteen. Voimakas prosessi. Tämä liittynee siihen, että punnitsen mielessäni osallistumista lokakuun alussa erääseen hengelliseen viikonloppuun Vivamossa. Huomautan tähän loppuun, ettei KRS liity mitenkään omiin kokemuksiini, jotka johtivat noiden äänitteiden puhumiseen.
Ceta
Sanasta saa valtavan lohdun. Yksin olen silti. Pyrin enemmän yhteyteen. Näitä sanan ja kuvan yhdistelmiä voisi kuitenkin tehdä lisää ja tehdä myös kotona korteiksi.