Tein monta vuotta sitten Eirikuvassa pieneen kirjekuoreen mahtuvia kirjasia ”Armon hetkiä”. Kuvat olin skannannut paperikuvistani. Kirjoittelin sitten vain lyhyet tekstit ja sanan paikat. Kirjasta meni parin ystävän kautta eteenpäin ehkä lähes sata kappaletta. Monet sairaalapotilaat saivat niitä. Siinä vähän tasattiin kustannuksia, jotta tämä tuli mahdolliseksi.
Sitten puhuin kirjan sanelulaitteelle selittäen jotain myös kuvista. Tein tästä CD:n. Minulla oli ajatus, että kirjan omistaja voisi levätä ja kunnella puhetta katsomatta aina kirjaankaan. Kenties hän saisi vaikka nukahtaa kesken kuuntelun. En enää myöskään saanut kirjoja lisää, koska Eirikuva lopetti kirjojen teon. Arvelin, että joku voisi vielä kuunnella tätä kirjaa CD:ltä, ja se jatkaisi ”elämäänsä” äänikirjana.
CD ei kuitenkaan näyttänyt kiinnostavan ihmisiä kirjasten ohessa, eikä ilman kirjasta. Joko ajatukselleni ei ollut tarvetta tai minulla ei ollut mahdollisuutta markkinoida ideaani. Minulla on tallessa edelleen äänite ja suunnittelemani CD:n kannet sekä tarkoitukseen sopiva tulostin tietenkin. Mutta mihinkä noita CD:tä enää tekisi? Pakkaan syrjään kaikki CD:t, DVD:t ja kotelot.
Jossain vaiheessa huomasin, että kuvat löytyvät yhä tietokoneeltani, mutta en oikein voi hyödyntää niitä kaksi kertaa suuremmassa koossa Ifolorissa tehtävään kirjaankaan. Niinpä tein pari vuotta sitten tämän YouTuben kuvistani ja äänitteestäni. Ehkä on vähän häiritsevää sekä katsoa kuvaa, että kuulla siitä samalla selostusta. Tätä ei taideta oikein suositella 🙂 Tällainen se nyt kuitenkin on -ainakin toistaiseksi. Me eletään tällaisten itseoppineiden amatöörien aikaa. Nyt on aika tämän muistelun jälkeen laittaa syrjään suurin osa askarteluistani ja tehdä tilaa jollekin uudelle.
Ceta Lehtniemi