Hengellisiä runojani

Ethän ota kuviani tai runojani sivuiltani muuten kuin niin, että minun nimeni seuraa mukana.

Lisään nyt hengellisiä runoja sivun yläosaan. Tahdon runojeni olevan paremmin löydettävissä kuin aiemmin.

Jos pidät runoistani, niin ehkä löydät jotain itsellesi pdf -muotoon tekemästäni runokirjasta. Siinä on vanhaa ja uutta. Tämä syntyi yhtenä kesäkuukautena 2020 https://cetalenan.fi/2020/08/26/kunpa-valosi-loytaisi-minut/

Tämä puhutteli minua aamuyöllä 25.4.2023

 

---

Lisään tämän pääsiäisrunon kuvana. Luulen, että se on ollut aikoinaan Kotisatama -sivustolla. Nyt löysin sen eräältä kotisivulta. Muistan niin elävästi miten teksti nousi mieleeni lukiessani psalmia 118. Tämä oli loppuvuonna 2000. Muistan sen erään matkan vuoksi näin tarkkaan. Hyvä, kun runo vielä löytyi. Napauta kuva täyteen kokoon. Runo: ”Juhlalaulun kaikuessa”, pääsiäisruno.

---

Kolme pientä runomietettä
Itselläni on ollut välillä tunne, etten kuulu mihinkään: olen kaukana Jumalasta, ihmisistä ja omista mielen liikkeistäni. Huomaan tuntevani kovin vähän suurta Jumalaa, Hänen ajatuksiaan, Hänen tahtoaan. Kuuleeko Hän? Ottaako Hän minusta kiinni? Maailma tuntuu sekavalta ja pimeältä. Voinko myös nyt saada valoa?

Isän lempeä vastaus

Lapseni, kuulen kyllä.
Sydämen kaipaus on jo löytänyt kodin.
Sen matka on lyhyt alttarilleni.

Surun ja kivun huuto
on perillä ennen äännähdystäkään.
Se on täällä huoneessani.

Sanot olevasi kaukana,
kovin etäällä juhlajoukoista.
Olet lähellä, tässä sydämelläni.

Sana runoon: ”Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?” (Psalmi 94:9) ”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.” (Psalmi 116:1,2)

 

Kohti kirkkautta

Isä, aseta minut
avaralle paikalle
lähelle kirkkauttasi!

Suo minun nähdä
kuten Sinä näet,
edes aavistaa
jotain syvyydestäsi.

Kauneus on salattua
silmiltäni ja korviltani
ilman Sinun apuasi.

 

Suostun Sinuun

Näinkö nostit vuorellesi,
jolle en itse voinut päästä?

Monta puuta kaatui matkalla.
Niin turhia puita, tarpeettomia.

Mikä kaikki estikään valoasi!
Mitä vielä on kirkkautesi tiellä?

Isä, en voi tehdä yhtään mitään.
Suostun Sinuun, näin suostun vain.

Ceta Lehtniemi

———————————————————–

Kunpa valosi löytäisi

Kaiken keskellä suostut
aina hellästi auttamaan,
neuvomaan ja opastamaan,
että Sinun valosi löytäisi minut.

Aina saan tulla luoksesi
puhdistuslähteelle saakka.
Saan silmävoidetta nähdäkseni
ja levon omista yrityksistäni.

Isä, tahdon suostua valoosi.
Se on niin puhdas ja hellä
Kristuksen kirkkaus ristiltä.
Se on armon ihmeellinen syli.

Ceta Lehtniemi

————————————————

Kannattaa klikata suuremmaksi.

—————————-

Kannattaa klikata suurempaan kokoon.

Saan iloita kaikesta missä näkyy Isän käden jälki. En ole ulkopuolella mistään. Sydämen ilo ja jakaminen on hiljaista osallisuutta. Se on pienen ihmisen rakkautta suuren rakkauden käsivarsilla. Ceta Lehtniemi

 

---

Naiseksi luotuna
 
 
Isä, olet luonut naisen,
sisäisen maailmani puutarhan.
Vain aavistan mitä siihen istutit.
 
Kuka kitkisi, kuka möyhisi
niin, ettei kipu olisi liiallista.
Ettei mikään arvokas ja herkkä
vain lamaantuisi, kuivuisi.
 
Ole Sinä puutarhurini.
Anna sopiva hoito,
oikea-aikaiset toimenpiteet,
että kasvu olisi Sinulta.
 
Sinun katseesi on huolehtivainen.
Kutsut minua jo uudelta nimeltä
ja siinä on kätketty lupaus,
jonka yksin Sinä tiedät.
 
Kunhan lähelläsi saan kasvaa,
rakkautesi maaperässä!
Se, että katsot ja kaipaat,
on elämäni suurin asia.
 
En ole yksin koskaan,
en hylätty edes vanhana.
Huolehdit harmaahapsestasi
kuin pienenpienestä lapsesta.
 
Päiväni ovat kirjassasi, Isä.
Kiitos hetkestä jokaisesta,
tulevista ja menneistä.
Ja juuri tästä tässä ja nyt.
 
 
Ceta Lehtniemi

—————————

 

Valaiset vain pienen matkan

 

Sinä kehotat minua, Isä,

elämään lähelläsi, pienenä.

 

Vain yksi päivä kerrallaan,

ja hetki hetken perästä.

 

Et valaise kuin pienen matkan.

Vain näin pysähdyn ja näen.

 

Ceta Lehtniemi

_______________________________ 

 

Isä, lepään Sinussa

Lepään Sinussa.

Mitään et vaadi, mitä et samalla anna.

Heikon ja pienen otat syliin ja hellit.

Pelokkaan ja aran vahvistat.

 

Isän sydäntä vasten

Kristuksen tähden Isä pitää

pienensä sydäntään vasten,

kyselemättä, vaatimatta mitään.

Päinvastoin lahjoittaen kaiken.

Sitä on olla armahdettu syntinen.

 

Ceta Lehtniemi

______________________

 

 

Jeesuksen läheisyydessä

 

Jeesus, läheisyytesi muuttaa

enemmän kuin vaatimalla,

pakon voimalla voi tapahtua.

 

Tahdon Sinua niin rakastaa

ja yhä vaan oppia Sinusta.

Anna leposi, ota paha oloni.

 

Kiitos sylistä, missä itkeä saan.

Kiitos syvästä hiljaisuudesta,

jossa kuulen rakkauden sanoja.

 

Ceta Lehtniemi

 

___________________________________

 

  Isäni ei hylkää!

 

 

 Sanot hellästi rakastaen:

 ”En minä sinua hylkää.

 Myöskään en sinua jätä.

 Olen uskollisista uskollisin.”

 

 Näet sen pelon sisälläni,

  jota en itse voi tunnistaa.

 Siksi kuulen Sinun sanovan

 nuo rakkaat sanat yhä uudelleen.

 

 Sinun suunnitelmissasi

 on minusta huolehtiminen.

 Kuin isä tai äiti rakkaintaan

 tahdot viedä minua eteenpäin.

 

 Sanot rohkaisun sanoja.

 Et toki halveksi sisintäni

 missään heikkouteni tilassa.

 Saan olla kuin kirkasta lasia.

 

 Näet sen kristallin tavoin

 kauniina ja yksilöllisenä.

 Miksi enää pelkäisinkään,

 sillä käteni on kädessäsi.

 

 Sylisi on minulle avoin

 turvapaikka, turvaluola.

 Kääriydyn jo rakkauden

 suloiseen turvapeitteeseen!

 

 

                                          Ceta Lehtniemi

 

 ____________________________________

Rukous

Oi, jospa tekisit

minustakin rukoilijan!  

__

Ottaisinko vastaan

myös riisumisen?  

—

Pystyisinkö kantamaan

sydämelläni hätää?  

—

Vain, jos Sinä itse

muutat minua.

— 

Taltuta minussa

ajatusteni harhailu.  

–

Anna armahtava mieli,

kyky antaa anteeksi.  

–

Luo itse näkymät

silmieni eteen.  

–

Puhdista sisimpäni,

anna anteeksi syntini.  

–

Sinuun kasvaneena,

Sinuun kätkettynä,  

kallis Vapahtajani,

pyydän arastellen:  

–

”Jospa Sinä tekisit,

minustakin rukoilijan.”

 

Ceta Lehtniemi

 

______________________________________

Pieni rukoukseni

 

Sinä Kristus Herrani,

kulje aina kanssani,

anteeksi anna syntini.

 

Auta pieneksi tulemaan,

rakkauttasi tuntemaan,

omasta pois jakamaan.

 

Kaikkesi olet antanut,

ristin tien kulkenut,

armon alle sulkenut.

 

Mitä Sinulle antaisin?

Vain lähellesi tulisin,

rakkauteni kertoisin.

 

Ceta Lehtniemi

 

_____________________________________________

 

 Minulla on vuorijumala

 

Katsoin yöllistä auringonlaskua,

taivaan punaa tunturia vasten.

Sisimpääni jäi soimaan:

”Minulla on vuorijumala.”

 

Isä, toivoisinpa muistavani

olleeni avaralla paikalla.

Jätä jälki sisimpääni,

että osaan paeta vuorillesi.

 

Jotain on sykähtänyt sisälläni.

Tätä on vapaus ihmisistä

suuren Jumalan sylissä

korkealla näköalapaikalla.

 

Kiitos, että sain tuon väläyksen.

Siinä tunsin Sinun voimaasi

ja sain iloita suuruudestasi.

Kanna minut vuorillesi, Isä!

 

Ceta Lehtniemi

 

__________________________________________

 

Isä, paljon olet tehnyt

 

Kun on käynyt vuorillasi

uskaltaa olla heikko, pieni.

 

Ei ole hylkäämiskysymys,

se mitä ihmiset ajattelevat.

 

Olen saanut olla särjettynä

ja Sinä kuljit turvanani.

 

Sinä olit kuin viitta ylläni,

peitit arimmat haavapinnat.

 

Kahdenkeskiseksi suojasit

sen mitä eniten häpesin.

 

Annoit kaiken sen ajan,

mitä vain Sinulta tarvitsin.

 

Ja silti minä vielä yritin itse,

vaikka tiesin jo toisin käyvän.

 

Veit viimein tyhjyyteen,

annoit janon ja hädän.

 

Vain, jotta rakastuisin Sinuun

ja löytäisin sanasi aarteet.

 

Kannoit vuorillesi lepoon,

yllätit läsnäolosi kirkkaudella.

 

 

Ceta Lehtniemi

 

 __________________________________________

 

Kärsivällisyyteen viet

 

Isä, luotan Sinuun.

Tiedät paremmin

mitä tietä kuljetat.

 

Et anna juhlaa,

vaikka sitä kaipaisin.

Olen vain hiljaa.

 

Kuulisinpa sanottavasi!

Tuntisinpa kosketuksesi!

Kärsivällisyyteen viet.

 

Kiitän Sinua, Isä!

Erämaan suuri lohdutus

on sen niukkuudessa.

 

Sinä itse jäät.

Sanasi on sydämessäni.

Turvasi ympäröi minut.

 

Ceta Lehtniemi

 

 __________________________________________ 

 

 

Tulit kallioksi

 

Olen tarvinnut paljon Kristusta

ja kaivannut suunnattomasti taivasta.

 

Jostain syvältä ja horjuvalta pelastuin.

Sisälleni vahvistui uusi maailma.

 

Niin paljon olen pelännyt hylkäämistä

pimeyden ja suoritusten paineissa.

 

Sinä, Kristus, tulit Valkeudeksi,

todelliseksi, kestäväksi Kallioksi.

 

Olen kuin pienet ruukun palat.

Niistä kokosit uuden astian.

 

Lähdin tuntemattomaan kanssasi

tietämättä, mihin polullani päädyn.

 

Olenkin kulkemassa päivän matkaa

seuranani Tie, Totuus ja Elämä.

 

 

 

Ceta Lehtniemi

 

 __________________________________________

 

 

Lähde, josta vesi ei ehdy

 

Sinä lohdutat

pienillä puroilla, pienillä aluilla.

Kunhan lähde on oikea,

saamme juoda elävää vettä,

Kristuksen aitoa rakkautta.

Se hiljentää, se hoitaa.

Siitä kumpuaa hiljainen kiitos,

usein kyynelsilmän läpi.

 

Ceta Lehtniemi

 

__________________________________________

 

 

Hänen haavoissaan

 

Sinä et vaatinut terveyttä.

Kovia ovat ihmisen ohjelmat

ja yritykset itse parantua.

 

Nyt olen löytänyt oikean tien.

Särkynyttä, murtunutta vahvistat.

Yhä heikkoa ja sairasta hoidat.

 

Suitsevaista kynttilänsydäntä

et käy koskaan sammuttamaan,

vaan suojaat tuulia vastaan.

 

Sanot: ”Lohduta rakkaitani

sillä lohdutuksella mitä saat.”

Olemme vieraantuneet heikkoudelle.

 

Ja juuri kipujen keskelle

lähetit oman Poikasi ristille.

Hänen haavoissaan on parannus.

 

Rangaistuksen otit jo pois.

Rauhasi ja leposi lahjoitit.

Rakkautesi virtaa ja hoitaa.

 

Ceta Lehtniemi

_______________________________________________

 

Yksi katse Jeesukselta

 

Jeesus, Vapahtajani.
Vaikka kaikki hylkäisivät
niin Sinä et niin tee.

 

Kun muut sylkivät
tai halusivat kivittää
niin otit erilleen

 

lähellesi
kahden kesken.

Sanoit: ”Rakas”

 

Annoit katseesi, luottamuksesi,
tulevaisuuden, ihmisarvon.

Sinä, vain Sinä voit sen tehdä.

 

Aikaa siihen ei tarvita.
Yksi katse vain
ja sana tai kaksi.

 

Jeesus rakas.
Katsoit ristiltä meitä jokaista,
mutta katsoit myös erikseen.

 

Juuri minua.

Minun silmiini.
Minun sydämeeni.

 

Kiitos Jeesus.

 

Ceta Lehtniemi

_______________________________________________

 

 

Kyynelkin on timantti

 

Isä, kyllä sen nyt tiedän,
että ei pelkkä vuosien määrä
voi vanhaa kipua hoitaa.

 

Kiitos, että nyt on aikaa
ja uudenlaista kypsyyttä
surra mikä on surematta jäänyt.

 

En häpeä kyyneleitä poskellani.
Voin itkeä ja kiittää yhtaikaa.
Ylistyksellä on monta muotoa.

 

Sade ropisee mökin kattoon
ja kyyneleet sänkypeitteelle.
Isä, elän luontosi tahtiin.

 

Elämäni rytmin tiedät.
Suvantopaikat itse asetit.
Silloin kyynelkin on timantti.

 

Ceta Lehtniemi

 

 

_____________________________________

 

 

Pieniä siemeniä erämaasta

 

Sydämeni taipuu kiitokseen

niukassa kuivassa maassa.

 

Etsin kukkia erämaasta.

En nähnyt pieniä siemeniä.

 

Sinä itse poimit ne kädelleni

ja käskit vaalia aarteina.

 

Pois lahjoitettuina vasta

ne avaavat väriloistonsa.

 

Näytäthän vielä minulle

kuinka ja mihin kylvän ne.

 

 Ceta Lehtniemi

 

____________________________________

 

 

Kuin kukkaketo avautuisi

 

Isä, luot uutta kaiken aikaa.

Sen kasvu on suuri salaisuus.

Vasta aikojen perästä sen näen.

 

Silloin on hyvä pysähtyä

ja katsella taaksepäin.

Kuin kukkaketo osuisi silmiini!

 

”Miksi en mitään huomannut,

vaikka juuri sieltä kuljin?”

kyselen aivan ihmeissäni.

 

Ceta Lehtniemi

 

Paluu sivulle yleinen eli julkaistaviin artikkeleihin

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä.