Olin kevättalvella sanan ja rukouksen illassa ja lähdin kesken pois. Olen ollut elämäni aikana tavattoman monissa vastaavissa tilaisuuksissa, eniten Imatralla. Usein olin juontajana ja saatoin rukoilla etukäteen sekä tilaisuuden että pääpuhujan puolesta. Usein pastori oli jakamassa sanaa, mutta tilaa annettiin seurakuntalaisillekin jakaa sitä mitä oli sydämellä. Jakaminen saattoi toki tapahtua myös niin, että vetäjälle kerrottiin etukäteen sydämelle noussut asia. Varsinainen opetuspuhe oli yleensä noin 20 minuuttia.

Sanan ja rukouksen illassa meitä oli vain neljä ihmistä, melko iäkkäitä pastoria lukuunottamatta. Pienen seurakunnan pastori kysyi meiltä kolmelta mahdollisia rukousaiheita, mikä tuntui toki hyvältä ja oikealta. Nämä rukoilimme tavallaan heti pois mielestä. Sen jälkeen pastori meni eteen seisomaan puhujanpulpetin taakse ja puhui meille kolmelle 40 minuutin opetuspuheen oikeasta uskosta ja sinapinsiemenestä. Uskon puhe käsitteli pääasiassa parantamisrukousta ja siihen liittyviä asioita.

Puheen jälkeen annettiin lupa rukoilla. Kokousta oli ollut tasan tunti. Itse yritin täydentää osaltani pastorin puhetta siihen suuntaan, että kärsivällinen lähimmäisen rinnalla kulkeminen ja toisen puolesta näkymättömästi rukoileminen kuvaa myös uskoa. Olisin jatkanut raamatunjakeella, jonka laitoin nyt tähän kirjoitukseeni näkyviin leikekuvana. Pastori keskeytti minut välittömästi, kun yritin jotain sanoa. Olin hämmentynyt, mutta jäin hiljaisena ihmettelemään.

Toinen meistä naisista rukoili lyhyesti mainiten myös Jeesuksen ristin työn. Aloin itsekin rohkaistuneena rukoilla keskittyen kiittämään ristin sovituksesta ja sanoin toki, että meillä on kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala. Pastori keskeytti minut mielestäni lähes karskisti. Huomautin, että keskeytit minut jo toistamiseen. Sain vastauksen, että minä puhuin heille (ihmisille) enkä Jumalalle. Lähdin pois tilaisuudesta ja samalla koko seurakunnasta. Raamatunjae jäi jakamatta. En saanut sanoa mitään hiljaisesta rinnalla kulkemisesta ja rukouksesta. Miten tämän olisin voinut jakaa seurakuntaa varten, kun en saanut lupaa puhua ihmisille?

Sinapinsiemen on tavattoman pieni ja huomaamaton. Siitä kasvaa kookas puu. Kun ihminen elää hyvin vaikeaa vaihetta elämässään jopa vuosia tai kymmeniä vuosia, hänellä saattaa olla useita ”näkymättömiä” rukoilijoita, ihmisiä jotka jaksavat rakastaa ja uskoa, luottaa Jumalaan. Juuri tämä kysyy Kristuksen kärsivällisyyteen turvaamista. Vasta elämäntilanteen asetuttua paremmaksi Jumalan armosta, saattaa tulla esiin ne ihmiset, jotka ovat uskoneet ja rukoilleet. Nousee myös suuri kiitollisuus Jumalaa kohtaan.

Herran Henki voi ohjata sydämiämme Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Oma kärsivällisyyteni on tainnut jo loppua. En ehkä enää etsi itselleni paikkaa, missä voisin sanoa jonkun sanan kristittyjen ryhmän keskellä ja rukoilla yhdessä muiden kanssa. Kirjoittelen tänne kuin päiväkirjaan. Ehkä joku on kokenut jotain samaa? Kommenttiin saa vastata nimimerkillä siinä missä kysytään nimeä. Tarkistan kaiken ennen esille laittoa.

Ceta

Lisään tähän kuitenkin sen, että sain rukousvastauksen liittyen näyttelyni pystytykseen. Vahtimestari tulee töihin lauantaina, jolloin ymmärtääkseni hänellä ei pitänyt olla edes työvuoroa. Nyt minulla on pystytykseen sekä lauantai että maanantai. Rukous yhdessä toisten kanssa on tärkeää, mutta kunniaansa Jumala ei anna ihmisille. Ja se oli positiivinen puoli, ettei kenelläkään ollut mitään väheksymistä taiteellista harrastustani kohtaan. Kiitos Jumalalle! Lisään vielä, että moni uskova on rukoillut näyttelyni puolesta jo pitkään. Tämä on ollut koskettavaa.

Toinen lisäys. Minä koen valtavan suurena asiana saamani tuen näin arkisessa asiassa kuin taidenäyttely. Miten suuri asia onkaan, jos ihminen saa tukea sairastaessaan, kärsiessään yksinäisyydestä, aistien ja muistin heikkenemisestä, uskoon ja hengellisyyteen liittyvistä vaikeuksista ym. Tuki tulee usein yksittäisiltä ihmisiltä.

14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

On helpompi tietää tästä rauhasta kuin elää siinä. Voisin ehkä kuvata, että minulla on kestävä muistijälki tästä rauhasta sisimmässäni. Kun kuljen luonnossa niin vaistomaisesti etsin tätä kaikkein parhaaksi tietämääni rauhaa.

Kuvani tuli vastaan facebookin sekavuuden keskellä. Jokin levottomuus syntyi minuun selatessani kovin monenlaista. Vastaan tuli myös uutisia, jotka järkyttivät minua. Joudun yhä harjoittelemaan elämistä. En ole oppinut vielä paljonko voin olla älylaitteillani, mikä on tarpeellista ja hyvää, mikä taas tuo jotain levotonta mieleeni ja rikkoo myös kyvyn nukkua yöllä.

Käymäni keskustelut voivat jäädä pyörimään mielessäni kehää – usein vasta yöllä. Ja keskustelu voi olla minun aloittamani. Raamatun jakeet ja sanat vaikuttavat toisin. En sano, että ymmärrän kaiken. Siitä ei ole kysymys. Raamatun jakeet eivät ole pelkkiä sanoja, niissä on läsnäoleva Jumalan Henki. Ne eivät ole maailman antamia.

”En minä anna teille niinkuin maailma antaa.” On helppo ymmärtää mikä ero on siinä tulevatko sanat Jeesuksen sydämeltä oikeaan aikaan, oikeaan hetkeen ja vastaanottavaan sydämeen vai tulevatko maailman sanat enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti silmiin ja korviin. Näitä satunnaisia ”maailman” antamia sanoja ja signaaleja ei sisin ehdi käsitellä millään tavoin. Ja jäljen ne jättävät, levottomuuden aistittavaksi. Myös hengellisissä tai kristillisissä tilaisuuksissa saattaa olla kovin monenlaista.

Jospa Jeesus valmistaisi ajan sekavuuden keskelle pöydän, jossa on ravintoa ja ehtymätön lähde, mistä voi juoda janoonsa. Herran Henki on rauhana läsnä. Keitaalta matka jatkuu, mutta ei aivan samana kuitenkaan. Jumalan oman keidaspaikat ovat erityisiä juhlahetkiä, eikä näitä pitäisi unohtaa. Kirjoitan itselleni. Juuri minä en muista näitä perusasioita ennenkuin taas valvon ja kyselen.

Onko tämä juhla-ateria minulle aivan henkilökohtainen? Ehkä pöydän ääressä voi olla myös useampi ihminen, mutta Jeesus valmistaa jokaiselle silti oman juhla-aterian. Jeesuksen kohtaamisessa ja hänen lähellään viipymisessä on aina jotain henkilökohtaista. Hän tuntee meistä jokaisen aivan sisimpäämme myöten. Hän toimii aina parhaaksemme. Hän jättää aina rauhan jälkeensä.

Ceta Lehtniemi

Otan melko pitkän lainauksen Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun lopusta alkaen:

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. (Room.7:21-8:4)

Kirjoitin yhteen Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun lopun ja kahdeksannen luvun alun, koska minusta siihen ei kuulu mitään katkoa. Pari lainausta, jotka edustavat pitkälti luterilaista teologiaa ja armon käsitystä.

Lain vanhurskaus täytettiin Kristuksessa siten, että Jeesus täytti Jumalan lain vaatimukset täydellisesti puolestamme ja otti kantaakseen lain rikkomisesta seuraavan rangaistuksen. Tämä tapahtui sekä aktiivisen että passiivisen kuuliaisuuden kautta, mikä teki mahdolliseksi syntisen ihmisen vanhurskauttamisen (oikeamieliseksi julistamisen) armon kautta. (Suomen Teologinen Instituutti)

Vanhurskaus on siis ihmisen ulkopuolelta tulevaa, Jumalan lahjoittamaa oikeamielisyyttä, joka perustuu täysin Kristuksen sovitustyöhön. Uskonpuhdistuksen oppi korostaa, että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta, Kristuksen tähden. (evl.fi)

Tuossa selvitetään mielestäni kristinuskon keskeinen asia liittyen lahjavanhurskauteen. Mihin ihminen tarvitsee lahjavanhurskautta, jos ihminen pystyisi elämään täysin vanhurskaasti eli lain vaatimalla tavalla? Tiedän, että moni väittää tämän toteutuvan Pyhän Hengen voimassa. Ei se mene ihan näin. Sitä paitsi juuri Pyhä Henki osoittaa myös meissä itsessämme olevan synnin.

Kristityn on siis mahdollista nähdä se, että Jumalan laki on hyvä ja täydellinen, mutta oma elämä on tästä ihanteesta kovin kaukana. Tämä ei ole lihan vallassa elämistä, kun näkee että lihassa asuu taipumus syntiin. Vain Jumalan lapsina osaamme iloita siitä, että lain vaatima vanhurskaus on täytetty Kristuksen ristin työssä, ulkopuolellamme. Tuo vahvistettu raamatunpaikka selittää myös sitä, miksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi, lihaan, elää täydellisen kuuliaisena ja kuolla tähtemme ristillä.

Juuri Jumalan lapsi voi kiittää, vaikka elää ”tämmöisenä” vielä lihassa vajavaisena, saahan hän laittaa toivonsa Kristuksen työhön. Emme elä pelossa emmekä orjuudessa. Henki itse todistaa, että olemme Jumalan lapsia. Olemme sitä myös silloin, kun syytökset ja huonot tunteet ja teot nousevat päällimmäisenä mieleen. Saamme turvautua Jumalan armoon. Pyhän Hengen työ voi olla myös hiljaista ja rauhallista levon ja luottamuksen kasvua. Emme voi itse loihtia Hengen hedelmää, emmekä sitä näe. Tahdon oppia ja ymmärtää paremmin, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Minulle seitsemäs ja kahdeksas luku puhuvat samasta asiasta, siitä mikä valtavan suuri asia on tapahtunut siinä, että olemme Kristuksen kautta Jumalan lapsia. Kahdeksannen luvun loppu hahmottaa vielä hiukealla tavalla mitä kaikkea tämä merkitseekään ajatellen jopa koko luomakuntaa. Olemme osa jotakin hyvin ihmeellistä Jumalan suunnitelmaa.

Ceta Lehtniemi

Kirjoitan aiheesta kuin hiljaa kysellen, en jotain varmuudella tietäen. Yleensä otsikon termi tuo mieleen jonkin äkillisen ja voimakkaan hengen tai Hengen ilmiön, joka muistetaan, josta puhutaan ja josta kirjoitetaan myöhemmin.

Välillä tarkkaillaan vuodatuksen ilmenemisiä, mukana olevia henkilöitä tai liikkeitä. Se on usein viisasta. Yleensä ajatellaan, että jostakin suuresta pitäisi ottaa oppia. Tämä ei minusta ole viisasta.  Ilmiöt sinänsä eivät helposti kerro siitä, onko lähde oikea. Tärkeää on tunnistaa mistä hengestä on kyse. Vilpitönkin kristitty tai kuka vaan voi erehtyä. Eksyttävä henki pystyy monin tavoin harhauttamaan. Yksikään seurakunta tai liike ei voi levätä siinä mielessä, että jättää arvioimatta onko kyseessä Kristuksen henki. Jeesuksen sana ”valvokaa” on syytä ottaa vakavasti.

Raamatussa kehotetaan täyttymään Pyhällä Hengellä. Tässä on siis jotain, mihin voi itsekin vaikuttaa. Tästä asiasta ei liene kovin erilaisia näkemyksiä kristittyjen kesken. Sanoohan myös Paavali näin: … vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (Ef. 5: 18-20). 

Kuitenkin löydän eroja siinä miten pyritään täyttymään Hengellä. Kyse voisi olla siitä keskitymmekö Kristukseen vai pyrimmekö avautumaan hengelle ja kokemaan hengen vaikutuksia. Mihin nostamme katseemme, mille avaamme sydämemme? Heprealaiskirje 12:2,3 …silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Jeesus kuvataan tässä kärsimässä häpeällistä ristin kuolemaa meidän syntisten pelastuksen tähden. Pyhä Henki kirkastaa ja korottaa Kristusta. Pyhä Henki on jo Kristukseen uskovan sisimmässä. Häntä ei tuoda tai välitetä kuin uutena asiana. Pyhä Henki ei toimi vastoin Raamatun ilmoitusta.

Seminaari-iltapäivä Bud Simonin kanssa (Pyhän Sydämen kappeli, Kirstinkatu 1, Kallio). Tapahtuman järjestäjät ovat Suomen Vineyard -kirkko, PULS yhteisö, Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys.

Kun puhutaan evankelioinnista tai Hengen vuodatuksesta, niin Jeesuksen ristin sovitustyön tulisi olla esillä keskeisimpänä asiana. Jos näin ei tapahdu, liikutaan vaarallisilla alueilla.

Asburyn yliopiston hengenvuodatuksesta v.2023 on ollut saatavilla myös kriittistä tutkimusta. Otan tähän koosteen Kristityn Foorumin sivuilta https://kristitynfoorumi.org/artikkelit/asbury.pdf

Tiedän, että tämän kaltainen tutkiminen ei ole nykyisin tavallista. Pitäisi olla. Evankeliumi on aina levinnyt eri kansallisuuksien pariin ja eri tavoin ajattelevien pariin, mutta evankeliumi on sisällöltään ollut sama, jos kyseessä on evankeliumi. Samoin näemme Uuden testamentin kirjoitusten kautta miten opetus kristinuskon keskeisistä asioista liittyi aivan olennaisesti uusien seurakuntien perustamiseen. Jonkinlaisen huutomerkin tai varoitusmerkin laittaisin tähän: BUD SIMON (PhD, Asbury Theological Seminary) on kirjailija ja kouluttaja. Asburyn yliopiston hengenvuodatuksessa 2023 hän koulutti yli 800 opiskelijaa rukouspalvelijaksi. Rukouspalvelun korostaminen hengenvuodatukseen liittyen saattaa omassa mielessäni yhdistyä tietooni liikkeistä, joissa henkeä ikään kuin jaetaan eteenpäin.

Ymmärrän, että Pyhä Henki saattaa ilmetä hengenvuodatuksena jollain paikkakunnalla tai jossain yhteisössä, jopa niin että siitä kirjoitetaan ja siitä otetaan oppia. Mielestäni tällöin on olennaista se, että kristityt ovat avanneet sydämensä vastaanottamaan sitä mitä Jumala tahtoo lahjoittaa Henkensä kautta, ja tässä on aina keskeisenä Kristus ja ristin sovitustyö. Emme välttämättä näe konkreettisesti mitään hengenvuodatusta, mutta Hengen hedelmä alkaa näkyä ja ihmisiä tulee uskoon. Se, että jotain tapahtuu, ei vielä kerro paljonkaan aitoudesta. On syytä tarkata hedelmää.

Ceta Lehtniemi

8.4. minulla on myös kuvaesitys Lohjan Seudun Kristilliset Eläkeläiset ry:n Ollaan yhdessä -tilaisuudessa. Samalla ajatukseni tähyilevät jo kauemmaksi kuitenkin keskittymiseni ollessa näihin lähitapahtumiin. Kauemmaksi katsominen on kuin oman mieleni valmistamista.

Ja kuitenkin valmistelen lähes päivittäin tätä näyttelyä:

Ihmisen mieli on erikoinen. Kun hiljennyn ja keskityn vaikka käytännön työhön valmistelemaan kauniilla tavalla grafiikan töitäni vitriiniin asettelua varten, ehdin samalla ajatella vaikka mitä. Kuin portti luovuuteen, syvyyteen ja hiljaisuuteen olisi avautunut. Oikeastaan tein eilen A5 pystyn kierrekirjasen mietteistäni/runoistani, vaikka minulla ei olisi ollut aikaa moiseen. Nyt mieleeni tulleet ajatukset ovat kuin ripustettuina tuohon vihkoseen. Laitan pari sivua avattuna esille yhteen näyttelyni vitriineistä. Mietin kyllä saako runossani näkyä hengellisyyteni siten kuin tuossa esiin laittamassani kuvassa/mietteessä. Josko sana Kristus saisi näkyä omassa näyttelyssäni?

Pystyn siirtymään kuvaesitykseni ja näyttelyni valmisteluun. Silti portti on avautunut ja avartunut aika laajalle ja monenlaiseen. Myös rukousaiheita saan, ja hiljentyminen tuntuu mahdolliselta, vaikka kädet askartelevat ja tarkkaavaisuuteni on keskittynyt johonkin käytännön kysymykseen. Jumala on mukana päivissäni ja askareissani. Silti koen tarvitsevani esirukouksia. Niitä kaipaa myös runsauden ja Jumalan armon ja hyvyyden keskellä.

Ceta

Poimin kahdesta luvusta muutaman jakeen:

9:11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa,
9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.

10:1 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
10:2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
10:3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
10:4 Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
10:6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
10:7 Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala’.”
10:8 Kun hän ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
10:9 sanoo hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

Iankaikkinen lunastus Kristuksessa

Nämä esiin laittamani jakeet ovat niin tavattoman selkeitä ilman lisäsanojakin. Kristus antoi vapaaehtoisesti oman ruumiinsa kertakaikkiseksi uhriksi. Synnit on sovitettu, koko maailman kaikki synnit kertakaikkisella uhrilla. Tämä merkitsee uhrikäytännön loppua. Se merkitsee myös lain loppua vanhurskauden tienä. Kristus on meidän vanhurskautemme. Olemme Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan pyhitetyt.

Mihin uuden liiton kristitty tarvitsee esikuvia ja lakia? Voisiko ikään kuin alkaa suoraan Uudesta testamentista ja evankeliumeista? Mielestäni näin ohittaisimme Jumalan aivoitukset liittyen valittuun kansaan ja tälle annettuun lakiin ja esikuviin sekä lupauksiin myös. Jo Raamatun ensi lehdiltä lähtien saamme oppia Jumalasta ja ihmisestä, synnistä ja tulevasta Sovittajasta, Vapahtajasta, Messiaasta. Tämän ymmärräme, kun tutkimme Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin. Synti vaati uhrin, sovituksen. Sitä ei voitu kuitata anteeksi annetuksi ja unohdetuksi vain jonkin inhimillisen asian perusteella, jonkin pahoittelevan sanan tai suorituksen tähden.

Kristuksen ja sovituksen kirkkaus loistaa meille jo läpi Vanhan testamentin. Samoin Jumalan pyhyys ja ankaruus syntiä ja epäjumalanpalvelusta kohtaan näkyy Israelin kansan vaiheissa ja temppelipalveluksessa, kuten myös Jumalan kutsu, uskollisuus ja kansastaan huolehtiminen. Myös läpi Uuden testamentin viitataan vanhaan. Heprealaiskirje ja Ilmestyskirja lienevät tästä parhaat esimerkit.

Jumalan sana on laaja ja ihmeellinen kokonaisuus, jota pääsen kuin aavistuksen verran ihmettelemään. Otan Adolf Saphirin kirjasta Kirje heprealaisille (1899, Porvoo, WSOY) lainauksen koskien salattua Jumalaa:

Kaikkein pyhimmässä ei ollut valoa. ”Herra on sanonut asuvansa pimeydessä” (1 Kun. 8: 12). Me luemme, että pilvet ja pimeys ympäröivät Jumalaa, ja kuitenkin tiedämme, että hän on valkeus ja puettaa itsensä valkeudella niinkuin vaatteella. Kuitenkin valkeus, jossa Jumala asuu on pimeä kirkkauden ylenpalttisuuden tähden. Yksikään ihminen ei voi sitä lähestyä. Ei ole kukaan koskaan Jumalaa nähnyt. Kuitenkin tämä Jumala, joka on rajaton ja käsittämätön, asuen valkeudessa ja sanomattomassa kirkkaudessa, on pyhä Jumala, jonka rakkaus iloitsee saadessaan vetää valittua kansaansa luokseen ja rikastuttaa heitä armonsa tyhjentymättömillä rikkauksillansa.

Hän, joka on Jumalan kunnian kirkkaus, näkymättömän Jumalan kuva, lähetettiin luoksemme, ja näin me näimme valkeuden Jumalan valkeudessa. Niin kuin Jumala, joka on valkeus, sanoi ensimmäisenä päivänä: ”Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli”, niin on hän antanut meidän tuntea sen kirkkauden, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoista. Tätä kirkkautta saamme katsoa, ja kuitenkin on kyse samasta täydellisestä ja äärettömästä valkeudesta. Joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän.” (Saphir s.486)

Ja tee myös seitsenhaarainen lamppu puhtaasta kullasta. Tee lamppu jalkoineen ja varsineen kohotakoista tekoa; sen kukkakuvut, nuput kukkalehtineen, olkoot samaa kappaletta kuin se. … Ja tee siihen seitsemän lamppua, ja lamput asetettakoon niin, että seitsenhaarainen lamppu heittää valonsa etupuolelle. (2 Moos. 25:31,37)

Herran enkeli puhutteli Sakarjaa:
Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa.
Ja hän sanoi minulle: ”Mitä sinä näet?” Minä vastasin: ”Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. (Sakarja: 4:1,2)

Kaikki nämä vertauskuvat auttavat ymmärtämään joitain puolia Kaikkivaltiaasta, kolmiyhteisestä Jumalasta. Silti vain puinen risti kertoo Jeesuksen Kristuksen antamasta uhrista puolestamme. Kyse on todellisesta tapahtumasta, todellisella ristin puulla. Jeesuksen ristinkuolema muutti ajanlaskun ja historian. Risti muuttaa jokaisen Jeesukseen uskovan elämänhistorian ja ikuisuuden. Jeesus kutsuu elämään lähellään ja nimenomaan kutsu on samalla elää Jumalan lapsena maailmassa. Jumalan rakkaus ja osallisuus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Emme ole millään tavoin emmekä minään hetkenä omassa varassamme. Sana ”lahja” toistuu lukuisia kertoja Uudessa testamentissa liittyen Pyhään Henkeen tai lahjavanhrskauteen. Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa.

Ceta Lehtniemi

Jumala tahtoo, että voisimme olla hänen edessään hoidettavina, ruokittavina, suojassa ja armahdettuina Kristuksen tähden. Herättyäni yöllä ahdistukseen koin tämän ainoaksi tavakseni uskoa ja rukoilla – siis itseni puolesta olin rukouksessa. En minkään sen jalomman tarkoituksen.

Tulostimeni oli juuri kaivannut syväpuhdistusta, koska se ei pystynyt käsittelemään mustaa väriä. Makasin yöllä kuin syväpuhdistettavana. Tämä kuva kyhmyjoutsenista oli mielessäni ja sen vuoksi se on esillä, eikä tulostimen kuva. Mielessäni taisi käydä myös tummasävyisiä ja ahdistavia mielikuvia, mutta nukahdin varsin nopeasti uudelleen ja heräsin levänneenä. Katsopa pientä poikasta hyöhenten suojassa – mikä lepopaikka! Entä toinen pikkuinen, jolle nostetaan ruoka nokan eteen – mitä hellää huolehtimista saammekaan katsella!

Kun olemme avuttomia, heikkoja, osaamattomia, koemme ehkä syyllisyyttä, pelkoa tai itsevihaa. Tähän tarttuu vihollinen vaatimuksineen, yhteiskuntakin määrittelyineen siitä kuka on hyödyllinen, kuka rasite, kuka osaa, kuka ei osaa. Entä Jumala? Hän tahtoo aivan muuta. Voinko sanoa näin? Kenellä on lupa sanoa mikä on oikein?

Evankeliumia heikoille ja osaamattomille, väsyneille ja ahdistetuille ei kuule sieltä mistä sen pitäisi kaikua kauaksi tai valaista pimeydessä. Välillä tuntuu siltä, että ihmisiä vedetään enemmänkin orjuuteen kuin vapauteen Kristuksessa. Siispä päätetään yhdessä, että meillä kaikilla on lupa kertoa Kristuksen sovitustyöstä sen mukaan mitä Jumala itse antaa kerrottavaksemme. Päätetään mielessämme, että saamme käydä milloin vain Isän Jumalan kasvojen eteen kuin syväpuhdistukseen Kristuksen työn tähden.

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.