Jeesus on sanonut ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä”

Ja hän sanoi heille: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. (Joh. 8:23)

Tämä yksinkertainen virke kertoo hyvin olennaisen asian ihmisestä ja Jeesuksesta Kristuksesta. Nämä sanat alhaalta ja ylhäältä ovat pysäyttävät, ne kertovat valtavasta erosta koskien olemustamme, mistä olemme lähtöisin ja mihin taipumuksemme suuntautuvat. Jeesus on ylhäältä ja Hän nöyryytti itsensä jo tullessaan alhaisuuteen ja ihmisen elämään, ihmiseksi.

Ihminen kuitenkin herkästi sanoo: Jumala on löydettävissä sisimmästä, siellä on jumalallinen ydin. Kuitenkin totuus on, että ihminen on kokonaisuudessaan alhaalta ilman pienintäkään jumalallista kipinää tai kykyä. Silti toki ihminen on Jumalan kuva ja Jumalan kädellä luotu, mutta tämä onkin aivan eri asia.

Jeesus joutui keskusteluissaan fariseusten kanssa vastakkain juuri näissä perusasetelmissa. Fariseukset ajattelivat olevansa vapaita, heidän tahtonsa ei ollut sidottu mihinkään alhaiseen pyrkimykseen. Heidän jumalainen sisimmän kipinänsä auttoi heitä noudattamaan lakia ja elämään yhteydessä pyhään Jumalaan. Odeberg kertoo  kirjassa omassa painoksessani s.62 alaosassa, että synagoogan aamujumalanpalveluksen liturgiassa käytetään ns. Elohai Neshama -rukousta. Se alkaa sanoilla: ”Jumalani, henki (neshama), jonka olet antanut minulle, on puhdas.” Tämä henki käsitetään kirjoittajan mukaan ihmisessä olevaksi jumalalliseksi kipinäksi, joka on ennaltaoleva (pre-eksistentti) ja ikuinen.

Koska tämä henki farisealaisen käsityksen mukaan on häviämätön, ei farisealainen juutalainen ymmärrä syntiinlankeemusta, eikä ihmisen sisimmän turmeltuneisuutta. Fariseus on mielestään Jumalan yhteydessä, hän voi tahtoa hyvää ja toteuttaa sen. Hän saavuttaa mielestään myös Jumalan edellyttämän vanhurskauden ja oikeamielisen elämän. Jos jotain jää puuttumaan, niin Jumala täydentää sen erilaisten ajatuspäätelmien mukaisesti.

Jeesus torjui jyrkästi fariseusten ajattelun. Jumala on pyhä ja täysin erillinen ihmisestä. Ihmisen ydinkin on paha, sieltä nousevat himot ja pahat ajatukset. Ihminen on kuin huono puu, jonka hedelmätkin ovat huonoja. Kuinka siis tämän saman henkilön teot voisivat yltää Pyhän yhteyteen, sinne missä ei ole mitään syntiä, ei vääryyttä, ainoastaan kunniaa ja kirkkautta. Jeesus sanoi olevansa tämä tie ja totuus ja elämä, mitä ihmiset tarvitsevat. Tätä ei ollut tuolloin helppo ottaa vastaan, eikä myös tänään.

 

Jumalan Pojan palvelijan muoto

Osmo Tiililä kuvaa Jeesusta näin: ”Hän on Jumalan Poika, joka otti palvelijan muodon, astui alas nöyryyttäen itsensä ja kärsi kuoleman pahantekijänä ihmisten joukossa. Jeesuksen ristiin ei kuulunut vain hänen lopullinen ruumiillinen kärsimisensä, vaan koko hänen astumisensa alas aikaan, se, että hän Filippiläiskirjeen sanojen mukaan ´tuli ihmisten kaltaiseksi, ja havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen.´ (Fil.2:6,7)”

On huomattava, että Jeesus ei menettänyt mitään todellisesta pyhyydestään, puhtaudestaan eikä täydellisyydestään missään vaiheessa. Samoin Hänen yhteytensä Isään oli rikkumaton kaiken aikaa. Tiililä jatkaa Karl Heimia lainaten: ”Hän on jättänyt pyhän persoonansa elämänkertain kirjoittajien, psykologien, taiteilijoiden ja saarnaajien käsiin; hän on jättänyt sen puolustautumatta, ”suutansa avaamatta” kaikkien vapaasti arvosteltavaksi ja revittäväksi.”

Jumalasta tulevasta voimasta Osmo Tiililä sanoo sen olevan alati kestävää. Se voi elämässä ihmissilmin näyttää joutuvan tappiolle – ajatelkaamme vain Jeesuksen ristiinnaulitsemista hänen aikalaistensa silmissä – mutta todellisuudessa sen kulku on kulkua riemuvoitosta toiseen. Sen juuret ovat siinä maailmassa, jossa ei tiedetä mistään tappiosta tai häviöstä. Tästä johtuu useiden maailman silmissä halveksittujen, yksinkertaisten kristittyjen sisäinen rauha, siitä se voima, joka on luotu voittamaan marttyyrien ajoista meidän päiviimme asti, kirjoittaa Tiililä kirjassaan ”Kristus hallitsee”. Juuri tänä aikana on jälleen paljon marttyyrejä ja väheksyttyjä kristittyjä, mutta saamme uskoa, että heillä on voimansa ikiaikojen Jumalassa, ja voimme muistaa heitä esirukouksin.

 

Kun laki ei ole tie Jumalan yhteyteen, niin mitä se on?

Hylätessään fariseusten ajattelun, ei Jeesus hylännyt lakia eikä profeettoja. Paavali oli fariseus ennen Damaskon tien kokemustaan ja kutsua apostolin tehtävään. Hän on paljon selittänyt lain tehtävää. Luther koki päässeensä lain alta armon alle ymmärtämään mitä on olla uskosta vanhurskautettu. Ja silti hän on paljon käsitellyt lakia. Minullakin on ”Pyhän apostoli Paavalin Galatalaisille lähettämän kirjeen pitempi selitys” vuodelta 1903. Ei tämä hieno kirja minua viisaaksi tee, vaikka siitä aina välillä jotain luenkin.

Luther kirjoittaa selitysteoksessaan: ”Paavali ei tee lakia ikuiseksi, vaan sanoo sen olevan säädetyn ja lisätyn rikosten tähden, joita sen tulee yhteiskunnan alalla ehkäistä, ja erittäin on se annettu ilmoittamaan ja hengellisessä tarkoituksessa enentämään syntejä, mutta ei iäksi päiviksi, vaan ainoastaan ajaksi. Tässä on meidän huomattava ajanmääritys, kuinka kauan lain valta kestää, joka ilmoittaa synnin, näyttää meille minkälaiset olemme ja osoittaa Jumalan vihan.”

Luther osoittaa Raamattuun nojaten, että lain vallan aika kestää kunnes tulee siemen, josta on kirjoitettu: ”Sinun siemessäsi pitää kaikkien kansojen siunatuksi tuleman.” (1 Moos. 22:18). Lain vallan on siis määrä Lutherin raamatunselityksen mukaan kestää kunnes ajan täydellisyys ja tämä siunauksen siemen tulee. Ei niin, että laki tuottaisi siemenen tai lahjoittaisi vanhurskauden, vaan niin, että se yhteiskunnallisen elämän alalla hillitsee ja ikään kuin vankeuteen sulkee vallattomia, mutta uskonnollisesta katsannosta syyttää, nöyryyttää ja pelottaa ihmisiä ja pakottaa siten nöyryytettyjä ja murrettuja huokaamaan siunattua siementä.

Kyllä omastakin mielestäni lain valta kestää kunnes koittaa kokonaan uusi aika, jolloin Jeesus tuo tullessaan vanhurskauden, ja hänen pyhyytensä on jälleen kaikkien silmäin edessä. Silloin on synti pois pyyhitty. Ja kuitenkin Jeesus täytti lain ristillä ja sovitti syntimme. Miten tämä on ymmärrettävissä, ja onko se edes ymmärrettävissämme?

 

Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa

Miksi Jeesus on näin radikaali, että hän sanoo: ”Totisesti, minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” (Joh. 3:3) Mikään ihmisestä lähtöisin oleva ei tuo yhteyttä Jumalaan ajassa eikä ikuisuudessa. Fariseusten tapa noudattaa lakia tullakseen sen kautta vanhurskaiksi ja omistaakseen yhteyden Jumalan valtakuntaan, oli Jeesuksen mukaan väärin. On kyse lähes vastakkaisista teistä, ja oikea suunta olisi myös ylhäältä alas eikä alhaalta ylös.

Jumala näki hyväksi lähettää Poikansa kuolemaan ristillä puolestamme ja tähtemme, näin avaamaan yhteyden Isään, Pyhään Jumalaan ja lahjoittamaan anteeksiannon synneistämme. Tämä on uusi syntymä Jumalan Hengen kautta. Tässä täytettiin myös lain ilmoittama vanhurskauden vaatimus.

Uskomme on syntynyt ilman lain tekoja, armosta ja yksin Jeesuksen ansioon turvaten. Se on valtavaa lahjaa kokonaisuudessaan. Saamme olla vapaat. Ja kuitenkaan vapautemme ei saa olla yllykkeenä syntiin. Tämä riski on aina olemassa, koska uskovinakin olemme yhä alhaalta, olemme saviastioita ihan oikeasti. Sinetti, Pyhä Henki on ylhäältä, mutta koko tämä ”temppeli” on täysin maasta lähtöisin. Tässä meillä on oppimista myös Herrastamme, joka antautui ihmisten käsiin. Mekin saamme jättäytyä muiden arviointien alle heikkoutemme tähden.

_

Temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti

Minua puhuttelevat joskus aivan erityiset sanat. Raamatussa sanotaan Jeesuksen kuolinhetkellä temppelin esiripun revenneen kahtia ylhäältä alas asti (Mark. 15:38). Tämän ajattelen myös kuvakielenä kertovan, että alhaisuudessa vaeltava pieni ihminen voi olla yhteydessä pyhään, joka on pelkkää kunniaa, oikeutta, totuutta, kirkkautta ja rakkautta. Tämä Pyhä Jumala on nyt Isämme. Hän on tullut lähellemme. Jopa tuo ”ylhäältä alas asti” saa aikaan pienen riemun tunteen sisimmässäni.

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,…(Hebr.10:19,20)

Siunattu Jumalan Pojan uhri puolestamme ristillä, siunattu Jumalan Karitsa, joka ottaa pois syntimme. Ihmisinä kuljemme erilaisia teitä. Tärkeintä on, että päädymme Jeesuksen karkean ristin juurelle ilman omia ansioitamme.

Ceta Lehtniemi

Kirjoja kirjoituksen taustalla: Osmo Tiililä, Kristus hallitsee, Hugo Odeberg, Kristinusko ja fariseukset, Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, 1903, KR 1933/38

 

Abrahamin lapset, Kolmen uskonnon yhteiset juuret

Kirjoittajat ovat Dorothea Rosendahl ja Fanny Rosendahl. Kolmantena mainitaan myös Malin Mattsson.

Suomenkielisen painoksen kustantaja on Suomen Lähetysseura. Kirjan julkaisija on Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN). Minulla on ensimmäinen painos vuodelta 2005. Kaikki kirjan ruotsalaiset kirjoittajat kuuluvat Dorothea Rosendahlin perustamaan säätiöön Abrahamin lapset. Ruotsiksi säätiö on Stiftelsen Abrahams barn för religiös och kulturell samexistens, ja sen perustamisvuosi on 1991. Kirjan tekijät kiittävät tarkastustyöstä aivan ensiksi islamin tutkimuksen professoria Jan Hjärpeä ja koraanitulkitsijaa, suurlähettiläs Mohammed Knut Bernströmiä.

—-

ESIPUHE

Kirjan esipuhe on Suomen ekumeenisen neuvoston laatima, ja päiväys on 20.4.2005. Esipuheen yksi kappale kuuluu seuraavasti: ”Kuluvana vuonna vietetään Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlavuotta, jonka yhtenä tavoitteena on nostaa esiin kristinuskon vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kristittyjen juhlavuoden vietto voi kannustaa tutustumaan myös kahden muun niin kutsutun kirjauskonnon perinteisiin, sillä ne ovat osa nykyistä suomalaista yhteiskuntaa. Juutalaisille ja muslimeille tämä kirja tarjoaa myös mielenkiintoisen löytöretken yhteisille juurille.”

Ruotsissa samoille uskontotiedon tunneille osallistuvat kaikkien uskonto- ja tunnustuskuntien edustajat. Kirjan tekijöiden kokemukset onkin saatu Gripenin ja Rinkebyn monikulttuurisissa kouluissa. Suomen ekumeeninen neuvosto kuitenkin katsoo aineiston sopivan myös suomalaiseen kouluun, jossa uskonnon opetukseen osallistuu vain ”yhden uskonnon edustajia”. Ekumeenisen neuvoston puolesta kirjan takalehdeltä on luettavissa allekirjoittajat: Arkkipiispa Jukka Paarma, arkkipiispa Leo, Helsingin piispa Józef Wróbel (Katolinen kirkko Suomessa), puheenjohtaja Gideon Bolotowsky (Helsingin juutalainen seurakunta), puheenjohtaja Okan Daher (Suomen tataariseurakunta) ja imaami Khodr Ohehab (Suomen islamilainen yhdyskunta).

—

PYRKIKÖ  MUHAMMED  KRISTITTYJEN  JA  JUUTALAISTEN  YHTEYTEEN?

Kirjan ensimmäisessä kappaleessa lukee, että juutalais-kristillisen tradition mukaan profeetta Muhammed kääntyi aivan aluksi juutalaisten ja kristittyjen puoleen kuultuaan Jumalan kutsun. Ja seuraavassa lauseessa sanotaan, että islamista muodostui erillinen uskonto vasta sitten, kun juutalaiset ja kristityt olivat torjuneet Muhammedin. Tämän traditiotiedon tarkempaa lähdettä ei mainita. (s.12).

Kirjan lähteinä on usein mainitsemattomat legendat ja kertomukset. Juutalaisuuteen liittyy se, että jo läntisen ajanlaskumme alussa heillä oli valmis vanhatestamentillinen kirjakokoelmansa. Muhammed vaikutti 600-luvulla. Ei tuolloin voinut tulla mitään uutta juutalaista profeettaa. Juutalaiset rabbit ovat pitäneet kiinni perinnäisistä kirjoistaan. Miten he olisivat voineet sisällyttää tähän traditioon ja uskontoon Muhammedin saamat ilmestykset ja kuulemat kertomukset?

Entä kristityt? Jos Muhammed kohtasi heitä rauhanomaisesti esitellen uskoaan, kristityt luonnollisesti arvioivat tämän uuden opin sen mukaan, miten se suhtautui Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka kuoli ristillä puolestamme. Miten Muhammed olisi voinut liittyä tähän kristittyjen yhteyteen, ja ottaa kasteen? Islam jo lähtökohtaisesti torjuu koko kristinuskon perustan.

—-

YHTEINEN  ESI-ISÄ  ABRAHAM/IBRAHIM?

Kirja on kuitenkin hyvin itsepäinen siinä, miten se on päättänyt sivuuttaa kaikki erottavat asiat. Sivulla 25 lukee seuraavaa: ” Jonkin ajan kuluttua hänelle (Abrahamille) syntyivät pojat Ismael ja Iisak, aivan kuten Jumala oli sanonut. Iisakia pidetään juutalaisten ja kristittyjen kantaisänä, Ismaelia muslimien kantaisänä. Abrahamia voikin pitää näiden kolmen uskonnon yhteisenä esi-isänä. Hän oli myös ensimmäinen, joka uskoi, että on vain yksi Jumala, ja pani häneen kaiken uskonsa ja luottamuksensa.”

Tässä on jälleen väärä lähtökohta juuri kristillisen uskon näkökulmasta. Emme kristittyinä ole Abrahamin lihaa ja verta; hän on esikuva siitä uskosta Jumalaan, joka ei perustu lakiin. Muslimit voivat pitää Abrahamia/Ibrahimia lihan kautta esi-isänään, ja kunnioittaa häntä tässä mielessä. Kristittyjen uskon pyhä kirja, Raamattu, on Vanhan testamentin osalta yhteinen juutalaisten kanssa, ja se osoittaa jo Jeesukseen Kristukseen ja ristille. Koraani ei sen sijaan ei liity tähän uskoon mitenkään, vaikka siellä on mainittu samoja henkilöitä kuin Raamatussa.

Kirjassa on piirretty SUKUPUU, joka kuvaa sitä, miten nämä kolme uskontoa periytyvät Abrahamista/Ibrahimista. Profeetat Abraham/Ibrahim, Mooses/Musa, Jeesus/Isa ja Muhammed kuvataan samalla tavalla pitkään valkoiseen vaatteeseen pukeutuneina, huivi päässä, ja iso paimensauva kädessä. Yksi ero on kuitenkin piirretty profeetoille. Muhammed on kääntänyt kasvonsa poispäin, koska sitä ei saa kuvata.

kaksoisklikkaa suuremmaksi

_______________________________

_______________________________

USKONNOT  TAHDOTAAN  EROTTAA  HISTORIASTA

Kirja käyttää merkintää eaa ja jaa eikä eKr ja jKr, näin välttäen nimen Kristus korostamista. Kirjassa sanotaan myös (s.110), ettei juutalaisia ollut ennen kuin Mooses sai laintaulut Siinailla, eli noin 1200 eaa. Samoin kymmenen käskyä esitetään v. 1992 Raamatun mukaan ottaen esille kuvantekokiellon islamin painotusten tähden, mutta tähän ei oteta kuitenkaan koko käskyä 2 Mooseksen kirjan 20 luvusta. Käsky kuuluu: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa …” (KR1933). Israelilaiset eli heprealaiset olivat kyllä olemassa tuolloin, ja jo ensimmäinen käsky liittää juutalaisen uskon tämän kansan historiaan. Juutalaisuuden ja Israelin kansan tunnuksena on Daavidin tähti. Kirjan kansikuvan ornamentti häivyttää melko hyvin tämän symbolin. Näin sitä ei ainakaan kovin helposti yhdistä Israelin valtion tunnukseen, eikä juutalaiseen kansaan. Kuvassa kirjan kansi ja kolmen uskonnon tunnukset.

.

—–

TAUSTALLA  HJALMAR  SUNDÉNIN  ROOLITEORIA

Kirja on täynnä kertomuksia edellä mainituista profeetoista. Muhammedin kohdalla tietolähteeksi mainitaan Islamic Legends. Jotta näitä kertomuksia voi soveltaa opetukseen, on hyvä paneutua hieman siihen mihin kaikki perustuu.

Uskontopsykologian professori Hjalmar Sundén kehitti v.1959 rooliteoria. Se kuuluu lyhyesti ilmaistuna seuraavasti: ”Uskonto on vuoropuhelusuhde kaiken olevaisen kanssa, mutta suhde saa muotonsa roolien kautta ja häviää ilman niitä.” Sundénin kirjan nimi on suomeksi Uskonto ja roolit -psykologinen tutkielma hurskaudesta”(s.35).

Kirjan toimintatapa on, että opettaja johdattaa oppilaat sisälle erilaisiin kertomuksiin. Sen jälkeen otetaan seuraava askel: kertomusta aletaan tulkita. Kirjan perusoppina on selvästi se, minkä Sundén ilmaisee koskevan kaikkia uskonnollisia ihmisiä. Hänen mukaansa tällainen ihminen suhteuttaa elämänsä kaikkeuteen (=Jumalaan). Tämän jälkeen otetaan käyttöön IE-menetelmä. I tarkoittaa identifikaatio ja E tarkoittaa empatiaa (s.36). Lapset voivat samaistua kertomuksien hahmoihin ja osallistua itse kirjoittamiseen ja roolileikkkeihin. On aivan ymmärrettävää, että kaikkien uskontojen ja uskomusten pohjalta voi näin lähestyä ”Jumalaa” tai ”jumalaa”, joka koetaan kaikille yhteisenä.

Abrahamin lapset -kirja koostuukin lähinnä kertomuksista liittyen Abrahamiin, Iisakiin, Ismaeliin, Muhammediin, Moosekseen, Mirjamiin, kuningas Salomoon ja Saaban kuningattareen jne. On selvää, että empatiaa ja yhdessäoloa voi näin toteuttaa leikin kautta. Jonkinlaista käyttöä kirjalla voisi olla, jos uskontotiedon tunnille osallistuisivat kaikki oppilaat eri kulttuureista ja uskonnoista, etenkin juuri muslimit.

—-

YHTEISIÄ  NIMITTÄJIÄ  YHTEISEN  JUMALAN  YMPÄRILLÄ?

kuvan saat suuremmaksi

Kahdeksan yhteistä käsitettä ovat kirjan mukaatn seuraavat: 1. Jumalan sana, 2. Pyhä kirja, 3. Hengellinen johtaja, 4. Käskyt/etiikka, 5. Profeetat, 6. Enkelit, 7. Jumalanpalvelushuone, 8. Uskonnolliset juhlat. (s.14-15)

ENKELEIDEN kohdalla mainitaan, että Gabriel ja Mikael mainitaan Koraanissa, ja myös Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Myöhemmin kirjassa kerrotaankin Muhammedin kutsumisesta: ”Eräänä yönä vuonna 610, ramadan-kuukauden 21. yönä Muhammed heräsi voimakkaaseen valoon. Ensin hän sokaistui täysin. Kun hän taas pystyi näkemään selvästi, hän näki suuren enkelin, joka täytti melkein koko luolan. Se oli enkeli Jibril/Gabriel, sama enkeli, joka oli kuusisataa vuotta aikaisemmin ilmestynyt neitsyt Marialle/Maryamille ja kertonut, että hänestä tulisi Jeesuksen/Isan äiti…” (s.159) Joitain sivuja aikaisemmin mainittiin Islamic Legends Muhammedia koskevien lukujen päälähteeksi. Pari sivua aikaisemmin kuvattiin miten enkeli Gabriel pesi Muhammedin sydämen puhtaaksi synnistä. Myös rajatietoon ja uushenkisyyteen sekä äärikarismaattisuuteen liittyvät enkeli-ilmestykset, ehkä myös joihinkin sairaustiloihin, mutta tämän kaltaiseen uskonnon kirjaan ei sisälly minkäänlaista arviointia.

Kohdassa JUMALAN SANA kirja kertoo kristinuskoon liittyen, että Kristuksessa Jumalan lähettämä sana tulee lihaksi. Hän on ollut Jumalan luona ikuisesti ja tulee ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa. Islamiin liittyen kerrotaan, että muslimeille Jumalan sana on Koraani. Sen asemaa islamissa voi arvioimani kirjan mukaan verrata Kristuksen asemaan kristinuskossa. Eli kirjassa esitetään, että Kristus ja Koraani ovat näin rinnastettavissa.

Jeesuksesta kirja kertoo syntymän ja sen, kun hän oli 12 vuotiaana temppelissä. Jeesuksen syntymä löytyy kirjan mukaan Matteuksen evankeliumista, Luukkaan evankeliumista ja Koraanin kolmannesta ja 19. suurasta. Islam hyväksyy Jeesuksen profeettana, ei Jumalan Poikana. Mitään Kristuksen ristinkuolemasta kertovaa ei kirjaan ole voitu laittaa edes kristinuskoa selvittävään kohtaan sivulle 149, eikä siinä mielestäni kerrota asiallisesti Pyhästä Hengestäkään, koska islam torjuu kolminaisuusopin. Lainaus kirjasta: ”Kun kirkkoisät yrittivät selittää kristittyjen jumalaa (kirjassa käytetään pientä kirjainta) filosofisesti suuntautuneille kreikkalaisille, hän oli edelleen yksi, mutta häneen sisältyivät Poika ja Henki. Lännen kirkko selittää kolminaisuuden eri tavalla kuin idän kirkko, mikä on aiheuttanut kiistoja kristillisissä kirkoissa”. Kirja väheksyy tässä kristillistä uskoa hylätessään keskeisimmän asian, ja korostaa kristillisen kirkon jakautumista.

Kirja kertoo myös siitä miten Muhammed kunnioitti Jeesusta ja neitsyt Mariaa.  Näkemykseni mukaan kristinuskoa kunnioitetaan Abrahamin lapset -kirjassa vain ja ainoastaan siihen saakka, mihin islamilta saatu hyväksyntä ulottuu, ja mikä voidaan selittää muslimeille heidän omien lähteiden ja käsitteiden varassa.

—

USKONNON  OPETTAMINEN  JAKAA  KÄSITYKSIÄ

Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) kevätkokouksessa 18.4. 2013 pohdittiin uskonnonopetuksen tilannetta ja tulevaisuutta.

Valtioneuvosto on antanut kesäkuussa 2012 asetuksen perusopetuslaissa tarkoitetun uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta, ja tällä pohjalla toimitaan ilmeisesti pitkään. Mediassa ja muillakin tahoilla käydään kuitenkin vilkasta keskustelua uskonnon muuttamisesta kaikille yhteiseksi katsomusaineeksi.  Pois virastaan joutunut entinen opetusministeri Jukka Gustafsson on (10.4.2013) ilmoittanut, että opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää resurssiensa määrittelemissä puitteissa selvitystyön koskien uskonnon opetuksen korvaamista kaikille yhteisellä uskontotiedon ja etiikan oppiaineella. Tätä suuntausta näyttää vastustavan juuri samat tahot, jotka ovat valmiit suosittelemaan Abrahamin lapset -kirjaa käytettäväksi uskonnon perusopetukseen valtaväestölle, mutta oman uskontokuntansa opetuksen he tahtovat järjestää toisin. Siitä he tahtovat päättää itse. Ymmärrän entistä opetusministeriä oikein hyvin, kirjavaksi käy uskonnonopetus.

”Esitän, että Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin oman uskonnon opetuksen aseman säilyttämiseksi ja turvaamiseksi”, kirjoittaa TM Marianne Kantonen, joka on Suomen ortodoksisen kirkon varsinainen yleiskokousedustaja Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa ja SENin kasvatusasiain jaoston sihteeri.

”Opetusministeri on ilmoittanut perustavansa työryhmän pohtimaan oman uskonnonopetuksen korvaamista uskontotiedon ja etiikan opetuksella.  Ekumeeninen yhteisö on ollut tyytyväinen nykyiseen uskonnonopetuksen ratkaisuun.  Nykyinen toimintamalli tunnetaan ja sen pohjalta on mahdollista kehittää oppiainetta ja sen sisältöjä. Liittämällä kaikkien uskontojen oppilaat samaan opetusryhmään vaikeutetaan oman uskonnon tarkastelun oppimista. On psykologisesti vaikeaa olla ryhmässä, jossa ei voi ilman ristiriitojen pelkoa suhtautua omaansa ihmetellen ja kyseenalaistaen. Se kyky tarvitaan dialogin mahdollistumiselle”, kirjoittaa Teemu Sippo on Katolisen kirkon Helsingin piispa.

Käykö tässä niin, vai onko jo käynyt, että ainoastaan evankelisluterilaisista taustoista tulevat oppilaat eivät saa opetusta omasta uskonperinnöstään? Vain tässäkö on se ryhmä oppilaita, jotka tutustuvat esimerkiksi kirjaan Abrahamin lapset ? Miksi sitä silti ovat suosittelemassa kaikki Suomen ekumeenisen neuvoston kirkkokunnat ja uskonnolliset yhteisöt? Kyllä tässä jokin ristiriita on olemassa.  Uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen määrä kasvaa koko ajan: on katoliset, ortodoksit, bahait, muslimit, juutalaiset. Pitääkö joku taho huolta evankelisluterilaisen uskon opetuksesta samoin kuin näiden muiden ryhmien edustajat puolustavat omaa uskonnonopetustaan?

Alussa SEN totesi Abrahamin lapset -kirjan sopivan Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlavuoden kirjaksi koulujen käyttöön myös ”yhden uskonnon” piiriin. Ei sovi, sanon minä. Minusta on järkyttävää, miten me väheksymme omaa kristillistä perintöämme, kulttuuriamme, ja uskomme keskusta Kristuksen sovitustyössä. Ei kai Suomen luterilainen kirkko kulje tässä tuhoamistyössä nykyisin aivan kärjessä?

http://www.ort.fi/uutiset/senn-kevaetkokouksessa-kaesiteltiin-uskonnonopetusta

http://www.ekumenia.fi/etusivu/ajankohtaista_-_aktuellt/uskonnonopetus_ja_rauhantyo_keskustelussa_senn_kevatkokouksessa/

http://www.ekumenia.fi/kirkot_ja_maahanmuuttajat/abrahamin_lapsille_innostunut_vastaanotto/

Ceta Lehtniemi (kirjoitettu keväällä 2013)

Jatko keväällä 2019 Rinkebyn koulu, Abrahamin lapset

_______________________________

Islamia myötäilevä kristinusko tuhoaa itsensä

Kyseessä on edelliseen aihepiiriin liittyvä jatkokirjoitus, jossa pyrin nostamaa esiin kristinuskon eroavuuden muista niin sanotuista kirjan uskonnoista, erityisesti islamista. Valitan päällekkäisyyksiä edellisen kirjoituksen kanssa. Ehkä joskus myöhemmin pystyn tiivistämään kirjoitukseni yhdeksi.

—

On selvää, että kristinusko myötäillessään islamia menettää kaiken keskeisen. Se menettää ilon, voiman ja uskon, se kieltää oppinsa ydinasioiden perimmäisen arvon. Kristinusko on alkuaan ollut suoraa, avointa ja yksinkertaista. Ensimmäiset todistajat kertoivat näkemästään Pyhän Hengen antamassa voimassa.

Kun luin kirjan Abrahamin lapset, löysin siitä paljon synkretismiin viittaavaa ajattelua. Haluttiin luoda yhteisiä käsitteitä sinne, missä niitä ei oikeasti ole samoista nimistä tai ”rooleista” huolimatta. Yhtenä esimerkkinä otan enkeli Gabrielin. Raamatussa hän ilmestyy kaksi kertaa Danielille valaisten niin sanotun lopun ajan tapahtumia. Danielin kirjassa yleensä, ja myös noissa Gabrielin ilmestyskohdissa, on paljon sellaista, mikä on helppo liittää Jeesukseen Kristukseen. Tällöin kristittyinä näemme yhteyden sekä Jeesuksen ristin sovitustyöhön, että myös Ilmestyskirjan Karitsaan. Juutalaiset löytävät yhteyden mm. uhrikäytäntöön ja Jumalaan, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta, sekä kaipuun Jerusalemiin, josta kansa oli joutunut pois. Sanoin Daniel tunnustaa omat ja kansansa synnit.

Luukkaan evankeliumissa enkeli Gabriel liittyy kahteen kohtaan. Pappi Sakarias kohtasi tämän Herran enkelin suitsutusaltaan oikealla puolella. Hän sai ilmoituksen Johanneksen syntymästä, joka oli valmistava tietä Jeesukselle. Maria sai ilmoituksen enkeli Gabrielilta koskien Jeesuksen syntymää. Sakarias sai kuulla tulevasta lapsesta:  ” …hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta” (Luuk. 1:15). Maria sai kuulla: ” ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” (Luuk.1:35)

Islam kieltää jyrkästi sekä Pojan, että Pyhän Hengen. Oikeastaan enkeli Gabrieliin (Jibril) ei liity muuta yhteistä kuin nimi. Kuitenkin kirjassa Abrahamin lapset kerrotaan juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa olevan enkeli Gabrielin (mm. s.18). Tällä luodaan ajatus samasta enkelihahmosta. Samoin sivulla 16 kerrotaan, että islamissa suhtaudutaan kunnioittavasti juutalaisten ja kristittyjen pyhiin kirjoihin. Kaikista kirjoista viimeinen ja muut arvossa ohittava on islamin mukaan kuitenkin Koraani, jonka asemaa voidaan verrata myös Kristuksen asemaan kristinuskossa. Islamissa pidetään aina viimeisintä, eli Koraania, lopullisena ilmoituksena.

Kyllä islam kunnioittaa muiden pyhiä kirjoja, mutta uskoo, että niiden sanoma oli väliaikaista ja yksin Koraani on totuus, ja sekin vain arabian kielellä. Eli kunnioittamiseen ei sisälly lainkaan kristinuskon sanoman hyväksymistä, ei yhdessäkään keskeisessä kohdassa. Islamissa uskotaan Muhammedin saaneen Koraanin enkeli Gabrielin välittämänä 23 vuoden kuluessa vuosina 610 -632. Kun Muhammed kuoli, kaikki 114 suuraa olivat valmiit. Hänen seuraajansa kirjoitti ne muistiin, ja jakoi niitä kaikille muslimeille (s.161, Abrahamin lapset).

—

Islam on uskonto ja valtio

Myös islamin kantaa myötäilevä kirja Abrahamin lapset kertoo varovasti sivulla 160 , että Muhammedin saamat ilmoitukset käsittelivät sekä sitä, kuinka ihmisten on elettävä elämänsä että sitä, kuinka valtion käytännön asiat tulee hoitaa.

Kirjassa Islam ovellamme (s.24) Risto Soramies kertoo, että islam on din wa dawla, uskonto ja valtio. ”Islam ei ole uskonto länsimaisessa, meille tutussa mielessä. Islam on poliittinen systeemi. Se ei tosin määrää tarkoin valtiomuotoa, mutta se vaatii vallan itselleen. Islamilla on alusta lähtien ollut erilainen suhde valtaan ja valtioon kuin kristinuskolla. Muhammed oli ”Jumalan oikean uskonnon” välittäjä, julistaja ja toteuttaja. Jumalan tahto ulottuu kaikkeen. ”

Islamin mukaan Jumalan tahto ja sharia-laki,  joka on ilmoitettu koraanissa ja profeetan traditiossa, on saatettava voimaan niin yksityisen ihmisen elämässä kuin yhteiskunnassakin. Tämä käsitys kuuluu islamin ydinajatuksiin.

—

Kiltti ja näennäisiä yhtäläisyyksiä etsivä kirkko

Sivulla 27 Soramies sanoo hyvin keskeisen asian: ”Kirkolla on ainakin kaksi mahdollisuutta vastata haasteeseen väärin: 1. alkaa lietsoa ristiretkimentaliteettia pelastaakseen kristillisen kulttuurimme. Kristillinen kulttuuri on lahja, jota tulee puolustaa. Tämä tapahtuu parhaiten siten, että kirkko viljelee sitä sarkaa, jota vain kirkko voi viljellä. On päivänselvää, että nykyään ensimmäinen mahdollisuus on hyvin kaukainen. Toinen mahdollisuus on nähdäkseni nykyajan kirkon varsinainen kiusaus: 2. olla kiltti kirkko, joka toimii ajanhenkeä myötäillen moderaattorin roolissa puuttuen vain eettisiin kysymyksiin ja antaen melkein itsestään selviä vastauksia: olkaa kilttejä toisinuskovia kohtaan.”

”Me emme voi valita itsellemme sopivaa islamia. Saksan lehtien yleisönosastolla käydyssä keskustelussa on usein esiintynyt ajatus: Meidän tulee olla tekemisissä maltillisten muslimien kanssa. Tällainen rajoitus on mieletön, sillä meidän tulee tietenkin olla tekemisissä olemassa olevan islamin kanssa. Kirkko ei saa ryhtyä ajan hengen mukaisesti etsimään näennäisiä yhtäläisyyksiä islamin ja kristinuskon välillä. Silloin se tekee vääryyttä sekä evankeliumille että islamille Evankeliumi ja islam ajavat täysin eri asiaa”

Vuonna 2002 Soramies näki kirkon kehityssuunnan jo selvänä. Itse olen tämän ajan (yli 10v) kuin etsinyt sanoja miten voisin ilmaista tätä kirkon mukautumista kaikkeen siihen henkeen mikä tulee muista uskonnoista, uudesta psykologiasta, uskontotieteistä ja New Agesta. Luterilainen kirkko hävittää itse ydinsanomansa ja voimansa ”kiltteyteensä” ja haluun nostaa kannatuslukujaan. Luterilainen kirkko on minulle edelleen rakas, se sanottakoon tähän väliin. Silti sitäkin tärkeämpi minulle on kristinuskon sanoma.

—

Kristusta ei voi verrata Koraaniin Jumalan Sanana, Logoksena

Göttingniläinen arabian kirjallisuuden professori Tilman Nagel sanoo: ”Pidättäydyn tietoisesti ennenaikaisista, yleensä harhaanjohtavista yhtäläisyyksien esittämisestä islamin ja ristinuskon välillä. Sillä mikä tieto on saavutettu, jos verrataan Kristusta Logoksena muslimien Jumalan sanaan, Koraaniin? Kysymyksessä on usein vain näennäinen kristinuskon ja islamin yhtäpitävyys. Avomieliselle eurooppalaiselle lukijalle annetaan väärä kuva, aivan kuin islamissa olisi kristinuskon logos-oppiin verrattavissa oleva usko.

Tämä käsitys on täydellisesti väärä! Uskontopedagogien into löytää ja keksiä maailmanuskontojen välillä mahdollisimman paljon yhtenevyyksiä, joilla pinnallisesti harmonisoiden muka vähennetään jännityksiä, on kuvottavaa. Se on todistus vain huonosti peitellystä vieraitten uskonmuotojen halveksinnasta ja sietämättömästä pinnallisuudesta. Tärkeämpää ja ehdottomasti terveellisempää on ymmärtää vieraan uskon erilaisuus ja tunnustaa se.”

Raamatussa sana Logos esiintyy mm. Johanneksen evankeliumin alussa: ”Alussa on Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Johanneksen ensimmäisen kirjeen alku kuuluu: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta.” Mielestäni on käsittämätöntä Jeesuksen Kristuksen vertaaminen muslimien pyhään kirjaan, Koraaniin. Mitä tällä saavutetaan? Näin kielletään apostolien todistus ja koko kristinuskon sanoma ristillä puolestamme kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajastamme, Jeesuksesta Kristuksesta.

Suomen ekumeeninen neuvosto suositteli Abrahamin lapset -kirjaa kouluihin, koteihin, raamattupiireille, bibliodraamaryhmille, nuorteniltoihin ym. Kirjassa on etsitty kolmen uskonnon yhteisiä elementtejä ja rooleja, joihin voi samaistua. Yksi olennainen asia liittyi juuri Logos -käsitteen selvittämiseen.  Kirja kertoo kristinuskoon liittyen, että Kristuksessa Jumalan lähettämä sana tulee lihaksi. Hän on ollut Jumalan luona ikuisesti ja tulee ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa. Islamiin liittyen kerrotaan, että muslimeille Jumalan sana on Koraani. Sen asemaa islamissa voi tavallaan verrata Kristuksen asemaan kristinuskossa, jossa Jumalan inkarnoitunut sana on tullut lihaksi. Tämä kerrotaan totuutena ilman mitään kritiikkiä sivulla 15, johon on kerätty uskontojen yhteisiä tekijöitä.

Perusteluinaan kirjan Abrahamin lapset -suosituksissa Suomen ekumeeninen neuvosto sanoo: ”Valitettavan usein uskonnot nähdään riidankylväjinä ja opit lyömäaseina eri tavoin ajattelevia kohtaan. Monet maailmanpoliittiset tapahtumat, kuten Irakin sota ja terrorismin lisääntyminen, ovat kasvattaneet jännitteitä eri tavoin uskovien ihmisten välillä. Useat esimerkit osoittavat, että uskonto voi palvella sekä hyvää että pahaa. Uskontojen perimmäinen sanoma ei kuitenkaan ole vihan eikä väkivallan sanoma. Toivomme, että uskonnot voisivat yhä useammin palvella rauhaa ja sovintoa. Viha ja epäluulot itävät usein epätietoisuudessa: se mitä ei tunneta, koetaan vieraaksi, arveluttavaksi ja pelottavaksi”

Totuus on, ettei evankeliumissa ja islamissa ole mitään yhteistä. Ihminen on paha, mutta ratkaisu tähän ongelmaan on juuri kristinuskon ydinsanoma. Sen vuoksi sitä ei saa peittää turhilla ja hämärtävillä yrityksillä tehdä erilaisesta lähes samanlaista, tuttua ja turvallista. Näin ainoastaan luovutamme sen mikä uskossamme on keskeistä, ja menetämme sen tuoman hedelmän – rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden, sävyisyyden, itsensähillitsemisen (Gal. 5:22). Vain todellinen Jumalan Henki saa aikaan mitään kestävästi hyvää. Kyse on Totuuden Hengestä. Pysykäämme siis totuudessa.

Vakavaa on, että ajallisten arvojen ohessa ja niitä monin verroin tärkeämpänä on syytä pitää iankaikkisia arvoja. Pelastus on yksin Kristuksen työssä. Hänen voittonsa synnistä ja pahasta tapahtui ristillä, ja se on sinetöity ylösnousemuksessa. Tämä on yhä kristillisen uskon ydinsanoma. Kyse on Jumalan armosta, Hänen rakkaudestaan ihmistä kohtaan.

Lähteet:

Abrahamin lapset, Kolmen uskonnon yhteiset juuret, Dorothea Rosenblad ja Fanny Rosenblad, Suomen Lähetysseura 2005

Islam ovellamme, Risto Soramies, Uusi Tie 2002

Iustitia 15 (2002), Tilman Nagel, Geschichte der islamischen Theologie von Mohammed

bis zur Gegenwart, s.11

 

Ceta Lehtniemi, 30.5.2013

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

 ____________________________________

Kristuksessa on kaikki

 

Suuren edessä

Voin aloittaa kirjoitukseni vain kertomalla omasta hämmennyksestäni aiheen edessä. Olen kuin tomuhiukkanen, pieni yksityiskohta Jumalan suuresta maailmasta. Miten voin lähestyä tätä kysymystä?

Sana ”kaikki” esiintyy jo Jumalan nimessä ja siinä miten elävää Jumalaa on pyritty ilmaisemaan ihmiskielellä. Hän on kaikkivaltias, kaikkitietävä, kaikkinäkevä, iankaikkinen, Hän on jotain ääretöntä ja mittaamatonta, jotain täysin mykistävää ja pyhää.

Raamattu käyttää Jumalasta nimiä ja ominaisuuksia, joita liitämme ihmiseen sekä ihmisen ympäristöön. Puhumme Jumalan yhteydessä kasvoista, hänen oikeasta kädestään, kättensä hipiästä, näkemisestään, kuulemisestaan, uskollisuudestaan, laupeudestaan, oikeamielisyydestään, tuomiostaan ja armostaan. Puhumme ajallisesta elämästä ja iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä ja Hänestä erossa. Puhumme pimeydestä ja valosta. Puhumme taivaasta, jonka näemme, ja taivaasta ja taivaista, joita emme voi kuin aavistaa.

Ja tähän omaan maailmaamme Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Ja jo ennen tätä ihmisen koko historia on ollut kiinnittyneenä Jumalan luomistyöhön, kutsuun ja uskollisuuteen. Jumalaa on jo Raamatun alkulehdillä kuvattu siten, että ymmärrämme ikuisen Jumalan olevan muuttumaton. Isä ja Kristus ovat aikojen alusta lähtien yhtä sellaisella tavalla, mitä emme pysty ymmärtämään. Jumalan Pyhän Hengen olemus ja luova ja herättävä työ jää meille salaisuudeksi. Ihmisen vaiheet ovat lopulta vain Jumalan tiedossa ja ymmärryksessä, sekä yksin Hänen tuomioidensa alla.

Raamattuun on talletettuna Pyhän Hengen ohjaamana se, mikä on ihmiselle tarpeellista ymmärtää Jumalasta. Syntiinlankeemus kertoo ihmisen turmeluksesta ja erosta pyhän Jumalan yhteydestä, ja sen seurauksista koko luomakunnalle. Se kertoo Jumalan vanhurskaasta vihasta syntiä ja vääryyttä kohtaan. Jo alusta lähtien meille osoitetaan läpi Raamatun kohti Jeesusta Kristusta, joka on Jumalan apu ja ratkaisu ihmisen synnin, valheen ja Jumalasta eron ongelmaan.

Uskovinakin vielä katsomme kohti Jeesusta. Hebr. 12:2: …silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

 

Vastakohtien kieli

Pimeydestä valoon, kuolemasta elämään, erillisyydestä yhteyteen, orjuudesta vapauteen, lain alta armon osallisuuteen, siinä on pieni luettelo vastakohtien kielestä Raamatussa. Täydellinen Jumala asuu henkensä kautta ihmisessä, joka ei itsessään ole mitään. ’Voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa’. ’Tämä aarre on meillä saviastioissa’. ’Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa’.

Autuaaksi julistukset kertovat siitä miten juuri kaikessa itsessään köyhä, puuttuva ja Jumalaa janoava mainitaan autuaaksi. Laki ei voinut toteuttaa Jumalan täydellisyyttä ja pyhyyttä, vaan tarvittiin armo Kristuksessa. Ja armon omistajaksi tuli se, joka huusi avukseen Herraa, eli oli tullut tarvitsevaksi.

Jeesus otti lapset esikuvaksi. Ei ole tarkoituskaan, että kilpailisimme suuruudesta ja katsoisimme omiin saavutuksiimme. Kyse on pikemminkin aidosta ja luottavaisesta suhteesta ja siitä kumpuavasta kiitollisuudesta. Saamme aina uudelleen ikään kuin hämmästellä sitä lapseutta, yhteyttä ja armoa, mikä on tullut osaksemme.

Ef.1:5-7: …edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

 

Kaikki on tehty puolestamme

Kristus kertoi kärsimisestään ja ristinkuolemastaan jo ennen kuin se toteutui. Huomaamme evankeliumiteksteistä miten vaikeaa opetuslasten oli tätä ymmärtää. Oikeastaan Vanha Testamentti eli silloinen Raamattu jo osoitti selkeästi ja monissa kohdin kärsivään Herraan. Armahdus synneistä ja voitto pahasta oli jo kirjoitettu etukäteen. Ihmisen oma ymmärrys ei riittänyt näitä tosiasioita avaamaan.

Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus kohtasi vielä näiden maailmanhistorian keskeisten tapahtumien silminnäkijät ja antoi heille tehtävän. Kaikkeen maailmaan tulee viedä todistus. Kuitenkaan ihminen ei tässäkään vaiheessa voinut suoriutua tehtävästään ilman Jumalaa. Tuli odottaa Pyhää Henkeä. Näin Kristus saattoi oman Henkensä kautta itse olla ihmisen mukana koko seurakunta-ajan loppuun asti.

Kaikki on täytetty ristillä, mutta kaikki tähän asti ja kaikki tuleva kiinnittyy myös ristin tapahtumiin. Ihmisen pahuus, ihmisen vajavaisuus, kärsimys ja kärsimyksen tuottaminen kuuluu tähän inhimilliseen elämäämme. Kristuksen ristin sovitustyö tuo Isän silmissä niin täyden ja rikkumattoman armon, vapauden ja puhtauden, että ihmiskielen sanat ovat loppua kesken tämän kuvaamisessa.

Itse katselin laskevan auringon valoa täysin tyynessä meren pinnassa. Tuo heijastuva taivaan valo puhui jo yksinään Jumalan valkeudesta ja puhtaudesta pimeyden keskellä. Heitin kiven mereen. Katsoin miten se rikkoi pinnan ja muodosti siihen renkaat. Tiesin kiven vajonneen pohjaan asti, mitään en tietenkään nähnyt. Hyvin pian pinta asettui taas tyyneksi ja taivaan valoa peilaavaksi. Ajattelin, että Jumalan armo Kristuksen työn tähden puhdistaa synnistä täydesti ja välittömästi. Ihminen joutuu kuitenkin ajassa usein katsomaan noita kiven jättämiä renkaita armon meressäkin.

Miika 7:19: Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

 

Jumalan aivoitus Kristuksessa

Jumalan tahto ja aivoitukset koskevat koko luomakuntaa, alkua ja loppua, joka on kaikki kätkettynä Kristukseen. Mikään ei ole irrallaan Kristuksesta, ei maailmankaikkeus, emme mekään, ei seurakunta, ei ruumiimme ylösnousemuskaan. Tätä ajatellen tuntuu erikoiselta pienen ihmisen todistelu Jumalan olemassaolosta tai siitä, ettei Jumalaa olisi. ID (Intelligent Design) tai ”älykäs suunnitelma” keskittyy luomiskysymykseen. Voisimme tässä yhteydessä käyttää sanoja ”Jumalan aivoitus” kirkkoraamattumme 1938 mukaisesti.

Meidän on hyvä kuin aavistella Jumalan aivoituksia todella laajasti. Voimme yrittää ymmärtää kaikkea siltä pohjalta, että Jumalan hallussa on kaiken alku ja loppu ja kaikki siltä väliltä. Tähän liittyy Jumalan vanhurskaus ja pyhyys, sekä ihmisen turmeltuneisuus ja sen vaikutus luomakuntaan. Samaan kokonaisuuteen kuuluu persoonallisen pahan toiminta tässä nyt elämässämme aikakaudessa. Ja kuitenkin Kristus on voittanut pahan sekä kantanut koko syntivelkamme.

Elämme jo nyt maailmanaikojen loppukautta. Hebrealaiskirje nimittäin vakuuttaa, että Kristus on ilmestynyt yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla poistaakseen synnin uhraamalla itsensä (Hebr. 9:26). Kerran toteutuu täydellinen pahan tuhoaminen ja Kristuksen herraus ja kirkkauden valtakunta. Silloin ovat päättyneet taistelut, ja vallitsee rauhan, pyhyyden ja täydellisen vanhurskauden aika.

Ps. 40:6: Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.

Ef. 3:10-12: …että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.

2 Tim. 1:9: …hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.

 

Isä meidän -rukous

Room. 11:36: Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.

Pieni ihminen, joka on osa Jumalan luomakuntaa, ei pysty kovin paljon tästä kaikesta ymmärtämään. Jeesus Kristus, joka on Jumalan aivoituksen keskuksessa, opetti meille Isä meidän -rukouksen eläessään maan päällä opetuslastensa parissa. Hän tiesi mistä oli tullut, ja Hän tiesi mihin oli kerran palaava.

Tuleva tehtävä syntien sovittajana, Jumalan Karitsana, oli tätä rukousta opetettaessa vielä edessä päin. Kuitenkin Isä meidän -rukous kätkee jo sisäänsä evankeliumin ja voiton pahan vallasta. Me katsomme tähän rukoukseen Kristuksen täytetyn työn kautta. Juuri me olimme ennen luonnostamme vihan lapsia, ja nyt Jumala on siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Ja tämän valtakunnan tulemista ja täyttymistä anomme sekä maan päälle että taivaisiin, niin aikaan kuin iankaikkisuuteenkin. Sitä ei voi pieni ihminen itse tuottaa tai rakentaa.

Matt. 6:9-13: Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen].

Jeesus toi meille yhteyden Isään, lapseuden. Hän kantoi syntivelkamme, ja temppelin esirippu repesi kahtia. Meille avautui yhteys Pyhään, yhteys Taivaalliseen Isään. Ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa kaikkeinpyhimpään uhrattuaan ensin uhrieläimen kansan puolesta. Kristus meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (Hebr. 9:12). Näin meidän syntivelkamme on pyyhitty pois. Saamme pyytää tämän valtavan asian toteutumista oman elämämme arjessa. Ja sitä pyydämme taivaallisen Isämme lapsina.

Jeesuksen opettamassa rukouksessa tulee esiin ainakin seuraavat asiat: Jumalan pyhyys, Jumalan tahto, Jumalan valtakunta, Jumalan huolenpito, Jumalan anteeksiantamus, persoonallisen pahan vaikutukset, Jumalan varjelus ja Jumalan iankaikkisuus. Lisäksi se antaa meille oikean suhteen ja aseman sekä Jumalaan että lähimmäisiimme. Se opettaa rukoilemaan sekä elämään armon ja anteeksiannon osallisuudessa.

Kun rukoilemme jokapäiväistä leipäämme, ajattelemme myös Kristusta ja Jumalan sanaa leipänämme. Yhdistämme tähän Raamatun lupaukset siitä, että taivaallinen Isämme ruokkii ja puettaa meidät. Hän joka huolehtii kedon kukista ja taivaan linnuista, näkee myös luomansa ihmisen tarpeet. Leipäämme sisältyy myös esirukous, jotta saisimme elää rauhan ja järjestyksen aikaa. Pyydämme, että evankeliumi menisi eteenpäin.

 

Kristuksen seurakunnan salaisuus

Jumalan huoneen salaisuus kulkee läpi Raamatun. Elävän Jumalan seurakuntaan eli Kristuksen ruumiiseen paneudutaan Uuden Testamentin kirjeissä syvällisesti ja laajasti. Jeesuksen Kristuksen hallinnan, olemuksen ja Hengen vaikutuksen tulisi ilmetä seurakunnan kautta maailmassa. Sen on tarkoitus julistaa Kristuksen voittoa jopa näkymättömille taivaiden valloille. Kristus on pää ja ensimmäinen kaikessa juuri niiden keskuudessa, jotka ovat Hänen omiaan.

Kol. 1:16-18: Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Juuri seurakunnan tulisi olla se yhteisö, joka ei mukaudu maailman ja ajan virtausten vietäväksi. Sen tulisi ankkuroida uskonsa ja elämänsä Jumalan sanaan. Juuri Kristus on elävä Sana. Hän on myös Ylimmäinen pappimme Isän oikealla puolella ja esikoinen kuolleista nousseitten joukossa. Ainoastaan Kristuksen tiedämme voittaneen kuoleman ja elävän tälläkin hetkellä. Sen vuoksi meidän ei tule katsoa nyt eläviin tai kuolleisiin ihmisiin, vaan yksin Häneen. Sanotaanhan myös, että kaikki tiedon ja viisauden aarteet ovat kätketyt Kristuksessa (Kol. 2:3). Hänen tuntemisensa tuoksun soisi leviävän seurakunnan kautta.

 

Kristus on alku ja loppu

Ilm. 22:13: Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Kuinka paljon siis on kaikki? Kuinka paljon on Kristus? Kyse on suunnattomista asioista, valtavista arvoista. Kyse on itse elämästä ajassa ja iankaikkisuudessa. Kuitenkin suuruutta tärkeämpää on ymmärtää armo, joka on lahjoitettu Jeesuksessa.

1 Moos. 1:1: Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

Raamattu alkaa kaiken luomisella. Syntyy se maailma, joka on meille tuttu ja meidän aistittavissamme. Olemme osa tätä maailmaa. Kristus, Jumalan Poika ja Jumalan Karitsa, on ollut alusta lähtien ja jo ennen meidän maailmamme alkua olemassa. Tähän maailmaan kuuluu aika, jonka kulkua seuraamme. Tähän kuuluu valo, jonka näemme silmillämme. Tähän elämänpiiriimme kuuluu kipu ja ahdistus, kyyneleemme. Tähän kuuluu usein kaipaus ja totuuden etsiminen. Toivomme ja odotamme, epäilemme ja uskomme. Emme näe vielä sinne, mihin olemme matkalla. Tiedämme kuitenkin kenen kanssa teemme matkaa. Jumala on ottanut meidät armon yhteyteensä Kristuksessa.

Ilm. 7:17: …sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.

Ilmestyskirja luo vahvat näkymät iankaikkisuuteen ja lopulliseen Kristuksen voittoon. Kuitenkin Raamatun viimeinen jae annetaan meille tänne aikaan muistuttamaan tärkeimmästä eli Jeesuksen armon osallisuudesta.

Ilm. 22:21: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

 

Ceta Lehtniemi

Kirja-arvio Ceta Lehtniemi

 

 

Marko Selkomaa on tullut nuorena uskoon, ja ollut helluntaiseurakunnissa ilmeisesti kaikki nämä vuodet ja vuosikymmenet. ”Pyhän Hengen kasteen” hän koki jo varhain helluntailaiseen tapaan kielillä puhumisineen. ”Käsin kosketeltava voitelun tuntu” tuli kuitenkin vasta 1990-luvun puolivälin aikoihin (s.76). Kirja on hankala luettava, kun siinä ei ole juuri mikään aikajärjestyksessä.

Pyhän Hengen toimintaa kuvataan voimana esimerkiksi seuraavasti: ”Tunsin selvänä fyysisenä tuntemuksena, milloin Pyhän Hengen voima virtasi kauttani ulos. Koin virran, lämmön, tulen tai sähkövirran kaltaisen voimavaikutuksen käsissäni. Tunsin monesti, kuinka oikea käteni, käsivarteni ja välillä koko kehoni olivat tuon Pyhän Hengen voitelun väreilyn alla. Samalla kun itse toimin voiman kanavana huomasin humaltuvani Hengestä ja olevani hieman pökkyrässä.” (s.34-35)

Alkupuolella kirjaa Selkomaa korostaa Jeesusta esimerkkinä, ja kehottaa varaamaan aikaa Herran kanssa viettämiseen. Kirjan loppupuolella voitelua viritellään lähinnä ylistämisen ja palvonnan kautta.

”Kokouksessa ylistys ja palvonta tuovat Jumalan tilaisuuden keskipisteeksi. Kristus saa kaiken huomion. Hänen läsnäolonsa palvonnan keskellä on käsinkosketeltavaa. Tuo ilmapiiri aktivoi Hengen lahjat toimimaan, ja Hengessä toimiminen alkaa kuin itsestään.” (s.168)

Katsoin yhtä videota myös.
55:19 2013-02-02 Marko Selkomaa, Siunausta Porvoo -tapahtuma, Video 1tekijä Missiomaailma yli tuhat näyttökertaa:

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=kw4OrtkPqtI

Siinä heti alussa Selkomaa puhui Steve Hillistä ja Pensacolan Brownsvillen ”parannusherätyksestä” (n.1.30 alusta). Hän tarkoitti varmaan parantamisherätystä. Kohta Selkomaa puhuikin jo parkkipaikalla aistittavasta ”läsnäolosta” tai sellaisen toivomisesta (6.30-6.40min kohdalla). Puhe tuntui kovalta ja jotenkin karkealta, pystyin kuuntelemaan vain pätkiä sieltä täältä. Puhujalta puuttui mielestäni murtuneisuus.

On selvää, että Marko Selkomaa kertoo koko ajan samasta voimavaikutuksesta, mikä ilmeni 1990-luvun puolivälissä ”torontolaisuutena”, ja v.2008 Todd Bentleyn kautta Floridassa. Tämän hengen vaikutuksia on minun mielestäni syytä karttaa, ja siitä on sanouduttava irti. Kyllä minäkin uskon yliluonnolliseen, mutta silti uskoni on erilaista. Rukouskin on ”vain” lapsen puhetta Isälle, ja Jeesuksen sovitustyö on minulle tärkein asia. Jaa, onpa tosiaan uskoni aivan erilaista kuin Marko Selkomaan tämän hetken kristinusko.

 

 

Kyse on väärästä hengestä

Vaikuttaa siltä, että Marko Selkomaa on vastaanottanut väärän hengen henkioppaakseen. Väite on tietysti nyt hyvin kova, ja selitän asian niin hyvin kuin voin.

Esipuheessa Marko Selkomaa kertoo: ”Vierailin muutamia vuosia sitten erään seurakuntaamme kuuluvan sisaren luona. Tämä iäkäs nainen oli kokenut monia hienoja hetkiä Jumalan seurassa. Kun hän kertoi kohtaamisistaan Pyhän Hengen kanssa, huoneeseen laskeutui käsin kosketeltava Jumalan Hengen läsnäolo. Kun rukoilimme siinä Hengen voiman alla yhdessä, näin sisäisesti selvän näyn. Eteeni avautui kirjoituspaperi ja paperin päällä oli käsi, joka piteli sulkakynää. Sulkakynä alkoi kirjailla paperille tekstiä, ja samassa kuulin sisimmässäni sanoman: – Kirjoita näistä hetkistä.”

Arvioni on se, että sekä tuo iäkkäämpi nainen että Selkomaa olivat seurakunnassaan tottuneet pitämään Pyhänä Henkenä tuota väärää henkeä, joka antoi tuon tutun hengellisen läsnäolon ja voiman (energian) kokemuksen. Ilmestys oli väärän hengen aikaansaama, kuten myös kehotus noiden hengen kanssa vietettyjen läsnäolohetkien ylöskirjaaminenkin.

Kirja nosti aluksi esiin Jeesuksen esimerkkinä koskien juuri hiljaisuutta, jossa Jeesus sai kirjan ajatusten mukaan välitöntä tietoa ja yhteyttä Isältään. Samoin esimerkiksi nostettiin Jeesuksen ja opetuslasten tekemät ihmeet. Välitön Hengen (tässä tapauksessa hengen) läsnäolossa viipyminen nousi olennaiseksi asiaksi, jota vahvistamaan henki nosti Raamatusta kohtia selittäen ne tästä väärästä lähtökohdasta käsin. Me heikot ihmiset olemme nimittäin yhteydessä Isään Jumalaan vain Jeesuksen ristin työn kautta. Temppelin esirippu repesi Jeesuksen kuollessa, ja tämä oli voittohetki pimeyden voimista. Väärä henki tahtoo sivuuttaa tämän, ja se tarjoaa väärää, välitöntä kontaktia kanssaan. Jeesus oli täydellisessä yhteydessä Isään, vain Hän, Jumala.

Tässä asiassa Selkomaan kirja oli johdonmukainen: hengen kanssa vietettyjen kahdenkeskisten hetkien sisältö liittyi hengen lahjoittamaan voimaan ja ihmeisiin. Esimerkiksi:

”Erään kerran kun viivyin Jumalan edessä rukouksessa, koin hänen sanovan, että lähiaikoina minun tarvitsisi ottaa vain askel rukouspalvelussa olevaa ihmistä kohti ja voitelu koskettaisi häntä ilman että panisin käsiäni hänen päälleen, osoittaisin häneen päin tai sanoisin mitään. Näin Herra tahtoi osoittaa minulle, että hänen voitelunsa on todellinen ja se voidaan tuntea.” (s.85)

Henki puhui siis kirjassa Selkomaalle itsestään ja voimavaikutuksistaan, ei Jeesuksesta Kristuksesta, eikä etenkään rististä. Oikeastaan on kyse voimista, jotka Jumala on itse nähnyt hyväksi sallia tälle eksyttävälle hengelle. Samoin kirjassa on opastusta siitä, miten tähän hengen yhteyteen päästään. Lisäksi Selkomaa kertoo miten hän kasvattaa uskoaan lukemalla ihmeistä evankeliumeissa tai Apostolien teoissa. Samoin hän löytää tukea hengelliseen kehitykseensä muista henkilöistä, joiden hengelliseen toimintaan liittyy ihmeitä. Eräs tällainen henkilö on John G. Lake, jonka Selkomaa mainitsee helluntaipioneeriksi. Laken elämänkertakirja on Copelandin kirjoittama. John G. Lake liittyy myös Healing Rooms -liikkeen juuriin. Kyse on samasta hengestä.

Kun kirjoitan näistä asioista, teen sen varoittaakseni. Olen huomannut, että vilpittömät kristityt voivat joutua tämän väärän hengen lumoihin ja jopa valtaan. Se on vaarallista ajatellen sekä tätä elämäämme että iankaikkisuuttamme.

 

Käytännön tilanteen arviointia

Eräs lainaus toisen henkilön foorumitekstistä: ”Kävin viime vuonna kahdessa hänen tilaisuudessaan. Ensimmäisessä jo ”hälytyskellot” vähän soi. Hän kertoi mm. kuinka voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon Jumalan yliluonnollinen voima virtaa itsessä ja itsensä kautta. Vitsiä ja pelleilyä oli paljon puheen yhteydessä ja mielestäni hän osoitti yhtäkkiä sormellaan minua, sanoessaan ”tulta”. Hui, onneksi en ainakaan tuntenut mitään. Olikohan se pettymys Markolle, kun joku oli jossain kaatunut lattialle sormen osoituksesta. Menin kuitenkin vielä rukoiltavaksi. Siinäkään ei tapahtunut kaatumista. Menin vielä toisen kerran kuulemaan häntä, mutta en rukoiltavaksi. Sen jälkeen en enää ole halunnut mennä tilaisuuksiinsa. Uskoisin ja toivoisin, että en ole saanut minkäänlaista ”tartuntaa” väärästä hengestä. Surullisena ihmettelen joitakin ystäviäni, jotka menevät hänen ja monen muun eksyttäjän tilaisuuksiin. Heitä on kotimaassa ja tulee ulkomailta lisää. Ristintie.com, osoitteesta voi kuunnella ja katsella: Selkomaa Marko Helsinki 14.7.2012 (1) ja (2)”

Oma vastaukseni henkilölle:
Kiitos, kun osallistuit keskusteluun. Viestisi jaottelin seuraavalla tavalla, ja pyrin jotain vastaamaan. Sinisellä merkitsin lainakohdat sinulta.

1. … Hän kertoi mm. kuinka voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon Jumalan yliluonnollinen voima virtaa itsessä ja itsensä kautta.
Kirjassaan ”Askeleet yliluonnolliseen” Marko Selkomaa käyttää sanaa ”voitelu” niin paljon, että laskin sanat muutaman kymmenen sivun alueelta, ja keskimääräksi tuli yksi ”voitelu” sivua kohti. Uudessa Testamentissa ”voitelu” esiintyy kaksi kertaa (KR 1938). Ilmaisua Pyhän Hengen voima tai Hengen voima Selkomaa käytti jatkuvasti, ja kuvasi voiman virtaamista monin tavoin. Sivulla 162 hän sanoo: ”Voimme virittää sisimpämme, siis henkemme, Jumalan aaltopituudelle ja suureen herkkyyteen, jotta hän voi mahdollisimman esteettömästi virrata kauttamme.”

Sivuilla 163/164 lukee: ”Voimme itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon Jumalan yliluonnollinen voima virtaa meissä ja meidän kauttamme. Tätä ei pidä käsittää väärin. Emme suinkaan itse tuota Jumalan voimaa. Emme missään tapauksessa ole tuon voiman lähde. Me vain asetumme kanavaksi, jota kautta hän voi virrata. Kun olemme läheisessä suhteessa Jumalaan, meidän tahtomme voi olla niin sulautunut Herran tahtoon, että voimme itse käynnistää tai aktivoida Jumalan voiman toimintaa kauttamme.

”Hän voi virrata” viittaa näissä alleviivatuissa kohdissa Jumalaan. Useimmiten kirjassa voiman virtaamisella tarkoitetaan Pyhää Henkeä, joka ei ole voima, vaan Jumaluuden kolmas persoona, siis Jumala. Nyt sanon vain lyhyesti: Jumala ei virtaa ihmisen kautta eikä ihmisen käskystä.

2. Vitsiä ja pelleilyä oli paljon puheen yhteydessä ja mielestäni hän osoitti yhtäkkiä sormellaan minua, sanoessaan ”tulta”.
Raamatussa ei osoiteta ihmisiä sormella, siellä ei sanota ”tulta”. Tämä tapa liittyy kyllä joihinkin pakanallisiin tilanteisiin ja voimien siirtoon. Niissä saattaa olla oikean käden etusormella otsaan koskettaminen.

Kohdat 3 ja 4 huomioin, ja muistan rukouksin. Olen iloinen, kun Jumala on itse avannut silmäsi näkemään tämän eksytyksen. Näistä voisi olla paikallaan keskustella jonkin muun otsakkeen alla toisessa kategoriassa.

 

 

Marko Selkomaa selittää Raamattua lähtökohtanaan oma kokemus ja karismaattinen kirjallisuus

1. Sisäisen äänen ja välittömän kokemuksen korostus

Marko Selkomaa kertoo kirjassaan ”Askeleet yliluonnolliseen”, että teoreettista uskoa arvostetaan nykyisin kokemuksen kustannuksella. Ehkä tämä on jossain määrin tottakin, mutta ei siten kuin Selkomaa kirjassaan esittää. Hän lainaa hieman kärjistäen sivulla 18 Tenneytä:

”Kristityillä ei ollut edes Vanhan testamentin kirjoituksia, koska kalliit kirjakääröt oli lukittu synagoogiin. Heidän koko Raamattunsa muodostivat ne lain, Psalmien ja profeettojen katkelmat, jotka edelliset sukupolvet olivat välittäneet heille suullisena perinteenä. mitä heillä siis todellisuudessa oli? He elivät- – läheisessä yhteydessä Herraan – -ja Jumala kirjoitti rakkauskirjeensä suoraan heidän sydämiinsä.”

 

2. Selkomaa ohittaa apostolien todistuksen ja opetuksen

Selkomaa ei huomaa miten suunnaton paino oli alusta lähtien sanallisella evankeliumin julistuksella ja apostolien opetuksella. Meidän tulee arvostaa Uuden testamentin todistusta unohtamatta Vanhaa testamenttia, jotka meillä on kirjallisessa muodossa.

Apostolien teot:
4:2 närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista
5:42 Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.
20:20 kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta
Kolossalaiskirje1:28: Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
1.Timoteuksen kirje:
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan
6:3 Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,…

Sanan ohittava hengen korostus tulee hyvin esille sivulla 180:

”Kun palvelen tilaisuuksissa ja olen virittäytynyt ja puhaltanut armolahjat täyteen liekkiin, heittäydyn lapsenomaisesti Pyhän Hengen ohjattavaksi. olen opetellut tunnistamaan hänen kosketuksensa, kuiskauksensa, hellät kehotuksensa ja vaikutelmat hengessäni. tämä tunnistaminen on tapahtunut kokeilun ja epäonnistumisen kautta, niin kuin heprealaiskirje opettaa: – -täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Hepr.5:14

3. Miten ymmärrykseni hengellisestä täysi-ikäisyydestä poikkeaa kirjan esityksestä?

– -täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Hepr.5:14

Raamatussa on sanottu juuri edellä näin: Hepr.4: 9-13: Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;  eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Selkomaan tämän luvun otsake on ”Levosta käsin”. Emme pääse tärkeimpään lepoon, tulevaan sapatinlepoon, seuraamalla tottelemattomuuden esimerkkiä.

Emme saa langeta pois sanan pohjalta, muuten lankeamme pois myös armosta. Hepr.4: 14. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta…. 16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Paavali jatkaa Hepr.5: 8-13: Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan.” Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;… Paavali ei voinut selittää heprealaiskirjeen vastaanottajille kaikkea Kristuksen suuruudesta, olemuksesta ja merkityksestä, koska he eivät olisi voineet ottaa sitä vastaan. He olivat käyneet hitaiksi kuulemaan ja heille piti opettaa Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita. Kyse on siis Jumalan sanoista ja sanojen kuulemisesta, eikä voiman tai voimien välittämisestä.

Hepr. 5:14: mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Selkomaa jatkaa s. 180 tuon heprealaiskirjeen jakeen perään: ”Harjoitan hengen aistejani ja saan oppia viikko viikolta tuntemaan Hengen ohjausta paremmin. Kuuntelen, saanko Herralta profetian sanoja kuvina, sanoina tai vaikutelmina, jotka minun pitäisi jakaa jonkun ihmisen tai ihmisryhmän kanssa. sama periaate pätee tiedon sanoihin ja Hengen ohjaukseen arki- ja kokoustilanteissa.  Kaikessa noudatan Jumalan armosta nousevaa periaatetta, joka sanoo: ”Profetoimisemme on vajavaista” (1 Kor.13:9)”

Vajavaisuutemme ei oikeuta meitä tekemään oman mielemme mukaan hyläten Jumalan sanan. Vaarallista on juuri arvioimisen ja henkien koettelemisen puuttuminen. Sana pysyy ja se ei ole vajavaista.

 

Marko Selkomaan käsitys Pyhän Hengen työstä

Otan esille muutamia kohtia, mitkä kertovat jotain Selkomaan ajatuksista koskien Pyhää Henkeä. Hän ymmärtää Pyhän Hengen voiteluna, voimana ja voimavaikutuksina. Kyseessä on toinen henki, joka on lumonnut nuoren saarnamiehen kuten niin monen muunkin ennen häntä.

s.132 lainaus
”Niilo Yli-Vainio kertoo elämänkerrassaan, että aina kun hän huomasi voitelun mitattavissa olevan määrän alkaneen vähentyä, hän varasi päiviä rukoukseen ja paastoon. Rukous ja paasto palauttivat voitelun vaikutukset ja virtaamisen entiselleen tai jopa suuremmaksi. Yli-Vainio piti kirjanpitoa kaatumisista ja kun hän huomasi, että kaatumisia tapahtui harvemmin, hän tiesi, että oli aika etsiä Herraa paastossa.”

En luonnollisestikaan väheksy paastoa ja rukousta. On syytä etsiä Herraa ja hänen tahtoaan ennen muuta sanan pohjalta. Myös väärä henki vetää väärään kuuliaisuuteen itseään kohtaan, ja sen vuoksi emme saa sivuuttaa rakkautta totuuteen ja etsiä voimaa ja sen virtauksia. Tavoitteenamme on juurtua Kristukseen ja oppia tuntemaan Häntä. Muuten oppaamme ei ole totuuden Henki.

s.141 lainaus:
”Pastori Bill Johnson on kertonut kuvaavan esimerkin siitä, kuinka meidän tulisi elää, jotta Pyhä Henki lepäisi yllä: ”Pyhä Henki tuli Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa. Jos kyyhkynen istuisi sinun olkapäälläsi, kuinka sinä kävelisit ja eläisit? Kävelisit ja ottaisit jokaisen askeleen ajatellen kyyhkystä, jotta se ei säikähtäisi ja lentäisi pois.” ( Healing School 2010, Bethel Church)”

s.142 lainaus: ”Stressi, huolet, murheet, taloudelliset vaikeudet, sairaus, ihmisten odotukset tai kritiikki eivät saa tulla esteeksi Pyhän Hengen läsnäolon kokemiselle. (Bill Johnson)” Äärikarismaattisuudessa vaikuttava henki tahtoo sitoa itseensä. Se ei myöskään kuuntele mitään kritiikkiä. Se ei ota vastaan, kun läheinen kehottaa lepoon. Tämä henki vaatii kaiken huomion itselleen.

s.137 lainaus:
”Voimasta voimaan” (Ps.84:8 KR1933/38) viittaa siihen, että saamme astua uuteen voiman tasoon kulkumme edetessä. Aikaisempi voima tai voitelun taso raivaa tietä, ja rakennamme kulkuamme aikaisempien voittojen ja kokemusten pohjalle. Jumala on aina kaikkivaltias eikä hänen voimansa määrä muutu, mutta meidän kykymme vastaanottaa ja välittää hänen voimaansa muuttuu. Vastaanottokapasiteettimme laajenee, kun vaellamme kuuliaisena hänen seurassaan. Kirkkoraamattu 1992 sanookin kauniisti: ”Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa.”

Olisi hyvä lukea koko psalmi 84 ensin läpi, ennen kuin kirjoittaa tällaista hölynpölyä. Edellä sanotaan: ”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla” (Ps.84:6-7). Tämä psalmi on lohduttanut kristittyjä polvesta polveen, kun he ovat kulkeneet äärimmäisissä vaikeuksissa saaden voimaa ja lohtua Jumalalta. Syvällinen ja herkkä psalmi on muutettu palvelemaan käärmeen puhetta paratiisissa: ”… vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos.: 3:5)

s.180 lainaus:
”Harjoitan hengen aistejani ja saan oppia viikko viikolta tuntemaan Hengen ohjausta paremmin. Kuuntelen, saanko Herralta profetian sanoja kuvina, sanoina tai vaikutelmina, …”
s.168 lainaus:
”Monesti ylistysmusiikin kuunteleminen avaa kuulijan sydämen ja vie tämän voitelun alle. Sama voitelu, joka vaikutti silloin, kun ylistysmusiikki äänitettiin, välittyy kuulijan ylle.”

”Hengen aistien harjoituksesta”, voitelusta ja voiman virtaamisesta tulee kuin pakkomielle. On saatava lisää ja lisää… Tässä ei ole kyse Pyhästä Hengestä, totuuden Hengestä, Kristuksen Hengestä, joka on lahjoitettuna jokaisen Jumalan lapsen sydämeen. Meille on luvattu lepo ja rauha Vapahtajamme yhteydessä. Jumalan sanalla, Raamatulla, tulisi olla suurin merkitys, kun etsimme sanomaa Jumalalta.

 

Vertailen Selkomaan kirjaa ”Askeleet yliluonnolliseen” R.T. Kendallin kirjaan ”Täydellinen anteeksiantamus”

Marko Selkomaa on saanut vaikutteita R.T. Kendallilta, joka opettaa ”kerran pelastettu on aina pelastettu” tai ”pelastuksen peruuttamattomuus” – oppia. R.T. Kendallin kirjaa ”Once Saved, Always Saved” en saanut käsiini, mutta kirjan ”Täydellinen anteeksiantamus” löysin.

Selkomaa perustaa Kendallin opetukseen seuraavan lainauksen kirjassaan ”Askeleet Yliluonnolliseen”(s.119): ”Vanhurskautemme ja asemamme Jumalan lapsina ei riipu olosuhteista, vaan se on ehdotonta. Meidät on vanhurskautettu uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja olemme päässeet asemaan, joka pysyy. Voitelu eli Jumalan Hengen voima elämässämme kuitenkin vaihtelee. Se ilmenee joskus voimakkaampana ja joskus heikompana. Voitelun vaikutus elämässämme on ehdollista. Kuvakieltä käyttäen: kyyhkynen laskeutuu päällemme ja voi sitten liihotella pois. mutta asemamme Jumalan lapsina kuitenkin pysyy Kristuksen ansion tähden (Kendall R.T.: Total Forgiveness, 2002)

Samaa vertausta kyyhkysestä istumassa olkapäällä Selkomaa käytti lainatessaan Healing Schoolin opetusta (s.142), sekä kertoessaan työntekijäkokouksesta (s.145).

Kendallin kirjassa ”Täydellinen anteeksiantamus” lukee:

1. Pelastus on ehdoton, yhteys Isään on ehdollista
2. Vanhurskauttaminen Jumalan edessä on ehdoton, Hengen voitelu on ehdollista
3. Asemamme perheessä on ehdoton, läheinen yhteys Kristukseen on ehdollista
4. Iankaikkinen kohtalomme – taivas vai helvetti – on ratkaistu, mutta palkinnon saaminen on ehdollista (s.94)… Kun olemme pelastettuja, pääsemme taivaaseen, mutta perinnön saaminen, jota sanaa usein käytetään vaihtoehtoisesti sanan palkinto (Kol 2:18) kanssa, on ehdollista (s.95).

Kendallin kirjassa selitettiin kertakaikkinen pelastus syntisen rukouksena, jolloin otetaan vastaan Jumalan Jeesuksen ristin työssä tarjoama sovitus. Kyse on myös eräällä tavalla ratkaisukeskeisestä ajattelusta, koska siinä korostetaan ihmisen tahtoa ottaa vastaan sovitus ja Jumalan lapseus, joka on sitten voimassa pysyvänä. Sekä Kendall että Selkomaa irrottavat Pyhän Hengen Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta erilliseksi itsenäiseksi toimijaksi, kokemukselliseksi yhteydeksi Isään tai Kristukseen; sekä erityisesti Hengen voiteluun ja voimaan. He eivät kirjoita Pyhästä Hengestä liittyen uskon syntyyn, Jumalan lapseuteen, uudistumiseen, Kristuksen työn kirkastumiseen tai Kristuksessa kasvuun ja Häneen juurtumiseen. Pyhä Henki ei avaa näissä arvioimissani kirjoissa lainkaan Raamattua Kristuksen työstä ja merkityksestä käsin.

Itselleni jo ajatus siitä, että Pyhä Henki, siis Jumala, istuisi olkapäälläni, on aivan ihmetystä herättävä, lähes kauhistuttava, ajatellessani Jumalan pyhyyttä ja suuruutta. Vaikuttaa siltä, että omista tunteista, teoista, toisten arvostelemattomuudesta ja anteeksiantamisen kyvystä tulee mittari ja ohjaaja sille, istuuko kyyhky olalla vai lentääkö se pois. ”Pitäisin voitelua kaikkein kallisarvoisimpana asiana pelastuksen jälkeen”, kirjoittaa Kendall. Ja tuo ajatus on tunkenut läpi Selkomaankin kirjan. Perille pääsy on itsestään selvää, mutta voitelun määrä on se keskeinen asia. Ja tässä ”voitelua” ei ymmärretä Pyhänä Henkenä, joka on jokaisen Jumalan lapsen sisimmässä sinettinä tai lapseuden ja totuuden Henkenä. ”Voitelu” on aivan muuta näillä miehillä.

Sekä Selkomaa että Kendall varoittavat arvostelusta ja pitävät sitä tuomitsemisena ja surun tuottamisena Pyhälle Hengelle. Heidän ajattelussaan Pyhä Henki murehtii ja ”lentää pois”.

”On hyvin helppo ajaa kyyhkynen pakoon mutta hyvin haasteellista pitää se olkapäällä. Samoin on Pyhän Hengen kanssa ”(Askeleet yliluonnolliseen, s.143)

Itselläni on ollut halu aina arvioida mistä hengestä on kyse, ja tähän tarvitsen ehdottomasti juuri Pyhää Henkeä. Vakavaa kaikessa tässä on se, että kaikki yliluonnollisuus otetaan herkästi vastaan kuin se olisi lähtöisin Pyhästä Hengestä. Arviointi, mihin Raamattu kehottaa, jätetään pois. Pelastuksen peruuttamattomuuden oppi hylkää sen, että ihminen voi paatua ja tulla eksytetyksi pois oikealta tieltä. Uskosta tulee ihmislähtöistä, ja siitä häviää todellinen aito hengellinen elämä, heikkous, armo ja uudistuminen.

Kommentointikenttä on ollut pitkään suljettuna. Aihe aktivoitui, kun aloin tutkia aihetta paasto. Aloin miettiä sitä liittyen karismaattiseen käsitykseen Pyhästä Hengestä. Meillä kaikilla on ollut aikaa käsitellä Selkomaan kirjan aihepiiriä. Kirjan julkaisi Aikamedia v. 2012. Kirja-arvioni on vuodelta 2014. Selkomaa vieraili opettamassa monessa paikassa ja toimi myös Aikamedian johdossa usean vuoden ajan. Arvioinnissani näkyvä YouTube on poistettu. Kriittisyyttä karismaattisuutta kohtaan on esiintynyt kuten myös kriittisyyttä minua kohtaan koskien arviointiani.  Paasto ja karismaattinen käsitys Jumalan voimasta

Kuuntelin 23.3.2024 myös Varkauden Helluntaiseurakunnan tilaisuutta ja sen pastorin Marko Selkomaan saarnaa. Paljon on muuttunut. Hän puhui armosta ja rististä ja saarnasi eloisasti Raamatun tekstistä. Hän sanoi, ettei ole enää niin ”palava” kuin nuorena. Suhtautumisesta esim. tämän kirjan karismaattisiin teemoihin en voi tietää. Ymmärsin, että hän koki johdatuksena myös nämä äärikarismaattiset vaiheet, ja nyt on vähemmän ”palava”. Tämä ei oikein taida olla riittävä tapa suhtautua äärikarismaattiseen menneisyyteen. Selkomaa itse asiassa lainasi kohtaa ennalta valmistetuista töistä (Ef.2:10) puhuessaan johdatuksesta. Meitä kyllä varoitetaan väärästä ja kehotetaan tutkimaan ja koettelemaan ettemme joudu harhaan. Jumala ei tahdo johdattaa väärään, eksyttää omiaan.

 

1.Johanneksen kirje:
4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.> Jakeen lisätiedot

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Vasta aloittaessani aiheeseeni paneutumisen, ymmärsin miten syvästi minuun on vaikuttanut Tuomo Mannermaan kirja Kaksi rakkautta. Siinä on Lutherin ajattelua, ja ymmärtääkseni juuri kunnian teologia ja ristin teologia erottuvat hyvin toisistaan. Tietty vastakohtien asettelu ja kärjistäminen tuovat erot selviksi ja havainnollisiksi.

Minulla ei ole kirja nyt käytettävissäni. Otan muistinvaraisesti tähän alkuun jotain siitä mitä tuon kirjan vuosia sitten tapahtunut lukeminen on jättänyt mieleeni.

Kunnian teologia katsoisi mielellään sitä, mikä jo on jotain, suurta tai arvokasta. Se on vaatimassa kohteeltaan ominaisuuksia ja tekoja. Jumalan rakkaus ristin kautta sen sijaan luo itse kohteensa ja lahjoittaa itse hyvät ominaisuutensa. Se kärsii ihmisen puolesta ja ihmisen kanssa.

Jumalan lahja ja rakkaus Jeesuksen ristin kautta suuntautuu alaspäin ei-mihinkään ja pahaan. Näin voimme todeta, että todellinen Jumala on rakkautensa mukaisesti siellä missä Hänen rakkautensa kohteet ovat: ihmisyydessä, heikkoudessa, kiusauksissa ja kaikessa hädässä.

Ps. 51:19: Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää
Jesaja 57:15: Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

 

Ajatuksiani liittyen nykyiseen karismaattisuuteen kunnian teologian näkökulmasta

Karismaattisen liikkeen kritiikin yhteydessä puhutaan usein menestysteologiasta ja eksyttävästä hengestä (henkivallasta). Vasta nyt viime aikoina olen enemmän miettinyt toisenlaista näkökulmaa täydentämään asiaa.

Evankelinen kristillisyys on joutunut ottamaan kantaa karismaattiseen liikkeeseen useaan otteeseen. Se esittäytyi voimakkaasti 1989 Manilassa Filippiineillä Lausanne II:ssa, maailmanevankeliointikongressissa. Siellä laulettiin ylistyslauluja, pidettiin toisten käsistä kiinni, heittäydyttiin johdettuun tunnelmaan, yhteiseen rukoukseen. Näin pyrittiin kokemaan Pyhän Hengen läsnäoloa ja parantavaa vaikutusta.¹

Raimo Mäkelä kirjoitti kokemuksestaan: ”Meidän pitäisi pyrkiä purjehtimaan oikean lipun alla eli pyrkiä pitämään Pyhä Henki todella pyhänä ja olla nimittämättä Pyhän Hengen vaikutuksiksi sellaista, mikä saadaan aikaan tietyin inhimillisin menetelmin.”¹
Minusta kiinnitetään liian vähän huomiota siihen, mitä riskejä sisältyykään käytäntöön, jossa ihmisen menetelmin tuotettua tunnelmaa ja läsnäolokokemusta pidetään Pyhänä Henkenä.
Lausanne ryhmä keskusteli menestysteologiasta lokakuun 2008 -syyskuun 2009 välisenä aikana. Se määritteli menestysteologian näin: ”Uskovilla on oikeus terveyden ja menestymisen siunauksiin ja he voivat saada nämä siunaukset positiivisen uskon tunnustamisen ja ’siementen kylvämisen’ kautta uskollisella kymmenyksien maksamisella ja uhrilahjoilla.”
Lausanne ryhmä otti kantaa menestysteologiaa vastaan näin: ”Opetukset, jotka kaikista eniten edistävät menestysteologiaa ovat vääriä ja Raamatun opetuksen vastaisia.” ²

Lausanne on SEA:n (Suomen Evankelinen Allianssi) taustajärjestönä. Tämä vuosi (2011) on nimetty Rakas risti -teemavuodeksi. 94 järjestöä ja seurakuntaa on kampanjan takana allekirjoituksellaan.³
”Rakas risti -teemavuosi muistuttaa, että risti kuuluu erottamattomana ja keskeisimpänä perustana kristinuskoon…” Yhtenä teemana mainitaan ristin teologia ja parannuksenteko menestysteologiasta.

Allekirjoittajina on lukuisia karismaattisia järjestöjä: Elämän Sana City-seurakunta, Healing Rooms Finland ry, Joensuun Cityseurakunta, Suur-Helsingin seurakunta, TV7, Uusi Elämä ry jne.³

Mielestäni Lausanne ryhmä näki menestysteologian hyvin kapeasti ymmärtämättä sen varsinaista opillista pohjaa. Edes tässä ohuimmassa merkityksessä en näe mitään siirtymää pois menestysteologiasta ristin teologian suuntaan. Asian voi tarkistaa mainitsemieni järjestöjen internetsivuilta.
Menestysteologia on pohjimmiltaan juuri kunnian teologiaa, näin itse ajattelen. Suurin haitta ja varjopuoli siinä on ristin merkityksen hämärtyminen. Jumalan pyhyys ja vanhurskaus eivät ilmene opetuksessa. Ei nähdä ihmisen syntiturmeluksen syvyyttä, eikä tästä nousevia vaaroja ja arvioinnin tarpeita. Laki ja evankeliumi nähdään täten kovin ohuesti.

 

Kun näillä alueilla on suuria puutteita, niin armo on lähes hukassa. Menestyksen ja vahvuuden korostus on armottomuutta, lakihenkistä armottomuutta, sanoo eräs Uskon Sana -liikkeen jättänyt henkilö.
Katse menestysteologiassa kiinnitetään siihen mikä on suurta ja näyttävää. On suuria kokouksia, luvataan parantumisia ja ihmeitä. Ihminen ja ajassa tapahtuva muutos ratkaisee. Jumalan Kuningaskunta tuodaan aikaan voiman ja suuruuden kautta. On siirrytty kunnian teologiaan ja kunnian tien kulkemiseen. Aikamme hemmoteltu ihminen etsii erikoisia kokemuksia tyhjään oloonsa ja selittää ne sitten tahtomallaan tavalla muka Raamatun ilmoituksen mukaisiksi.
Näin jää väistämättä ilman apua pieni, hädässä oleva, avuton, epäonnistunut ja syntinen ihminen.

Jumala itse tuli alas ihmiseksi ja kärsi häpeällisen ristinkuoleman. Hän on uskomme alkaja ja täyttäjä. Häneen katsoen näemme, mitä on tulla kärsimykseen, pienuuteen ja häviöön.
”Katse suunnattuna uskomme alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen Kristukseen, joka tarjolla olleen ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä…”

Se joka on syvällä sisällä kunnian tien ajattelussa ja hengessä, ei osaa edes kaivata sieltä pois. Tuo uskonnollisuus ruokkii ihmistä väärällä tavalla ja siinä on kuin jokin imu kokemuksellisuuteen ja vääriin korostuksiin. Näin joudutaan sisälle myös laittomuuteen.

Matt. 25:n kuvaamat kaksi kansaa tulee väistämättä mieleeni ja samoin Matt. 7: 22-23. Kunnian tie saattaa päätyä joidenkin kohdalla ajatuksiin: ”…emmekö me tehneet..”’, ”emmekö me Sinun nimesi kautta..”

 

Eihän uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin

Matt. 9:17:
Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin: muutoin leilit pakahtuvat ja viini juoksee maahan ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin ja niin molemmat säilyvät.

Ymmärrän tämän vielä varsin heikosti.
Kyse on mitä ilmeisimmin Vanhasta ja Uudesta liitosta. Uusi perustuu Jeesuksen sovituskuolemaan, Uusi liitto Jeesuksen veressä. Vanha liitto saa täyttymyksensä. Jeesus ei tässä kohdassa osoita mielestäni sanojaan uskonnollisuutta vastaan. Asia on mielestäni toinen.

 

Opetuslapset olivat jo liittyneet Jeesukseen ja olivat ”Yljän” seurassa, varmasti silti vielä ymmärtäen kovin heikosti, jos lainkaan, Jeesuksen edessä olevaa kärsimystietä. Uusi viini oli viittaus edessä olevaan ristinkuolemaan, sovitukseen.

Koko Vanhan testamentin pohja, historian Jumala, Luojamme, liitot, käskyt, Jumalan pyhyys ja vanhurskaus; ei näitäkään oteta pois. Uusi piti kuitenkin laskea Jeesuksen sovituskuoleman kokonaan uudelle pohjalle, jotta meillä olisi pelastus. Tarvittiin Jumalan Poika uhriksi syntiemme tähden.

Kysyin eräältä pitkään eräässä City-seurakunnassa⁴ olleelta kristityltä, millaista opetusta hän oli kuullut tästä kohdasta. Hän luonnehti sitä näin:

”Uusi viini oli keskeinen sanoma entisessä seurakunnassani. Sillä tarkoitettiin kaiken uskonnollisuuden poispanemista. Vanhaan leiliin ei voi kaataa uutta viiniä. Vanha leili on siis uskovassa oleva uskonnollisuus: ulkoiseen sitoutuminen, jäykkyys jne. Uskovan tuli hylätä entisenlainen eli vanha kristillisyys ja antautua täysin tähän uuteen. Keskeinen sanoma oli uskonnollisuuden vastustaminen, ei armon julistus.”

Eräälle ystävälleni muistui tästä raamatunpaikasta keskustellessamme mieleen se, että hänen karismaattisessa seurakunnassaan oli puuttunut opetus Jumalan vanhurskaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja pyhyydestä. Hän irrottautui seurakunnasta osittain tämänkin vuoksi. Häneltä oli hävitä koko uskon perusta, kun Jumalan ominaisuuksia ei pidetty esillä epämääräistä rakkautta lukuun ottamatta.

 

Vanhasta testamentista ystäväni löysi viimein Jumalan, joka on vanhurskas. Hän löysi myös ihmisen, joka pakenee Jumalaa ja rikkoo Häntä vastaan. Hän löysi näin myös sen tosiasian, että ihmisessä säilyy taipumus Jumalan vastaisuuteen ja jatkuva tarve Jumalan armon ja totuuden omistamiseen.

 

Hän löysi luokseen kutsuvan Jumalan, ristin ja armon. Jeesuksen sovitustyö ja risti tulivat uskon perustaksi. Ikään kuin laista ja Jumalan pyhyyden ymmärtämisestä olisi tullut kasvattaja, joka johdatteli syvempään Kristuksen tuntemiseen ja armon ymmärtämiseen.

 

Hepr.1: 9: Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta…

Hepr. 13: 8: Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

 

 

Vielä Matt. 9:17 herättämää keskustelua, ”eihän uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin”.

Pohdimme ystävän kanssa edelleen Matt. 9:17 kohtaa. 1938 käännöksessä käytetään sanoja ”nuorta viiniä”. 1992 käännös puhuu ”uudesta viinistä”, johon viittavat myös englanninkieliset järjestöt New Wine ja Vineyard. Keskustelutoverini ei kuitenkaan kokenut, että juuri tuohon raamatunpaikkaan vetoamalla olisi kehotettu jättämään vanhaa ja ottamaan vastaan uutta hengellisyyttä, ”uutta, tuoretta viiniä” uusilta viinitiloilta. Tämän tapainen houkuttelu tapahtui usein jotenkin peitellymmin, ja kuitenkin yritettiin murtaa terve suojaraja. Näin päästiin manipuloimaan tunne-elämää, koko olemusta, henkeä ja ruumista.

 

Keskustelutoverini arveli, että pikemminkin Apostolien tekojen kuvaamaa helluntaikokemusta vääristeltiin ja siihen vedoten otettiin vastaan erilaisia hengellisiä kokemuksia ja ilmiöitä, jotka muistuttivat usein humaltuneen käytöstä tai olivat muuten lähes irvokkaita. Asiaa selitettiin mm ajatuksella, että lopunaikaan liittyy yhä voimakkaammat Hengen vuodatukset… kunnes koko maa on vallattu Kristukselle. Ja tavallaan tämä voima oli otettava, missä se oli tarjolla.
Jatkoimme keskustelua. Siirryimme kuitenkin jälleen käsittelemään lakia. Vanhassa testamentissa se oli kirjoitettu kiveen. Kuitenkin on kysymys myös lihasydämeen kirjoitetusta hengellisestä laista, rakkauden laista, Kristuksen laista. Arvelin, että karismaattisessa liikkeessä kenties ymmärretään se, että ihminen uskoon tullessaan tarvitsee sovituksen, ei voi täyttää käskyjä. Kuitenkin syvempi lain ymmärtäminen ja ihmisen syntiin taipuvaisen olemuksen ja heikon saviastian luonne jää kenties huomiotta.

Sain ystävältä jossain vaiheessa vastauksen: ”Olin itsekin yllättynyt siitä miten tärkeä laki oli raitistumisessani, tervehtymisessäni ja oppiessani tuntemaan Jumalaa. Kuinka se ottikaan nyt reilun tilan tullakseen esiin. Tuon asian suhteen on niin paljon hämmennystä ja väärinkäsitystä, että tuntui ihanalta käsitellä sitä hyvässä valossa.”

Ystäväni näki jälkikäteen sen miten uskovan synnillisyys häivytettiin korostamalla vain uutta luomusta ja sen voimaa ja ihanuutta. Synnistä puhuminen oli ollut lähinnä uskonnollista ilonpilaamista. Ymmärrän, että näin syntyi myös perinne puhua vain onnistumisista, menestymisistä, paranemisista ja ihmeistä. Epäonnistumisten, uupumisten ja kiusausten kanssa kamppailevat oppivat vaikenemaan.
Me käsitämme, ettei nyt ole kysymys lainkaan lain alla elämisestä. Armon ja sovituksen ymmärtämiseksi meidän on hyvä tuntea Jumalan vanhurskasta tahtoa ja omaa ihmisen olemustamme. Armon ja anteeksisaamisen tarve näyttäytyy näin oikeassa valossa, sekä tarpeemme turvautua Kristuksen vanhurskauteen koko elämämme matkalla.

 

Joh. 17, joitain mietteitä Jeesuksen jäähyväisrukouksesta

Myös Joh. 17 ymmärretään nykyisin eri tavoin kuin perinteisesti. Sen sanotaan kehottavan ekumeniaan ja yhteiskristillisyyteen. Tämä tarkoittaa usein yhteiskristillisiä karismaattisia rukouspiirejä. Minusta sanoma on siinä, että Jeesus oli ja on yhtä Isän kanssa ja sanan todistuksen kanssa.

 

Tuon kohdan ydin on Jeesuksen ristintyössä. Tähän yhteyteen meitä kehotetaan. Jos aiemmat sukupolvet olisivat ajatelleet niin kuin se tänä aikana ymmärretään, olisiko meillä kirkasta, puhdasta evankeliumia lainkaan?
Meitä kehotetaan evankeliumin säilyttämiseen samalla, kun kehotetaan olemaan yhtä Jeesuksen ja Isän kanssa. Pyhä Henki osoittaa Kristukseen ja vie tähän yhteyteen sekä avaa sanaa meille. Sanassa meillä on Kristus.
Nykyinen karismaattinen liike, jota kutsutaan tunnustuskuntiin sitoutumattomaksi uuskarismaattisuudeksi ⁴, irrottautuu huomaamattaan yhä kauemmaksi uskon opillisesta perustasta kokemuksellisuuteen, ihmisen omiin tekoihin ja itse kehitettyihin ajatuksiin hyvästä, oikeasta ja toimivasta.
Minusta on suuri vaara joutua ristin tieltä kunnian tielle. Karismaattisuudessa on nähtävissä myös samoja korostuksia kuin New Agessa. Ihminen ja kaikki maan päälle sijoittuva muutos ja parantamistoimista ovat ylikorostuneet. Ristin sanoma ei ole esillä.

 

Ajankohtaisista teemoista -Healing Rooms konferenssi
 
Nyt syksyllä 2011 oli Healing Rooms Nordic -konferenssi Espoon helluntaikirkossa. Sitä mainostettiin parantumiskonferenssina. Vuosi sitten vastaava tapahtuma pidettiin Munkkivuoren kirkossa, siis luterilaisen seurakunnan tiloissa.

Tänä vuonna vieraiksi oli kutsuttu Rick ja Lori Taylor. He palvelevat Kaliforniassa Healing Roomissa ja Santa Maria Valley Vineyard seurakunnassa. He opettavat koulussa, joka keskittyy ihmeisiin, ”Supernatural” on sen keskeinen sana. Koulun ohjelma on Bill Johnsonin Bethel Church’n yliluonnolliseen keskittyvästä koulusta.^5,6

Pieni lainaus antaa viitteen siitä, miten lähellä menestysteologiaa liikutaan jo yksin parantamisen alueella. ”Me uskomme: …Kristuksen ristin lunastavaan työhön, joka tarjoaa ihmisen ruumiin, mielen ja hengen parantumisen vastauksena uskon rukoukseen.” ⁶

USA:n Vineyard-liike koki tarvetta oppinsa määrittelyyn jo heti nousunsa jälkeen vuonna 1983. Vuonna 2006 liikkeen johdon allekirjoittama uskontunnustus kertaa perustustaan mm näin: ”Oli tarpeen kehittää uskontunnustus, joka oli uskollinen Raamatulle ja edusti niiden ihmisten moninaisuutta, jotka ovat antautuneet elämään Herran Jeesuksen Kristuksen herruudessa ja suhteessa toisiinsa Vineyard-liikkeessä.
…
Sen käsittäminen, että Jumalan Valtakunta (engl. Kuningaskunta) on integroiva motiivimme ymmärtää Jumalan kertomusta, Raamattua ja meidän teologiaamme, on vaikuttanut tämän asiakirjan rakenteeseen.” ⁷

Asiakirjaa suositellaan kaikkien USA:n Vineyard-seurakuntien käyttöön. Edellisen mukaan koko Raamattua tarkataan Kuningaskunta-ajattelun läpi. Ei siis löydy sitä näkemystä, jossa jo varhain tarkataan esikuvia ja ennustuksia, jotka osoittavat Kristukseen syntiemme sovittajana. Raamatun ”punainen lanka” on vaihtunut toiseksi.

Näkemykseni mukaan tässä ajattelussa annetaan suuri valta Saatanalle. Sen sanotaan perustaneen pimeyden vasta-Kuningaskunnan.

Jeesuksesta sanotaan mm näin: ”Jeesus oli voideltu Jumalan Messiaana ja oli Pyhän Hengen voimassa, tuoden (asettaen virkaan) Jumalan Kuningaskunnan hallinnon maan päälle, ollen voimakkaampi Saatanan hallintavaltaa vastustamalla kiusauksia, saarnaamalla hyvää uutista pelastuksesta, parantamalla sairaat, ajamalla ulos demonit, ja nostamalla kuolleet elämään. Opetuslapsensa kooten Hän muodosti uudelleen Jumalan kansan, oman seurakuntansa olemaan Hänen Kuningaskuntansa instrumenttina.” ⁷

Tuohon edellä olevaan kokonaisuuteen liitetään kyllä myös Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus. Kuningaskunta-ajattelu on kuitenkin keskuksessa eikä risti kuten pitäisi olla. Myös Helsingin Vineyard-seurakunnan pastori TM Ari Puonti julisti Lohjalla Vihdin kirkossa 2011 Healing Rooms-järjestön kevätkokouksessa ”Evankeliumi -hyvä sanoma Jumalan Kuningaskunnasta.” ⁸

1KOR.4: 8: … teistä on tullut kuninkaita…
Tämä ajattelu vie ihmeiden ja merkkien korostamiseen. Toisaalta sanotaan, että Jeesus on ”Kristuksen elävän ruumiin” pää ja korostetaan uskoontuloa melko perinteisesti, tosin ratkaisukristillisyyden näkökulmasta ja edellä kuvaamani karismaattinen ajattelu taustalla. On vaikea nähdä milloin on kyseessä aito Jumalan Pyhän Hengen kautta herättämä sisällinen usko.

 

Paljon käytetty termi ”transformaatio”, Kuningaskunta-ajattelu ja Pyhän Hengen ”instrumenttina” olo tuovat hivuttaen yhä enemmän erilaisia menetelmiä, terapioita, pitkäkestoista ja toistavaa ylistystä sekä ylistystanssia mukaan kokouksiin. Iloitaan kaikesta, minkä voidaan tulkita tuovan Jumalan Kuningaskuntaa esiin. Aletaan korostaa sitä, että jatketaan Jeesuksen aloittamaa työtä Jeesuksen asettamin valtuuksin. Puhutaan auktoriteetista ja kyvystä tehdä ihmeitä Jeesuksen nimen voimalla. Näin toimittaessa unohdetaan kuitenkin arvioiminen, koska ei tahdota nähdä uuden ihmisen vajavaisuuksia ja taipumusta syntiin ja virhearviointeihin. Unohdetaan myös usein Jumalan sanan opettaminen ja sovituksen keskeisyys.

 

Tämä ajattelu johtaa mielestäni siihen, että painotetaan yliluonnollista, suurta, ja yleensäkin näkyvää ajassa tapahtuvaa muutosta.

Luuk. 17: 21: … Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.
Hepr. 13: 14: Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

 

Loppuyhteenveto

Kenties olisi hyvä lähtökohta ajatella tätä asiakokonaisuutta pitäen mielessä kunnian tien ja ristin tien vastakohtaisuuden.

Kristus alentui. Hän tuli ihmiseksi, kaltaiseksemme. Hän kärsi häpeällisen ja kivuliaan ristinkuoleman syntiemme tähden. Hän antoi esikuvan palvelusta. Hän osoitti, että pieni on suurta Taivasten valtakunnassa. Ja muistakaamme, ettei meillä ole ”pysyväistä kaupunkia täällä, vaan tulevaista me etsimme.” Eihän meillä ole täällä yhtään mitään pysyvää.

Kun alamme aavistaa jotain Isän sydämen ominaisuuksista ja tahdosta, löydämme päivittäisen arjen uskon. Siinä pieni ja näkymätön saa uuden merkityksen. Osaaminen, näyttävyys, valta ja onnistuneet teot eivät kohoa enää arvoasteikossamme kärkeen.

Ilomme tulisi olla siinä, että nimemme on kirjoitettuina Elämän kirjaan. Saamme turvata päivittäin Jumalan armoon. Jumala suo tässä lapseudessa eläville myös armon välineitä ja armolahjoja. Kuitenkin Kristus on kaiken keskuksena ja pyrkimyksenä on säilyttää ristin evankeliumi kirkkaana.

Virsi 627
Ah, Taivaan tie on ristin tie,
vaan Jeesus kerran sinut vie
iäiseen kunniaansa.

 

 

Loppuviitteet

1. http://fi.wikipedia.org/wiki/Karismaattinen_liike

2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Menestysteologia

Lausanne ryhmä keskusteli menestysteologiasta lokakuun 2008 – syyskuun 2009 välisenä aikana. Ryhmään kuuluivat mm. Tohtorit Chris Wright ja John Azumah. Ryhmä teki lyhyehkön määritelmän menestysteologiasta: ”Uskovilla on oikeus terveyden ja menestymisen siunauksiin ja he voivat saada nämä siunaukset positiivisen uskon tunnustamisen ja ”siementen kylvämisen” kautta uskollisella kymmenyksien maksamisella ja uhrilahjoilla.”

3. http://www.suomenevankelinenallianssi.fi/mika_on_sea/?session=33865937

http://www.suomenevankelinenallianssi.fi/ajankohtaista/rakasristi_-teemavuosi_haastaa_oman_ristin_tekemiseen/

http://www.rakasristi.fi/mukana.html

4. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=29

http://www.seurakuntienyhteys.fi/fi/jasenseurakunnat/?id=19

5. http://www.healingrooms.fi

http://www.vineyardsmv.com/staff.asp

http://healingroomssmv.com/healing-rooms-school-of-supernatural-ministry “Academic Information:We have adopted our curriculum from Bethel’s School of Supernatural Ministry in Redding, CA. This includes teaching from Bill Johnson, Kris Vallotton, Danny Silk and others.”

6. http://www.vineyardsmv.com/beliefs.html

http://healingroomssmv.com/about-us/what-we-believe

7. http://www.vineyardusa.org/site/files/about/statement-of-faith.pdf

Johdanto-osan allekirjoitus: Berten A. Waggoner, National Director, The Vineyard USA –A Community of Churches, Suger Land, Texas, 2006

8. http://www.healingrooms.fi/?sid=29 Healing Rooms Finland ry:n hallituksen yhtenä jäsenenä pastori Ari Puonti. Hän on Helsinki Vineyard -seurakunnan johtava pastori. http://www.healingrooms.fi/filearc/376_Juliste_Virkkala_18-3-11×4.pdf

 

Kirjallisuus

Raamattu 1933/1938 käännös

Tuomo Mannermaa: Kaksi rakkautta. Johdatus Lutherin uskonmaailmaan. WSOY 1983

 

Ceta Lehtniemi

 

Sana alkuun. Tiedän etten pysty tästä aiheesta sanomaan kuin hyvin vähän ja varovasti. Yritän tuoda kuitenkin joitain ajatuksia ja näköaloja. Ehkä pääajatukseni on tämä minkä Paavali antoi Timoteukselle ohjeeksi: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut” (2 Tim. 3:14). Olen lukenut Raamatun ohella lähinnä vanhempaa suomenkielistä hengellistä kirjallisuutta, jota olen myös kerännyt. Merkitsin loppuun joitakin kirjoja, joihin olen jopa toistuvasti palannut.

 

Jumalan asema ja olemus

 

Jumalasta sanotaan Raamatussa, että Hän on pyhä, täydellinen, iankaikkinen, kaikkitietävä, elävä, kaiken hallitseva, ääretön, kaikkialla läsnä oleva. Hän on kaiken luoja ja hän on lunastaja. Hän on rakkaus, kirkkaus, autuus, totuus, armo ja vanhurskaus. Jumalassa ei ole pimeyttä, ei syntiä. Tämän Jumalan kasvojen edessä ihmisen tulisi elää. Jumala näkee ihmisen sisimpään. Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? Herra tuntee ihmisten ajatukset (Ps. 94:9,11).

 

Jumalan kolmiyhteys nousee Raamatusta: Isä Jumala, Jumalan Poika Jeesus Kristus ja Pyhä Henki. Ja kuitenkin Jumala on yksi. Kun yritämme ymmärtää esim. Pyhän Hengen toimintaa ajassamme, emme voi säilyä totuudessa, jos emme nojaa siihen kokonaisilmoitukseen, mikä meillä on saatavilla Raamatussa. Tätä meille ei opeteta siten kuin aikaisemmin tehtiin myös meillä Suomessa. Oma ikäluokkani luki Martti Lutherin Vähän Katekismuksen (1948) rippikoulussa.

 

Pyhän Hengen suhteesta Isään ja Poikaan on Jeesus ilmoittanut, että Isä Pojan pyynnöstä ja Pojan nimessä lähettää meille Pyhän Hengen (Joh. 14:16,26). Pyhää Henkeä kutsutaan myös Isän Hengeksi, Pojan Hengeksi ja Kristuksen Hengeksi. Pyhä Henki on myös elämän, viisauden, totuuden, lapseuden, rakkauden, pyhyyden ja kirkkauden Henki. Pitäisi olla sanomattakin täysin selvää, että mitään väkivaltaista tai sopimatonta ei saa ilmetä Jumalan Hengen nimissä. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja avaa meille Jumalan sanaa. Tällöin nousee esiin totuus ja armo ja Jumalan laupeus.

 

Kun aikamme muuttuu moniarvoiseksi, se ei saa merkitä sitä että kristinusko muuttuu samoin siihen suuntaan, että kaikki ajatukset ja toiminnat hyväksytään sen piiriin. Mielestäni tämän ajan piirteenä on sellainen allianssikristillisyys, mikä ei keskustele eikä arvioi. Yhdessä toimiminen asetetaan kuin päätavoitteeksi, ja ei nähdä sitä miten aikamme muuttaa kristillistä Jumala-kuvaamme. Jumalasta tehdään todellisuudessa pieni ja ihmisestä tehdään suuri.

 

Lainaan Osmo Tiililää kirjasta Historian Jumala. Hän kirjoitti kirjansa toisen maailmansodan jälkeisissä tunnelmissa. Lainaan hieman lyhentäen: ”Tulee lähinnä mieleen juuri itse Jumala-kuva. Edellinen maailmansota nosti Jumalan pyhyysmomentit yleiseen tajuntaan vastapainoksi värittömälle ja yksipuoliselle Jumalan rakkauden korostamiselle. Tekisi mieli sanoa, että tätä linjaa tultaneen nyt jatkamaan yhä eteenpäin, mutta samalla tultaneen entistä kiinteämmin pohtimaan Jumalan pyhyyden ja hänen rakkautensa välistä suhdetta. Joka tapauksessa on entistä päättävämmin syytä korostaa Jumalan elävää, dynaamista, asioihin puuttuvaa, jatkuvaa, koko ihmiskuntaa ja maailmaa koskevaa toimintaa, mikä johtaa teologin liikahtelut suureen nöyryyteen ja varovaisuuteen.” (s.50) ”Vasta silloin, kun kaikki langat ovat Jumalan käsissä, ihminen tajuaa oman ehdottoman riippuvaisuutensa hänestä. Silloin niin yksilön kuin kansojenkin tie on nähty oikeassa valossa.” (s.51)

 

Ihminen jää hyvin turvattomaksi, jos ei opeteta tuntemaan Jumalaa sellaisena kuin Raamattu ilmoittaa. Jumala-kuvaan kuuluvat pyhyys, rakkaus ja Jumalan mahdollisuus sekä halu vaikuttaa niin ihmisyksilöiden, kansojen kuin aikakausienkin kohdalla.

 

Ilmoitus ei myöskään jatku esim. ilmestystiedon kautta, vaan Raamattu sisältää kristinuskon hengellisen sisällön. Jokainen opetus ja mahdollinen ilmestys tulee alistaa siis Raamatun ilmoituksen alle arvioitavaksi. Jostain kätköstä jonkun henkilön saamien ilmestysten kautta emme saa mitään uutta tietoa Jumalasta, emmekä muustakaan kristinuskon perustasta.

 

Emme ensi sijassa edes janoa yliluonnollista tietoa, vaan tahdomme kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja elää Jumalan varassa niin kuin Hän meille ymmärrystä avaa lähinnä sanan kautta Pyhän Hengen opastuksessa.

 

Raamatun ilmoittama Jumala tulee ennen muuta lähelle yksittäistä, heikkoa ja apua tarvitsevaa ihmistä. Sovituksen kautta saamme rauhan Jumalan kanssa, syntimme annetaan anteeksi. Koko Vanha testamentti jo osoittaa Jeesuksen työhön puolestamme. Jumalan lapsina saamme heittää murheemme Hänen kannettavakseen.Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja “heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen“(1 Piet.5:6-7).

 

Meitä ei todellakaan käytännön elämässä auta tieto jonkun henkilön erikoisista taivasmatkoista tai enkeli-ilmestyksistä. Mutta meitä auttaa se tieto mitä saamme Jumalasta Raamatun ilmoituksen ja hyvän, koetellun opetuksen kautta.

 

 

Pahan asema ja olemus

 

Olisi helpompi käsitellä vain syntiä, vääryyttä ja sitä pahaa, millä rikomme niin Jumalaa kuin lähimmäistämme vastaan. Yritän kuitenkin sanoa myös persoonallisen pahan olemuksesta jotain sen vuoksi, että juuri tälle alueelle liittyvät monet aikamme harhat.

 

Perkele, saatana, kiusaaja on Raamatun mukaan luotu ja langennut enkeliolento, jota kuvataan myös käärmeenä. Jo syntiinlankeemuskertomuksessa kohtaamme saatanan. Kyse on älyllisestä olennosta, joka pyrkii sekoittamaan totuutta, tuomaan valheen houkuttelevana esiin. Erityisesti se pyrkii vääristämään Raamatun ilmoitusta Jumalasta ja pelastuksesta.

 

Kun Jeesus sanoo ”tämän maailman ruhtinas”, hän ei tarkoita sitä että valta olisi siirtynyt pois Jumalalta. Kyse on siitä, että Jumalan tahdon hylännyt ihminen on pahan valtapiirissä ja hengellisessä pimeydessä. Hän on avuton ja ei voi ymmärtää pelastuksen salaisuutta ilman Pyhän Hengen avaamaa ymmärrystä.

 

Kristittyjen on hyvä käsittää, että oman sydämen petollisuus, maailman henki ja persoonallinen paha ovat vaikuttamassa kaiken aikaa. Isä meidän rukouksen ”Päästä meidät pahasta” on tarpeellinen pyyntö. Kuitenkin tunnustamme Jumalalle, että Hänen on ”valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti”.

 

Kristuksen täydellinen voitto Golgatan ristillä on voitto myös perkeleestä. Saamme kätkeytyä Kristukseen ja olla suojassa. Tätä suojaa tarvitsemme tämän elämämme matkan ajan, perillä on sitten toisin. Silloin on lepo ja täydellinen yhteys Kristukseen sekä täydellinen vapaus pahan voimista.

 

Nyt on niin paljon kummallista toimintaa kristinuskon nimissä. On henkivaltojen kartoitusta, puhutaan auktoriteetista, ajetaan demoneita uskovista, joissa siis asuu Kristuksen Henki. Tämä on yksinomaan vahingontekoa ja väärinkäsitystä. Tätä ei Raamattu opeta. Raamatun kuvaamissa riivaustiloissa ihmiset ovat toisen hengen kahleissa ja vallassa, ja riivaustilakin ilmenee aivan ulkoisestikin näkyvällä tavalla.

En siis kiellä perkeleen tai demonien todellisuutta, vaan näen Jumalan vallan maailmassa ja Kristuksen voiton pahan voimista täydellisenä.

 

Ahdistunut, sairas tai kiusattu ihminen tulee kohdata siten, että hän vakuuttuu Kristuksen työstä. Hänen tulisi saada kokea seurakunnan kautta hoitoa ja turvallista rakkautta. Tähän liittyy myös pidemmällä aikavälillä annettu oikea opetus ja ehtoollisen nauttiminen.

 

Siellä missä tahdotaan pitää esillä erityisellä tavalla armolahjoja, on muistettava arvostella mistä lähteestä sanoma tulee. Muutenkin on toki arvosteltava puheet ja tilaisuuden henki. Jostain syystä on päässyt hämärtymään se tosiasia, että okkultismi ja yleensäkin uushenkisyys vaikuttaa usein ihmisten ajatusmaailmassa, ja sen jopa toivotaan tuovan elämyksiä ja salattua tietoa. Sitä kautta etsitään myös paranemista ja jopa ansioita. Kyseessä ei ole tällöin Pyhän Hengen työ, vaikka sitä sillä nimellä kutsuttaisiinkin.

 

Tarvitaan myös erityistä lahjaa erottaa henget, eli se merkitsee ainakin sen havaitsemista, ettei ole kyse Pyhästä Hengestä lainkaan. Ilmapiirin on myös sallittava tämä arvostelu.

 

Jos kyse on sellaisesta toiminnasta väärässä hengessä, ettei siihen voi vaikuttaa avoimella arvioinnilla, on hylättävä hengellinen yhteys tuohon henkilöön tai liikkeeseen. Ei silloin voi olla kristillisessä mielessä yhteistyössä. Hengellinen yhteys tulee Kristuksen Hengen kautta lahjana. Samoin usein yhteisrintamaan asettuminen viestittää, että hyväksytään tuon toisen järjestön tai seurakunnan toiminta sen väärästä hengestä huolimatta.

 

Armolahjat kuuluvat mielestäni myös tähän aikaan. Silti olen siinä käsityksessä, että Kristus itse uuden elämän lahjoittajana on armolahjamme. Ensimmäisen ihmisen, Aadamin, lankeemuksen kautta tuli kuolema, tuomio ja kadotus. Mutta Jeesuksen Kristuksen kautta tuli armon ja vanhurskauden lahjan runsaus ja iankaikkinen elämä. Tämän vaikutti Jeesuksen sovituskuolema (Room. 5:15,16 ja Room. 6:23).

 

Näin en itse voi puhua ”Pyhän Hengen voimassa” elävistä karismaattisista yhteisöistä, koska missä on Kristus, siellä on Jumalan armo ja armolahja. Vain juuri paha tahtoo tehdä näitä jaotteluita Jumalan omien välille, ja luoda eriarvoisuutta ja kateutta. Paraneminen voi tapahtua ehtoollispöydässä tai hiljalleen Jumalan sanan hoidossa. Profetia saattaa sulautua opetukseen ja rukoukseen lähes huomaamatta. Seurakunta voi olla palveleva yhteisö hyvin arkisella tavalla.

 

 

 

Ihmisen asema ja olemus

 

Kun ymmärretään Jumala suurena ja ihminen pienenä, köyhänä, haavoittuvana ja erehtyvänä, ollaan Raamatun ilmoittamassa perustassa. Jumala on Luojamme, ihminen on luotu olento, sinänsä kyllä ihmeellinen ja jopa Luojansa kuvaksi ilmoitettu.

 

Ihmisellä on vastuunsa ja tehtävänsä tässä maailmassa. Ihmisessä on säilynyt myös halu luoda, tutkia ja leikkiä. Ihmisessä on seksuaalisuus, on halu muodostaa perhe. Samoin ihminen tahtoo olla yhteydessä muihin ihmisiin hyvin erilaisin tavoin.

 

Syntiinlankeemuksessa särkyi hyvin paljon. Ja silti myös säilyi hyvin paljon. Ja jos sekoitetaan nämä asiat, ollaan harhassa jo lähtökohdissa.

 

Itse ymmärrän Aadamin lankeemuksen seurauksen ihmisen hengellisenä kuolemana, erona ja kapinana elävästä Jumala-yhteydestä. Ja tällä on vaikutuksensa myös muuhun luomakuntaan.

 

Kuitenkin näemme lankeemuksen selvimmin epäuskona ja ihmisen itsekkyytenä, sekä keskittymisenä vääriin asioihin. Ihmisen aarteena on usein mammona ja himona hyvät kokemukset. Iankaikkisuus unohtuu. Ihmisen pahuus on nähtävissä hyvinkin eri tavoin myös meidän aikanamme.

 

Ihmisen lankeemus on aina näkynyt myös uskonnollisuutena ja erityisesti omiin tekoihin perustuneena kelvollisuutena. Tämä voi tapahtua jumalauskon tai ateismin nimissä.

 

Luonnollinen ihminen ilman Jumalaa, tai joskus itse ymmärtämättä Jumalan osuutta, pystyy erittäin monenlaiseen hyvään. Hän voi rakastaa, tehdä tiedettä, taidetta jne. Hän pystyy olemaan erittäin uskonnollinen. Mutta hän ei pysty näkemään syntiä, vanhurskautta, eikä tuomiota. On asioita mitkä vain Jumalan Henki tekee eläväksi. Kristuksen työ jää käsittämättä ja vastaanottamatta ilman Jumalan sanaa ja Jumalan Henkeä.

 

Oikeastaan on näkyvissä vain kaksi tietä ja tapaa, millä ihmiskunta pyrkii yhteyteen Jumalan kanssa, jos ei tahdota kieltää yliluonnollista ja yrittää näin pakoa, piiloutumista, mikä sekin on synnin seurausta. Eikö tässä näy Kainin tie ja Aabelin tie. Kyse on siitä voimmeko omilla teoillamme ja tekomme hedelmillä olla yhteydessä elävän Jumalan kanssa. Vai suostummeko Jumalan ilmoitukseen ja tekoon, Jeesuksen sovitusuhriin puolestamme, jota mielestäni Aabelin uhrikin ennakoi.

 

Kainin esimerkin vakavuus on siinä, että se kertoo uskonnollisuudesta, jolla ei ole hengellistä arvoa. Jumala hylkää sen täysin. Se hylätään, vaikka lausuttaisiin Herran nimi ja vaikka sitä kutsuttaisiin kristinuskoksi. Kaikki on asetettu Kristuksen lunastustyön varaan. Kristus tuntee vain omansa, ne, joissa on Hänen Henkensä. Mutta juuri nämä, pienet ja suuret, näkevät kerran Herran kasvoista kasvoihin. He pääsevät taivaalliselle hääaterialle.

 

 

 

Jumalan työ Kristuksessa

 

Laista ja mistään ihmislähtöisestä ei voinut tulla elämän tietä elämäksi, vaan siitä tuli päinvastoin kuoleman tie kuolemaksi. Jumala avasi hyvyydessään pelastustien, jossa ei ollut mitään ihmisestä lähtevää, ei mitään lain vaatimusta, ei mitään uskonnollista ponnistelua.

 

Jumalan oma pelastus on yksinkertainen. Jumala itse sovitti ihmisen synnin Poikansa kuolemalla. Syytön otti päälleen ihmiskunnan syntivelan. Kyse on yli ymmärryksen käyvästä armosta.

 

Tähän tehtävään tarvittiin taivaasta lähtöisin oleva ikuinen Jumala ja ihmiseksi tullut Jumalan Poika Jeesus Kristus. Aadamissa tuli lankeemus, mutta Kristuksessa uutena Aadamina lunastus ja anteeksianto, ikuinen elämä.

 

Uuden elämän omistaminen Kristuksen työssä tapahtuu uskon kautta. Uskomme Kristuksen kuolleen puolestamme pelastuksemme tähden, lahjoittaneen syntien anteeksiantamuksen, ja nousseen kuolleista. Kyse on todellisesta asiasta. Jumalan lapsen elämä ja Kristuksen Hengen elämä meissä on ihme ja lahja.

 

Puhumme mielen uudistuksesta ja Jumalan työstä meissä. ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2). Kuitenkaan uskon päämäärä ei toteudu ajassa. Tuossa käytetään “metamorphoo” -sanaa. Minulla on se käsitys, että se kertoo sen olennaisen muutoksen mihin meitä kutsutaan ajassa. Meitä kutsutaan muuttumaan mielemme uudistuksen kautta. Ymmärrän, että kyseessä on jo eräänlainen itselle kuolemisen tie. Se ei ole ajassa tie terveyteen, onnellisuuteen, vahvuuteen, vaan pikemminkin jo kuolemaa salassa, jotta voisi myös aikanaan tapahtua elämä aivan uutena ja konkreettisena.

 

Varsinainen ”metamorphoo” -sanan mukainen muutos eli metamorfoosi tapahtuu äkkinäisesti ruumiin ylösnousemuksessa, kuten tapahtuu perhosen lähtiessä valmiina kotelostaan. Perhosenkin kohdalla muutos on jo tapahtunut salassa ennen lentoon pääsyä. Tämä meidän lopullinen suuri muuttumisemme on mahdollista vain, kun Kristuksen elämä on meissä. Kyse on siis Jumalan omasta työstä, vaikka me olemme siihen kutsutut.”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu” (Room. 8:11).

 

Roomalaiskirjeen 7 luvussa näkyy hyvin selvästi ihmisen sisäinen kaksinaisuus. Voimme täysin rauhallisin mielin todeta Paavaliin ja Lutheriin yhtyen, ettei vanha ihminen meissä hävinnyt uuden hengellisen ihmisen syntymän myötä. Tämän kaltaista muutosta ei tapahdu uskoon tultaessa eikä uskonelämän aikana. Asian oikein ymmärtäminen vie meidät Lutherin vanhurskauttamisopin ytimeen.

 

Pelastuksemme jää lahjavanhurskauden varaan. Kyse ei ole jostain mystisestä muutoksesta itse ihmisessä. Olemme edelleen oman lihamme, maailman ja saatanan kiusausten alaisia. Olemme edelleen syntisiä ja syntiin taipuvaisia ihmisiä. Nyt kuitenkin sisäinen ihmisemme yhtyy siihen mikä tulee Jumalalta. Olemme toki muuttuneet suuresti. Nyt tahdomme kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja Raamatun sanoman ymmärtämisessä ja vastaanottamisessa. Kyse on uskonkuuliaisuudesta ja samalla aina armosta.

 

On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että saamme elää päivittäistä arkielämäämme tietäen mitä me olemme. Jos emme ymmärrä olevamme heikkoja, useasti sairaitakin ja edelleen syntiin taipuvaisia, alamme elää jonkinlaisessa hengellisessä valheellisuudessa. Tällöin jää puuttumaan arvioiminen, avoimuus ja nöyryys.

 

Usein valheelliseen hengellisyyteen liittyykin voimakkaat jännitteet. Siihen voi liittyä vaatimuksia myös siinä muodossa, että kehotetaan ottamaan uskossa vastaan terveys, tai houkutellaan ottamaan vastaan tulikokemus tai henki.

 

Raamattua tutkimalla löydämme, että tulee ottaa vastaan evankeliumi, sana, todistus Kristuksen työstä tai kehotustakin. Tätä tulee julistaa, ja tätä tulee ottaa vastaan. Jumala voi kyllä armossaan myös parantaa, mutta se ei saa olla julistuksen sisältö. Ei saa toimia niin, että sälytämme erityisiä uskolla paranemisen vaatimuksia muutenkin heikoilla olevien kannettavaksi.

 

Usein hengellisesti raitis on arkista ja tavallista. Siinä on lepo, rauha ja järjestys. Siinä huomioidaan lähimmäinen. Siinä annetaan ja pyydetään anteeksi ja armahdetaan keskeneräistä. Siinä on nöyryyttä.

 

 

 

Kristuksessa meillä on kaikki

 

Uskon ja pelastuksen perusta on alusta loppuun Kristuksen työ ristillä puolestamme. Tätä opiskelemme. Tähän juurrumme. Tässä lepäämme. Olemme Kristukseen kätketyt, ja Hänen Henkensä on meitä ohjaamassa. Meillä on suuri Ylipappimme, Jeesus Kristus, Isän oikealla puolella kirkkaudessa.

 

Vain näin opimme näkemään milloin yritetään tuoda rinnalle ihmisen työtä pelastuksen perustaksi. Vain näin opimme erottamaan sen, missä ihmisestä oleva ja Jumalasta oleva sekoitetaan keskenään.

 

Kristuksen työn merkitys ja uskonvanhurskaus ovat perusta. Kristuksen elävä osallisuus on ohjaamassa ja lohduttamassa meitä. Näin saamme oikean käsityksen Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ilmoituksesta.

 

Tämä on pohjana myös silloin, kun käsittelemme Pyhän Hengen osallisuutta, tehtäviä ja armolahjoja. Se tekee mahdolliseksi kristittyjen yhteyden. Kristuksesta käsin ymmärrämme myös Israeliin liittyviä asioita. Sama pohja säilyy ajatellessamme viimeisiä tapahtumia. Se säilyy ennen kaikkea myös perillä kirkkaudessa.

 

Suurin asia on pelkistettävissä lyhyeen muotoon. Kristus on Jumalan salaisuus, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (Kol. 2:2-3).

 

 

Kirjallisuutta

 

Luther, Martti: Katekismus, 1948

Peltola, Olavi: Ainutlaatuinen evankeliumi, 2001 PerusSanoma Oy

Pätiälä H.J. ja Kurvinen P.J.I.: Raamatullinen Uskonoppi, 1920

Rissanen, Eetu: Piirteitä Paavalin ihmiskäsityksestä, 1942 Synodaalikirjoitus Kuopion Hiippakunnan pappeinkokoukseen

Tiililä, Osmo: Historian Jumala, 1945 Kirjapaja sekä Viimeiset tapahtumat, 1953 WSOY

 

Ceta Lehtniemi

____________________________________________________

Healing Rooms -rukousklinikoiden taustoista

Ceta Lehtniemi

 

Suomessa järjestö on toiminut syksystä 2006 lähtien. Sen on tuonut Suomeen Susanne ja Markku Laitinen ja he huolehtivat myös koulutuksesta ja markkinoinnista. Järjestö on yhteydessä mm. suomalaiseen ”Viinitarha” srk-liikkeeseen (Viinitarha liikkeen perustaja oli John Wimber). Rukousklinikoita on keväällä 2008 seitsemällä paikkakunnalla ja valmistavaa toimintaa noin 20:ssä kohteessa. Järjestö on kansainvälinen ja sen keskuspaikka on Spokane, Washingtonissa. Johtaja on Cal Pierce. Idean isä on John G. Lake. (Talvella 2013 rukousklinikoita on Suomessa 27)

 

Yhdistyksen ilmoittama toiminnan visio

– Healing Room on kanava Jumalan parantavan työn ja eheyttävän rakkauden virtaamiselle sairaiden ylle Suomessa.
– Healing Roomissa eri seurakunnista tulevat Kristuksen palvelijat toimivat yhdessä.
– Healing Room varustaa kristittyjä olemaan Jeesuksen parantavan rakkauden kanavina.
– Nähdä Jumalan ihmeellisiä tekoja Suomessa niin että Jumala saa kaiken kunnian.

Metodit palvelutyössä

-Seurakuntien yhteiset palvelutiimit koostuvat Healing Room -työhön koulutetuista, seurakunnan valtuuttamista vapaaehtoisista. Tiimiläisillä on halu nähdä sairaiden parantuvan ja sidottujen ja masentuneiden pääsevän vapaaksi Jeesuksen nimessä.

-Tiimin jäsenet koulutetaan ja  haastatellaan ennen palvelutehtävän aloittamista. Tiimiläisen tulee olla kristittynä kypsä ja avoin Pyhän Hengen toiminnalle. Jokaisessa palvelutiimissä on kolme henkeä.
-Healing Roomin ilmoittama tavoite on saattaa Jumalan kunnia Suomeen niin, että uskovat eivät seuraa ihmeitä ja merkkejä, vaan ihmeet ja merkit seuraavat uskovia.

 

Taustalla miehet John G. Lake ja Cal Pierce

Yhdistyksen internetsivuilla kerrotaan varhaisesta Healing Room -toiminnasta. John G. Lake, ”Parantumisen mies” perusti Healing Roomit eläkkeelle jäätyään Spokaneen, Washingtoniin n.1915. Vuosina 1915-1920 julistettiin Spokane yhdistyksen antaman tiedon mukaan Yhdysvaltain terveimmäksi kaupungiksi Laken työn johdosta. Lääkäreiden keskuudessa John Lake ei kuulemma ollut suosittu, sillä Lake vei työllään lääkärien toimeentulon. Healing Roomit toimivat noin 1930-luvun lopulle saakka kunnes pikkuhiljaa kuolivat. Cal Pierce alkoi tutkia Spokanen kaupungin ja John G. Laken hengellistä historiaa 1990-luvulla ja koki, että Jumala kutsui hänet perustamaan Healing Roomin. Monien vaiheiden kautta 1999 avattiin ensimmäinen Healing Room -rukousklinikka täsmälleen samassa huoneistossa, missä John G. Laken palvelutyö oli toteutunut vuosisadan alussa. Tällä hetkellä maailmassa on toiminnassa jo reilusti yli 600 Healing Room -rukousklinikkaa.

 

Liitän tähän joitain yksityiskohtia siitä miten Cal Pierce sai haltuunsa John G. Lakella olleet parantamisen kyvyt. Cal & Michelle Pierce muuttivat Spokaneen. Cal kävi vuoden ajan kerran kuukaudessa John G. Laken haudalla rukoilemassa. 28.2.1999 hän aloitti 40 päivän paaston. Hän meni jälleen Laken hautapaikalle rukoilemaan ja koki Jumalan sanovan: Nyt on aika rukoilla, ja aika lähteä asiassa liikkeelle. Pierce koki, että Jumala halusi heidän kaivavan uudelleen esiin parantamisen lähteet Spokanessa. Cal kutsui ympärilleen esirukoilijoita ja alkoi harjoituttaa healing-ryhmiä valmiiksi. 22.7.1999 John G. Laken Healing Rooms Spokanessa avattiin uudelleen samassa huoneistossa, missä se oli 80 vuotta sitten.

 

Cal opettaa konferensseissa ympäri maailmaa, että Jeesus on sovitustyönsä yhteydessä hankkinut meille myös parantumisen. Kaikki ristin osa-alueet tulee hänen näkynsä mukaan saada sisältymään Kristuksen ruumiiseen. Pierce sanoo: ”Jumala on nostamassa lopunaikojen armeijan, jonka täytyy lähteä ulos teltoistaan ja marssia taisteluun ja ottaa talteen sato. Tämä armeija ei marssi taisteluun kainalosauvoilla. Sitä seuraavat merkit ja ihmeet.”

 

Mistä John G. Laken parantamistoiminta sai alkunsa?

John Graham Lake, (1870-1935), yleensä tunnettu nimellä ”John G. Lake”, oli liikemies, johon John Alexander Dowien parantamistoiminta teki vaikutuksen. Lake sai Pyhän Hengen kasteen Azusa-kadun herätyksessä ja on tullut tunnetuksi lähetystyöstään ja uskolla parantamistoiminnastaan. John G. Laken uran alussa hänen vaimonsa, jota hän syvästi rakasti, jopa jumaloi, sairastui henkeä uhkaavaan sairauteen. Koska Lakella oli takanaan jo koko ikänsä ollut kärsimystä ja menetystä, hän kieltäytyi hyväksymästä tätä, ja otti radikaalin askelen ja vei vaimon tapaamaan John Aleksander Dowieta. Dowiella oli mainetta erikoisena uskolla parantajana. Hän oli perustanut Zion Cityn, joka oli Illinoisissa, 50 kilometriä Chicagosta pohjoiseen, tämän parantamis-uskonsa ympärille. Kyseessä oli maallisen Jumalan valtakunnan rakentaminen. Dowien harha-askeleet eivät jääneet tähän. Sen lisäksi hän alkoi kuvitella olevansa Elia. Se tapahtui, kun muutamat henkilöt tulivat puhumaan hänelle asiasta. Dowie opetti parantumisen kuuluvan Kristuksen sovitustyöhön ja oli lääkäreitä ja lääkkeitä vastaan, koska hänestä Jumalan tahto oli, että sairaat paranevat aina.

 

Laken vaimo toipui, ja Lake vedettiin mukaan Dowien liikkeeseen, ja hänestä tuli lopulta yksi kirkon vanhimmista. Täällä hän alkoi harjoittaa ”jumalallista parantamista”. Vaikka Dowie hylkäsi helluntailaisten sanoman, alussa joukko helluntailaisia johtajia, mukaan luettuna F.F. Bosworth, saivat harjoitusta parantamistoimintaan Dowien alaisina. Dowie toimitti viikoittain ilmestyvää aikakauslehteä Leaves of Healing.

 

Spokane on maailmanlaajuisen toiminnan pääpaikka

Siellä järjestetään koulutusta, konferensseja ja healing -toimintaa.

Esim. syyskuun 10-13 pvnä 2008 järjestetään ”Spiritual Hunger Conference”. Pääpuhujat ovat piispa Joseph Garlington, Bill Johnson ja Cal Pierce. Joseph L. Garlington on suosittu puhuja Promise Keepers -järjestössä.

 

Mikä on Promise Keepers?

1990-luvun alkupuolen tietojen mukaan Latter Rain eli myöhäissade-oppi johti USA:ssa ekumeenisen ”sotilaallisen” järjestön luomiseen! Sitä kutsutaan nimellä Promise Keepers (Lupauksen pitäjät). Järjestö perustuu ajatuksiin ”Poikalapsen” syntymisestä seurakuntaan ja ”Jumalan lasten ilmestymisestä”. Lähtökohtana on Room. 8:19. Se on osoitus siitä, että yhden ainoan jakeen perusteella, sitä väärin tulkiten, voidaan eksyä mitä mielettömimpiin projekteihin. Nämä Ilmestyspojat (Manifest Sons of God, MSOG) uskovat, että Kristus inkarnoituu viimeisenä aikana seurakuntaan, mutta vain yhdistyneeseen seurakuntaan. Toinen lähtökohta järjestölle on oppi Joelin armeijasta (Joel 2:1–11). Tämä kaikkia kirkkoja edustava miesten armeija perustettiin, jotta Latter Rainin opetukset saataisiin markkinoitua USA:n kirkkoihin. Siihen kuuluu satoja tuhansia miehiä jo 1990-luvun alussa.

 

Promise Keepers -järjestön uutislehden mukaan miehet ovat tulleet yhteen täyttämään Joelin kirjan profetian, käymään sotaa. Järjestön ovat perustaneet John Wimberin viinitarhaseurakunnan (Vineyard) jäsenet. MSOG:n opetukset ovat nauruherätyksen perustana ja liittyvät Rodney Howard- Browneen. Promise Keepersien välityksellä nämä opit kulkeutuvat nyt kaikkien kirkkokuntien seurakuntiin. Perustamiskirjassa sanotaan, että järjestö on kirkkokuntiin kuulumaton, ylikirkollinen organisaatio, jonka tavoitteena on kunnioittaa raamatullista miehisyyttä ja motivoida miehiä Kristus-kaltaiseen miehisyyteen. Toronton nauruherätys levisi vuodesta 1994 alkaen kaikkialle maailmaan. Herätykseen liittyi erikoisia liikutuksia, huutamista, vapinaa ja lattialla ”likoamista”. Myös liikkeen outoihin oppeihin alettiin kiinnittää huomiota. Toronton herätys räikeine muotoineen hävisi melko nopeasti, mutta se elää yhä monen toiminnan taustalla. John Wimberiä voidaan pitää keskeisenä hahmona liikkeessä.

 

Toisena nimenä Spokanen ”Spiritual Hunger” konferenssissa on mainittu Bill Johnson. Hänet yhdistetään mm. New Wine -seminaareihin. Bill Johnson puhuu mm. Tukholmassa pohjoismaisessa New Wine – konferenssissa 24-26.4.2008 parantumisesta

 

Mitä on New Wine?

Tärkeä vaikuttaja New Winen takana on varhainen Vineyard-liike ja John Wimberin opetukset, jotka tulivat Englantiin sellaisten miesten kautta kuin David Watson ja piispa David Pytches. Painotus on Jumalan valtakunta-ajatuksessa, Hengen työssä ja Pyhän Hengen voimassa ja lahjoissa. Eheyttävään, vapauttavaan ja profeetalliseen toimintaan keskitytään. New Winen perusti v.1989 David Pytches, joka oli Chorleywoodin St. Andrewin anglikaanikirkon kirkkoherra Hertfordshiressa Englannissa. Davidin johdossa seurakunta kävi läpi voimakkaan hengellisen ”uudistuksen”, joka veti puoleensa tuhansia muita kirkkojohtajia, jotka halusivat oppia siitä mitä tapahtui. Tämä johti siihen, että David ja hänen puolisonsa Mary alkoivat järjestää vuosittaisia ”uudistuskonferensseja”. Näin syntyi New Wine. Myöhemmin muodostunut verkosto tukee kirkkoja ja niiden johtajia uudistumisessa. Tiedot ovat Ruotsin New Wine internetsivulta.

 

Yksi esimerkki Spokanen laajasta opetusmateriaalista

Spokanen Healing Rooms keskuksessa on myytävänä mm. T.L. Osbornin kirja ”100 jumalallisen parantamisen tosiasiaa.” T. L. Osborn kirjoittaa paranemisesta:”Raamattu kertoo sen totuuden, että meidät on parannettu jo Jeesuksen haavoissa, mutta tosiasia saattaa kuitenkin olla se, että parantuminen ei ole heti näkyvää. Parantuminen otetaan vastaan uskomalla totuuteen eli Jeesukseen, eikä tosiasioihin ja oireisiin. Parantuminen sairauksista ei ole itsestään selvä asia, sillä itse parantajan Jeesuksen täytyy olla paikalla. Kun otamme vastaan parantumisemme Jeesukselta, niin Jeesus tulee kirkastettua ja iloa ja riemua vapautuu pimeään maailmaan, sekä pimeys väistyy. Usko on luottamusta lupausten antajaan, että hän kykenee täyttämään lupaukset olosuhteista huolimatta. Meidän ei tule murehduttaa Pyhää Henkeä epäuskollamme, vaan kiittää ja ylistää Pyhän Hengen läsnäolosta.”

 

Joitain kohtia Suomen Healing Rooms -koulutuksen sisällöstä

• Parantava Jumalan sana, parantamisen ainekset, sairauksien juuret ja muodot
• Mitä Jeesus parantaa? Miksi Jeesus parantaa? Miten Jeesus parantaa? HR periaatteita
• Parantumisen esteitä, miksi kaikki eivät parane?  Olemmeko sairaita Jumalan kunniaksi?
• Pyhän Hengen läsnäolo rukoustyössä. Miten Pyhä Henki toimii tänä päivänä sairaan puolesta rukoillessa? Pyhän Hengen lahjat ja Hengen hedelmät
• Hengellinen auktoriteetti, kristityn auktoriteetti Kristuksessa
• Rukousta tulevien tiimiläisten ja jokaisen osallistujan puolesta

 

Oma huomioni kiinnittyy kolmeen ensimmäiseen kohtaan. En näe, että Raamatun pohjalta on tarkoitus tehdä tämän kaltaisia oppeja sairauksista ja parantamisista. Tähän liitetään Osbornin, Laken ja Piercen esittämä ajatus, että Jeesuksen ristin työn perusteella olemme jo parantuneet. Tämä ilmeni myös John Aleksander Dowien opeissa. Ihminen rakentaa sitten tämän jo sovituksen yhteydessä tapahtuneen parantumisen varaan erilaisia oppirakennelmia siitä miten parantuminen otetaan vastaan ja miten sen esteet poistetaan.

 

Voisimme puhua myös opista liittyen ”Jeesuksen läsnäoloon”. Tällä ymmärretään nykyisin tietynlaista tunnelmaa, johon päästään rukouksin ja ylistyksin, siis ihmisen suorituksin. Jeesus on kuitenkin luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun saakka. Saamme luottaa tähän enemmän kuin mihinkään, mitä me koemme ja aistimme. Juuri silloin kun emme mitään koe, on tärkeintä tietää, että Jeesus on kanssamme.

 

Jumalan lapseuteen liittyy yksinkertainen luottamus eikä parantamismenetelmien kehittäminen. Saamme rukoilla paranemista taivaalliselta Isältämme Jeesuksen nimessä. Käännymmehän Hänen puoleensa kaikissa elämämme tarpeissa. Voimme myös pyytää luotettavia uskovia rukoilemaan kanssamme tai pyytää öljyllä voitelua. Samoin voimme turvautua seurakunnan tai uskonystävien esirukoukseen.

Olen kuullut ja lukenut aidoista paranemisista, joissa on hyvin yksinkertaisesti vuodatettu sairauden tuoma hätä Jumalan, Isän, hoitoon. Yhden paranemisen tiedän tapahtuneen ehtoollispöydässä.

 

Kohta ”Hengellinen auktoriteetti” vie ajatukset mm. Kenneth Haginin virheelliseen opetukseen kristityn auktoriteetista. Osa väärästä vallan ja auktoriteetin opetuksesta perustuu tähän tuttuun Raamatun paikkaan lähetyskäskystä, Matt.28:16-20: … Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani…. Valtateologit väittävät löytävänsä näistä Jeesuksen sanoista ns. vallan delegoinnin. He ovatkin mielessään lisänneet yhden sanan, jota ei Raamatussa ole. Sana on: (Menkää siis) te samoin. Jeesus ei sano niin, vaan: Menkää siis ja tehkää! Tämä on hyvin yleinen selitys, jolla halutaan tukea vallan delegointioppia.

 

Yhteenvetoa Healing Rooms -toiminnasta

Healing Rooms toiminnalla on selkeät yhteydet ns. Toronton herätykseen (nauruherätykseen) ja toisaalta myös vuoden 1906 Azusa – kadun herätykseen. Aivan ilmiselvä ja erikoinen on yhteys John Alexander Dowiehen. Laken yhteys Dowiehen syntyi nimenomaan tämän elämän viimeisinä vuosina Zionin kaupungissa. Lake perusti parantumishuoneensa Spokanen kaupunkiin. Täsmälleen samoista tiloista alkoi Cal Piercen toiminta. Cal Pierce on kouluttanut maailmalle lukuisia healing-kouluttajia kuten Suomen Laitiset. Täällä Suomessa jokainen Healing Roomissa rukoileva käy läpi saman koulutuksen ja sen pitävät Susanne ja Markku Laitinen. Lopuksi jokaisen koulutettavan puolesta rukoillaan henkilökohtaisesti. Muulla tavoin koulutetut henkilöt eivät voi anoa pääsyä rukoilijoiksi.

 

Torontolaisuudessa ”siunaus” ja ”voitelu” levisi käsien kautta. Healing Rooms toiminnassa tällainen vastaava ketju löytyy rukouspalvelijoista aina Cal Pierceen asti. Healing Rooms työssä voidaan kuitenkin ilmoittaa työn isäksi ja lähdehenkilöksi John Graham Lake ja oikeammin se voisi olla John Alexander Dowie, kuten edelläolevasta näkyy. Klinikoille voi mennä rukoiltavaksi kuka vain kokee siihen halua tai tarvetta. Uskoa ei edellytetä. Hoitohuoneen seinässä lukee ”Jeesuksen läsnäolo”. Ylistyksellä ja esirukouksella pyritään saamaan aikaan Pyhän Hengen läsnäoloa.

 

Raamatussa varoitetaan olemaan liian kerkeä laittamaan käsiä ihmisten päälle. Samoin tulee olla myös varovainen siinä kenen käsien alle menee (1Tim.5:22). Nyt tässä Healing Rooms liikkeessä unohtuu kaikkinainen varovaisuus ja arvioiminen. Toiminta leviää vauhdilla seurakuntiin ympäri Suomea. Toiminnan ytimessä on sama hengellinen ja opillinen sisältö, mikä esiintyi Toronton nauruherätyksessä, kuitenkin ilman sen räikeitä ulkoisia vaikutuksia. Tämä seikka ei tee toimintaa yhtään sen vaarattomammaksi. Monet Raamatun vastaiset opit näyttäisivät olevan kytkeytyneenä toiminnan taustalle, kuten kirjoituksessani olen ottanut esille.

 

Varsinainen sovituksen sanan julistus syntien anteeksisaamiseksi jää Healing Rooms -toiminnassa syrjään, kun tavoitellaan parantamisia. Merkkien tulee seurata Sanan julistusta. Evankeliumin on oltava ensimmäisenä. Jumalan parantava työ ei myöskään ole missään vaiheessa tauonnut. Kirkoissa ja rukoushuoneissa on säännöllisesti rukoiltu sairaiden puolesta. Mielestäni Raamatussa ei puhuta evankeliumista irrallaan tapahtuvasta parantamisesta, jota voisi verrata rukousklinikka-toimintaan. Healing Rooms -järjestö osallistui syksyllä 2007 Hengen ja Tiedon (rajatiedon) messuille energiahoitojen rinnalla. Tämä jo sinänsä aiheuttaa epäselvyyttä ja hämmennystä muutenkin sekavassa erilaisia hoitoja tarjoavassa kentässä.

 

Lähteitä:

Paavo Hiltunen ”Torontoilmiö läpivalaisussa”, s.141

http://en.wikipedia.org/wiki/John_G._Lake

http://koti.phnet.fi/elohim/elamankerratopettavat.html

http://leavesofhealing.googlepages.com

http://www.kristitynfoorumi.fi/eiuutta2.htm

http://www.healingrooms.fi

http://healingrooms.com

http://www.healingrooms.fi/filearc/69_Healing%20Rooms%20-lehti%20%201_08%20.pdf

http://healingrooms.com//index.php?src=spiritualhungerconference

https://healingrooms.com/index.php?src=content&cid=3 

http://www.new-wine-finland.net

http://www.kairosnewwine.se

http://www.kolumbus.fi/pentti.mattila/Sivut/Parantuminen.htm

http://www.rajatieto.fi/fi/node/56

http://www.kristitynfoorumi.fi/menestysharha.htm

 

 Kaikkiin Healing Roomia koskeviin kirjoituksiini