Tuon tämän artikkelin omilta sivuiltani ”Kirjallisuus -hyvä kristillinen”: http://ceta.nettisivu.org/kirjallisuus-hyva-kristillinen/

 Lina Sandell -Päivä vain-

Kirjoittanut Astri Valen-Sendstad, suom. Mia-Lisa Alhbin, s.153, SLEY-kirjat

Otan lyhyesti kirjan nostamia ajatuksia esiin. En voi pitää tätä oikein kirjareferaattinakaan, koska tuon esiin niitä mietteitä, mihin yhdistän Lina Sandelliin muun tietoni kautta. Lisäksi kirja ei ole nyt vierelläni, vaan se on ollut luettavanani kirjaston kaukolainana. Kirjoitukseeni vaikuttaa myös Olavi Tarvaisen kirja ”Conformitas Christi -ajattelu Lutherin teologiassa”, sekä luonnollisesti C. O. Roseniuksen kirjat. Alkuperäisen ruotsinkielisen kirjan ”Blott en dag” vuodelta 1999 olen myös lukenut jo v.2000. Sen sain lahjaksi juuri sen vuoksi, kun tämän kaltainen evankelisuus liittyy fammuni hengellisiin taustoihin, joista olen ollut kiinnostunut.

 

Saan Jeesuksen huomaan

Saan Jeesuksen huomaan heittää
nyt kuormani murheineen,
kun raskaimman taakan, synnin,
hän otti jo harteilleen.
Sen tuomion Jeesus kantoi,
se hallita ei nyt saa,
kun Jumala Pojassansa
mun syntisen armahtaa.

Saan Jeesuksen huomaan heittää
nyt kaiken, niin käski hän.
Hän kaikesta huolen kantaa,
ja vie läpi elämän.
Niin saan joka päivä alkaa
mä pyytäen aamuisin:
”Mun kanssani ole, Herra,
niin kuin olit eilenkin.”

Lina Sandell 
Suom. Martti Ruuth
Siionin Matkalauluja 155

 

Lina Sandellin isän kuolemasta

Lina Sandell astui eräänä kauniina kesäiltana isänsä kanssa laivaan. He asettuivat yöpymään matkustajille tarkoitettuun hyttiin. Jonas Sandell luki illalla psalmin 77. Sen loppuosa ”Sinun tiesi kävi läpi syvien vesien”, ihmetytti Linaa. Hän kysyikin isältään tästä psalmivalinnasta, joka ei tuntunut sopivan oikein iltahetken tyyneen rauhaan. Hän sai tämän vastauksen: ”Aamulla voi olla toisin kuin miten sen illalla kokee.”

Seuraava päivä toi mukanaan loistavan auringon. Jonas Sandell oli aikaisin hereillä ja meni kannelle kokeakseen ihanan aamuhetken. Hän lähetti sanan myös Linalle, että tämä tulisi hänen luokseen.

Kun Lina lähestyi, isä ei malttanutkaan olla lähtemättä vastaan. Juuri kun hän oli kannelle johtavien portaiden ylimmällä askelmalla, tuli suuri aalto, joka kallisti laivaa äkisti. Jonas Sandell menetti tasapainonsa ja horjahti mereen.

Lina ehti nähdä muutaman kauhuntäyteisen sekunnin ajan isänsä aalloissa ennen kuin tämä hävisi näkyvistä. Jonas Sandellia ei löydetty pelastusyrityksistä huolimatta. Rakkaan isän menettäminen tällä tavoin oli Linalle erittäin raskasta.

Lina oli tuolloin alle 30-vuotias. Lähivuosina hän menetti myös sisarensa ja äitinsä. Seuraavaan lauluun tallentuu osa niistä tunteista, mitä hän koki isänsä kuolemaa seuranneina aikoina. Vain Kristus on kestävä kallio. Se kallio ei huku aaltoihin ja siinä on lohtu synnin tuskiin ja ahdistuksiin. Jeesuksesta tuli Linalle äärettömän kallis. Hänessä hän jaksoi katsoa eteenpäin.

On Jeesus nimi kallis

1. On Jeesus nimi kallis ja autuus ainoa.
Vain siitä synnin tuskiin saan aina lohtua.
Se kallioni vahva ei huku aaltoihin.
On lämmin turvapaikka nyt niin kuin eilenkin.

2. On Jeesus nimi kallis, se tulkoon turvaksi
niin onnenhetkissäni kuin taisteluissani.
Ja ainoastaan siinä saan olla voittaja,
kun pääsen taakoistani ja ahdistuksista.

3. On Jeesus nimi kallis, se kantaa taivaaseen.
On autuaitten kuoro, saan siellä kanteleen.
Voin laulaa voimakkaammin kuin täällä kiitosta:
Vain, Jeesus, nimelläsi on kaikki kunnia!

Lina Sandell 1861
Suomentaja: Johanna Ailio
Siionin Kannel 249

 

Hengellisistä taustoista oman ymmärrykseni mukaan

Lina Sandellin hengellisenä vaikuttajana oli isänsä ohessa mm. C. O. Rosenius, jonka julistuksesta on koottu mm. kirja Elämän leipää.

Lina Sandell julkaisi pieniä vihkosia, jossa oli opetusta lapsille hyvin herkällä tavalla. Vihkosten koko oli noin puolet pienestä kirjekuoresta. Hän merkitsi tekijätietonsa yksinkertaisesti L.S. Näin hän merkitsi myös lukuisat laulujen sanoituksensa ja runonsa.

Olen hämmästellyt Lina Sandellin tuotannossa sitä tasapainoa, mikä vallitsee Lutherinkin ajattelussa ’Kristus puolestamme’ ja ’Kristus meissä’. Jälkimmäinen tarkoittaa hyvin pitkälle sitä miten saamme olla puettuina tai kätkettyinä Kristukseen kaikissa vaiheissamme. Syvimmässä hädässämme tai ahdistuksessamme emme ole yksin.

Ristin kuoleman kärsinyt ja ylösnoussut Kristus on turvanamme ja meitä äärettömän lähellä tuntien kanssamme kipumme. Kristus kuin jakaa kanssamme surumme, ilomme, rukouksemme ja arjen askareemme. Näin Hän itse toteuttaa Henkensä kautta meissä hyvää työtään, ja uudistaa meitä. Tämä yhteys antaa myös toivon siitä, että meitä kerran odottaa pääsy perille taivaan kotiin.

Ja samalla voimme tunteistamme ja saatanan syytöksistä välittämättä aina turvata Kristuksen työhön puolestamme. Sovitustyö on täydellinen ja se on aina voimassa. Se on meidän haparoivan olemuksemme ja uskomme ulkopuolella toteutettu ja täytetty Jumalan aivoitusten mukaisesti.

Se on ikään kuin ’Isän sydämellä’. Jumala näkee Kristuksen vanhurskauden, kuuliaisuuden ja täydellisen puhtauden. Tätähän me tarvitsemme. Tähän joutui myös Lina Sandell turvaamaan. Moni hänen runoistaan hioutui ahdistuksessa, surussa ja Jumalan tahdon kyselyssä.

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Heikkous keskeisenä ajatuksena Korinttolaiskirjeissä

 

Koetelkaa itseänne -näetteko heikkoutenne ja Kristuksen tarpeenne

”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2 Kor. 13:5)  Tämä kohta puhutteli minua. Sen Paavali kirjoitti korinttolaisille. Voin kuvitella miten yllättäväkin tuo kehotus saattoi olla. Kuitenkin ehkä juuri tuossa seurakunnassa oli mennyt sekaisin ihmisen oma voima ja Jumalan voima. Paljon tapahtui seurakunnassa ja armolahjat toimivat, mitään ei tuntunut puuttuvan.

Paavali kirjoitti edellisessä jakeessa näin: ”…olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.”  Myöhemmin Paavali käyttää ilmaisua: ”Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.” Kenties tässä on hiukan ironiaakin mukana. Tarkoitus on kärjistäen tehdä selväksi se, että hengellisessä mielessä edistyminen tai täydellisyys tarkoittaa ihmisen heikoksi tulemista, sen näkemistä, ja ainoastaan Jumalan voimaa Kristuksessa.

Paavali sanoi samassa kirjeessä: ”Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.” (2 Kor.11:29-30) Itsensä tuntemiseen liittyy aina kipu siitä, että itsekin erehtyy, tekee syntiä niin lähimmäistään kohtaan kuin Jumalan edessä. Jopa Paavali tunsi myös tämän puolen heikkoudesta, näin ymmärtäisin.

Ihmisen oikeaa ja hyvää heikkoutta on sen tunnustaminen, että uskovanakin on jäänyt ja jää saviastiaksi. Silti jokaisessa Jumalan omassa asuu kallis Kristuksen Henki, Pyhä Henki. Meissä on armon ja totuuden Henki ja sinetti, joka on lupaus lopullisesta lunastuksesta ja voitosta. Kun hätäännymme siitä mitä olemme itsessämme, saamme aina nostaa katseemme Jeesukseen Kristukseen, joka on armahtajamme, mutta myös pyhityksemme. Jeesus on elänyt ainoana vanhurskaan ja synnittömän elämän. Saamme jättää aivan kaiken ristin juurelle.

 

Heikkous kuin johtoajatuksena Korinttolaiskirjeissä

Uudessa Testamentissa vuoden 1938 Kirkkoraamatussa on 37 kertaa sana ”heikko”. Näistä 20 esiintyy Korinttolaiskirjeissä. Ensimmäisessä kirjeessä heikkoutta käsitellään pitkin kirjettä 11 kertaa. Toisessa puolestaan Paavali kuin palaa heikkouden kysymykseen keskittäen asian ydinlauseisiin kirjeensä lopulla.

Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä tahdotaan jo aluksi erottaa ihmisen ja Jumalan viisaus tai heikkous toisistaan. Jotta ymmärretään oikein evankeliumi, tämän lähtökohdan on oltava aivan selvä. ”... me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” (1 Kor.1:23-25)

Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen luvuissa 8-11 Paavali selvittää sitä miten seurakunnassa tulee suhtautua heikkoihin ja heikkouteen. Tämän ymmärryksen tulee vaikuttaa myös käyttäytymiseen seurakunnan kokouksissa. Vahvat eivät saa halveksia heikkoja.

Vaikka tuo sana ”heikko” ei esiinny luvuissa, missä käsitellään rakkautta (luku 13) tai armolahjoja (luku 14), on se niissäkin löydettävissä koskien juuri ihmisen erehtyväisyyttä ja katoavaisuutta. Vain Jumalan rakkaus ja sana kestää. Ainoastaan Kristus on seurakunnan pää. Apostolin tehtävä on katsoa ja valvoa, että kaikki tähtää aidon evankeliumin esilläpitoon ja Jumalan korottamiseen.

”Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; …” (1 Kor.15:41-42)

Jotkut opettivat Korintissa kuolleitten ylösnousemusta vastaan. Voisiko asian ymmärtää myös siitä näkökulmasta, että tässä tunnustamme samalla nöyrästi maallisen elämämme heikkouden ja sen, että olemme vain tomua. Koko ihminen on katoavaisuuden alla, meillä ei ole edes hyvää ja kuolematonta ydintä. Ylösnousemuksemme on ruumiillinen, mutta kaikki on silloin uutta. Kristus on kuollut ja ylösnoussut esikoisena, meille tapahtuu jotain tämän kaltaista yksin Jumalan tekona.

Toisen Korinttolaiskirjeen loppu on erityisen kallis meille heikkouden kanssa kipuileville. Paavalilla oli ”pistin lihassa”, johon emme ehkä Jumalan armosta saa seikkaperäistä vastausta. ”Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” (2 Kor.12:8-9)

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Herzogin julistuksen ihmislähtöisyys

Käsittelen David Herzogin kirjaa Kirkkauden salaisuudet paljastetaan. Kyse on kritiikistä, joka nousee ennen muuta siitä, että näen kirjan sanoman hyvin ihmislähtöisenä. Juuri tämä altistaa mielestäni räikeän harhaan joutumisen. Kyse ei ole siis Herzogin tai häntä Suomeen kutsuvan tahon vilpillisyydestä. He ovat mielestään oikealla asialla, mutta eivät tätä väärään joutumistaan jostain syystä pysty näkemään. He tahtovat tehdä suuria Jumalalle Jeesuksen nimessä.

Eli tästä hengellisestä vikasuunnasta on pääasiassa kyse, ihmisen oletetuista valtuuksista yli hengellisten energioitten, valtojen ja voimien. Jumala on kuitenkin Raamatun mukaan Luojamme ja kaiken olevaisen ylläpitäjä. Sekä ihminen että enkelit ovat luotuja olentoja. Saatanakin on langennut enkeli, joka voi yhä näyttäytyä valkeuden enkelin hahmossa. Ihminen on syntiin langennut olento, joka on erehtyväinen ja syntinen myös aitoon, elävään uskoon tultuaan.

Toinen samansuuntainen, rinnakkainen asia, on siinä, millä tavoin luemme Raamattua. Kun karismaattisen liikkeen pääuomat kulkevat muualla kuin perinteisessä kristillisyydessä, arvioinnin pohjaksi tulee helpommin kokemuksellisuus. Raamatun tulkinta tapahtuu vaistomaisesti omien tuntemusten läpi. Myös liberaali teologia painottaa Raamatun inhimillisyyttä, mutta toisin tavoin. Äärikarismaattisuus painottaa Raamatun jumalallisuutta sanoin, mutta sen lähtökohdat vievätkin päinvastaiseen suuntaan. Se korottaa ihmistä sitä itse ymmärtämättään.

Aivan Herzogin kirjan ulkopuolelta tuon esille sen, että myös eräät teologit painottavat Paavalin Kristus-kokemusta. He eivät voi ymmärtää hänen syvällistä opetustaan synnistä, laista ja evankeliumista, vaan kokevat juuri Martti Lutherin nostaneen nämä asiat ilman perusteita keskipisteeseen. Vanhurskautuminen yksin Kristuksen ristin työssä ei tule näin ymmärretyksi oikein näissä teologisissakaan piireissä.

Minulle on sanottu jollain foorumilla, että minulla on Luther-silmälasit päässäni. Olen yhä sitä mieltä, että Lutherin Galatalais- ja Roomalaiskirjeiden selitykset ovat ”helmiä”. Ja silti myös Luther erehtyi kirjoittaessaan 180-sivuisen vastauksen  aikansa juutalaiseen kirjoitukseen. Karkeat virheet tosin olivat kirjoituksen loppupuolella. Tämä on sitten se lainaus Lutherilta, minkä myös David Herzog on löytänyt kirjaansa. Miksihän nämä asiat tahdotaan nyt nostaa keskusteluun?

Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, uusi ihmeiden ja merkkien aalto, toimii nimenomaan sellaista kristinuskoa vastaan, joka perustuu uskonvanhurskauden ymmärtämiseen Kristuksen työssä, lain ja evankeliumin erottamiseen, ja ihmisen pienuuden ja erehtyväisyyden tunnustamiseen. Tähän perinteiseen uskoon kuuluu mielestäni vankka joukko kristittyjä eri suunnista. Uskomme on ehkä usein väritöntä ja todistuksemme heikkoa. Opimme kuitenkin luottamaan arjessakin Jumalan armoon ja apuun. Sanaan ja Kristukseen juurtumisesta nousee kyllä hedelmää ajallaan ja usein hyvin huomaamattomasti. Koen, että tämä kristillisyys on nyt vastatuulessa ja jopa väheksynnän kohteena.

Ihmisen kyky luoda sanalla ja puhalluksella?

Tästä asiasta Herzog kirjoittaa useassa kohtaa. Otettuaan lainauksen Raamatun alusta (1 Moos 1:1-3) kirjoittaa Herzog luovien ihmeiden avaimesta. Jo se, että aletaan ottaa kuin mallia Luojasta voidakseen itsekin luoda, vie täysin harhaan. Jatko on Herzogin tekstiä. ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Tässä meillä on tärkein salaisuus, jonka voimme oppia luovissa ihmeissä toimimisesta. Kun Jumalan läsnäolo, Hänen kirkkautensa, alkaa liikkua paikan tai ihmisen yllä, voima ja tilaisuus luoville ihmeille on läsnä. Luovat ihmeet on vapautettava silloin kun Henki liikkuu tällä tavoin. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta, että useimmat meistä eivät ymmärrä sitä.” (s.58)

Ihminen on tuossa toimijana, ihmeiden vapauttajana. ”Jumalan Hengen läsnäolo” on karismaattisissa yhteyksissä ihmisen aikaansaama tila esimerkiksi ylistysmusiikin ja ”voiteluiden” kautta, tai nousemalla eri ”kirkkauden tasoille”.

Hesekiel 37: 8-10 äärellä Herzog sai oivalluksen miten kuolleet herätetään. Hengellisen maailman toimintaperiaatteiden tunteminen auttaa hänen mukaansa paljon, kun tulee hetki, jolloin meidän on toteltava Jumalaa tällaisessa tapauksessa, eli herätettäessä kuolleita. Ihmisen ihmishenki herättää  Herzogin mukaan kuolleen ruumiin henkiin. Eli on käskettävä henkeä palaamaan ruumiiseen profeetta Hesekielin ennustuksen mukaisesti. Tämän kaiken Herzog oivalsi kesken oman saarnansa. Ja asia tuli todistetuksi, kun hänen ystävänsä herätti tämän kuultuan kuolleen eloon viikon päästä. (S.130/131)

Samaa oivallustaan Herzog perustelee suusta-suuhun elvytyksellä. Hänen mukaansa suuhun puhaltaminen on kuin profeetallinen teko, joka herättää kuolemassa olevan. Sana ”elvyttää”, ”resuscitate”, tulee Herzogin mielestä samasta juuresta sanan ”herättää kuolleista”, ”resurrect”, kanssa. Herzog jatkaa varmuuden vuoksi, ettei hän tarkoita, että kaikki kuolleet voivat herätä henkiin, kun vain puhallamme henkeämme heihin. Kyse on hänen mukaansa profeetallisesta merkistä, tunnusteosta, joka antaa meile ymmärrystä siitä miten asiat tapahtuvat Hengessä. Kuitenkin Herzog sanoo, että Lopun ajassa suuria ihmisryhmiä herää henkiin, kun tavallinen Jumalan palvelija käskee hengen palata heihin. (s.133)

Huomaamme miten toimijana on kaiken aikaa ihminen itse. Näin on myös silloin, kun kerrotaan vaikuttajana olevan Pyhän Hengen. Jumalaa käsketään tässä kirjassa monin tavoin. Luther kirjoittaa Vanhan Testamentin saarnakokoelmassa seuraavaa Raamatun alkukertomuksesta. Hän sanoo, että hebrean kielessä tuulella ja hengellä on sama nimitys (ruach). Hän korostaa myös sitä miten jo heti alussa ilmaistaan Jumaluuden kolme persoonaa; sillä Isästä Pojan kautta ovat kaikki Pyhään Henkeen luodut. Pyhä Henki on jo aivan Raamatun alussa ja koko ajan Isän ja Kristuksen yhteydessä, ei erillään, eikä ihmisen käskettävissä. Jumala on Luoja ja toimija ja kaiken elämän antaja.

Enkelitkö herätysten apuna?

Sivulla 155 Herzog vakuuttaa, että Jumala on käyttänyt enkeleitä kaikissa suurissa herätyksissä. Herzog sanookin näin: ”Olen vakuuttunut siitä, että Pensacolassa Herran pyhyyttä edustava jättiläisen kokoinen enkeli on vaikuttamassa katumuksen hengen, joka johdattaa monet pelastukseen.

Hetkeä aikaisemmin Herzog oli kuvannut miten hänen ystävänsä oli nähnyt valtaisan enkelin täynnä kultaa. Herzog kuvaa enkeleitä myös kuin palvelutiiminään. Herzog käveli hengellisessä kokouksessa ihmisten joukossa, ja toiset joutuivat hurmoksiin, toiset vaipuivat lattialle. Toiset alkoivat itkeä ja vapista. Enkelit palvelivat näin ihmisiä David Herzogin mukaan. Mitä tätä tapahtumaa ennen oli julistettu? Tämä on tärkeää. Herzog oli todistanut yöllisistä enkelivierailuistaan. Okkultismissa on ymmärtääkseni tavallista se, että kuvataan erikoisia ilmiöitä. Tämä sitoo jollakin tavoin ihmisiä tuohon harhaan, ja avaa tietä uushenkiseen hengelliseen kokemusmaailmaan.

Ihmisen kokemusmaailma on myös Jumalan luomaa, niin myös koko ihmeellinen taivaallinen ulottuvuus, josta emme yleensä paljon tiedä. Paavalin saama ilmestys, Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen, Damaskon tiellä tapahtui kuin yllätyksenä. Samoin Raamatun kuvaamat enkelien palvelutehtävät ja ilmestymiset tapahtuivat täysin Jumalan tahdon mukaan ja ilman ihmisen omaa vaikutusta asiaan. Myös nykyisin saattavat vaatimattomat ihmiset kokea arjessaan jotain pyhää, jopa enkelien näkemisen kaltaista. Voimme olla kiitolliset, jos Jumala meitä voi näinkin vahvistaa ja lohduttaa uskossamme. On kuitenkin hyvä olla nöyrä näiden kokemusten edessä. Jumala yksin tietää, kenelle ne ovat hyödyksi ja kenen uskonelämää ne auttavat juurtumaan Kristukseen.

Herättääkö kultapöly juutalaisten kateuden?

Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. (Room. 11:13,14) Herzogin kirjan käyttämässä käännöksessä on sana ”kateuteen”.

Herzog selittää asiaa näin: ”Kun juutalaiset ovat nähneet ne ihmeet, joita Jumala tekee nykypäivinä -kultapöly, hampaiden kultapaikat ja kultakruunut – heissä on herännyt kateus. Ihmeet, merkit ja tunnusteot (jotka ovat kirkkauden ilmentymiä) ovat todistettavasti olleet tehokas väline juutalaisten tavoittamiseksi. Syy on varmaankin se, että ne ovat sen kirkkauden ilmentymiä, jonka he kerran tunsivat ja jota he jatkuvasti kaipaavat.” (s.211)

Eikö nyt pitäisi katsoa mikä oli Paavalin julistuksen ydin. Ei hän missään tinkinyt evankeliumista ollakseen jotenkin mieliksi juutalaisille. Ei Paavali myöskään tavoitellut ihmeitä. Jotkut juutalaiset nähdessään Jumalan armon toimivan myös pakanoiden keskuudessa, saattavat tulla johdatetuiksi Messiaansa luokse. Tämä oli Paavalin toiveena. Siksi evankeliumia ei saanut muuttaa toiseksi, mikä ei olisikaan enää evankeliumia.

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1 Kor.1:21-24)

Kukaan ei automaattisesti ole Jumalan lapsi esimerkiksi syntyperänsä mukaan. Kyse on aina kutsusta ja ristiinnaulitusta Kristuksesta. Herzog menee harhaan tarjotessaan kultaihmeitä ja muuta ajallista hyvää. Ehkä juutalaiset ovat olleetkin sen perään aina, mutta meidän pitäisi ymmärtää toimia toisin. Miksihän David Herzogilla on juutalainen nimi?

Kirjalla lennokas loppu

Ymmärrän osittain nuoren juuriltaan juutalaisen evankelistan purkauksia historian ja kirkkohistorian vääryyksistä juutalaisia kohtaan. En lähde niitä oikaisemaan enkä tutkimaan enempää. Olen itsekin surrut ja ollut kauhuissani juutalaisten vainojen vuoksi.

Sen kuitenkin panin surukseni merkille, ettei David Herzog käsitellessään tulevaa aikaa huomioinut millään tavoin Sakarjan 12 luvun jakeen 10 sanomaa: Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Kristuksen keskeisyys tulisi ymmärtää, samoin se ettei ilman Jumalan antamaa armon ja rukouksen henkeä tapahdu hengellisesti mitään iankaikkisesti kestävää ja arvokasta.

Herzog hehkuttaa uudelleen asetetuilla alkuseurakunta-ajan viroilla, juhlapyhillä, uudella voimalla, uudella yhteydellä. Hän kirjoittaa: Alkuseurakunta alkoi apostoleista, sitten tulivat profeetat, evankelistat, opettajat ja pastorit. Nyt nämä virat asetetaan ennalleen, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. (s.238)

Herzogin tulkinnan mukaan Jumala on luvannut antaa kevät- ja syyssateen yhtä aikaa. Tämän vuoksi sitten lopun ajan seurakunnan voima ja ihmeet olisivat suuremmat kuin alkuseurakunnan. (s.204)

Sulkia ilmaantui Herzogin kokouksissa Navajo-intiaanien reservaatissa Arizonassa. Intiaaniasiantuntijan mukaan noiden sulkien kaltaisia ei oltu ennen nähty maan päällä. Herzog on varma siitä, että sulat ovat yksi uusi merkki siitä, että Jumalan kirkkaus ja Hänen pyhät enkelinsä ovat heidän kanssaan.

Sulkien ilmoittama teologia jatkuu vielä. Herzog toteaa, että sulat ovat lähtöisin siivistä. Tästä hän päättelee, että he voivat seuraavaksi odottaa yliluonnollisia kyydityksiä: tempaamisia taivaaseen ja takaisin ja paikasta toiseen maan päällä. (s.243) Raamatusta on vaikea löytää mitään tämän kaltaista lupausta.

Psalmin 17 kirjoittaja pyytää: ” … kätke minut siipiesi suojaan.” Tämä sama ilmaus toistuu usein Vanhassa Testamentissa, kun pieni ihminen hakeutuu Jumalan turviin. Myös Jeesus sanoi tahtovansa koota Jerusalemin lapset ”niinkuin kana poikansa siipiensä alle”. (Luuk. 13:34) Surulliselta kuulostaa jatko: ”Mutta te ette ole tahtoneet.”  Onneksi meidän taivaallinen Isämme tietää kaiken mitä on ollut, mitä nyt on, ja mitä on tulossa. Menkäämme Hänen turviinsa, Hänen siipiensä suojiin.

Taustalla vaikuttava kirjallisuus:

– Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, uusi ihmeiden ja merkkien aalto, v.2013, David Herzog

– Conformitas Christi-ajatus Lutherin teologiassa, v.1943, Olavi Tarvainen

– Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, Martti Luther, 1912 Anton Uimonen

– Evankeliumi Paavalin mukaan, v.2003, Timo Eskola. Kirja käsittelee roomalaiskirjettä.

– http://www.sti/luennot/files/te031217.html

– Juutalaisista ja heidän vaiheistaan, Martti Luther. Suomentanut T.T.Karanko, 1939. Kyseessä on Helsingin Yliopiston verkkojulkaisu v. 2011 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf?sequence=2

– Edelliseen kirjaan liittyvä kirjoitus lisätty 10.6.: http://www.concordia.fi/lehti/2006/32006/4.htm

– KR 1933/38

David Herzogin kirjan kirjallisuusviitteet:

– Herzog David, Desperative for New Wine, Renew, 1998

– Johannes Paavali II, http://www.historyplace.com/speeches/pope-yad-vashem.htm Kyseessä on paavin anteeksipyyntö juutalaisilta.

– Joyner, Rick, Morningstar Ministries, Charlotte, NC. www.rickjoyner.org

– Luther, Martin, Juutalaisista ja Heidän Valheistaan. Wittenberg, 1543

– The Nicaean and Post-Nicaean Fathers, Vol.XIV. William B. Eerdmans Publishing Co., 1979, 54-55

– Wilson, Marvin, Our Father Abraham, William B. Eermans Publishing Co., 1991

Herzogin Suomen vierailun suosittelija on C. Peter Wagner

–

David Herzog on luontaistuotealalla

 

Kirjoitan aivan lyhyesti väliin siitä David Herzogista, joka ei ole superevankelista.
David Herzog on omien sanojensa mukaan elämäntapa- ja ravitsemusvalmentaja. Hän omistaa myös luontaistuotebisneksen.

Katsoin tuotteita, joita David Herzogin luontaistuoteyritys myy internetin kautta. Erityisesti paneuduin erääseen laihdutustuotesarjaan HCG 23 Day Weight Loss Protocol. HCG (Human Chorionic Gonadotroph) on hormoni, jota istukka erittää. Tämän hormonin osoittamiseen perustuvat nykyiset raskaustestit.

HCG:n käytöstä laihdutuslääkkeenä kerrotaan David Herzogin sivuilla laajasti. Kyseessä ei ole sivuston mukaan homeopaattinen lääke, koska nyt ei käytetä lukuisia laimennoksia veteen tai alkoholiin. Värähtelevä (vibrational) HCG säilyttää tämän ajattelun mukaan energeettiset ominaisuutensa toisella mekanismilla, ja se laimennetaan glyseriiniin. Kuitenkin menetelmä on lähellä homeopatiaa, koska tähän erittelyyn uhrataan tilaa niin runsaasti. Homeopatia myös selvästi hyväksytään hoitomuotona.

Tämä kaikki on kuitenkin aivan selvää uskomushoitoa vailla minkäänlaista lääketieteellistä näyttöä. Jos tuon erikoisen kuurin vaikutuksesta laihtuu, niin sama tulos olisi saavutettavissa muutenkin ilman tällaista suun kautta nautittavaa kallista luontaislääkettä. Valmiste itse asiassa sisältää aavistuksenomaisen hippusen proteiinia hormonin muodossa. Rahastuksesta tässä on kyse, mutta samalla liikutaan todella lähellä energiahoitojen ajatuksia.

 

David Herzogin isä on erään energiahoidon tohtori

David Herzogin isä on kirjan ”Kirkkauden salaisuudet paljastetaan” mukaan alfabiotiikan tohtori. Katsoin mitä ”alphabiotics” on. Kyse on uskomuksesta, että elämänenergia voi joutua epätasapainoon. Hoidolla pyritään löytämään tasapainoa ja vapauttamaan sisäisiä energioita ja voimavaroja. Kuvia katsomalla päättelin, että kädet ja ruumiin asennot liittyvät hoitoihin.

David Herzog kertoo kirjassaan myös isänsä uskoontulosta. Sain sen kuvan, että alfabiotiikan opiskelu tapahtui kristittynä. Tämä kaikki kertoo siitä, että Herzogit eivät ymmärrä, että he ovat koko ajan tekemisissä ”energioitten” ja energiahoitojen kanssa.

 

Energiaa koskevia ajatuksia ja oppeja

Uushenkisyydessä energian sanotaan olevan kaiken näkyväisen ja näkymättömän perusta maailmankaikkeudessa. Kun universaalienergian virrassa ruumiin läpi tulee tukoksia tai virtaus häiriintyy, seurauksena on tämän ajattelun mukaan sairaus tai heikkous. Parantaja aktivoi, tasapainottaa ja kanavoi universaalienergiaa. Huomataan sekin asia, ettei nyt puhuta lainkaan fysiikan energiakäsitteestä.

Kaikki ne hoitomenetelmät, joiden sanotaan perustuvan kosmiseen voimaan ja elämänenergiaan (universaalienergiaan), sisältävät myös hengelliset periaatteet. Kun ihminen on sidoksissa näihin energia-ajatteluihin, kristinuskon perusta hämärtyy jossain vaiheessa. Vaikka tällainen henkilö pitäisi itseään kristittynä, hän ei lopulta pysty ymmärtämään syntiä eikä siis myöskään tarvetta synnin sovitukselle. Jeesuksen Kristuksen ristin sovitustyö jää syvällisessä ja henkilökohtaisessa mielessä käsittämättä. Elämää ei enää ohjaa ajatus siitä, että ihminen elää armoa ja anteeksiantoa tarvitsevana elävän ja pyhän Jumalan yhteydessä.

Vähitellen ihminen ei voi myöskään olla aidosti heikko ja Jumalan apua tarvitseva, vaan hänestä tulee erilaisten voimien, energioiden ja valtojen tavoittelija ja ohjailija. New Agen energiaa käsittelevät termit on helppo muuttaa kuulostamaan aidosti kristillisiltä, mutta henki on eri. Samoin ilman Pyhää Henkeä ei voi käsittää eikä selittää oikein Raamattua. Heikko ja kiusattu voi ymmärtää toisia vajavaisia ihmisiä ja pyrkiä rakastamaan heitä arjen keskellä pienin ja lähes huomaamattomin teoin vailla mitään julkisuutta.

Juuri edellä olevat asiat vievät David Herzogin syvälle uushenkiseen tai okkultistiseen maailmaan. Vain tätä kautta voi edes hiukan käsittää hänen aivan hurjia enkelijuttujaan. Kyse on vaarallisesta kristillisyyden harhaliikehdinnästä. Palaan erikseen vielä kirjaan ”Kirkkauden salaisuudet paljastetaan”.

Ceta Lehtniemi

Lähdeviitteet:
http://www.amazon.com/David-Herzog/e/B0034PN5K0
http://www.sedonanaturals.com/SearchResults.asp?Cat=112
http://www.sedonanaturals.com/help_answer.asp?ID=21#242
http://www.alphabioticsacademy.com/Training_Program.php
http://ceta.nettisivu.org/nettikirjani-250s/

 

Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, David Herzog
Kirja-arvio 1. osa, kirjan alkupuoliskon herättämiä ajatuksia

Kirjan alaotsakkeena on Uusi ihmeiden ja merkkien aalto. Kirjan alussa käy jo esille se, että ihmeitten ja merkkien vapautuminen liitetään saavutettujen kirkkauksien tasoihin. Tällainen kehittyvä ja tasoihin luokiteltava kirkkaus puolestaan ei voi liittyä siihen tiehen, minkä Ihmisen Poika kulki jättäessään taivaallisen kirkkauden ja kunnian tullessaan ihmiseksi ja uhriksi puolestamme Golgatan ristinkuolemassaan. Herzogin kirkkauden kuvaus sopiikin paremmin okkultismin maailmaan, jonka käsitteisiin sopii hyvin jatkuva kehitys ja sen myötä ilmenevät ihmelahjat tai tietoisuuden avautuminen.

Kirjan sanoma liittyy myös kristillisyyteen, jossa voimme puhua imitaatiosta tai Jeesuksen esimerkin seuraamisesta (s. 39). Tähän liittyy usein myös maanpäällinen kuningaskunta-ajattelu. Jeesus Kristus ja Hänen pelastustyönsä on kuitenkin syvimmiltään meille lahja. Tällöin evankeliumi on ilosanoma, joka otetaan uskolla vastaan. Puhumme tällöin syntien sovituksesta ja Jumalan armosta, kun rikkomuksemme on annettu anteeksi.

David Herzogille kirkkauden ylempien tasojen ”merkit” ovat kultapöly, suihin ilmestyvät kultahampaat ja kokouksissa ilmenevä spontaani varojen antaminen kirkkauden tasoilla palveleville julistajille. Tällöin ilmenee kirjan kuvausten mukaan myös parantumisihmeitä ja muita yliluonnollisia asioita.

Kirkkauden kasvattamiseen liittyvät 1990- luvun loppupuoliskon ns. ”torontolaisuuden” ja sen jatkotapahtumien runsas kuvaus kirjassa. David Herzog on saanut vaikutteita ja hengen kosketusta mm seuraavilta tahoilta: Pensacolan herätys, John Kilpatric, Steve Hill ja Ruth Ward Heflin (ss. 43, 44, 92, 93, 94).

Äärikarismaattisuuteen kuuluvat kuvaukset yhä uusista Hengen aalloista ”herätyksineen”. Tällaisia uusia Hengen vuodatuksia ensimmäisen helluntain jälkeen ei Raamattu lupaa. Herzogin kirja ylittää monet muut aikaisemmin lukemani kirjat jonkinlaisella sokealla kiihkeydellään. Uutta kirkkauden tai voitelun tasoa etsitään ja tavoitellaan pysähtymättä tutkimaan Raamatun ilmoitusta asioista. Muiden äärikarismaatikkojen tapaan Herzog vakuuttelee, ettei saa tuijottaa siihen miten on ennen ollut. Kyseessä ovat aina uudet ilmiöt uudessa Hengen aallossa.

Kirja sisältääkin erikoista opetusta ”luovien ihmeitten maailmasta”. Sivulla 39 vakuutetaan: ”Raamattu kertoo meille, että suuria ihmeitä ja merkkejä nähdään viimeisinä päivinä.” Kuitenkin Jeesus varoittaa asiasta vakavasti: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (Matt. 24:24).

Arviointi hylätään eri tavoin. Herzog vakuuttaa, että uskon kautta saavutetussa kirkkaudessa tehdään luovia tekoja kuuntelemalla ja tottelemalla. ”Kun opimme puhumaan ennen kuin olemme ehtineet analysoimaan sanomamme mahdottomuutta, ihme on jo tapahtunut”, sanoo hän kirjassaan. Tätä verrataan Jeesuksen sanoihin Joh. 10:27: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.”

Sen hyväksyn, ettei profetoiva tai tiedon sanoja lausuva usein itse arvioi sitä, mikä on vaikuttava henki. Kaikkien muiden tulisi tehdä tämä arvio tunnollisesti. Samoin on arvioitava tilaisuus kokonaisuutena, eli ollaanko koolla oikeassa Hengessä lainkaan, ja puhutaanko oikein Jumalan sanaa. Tällainen arviointi on usein vaikeaa, koska tilaisuuksissa nostatetaan yhteistä innostuneisuutta ja liioittelua mm. ylistysmusiikilla ja kertomalla ihmeistä. Erityisen vaikea on tilanne silloin, kun kannustetaan harkitsemattomaan varojen lahjoittamiseen.

Mielestäni Herzogin kohdalla liikutaan niillä rajoilla, onko kyse rikollisesta toiminnasta. Tämä huoleni toki syntyy ajatuksesta, että lain pitäisi jotenkin suojella heikkoja yksilöitä petollisilta lupauksilta ja varojen keruulta. Eli en tunne rikoslakia lainkaan. Oma oikeudentajuni vain ei hyväksy tätä Herzogin kuvaamaa rahankeruuta.

Otan esimerkiksi Jeesuksen kylväjävertauksen. Luvun otsake on Vapaaehtoinen antaminen. Herzog opettaa kylvöstä kirkkauteen hyvin laajasti. Tämä tarkoittaa hänellä varojen antamista niille, jotka ovat saavuttaneet palvelemisen kirkkauden tasoissa, ja joiden kautta ilmenee ihmeitä ja paranemisia. Kirjassa lainaus kylväjävertauksesta löytyy sivun 104 alareunasta ja jatkuu seuraavalle sivulle. Sivulla 112 sanoo Herzog vielä: ”Koska kirkkaus on hyvää maata, sen mitä annat, saat takaisin moninkertaisena, 30-, 60-, 100-kertaisena.” Jeesus itse selittää vertauksen toisin. Siemen on Jumalan sana ja maaperä on ihmisen sydän. Vertauksen löydät Matt. 13: 8-23.

Ajan asettamien rajoitusten poistamista Herzog selittää turvautuen jälleen omalla tavallaan Raamattuun. Korjuuajat muuttuvat (1 Moos 8:22). Kirkkauteen kylväminen, eli ”kirkkauden tasoissa” palveleville julistajille antaminen ei noudata ajan rajoituksia. Otan kappaleen kirjasta sivulta 108: ”Sikäli kun tiedämme, Taivaassa ei ole meidän tuntemaamme aikaa. Siksi uusia rahaihmeitä tapahtuu lähes samalla hetkellä, kun ihmiset kylvävät kirkkauteen. Rahat alkavat välittömästi moninkertaistua heidän taskuissaan, lompakoissaan ja laukuissaan.”

Kirjan otsakkeen Lainata vai kylvää kirkkauteen alla otetaan esille Sananl. 19:17: ”Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa”. Luin mielenkiinnolla Herzogin selitystä. Se kuuluu näin: ”Annamme vähäosaisille siitä sadosta, jonka olemme saaneet kirkkauteen kylvämisen seurauksena.”  ”Jos kylvämme ensin palvelutöihin, joissa on kirkkaus, tulemme saamaan kylvömme takaisin moninkertaisena. Silloin pystymme antamaan saamastamme sadosta paljon enemmän köyhille ja tarvitseville.”

Eli tällä tavoin Herzog selittää Raamattua. Jeesus puhui antamisesta aivan toisin. Isä salassa näkee, ja palkitseminen jää Jumalan hyvien aivoitusten ja aikataulujen varaan. ”Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle” (Matt.6:3-4).

Kotimaa24 internetsivustolta löytyy seuraavia tietoja: Yhdysvaltalainen evankelista ja parantaja David Herzog puhuu heinäkuussa lähes 40 000 katsojaa vetävällä Helsingin Olympiastadionilla.Kaksipäiväisen Ihmeiden aika -suurtapahtuman järjestävät yhteistyössä Good News For Everyone (GNE) ja David Herzog Ministries, jotka kantavat yhdessä myös taloudellisen vastuun. Lisäksi tehdään yhteistyötä TV7:n kanssa, joka kuvaa ja näyttää kaikki tilaisuudet suorina lähetyksinä. Myös yksittäiset seurakunnat tukevat tapahtumaa. Järjestäjät ja yhteistyötahot ovat erilaisia karismaattisia seurakuntia ja järjestöjä. Puolet taloudellisesta vastuusta kantaa Herzogin organisaatio. Sitä, kuinka suuri stadionin vuokra on, GNE:n toiminnajohtaja Mika Jantunen ei halua paljastaa, mutta kertoo tapahtuman kokonaisbudjetin liikkuvan joissakin sadoissa tuhansissa euroissa.

David Herzogin kirjoja kustantaa uusi yritys KK-kustannus. Toistaiseksi se on julkaissut jotain seuraavilta julistajilta: David Herzog, Joshua S. Mills sekä Ruth Ward Heflin. Linja on äärikarismaattinen.

Kirjan edustama kirkkaus tarkoittaa kultahippuja, kultahampaita ja varojen antamista näille erikoisevankelistoille, jotka ovat saavuttaneet äärikarismaattiset kirkkauden tasot. Jumalan pyhyys ja Kristuksen evankeliumi ovat täysin toisenlaisia asioita ja arvoja. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen sovitustyötä, ja yhtyy kaikilta osin Raamatun ilmoitukseen. Kyllä uskon myös ihmeiden mahdollisuuteen. On kuitenkin muistettava, että ihmeitä voi tapahtua myös muissa uskonnoissa. Selittämätön asia, ihme, ei todista Jumalan puuttuneen tapahtumien kulkuun. Suurin ihme on se, että ihminen sydämessään uskoo evankeliumin sanan, ja saa jatkaa elämäänsä Jumalan lapsena juurtuen Kristuksen tuntemiseen.

Tietolähteet:

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/david-herzog-esiintyy-kesalla-olympiastadionilla/

http://www.kk-kustannus.fi/index.php/tuotteet

Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, David Herzog

KR 1933/38

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Tämä kriittinen kirja-arvostelu oli jo näillä kotisivuillani. Poimin vanhojakin kirjoituksiani tähän etusivulle ja poistelen niitä sitten vähitellen muualta.

 

Herra antaa teille kaupungin, Päivi Heikkilä

Kuva ja Sana 2011

 

Johdanto vie kirjan ydinajatuksiin

Kansilehdellä kirjaa mainostetaan esirukoilijan käsikirjaksi. Jos näin on, niin millaisista uusista asioista on kyse, koska kirjoittajaa sanotaan kaupunkirukouksen pioneeriksi? Kirjassa vedotaan monin paikoin Pyhän Hengen ilmoitukseen, ja tuodaan perusteluiksi uudella tavoin selitettyä Jumalan sanaa. Vaikutelmaksi jää kuitenkin suuri luottamus nykyajan profeettoihin, näkijöihin ja opettajiin.

Kirjan johdantosanat ovat Kristian Sandin, joka tunnustautuu Päivi Heikkilän ystäväksi. Sama ajattelutapa näkyikin kirkkaana jo Sandin omassa kirjassa ”Isän sylissä” (Sand, Ritva ja Kristian, Nokia Missio Kustannus Oy, 2007)

Johdannon toinen virke kuuluu: ”Koska tämän kansan kyky hallita omia asioitaan on muiden voimien vaikutuksesta heikentynyt, Jumala kutsuu nyt suomalaisia nousemaan uudelle uskontäyteiselle tasolle, joka voi muuttaa tämän kansan sydämen.”

Sekä Sandin oma kirja, että Heikkilän kirja perustuvat ns. profeetalliseen esirukoukseen. Siihen liitetään henkivaltakartoitus, tai toisella tavalla ilmaistuna paikkakunnan hengellinen kartoitus, hengellinen sodankäynti ja profeetalliset esikuvalliset teot (esim. tanssi, lippujen liehuttelu, soofariin puhaltaminen, rukouskävelyt jne.)

Sand toteaa Heikkilän kirjan johdannossa mm. näin: ”Mitä enemmän Suomen kristityt vapautuvat ja alkavat hallita Hengessä, sitä enemmän maata voidaan vallata rukouksessa askel askeleelta.” Kyse on suoraan menestysteologisten oppien soveltamisesta rukouselämään. Niissä oletetaan saatanan joukkoineen pitävän valtaa, ja tuon vallan olevan murrettavissa esimerkiksi juuri rukousponnisteluin. Lisäksi ajatteluun liittyy aina joidenkin kristittyjen saama erityinen hengellinen voitelu Pyhältä Hengeltä armolahjoineen, sekä apostolien ja profeettojen virkojen soveltaminen nykyaikaan Raamatun virkojen kaltaisella arvovallalla.

 

Kaupunkirukousta ja profeettoja

Päivi Heikkilä eteni kaupunkirukouksen kehittämisessä ns. ”sissiryhmänsä” kanssa. Ryhmä ei saanut vastustaa Pyhää Henkeä järjen päätelmillä tai ihmisylpeydellä. Tämä kuulostaa luonnollisesti oikealta, mutta se saa uuden näkökulman kirjaa tutkittaessa. Raamatussa lukee ”järjen päätelmät” kohdassa 2 Kor. 10:5: Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. Raamattu viittaa tässä Jumalan tuntemiseen ja kuuliaisuuteen Kristukselle. Heikkilän kirja korosti toisenlaista kuuliaisuutta. Läpi kirjan otettiin esiin ilmestystietoa ja profetioita ilman minkäänlaista arviointia. Ne nostettiin usein ainakin Raamatun sanan rinnalle, ja jopa sen yläpuolelle.

Samoin kirjassa korostettiin uudelleen esiintyviä apostolisen ajan virkoja (etenkin sivuilla 66-68). Otan pienen lainauksen kirjasta ”Evankelistan tehtävä kuuluu erityisesti kaupunkien valloittamisen toiseen vaiheeseen eli herätyksen apostoliseen toteutumiseen. Ensimmäinen vaihe on profeetallisen esirukouksen vaihe, jolloin kaupunki valmistetaan tuntemaan etsikkoaikansa. Tämän jälkeen Jumala herättää kaupunkia parannukseen ja pelastukseen voimallisten tekojen kautta. Tässä evankelistat astuvat mukaan kuvaan.” Ja paria lausetta myöhemmin: ”Jumalan Sanaa tulee tietenkin julistaa kaikkina aikoina eri vaiheista riippumatta. Tässä kuitenkin painotetaan Jeesuksen mainitsemaa kahta vaihetta: esirukousta kaupungin puolesta ja voimallisia tekoja herätykseksi parannukseen.” En oikein ymmärrä mihin Jeesuksen sanoihin Heikkilä viittaa.

Paavali kirjoittaa Ef. 6:19: …rukoillen… minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,… Miten selkeää ja yksinkertaista onkaan Paavalin teksti verrattuna tähän kirjaan, mitä tutkin. Samoin Jer. 29:7 kehottaa ihan yksinkertaisesti rukoilemaan Herraa sen kaupungin puolesta, mihin meidät on lähetetty.

Kirjassa tulkitaan aivan uudella tavalla Raamatussa moneen kertaan esiintyvä kehotus arvostella esiin nostettuja sanomia. Siellä kehotetaan jopa päällekkäiseen kielillä rukoiluun rukouskokouksissa. Kirjassa sanotaan myös, että Iisebel vihaa profeettoja, koska profeetat tuovat ilmoitusta Jumalalta ja näyttävät kansalle suuntaa (s.68), ja tämä ajatus sovelletaan sellaisenaan nykyaikaan. Karismaattisten kirjojen yleisen tavan mukaisesti varoitetaan s. 70: Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni (1 Aik. 16:22).

Vuonna 2008 oli kevättalven muutamana kuukautena Floridassa Todd Bentleyn äärikarismaattinen liikehdintä, ja Päivi Heikkilän järjestöstä (King’s House) oli linkki sinne. Hän on toiminut hyvin johdonmukaisella tavalla suosien äärikarismaattisia julistajia, ”parantajia” ja ”profeettoja”. Me jotka pyrimme arviointiin, emme osoita toiminnallamme vihaa. Tämä on yksi laiminlyöty tehtäväalue seurakuntaruumiissa. Meitä on kovin harvoja, jotka näemme tämän tehtävän omaksemme ja uskaltaudumme palvelemaan.

 

Sovitusteosta ja sovituksen virasta

Päivi Heikkilä kirjoittaa, että Jumala antoi meille anteeksipyynnön lisäksi mahdollisuuden myös sovitustekoon. Hän kirjoittaa, että meille on annettu sovituksen virka, ja me tiedämme, että Jumala on jo ilmoittanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa antavansa synnit anteeksi niille, jotka tunnustavat ne ja katuvat. Näin kaupunki tulee parannetuksi menneisyydestään, ja Jumalan armo pääsee vaikuttamaan muutosta, päättelee Heikkilä sivulla 76. Tämä ajattelu on johtanut siihen, että etsitään menneisyydestä vääryyksiä ja pyydetään niitä anteeksi. Yhtenä esimerkkinä sovituksesta oli rukousmatka Pohjois-Irlantiin pyytämään anteeksi viikinkien tekoja. Sivulla 78 sanotaan: ”Tunnustamalla esi-isien synnin ja pyytämällä sitä anteeksi kukistimme vihollisen vanhan alttarin, jolla oli vuodatettu viatonta verta.”

Sovituksen virka tarkoittaa ymmärtääkseni yksinkertaisesti sitä, että kuulijaa kehotetaan julistetun evankeliumin sanan kautta ottamaan vastaan syntien anteeksianto. Olisikin hyvä keskittyä Kristuksen meille lahjoittamaan sovitukseen. Esirukoukseen voi liittyä myös laajempi synnin tunnustaminen ja suru esimerkiksi omassa maassa harjoitetusta synnistä, mutta kaikki tapahtuu yksinkertaisella ja nöyrällä tavalla hiljaisuudessa Jumalan edessä.

 

Yhteiskristillistä, karismaattista ja ympärivuorokautista

Heikkilä kehottaa ympärivuorokautiseen ja yhteiskristilliseen rukoukseen. Perusteluna näille ”ylistys- ja rukousvartioille” on lähinnä Jumalan Moosekselle antama käsky polttouhreista (3 Moos. 6:8-9, 12-13). Muita paikkoja on Luuk. 18:7 ja eräät Nehemian kirjan kohdat. Samoin hän nostaa monessa kohdassa esille suuret kokoukset. Erityisen arvon Heikkilä antoi Turun Kristus-päivälle v. 2008, joka kokosi ”Jumalan armeijan” vaakunalippuineen yhteen eri puolilta Suomea. Hän vertaa tuolloin Kansan raamattuseuran palveluksessa ollutta tapahtuman johtajaa, Hannu Hatanpäätä, hengelliseksi Mannerheimiksi.

Raamatussa puhutaan rukouksesta hyvin monella tavoin, ja yleensä kiinnitetään huomio sydämen asenteeseen ja tiettyyn aitouteen. Hiljaisille, köyhille ja yksinäisille on luvattu paljon rukouksen kautta. Kenenkään ei tarvitse vastoin oman sisimmän kehotusta osallistua minkäänlaiseen yhteiskristilliseen, saati karismaattiseen rukoustoimintaan.

Joissain kohdissa Heikkilän kirja menee pelottavaksi. ”Yhteys ja yksimielinen rukous on meille vaikeaa siksi, ettemme ole halunneet kuolla itsellemme ja meillä on yhä kaikenlaisia omia mielipiteitä ja kannanottoja. Herra haluaa meidän kasvavan aikuisuuteen, niin että mielellämme antaudumme sen henkilön johdon alle, jonka Herra on kuhunkin tehtävään valinnut, ja suostumme Pyhän Hengen johtoon hänen kauttaan.” (s.142) ”Meidän on mahdollista nöyrtyä yhteyteen ja alamaisuuteen toisillemme Kristuksessa, niin että Kristuksen ruumiin jäsenet voivat toimia yhdessä Jumalan asettamien palveluvirkojen johtamina ja Hänen järjestystään seuraten. Näin Hän voi valmistaa meistä rypytöntä ja tahratonta morsianta Pojalleen, ja me saamme iloita keskuudessamme vanhurskaudesta, rauhasta ja ilosta.” (s.67).

 

Perinteinen uskonnäkemys turvaa Kristukseen

Yhteyden perustana voi olla ainoastaan Kristuksen ristin työ puolestamme. Jeesus korosti täydellistä yhteyttään Isään. Tämä on sitä yhteyttä mitä Pyhä Henki lahjoittaa. Se on tarjolla jokaiselle Jumalan lapselle, missä hän onkaan yksin tai muiden kanssa. Tässä Hengessä saamme rukoilla, huokailla ja kiittää. Saamme heittää murheemme Hänen päälleen, joka jaksaa kantaa ne. Rukoillaan toki myös kaupunkiemme puolesta, samoin evankeliumin etenemisen puolesta.

Täällä eläessämme olemme aina Kristuksen työn varassa. Rypyttömyytemme on sitä, että Isä katsoo meitä Poikansa sovitustyön kautta. Saamme kokonaan erottautua näistä äärikarismaattisista vaatimuksista, mitä Päivi Heikkilän kirja edustaa.

Heikkilä on käynyt Oral Robertsin yliopiston alaisen raamattukoulun USA:ssa. Hän palvelee kirjan takakannen mukaan profeetallisessa voitelussa ja korostaa palvelutyössään Jeesuksen Kristuksen kuninkuutta ja Pyhän Hengen voimaa. Me voimme valita toisin, kuten myös Paavali teki. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1 Kor. 1:18). Saamme myös Pietarin tavoin luottaa pääsevämme pelastukseen uskon kautta toisen voimasta, itsessämme loppuun saakka viallisina ja tahraisina. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana (1 Piet. 1:3-5).

Muistetaan toisiamme rukouksin, jotta voisimme tänä levottomana aikana juurtua sanaan ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa.

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Suostu elämään, Rukoilijan matka kehältä keskukseen, Richard Rohr

Kotimaa-Yhtiöt Oy / Kirjapaja 2007

Kirjoittajan ja kirjan esittely: Richard Rohr on maailman tunnetuimpia hengellisiä opettajia, kirjailija, fransiskaanipappi ja erakkomunkki, joka on perustanut New Mexicoon ’Center for Action and Contemplation’ nimisen keskuksen. Rohr on suosittu puhuja myös kansainvälisissä enneagrammikonferensseissa.

Kirjan keskeiset ajatukset ovat tiivistettyinä kirjan takakannessa. Richard Rohr sanoo, että elämme elämäämme ikään kuin kehällä, reunamilla, vailla kosketusta sisäiseen keskukseen. Suureen muutokseen on kaksi tietä: rakkauden ja rukouksen tie sekä kärsimyksen tie.

Rukouksen tulee Rohrin mukaan johdattaa meidät mielen, sanojen ja ajatusten tuolle puolen -niin avaraan paikkaan, että Jumalalla on mahdollisuus astua sisään. Hiljaisuudessa pyritään kokemaan Jumala: ”Istun tyytyväisenä kuin lapsi äidin sylissä. Istun ja odotan, kunnes tuo totuus on koko olemuksessani.”

 

Kirjoittajan suhtautuminen kritiikkiin

Kirjaa lukiessa voi todeta sen, että kirjoittaja on törmännyt myös kriittisesti ajatuksiinsa suhtautuviin ihmisiin. Eriävät ajatukset Rohr selittää mielellään johtuviksi ihmisten peloista ja ahdistuksista. Toinen mahdollisuus liittyy arvioijan kehityksen alhaiseen tasoon. Näin kirjailija hämmästyttää lukijansa ilmoittamalla edustavansa totuutta ja ainoaa oikeaa evankeliumin ymmärtämistapaa.

Kirja kertoo, että sosiaalipsykologi Lawrence Kohlberg teki aikanaan tutkimuksen moraalikehityksen vaiheista. Hän huomasi miten vaikeaa on erityisesti moraalisen ja hengellisen todellisuuden näkeminen. Hän päätyi siihen, ettei meille ole mahdollista ymmärtää kuin omaa kehitystasoamme tai korkeintaan yhtä sen yläpuolella olevaa tasoa. Juuri tähän kirjan mukaan törmäämme evankeliumia julistaessamme. Kohlbergin luokituksen mukaan Jeesus edustaa selvästi kehityksen tasoa kuusi. Monien ihmisten omatunto ei ole vielä selviytynyt ensimmäisestä, toisesta tai kolmannesta tasosta. Heiltä puuttuu kirjan mukaan monimutkaisempi, vaativampi moraalinen käsityskyky.

”Minun on täytynyt hyväksyä tämä joiltakuilta, jotka hyökkäävät saarnojani ja opetuksiani vastaan”, kirjoittaa Rohr kirjassaan ja jatkaa: ”He eivät voi käsittää, mistä evankeliumissa on todella kyse. Tässä suhteessa heillä on selvästi vielä kasvunvaraa.” Valtaosa ihmisistä jää kuulemma moraalikehityksen alemmille tasoille ja heille tulee antaa anteeksi Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Rohr sanoo, että Jeesuksen evankeliumi tulee aina jäämään vähemmistön asemaan aivan kuten juutalainen, islamilainen tai buddhalainen mystiikka.

 

Suuren mysteerin koskettaminen yhteistä kaikille uskonnoille

Jo näin alkuvaiheessa kerron heti, että Richard Rohrin ilmoittama evankeliumi ei sisällä mitään ajatusta Jeesuksen ristinkuoleman uhri- tai sovitusluonteesta. Samoin hän näkee kristinuskon täydentämässä muiden uskontojen ilmoitusta. Kaikki uskonnot ovat kuin yhteiseen kohteeseen osoittavia sormia.

Kontemplatiivisen rukouksen ja elämäntavan kautta Jumalan kohtaamisesta ja läsnäolon tietoisuudesta tulee keskeinen asia ja siten myös harjoittajalleen totuus. Tämä yhteinen kokemustausta ja ajattelutapa vie väistämättä yhteyteen ja vuoropuheluun kaikkien muiden uskontojen kanssa.

Lainaan kirjasta: ”Kontemplatiivisen rukouksen ihmisissä on suvaitsevaisuutta, koska he täydellisen Jumalan kohdattuaan ymmärtävät asioiden katoavaisuuden ja oman mielensä rajallisuuden. Tämä on nöyrtymisen ja kenties kärsivällisyyden seurausta.”

Rukouksen ja hengellisen etsinnän on kirjan mukaan tarkoitus nähdä todellisuuden luonne. Sen pohjalla on aina hyvyys. Kaikki perustuu näin lopulta rakkauteen. Mielestäni kirja kuvaa nimenomaan kaikkien meditatiivisten kokemusten yhteistä luonnetta mm. seuraavassa: ”Valaistuminen tarkoittaa suuren mysteerin näkemistä ja koskettamista. Kosketamme suurta kertomusta, näemme tosiolevaisen. Jeesus kutsuu sitä taivasten valtakunnaksi ja Buddha valaistumiseksi. Sekä buddhalaiset että hindut puhuvat nirvanasta. Filosofit saattaisivat kutsua sitä Totuudeksi. Useimmat meistä kutsuvat sitä yksinkertaisesti rakkaudeksi.”

Edellä olevasta näkee sen, että kontemplatiivinen kristillisyys löytää yhteyden muihin kontemplatiivisiin ja filosofisiin uskontoihin, mutta siltä puuttuu kenties yhteys perinteiseen kristinuskoon, jossa evankeliumi tarkoittaa uskomista Jeesuksen ristin sovitustyöhön ja tätä kautta lahjoitettuun Pyhän Hengen osallisuuteen. Minulle matka kehältä keskukseen tarkoittaa juuri edellä olevaa, Kristukseen keskittymistä. Samoin näen evankeliumin siten, että sille avautuminen ei kysy mitään erityistä moraalikehityksen tasoa. Usein juuri yksinkertaisen evankeliumin vastaanottaminen vasta kohottaa myös ihmisen moraalista tasoa.

Vaikka näen perinteisen kristinuskon ja kontemplatiivisen uskon välillä sovittamattoman ristiriidan, niin pyrin paneutumaan syvemmin Richard Rohrin sanomaan. Mitä hän tarkoittaa matkalla kehältä keskukseen? Tiedän, että kaiken oikein ymmärtäminen ei minulta onnistu erilaisen uskonnäkemykseni vuoksi, juuri siksi, että ajattelen hyvin Kristus-keskeisesti ja sovituskeskeisesti. Samoin pidän Pyhän Raamatun arvovaltaa täysin erilaisena kuin muiden uskontojen ja uskomusten tuottamalla kirjallisuudella on. Väitän siis, että ero on hengellisissä näkemyksissäni eikä moraalisessa tasossani. Ellei sitten joku pidä juuri tätä ajatteluani epämoraalisena. Onhan käsitykseni totuudesta täysin toinen kuin Richard Rohrilla.

 

Ajatuksia Jumalan läsnäolosta

En voinut olla ihailematta kirjoittajan tapaa kuvata Jeesuksen ihmiseksi tulon herättämiä ajatuksia. Me kristityt olemme ainoita, jotka uskomme Jumalan täyteen fyysiseen lihaksitulemiseen. Jeesus on kirjoittajan kuvauksen mukaan meille yhtä aikaa koko mysteerin vertauskuva ja täydellinen synteesi. ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol.2:9). Tästä huolimatta kristinusko on häätänyt ruumiillisuuden jonnekin kauas pimentoon. Rohrin mukaan Jeesus näytti meille, että juuri tähän inhimilliseen ja tämän puoleiseen kokemukseen meidän tulee luottaa.

Lainaan kirjasta: ”Ihastelemme taivaaseen nousemista, tietoisuuden kohonneita tiloja ja moraalista täydellisyyttä. Samalla Jeesus yksinkertaisesti vain tulee ”ja asuu meidän keskellämme”.

Mihin tuo edellä kuvattu yksinkertainen Jumalan lähellemme tulo katoaa, kun kirjoittaja esittää sanattoman, kontemplatiivisen rukouksen välttämättömyyttä, jotta pääsemme tietoisiksi Jumalan kannattelevasta läsnäolosta ja kokemaan sitä. Kontemplatiivisuus on kirjoittajan mukaan tapa olla ajattelematta. Se vie kuulemma sanojen tuolle puolelle. ”Rukouksen tulee johdattaa meidät mielen, sanojen ja ajatusten tuolle puolen – niin avaraan paikkaan, että Jumalalla on mahdollisuus astua sisään.” Ja juuri joitain sivuja aiemmin saimme lukea, että Jeesus yksinkertaisesti vain tulee ”ja asuu meidän keskellämme”.

Raamatussa on lohdullinen sanoma Jumalan läsnäolosta, joka ei esitä meille vaatimusta itsensä tyhjentämisestä ajatuksista ja sanoista. Ajattelemmekin usein rukouksen alussa kiitollisuudella Jeesuksen ristin työtä. Meille kerrotaan Sanassa miten voimme puhua Isällemme ja heittää murheemme Hänen päällensä. Rukouksessa juuri lausutut sanat luovat yhteydentunteen Jumalan kanssa. Toki siihen usein liittyy hiljainen lepääminenkin ja tavallaan kuuntelukin. Siinä voi myös kirkastua uusia ajatuksia mieleemme.

 

Kirjan sanomasta

Kirjassa on joitain asioita sanottu tavattoman hyvin ja lyhyesti. Otin niistä muutaman ylös.

”Meidän ei pidä pyristellä eroon ahdistuksesta ennen kuin olemme ottaneet vastaan sen tuoman opetuksen.” ”Ihmisen tehtävänä on oppia laskeutumaan, menemään alas ’asioiden kyyneltasolle’ asti.”

”Kun Jumala on auttajamme, voimme muuntaa surumme voimaksi ja jopa iloksi. Muutoin vain tartutamme surua ympäristöömme.” ”Rukouksen ihminen on lopultakin ihan yksinkertaisesti kuvattuna henkilö, joka kykenee itkemään sydämensä pohjasta ja nauramaan vatsansa pohjasta asti.”

Kirja on erittäin laaja kuva kontemplaatiosta. En voi tilan puutteen vuoksi keskittyä siihen, vaan pyrin tuomaan esille jotain kirjan hengellisestä sanomasta.

Rohrin käsityksen mukaan maailma on hyvä. Jumala on kaikissa ja kaikessa läsnä, myös kärsimyksissä ja ristiriidoissa. Meidän on vain vaikea kokea tätä Jumalan läsnäoloa. Tavallaan maailma ei tässä mielessä tarvitse sovitusta. Me sen sijaan tarvitsemme kirjan mukaan kontemplatiivisen, sanattoman kokemuksen Jumalan läsnäolosta.

Lainaan kirjailijaa: ”Elämäni ei kerro vain minusta. Se on osa paljon isompaa virtaa, jonka nimi on Jumala. Arvelen, että usko tarkoittaa juuri kykyä luottaa virtaan – ja rakkauteen.””Usko kykenee luottamaan virran olemassaoloon, eikä virtaa sen vuoksi tarvitse pakottaa tiettyyn suuntaan. Virta virtailee, ja me olemme sen keskellä. Virta on Jumalan ihmeellinen rakkaus – ei siis tarvitse pelätä.”

Tämä luvun otsake oli ”Hengen virta”. Näin saamme kirjan kehottamana kuin irrottautua erilaisista siteistä ja heittäytyä Hengen virtaan. Raamatun mukaan kuitenkin Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh.16:8). Myös käytännön kokemus Hengessä vaeltamisesta on se, että joudumme usein kulkemaan maailmassa vastavirtaan.

 

Joitain lainauksia Jeesukseen liittyen

”Jeesus kehottaa toistuvasti evankeliumeissa:’Älkää pelätkö’. Hän sanoo, että maailma on kauttaaltaan hyvä. Voit luottaa itseesi, koska Jumala luottaa sinuun.”

”Jos Jeesus paljastaa millainen Jumalan sydän on meitä kohtaan, nämä uutiset ovat meille todella hyviä.”

”Kun käsitämme anteeksiannon, käsitämme kaiken muunkin. Englannin kielessä rakastua -verbiin liittyy ajatus putoamisesta: ’fall in love’. Anteeksianto on melkein sama juttu: putoamme Jumalan rakkauden mysteeriin.”

Edellä oleva ei kaipaa mihinkään sovitusta perinteisessä kristillisessä mielessä, se on tarpeeton. Jeesus ilmoittaa, että maailma on hyvä ja että Jumala rakastaa ja antaa anteeksi. ”Putoamme Jumalan rakkauden mysteeriin.”

Seuraavasta kohdasta kyllä pidän: ”Näin Jeesus kohtasi ihmiset. Hän otti vastaan edessään olevan elämäntarinan ja suuntasi sen sitten kohti valoa ja vapautta.” Silti tämän nykyajan ihminen voi käsittää yleisuskonnollisesti, jos ei tuoda asiayhteyteen myös ristin sovitustyötä.

 

Rohrin kanta ristiin ja sovitukseen

Itselleni tärkeä asia on kirjoittajan kanta ristiin ja ristiinnaulittuun. Kirjassa palataan aiheeseen sivulla 182. ”Kun kiinnymme ja kun rakastumme, asetumme samalla alttiiksi kivulle ja kärsimykselle. Ei risti ole se hinta, joka Jeesuksen täytyi maksaa suostutellakseen Jumalaa rakastamaan meitä. Risti on yksinkertaisesti se paikka, johon rakkaus johdattaa meidät. Jeesus näyttää tässä esimerkkiä. Jos rakastamme ja jos suostumme tuntemaan maailman kivun, maailma ristiinnaulitsee meidät. Tämä tulkinta ristiinnaulitsemisesta on parempi kuin se, jossa Jeesus nähdään jonkinlaisena vihaisen ja kaukaisen Jumalan lepyttäjänä.”

Kun sanotaan noin, niin siinä joutuu samalla unohtamaan monta yksiselitteistä Raamatun kohtaa.Esimerkiksi: ”sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”(Matt.26:28)

”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. (Joh.3:14-16)

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran”. (2 Kor.5 :18)

Kirjan lopussa selvitellään ristin teologiaa kontemplatiivisen rukouksen näkökulmasta. Asiaa on useita sivuja. Kyse on hyvin keskeisestä ja samalla paradoksaalisesta ristin mysteeristä, jota rationaalinen, laskelmoiva mieli ei itsessään kykene tavoittamaan, sanoo Rohr.

Lainaan kirjaa: ”Ristin oppi, ristin hullutus ja risti kuvana kirkastavat hienosti totuutta ihmiskunnan historiasta. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että risti pelastaa meidät. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on yhtä kuin elämä. Hänessä näemme koko ihmiselämän kulun, muodon ja lupauksen. Jos voimme vastata myöntävästi näille Jumalan haavoittuville kasvoille, hämmennys lakkaa eikä uhreja enää tarvita.”

Rohr edustaa käsitystä, että Jeesus tuli julistamaan kaikenkattavaa sanomaa ihmiskunnan haavoittuvuudesta ja alkuperäisestä ykseydestä, jota kaikki uskonnot ja ihmiset tarvitsevat selviytyäkseen hengissä. Hän sanoo: ”Vain kontemplatiivinen mieli on riittävän suuri käsittämään asiat näin avarasti – ja samalla riittävän taipuisa luottamaan ristin sanomaan.” ”Jumala on antanut meille uudenlaisen tietoisuuden, jota kutsutaan rukoukseksi. Jumala antaa myös täysin odottamattoman ja kenties jopa ei-toivotun selityksen tai todellisuuden. Sitä kutsutaan ristiksi.”

Näin kirjasta näkee, että kontemplatiivisen rukoilijan on mahdollista pitää kiinni ristin ja ehtoollisen mysteereistä ja samalla kieltää ristin merkitys uhrina syntien sovitukseksi. Samoin kontemplaatio mahdollistaa ristin sanomaan luottamisen omalla tavallaan. Samalla kertaa se näkee kaikki uskonnot osoittamassa samaa totuutta kohti, ja pitää uskontojen perustaa yhteisenä. Maailmalla ja Suomessa on yhä lisääntyvässä määrin kontemplatiivisen rukouksen tapahtumia, keskuksia ja luostareita. Taizé yhteisö on kansainvälisesti tunnetuin. Kaikkia näitä leimaa ekumeenisuus, usein käsittäen myös muut maailmanuskonnot ja uushenkisyyden, koska syvä meditatiivinen ja kontemplatiivinen pohja löytyy kaikista.

Mysteerien ja sanattoman syvän rukouksen alueilla löytyy yhteys, joka on yhteen sovittamaton Kristuksen ristin sovitustyön kanssa. Ei turhaan Jeesusta sanota eläväksi Sanaksi. Aito kristinusko on ollut ja tulee pysymään Sanan uskontona pitäen Jeesuksen ristin sovitusta uskon keskeisenä totuutena.

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

 

 

”Kirjoituksia eksyville KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI”, Olli Valtonen

—

KRISTINUSKO ILMAN UHRIKARITSAA – ITSENSÄ LÖYTÄMISEN USKONTO

———–

Kirjoitan Olli Valtosen ajatuksista Kirjapajan vuonna 2006 kustantaman kirjan pohjalta. Kirjan nimi on ”Kirjoituksia eksyville KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI”. Kuin alustukseksi laitan myös merkintöjä vuoden 1994 kirjasta ”TUULET TULEVAT”. Tämä kirja-arvioni on jo useita vuosia vanha kuten myös v. 2006 kustannettu kirjakin. Silti siinä on minusta jotain mitä voimme vielä pohtia. Huomaan laittaneeni poikkeuksellisen runsaasti suoria lainauksia kirjasta. Näin voin itsekin arvioida omia tulkintojani, käsitänkö yhä kirjan sanoman samoin kuin joitain vuosia sitten. Nyt v.2014 näkisin, että tämän kaltaiset ajatukset ovat yhä lisääntyneet. Yleisuskonnollisuus ja katolisuuden vaikutukset kristillisyyden sisällä nousevat esiin jatkuvasti.

————

TUULET TULEVAT

Olli Valtonen vaikuttaa monessa paikassa, ainakin Helsinki Missiossa, Tuomasmessussa ja Hiljaisuuden liikkeessä ja niin sanotussa aamupiirissä. ”Tuulet tulevat” kirjan loppupuolella Valtonen kertoo miten voimakas kokemus hänelle oli ensimmäinen hiljaisuuden retriitti. Se oli käänteentekevä kokemus hengellisyydelle. Toinen vahva kokemus oli vierailu Lontoon Holy Trinityn eli Pyhän Kolminaisuuden anglikaaniseurakunnassa Bromptonissa. Valtosen vierailun aikaan oli Lontoon Holy Trinity seurakunnassa Toronton seurakunnan vetäjä pastori John Arnott. Kirkkoherra Sandy Millarin rukoillessa Olli Valtonen sai sellaisen hengen kosketuksen mitä nyt näissä yhteyksissä yleensä kuvataan rakkaudessa likoamisena. Valtonen kuvaa: ”Tuule tuuli ja hengitä minuun voimasi ja Isän rakkautesi”.

————

Kirjassa ”Tuulet tulevat” käy myös ilmi runsaat kontaktit kansainväliseen karismaattisuuteen ja ennen muuta katolisuuteen. Sivulla 163 Valtonen kirjoittaa seuraavasti tulevaisuuden hengellisyydestä: ”Elämä on suuri kokonaisuus. Siksi tätä aikakautta kuvaa parhaiten huono suomenkielinen sana kokonaisvaltainen. Kokonaisvaltaisuus on 1900-luvun lopun suuri teema.

Tässä merkityksessä maallistuminen on out. Hengellisyys on in. Todellisuus on saamassa ihan uuden järjestyksen. Pelkkään järkeen perustuva todistelu ja argumentointi, samoin kuin sanat itsessään ovat menettämässä merkitystään. Niiden tilan ottavat vähitellen rituaalit, kokemus, symbolit, merkit ja suuret kertomukset.”

———

KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI

Nyt lähden poimimaan kirjan ”Kaikki kääntyy hyväksi” ajatuksia siinä järjestyksessä kuin ne kirjassa tulevat vastaan. Otsikointi on minun tekemäni. Valtosen teksti on kursivoitu ja tummanpunaisella värillä.

———

Sielun pelastuminen

Valtonen:

”Sielun pelastuminen on sitä, että itsensä kadottanut ihminen saa kosketuksen itseensä”. ”Mihin ihminen herää? Ilmiöllä on hyvä nimi. Kutsumme sitä läsnäoloksi. Havahtuminen on heräämistä oman elämän läsnäololle”. Tässä kohdin Valtonen kertoo muutoksesta.” Tähän asti olen kuvitellut, että sielun pelastus tarkoittaa pääasiassa syyllisyysongelman ratkaisua”. ”Enemmänkin on ollut kysymys siitä, miten voin kokea rikasta ja yltäkylläistä elämää.”

”Kysymys kuuluu siis: Kuka minä olen, kaikkien ajatusteni, tunteitteni ja pyrkimysteni takana? En voi pelastaa sieluani. Mutta voin löytää sen.”

”Sielunsa löytäminen on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin se herättää meidät henkiin. Ja toiseksi, tarvitset sieluasi, jotta voit olla yhteydessä Jumalaasi. Sielu on Jumalan reviiriä. Yhteys Jumalaan on kristinuskon ydinasia.”

—

Tähän tapahtumaan liitetään myös Pyhä Henki.”Pyhän Hengen tuleminen on kuin heräisi kuolleista. Se on sitä, että Jumala puhaltaa elämän hengen keskelle kuolemaa. On niin paljon elävänä kuolleita. Niin paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat tätä puhallusta.” ”Omassa elämässäni yksi näistä puhalluksista liittyi Hiljaisuuden retriittiin vuonna 1994.” Paavo Rissanen veti retriitin. Hän sanoi: ”Hengitys on iso osa meditaatiota. Eikä liene sattuma, että Jumalaa kutsutaan hengeksi. Läsnäolon kokemus on Hengen työtä.”

——-

Sielun pelastuminen on Valtosen mukaan sitä, että ihminen saa kosketuksen itseensä. Ihminen herää läsnäoloon. Tämä puolestaan on tärkeää, että saa yhteyden Jumalaan. Pyhä Henki kuvataan tunnekokemuksena ja puhalluksena, joka tekee eläväksi. Missään ei mainita, että Pyhä Henki kirkastaisi Kristusta. Samoin sielun pelastuksen yhteydessä ei puhuta mitään Jeesuksesta.

——–

Syntiinlankeemuskertomus ja sen seuraukset uudella tavalla

Pääkysymykseksi syntiinlankeemuksessa muodostuu se, että ihmisen kuva rakastavasta ja armollisesta Jumalasta muuttui vihamieliseksi ja kostavaksi. Syntiinlankeemuskertomus nimetään kirjassa myös sielun kadottamisen kertomukseksi.

—-

Valtonen viittaa Drewermanniin ja selvästi hyväksyy hänen ajatuksensa: ”Ihminen ajoi itse itsensä pois paratiisista. Oman pelkonsa ja häpeänsä takia. Ihminen itse sulki itsensä ulos Jumalan yhteydestä. Pelko vääristi ihmisen jumalakuvan ja rikkoi yhteyden, joka oli tarkoitettu Jumalan ja ihmisen välille.”

”Mitäpä jos Jumala olikin lähtenyt paratiisista etsimään ihmistä rakastaakseen hänet terveeksi, ei kostoa suunnitellen tai rangaistus mielessään? Mutta Aadamin häpeä ja pelko muunsivat Jumalan kostajaksi.”

”Kauhusta vapisevaa ei auta julistus, jossa pelastusta saarnataan niin monimutkaisesti kaikkine kielipeleineen sovituksesta ja vanhurskauttamisista, että perusajatus Jumalan yksinkertaisesta rakkaudesta katoaa.”

”Kääntyminen tarkoittaa mielenmuutosta. Minkälaista mielenmuutosta? Sellaista mielenmuutosta, että Jumala ei ole alati vihainen tuomari, joka odottaa voidakseen jakaa rangaistuksiaan. Sillä Jumala ei ole tällaista pelkoa ansainnut. Mielenmuutos on jumalakuvan muutos. Jumala on rakastava Isä, joka odottaa voidakseen osoittaa meille rakkautensa.”

”Jeesus antaa vastauksen kysymykseen, joka kuuluu: ”Miten löydämme takaisin Jumalan luo sellaisena kuin hän todella on?” Vain siten, että heitämme kerta kaikkiaan pois kaiken rangaistuksen pelon ja syyllisyyden tunteen.”

”Olimmepa tehneet mitä tahansa, ensimmäinen asia elämässämme on Jumalan hyväksyntä ja viimeinen sana on anteeksiantamus.”

———-

Kääntyminen tarkoittaa tässä ymmärtääkseni Valtosen mukaan sitä, että jumalakuvamme muuttuu vihaisesta Jumalasta rakastavaksi Jumalaksi. Syyllisyyden ongelma ratkeaa hänen mukaansa niin, että heitämme pois rangaistuksen pelon ja syyllisyyden tunteet. Tähän kokonaisuuteen ei kuulu mitenkään muuten Jeesus kuin siten, että Hän tuli kertomaan meille Jumalan rakkaudesta. Syntien sovituksesta ei puhuta.

———————-

Ajatuksia uhraamisesta

Lainausta kirjasta:

”Miksi pitää uhrata jumalille? Tai miksi Jumalalle? Siksi, että Jumala on vihainen.”

”Drewermann sanoo, että syntiinlankeemuskertomuksesta lähti ihmiskunnan vääristyneen jumalakuvan voittokulku. Siitä lähtien kuva Jumalasta on ollut todellisen jumalakuvan irvikuva. Paratiisista karkottamisen jälkeen ihmiskunta on lukemattomilla eri uhreilla ja uhritavoilla yrittänyt lepyttää vihaiseksi kokemaansa Jumalaa.”

”Drewermannin mukaan Kain ja Abel ovat esimerkkejä ihmisistä, jotka eivät milloinkaan voi pitää mahdollisena, että rakkaus voisi kohdata heitä sellaisena kuin he ovat. Uskoa, että heitä rakastettaisiin yksinkertaisesti siksi, että he vain ovat.”

”Ja surullista tässä on se, että tätä kertomusta kirjoitetaan sydämissämme myös kristillisenä aikana, siis sen jälkeen kun Herramme ja veljemme Jeesus tuli 2000 vuotta sitten kertomaan, millainen Jumala, ihmisen luoja oikeasti on. Yhä edelleen elää vahvasti se ajatus, että Jumala tarvitsee uhrin voidakseen rakastaa paratiisiinsa kadonnutta ihmistä. Me tulkitsemme kristinuskoa tästä julmasta kuvasta käsin ajatellen, että Jumala oli lepytettävä niin äärimmäisellä tavalla, että hän vaati oman poikansa veren sietääkseen meitä silmissään.”

”Pääsiäisen ydin on tämä: Jumalalla ei ole muuta vihollista tässä maailmassa kuin kuolema. Ja sen Kristus tuli tänne voittamaan. Kuolemalla kuoleman voitti.”

”Ja siinä ohessa hän oli osa meidän elämäämme. Kärsi meidän kipumme, koki meidän kokemuksemme Jumalan hylkäämisestä. Ja nousi kuolleista osoittaakseen että vihollisista suurin on kukistettu.”

”Jumalalla ei ole muuta vihollista kuin kuolema. Ja kun hän kuolemalla kuoleman voitti, vihollisista viimeisin kukistettiin. Siksi on tärkeää, että me esittelemme tälle maailmalle sitä Jumalaa, jonka me näemme Jeesuksessa. Julistakaamme sitä sanomaa parannuksenteosta jota Jeesus julisti. Kreikankielinen sana metanoia eli kääntyminen tarkoittaa ennen kaikkea kääntymistä pois väärästä jumalakuvasta. Kohti oikeaa jumalakuvaa. Sitä kuvaa, josta Jeesus sanoo: ”Joka on nähnyt minut, hän on nähnyt Jumalan.”

——

Olli Valtonen hylkää ajatuksen Jumalan vihasta ja uhrista. Raamattu kyllä puhuu Jumalan vihasta. Mm. Paavali sanoo: ”Me pelastumme hänen kauttansa vihasta” (Room.5:9). Valtonen kieltää koko Jeesuksen uhrikuolema-ajatuksen. Sovitusta synneistä ei tarvita vaan ennen kaikkea uskomista Jeesuksen puheisiin, ja siihen millaisena Jumala näyttäytyi Jeesuksessa. Ja mihin syntien sovitusta olisikaan tarvittu, kun syntiinlankeemuksen seurauksena oli lähinnä vääristynyt jumalakuva? Kuitenkin kuolema sentään Valtosenkin mukaan voitettiin Golgatalla.

———–

Kilvoittelusta ja Jumalan armosta

Lainausta Valtosen kirjasta:

”Puhun kilvoittelusta. Oikeastaan sen loppupisteestä. Siitä, kun olen tehnyt kaikkeni yrittääkseni voittaa ikioman heikkouteni – omimman syntini – joka uudestaan ja uudestaan vie minut keskelle suuria ongelmia.”

”Kullakin on oma Akilleen kantapäänsä, oma heikkoutensa. Armon vastaanottaminen edellyttää sitä, että olemme tulleet tietoisiksi omasta haavoittuvuudestamme. Siksi kilvoittelun yksi tärkeä osa liittyy itsetuntemukseen.”

——

Kilvoittelusta ja itsetuntemuksesta kirjassa on hyvin paljon asiaa. Se tapahtuu myös enneagrammin pohjalta.

—-

Valtonen palaa vielä ajatukseen, että Jumalan kasvot on julistuksessa saatu näyttämään vihaisilta eikä armollisilta. ”Olemme kirkossa jotenkin epäonnistuneet evankeliumin keskeisimmän asian, Jumalan varauksettoman armon välittämisessä.”

”Ja tähän me olemme onnistuneet sotkemaan Jeesuksenkin.”

”Viesti menee salakavalasti näin: Koska Jumala vihaa niin paljon syntiä, hänen oli lähetettävä poikansa tänne maailmaan ja uhrattava hänet meidän pahuutemme takia. Jumala voi hyväksyä meidät vain Jeesuksessa, koska Jeesuksen tähden hän antaa meille synnit anteeksi. Jeesus tuli lepyttämään vihaisen Jumalan. Armo on tässä sitä, että Jumala voi hyväksyä minut silmissään vain veriuhrin takia.”

”Mutta ei se ole sitä armoa, josta Jeesus tuli todistamaan.”

”Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ei voida selvittää ihmisille lakitermein ja kuvin, jotka tulevat lakituvasta. Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ei voida selittää ihmisille ikään kuin Vanhan testamentin kautta, jossa Jumala vaatii koko ajan uhria.”

Jumalan rakkautta ja hyvyyttä voidaan kuvata vain Jeesuksen kautta ja sen kautta mitä Jeesus meille armosta ja rakkaudesta opetti. Kysymys on aivan uudesta testamentista. Sen sisällön tuli Jeesus meille avaamaan. Ja ydinkohta on siinä, että Jumala rakastaa maailmaa ja sen ihmisiä. On aina rakastanut, maailman alusta alkaen.”

”Uskon uhrikuolemaan toisella tavalla. Jeesus oli uhri, mutta hänet tappoivat ihmiset – ei Jumala. Miksi hän kuoli? Siksi, että sen ajan hurskaat ja kirjanoppineet eli lain kiivailijat eivät yksinkertaisesti voineet sietää hänen julistustaan armosta.”

———

Itse lisäisin tähän Hebr.7:26,27: ”Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopiikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.” Tässä käy hyvin selville Vanhan testamentin uhrikäytäntö sekä Jeesuksen kertakaikkinen uhri Golgatalla. Ikävää, että Valtonen pitää tätä vain väärinkäsityksenä, koska uhria ei tarvita. Jeesus on hänen mielestään uhri vain siinä mielessä, että ihmiset tappoivat hänet.

—–

Mitä on usko Jeesukseen?

Lainausta Valtoselta:

”Mitä tarkoittaa se, että uskoo Jeesukseen?”

”Perimmältään kysymys on siitä, uskommeko siihen mitä hän sanoi.”

”Tässä on tiivistys ehkä kaikkein tärkeimmästä: Jeesus sanoo, että väärät ja pahat teot saa anteeksi. Tässä on sanottu se kaikkein olennaisin asia, johon koko kristinusko kiteytyy; se mitä Paavali kutsuu evankeliumiksi.”

”Kirkko on perustamisestaan lähtien opettanut syntien anteeksisaamista. Siihen perustuu 2000 vuotta vietetty messu, jonka kulminaatiopiste on siinä, kun liturgi nostaa viinimaljan kaikkien syntisten nähtäväksi ja sanoo: Tämä on sovinnon malja syntien anteeksisaamiseksi. Siihen samaan perustuu rippi ja synninpäästö. Väärin tehneille sanotaan: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

——-

Tässä kohdin ihmettelen eniten miten tämä voi toteutua ilman, että nähdään Jeesus uhrikaritsana ja syntien Sovittajana. Kuitenkin juuri ajatuksen uhrista Valtonen kieltää useammassa kohdin kirjaa. Jeesus tuli kertomaan, että väärät teot saadaan anteeksi. Ja tämä on myös muka Paavalin julistama evankeliumi.

———

Anteeksiantamisesta, katumisesta, parannuksesta ja kilvoittelusta

Kirjassa käsitellään aika laajasti vuorisaarnaa ja Jeesuksen opetuksia.

”Älkää tehkö pahalle vastarintaa.”

”Tässä vuorisaarnan katkelmassa Jeesus halusi osoittaa, että taistelussa pahuutta vastaan on tehokkaampiakin aseita kuin revanssi – parempia kuin oikeudenmukaisinkaan kosto. Hän kuvaili tälle maailmalle uuden asenteen kohdata paha ja vääryys, uudenlaisen tien, joka kolme vuotta myöhemmin tuli maksamaan hänelle hänen henkensä.”

”On vain niin paljon asioita, joita ei voi koskaan korjata, siksi siihen liittyy niin paljon surua.”

”Mutta mitä se parannuksen teko sitten on, jos ei korjaamista? Palaamme takaisin tähän metanoia – sanaan. Se tarkoittaa siis mielen muuttumista, sisäistä uudistumista. Ja liittyy – ei ollenkaan korvaamiseen tai korjaamiseen. Siihen, että on asioita, joita ei kukaan voi muuttaa. Mutta joihin kohdistuu anteeksisaamisen todellisuus.”

”Saman anteeksiannon piiriin kuuluvat myös virheet, joskus tuntuu siltä, että elämme niin perfektionistisessa kulttuurissa, että synnit vielä saa anteeksi, mutta omaa vajavaisuuttaan ei. Vaikeinta on lopulta antaa anteeksi itselle. Siis tee täyskäännös. Tee parannus!”

——

Parannuksen tekemiseen Olli Valtonen ei liitä sitä, että tulisi uskoa evankeliumi Jeesuksesta, vaan se tarkoittaa mielen muuttumista anteeksiannon todellisuudessa, ja ihmisen sisäistä uudistumista.

—

Edelleen lainausta Valtosen kirjasta:

”Jeesuksen mukaan kilvoittelu liittyy ihmisen pelastumiseen. Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään, mutta eivät siihen kykene.”

”Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan, että meidän täytyy kilvoitella päästäksemme sisään ahtaasta portista? Hän liittää sen oikein ja väärin elämiseen. Hän antaa esimerkiksi ohjeita kristityn elämäntavoiksi, mutta jostain syystä niistä puhutaan ja niitä opetetaan kristillisessä saarnassa hävyttömän vähän. Mieluummin tarjoillaan turvallisuushakuista hartausainesmössöä ja vakuutetaan sitä yhtä ja samaa asiaa: että Kristuksen veressä ja ristissä on vastaus.”

”Hiljaisuus on kilvoittelun voimanlähde. Se nousee autiomaasta, mistä luostariliike on peräisin.”

”Oletko selvillä omasta kiusauksestasi? Jos et ole, ehdotan matkaa erämaahan. Siellä voit sen kohdata. Oman peruskiusauksen tunnistaminen on tärkeintä ja parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Se nimittäin liittyy elämän tarkoitukseen.”

”Koettelemusten aikana meitä sovitetaan siihen rakoon, joka on meidän paikkamme tässä maailmassa. Se on se meidän ahdas porttimme, josta pitää päästä läpi.”

———-

Tässä Valtosen kuvauksessa kilvoittelu jää kovin ihmisen omien ponnistelujen varaan ja pelastus liittyy oikein elämiseen. Mitä omasta kilvoittelustani tulisikaan ilman jatkuvaa turvautumista Jeesukseen. Tarvitsen päivittäin puhdistusta ja anteeksiantoa ja siihen liittyy keskeisesti ristin työ. Kristillinen kilvoittelu tarvitsee sanomaa rististä ja Kristuksen verestä. Jeesuksen tarkoittamaa ahdasta porttia ei voi Raamatun mukaan tulkita oman paikkansa löytämisenä elämässä kuten Valtonen tekee.

—–

Hyveistä ja hyvän tekemisestä

Valtonen:

”Viisauden harjoittaminen on luomistyön jatkoprosessia.”

”Armo on Jumalan ihmeellinen interventio eli väliintulo keskellä näkyvää maailmaa. Armo pitää maailman kasassa. Armo estää meitä sairastamasta enemmän kuin tapahtuu. Armo pitää sinut ja minut hengissä.”

”Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän löytää elämäänsä uskon?”

”Eräs Vanhan testamentin teksti kuvaa tätä seuraavalla tavalla: Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne.”(Jes.30:15)

”Siitä tulee edellä mainitun raamatunkohdan ensimmäinen opetus. Se on sana kääntykää. Kääntyminen tarkoittaa asenteen muutosta. Pysäyttäkää maaninen ryntäily ja ottakaa aikalisä.”

”Raamatun mukaan usko on luottamusta. Vastaavasti uskon puute on epäluottamusta.”

”Uskon syntyminen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jumalaan. Mutta uskovaksi kutsumamme ihminen ei vain usko siihen, että Jumala on olemassa. Hän myös luottaa Jumalaan.”

”Luottamuksen omistaminen alkaa hiljaisesta kaipauksesta. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin luottamusta voi harjoitella. Istua hiljaa tuolillaan ja katsella auringon laskemista luottaen että se nousee taas huomenna.”

”Hyvän tekemistä voi opetella. Elämän tarkoitus on hyvyys.”

”Hyvyys on se syy, miksi maailma on olemassa. Eikä vain maailma; hyvyys on se syy, miksi sinä olet olemassa. Siinä lyhyin ja lopullisin vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Elämän tarkoitus on hyvyys.”

”Kerta toisensa jälkeen Jeesus sanoo, että taivaallinen Isä on muistava meidän hyvät tekomme. Ja että meidän palkkamme on oleva suuri. Kirkkovuoden tuomiopäivän teksteissä luemme saman tekojen korostuksen. Niiden mukaan meiltä ei viimeisellä tuomiolla kysytä, mitä pahaa me olemme tehneet, vaan mitä hyvää me olemme jättäneet elämässämme tekemättä.”

—–

Usko on Valtosen mukaan Jumalaan luottamista. Usko syntyy asenteen muutoksen kautta ja se kasvaa luottamusta opetellessa. Jeesus oli kirjan sanoman mukaan tullut tuomaan esille Jumalan todellisen mielenlaadun, eikä sovittamaan syntejä uhrikuolemallaan. Eli Jumalan Pojan ristinkuolema ei ole johdonmukaisesti ajatellen välttämätön yhteyden ja uskon syntymisessä Jumalaan, ainakaan siten kuin on perinteisesti opetettu.

Tekojen ja hyvän elämän korostuksessa näkyi katolisuuden vaikutus kirjan sanomassa. Myös Helsinki Mission ja Tuomasyhteisön hyväntekeväisyydestä kerrottiin kirjassa aika laveasti.

———-

Investoi taivaaseen

Valtonen:

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. …”(Matt.6:19-21)

”Ihmisen koko elämä on yhtä suurta etsikkoaikaa, aikaa, joka on annettu, jotta me voisimme löytää sen haavoittuneen ja syvällä jossakin geeniemme ja selviytymisstrategioittemme takana olevan todellisen itsemme. Sen me viemme kerran mukanamme.”

”Ilmestyskirjan 2. luvun jakeessa 17 lukee, että jokainen saa Jumalalta valkoisen kiven, johon on kirjoitettu hänen nimensä.”

”Elämän etsikkoaika on kasvua kohti tätä nimeä. Kohti tätä persoonaa. Juuri siitä on kysymys, kun me puhumme sielun pelastuksesta.”

”Kilvoittelun tärkeä kohde on aina ollut Pyhä huolettomuus. Se on sitä, että voit sanoa äiti Juliana Norwichilaisen tavoin: Jos onkin totta että kaikki kärsimme syntiemme seurauksena, kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi, kaikenlaiset asiat.”

——–

Näin siis elämän tarkoitus Valtosen kirjan mukaan on todellisen itsemme löytäminen. Etsikkoaikaa on koko elämä. Jeesusta ja Häneen uskomista ei mainita tässä yhteydessä. Samoin Jeesus ei ole kirjassa syntiemme Sovittaja Golgatan ristillä, Jumalan uhrikaritsa. Jeesus tuli vain kertomaan Isän rakkaudesta ja anteeksiannosta, elämään ihmisen elämän ja voittamaan kuoleman vallan. Kääntymisemme on Valtosen kirjan mukaan mielenmuutos, mikä tarkoittaa jumalakuvan muuttumista.

——-

Ceta Lehtniemi

Ainutlaatuinen Jumalan teko – aito evankeliumi

Room. 3:21-24 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Evankeliumi ilman lakia on kuin hullutusta meille ihmisille. Miksikö? Sehän riisuu meidät täysin omista töistämme. Se saa meidät kaikki tasavertaisiksi lain edessä ja pyhän Jumalan edessä. Tässä on jo kylliksi loukkausta meille, jotka arvioimme asioita omien mittatikkujemme mukaan. Emme hyväksy ajatusta, että kaikki ovat ”rikollisia”, jos mennään ihmisen sisimmän syvyyksiin asti. Raamattu kertoo asian siten, että se sanoo kaikkien tehneen ja tekevän syntiä. Toisin sanoen kaikki rikkovat pyhää lakia vastaan, nekin jotka luulevat voivansa sen täyttää.

”Sillä ei ole yhtään erotusta”. Jumalan silmissä kaikki ihmiset tekevät syntiä, parhaimmatkin. Ja oikeastaan ei ole parhaimpia ja huonoimpia lainkaan. On niitä, jotka tahtovat pukeutua Jeesuksen Kristuksen ansioon, ja sovituksen tuomaan lahjavanhurskauteen; ja on niitä jotka ajattelevat selvitä omin ansioin perille, tai pitävät uskoa vielä muuten mahdottomana omistaa. Uskokin on lahjaa, se on hyvä muistaa. Jumalan hyvä työ odottaa joskus, vaikka me olisimme kiirehtimässä lähes kaikkea mahdollista.

Ihminen ei pelastu siis omin teoin, vaan joutuu tekoihinsa turvaten Jumalan lain eteen jossain vaiheessa ajallisen elämänsä jälkeen. Armo on jotain täysin muuta. Se kuvaa myös sitä, miten rikollinen armahdetaan, vapautetaan tuomiosta. Jumala armahtaa ne, jotka turvaavat Jeesuksen ristin työhön. Tätä tarkoittaa se, että meillä on armoistuin Jeesuksessa Kristuksessa: Room. 3:25: … jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.   Onhan toki armoistuin jotain muuta kuin tuomioistuin, jopa aivan vastakkaista. Kuitenkin molemmissa on kyse vanhurskaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Armahdettuna turvaamme toisen ansioon puolestamme, Jeesuksen sovitusvereen, joka vuoti tähtemme.

Paavali kuvaa uskovia näin: ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista” (1. Kor. 1:26) Tämä on jonkinlainen särö meissä myös tänä päivänä. Aika moni on joutunut syystä tai toisesta ennen aikojaan työkyvyttömäksi, olemme usein heikkoja ja sairaita. Harva voi ylpeillä edes sukujuuristaan. Hengellisesti viisas puhe tai kirjoitus on inhimillisesti mitaten aivan arvotonta. Tässä on ilmaistuna myös jotain ristin tien salaisuudesta. Nisunjyvän tie oli Jeesuksen tie, ja se on myös hänen omiensa tie tässä maailmassa.

Eino Sormunen nimesi yhden kirjoistaan: Kerjäläisiä me olemme. Alaotsake kuuluu: Tutkielmia Lutherista ja luterilaisuudesta. Esipuheensa lopussa hän kirjoittaa huomanneensa työssään yhä uudelleen, että mietteliäs suomalainen haluaa ammentaa sielulleen virvoitusta puhtaista lähteistä ja tutkia joka päivä, onko niinkuin hänelle sanotaan (Apt. 17:11). Kirja on painettu v.1947. Nyt eletään kyllä toisenlaista aikaa Suomessa. Nykyisin piispakin saisi suuren hämmästyksen aikaan, jos kirjoittaisi tai sanoisi jotain edellisen kaltaista.

Otan piispa Eino Sormusen kirjasta lainauksen koskien ihmisen tilaa ennen syntiinlankeemusta ja sen jälkeen. ”Alkutilassa ollessaan ihminen oli lapsellisessa luottamuksessa, nöyryydessä ja rakkaudessa kääntynyt Jumalaan ja kokonaan riippuvainen hänestä. Langenneessa tilassaan ihminen on kääntynyt pois Jumalasta, ainoasta ja muuttumattomasta hyvästä, ja kääntynyt ajallisten, muuttuvien ja katoavien puoleen.” (s.96)

Myöhemmin Sormunen sanoo hyvin osuvasti: ”Ihmisen vaikein kohta ei ole siinä, ettei hän voi pelastua muuten kuin yksin armosta, vaan siinä, ettei hän halua pelastua yksin armosta.” (s.99)

Ceta Lehtniemi

Kirjallisuusviitteet: KR 1933/38, Eino Sormunen, Kerjäläisiä me olemme

 

Lain ja evankeliumin julistamisesta

Tiedän kirjoittavani nyt hyvin vaikeasta asiasta. Meille on sanoilla usein erilainen merkitys. Kun minulle sanotaan, että on julistettava lakia ja evankeliumia, koen asian olevan toisin. Ja vielä selvemmin koen väärän vivahteen, kun näen kirjoitetun rinnakkain: on julistettava lakia ja evankeliumia.

Löydän kaksi asiaa liittyen siihen miksi en itse voi sanoa noin. Ensimmäinen koskee sanaa ”julistaa”. Se on minusta pitää esillä, levittää, viedä sanomaa tai antaa jokin julistus. Levitys ja esillä pito tapahtuu sanoilla tai esimerkiksi julistein, joka tulee samasta sanajuuresta. Hengellisessä mielessä levitämme ja julistamme oman käsitykseni mukaan Jumalan sanaa ja evankeliumia Kristuksen sovitustyöstä, emme lakia. Rinnakkain asettelu viittaa jotenkin kuin saman arvoiseen tai verrattavaan asiaan, ja näinhän ei mielestäni voi olla.

Toiseksi tahdon pitää mielessäni, että Abrahamin usko oli ennen lakia. Myös lain annon yhteydessä Jumala muistutti armostaan. Samoin lain rinnalle annettiin uhrilaki ja mahdollisuus näin viattoman uhrieläimen kautta saada sovitus synneistä. Voimmeko edes lain annosta Jeesuksen sovituskuolemaan saakka puhua laista asettaen sen armolupauksen ja eläimen uhriveren tuoman anteeksiannon rinnalle? Eikö armoistuin asetettu tuolloinkin lain arkun päälle, ja Vanha Testamentti osoitti jo Jeesuksen Kristuksen kuolemaan puolestamme? Jeesus tuli oman verensä kautta armoistuimeksi meille syntien anteeksiantoa tarvitseville. Mielestäni tämä aikaväli lain annosta Jeesuksen sovituskuolemaan oli sitä, mistä Paavali totesi: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme”(Gal.3:24). 

Nyt eletään seurakunnan aikaa. Jeesuksen ristin sovitustyö on täydellinen. Pelastumme yksin uskosta, jonka ainoa perusta on Jeesuksen työ puolestamme. Tehtävämme on viedä eteenpäin sovituksen sanomaa eli julistaa evankeliumia. Näin tekivät jo apostolit, he olivat Jeesuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen todistajat.

Silti laki on yhä tärkeä ja sen merkityksestä on syytä opettaa mielestäni juuri sen vuoksi, että synti ei ole vielä poistunut maailmasta eikä yhdestäkään ihmissydämestä. Kuitenkaan synti ei häviä ihmisen toimin. Syntivelka on sovitettu Kristuksen ristin työssä, ja sen tuomio on poistunut Kristuksen ansioon turvaavilta. Hengen hedelmä näkyy kyllä jossain määrin. Lopullinen maailman tuomion sekä synnin ja perkeleen hävityksen aika tulee myöhemmin Jumalan aivoitusten mukaan. Me kuitenkin odotamme Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuta ja uutta Jeesuksen täyden hallinnan aikaa. Kaipaamme aikaa, jolloin synnin turmelus on pois maailmasta ja meistä itsestämme.

Lakia tarvitaan jo ihan järjestyksen vuoksi. Jumalan sana ilmoittaa myös maailmalle synnin, vanhurskauden ja tuomion, mutta ainoastaan Pyhän Hengen avaamana. Laki omalta osaltaan kertoo meille Jumalan pyhyydestä ja rakkaudesta ja vanhurskaasta tahdosta. Tämän täyteen ymmärtämiseen saati omistamiseen ei yksikään ihminen voi milloinkaan yltää. Laki kertoo myös ihmismielen turmeluksesta, synnistä Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Tämän kaltaiseen ”peiliin” katsomme nimenomaan ollessamme jo Jumalan omia,  jolloin meillä on samalla myös Kristuksen tuoma lohdutus ja vakuutus lapsen oikeudesta.

Usko Kristuksen työhön syntyy evankeliumin julistuksen kautta; se on uskosta ja armosta. Vain siinä on pelastuksemme perusta. Ennen muuta saamme elää Jumalan lapsina, ja tunnistaa sen miten pieneksi jää kaikki käsityskykymme. Tämä on yksi rakkauden ja palvelun perusta tämän ajallisen vaelluksemme aikana. Se on mielestäni tämän ajan kaipaamaa nöyryyttä ja pienuutta.

Ceta Lehtniemi