Cetan sivut

Mihin pakenisimme?

Ympärillämme tulvivat huonot uutiset. Erilaiset mielipiteet piirittävät meitä, ja ristiriidat tukahduttavat oloamme. Mihin pakenisimme?

Moni kristitty sanoo voivansa ohittaa nämä tunteet vahvan uskonsa voimalla. Joku kertoo miten ihmeet tulevat todellisuudeksi uskon sanan kautta tässä ja nyt heti. Selitys on joidenkin karismaatikkojen sanomana siinä, että Kristus on juuri sillä paikalla elävänä, ja Hänen kerrotaan toimivan ihmisen suustaan lausuman sanan kautta. Näin kävisi näiden vahvojen ajatusten mukaan, jos vain uskomme olisi kyllin väkevää. Mihin pakenisimme?

Olen ymmärtänyt, että sana ”paeta” on Raamatussa monessa merkityksessä. Se oli sitä, että paettiin turvakaupunkiin, luolaan, vuorille tai erämaan rauhaan ja virvoittaville keitaille. Myös Jumalasta käytetään saman kaltaisia vertauksia. Hän on turvaluola tai -kaupunki. Hän on kuin kallio tai kuin keitaalla oleva lähde. Hän on kuin suojaava lintu poikasille, kuin isä perheelle, tai kuin paimen laumalle. Voimme paeta Jumalan turviin. Hän kutsuu meitä.

Minulla on tämä mielessäni lukiessani Luukkaan evankeliumin 21 lukua.
Niin hän sanoi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen se’ ja: ’Aika on lähellä’. Mutta älkää menkö heidän perässään. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää pelästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.” (Luuk.21:8,9)

Näemme ulkoisia vaaroja, sekä seurakunnan sisällä olevia eksytyksiä. Lopun päivä voi yllättää, ja silti ajan voi tulkita ihmismielellä toisella tavoin väärin. Lopun päivää ei kukaan voi paeta; se saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Tämän jälkeen seuraavat Jeesuksen sanat:

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21:36) Lienee selvää, ettei tässä tarkoiteta fyysistä pakenemista, vaan Jumalan turviin hakeutumista ja aidosta evankeliumista elämistä. Tähän liittyy meille annettu kehotus valvoa ja rukoilla.

Pelko tulee olemaan jotain tyypillistä lopun ajassa, jopa näännyttävä pelko, lamauttava tila. Koko tuo vakava Luukkaan evankeliumin luku on täynnä myös rohkaisua ja lupauksia. Jos luemme sitä rukoillen, Jumalan turvista käsin, ja Jeesuksen ristillä täytetty työ mielessämme, avautuu kuin uusi todellisuus tähän rinnalle.

Vapahtajamme, Jeesus Kristus, on kaikessa neuvonantajanamme ja turvanamme Henkensä kautta. Hän rukoilee puolestamme, ja Hän rakastaa meitä pyhällä iankaikkisella rakkaudella. Hän huolehtii meistä kuin paimen lampaistaan.

Tuon luvun lupauksia on mm: ”Minä annan teille suun ja viisauden”, ”Mutta ei hiuskarvakaan teidän päästänne katoa”, ”Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän” ja ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne aika on lähellä”.

On hyvä voittaa elämä. Sen rinnalla ei ole yhtään mitään voittaa omakseen tätä maailmaa ja sen arvoja ja kunniaa. Jeesus on sanonut, että lihamme on heikko. Pyhä Henki, joka on Kristuksen Henki, auttaa meitä heikkoja. Hän myös kirkastaa meille Raamatun sanaa ja Kristuksen sovitustyötä, sekä auttaa rukoillessamme. Kyseessä on myös meille luvattu totuuden henki.

Tähän saamaamme apuun liittyy se, ettei meistä tule väkeviä, eikä synnittömiä. Rukouksemme tulee yhä kuulumaan: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi.” Valvomiseen ja rukoukseen liittyy aitous, lapsen ominaisuus. Heikkouden tunne tulee tutuksi meille ja sanat: ”Vahvista minua.”

Rukous on kuin suuri salaisuus. Siitä ei toivoisi tulevan meille ikään kuin lain pykälää, jotain kovaa tai vaativaa. Rukouksen ollessa heikon, avuttoman ja hätääntyneen ihmisen sydämessä ja huulilla, se tuo mukanaan kestäväisyyttä, iloa ja rauhaa.

Rukous parhaimmillaan saa meidät liikkeelle. Se houkuttelee sydämemme kohti Jumalaa ja lähimmäistämme, lahjoittaen silti ehkä eniten itsellemme. Valvoessamme ja rukoillessamme Kristus ja evankeliumi kasvavat mielessämme, ja rauhamme lisääntyy. Voisin arvella, että kykymme erottaa keskeiset hengelliset asiat sivuseikoista lisääntyy. Harjaannumme näkemään tärkeimmän, ja lepäämään Kristuksen työn varassa. Näin saattaisi mielestäni tapahtua, vaikka mikään ympärillämme ei muuttuisi.

Ceta Lehtniemi

Herran helmassa, Fredrik Wislöff

 

Suomen Lähetysseuran kustantama kolmas painos vuodelta 1954. Suomentanut Aune Krohn. Poimintoja kirjasta ottanut Ceta Lehtniemi.

 

Ken sairastaa –

hän istuu Herran helmassa.

Ken ahdingossa on –

hän Herran rakkaan tuntee syleilyn.

Ken hätään joutuu –

hän Isän sydämen saa kuulla sykkeen.

 

Kirjan ensimmäiseltä lehdeltä saamme lukea nämä kauniit sanat. Saamme jo viitteen siitä, että kirja on kirjoitettu lähinnä sairaille ja heikoille. Tähän joukkoon kuulumme itse kukin ainakin ajoittain. Hengellisessä mielessä saatamme kokea suurta heikkoutta ja kipua silloinkin, kun olemme ruumiillisesti hyvässä kunnossa. Otan kirjasta seuraavan lainauksen:

 

 

Älä pelkää!

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. (Jes.41:10)

Älä pelkää, rakas sairas ystävä. Siihen ei ole syytä. Jolla on Jumala, hän on turvassa. On aivan ymmärrettävää, että pelko valtaa mielen. Se johtuu sairaudestasi. Kun ihminen näkee oman tilansa ja tuntee voimattomuutensa ja avuttomuutensa ja ympärillään kovan ja sydämettömän maailman, voivat sekä terveet että sairaat ruveta pelkäämään.

Mutta Herra sanoo: Älä katso ympärillesi! Se juuri tekee sinut pelokkaaksi. Ja sitten hän mainitsee kaksi syytä, miksi sinun ei tule pelätä:

”Minä olen sinun kanssasi!”

”Minä olen sinun Jumalasi!”

Pysähdy hieman ajattelemaan, mitä on kätketty näihin kahteen vakuutukseen. Kaikkivaltias on sinun Jumalasi. Ja hän on sinun kanssasi – tuossa kipuvuoteella. Hän on lähempänä kuin se, joka hoivaa ja hoitaa sinua.

Ja hänkin hoitaa sinua. Sen sanovat nämä kolme ihanaa sanaa:

”Minä vahvistan sinua!”

”Minä autan sinua!”

”Minä tuen sinua!”

Kuinka luulisit sinun käyneen, jos Jumala olisi vetänyt pois kätensä? Silloin olisit ollut kurja, hyljätty maan matonen.

Hän on tukenut sinua tähän päivään saakka. Mikä kohdanneekin, on hän tukeva sinua vanhurskautensa oikealla kädellä.

————–

Olen kirjoittanut kotisivuilleni aiemminkin vanhoista, hyvistä kirjoista. Tässä linkkejä kirjoituksiini:

– Vanhat kirjat

– Lutherin kirjoista

– Hyvistä hengellisistä kirjoista

Hyvää Pääsiäistä 2015!

Kopioin kirjoituksen kuvineen facebook-sivuiltani. Voit mahdollisesti saada tämän auki tuosta: Pääsiäinen 2015.

Valkoinen, puhdas krookus nousee elävänä kuolleen keskeltä. Koen sykähdyttävää iloa.

 

Kesäpaikkamme keväisiin liittyvät nämä valkoiset narsissit. Jo vanhempani aloittivat niiden levittämisen. Saan jatkaa tätä jakamista.

 

Napsauta isommaksi!

Viisikymmentä vuotta sitten 15v ikäisenä ajattelin kuolemaa ja elämää. Kävin koulun rippikoulua ja äitini elämä lähestyi loppuaan. Silti mietin yksin. Päädyin siihen, ettei elämä pääty kuolemaan. Äitini kuoli kesäkuun kolmas päivä 1965. Saariston kukatkin kuolivat myös tuona vuonna ollakseen täynnä elämää ja lohdutusta heti seuraavana keväänä.

Kristuksen kuolema ristillä on takeena siitä, että kuolema on voitettu. Nisunjyväntietä ei tarvitse pelätä. Saariston sileät kalliot kertovat Kristus -kalliosta. Ne kertovat myös elämästä mikä lahjoitettiin meille ristin kautta. Runoni syntyi joskus kaksikymmentä vuotta sitten. Se on minun pääsiäisrunoni, kiitollisuutta täynnä.

 

Napsauta isommaksi!

Tulit kallioksi -runoni kuvaa sitä miten hiljalleen olen oppinut luottamaan Jumalaan ja Kristuksen työhön puolestani. Oma yrittäminen, vertailu, ja yleensäkin johonkin omaan luottaminen hengellisissä asioissa vie uupumiseen ja ilottomuuteen. Kristus on tie, totuus ja elämä. Matka on aina päivän matka kerrallaan. Siunaten sinua. Ceta

Koorahin kapina –kaksi eri käsitystä
Dr Owuorin opetus vertailussa omaan artikkeliini

 

Oikea hengellinen pappeus -Koorahin kapina
Ceta Lehtniemi

Kun puhun hengellisestä pappeudesta, tarkoitan sitä millä perustalla Kristukseen uskova henkilö lähestyy Jumalaa Isänä. Tähän kokonaisuuteen liittyy niin arjen elämä johdatuksineen sekä armossa ja anteeksiantamuksessa eläminen. Yksi osa tätä hengellistä pappeutta on esirukous ja palvelu.

Ymmärrän siis asian hyvin laajana, koska kuitenkin on niin, että kaikki hengelliset aarteet ovat kätketyt Kristuksessa. Ei ole kasvua, pyhitystä tai palvelua missään Hänen ulkopuolellaan. Muistamme Joh. 15 viinipuu-vertauksen. Ilman Jeesusta, yhteyttä Häneen, emme voi mitään tehdä.

Koorahin kapinasta kerrotaan 4 Moos. 16 luvussa. Olennaista on jo heti alkuun todeta, että Koorah kuului niihin leeviläisiin, joilla oli tiettyjä tehtäviä liittyen ilmestysmajan esineiden hoitoon ja muihin toimiin. Kuitenkin Aaron oli ylimmäinen pappi ja siihen tehtävään Jumalan asettama ja vihkimä. Vain Aaron saattoi mm. mennä kerran vuodessa kaikkein pyhimpään suorittamaan uhrin kansan syntien sovittamiseksi. Hän varmasti suoritti arkana ja kunnioittaen tehtävänsä Jumalan kasvojen edessä ja läsnäolossa.

Aaron oli esikuva Kristuksen pappeudesta Siinain liiton aikana. Kuitenkin toisin kuin jo Aabrahamin kohtaama Melkisedek, josta sanotaan, ettei hänellä ole isää eikä äitiä, eikä sukuluetteloa. Hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Aaron oli leeviläistä sukua ja hän oli ihminen, eikä siis samassa mielessä verrattavissa ikuiseen Jumalan Pojan pappeuteen kuin Melkisedek.

Kristus on Jumalan asettama välimies ja myös itse uhri, virheetön karitsa. Hän on kertakaikkinen uhri syntiemme tähden annettu ristin kuolemaan. Meille avautuu vain näin yhteys Isään ja mahdollisuus elämään Jumalan lapsena. Tähän liittyy hengellinen pappeus, jonka minä ymmärrän siis varsin laajana ja arkisenakin asiana aseman ja tehtävän pyhyydestä huolimatta.

Yhteys Pyhään Jumalaan, Isään, toteutui konkreettisella tavalla, kun esirippu temppelin kaikkein pyhimpään repesi Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä. Ilmestysmajassakin tämä kaikkein pyhin osa kuvasi Pyhän Jumalan läsnäoloa. Tässä pyhimmässä osassa säilytettiin liitonarkki, jossa oli lain taulut. Kansi oli armoistuin.

Kristus on yhä tälläkin hetkellä Ylimmäinen Pappimme Isän oikealla puolella kirkkaudessa. Pyhä Henki on lahjoitettu, lähetetty, sisimpäämme, jotta voimme elää Jumalan lapsina ja hengellisessä pappeudessa tässä maailmassa. Ilman, että Kristus on kaikessa välimiehemme, ei ole millään mitään todellista hengellistä elämää. Kristus on myös esikoinen ja Hänessä meillä on iankaikkinen elämä. Hän on ylösnousemus ja elämä.

–
Koorah ja 250 ylhäistä miestä kapinoivat

4 Moos. 16:3: Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: ’Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?’

Tässä kohden ajattelen Moosesta edustamassa lakia ja sitä Jumalan läsnäolon kirkkautta ja pyhyyttä, mitä lain saamiseen jo liittyi. Aaron edustaa uhrilakia ja ylimmäisen papin palvelua, välimiestä Jumalan kasvojen edessä. Tuohon edellä olevaan viittaa mielestäni Mooseksen vastaus Koorahille: ”Huomenna Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa ja kuka on pyhä ja kenen hän sallii käydä tykönsä.”

Kysymys on siitä, kuka on oikea pappi palvelemassa Herraa. Kuka on Herran oma? Koorah joukkoineen vaati itselleen pappeutta ilman välimiestä. Se ei katsonut tarvitsevansa Aaronin ylimmäisen papin erikoistehtävää, mikä on esikuva Kristuksen tehtävästä.

Jae 11: ”Niin siis sinä ja koko sinun joukkosi käytte kapinoimaan Herraa vastaan; sillä mikä on Aaron, että te häntä vastaan napisette.” Koorahin kapina oli itse Pyhää Jumalaa ja Hänen säädöksiään vastaan. Se ei viime kädessä kohdistunut ihmiseen.

Jae 13 osoittaa selvästi, että kuitenkin maalliset siunaukset olivat kapinoitsijoille ne tärkeimmät asiat. Tämä tuntuu erityisen järkyttävältä. Eikö todellinen Jumalan ja Hänen tahtonsa tunteminen ollutkaan merkityksellisintä?

Hiilipannut. Koorahin joukolla oli omat hiilipannunsa, Aaronilla omansa. Niissä oli tuli ja suitsuketta. Ulkonaisesti tapahtui sama palvelu Herran edessä.

Jae 19: Eksytykseen vedetään aina muita mukaan
Herran kirkkaus näkyi koko seurakunnalle. Koorah oli nimittäin koonnut koko seurakunnan ilmestysmajan ovelle Moosesta ja Aaronia vastaan. Onko tämän kapinan erityispiirteenä vetää siihen mukaan suuria joukkoja? Vain tuolloinko näin tapahtuu vai vielä nyt?

Jumala ei mieltynyt Koorahin tuleen ja omavaltaiseen palveluun, vaan tahtoi tuhota Koorahin ja kaikki nämä Koorahiin liittyneet ihmiset.

Jae 21: Erottautukaa
Mooseksen ja Aaronin tuli erottautua näistä Herraa vastaan asettautuneista.

Jae 22: Oikea pappeus -esirukous
Erottautumista seurasi esirukous. Mooses ja Aaron rukoilivat, että Jumala säästäisi kansan, seurakunnan.

Jakeet 24 ja 26: Tehtävä varoittaa: ”Lähtekää” ”Siirtykää pois”
Esirukousta seurasi konkreettinen varoittaminen. Seurakuntaa kehotettiin jättämään Koorah ja hänelle uskolliset korkeat johtajat. Kansan tuli siirtyä pois heidän lähettyviltään.

Jae 33: Koorah ja 250 miestä suistuivat tuonelaan.
Myöhemmin mainitaan 4 Moos. 26:10:ssä, että ”Heistä tuli varoitusmerkki”. Hiilipannut taottiin uuteen muotoon alttarin ohuiksi päällyslevyiksi muistuttamaan ja varoittamaan väärästä pappeudesta, joka vie iäiseen tuhoon.

Mooseksen 4 luvun 16 loppujakeet muistuttavat myös vielä siitä, että koko kansa oli yhä tämänkin tapahtuman jälkeen kapinassa Pyhää Jumalaa vastaan ja tarvitsi sovituksen välttyäkseen Jumalan tuomiolta. Kansan syntien sovituksen toimitti tässä Aaron ylimmäisenä pappina Jumalan säätämällä tavalla.

Tämä kaikki on kertomassa siitä vakavasta asiasta, että tarvitsemme Jeesusta välimieheksi, uhriksi, syntiemme sovittajaksi, iankaikkisen elämän lahjoittajaksi. Jos kristinuskon nimissä jotain muuta sanotaan, kyse on Koorahin kapinasta. Mieleeni tulee tässä yhteydessä liberaaliteologia silloin, kun se hylkää uskon hengellisen perustan, mutta pitää kiinni monista kristinuskon harjoitukseen liittyvistä käytännöistä. Se huolehtii myös paljolti ajallisista arvoista ja unohtaa sen mikä on iankaikkista. Äärikarismaattisuudesta löytyy lukuisia esimerkkejä ihmisen korottamisesta.

Myös voi käydä niin, että sanotaan useassa kohtaa niin oikein, että on vaikea erottaa totuutta ja vääryyttä toisistaan. Kuitenkin henki tai tapa lähestyä Jumalaa on ihmislähtöistä eikä perustu syvimmiltään Kristuksen työhön. Tällöinkin on kyse samasta asiasta, Kristuksen työn hylkäämisestä ainoana perustana. Hänessä, ja vain Hänessä, olemme otolliset Pyhälle Jumalalle.

Hiilipannut taottiin alttarin päällystykseksi
4 Moos. 16:40: … muistuttamaan israelilaisille, ettei kukaan syrjäinen, joka ei ole Aaronin sukua, lähestyisi polttamaan suitsuketta Herran edessä, niin ettei hänen kävisi samoin kuin Koorahin ja hänen joukkonsa…

–
Nyt me olemme valittua sukua ja pappeja

1 Piet. 2:9-10: Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.”

Me Isän pikkuiset, aivan arkiset ihmiset saamme lähestyä Pyhää Jumalaa kaikissa tarpeissamme. Se on käsittämätöntä. ”Teillä on voitelu Pyhältä”, sanoo Johannes kirjeessään tavallisista kristityistä (1 Joh. 2:20). Nyt siis mielestäni voimme yksin Kristuksen työn tähden sanoa ”Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä…” (4 Moos. 16). Tämä pyhyys on luonnollisesti Kristuksen pyhyyttä saviastioissa, ja voitelu tarkoittaa Pyhän Hengen lahjaa. Ei ole muulla tavoin voideltuja kristittyjä, vaikka tehtävät ja taustat ovatkin erilaiset. Kyse on Jumalan lahjasta ja armosta. Yksikään Kristukseen uskova ei ole syrjäinen, vaan on päässyt lähelle. Ylimmäinen pappimme on itse Jeesus Kristus, josta sanotaan:  …nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? (Hepr. 7:11)

Heprealaiskirjeessä todetaan luvussa 8:1-2: …meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. Ja hiukan myöhemmin voimme lukea jakeista 11-12: Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Nyt elämme aikaa, jolloin on voimassa yleinen hengellinen pappeus. Se toteutuu ainoastaan Jeesuksen sovitusuhrin perusteella. Ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut”. Ymmärrätte, että en tällä asetu lainkaan niitä vastaan, joille on annettu seurakunnassa johtajuus ja kaitsijan tehtävät. Päinvastoin rukoilen heidän puolestaan. Silti asetun heitä vastaan, jotka tänä aikana julistavat olevansa erityisellä tavalla Jumalan voitelemia ja Jumalan profeettoja. Samoin näen lukuisten juutalaisten tapojen esiin nousun täällä maassamme kristinuskon perustaa hämärtävänä seikkana.

Sekä seurakuntana että yksityisinä kristittyinä saamme rukoilla itsemme, toistemme ja läheistemme puolesta. Saamme kiittää ja opimme ymmärtämään armon merkitystä. Voimme pyytää johdatusta kaikkeen, että saisimme kulkea Jeesuksen askelissa. Opimme tuntemaan Kristusta ja tahdomme juurtua Häneen. Mistäpä oppisimme Häntä tuntemaan niin kuin Raamatusta? Tämä meille on säilytetty, ettemme asettaisi itse valittua jumalanpalvelusta Jumalan omien säädöksien edelle.

Raamatussa onkin rukouksesta hyvin paljon, erityisesti läheisestä Taivaalliselle Isälle osoitetusta rukouksesta. Sana ”Abba” on tämä Pyhän Hengen osoittama läheinen kutsumanimi Jumalalle, jonka turvissa uskallamme vuodattaa koko sydämemme kivut, huolet ja surut käsivarsille, joka voi ne kantaa. Myös ilo ja kiitollisuus täyttää usein mielemme, ja voimme itseksemme kiittää Isäämme niin levätessämme kuin työtä tehdessämme.

 

Koorahin kapina
Dr Owuor

Owuor kertoo itsestään näin hänen tehtäväänsä ja kiertueitaan mainostavalla sivulla :
”HERRA on puhunut kanssani tänään. Haluan kuulijoidenne tietävän, että HERRA on puhunut kanssani viime yönä. HERRA JUMALA, taivaan JUMALA, koko taivaiden Luoja, ylimpien taivaiden, korkeimpien taivaiden ja koko maailman Luoja, JUMALA SHAMMAH, Joka on koko maailmankaikkeuden Luoja, Israelin Luoja, JUMALA EL OLAM, HÄN, Joka on valinnut Jerusalemin HÄNEN kaupungikseen, JUMALA ELYON, Kaikkein korkein JUMALA, HÄN puhui kanssani viime yönä hyvin valtavassa keskustelussa.”

Lyhyet lainaukset Owourin opetuksesta, johon on liite lopussa:
JUMALAN VIHA KAPINAA VASTAAN
OPETUS SEURAKUNNALLE
”Silloin Mooses, JUMALAN ääni, määräsi koko Israelin kansan erottautumaan
Koorahista ja hänen joukostaan. Tähän erottautumiseen kuului myös, että israelilaisten tuli erottautua kaikesta, mikä kuului Koorahille ja hänen joukolleen, jotta kuuliainen Israelin kansa ei ikinä perisi kirousta. Mooses tiesi liiankin hyvin, että suuri kirous oli pian kohtaava niitä, jotka uskaltavat kilpailla JUMALAN Profeetan kanssa ja yrittävät tehdä itsensä hänen vertaisekseen.”

Aaronin lehteen puhjennut sauva Owuorin kirjoituksen mukaan
”Silloin HERRA kuuli heidät ja lähetti tappavan VITSAUKSEN, joka tappoi vielä
useita tuhansia Koorahin tyyppisiä KAPINOITSIJOITA lisää. Tämä jätti pysyvät jalanjäljet JUMALAN ankarasta luonteesta jokaista kohtaan, joka yrittää kilpailla, tehdä itsensä HÄNEN Profeettansa vertaiseksi tai vihastuttaa häntä. Se osoittaa edelleen, että aina, kun HERRA lähettää HÄNEN Profeettansa, tuo kutsumustehtävä on suoritettava HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ. Tätä seuraavat tapahtumat selvästi osoittavat, että HERRA ei lopeta kanssasi ennen kuin HÄN on lopullisesti sulkenut tapauksen. Tällä tavalla HERRA myöhemmin antoi julkisen ilmoituksen Aaronin pappeuden hyväksymisestä. Tämä oli lisähyväksyntä Mooseksen johdolle, koska hän oli nimittänyt Aaronin. ”

”KUKAAN, ja toistan, KUKAAN EI tuosta päivästä lähtien enää koskaan uskaltanut kiistää HERRAN Profeetan sanoja. Eikä tuosta päivästä lähtien kenenkään myöskään olisi mahdollista yrittää millään tavalla tai missään muodossa tehdä itsestään samanveroista HERRAN voimallisen Profeetan kanssa. ”

 

DR OWUORIN KIRJOITUKSEN VERTAILUA OMAAN AJATTELUUNI

Dr Owuor ei käsitellyt aihetta lainkaan Kristuksen työn ja Häneen viittaavien esikuvien kautta. Tämä itseään Herran profeetaksi nimittävä mies kirjoitti ehdottomasta tottelevaisuudesta profeettaa kohtaan, tässä tapauksessa juuri Moosesta kohtaan. Minä puolestani näin olennaisena asiana juuri sen, ettei mikään ihmisestä lähtöisin oleva asetu väliin tai välimieheksi, kun on kyse otollisuudesta Jumalan edessä. Kyse on uskomme keskuksesta, Kristuksen sovitustyöstä puolestamme. Vain Jeesus Kristus on ylipappimme ja välimiehemme. Myös Aaronin sauvan versomisen näen viittaavan Jeesuksen Kristuksen ylimmäispapilliseen tehtävään.

Oikeaa profetiaa voimme lukea Uudesta Testamentista esimerkiksi Luukas 1: 67-75: Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.

Oikea profetia ja opetus avaa Raamatun ilmoitusta ja osoittaa meille Kristusta ja hänen sovitustyötään. Se saattaa sisältää kehotusta ja lohdutusta Raamatun mukaan, mutta siinä ei ole mitään ristiriitaista kirjallisen ilmoituksen eli Raamatun kanssa. Sen lisäksi on ymmärrettävä, että juuri Johannes oli viimeinen Vanhan Testamentin profeettojen kaltainen profeetta. Emme voi sanoa kuten Owour: ”…aina, kun HERRA lähettää HÄNEN Profeettansa, tuo kutsumustehtävä on suoritettava HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ.” Vanhan Testamentin profeettoihin verrattavia profeettoja emme odota omaan aikaamme saapuviksi.

Jeesus oli myös toki profeetta, mutta aivan eri tavalla. Hänhän on koko Raamatun keskus, profetian täyttymys ja koko kristillisen uskomme ydin. Owuorin opetus on ainakin tässä lainaamassani kohdin täysin irrallaan Raamatun keskeisestä sanomasta, ja se vie ihmisen korostamiseen sen sijaan, että se veisi Jeesuksen ristin ymmärtämiseen. Owourin sanat korottavat hyvin usein häntä itseään erityisenä Herran profeettana, jota olisi kuultava tänä aikana. Ja sanojensa tueksi hän kertoo, että ”Herra on puhunut kanssani”.

Dr Owour vertaa itseään Eliaaksi, joka on saanut tehtäväkseen julistaa parannusta ennen Jeesuksen toista tulemista. Kuuntelin hänen puheitaan, ja koin niissä kehotusta parannukseen omasta mielestäni sellaisella kovalla tavalla, joka vie ihmisen omaan työhön ja yrittämiseen, kenties myös ahdistukseen. Kuitenkin juuri Jumalan armo tekee meissä hyvää työtään ja lahjoittaa hedelmää. Owuorin julistuksessa on lukuisia äärikarismaattisia oppeja, joita en itse hyväksy lainkaan. Meidän ei tule olla ensisijaisesti kuuliaisia nykyajan profeetoille, jotka ovat vain vajavaisia ihmisiä. Heidän opetustaan on syytä arvioida ja arvostellakin. Parempi on pyrkiä olemaan kuuliaisia Jumalan sanalle.

Ceta Lehtniemi

Viitteitä:
Herran profeetaksi itseään kutsuvan Dr Owuorin palvelutyö ja kiertueet:
http://www.repentfinland.fi/sisalto/profetia-h%C3%A4lytys-2322015-historiallinen-her%C3%A4tys-ja-massiivisia-parantumisia-tulossa

Koorahin kapina ja Aaronin versonnut sauva (Dr David Owuor): http://www.repentfinland.fi/sites/default/files/tiedostot/Koorahin%20kapina.pdf
Juhani Aitomaa kirjoittaa Dr Owuorista täällä: http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/0414.pdf

 

Savesta astiaksi -kirjan äärellä

Risto Santala (1929-2012), Suomen Lähetysseura 1967

Kuvitus Maija Karma

 

Käytän itse nyt sähköistä lähdettä. Tuolla kirja on kokonaan luettavissa:

http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html

KirjasiltaTekijät:

Markus Kolsi
Jari Mononen
Risto Syrjä

Otan tähän omille sivuilleni joitain lainauksia kirjasta näkyviin punaruskealla värillä. Kiitän sähköisen kirjan tekijöitä siitä, että tämä herkkä ja arvostettu pieni kirja on luettavanamme. Saamme jopa näkyviin kuhunkin aiheeseen liittyvät raamatunpaikat, mikä auttaa syventymistä. Tämä pieni artikkelini sisältää pääasiassa joitain ajatuksia, mitä itselleni heräsi kirjan äärellä. Ei tämä mikään varsinainen kirja-arvio ole. Pysähtelin, mietin ja jatkoin muistaakseni vapaasti. Kirjoitin tämän joitain vuosia sitten. Varmaan nyt kirjoittaisin ihan toisin.

”Jos pyydämme saada olla Jeesuksen opetuslapsia, meidän on suostuttava saviastian osaan. «Tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.« On myös tärkeää, että hyväksymme saviastian osan kristityn osaksi. Aikamme kristillisyys muodostuu liian usein eräänlaiseksi hengelliseksi keikaroinniksi. Olemme unohtaneet Jeesuksen sanat: «Älkää korkeita tavoitelko« (Luuk. 12: 29). Apostoli Paavali tunsi tämän vaaran kirjoittaessaan: «Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin« (Room. 12: 16).

Nykyajan kristityn päätavoite näkyy olevan mahdollisimman korkeatasoisen opin saaminen ja korkean, omalle asemalle soveltuvan elintason saavuttaminen. Mutta Mestaristamme sanotaan Jesajan 53. luvussa: «Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta«, «Loo toar loo ve-loo hadar«. Nykyään sanalla «toar« ymmärretään Israelissa yliopistollista oppiarvoa. Voisimme siis kääntää Jesajan ennustuksen niin kuin israelilaiset lapset sen saattavat tajuta: «Ei ollut hänellä yliopistollista oppiarvoa eikä kauneutta.« Emme saisi edes jumaluusopissa pyrkiä hengelliseen keikarointiin – «me emme puhu inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti« (1 Kor. 2: 13). Savimajan tulee tyytyä saven osaan.”

Jouduin jo tässä kohdin pysähtymään ajatuksiini. ”Jos pyydämme saada olla Jeesuksen opetuslapsia, meidän on suostuttava saviastian osaan.”

-En kenties itse opi tuntemaan Jeesusta suostumatta saviastian osaan?

-En ehkä juuri nyt osaa kuunnella oikein, enkä oikeita henkilöitä suostumatta saviastian osaan?

-En ehkä välitä ympäristööni oikein kristinuskon perussanomaa suostumatta saviastian osaan?

Kuka voi suostua saviastian osaan ihan omasta halustaan? Eikö tuossa vaiheessa ole jo Jumala itse puuttunut minun saviseen olemukseeni? Eikö minulla ole jo jokin ymmärrys Kristuksen ristin työstä, aavistus etten kärsi yksin, enkä ole taitamattomissa, sattumanvaraisissa käsissä?

 

Näihin ajatuksiini löysin kirjasta vastauksia:

”Savi kapinoi pakkoa vastaan

Savi tulee suostuttaa. Sitä ei voi valaa muotteihin. Suurissa tehtaissa kyetään jo myös pakottamaan erinäisten lisäaineiden avulla savi valmiiden muottien mukaan, mutta tavallinen savenvalaja Kiinasta Amerikkaan tietää, että savi karttaa pakkoa. Savi tulee suostuttaa muotoonsa. Savi vaatii oman aikansa asettuakseen muotoon, mihin se tahdotaan suostuttaa. Näin Jumalakin suostuttaa meitä evankeliumin omistamiseen.

Jeesus sanoi: «Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet« (Matt. 23: 37). Hoosea 11: 7 luemme: «Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.« Jesaja 65: 2 toteaa: «Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohti, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä.«

Pyhä Jumala kyllä tietää, että ihminen taistelee hänen tahtoansa vastaan vieläkin enemmän kuin savi valajaansa vastaan. Siksi hän tahtoi voittaa luottamuksemme antamalla rakkautensa takeeksi oman Poikansa. Täten meidän tulisi ymmärtää sana, joka herätti Norjan suuren kansallisen herättäjän, Albert Lunden: «Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?« (Room. 8: 32). Tämän suurempaa suostuttelua emme voi vaatia Suurelta Savenvalajaltamme.”

 

Vielä myöhemmin löytyi tämä kohta:

”Ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu, että

hän vastustaa aina Jumalan tahtoa.

Liha ja veri sotii Jumalaa vastaan. Luonnollinen ihminen ei ota vasaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Kun sodimme Jumalaa vastaan, sodimme aina omaa parastamme vastaan. Jesaja 45: 9 sanoo: «Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa – maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ’Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!’«

Joskus kuulee sanottavan, että uskonto on oopiumia kansalle. Tämä väite ei kuitenkaan vastaa yleistä uskonnollista kokemusta. Eräät nykyajan psykoanalyytikot väittävät: Usko ei voi olla mielihyvän toteutumien heijastumaa, koska todellisuudessa uskon kokemus eletään aina aluksi epämiellyttävänä ja ihminen yrittää vastustaa sitä. Mieluumminkin juuri uskonnottomuus on oopiumia kansalle. Ihminen tajuaa vaistomaisesti, että Jumala vaatii totuutta salatuimpaan saakka. Joudumme kiinni synneistämme. Synnistä koemme vapautuksen vasta, kun särymme Jumalan edessä.

Tästä syystä vastustamme astiamme särkemistä. Koemme Jumalan läsnäolon aina ensiksi «epämiellyttävän sävyisenä«. Muuan psykiatriaa läheisesti seurannut rovasti kuvasi ihmisen kääntymystä seuraavin sanoin: «Kun sisämaailmallinen piirimme murtuu ja räjähtää rikki, tapahtuu ’apertura ad coelum’ (lat.), ’avautuminen taivaisiin asti’. Tämä on askel ylimaailmallisiin, ja sitä ei anasteta väkivallalla. Se on aina Jumalan armoa.«”

Voisimmeko joskus ajatella tätä kautta ”herätyskristillisyyttä”? Nyt kenties ajattelemme, että johonkin liikkeeseen kuuluminen on herätyskristillisyyttä. Minulle se on ollut ongelmallinen lähestymistapa, koska suvun perinteet ovat niin toisenlaiset.

Herätysliikkeitten suuret hahmot saattoivat 1800-luvulla keskustella siitä, milloin ihminen voi täysin levätä Kristuksen lahjavanhurskauden varassa. Mitä pitää ihmisessä liikahtaa, jotta armon varaan jääminen ei olisi kuin oikaisemassa ohi jonkun tärkeän sisäisen tapahtuman? Tuolloin oli selvempää ajatella Jumala Luojana ja Kaikkivaltiaana kuin nykyisin. Elimme myös yhtenäisen kristillisen kulttuurin parissa.

Kun ihmiset ovat etääntyneet kristinuskon perusteista, ei kristillinen keskustelukaan osaa viipyä kuin aivan kehällisissä asioissa. Kun Jumala omana työnään kutsuu, murtaa, ohjaa ja vahvistaa omiaan eri alueilla ja erilaisiin tehtäviin, niin nykyisin ihminen on entistäkin enemmän tuen tarpeessa ja entistä vähemmän sitä saamassa. Usein puuttuu täysin ympäriltä sellainen kristillinen yhteisö, missä voisi olla keskeneräisenä ja oikean sanoman äärellä.

Koen itse usein lähimmäiseni rinnalla toiveen saada kertoa jotain Jumalasta. Hän on hyvä, oikeamielinen, vanhurskas ja kaiken hallitseva. Jumalan käsiin on turvallista jopa murtua, Hän tietää ja tuntee kaiken parhaiten. Hänen rakkautensa ihmistä kohtaan on suurta. Se ilmeni jopa siinä, että Hän lahjoitti oman Poikansa kuolemaan tähtemme ja antoi anteeksi syntimme.

Löysin tämän kirjoitukseni kotisivuiltani selvästikin keskeneräisenä. Olkoon nyt kuitenkin esillä. Ehkä se innostaa tutkimaan Risto Santalan kerrassaan ihanaa kirjaa ja opetusta laajemminkin. Saatan toki itsekin jatkaa aiheesta lisää. Voimme myös keskustella aihepiiristä. Yhdessä voi tehdä löytöjä.

Ceta Lehtniemi

Tuosta saa katsoa joulukorttini

”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus”

Joulu ja pääsiäinen eivät ole kuin erillisiä tapahtumia, kun mietimme Raamatun ilmoitusta. Jeesuksen tuli syntyä ”aikojen täyttyessä” neitseestä. Jeesus syntyi ihmiseksi, mutta on kaiken aikaa iankaikkinen Jumala. Jeesuksen koko elämä ihmisenä kulki täydellisessä sopusoinnussa, puhtaudessa, ja yhteydessä Isään. Hän oli viaton ja vanhurskas, vaikka koki ihmisten tavoin nälän, uupumuksen ja kiusaukset. Vain näin hänestä saattoi tulla uhrikaritsa, joka kantoi syntimme ristille. Jouluna emme juhli suuren opettajan syntymää, vaan Vapahtajan syntymää. Juhlimme sitä maailmankaikkeuden ihmettä, että ihmiseksi syntyi Jumala, Vapahtajamme, Pelastajamme ja ”Jumala kanssamme”.

Lupaukset täyttyvät

Jes. 7:14: Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (merkitsee: ”Jumala meidän kanssamme”).

Jes.9:5-6: Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

Nuo Vanhan Testamentin kohdat elivät suurena toivona ja odotuksena Israelin kansan ja oppineiden mielessä. Silti tämä elävä toivo oli erilaista kuin todelliset tapahtumat täyttyessään Jumalan aivoitusten mukaisesti. Oli vaikea tunnistaa avutonta lasta, vaatimattomasti elävää opettajaa, tai ristillä riippuvaa, runneltua miestä Jumalan lupaamaksi Vapahtajaksi, Messiaaksi, saati itse Jumalaksi. Pelkkä sana ei välttämättä vakuuta meitäkään ilman Jumalan oman Pyhän Hengen vaikutusta.

Luuk.1:30-33: Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

Luuk. 2:11: …teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.

”Jeesus” tarkoittaa vapauttajaa tai pelastajaa, samoin kuin Joosua. Sama ilmoitus neitseellisen raskauden alkamisesta annetaan Joosefille, ja siinä nimen merkitys selitetään. Matt.1:20-23: Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

Nimestä Jeesus Kristus

Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjasta löydän seuraavaa tietoa. Herra sai nimekseen Jeesus (Vapahtaja) enkelin Joosefille ja Marialle antaman määräyksen mukaisesti, Kun tämä nimi annettiin tavallisille lapsille, osoitti se vain heidän uskoaan Jumalaan kansansa lunastajana tai uskoaan Israelin tulevaan pelastukseen. Kun se annettiin Marian lapselle, oli tarkoituksena siten ilmaista sitä erityistä tehtävää, jonka lapsi oli varttuneena suorittava. Kristus johtuu kreikan sanasta Khristos, kuninkaaksi voideltu, vastaten heprealaista nimeä Ma^siah (Messias), voideltu. Jeesus oli Herran henkilökohtainen nimi, Kristus taas arvonimi.

Lisäksi Saarisalon sanakirjasta löydän seuraavan ajatuksen: ”Tämä tapahtuma ei ollut mikään erillinen, yksityisluontoinen asia, vaan koko maailman ja ihmiskunnan historiaan käänteentekevästi vaikuttava kosmillinen tapahtuma. Hän tuli ”ajan täytyttyä”, ja tämä koskee niin hyvin koko maailmaa kuin Juudan kansaakin.”

”Ajan täytyttyä” ilmaisee myös meille jotain siitä, että myös tämä nyt elettävä aika on Jumalan käsissä. Missään vaiheessa ei ole tapahtunut sellaista muutosta, että joko ihminen, sielunvihollinen, tai sattuma ohjaisi suuria kosmisia tapahtumia. Yksittäinen, pieni ja avuton ihminen saa myös levätä suuren Jumalan huomassa. Mielestäni voimme juuri jouluna ajatella pienen vauvan avuttomuutta, samoin syntyvän lapsen vanhempien hätää. Kuitenkin Jumala tiesi kaiken, ilmoitti tarvittavan ja huolehti käytännön tilanteista yksityiskohtia myöten.

25.12.2014 Ceta Lehtniemi

Henkisyys on muotia
Ceta Lehtniemi

Ajattelen hetken asiaa yksilötasolla. Voimme todeta, että uusi henkisyys kiehtoo ihmisiä hyvin monesta syystä. Saattaa tosin olla kyse siitäkin, että sitä tarjoillaan joka puolelta. Sen kerrotaan antavan apua ja ratkaisuja ihmisten todellisiin kipuihin ja elämänkysymyksiin. Uuteen henkisyyteen voi myös tottua, koska se sulautuu niin moneen muuhun asiaan vähitellen.

Suhtaudun kunnioituksella ihmisten erilaisiin arvoihin ja pyrkimyksiin löytää apua kysymyksiinsä. Nyt tässä omassa esityksessäni otan lähtökohdakseni uuden henkisyyden vertaamisen kristinuskon perusteisiin. Joskus julkisuudessa on pidetty loukkaavana tätä tapaa käsitellä asioita. Minulle se on sitä samaa erittelyä, mitä olen itse käynyt, jotta oma uskoni on selkiintynyt ja syventynyt. Kahdenkeskisissä keskusteluissa pyrin olemaan enemmän kuuntelijan osassa.

—
Synti ja kuolema

Siirryn nyt lähes Raamatun alkulehdille. Kun puhumme hengellisistä asioista, vaikkakin uudesta hengellisyydestä, niin puhumme Jumalasta, jumalista tai jumaluudesta. Toisaalta on kyse aina myös ihmisestä, ihmiskäsityksestä ja ihmisen asemasta suhteessa Jumalaan ja maailmaan.

Yksi perusasia on kuolema ja sen luonne, sekä käsitys tuonpuoleisesta. Kyse on aina myös siitä, miten ymmärrämme synnin. Onko kyse ihmisen vastuusta, syyllisyydestä, ja missä muodossa ja kenelle. Syntiinlankeemus ilmaistaan Raamatussa näin: Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1 Moos.3:2-5)

Kun uusi henkisyys liikkuu esimerkiksi brahmalaisessa filosofiassa, synnistäkin voidaan tavallaan puhua. Siitä puhutaan kuitenkin kuin esteenä ihmisen kehitystiellä. Jos jumaluudesta puhutaan panteistisesti tai yleensä siten, että jumaluutta on kaikissa tai kaikessa, niin ihmisen käsitys synnistä mukautuu tähän ajatteluun. Kyse ei ole tällöin syntiin lankeemuksesta, eikä rikkomuksesta ja eroon joutumisesta persoonallisen Jumalan yhteydestä. Silloin ei esiinny käsitettä, jonka voimme nyt nimetä syyllisyyssynniksi.

Kristinusko on vastuunalaisuutta kaikkivaltiaan, pyhän, oikeudenmukaisen, armollisen ja persoonallisen Jumalan edessä ja yhteydessä. Tämä viaton ja ehjä suhde särkyi ihmisen langettua syntiin, ja synnin aiheuttama turmelus tuli luomakunnan ja ihmisen osaksi. Jumalan oma olemus säilyi edelleen ja ikuisesti muuttumattomana. Raamattu kertoo ihmisistä, jotka vaelsivat Jumalan kasvojen edessä. Syntiinlankeemuksen aiheuttama turmelus oli tuolloin jo vaikuttamassa. Jopa kansan johtajien lankeemuksista kerrotaan avoimesti. Missään ei salata ihmisen raadollisuutta tai erehtyväisyyttä. Kuitenkin aina pidetään esillä myös Jumalan kutsua ja armoa.

—
Laki ja uhrit, Kristuksen sovitustyö ristillä

Jumala antoi Mooseksen kautta lain sanat. Mooses kuitenkin särki kiivaudessaan ensimmäiset lain taulut kansan tehtyä kultaisen vasikan Mooseksen ollessa vuorella kasvotusten Herran Jumalan kanssa. Kun Jumala antoi lain sanat toistamiseen, hän ilmoitti olevansa armollinen ihmistä kohtaan. Ja Mooses veisti kaksi kivitaulua, entisten kaltaista. Ja varhain seuraavana aamuna Mooses nousi Siinain vuorelle, niinkuin Herra oli häntä käskenyt, ja otti ne kaksi kivitaulua käteensä. Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa… (2 Moos.: 34: 4-6) Jumala on erilainen kuin me ihmiset. Hänen ajatuksensa ovat suuremmat ja oikeammat. Tuntuu kuin Jumala joutuisi yhä vielä ikään kuin huutamaan korviimme ja sydämiimme tätä samaa viestiä: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala.”

Lain rinnalle annettiin sovitusuhrikäytäntö. Tämä viittasi jo Kristuksen ristin uhriin, syntiemme sovitukseen. Jumalan päämäärä on, että langennut ihminen tulee siten ”voitetuksi”, että hän suostuu rauhaan Jumalan kanssa Kristuksen työn tähden. Ihmisestä ei tule jotain, vaan Jumala on tehnyt jo kaiken. Ihminen jää saviastiaksi. Tätä astiaa ei tarvitse lähteä kehittämään jumalan kaltaisuuteen millään metodeilla. Ihminen ei löydä sisimmästään jumaluutta. Ihmisen sisältä ovat lähtöisin pahat ajatukset. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. (Matt. 15:19) Kristillinen ”henkinen tie” vie vararikkoon, nöyrtymiseen ja huutamaan avuksi Jumalaa, luottamaan hänen armoonsa.

 

Ihminen ei halua suostua heikkouteen

Kristus kulki nisunjyväntien, ja hänen seuraajilleen luvataan jotain samankaltaista omasta itsestä vähenemisen ja nöyrtymisen tietä. Uuden henkisyyden tie on hengellisessä mielessä aivan erilainen, suorastaan vastakkainen. Se on kuitenkin juuri langenneen ihmisen oma tie. Siinä taistellaan ihmisen riisuutumista vastaan. Raamatun mukaan ihmisen lihaa, eli tätä luonnollista ihmistämme, ei miellytä heikkous ja riippuvaisuus Jumalasta. Liha meissä yhdessäkään ihmisessä ei tahdo riisuutua. Roomalaiskirjeen seitsemäs luku kuvaa tätä asiaa. Samoin Korinttolaiskirje puhuu tästä maallisesta majastamme näin: Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua …(2 Kor. 5:4)

Haluttomuudessa riisuutumiseen ja heikkouden arvostamattomuudessa on ehkä yksi syy siihen, miksi kuolema tahdotaan pitää piilossa tai selittää pois. Yksi kuoleman väistämistapa on mielestäni usko jälleensyntymiseen. Samoin usko tyhjiin raukeamiseen työntää kuoleman ajatuksen pois mielestä. Kristillinen uskon käsitys luottaa kuoleman jälkeiseen uuteen elämään. Meillä on sinettinä Pyhä Henki ja Jeesus Kristus on jo esikoisena voittanut kuoleman ja noussut ylös kirkkauteen.

Maailmassa on sota ja jännite Kristusta vastaan. Ristin sovituskuolema ja ylösnousemus pyritään selittämään pois, tai kristillisestä ydinsanomasta, evankeliumista, yritetään päästä muuten eroon. Se ei ole maailman mieleen. Jos tämä ei onnistu kielteistä tietä, kristinusko ja Kristus itse tahdotaan selittää oman aatteen kanssa sopusointuun ja kuin liittolaiseksi. Tämä tehdään usein ymmärtämättä, mikä kristinuskossa on tämä ydinsisältö. Se tehdään myös kannattajien saamiseksi omalle ideologialle ja mahdollisesti taloudellisen hyödyn tähden. Uusi henkisyys on täynnä ilmauksia siitä, mitä Jeesus oikeasti tarkoitti, ja mitä hän opetti.

Melkein jokainen uushenkinen sivusto ilmoittaa, että tämä sopii kaikille uskonnosta riippumatta. Reikihoitoa tarjoavalla sivustolla voi lukea: Tässä ei ole mitään kristinuskon vastaista. Kristinuskostakin on tehty jotain sellaista mikä tuntuisi ihmisestä hyvältä, jotain mihin ihminen voi itse yltää, tai missä ihminen arvelee olevan kyllin rakkautta, läsnäoloa tai voimaa. Kuitenkin kyse on totuudesta ja Raamatun sanasta. Näin minä asian ymmärrän. Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31)

 

Energia tai voima hengellisyydessä

Uushenkisyys puhuu paljon energiasta. Kuitenkin he saattavat käyttää tästä kristillisessä ympäristössä myös nimitystä ”Pyhä Henki”. Uusi karismaattinen kristillisyys puolestaan on nostanut esille käsitteen Pyhän Hengen erityisestä voiteluvoimasta. Nykyinen puhe Pyhästä Hengestä poikkeaa usein suuresti siitä mitä on Raamatussa, tai miten kirjoitettiin menneinä vuosikymmeninä.

Energiaa koskevat perusväittämät New Agen piirissä:
• Energian sanotaan olevan kaiken näkyväisen ja näkymättömän perusta maailmankaikkeudessa.
• Kun universaalienergian virrassa ruumiin läpi tulee tukoksia tai virtaus häiriintyy, seurauksena on sairaus.
• Parantaja aktivoi ja kanavoi universaalienergiaa.
• Muutokset universaalienergiassa selittävät sitä mitä aiemmin kutsuttiin yliluonnolliseksi.
• Universaalienergia on usein sama asia, mitä uskonnot ovat kutsuneet jumalaksi.

Kaikki ne hoitomenetelmät, joiden sanotaan perustuvan kosmiseen voimaan ja elämänenergiaan (universaalienergiaan), sisältävät myös hengelliset periaatteet. Ne eivät ole vain hoitomenetelmiä, vaan ne sisältävät aina pyrkimyksen päästä tasapainoon maailmankaikkeuden kanssa, joka siis myös käsitetään energiaksi. Syntyy vakava virhepäätelmä: New Age -uskova ei tarvitse Pelastajaa, saati syntien Sovittajaa. Myös tässä yhteydessä käytetty uskonnollinen termi energia ei vastaa lainkaan fysiikan käsitteitä.

Se mikä näyttää hyvältä, pehmeältä, kokonaisvaltaiselta ja uudella tavoin tieteelliseltä, osoittautuu lopulta asiaksi, joka vie meiltä yhteyden Jumalaan ja pelastuksen. Näin kollektiivisen tajunnan ja elämänenergian käsitteet leviävät laajalle. Juuri tämä energia-ajattelu löytyy monen nykyisen uushenkisen terapian taustalta, mainitsen nyt vain reikihoidon ja shiatsuhoidon nimeltä. Näissä sanotaan välitettävän universaalienergiaa tai hoidettavan sen tukoksia.

Kaikissa näissä hoidoissa altistutaan todellisille pahan voimille, vaikka sen ymmärtäminen on vaikeaa. Kyse ei ole siis vain siitä onko hoidolla vaikutusta ihmisen terveyteen. On aina kyse myös hengellisestä kosketuksesta hoidon taustalla olevaan okkultistiseen maailmaan.

Valitettavan moni yhtyy reikiä markkinoivan yhdistyksen käsitykseen, ettei reiki hoitomuotona ole sidoksissa mihinkään uskontoon. Siinä ei monen kristitynkään mielestä voi olla uskon vastaista, koska molemmissa ”on kyse auttamisesta ja lähimmäisenrakkaudesta”. Käy niin, että kristityt yhä heikommin ovat harjaantuneet erottamaan okkultismin siteitä. Yhdytään yleiseen maailman käsitykseen siitä mikä on hyvää, ja mikä on hyvän tekemistä nykypäivänä.

On myös erittäin valitettavaa, että nämä täysin näyttöön perustumattomat maksulliset energiahoidot yleistyvät vapaasti. Nyt kuitenkin puuttuu kaikki ohjeet ja säännöt näistä hoitomuodoista ja sen vuoksi ne kulkeutuvat niin moneen yhteyteen hyvinvoinnin tai virkistyksen nimissä.

Uuden ajan kristillisyys arvostaa Pyhän Hengen voimaa. Mielestäni olisi hyvä puhua Jumalan voimasta, kuten lähes poikkeuksetta Raamatussa lukee. Hyvin helposti alamme ajatella Pyhästä Hengestä kuin kyse olisikin energiasta, tai voiteluvoimasta, jota ihminen itse voi ohjata tai hallita. Kyse on aina kuitenkin itse Jumalasta, ja hänen on yksin kunnia ja kaikki valta.

 

Enkelikurssit ja enkeliterapia

Moni luontaishoitola ilmoittaa nykyisin enkelikursseista. Ohjelma voisi olla vaikkapa tämä: ”Enkeli-illoissa käydään läpi seuraavia asioita. Miten enkelit ja oppaat ilmentävät itseään meille? Miten he haluavat auttaa ja opastaa meitä? Miten opitaan suojautumaan ja maadoittumaan? Meditointia tarjolla hoitavan rummutuksen kera ja ilman. Alkumeditaatio tapahtuu Arkkienkelin suojaavissa energioissa.” Edellä oleva on yhdistelmä parista ilmoituksesta.

Kun etsii Googlella sanan enkeliterapia, niin saa 1600 osumaa suomeksi. Sitä on tarjolla joko ihan yksistään tai muiden New Age -terapioiden, kuten reikihoidon ohessa. Ilmoitukset ja kirjoittelut ovat houkuttelevia. ”Enkeliterapia auttaa meitä löytämään tien Kotiin.” ”Enkeliterapiassa saamme leijua kauniissa universaalin rakkauden virrassa.” ”Olin eilen enkeliterapiassa. Olo on ihanan rauhallinen. Sain itselleni henkioppaan ja kuulin entisistä elämistäni.” … jne. Näin herkkäuskoisia eksytetään ihmeelliseen henkiseen maailmaan.

Tietoa arkkienkeleistä ja enkelikorteista on jaossa monissa lehdissä ja lähes kaikilla rajatiedon messuilla. Ensin mainituista sanotaan seuraavaa: ”Arkkienkelit auttavat meitä puhdistumisprosessissa, jotta voisimme avata yhteyden suureen kokonaisuuteen ja toteuttaa Korkeinta jumalallista suunnitelmaa – Rakkautta.” (Minä Olen 6/2005) Monelle on tullut tutuksi Diana Cooperin Ihanat enkelit ja Anja Kuloveden enkelikortit.

Jumala ei lähetä näitä tässä yhteydessä mainittuja ”enkeleitä”. Ne eivät itse asiassa ole enkeleitä lainkaan vaan valheen luomia olentoja henkimaailmasta. Ja en pidä siitä, että näillä asioilla leikitään edes jonkin kurssin yhteydessä. Kaikki kuulostaa ja näyttää niin enkelimäiseltä ja ihanalta. Ja kuitenkin näin viritetään jälleen valheen verkkoa. Sielunvihollisen tarkoitus on aina johtaa harhaan ja se tekee sen mielellään käyttäen kristillisiä aiheita. Myös terveydellisiä riskejä on ollut näkyvissä. On vaarana, että saatetaan ihminen alttiiksi henkiselle sairastumiselle.

Jumalan oikeilla enkeleillä on ollut ihania tehtäviä ilmoituksen tuojina. Hän lähettää myös enkelinsä meitä varjelemaan. Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä ja sieltä heistä onkin turvallista lukea.

—
Ykseys ja tietoisuus

Nämä ovat uuden henkisyyden keskeiset termit nykyisin – ainakin oman ymmärrykseni mukaan. Ajatuksen siitä, että kaikki on yhtä, tapaa liittyen kokonaisvaltaiseen terveyteen, uuden aikakauden fysiikkaan, transpersoonalliseen psykologiaan, idän uskontoihin ja okkultismiin. Toinen nimitys kaiken ykseydelle on monismi. Nykyisin esiintyy yleisenä myös termi oneness. Nämä uuden aikakauden henkiset liikkeet ovat hyvin verkottuneet esimerkiksi Facebookiin. Messutarjonta on runsasta, ja lähes kaikkiin lehtiin ilmestyy ajoittain alan kirjoituksia. Tässä yhteydessä en käsittele ihmisyksilöiden keskinäistä yhteyttä tai ykseyttä lainkaan. En käsittele rakkauden käskyä tai etiikkaa, en sitä miten meidän tulisi ihmisinä kohdata toisemme.

Douglas R. Groothuis kuvaa monismia kirjassaan Uuden Aikakauden monet kasvot: ”Viime kädessä ei ole eroa Jumalan, ihmisen, porkkanan tai kiven välillä. Ne ovat kaikki osa yhtä jatkuvaa todellisuutta, jolla ei ole ääriviivoja, ei lopullisia rajoja”. Vähitellen aistein havaitut erot eri kokonaisuuksien välillä ovat tämän opin mukaan näennäisiä, eivät todellisia. Samoin myös arvot ovat ääriviivattomia, totuus ja valhe väistämättä hämärtyvät, hyvän ja pahan välillä ei ole rajaa kosmisessa yhteydessä. Hengellinen arviointi on lähinnä mahdottomuus. Luojan ja luodun välillä vallitsee tässä maailmanjärjestyksessä jakamaton ykseys.

Raamatussa esitetyt asiat ja käsitteet voidaan valjastaa uuden henkisyyden aseiksi miten vain tahdotaan. Enkeleistä tehdään voiman ja terveyden välittäjiä tai uuden henkisyyden sanansaattajia. Asiaa ei toki yleensä ilmaista juuri näillä sanoilla, vaan puhutaan esimerkiksi heräämisestä, tai todellisesta henkisestä ihmisestä. Tahdotaan luoda onnellinen ihminen ja onnellinen maailma. Tahdotaan saattaa ihminen tietoiseksi ykseydestä ja hengellisestä voimasta. Tahdotaan saattaa ihminen kokemaan täydellisesti. Kaikkeen löytyy kursseja, matkoja. Darshan, Chakra-meditaatio, jumalsuhde-meditaatio ovat liikkeen sanastoa. Jopa Skype Darshan mahdollistaa live-tilaisuudet intialaisten gurujen johdolla. Sen kerrotaan sopivan kaikille elämänkatsomuksesta ja uskonnosta riippumatta. Se ei sodi aatteen kannattajien mielestä mitään oppia vastaan – kysehän on heräämisestä läsnäoloon ja ykseyteen.

Myös joogassa on usein taustalla ajatus ykseydestä ja sisäänpäin kääntymisestä. Kyseessä ei ole milloinkaan pelkkä rentoutumismenetelmä tai voimistelu. Joogaliikkeet ovat historiallisesti syntyneet hindulaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja siitä ammentaen. Kuitenkin jooga liittyy nykyisin lukemattomiin uskonnollisiin suuntauksiin. Esimerkiksi teosofia saattaa löytyä voimakkaana jonkun suomalaisen joogaperinteen juurista. Juuri joogan monimuotoisuus ja sen yleisyys vaatisi nyt aivan toisen luokan paneutumista asiaan kuin mitä minulle on nyt mahdollista.

Kristitty ei herää läsnäoloon, vaan siihen tosiasiaan, että hän on syntinen ja erossa Jumalasta. Pyrkimys ei ole lainkaan löytää itsestä jumaluutta, eikä hän edes kaipaa läsnäoloa, jossa kaikki on yhtä. Emme sido totuutta oman kokemus- ja aistimaailmamme ahtaisiin rajoihin, vaan Kaikkivaltiaan ilmoitukseen sanassaan. Ihmisen on syytä nähdä kuilu, mikä on Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välillä. Ihminen tarvitsee avun ulkopuoleltaan, ei sisimmästään, eikä suinkaan ykseydestä jumaluuden kanssa. Jeesus Kristus on ainoa apu tämän syvän kuilun poistamiseksi, ja silti ihminen ja Jumala pysyvät täysin erillisinä. Jumala on aina lahjoittaja ja elämän ylläpitäjä. Jumala lahjoittaa kyllä Pyhän Hengen sisimpäämme. Olemme yhteydessä Jumalaan, ja olemme myös yhtä (yksi) ilman, että ihminen ja Jumala sekoittuvat olemuksensa puolesta. Pyhä Henki meissä on ihmisen saviastiassa. Olemme tomua, emme osa jumaluutta. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. (2 Kor.4:7)

—
Yliluonnollisuus ja arvioinnin merkitys

Yliluonnollisuus ja paranormaalit ilmiöt ovat kiinnostaneet ihmistä niin monin eri tavoin, että on vaikea muodostaa aiheesta kokonaisuutta. Myös aitoon kristinuskoon liittyy monenlaista yliluonnollisuutta. Armolahjat muistuttavat myös paranormaaleja ilmiöitä, vaikka näin kristilliseltä kannalta katsoen on kyse aivan eri asioista. Ilmiöiden alkulähde on tällöin ratkaiseva. Arviointi on välttämätöntä myös kristillisissä yhteyksissä, ja siihen kehotetaan Raamatussa. Kyse on tässäkin ihmisen vajavuudesta.

Ihmisellä on kiusaus ajatella, että nyt Jumalan lapsena hän tietää hyvän ja pahan, oikean ja väärän. Tuo on kuitenkin käärmeen eksyttävä lupaus, se ei ole totuus. Kun huomauttaa arvioimisen tärkeydestä, saa joskus vastaukseksi seuraavan raamatunpaikan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! (Matt. 7:9-11) Tuo kertoo Jumalan hyvyydestä ja halusta huolehtia ihmisestä yhteydessään. Sen sijaan arvioimisesta voimme lukea esimerkiksi näin: Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot…(1 Kor.14:29) Oikeastaan on hyvä kuunnella ja lukea kaikkea arvioiden. Pyhä Henki on totuuden henki. Ilman häntä kristillinen arviointi on mahdotonta. Se on mahdotonta myös ilman Jumalan sanan tuntemusta edes jossakin määrin.

Uudessa henkisyydessä, uushenkisyydessä tai New Agessa ei pyritä arvioimaan hengellisten ilmiöiden alkuperää. Heidän lähtökohtansa on erilainen. Uusi henkisyys lähtee mielestäni ihmisestä, ihmisen omista tuntemuksista, ajatuksista ja erilaisten ihmisten oppien yhdistämisestä. Joskus kuitenkin opin tai niin sanotun hoidon alkuperä on tässäkin liikkeessä tärkeä, jos sen katsotaan liittyvän esimerkiksi pyhänä pidettyyn henkilöön, guruun, tai johonkin pyhäksi ajateltuun paikkaan.

Sekä teosofit että spiritualistit vakuuttavat, että juuri heidän oppinsa on alkuperäistä ja aitoa kristillisyyttä. Spiritualisti ja kirjailija Helmi Krohn kirjoitti spiritualismia käsittelevässä kirjasessaan, että he yrittävät perustaa uskonsa Kristuksen opille sellaisena kuin hän itse sitä julisti ja yhä edelleen julistaa henkimaailmassa. Spiritualisteille on ominaista juuri yhteys henkimaailmaan erityisten meedioitten välityksellä.
Teosofi Pekka Ervast on puolestaan kirjoittanut paljon kosmisesta Kristuksesta, joka hänen mukaansa tuli Jeesukseen kasteen yhteydessä. Teosofia on jumalviisautta ja okkulttista tiedettä. Kaikki okkulttiset ilmiöt selvänäköä, astrologiaa, numerologiaa ja mediaalisia kykyjä myöten saattavat ilmetä teosofian yhteydessä.

Näin lyhyidenkin viittausten perusteella näkee, että paranormaalit ilmiöt liittyvät keskeisesti sekä spiritualismiin että teosofiaan. On kuitenkin näistä liikkeistä erillistä parapsykologian ja paranormaalien ilmiöiden harrastamista ja tutkimista. Ja tätä toimintaa varten on perustettu erilaisia yhdistyksiä. Mielestäni tätä voidaan pitää paranormaalin sävyttämänä maailmankatsomuksena, jossa oudot ilmiöt ja sielunvaellukseenkin liittyvät ajatukset muovaavat ihmiskäsitystä, maailmankuvaa ja ymmärrystä jumalallisen olemassaolosta.

Vaikka voimme jollakin tavoin rajata varsinaiset rajatiedon harrastajat, emme voi sulkea mitään ihmisten piiriä sen vaikutusten ulkopuolelle. Sosiaalinen media, lehdistö ja messutoiminta pitävät huolen näiden aatteiden leviämisestä. Aika on kaupallista sen lisäksi että se on uushenkistä. Tässä mielessä saatana on tämän maailman ruhtinas, ja pimeyden valtapiiriä on vaikea tunnistaa. Se kätkeytyy hyvältä, oikealta ja houkuttelevalta tuntuvan taakse.

 

Valvokaa ja rukoilkaa

Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa. ( Mark.13:37) Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. ( Luuk.21:36) Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. (Matt.26:41)

Uusi henkisyys tarjoaa usein meditaatiota, rukoilua, uskonnollisia symboleja, matkoja ja erilaisia hengellisiä harjoituksia. Uuden Testamentin ja erityisesti Jeesuksen kehotukset valvomiseen ja rukoukseen eivät ole tätä, vaan ne ovat aivan muuta. Kyse on mielestäni ennen muuta siitä, että valvomme sitä, että julistettu evankeliumi on oikeaa, ja että elämme siitä. Tämä aika on hyvin yleisuskonnollinen. Liha on heikko. Olemme aina ihmisinä, myös siis kristittyinä, heikkoja ja ”nukahtavia”. Meillä on kuitenkin aarre tässä heikossa saviastiassa. Emme julista itseämme vaan Kristusta. (2Kor.4:5-7)

Jeesus ei turvautunut omaan voimaansa eläessään ihmisen elämää maan päällä, vaan hän oli täysin kiinni siinä mitä Isä on ja mitä Isä teki (Joh.5:19). Jeesus eli ihmisenä täysin pyhän ja synnittömän elämän, ja suostui siitä huolimatta heikkouteen ja riippuvuuteen Isästä. Me olemme syntiin langenneita ja heikkoja lihamme puolesta. Sielun piilevät voimat ja omaan mieleemme eksyvät ajatukset ovat alituiseen vaaranamme maailmassa ollessamme, ja jopa kristillisissä kokouksissamme. Me elämme aina jossain määrin ihmisille mieliksi ollaksemme hyväksyttyjä ja pidettyjä, jokainen meistä. Seurakunnat kutsuvat usein puhujiksi valovoimaisia persoonia, jotta he vetäisivät kuulijoita kirkkoihin ja rukoushuoneisiin. Nykyisin on erityisen vaikea valvoa sitä, että edes kristillisissä seurakunnissa pysyttäisiin keskeisessä sanomassa. Voimme luottaa ainoastaan hyvän Jumalan suureen armoon ja huolenpitoon, hänen omaan varjelukseensa. Herra on luvannut olla meille Hyvä Paimen kaikkina aikoina – siis myös nyt.

 

Kirjallisuutta ja linkkejä artikkelin taustalla:
Raamattu 1933/38
Miksi Kristus?, Karl Heim, WSOY, 1964
Miksi kristinuskoa ei voi ei tarvitse eikä saa uudistaa?, Osmo Tiililä, WSOY, 1969
Piirteitä Paavalin ihmiskäsityksestä, Eetu Rissanen, Synodaalikirjoitus, 1942
Uuden aikakauden monet kasvot, New Age, Douglas R. Groothuis, Sisälähetysseuran kirjapaino, 1989
Aura, karma, kabbala, Uuden aikakauden hengellisyys ja salatieteen nousu, Håkan Arlebrand, Kirjaneliö, 1994
Sielun piilevä voima, Watchman Nee, Päivä Oy, 2003
Jumala peilissä, Uuden Ajan ihminen etsii jumaluutta, Leena Huima, Karas-Sana, 1989
Vapaaksi valkoisen valheen verkosta, Marjut Vironhovi, Uusi Tie, 1999
IUSTITIA 12/2000, Suomen Teologinen Instituutti
Mihin Suomi uskoo?, Harri Heino, WSOY, 1984 (tämä vanhempi painos on joissain kohdin yksityiskohtaisempi kuin uudempi)
Uskonnot Suomessa, Kimmo Ketola, Vammalan kirjapaino, 2008

NETTIKIRJANI 250 sivua

http://www.onenesssuomi.fi/38 (uushenkinen sivusto)