Cetan vanha blogi sana+kuva+ajatus

SANA+KUVA+AJATUS

_____________________________________

 jHs 9.9.2013 Ceta

Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi? Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu – sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.” (Jaak.4:10-15)

Nämä ovat hämmästyttävän teräviä ja jopa kovalta kuulostavia sanoja. Ne ovat osuneet kohdalleni joitain kertoja elämässäni hyvin syvällisellä tavalla. On ollut tilanteita, joissa olen pyytämällä pyytänyt päästä pois jostakin ja johonkin, minkä olen jo ollut tietävinäni, että se olisi parhaakseni. Itsestäni on tuntunut, että on oikea aika. Kuitenkin oikea aika tulikin vasta ajan perästä ja toisenlaisena. Omat ajatukseni eivät olleet Jumalan ajatusten mukaiset.

On ollut myös aivan toisenlaisia tilanteita. En olisi voinut edes aavistaa, millaiset siirrot ja muutokset olisivat edessäni. Jotain otettiin pois äkisti. Näitä tilanteita voi olla meillä hyvin erilaisia. Samoin on käynyt niin, että jotain annettiinkin odottamatta, ja tämä muutti asioita. Moni on kokenut myös tämän.

Näin saatetaan muuttaa Jumalan johdatuksessa esim. hengelliset yhteydet. Ei ole lainkaan itsestään selvää sekään keiden kanssa ja kuinka kauan minäkään teen hengellistä matkaa. Opettelen kiitollisuutta, ja opettelen sanomaan sydämessäni ”jos Herra suo”. Tämähän on totuttu lyhentämään jHs. On armoa, jos saan vielä puhua, tai jos kirjoitukseni julkaistaan. Ei ole mitään itsestään selvää olemassakaan.

Ihminen on taipuvainen etsimään syytä, jos kaikki ei mene oman tahdon ja päätöksen mukaisesti. Ehkä juuri tällöin voimme herkästi sortua myös panettelemiseen. Vain Jumala näkee ja tietää. Sen vuoksi on hyvä muistaa, että armo Kristuksen sovitustyössä on valtava asia, joka muuttaa koko iankaikkisuutemme. Jospa minäkin voisin heittää asiat hyvän Jumalan huomaan myös silloin, kun ne eivät mene omien suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaan.

______________________________

  Siinä Rakkaus 8.9.2013 Ceta

1 Joh.4:9: Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Sana ”rakkaus” esiintyy Uudessa testamentissä neljä kertaa niin usein kuin sana ”rakastakaa”. Ja kuitenkin myös Johannes selittäessään rakkautta, sanoo rakastamisen olevan käskyjen pitämistä. Minusta tämä on ymmärrettävissä vain sitä kautta, että Jeesuksen Kristuksen Henki vaikuttaa meissä rakkautta Hengen hedelmänä. Tämä rakastaminen ei ole tunnelmointia, vaan jotain sellaista mitä käskytkin ilmentävät. Meitä kehotetaan elämään Jeesuksen kautta. Tämä ei ohita ristiä, vaan voisimme sanoa myös ”ristin kautta”. Tämän ymmärrämme monien raamatunpaikkojen avulla.

Me tulkitsemme usein väärin, kun ajattelemme rakkautta. Mittaamme sitä liiaksi näkyvinä tekoina ja saavutuksina. Jumala näkee syvemmin, laajemmin ja oikein. Meillä on monella suuria kipuja näillä rakastamisen alueilla. Ne ovat aivan erilaisia keskenään, niitä ei voi verrata toisiinsa. Kuitenkin Jumala näkee kipumme. Saamme tuoda kaikki Jumalan eteen ja luottaa anteeksi saamiseen ja armoon Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden. Jos jotain hyvää hedelmää kasvaa, se on Jumalan lahjaa ja Hänen omaa työtään.

___________________________________

 

18.8.2013 Ceta

Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa. (5 Moos.32:36)

Jakeen loppu on alkukielessä muodossa ”efesh, atsuur ve-azuur” Suora käännös olisi ”nolla, pysäytetty ja hylätty” Tuon syvän merkityksen lainaan Risto Santalan kirjasta  Särkymisen siunaus. Jos ihminen aidosti kokee näin, hän menee Jumalan eteen. Jumala ei sano: ”Sinun ei pidä kokea noin.” Hän sanoo: ”Tule luokseni”

 

____________________________________

 

 17.8.2013 Ceta

 

4 Moos. 17: 7-8: Ja Mooses pani sauvat lain majaan, Herran eteen. Kun Mooses seuraavana päivänä meni lain majaan, niin katso, Aaronin sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa, siihen oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita.

10. Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Vie Aaronin sauva takaisin lain arkin eteen säilytettäväksi merkkinä uppiniskaisille, ja lopeta heidän napinansa, niin että minä pääsen sitä kuulemasta, jotta he eivät kuolisi.”

Otan tähän jotain ns. Koorahin kapinasta. Osa israelilaisista ruhtinaista olisivat tahtoneet Aaronin kaltaista pappispalvelun virkaa myös itselleen, he liittyivät Koorahin nostattamaan kapinaan Moosesta ja Aaronia vastaan. Asia ratkaistiin sukujen johtajien sauvoilla Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Aaronin sauva edusti leeviläistä haaraa. Aaronin sauva oli lain arkin edessä pyhimmässä, ja se palautettiin sinne oikean pappeuden merkeiksi puhjenneine versoineen, kukkineen ja manteleineen. Niiden tuho, jotka olivat liittyneet vastustamaan Jumalan asettamaa pappeutta, oli kauhistuttava. Tämä versonnut, eläväksi tullut sauva, kertoo jo mielestäni Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. Muuta ylimmäistä pappeutta ei ole.

4 Moos. 20: 9-12: Niin Mooses otti sauvan Herran kasvojen edestä, niinkuin hän oli häntä käskenyt. Ja Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen, ja hän sanoi heille: ”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Niin Mooses nosti kätensä ja iski kalliota kahdesti sauvallansa, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että kansa ja sen karja saivat juoda. Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan.”

Mooses löi kalliota kaikkeinpyhimmästä otetulla versonneella Aaronin ylimmäisen papin sauvalla. Mooses käytti sitä täysin sen pyhyyttä vastaamattomalla tavalla. Sauvan tuli olla muistuttamassa Jumalan asettaman pappisviran pyhyydestä ja Jumalan pyhyydestä ja kaikkivaltiudesta. Nyt Mooses löi sauvalla kalliota, vaikka Jumala oli käskenyt puhua kalliolle. Jumala olisi itse antanut vettä lahjaksi sitä anovalle.

Kun tänä aikana puhumme elävästä vedestä, Pyhästä Hengestä, muistammeko sen, että kyseessä on Pyhän Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa antama lahja. Kun Jeesus oli kuollut ristillä, ylösnoussut ja kohonnut kirkkauteen, hän saattoi lähettää taivaasta Isän tyköä Pyhän Hengen omilleen. Emme saa ottaa käyttöömme voimamenetelmiä tai tekniikoita, muuten lahja vääristyy karvaaksi vedeksi, jonka alkulähde ei ole enää Kristuksessa. Mooses ja Aaron eivät päässeet luvattuun maahan. Jokin merkitys tällä täytyy olla. Joku on sanonut, ettei laki pääse sinne, mihin evankeliumi vie. Itse ajattelen lähinnä sitä kapinaa, mitä tässä edustivat sekä Mooses että Aaron, valta (johtajuus) että pappeus (hengellinen johtajuus).

Kaikki on kätkettynä Kristukseen, ja tämä hämärtyy niin helposti ja salakavalasti meiltä ihmisiltä, myös evankeliumiin uskovilta kristityiltä. Kuka hyvänsä voi lähteä tavoittelemaan esim. yliluonnollista voimaa tai näkökykyä ohi Kristuksen. Ja siinä mielestäni piilee vaara. Saamme anoa ja rukoilla Kristuksen sovitustyön tähden. Kaikki hengellinen aito ja merkitsevä, lahjoitetaan taivaallisen ylipappimme ansioiden tähden. Tämä vie nöyryyteen ja myös sille tielle, jolla usein näyttää puuttuvan kaikki.

 

_____________________________________ 

 Pyhä, korkea, armollinen 7.8.2013 Ceta

”Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin”, sanoo Pyhä. (Jes.40:25)

Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.

Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. (Hebr.7:26-8:2)

Nyt en poikkeuksellisesti kirjoita mitään. Laitoin peräkkäin hebrealaiskirjeen seitsemännen luvun lopun ja kahdeksannen alun. Kiitän kuitenkin esirukoilijoita. Hitaasti on valmistumassa osuuteni Laukaan Kristus-juhlille. Ja jotenkin olen tuntenut itseni yksinäiseksi.

12.8. Jatko. On kiitollinen mieli, kun sain osallistua Kristus-juhlille ja palvella omalla paikallani ja omana itsenäni, kuitenkin Jumalan armon ja hyvyyden varassa. Pieneksihän sitä tuntee itsensä. Kuljetaan vajavaisina ja heikkoina toistemme rinnalla.

14.8. Jatko. Palauduin hyvin Kristus-juhlilta. Huomaan, että joudun kuvieni ja runojeni äärellä kyselemään tehtäviäni. Annan aikaa nyt itselleni tämän kaltaiseen hiljaisuuteen.

_______________________________

 

 Sanan kaipauksesta 2.8.2013 Ceta

Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä.” Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. (1 Piet.2:1-5)

Tässä on mahdutettuna kahteen virkkeeseen aivan valtavan paljon asiaa. Ja miten paljon se herättääkään itsessäni erilaisia tunteita. Eikö pelastus olekaan lahja? On se. Silti jollekin on käännettävä selkä tai jostakin on luovuttava. Jumala on oikeasti pyhä Jumala. Ihmisen sydän voi vähitellen myös paatua. Mikään ei paaduta enemmän kuin omasta suusta tai kirjoittavasta kädestä lähtevä pahuus tai muu epäpyhä teksti. Se on sisimmästä lähtöisin, ja sen tulisi aina ensin olla pysäyttämässä juuri minut itseni.

Herra Jeesus Kristus itse voi vain rakentaa hengellisen huoneen, jossa ollaan Kristuksen kautta pappispalveluksessa. Arvelisin, että tuolle paikalle viedään juuri niitä, joille on kirkastunut lahjavanhurskaus. Kun on maistettu, että ”Herra on hyvä”, voi löytää levon. Vain levosta käsin syntyy jano, joka on kuin pienen lapsen halajamista ravinnon perään.

Kiitos nousee silloin, kun huomaa itsessään yhä halun viedä kaikki Kristuksen kautta Jumalalle. Avoimuus on äärettömän vaikeaa. Kun rakennumme yhdessä hengelliseksi huoneeksi, rakennumme kukin samalla aivan yksin elävinä ja yksilöllisinä kivinä. Kukin elävä kivi on kulmakiven, Kristuksen, yhteydessä. Hän on myös elävä sana, joka avaa Henkensä kautta kirjoitetun sanan sydämellemme. 

Pyhän Hengen lahja suuntaa katseemme ja vaelluksemme Kristukseen ja lahjoittaa vähitellen sitä, mikä on Jumalan silmissä oikeaa vanhurskautta. Kilvoittelumme on myös sitä, että pysymme toistemme kunnioittamisessa ja armossa. Myös armolahjat toimivat eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja yhteyksissä. Niihin heijastuu myös täysin sanan sisältö ja Kristuksen mieli. Sanan avaaminen muille Jumalan tahdon mukaisesti on myös armolahjaa. Eikö sen tulisi olla se kallis asia, lahja, mitä voisimme anoa seurakuntiin ja järjestöihin. Elävää sanaa etsitään jo -turhaanko?

___________________________________

 

Kehotusta, 30.7.2013 Ceta

Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi. (Ef.5:1-2)

…että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. (Matt. 5:45)

Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1Piet. 1:16)

Näiden jakeiden edessä olen ollut. Jumala on äärettömän hyvä. Hän on rakkaus. Hän on myös pyhä. Samoin olen ajatellut sitäkin, miten meitä kehotetaan olemaan ansiottomia palvelijoita. Raamatussa on paljon kehotusta uskoville. Se usein nostaa katseemme siihen mitä Jumala on. Se laittaa meidät ajattelemaan Kristuksen ristin työn valtavuutta. Raamatun kehotuspuhe vie meidät näkemään asioita oikeasta mittakaavasta käsin. Tarvitsemme Herran Jeesuksen Kristuksen armoa, Isän Jumalan rakkautta ja Pyhän Hengen osallisuutta. Pelkkä kehotus ilman lupausta läsnäolevasta ja armollisesta Jumalasta vie meidät epätoivoon. Mutta nyt saammekin mennä ristin juurelle luovuttamaan taakkamme, murheemme, ja samalla itsemme ja toisemme.

________________________

Mikä suurta Taivasten valtakunnassa? 21.7.2013 Ceta

Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. (Matt.18:1-3)

Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. (Matt.18:10-11)

Näen jotain hyvin vakavaa heijastuvan näihin Jeesuksen sanoihin. Hänen tehtävänsä ja käsityksensä Taivasten valtakunnasta on sekä armollinen, että äärimmäisen ehdoton. Joka tahtoo tulla suureksi, tulkoon pieneksi -lapsen kaltaiseksi, jos tahtoo sisälle taivasten valtakuntaan.

Tekee todella mieli pyytää varjelusta iankaikkisuutta ajatellen sekä aikuisille, että lapsille. Toisen valtakunnan arvot ja voimat ovat meitä niin kovin lähellä. Itselläni on välillä todella paha mieli. Kun arvioin asioita, sitä pidetään ehkä kovuutena. Joudun olemaan paljon Jumalan edessä tätä miettien, ja itsekin saan ottaa vastaan arvostelua -tosin hyvin vähän. Me ihmiset emme tunne toisiamme emmekä edes itseämme. Jumalan armon varaan saamme silti jäädä, Jeesuksen sovitustyön varaan. Olemme kaikki  Jumalan silmäteriä, mutta niin hauraita ja vajavaisia.

Paljon pyydän Jumalan Pyhän Hengen antamaa herkkyyttä. Jos Kristus itse ei Henkensä kautta auta ja ole minulle Hyvä Paimen, en näe enkä kuule sitä mitä minun pitäisi. Olisin hyvin orpo ja eksyksissä. Jeesus on luvannut auttaa.

__________________________________

 Erikoisia keskusteluja 20.7.2013 Ceta

Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: ”Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?” Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?” Jeesus sanoi: ”Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” (Mark.14:60-62)

Pilatus vastasi: ”Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” Niin Pilatus sanoi hänelle: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.”(Joh.18:35-37)

Nämä ovat minun mielestäni aivan ainutlaatuiset keskustelunpätkät. Hengelliset vaikuttajat ja opettajat olivat loukkaantuneet Jeesukseen, joka sanoo olevansa Jumalan Poika. Papisto odotti Messiasta, jolla olisi kaikki valta. On aivan liikaa, kun henkilö vailla mitään valtaa, sanoo olevansa Jumalan Poika. Tämä ymmärrettiin räikeäksi jumalanpilkaksi. Ja nyt tämä sama mies sanoo olevansa Ihmisen Poika viitaten tässä Danielin kirjaan (Dan. 7:13). Jeesus sanoi: ”Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.”

Toisessa kohdin maallinen vallankäyttäjä oli kuin ihmeissään koko tilanteesta. Hänen edessään seisoi mies pilkattuna ja kaikkien hylkäämänä, ja silti hän sanoo olevansa kuningas. Mitä harmia hänestä voisi olla kenellekään. Juutalaiset ovat taas kiivastuneet uskonnollisten oppiensa tähden.

Jeesus vastasi Pilatukselle: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta…” Olisiko Pilatuksella ollut edellytyksiä ymmärtää tämä syvällisesti? Tuskin. Ensinnäkään kaikki nykyajan hengellisesti viisaat eivät tätä ymmärrä. On käännöksiä, joista on hävitetty ”Ihmisen Poika” -nimi. Ja niin moni muu puhuu jostakin suuresta auktoriteetista ja vallasta Jeesuksen yhteydessä. En minäkään vielä paljon ymmärrä nisunjyväntiestä. Ei täältä maan päältä voi nähdä vielä kovinkaan paljon siitä, mitä kirkkauden valtakunnassa joskus on. Mitähän näemme ja koemme silloin, kun Ihmisen Poika istuu Voiman oikealla puolella ja tulee pilvissä, ja kaikki valta on Hänen näkyvällä tavalla.

 

_________________________

Ceta 18.7.2013

Valkeus tuli

Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. (Joh. 1:9-10)

Valkeus tuli maailmaan syntyen ihmiseksi ja elämään ihmisen elämää. Maailma on saanut syntynsä Jeesuksen kautta, ja tälle maailmalle hän on vieras. Jeesusta ei tunneta nyt, eikä häntä tunnettu, kun hän kulki ihmisten keskellä.

Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. (Joh.3:14-19)

Otin joitain jakeita tutun pienoisevankeliumin ympärille. Mooses ylensi käärmeen erämaassa, jotta siihen katsomalla pelastuisi synnistä, synnin kirouksesta. Käärmeeseen katsominen ei muuttanut ihmistä toiseksi, mutta lahjoitti armahduksen syntinsä näkevälle. Vaskikäärmeen tehtävä oli olla esikuva Jeesuksesta.

Edellä olevissa jakeissa sanotaan, että Jeesukseen uskovilla on iankaikkinen elämä, he eivät huku. Jeesus ei tullut maailmaan tuomariksi tähän kovaan aikaamme, vaan hän tuli valkeudeksi pimeyteemme. Meidän mittapuumme ja ajattelumme mukaan on väärin olla laupias ja armahtavainen. Jokaisen meidän mielessämme asuu pimeys. Luonnollinen ihminen on lakihenkinen ja kova, niin itselleen kuin myös toisille. Siksi on hyvä jättäytyä Jeesuksen huomaan ja sanoa: ”Ole minulle syntiselle ja kovalle ihmiselle armollinen sen suuren laupeutesi tähden, mitä osoitit menemällä ristille kuolemaan tähteni. Ole minun Armahtajani. Ole minulle se Valkeus, mitä kaipaan pimeyteni keskelle.”

Moni meistä kamppailee ja taistelee syntiä vastaan, ja masentuu nähdessään kovin vähän mitään hyvää tapahtuvan. Ehkä näemme jopa päinvastaisia asioita. Jeesus on kuitenkin luvannut: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä , joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” ( Joh.6:37)

____________________________________

 

”Jos joku janoaa, tulkoon…” 14.7. Ceta

Joh. 7: 37. Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. 38. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” 39. Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Aloitan pikku kirjoituksen nyt kovassa helteessä. Tietokonekaan ei tunnu jaksavan ja kenttä on lähes olematon. Meillä on joskus kova jano. Kyse on myös syvästä hengellisestä kaipuusta. Voiko löytyä vettä myös tänä helteisenä aikana, mitä elämme. Voimmeko saada tyydytettyä hengelliset tarpeemme myös nyt, kun yhteydet ovat niin huonot?

Edellä liitetään Pyhä Henki yksinkertaisella tavalla siihen, että uskomme Jeesukseen, joka on nyt kirkastettu, ollut jo yli 2000 vuotta. Eli Jeesus on kuollut, ylösnoussut ja Isän oikealla puolella. Sieltä on lähetetty Pyhä Henki Jumalan omien sisimpään. Voin siis mielestäni mennä Jeesuksen tykö ja anoa Häneltä kaikkea Pyhän Hengen mukanaan tuomaa rikkautta ja apua.

Kun Mooses kulki kansan johdossa, häntä kehotettiin puhumaan kalliolle, joka antaa vettä. Mooseksella oli kädessään Aaronin versonnut papinsauva, ei vallan välineenä ollutta johtajan sauvaa. Kristus-kalliota tuli lähestyä nöyränä ja kunnioituksella, sitä ei saanut lyödä. Tässä liikutaan alueella, johon ei ihmisellä ole valtaa. Aaronin versonnut sauva antaa jo viitteen Kristuksen kärsimyskuoleman ja ylösnousemuksen lahjoittamasta elämästä. Kristus on elävän veden lähde; ja nöyrä, hiljainen rukous ja anominen palkitaan. Kyse on usein vain Jeesuksen luokse tulemisesta, ei suurista rukoilijan kyvyistä. Janoinen saa kaipaamansa avun ja virvoituksen.

Ilm. 17. Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Kerran on todellakin ”juhlan viimeinen suuri päivä”. Silloin ovat esteet poistetut. Kaikki valta on Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan ja Karitsan. Janomme on tyydytetty, voimme ammentaa lahjaksi ilman epäuskoa, ilman väsymystä, ilman sairautta. Taistelumme on päättynyt suureen juhlan päätöspäivään, joka kestää iankaikkisesti.

__________________________________________________

 13.7.2013 Ceta

Päästä meidät pahasta

Matt.6: 7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. 8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. 9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; 10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; 11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; 12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; 13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen].

Otin Matteuksen evankeliumista Isä meidän -rukouksen. Yleensä luemme sen muodossa ”anna meille meidän syntimme anteeksi”. Jeesus kantoi kaiken syntivelkamme kuollessaan ristillä. Tämän tulisi kuin siirtää meidätkin tämän armahtavaivuuden alle.

”Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta.” Minusta on hyvä rukoilla tätä rukousta yhdessä muiden kanssa, koska jokainen on altis kiusauksille. On raskasta taistella yksinään pahaa vastaan. Niin moni jää yksin. Tällöin katse siirtyy usein itseen päin. Näköalat kuin kaventuvat liikaa. Yhdessä ollen muistamme helpommin olevamme Taivaallisen Isämme lapsia, heikkoja jokainen. Kukin meistä tarvitsee apua monin tavoin.

Sulkulause rukouksen lopussa on minulle tärkeä: ”…sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen” Tässä käännetään jälleen katse ylös ja muistetaan miten Jumalan on kaikki valtakunta, voima ja kunnia. Näin on vieläpä iankaikkisesti.

Minulla on tapana muistaa Isä meidän -rukous, kun olen luonnossa jossain korkealla kallion tai mäen päällä. On aikaa pysähtyä ainakin rukouksen ajaksi katsomaan maisemaa ja hengittämään rauhallisesti. Samoin kun uin vähän pidemmälle rantaviivasta ja katson taivaalle, niin silloinkin usein rukoilen tämän rukouksen.  Ajattelen Jumalan suuruutta, taivaan lintuja, kauneutta, rauhaa ja lepoa. Joskus juuri tällaisena hetkenä muistan, miten pienestä asiasta riitelin, tai kuinka mitätöntä seikkaa murehdinkaan.

Kun on oikein paha olla, niin lepoa ei löydy. Ehkä kuitenkin voimme tässä ikään kuin yhdessä rukoilla Isä meidän -rukousta ja muistaa toinen toistamme.

___________________________________

 

12.7.2013 Ceta

Kortissani puhutaan anomisesta, etsimisestä ja kolkuttamisesta. Meitä todella rohkaistaan tässä runsain mitoin kääntymään Jumalan puoleen. Meille annetaan. Me löydämme. Meille avataan. Ja kuitenkin on kyse lahjan vastaan ottamisesta, kun meille annetaan tai meille avataan, tai kun sisimpämme saa löytää viimein etsimänsä. Minulle on tuottanut ihmetystä ja myös lohtua Efesolaiskirjeen toisen luvun alku.

Ef.2: 1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, 2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, 3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

Kaikki ovat vihan lapsia ennen Jumalan pelastavan työn vastaanottamista, eli  Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen uskomista. Itse tiedän suunnilleen milloin tein uskonratkaisun, mutta mielestäni koko elämäni on ollut lapsesta lähtien myös hengellisten asioiden kysymistä ja vastausten etsimistä. Ja hyvin pitkälti olen saanut vastauksia jo pitkin elämäni varhaisinta vaihetta. Minun oli vaikea pitää itseäni uskovaisena, pelkäsin lisävaatimuksia, olin säikähtänyt uskovien ankaruutta ja kovuutta. Eli nyt en oikeastaan edes tiedä sitä milloin tulin uskoon tai usko minuun.

4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, 5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – 6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, 7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. 8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Kymmenien vuosien aikana olen saanut kokea sen, että uskoon kuuluu kuin kahden erilaisen maailman välinen taistelu. Meissä on luonnollinen ihminen, joka edelleen vaikuttaa kuin ”vihan lapsi”, mutta meissä on Jumalan armosta myös Hengen kautta syntynyt ”uusi luomus”. Uskovinakaan emme voi kerskata yhtään millään, koska myös se on lahjaa, jos saamme armon kulkea Jumalan ennalta valmistamissa hyvissä töissä. Saamme iloita kaikesta todellisesta hyvästä, ja saamme ottaa vastaan arvokasta tietoa ja viisautta sieltä missä se on löydettävissämme. Vaikka Raamattu puhuu selkeästi ”ilmavallan hallitsijasta” ja Jumalan armorikkaasta hallinnasta, emme pysty ymmärtämään oikein näitä rajaviivoja vajavaisina ihmisinä.

Missä vaiheessa kuljemmekin, saamme anoa, etsiä ja kolkuttaa. Jumala tietää lahjoittaa ja avata meille itsekullekin oikeaan aikaan sen mikä on iankaikkiseksi parhaaksemme, ja mikä palvelee lähimmäisiämme. Itse anon usein viisautta ja rakkautta. Samoin pyydän oikeita sanoja ja oikeaa murtunutta henkeä. Jokaiseen puheeseeni ja kirjoitukseeni, jokaiseen viestiini ja vastaukseeni ihmisille, pujahtaa mukaan kovin paljon väärin ajateltua tai muotoiltua. Silti pyrin ilolla palvelemaan. Kyllä minä pyydän kipeästi kaipaamaani Jumalan Pyhän Hengen varustusta kaikkeen, niin kuin me varmaan yleensäkin olemme anomassa.

___________________________________

Parhaaksi -vaikea uskoa  5.7.2013 Ceta

 

Room. 8:26-28. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

 

Kun tuntuu, ettei mikään onnistu, ei mitään jaksa, niin minä tuskastun. Ei minusta löydy silloin luottamusta edellä olevaan lupaukseen. Mutta Raamatun lupaukset eivät voi muuttua sen mukaan miten koen asioita milläkin hetkellä. Eivät ne heilahtele totuuden ja valheen välillä minun kohdallani, eikä muiden Jumalan lasten kohdalla. Niistä puuttuu tämä inhimillinen lukkoon meneminen ja pimeään joutuminen, ne ovat selkeät, ja ne ovat kirkkaat. Raamatun lupaukset ovat tosia, tai ne eivät ole lupauksia lainkaan.

Jollakin tavoin minun on uskottava, että Jumala kuulee minuun laittamansa Hengen huokauksia myös mitään ymmärtämättäni, niin etten ole edes tietoisesti mukana. Sen vuoksi minuun sattuu, jos Hengen sanomattomat huokaukset pyritään selvittämään niin, että ne tarkoittavat juuri määrätynlaista rukousta. Jollekin se tarkoittaa ainoastaan kielillä puhumisen armolahjaa. Se on kovin kapea näkemys väheksymättä mitenkään tuon lahjan arvoa. Uskon kuitenkin, että jokainen Jumalan oma saa luottaa näihin lupauksiin ollessaan kaikkein heikoimmillaan. Jumala ottaa vastaan. Hän ei heitä ulos. Ollaan tässä vaan, Henki huokaa Jumalan sydämelle, ja kaikki vaikuttaa parhaaksemme.

 ________________________________________

 Pienesti palveleminen 30.6.2013 Ceta

1 Piet. 4:10-13: Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.

Joskus olemme siitä surullisia, ettemme voi aina palvella seurakunnassa, tai meistä tuntuu siltä. Tässä Pietari puhui ymmärtääkseni kaikille. En usko hänen tarkoittaneen vain seurakunnan kokoontumisia, vaan paljon muutakin. On hyvä kuulla, että kehotetaan palvelemaan sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa. Tällöin Jumala tulee kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Olen sitä mieltä, että palvelua on lähes kaikki elämässämme. Sitä on vieraanvaraisuus, korttien kirjoittaminen, puhelimessa kuunteleminen. Sitä on janoiselle veden antaminen, ja hymy sopivaan hetkeen. Sitä on myös hiljainen esirukous.

Kaikki ovat eräänlaisessa helteessä myös; meitä kristittyjä koetellaan. Tähän kaikkeen liittyy jotain outoa ja vierasta. On joskus omituinen olo. Olisiko silloin hyvä pysähtyä ja pyrkiä olemaan Jeesusta lähellä. Sitä harjaantuu pakenemaan näin sinne, mistä löytyy apu. Itse kiitän Jeesuksen sovitustyöstä ja siitä, että saan olla Jumalan lapsi. Joskus jaksan lukea jotain Raamatusta, en aina sitäkään. Kullekin Jumala avaa oman tavan löytää lepo Vapahtajassa, sielujemme Paimenessa. Jotenkin tähän vihreille niityille kutsumiseen liittyy osa oudoista oloistamme, osa on ”osallisuutta Kristuksen kärsimyksistä” Pietarin sanoin ilmaistuna. Joku osa on sitten sellaista, minkä ymmärrämme vasta perillä. Tai sitä ei välttämättä tarvitse edes ymmärtää, pääasia on päästä perille. Saamme siis iloita myös oudoista tuntemuksistamme.

____________________________________

”Pyhän Hengen voimassa”  28.6.2013 Ceta

Saamme suurta lohtua, kun ajattelemme Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa. Olemme suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Lapsi ja itsensä heikoksi ja mitättömäksi tunteva saa lohdun näistä sanoista.

Mietin ja tutkin kyllä Jumalan voimaa. Nykyisin sanotaan, että on ”Pyhän Hengen voimassa” eläviä yhteisöjä ja kristittyjä, ehkä erotuksena jostain muunlaisesta kristillisestä korostuksesta. Kuitenkaan Raamatussa ei rohjeta sanoa näin. Siellä puhutaan melkein yksinomaan Jumalan voimasta. Arvelen sen johtuvan siitä, että voimaan liittyvät asiat voidaan kovin helposti ymmärtää myös väärin etenkin, jos korostetaan ihmeitä ja merkkejä. Näin oli tapahtunut esim. noita Simonin kohdalla: Apt. 8:9-10: Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: ”Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan ’suureksi’.” Voidaan myös olla väärän voiman vaikutuksen alla, kuten noita Simon oli.

Meidän on vaikea ymmärtää Jumalan valtakuntaa ja Jumalan voimaa tässä ajassa. Oikeastaan sanaparia ”Hengen voima” (”dynamis” ”dynamei”) käyttää vain Paavali kaksi kertaa Roomalaiskirjeessä. Paavalikin kerskasi mieluiten heikkoudestaan, jotta Jumalan voima asettuisi häneen asumaan. 2 Kor. 12: 9: Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Siis Kristuksen voimasta puhutaan tässä.

Jumalan voimasta puhutaan paljon Raamatussa, voisi sanoa lukemattomia kertoja. Tässä on toinen niistä Uuden testamentin ilmauksista, missä käytetään sanoja Pyhän Hengen voima: Room. 15:13: Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.

Etenkin siellä, missä vallitsi pelko väärin ymmärtämisestä, korostetaan Uudessa testamentissa ristiä, Kristusta, evankeliumia ja Jumalan voimaa. Tahdottiin selvittää tarkoin voiman alkuperä. Toinen Uuden testamentin kohta, jossa käytetään ilmausta ”Pyhän Hengen voima” on Room. 15:18: … sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,…

Tuossa korostetaan sitä mitä Kristus on vaikuttanut Paavalin kautta pakanoiden keskuudessa. Paavali on julistanut Kristuksen evankeliumia. Ihmeet ja merkit olivat myös kaikkien todettavissa. Kunnia kuuluu yksin Kristukselle. Pyydänkin aivan erityisesti tarkkaamaan ilmaisun ”Pyhän Hengen voimassa” käyttöä tässä meidän ajassamme. Siinä hyvin usein sekoittuu se mikä on savea ja tomua kalliiseen Kristuksen evankeliumiin ja Jumalan voimaan, joka asettuu asumaan ihmisen heikkouteen. Jumalan lahjana Pyhä Henki antaa toivon ja rauhan pienelle ja heikolle Jumalan lapselle.

____________________________________________

 

Saviastiassa aarre  27.6.2013 Ceta

Kirjoitan taas suoraan kotisivuilleni. On kuuma päivä. Touhusin silti puutarhassa itseni aivan väsyksiin. Aamun ajatukseni liittyivät saviastiaan. Tällä kertaa en ajatellut savenvalajan huonetta Jeremian kirjasta, vaan aarretta saviastiassa.

2 Kor. 4:7: Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Juuri se, että ihminen on heikko, väsyväinen ja erehtyväinen, on osa saven luonnetta ja ominaisuuksia. Ihmiselle on uskottu Jumalan evankeliumi Kristuksen ristin sovitustyöstä, Kristuksen tunteminen Vapahtajanaan, tämän ihmeen vastaanottaminen ja eteenpäin välittäminen. Aarre on saviastiassa. On selvää, että kovettunut ja poltettu savi ei voi käytössä sekoittua sen sisällä olevaan aarteeseen ja kirkkauteen. Evankeliumi on suunnattoman suuri voima. Tämä voima on aina Jumalan.

Jer. 32:14: ”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Ota nämä kirjat, tämä kauppakirja, sekä sinetöity että tämä avoin kirja, ja pane ne saviastiaan, että ne säilyisivät kauan aikaa…”

Ihan virikkeeksi ajatuksille otin tuon harvoin esille tulevan kohdan Jeremian kirjasta. Saviastia pystyi säilyttämään sisällään hyvin arvokkaita asiakirjoja turmeltumattomina erittäin pitkiä aikoja. Tuossa Jeremian kohdassa kyse oli luvatussa maassa sijaitsevan maa-alueen kauppakirjasta.  Jeremia osti tämän maan ollessaan vankeudessa, poissa isiensä maasta. Hänellä oli lunastusoikeus tuohon perintöön. Raamatussa puhutaan usein sukulunastajasta.

Mekin olemme saviastioita, meissä on lunastuksesta kertova aarre, on Pyhän Hengen sinetti. Meitä odottaa kerran luvattu maa, todellinen kirkkauden kotimme. Sen on Jeesus Kristus lunastanut puolestamme, hänellä oli siihen lunastusoikeus. Hän teki sen rahatta uhraamalla itsensä verisessä ristinkuolemassaan. Mekään emme voi tätä lahjaa ansaita, vaan saamme sen ottaa vastaan ilman rahaa, ilman ponnisteluja. Vain näin ymmärrämme, että tämä aarre on äärettömän kallis, ja se on täysin oman savisen olemuksemme ulottumattomissa ilman Lunastajaa.

_____________________________________________

 

23.6.2013 Ceta

Täydentelin vielä 24.6. Kirjoitan suoraan sivuilleni ja näin asia kypsyy vähitellen.

Jälleen on uusi armon päivä saaristossa. Aamulla mietin miten voisin havainnollistaa  Paavalin käyttämää ilmaisua ”peite sydämen päällä”. En oikein keksinyt muuta kuvaa kuin rullaverhon ikkunan edessä. Hengelliset kirkkaudet ja Jumalan maailman ihmeelliset asiat ovat pimennossa niiltä ihmisiltä, joilla on peite sydämellä. Kun sydän kääntyy Herran puoleen ja peite otetaan pois (vertaukseni: rullaverho nostetaan), he voivat ikään kuin katsoa ulos heille uuteen hengelliseen vanhurskauden maailmaan. Mutta meille kaikille jää sellainen puute ajallisen elämämme ajaksi, että joudumme katsomaan Jumalan maailman kirkkautta kuin hyvin utuisen lasin läpi.

Jo laki heijastaa ihmeellistä Jumalan pyhyyttä ja kirkkautta, mutta sen tekee Paavalin mukaan ”vanhurskauden virka” vielä tavattoman paljon suuremmassa määrin. Vain Jumalan armo Kristuksessa ulottuu ihmisen heikkouteen, häpeään, kiusauksiin, taisteluihin ja syntiin iankaikkiseksi avuksi. Jeesuksen ristin kuolemassa, sovitustyössä, hyväksemme luetaan lahjavanhurskaus. Jumalan Poika tulee uhrikaritsaksi, joka kantaa syntimme ja rangaistuksen puolestamme. Tämä lunastustyö on kaiken kirkkauden keskuksessa, niin että muu kirkkaus pimenee sen rinnalla.

2 Kor.3: 9-11: Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.

15-18: Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Ajattelen, että juuri jokainen uskon lahjaksi saanut pieni ihminen katsoo Herran kirkkautta kuin kuvastimesta. Jos vertaan asiaa sumuisen lasin läpi ulos katseluun, niin voisi sanoa joskus niinkin, ettei näy yhtään mitään. Kuitenkin ikkunan ulkopuolinen maailma on muuttumaton ja rikas ja myös kirkas jossain ulottumattomissamme. Paavali puhui myös Pyhän Hengen sinetistä Kristukseen uskovissa. Hän liitti rukoukseensa myös ajatuksen sydämen silmin katselemisesta.

Ef. 1:13: Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

16-18: …en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään.

Vaikka olemme uskossa, joudumme välillä epäilyksiin ja monenlaiseen pimeyteen ja tuskaan. Sen vuoksi tarvitsemme esirukousta ja rohkaisua niin kovin paljon. Jumalan evankeliumin kirkkaus ei häviä. Jumalan sanan totuus säilyy. Ikuinen ja horjumaton ei katoa. Olemme liitetyt Kristukseen Jumalan Pyhän Hengen sinetillä, Kristus on meissä Henkensä kautta. Ajallinen katselumme muuttuu kerran kokonaan uudeksi ja sellaiseksi, ettei siinä ole varjoja, sumua eikä pimeyttä. Nyt jäämme tukemaan toisiamme matkalla tähän parempaan, kirkkaampaan ja ikuiseen katselemiseen. Kerran usko muuttuu näkemiseksi.

____________________________________________

12.6.2013 Ceta

Joskus ajattelen sitä, mistä voin tietää olevani uskossa. Miksi uskon Raamatun ilmoitukseen? Kuinka voin kirjoittaa: Nostan katseeni Sinuun Jeesus? Joskus uskoa on vaikea perustella edes itselleen, ja silti se on.

Kol.2:1-5: Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla. Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.

Jollakin tavoin jokaisen meidän usko, jolla se on, perustuu aikaisempien polvien kilvoitteluun ja uskollisuuteen. Olen päässyt tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. Se ei ole omaa ansiotani, vaan Jumalan lahjaa. Nostan katseeni Jeesukseen. Uskon, että hänessä ovat tarvittavat hengelliset aarteet, vaikkakin tässä ajassa vielä kuin salaisuutena, jota ihmettelen ja opin tuntemaan.

_______________________________________

7.6.2013 Ceta

Tulin juuri puutarhasta laajentamasta sireenin aitausta. Meillä on aitauksessa kaikki se, mitä tahdomme ihailla tai syödä. Elämme hirvien, kauriiden ja jänisten keskellä. Kauriita on eniten. Kuitenkin tänään aamuvarhaisella tuli kaksi hirveä aivan mökkimme vierelle. Niitty- ja ketokukat saavat olla ilman aitauksia. Ne eivät lopu, vaikka välillä on useita kauriita ”laitumella”. Jumalan armo ja laupeus näkyvät täällä luonnon keskellä runsautena ja jonkinlaisena vapautena.

Illalla luin 2 Sam. 9:3. Siinä kuningas Daavid kysyi: ”Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?” Siiba vastasi kuninkaalle: ”Vielä on Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan.” Daavid Jeesuksen esikuvana tahtoo tehdä Jumalan laupeuden. Jeesus tahtoo tehdä laupeuden myös tänään meille kaikille. Ei hän kysynyt mitään ominaisuuksistamme, puutteistamme tai vahvuuksistamme mennessään ristille tähtemme. Mefiboset, Joonatanin poika, sai ottaa vastaan laupeuden, Jumalan laupeuden. Samoin saamme myös me eri tavoin ”rammat” katsoa Jeesukseen Kristukseen, Armahtajaamme.

__________________________________________

 6.6.2013  Ceta 

Kirkkaana kesäpäivänä

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha…” (Joh.16:33)

”Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ’Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;’ ” (Joh. 17:1)

Olemme tottuneet kirkkauteen, joka loistaa ja näkyy ja antaa valoa. Tässä kirkastaminen liittyy siihen, että Jeesuksella on edessään ristin kuolema. Näemme erilaisen kirkkauden. Sen havaitsemiseen tarvitaan Pyhän Hengen avaamat ”sydämen silmät”. Nämä silmät näyttävät synnin, vanhurskauden ja tuomion. Ne näyttävät sen, että olemme yksin, avuttomat ja toimimme väärin; tarvitsemme Jeesusta koko elämämme matkan ajan.

Jeesus on juuri sanonut, että opetuslapsilla on hänessä rauha ja maailmassa ahdistus. Sitten hän kohottaa silmänsä taivasta kohti puhuen Isälleen. Jeesus lupaa rauhaa hänessä kaikille, ja tämä toteutuu hänen kuolemassaan ja paluussaan kirkkauteen, josta hän on lähtöisin. Tämä rauha on sisimmässämme Puolustajan, lapseuden ja totuuden Hengen kautta. Näemme kirkkauden siinä, kun Jeesus on ristillä; meissä itsessämme emme sitä näe. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen.

_______________________________________

1.6.2013 Ceta

Evankeliumin totuuden sanasta

…me kiitämme häntä sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa, joka on tullut teidän tykönne, niinkuin se on myös kaikessa maailmassa, missä se kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, … (Kol. 1:5-6)

Joskus on hyvä poimia erilleen joitain sanoja mutkikkaasta virkkeestä. Evankeliumin totuuden sana lahjoittaa toivon, se kantaa hedelmää ja kasvaa. Tämä vaikutus jää saamatta, jos evankeliumia ei julisteta tai kuulla. Jumalan armon totuuden tunteminen jää näin väistämättä pois. Sana ”totuus” viittaa myös siihen, että kaikki puhe evankeliumista tai armosta ei tapahdu totuudessa. Silloin hedelmäkään ei ole aito, eikä toivolla ole perustaa. Tarvitsen runsaasti hyvän Jumalan armoa ja viisautta, ja esirukouksia. Ceta

__________________________________________

31.5.2013  Ceta   Vapaudesta!

Kuinka monin kahlein usein aikuinen ihminen onkaan sidottu! Jos nämä kahleet näkisi omin silmin, niin varmaan kiiruhtaisi hakemaan sakset. Jokainen normaali ihminen tahtoo olla terveellä tavalla vapaa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen” (Gal.5:1). ”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa” (Gal.5:13).

Vapaus on jotain enemmän, jotain kestävämpää, jotain arvokkaampaa kuin uskallamme edes unelmoida. Siitä on pidettävä lujasti kiinni. On varjeltava itseään, ettei tule sidotuksi. On varjeltava myös itseltään.

__________________________________________

 

 
  30.5.2013  Ceta

”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan” (Matt. 10:34). Tämä nousi mieleeni, kun kirjoitin yleisiin aiheisin ja harhaympyrään  islamista. Jeesus sanoi asioita suoraan. Kristinusko on ristiriidassa maailman ja sen uskontojen kanssa. Sanoma elävästä Sanasta kirjoitettuna Raamattuun, on niin radikaali, että se myllertää pahasti. Siinä ihminen murtuu. Jeesus kulki nisunjyväntien kuollessaan ristillä. Myös hänen seuraajansa viedään samalle tielle.

Eikö olekaan kyse omasta yrittämisestä, ymmärtämisestä, rakastamisesta, auttamisesta…? Ei ole. On asioita, joihin vain Kristus pystyy. Oikeastaan kaikki hengellisesti syntynyt, pysyvä ja vaikuttava on juuri tällaista. Vain Kristuksen Henki meissä tuo tämän todellisen elämän kuoleman keskelle -ja se sattuu. Se sattuu sen vuoksi, että jokainen meistä tahtoisi olla jotain, mikä miellyttää ”maailmaa” tai ”lihaa”. Tämän vuoksi Jeesus toi miekan, eikä maailman ajattelemaa rauhaa. Jeesuksen tuoma rauha on erilainen: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö” (Joh. 14:27).

__________________________________________

 

     Hei!                                        29.5.2013 

Tunnen suurta kiitollisuutta kesän alun kauneudesta. Jumala on ollut todella hyvä. Myös koin, että sain viisautta ja voimia toimiessani emäntänä ensimmäisille kauempaa tulleille kesävieraille. Jännitän turhaan etukäteen monia asioita. Kuitenkin Raamatussa lukee: ”… ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu…” (Jer. 31:9).

Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö (1 Piet. 2:25). Tuossa on myös sanottuna itselleni jotain hyvin tärkeää. Eikö lammas ole aika avuton ilman paimenta, mutta hyvässä hoidossa ja johdatuksessa paimenen huomassa. Milloin opin jotain lapsenkaltaisuutta, luottamusta ja huolettomuutta? Ehkä sitä lepoa imee kuitenkin hiljakseen, huomaamatta. Joka tapauksessa nyt on mieli kevyt. Ceta

__________________________________________

 

Paluu sivulle yleinen eli julkaistaviin artikkeleihin