I osa. Näyte Lutherin selityksestä psalmiin 45

3. Sinä olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa; armo on vuodatettu ulos sinun huulistasi; sen tähden siunaa Jumala sinua iankaikkisesti

Selitystä jakeen alkuun, sanoihin:

Sinä olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa

Profeetta alkaa kuvata kuningasta hyvässä järjestyksessä ja osuvasti ja mainitsee noin kymmenen yleistä kohtaa. Sen tähden ryhdymme mekin jakamaan psalmia. Te tiedätte, että maalliseen valtakuntaan tarvitaan ennen muuta miestä, joka on arvollinen olemaan valtakunnan päämiehenä. Sillä kuningas on valtakunnan pää. Pään tulee antaa koko ruumiille liikunta ja tunto ja johtaa sitä. Kun pää on sairas, on koko ruumiskin heikko ja uupunut. Samoin hoidetaan koko valtakuntaakin huonosti, jos ei ruhtinas ole sovelias sitä hallitsemaan.

Näemme niinmuodoin aikakirjoista, että veltot, typerät ja julmat hallitsijat ovat hävittäneet rauhaa, tavaroita, jopa kokonaisia valtakuntia. Ensimmäinen armolahja on siis se, että valtakunnalla on sitä hallitsemaan sovelias kuningas. Profeetta alkaa siis tästä yleisestä kohdasta, kuvaa itse kuninkaan hänen omassa persoonassaan ja sanoo: Hän tahtoo sanoa: Sinä olet kaunein, jopa yksin kaunis ihmisten lasten seassa.

Hän ei puhu luonnollisesta kauneudesta, vaikka luulen Kristuksen olleen ruumiillisestikin kaunis ja jäseniltään säännöllinen ja soma. Mutta siitä emme nyt välitä, vaan siirrymme katselemaan Hänen hengellistä kauneuttansa ja käsittelemme siis tätä kuningasta hengellisesti.

Ensimmäinen ihanuus ja kauneus on se, että Kristus itse on totinen Jumala ja totinen ihminen, ei pahan näköinen ja ruma niin kuin me kaikki muut ihmiset, jotka olemme syntyneet perisynnissä, ja joita Jumalan viha on haavoittanut. Sillä ei yksikään ihminen ole synnitön, vaan kaikki synnymme, elämme ja kuolemme ilman vanhurskautta ja viisautta, ellei Kristus meitä auta. Kuta viisaammat ja suuremmat kuninkaat ovat, sitä rumemmat he ovat Jumalan silmissä.

Käsitämme siis ensimmäisenä asiana sen, että kauneus tarkoittaa hengellisesti Kristuksen olemusta, että Hän on puhdas ja pyhä, siinnyt Pyhästä Hengestä ja syntynyt neitsyt Mariasta, ollakseen synnitön, täynnä armoa ja totuutta  (Joh. 1:17), ja niin kokonaan sielun ja ruumiin puolesta pyhä, että jokainen Kristuksen hiuskarva ja veren pisara on aurinkoa puhtaampi.

Saattaa olla mahdollista, että joku on ruumiillisesti ollut yhtä kaunis, niin kuin Luukas kirjoittaa Stefanuksesta, että hänen kasvonsa loistivat niin kuin enkelin kasvot. Saattaa niin ikään olla mahdollista, että jotkut ovat olleet Kristusta kauniimpiakin, koska emme mistään saata lukea sellaista, että juutalaiset olisivat erityisesti ihmetelleet Hänen muotoansa; mutta tässä emme puhu ruumiillisesta ja luonnollisesta, vaan hengellisestä kauneudesta. Se on sellaista, että Hän on kerrassaan kaikkein kaunein ihmisten lapsista, niin että Hän yksin pysyy ihanana ja kauniina, mutta kaikki muut ovat muodottomia ja rumia, heitä kun on turmellut paha tahto ja heikkous vastustaa syntiä ja muita paheita, jotka luonnostaan meissä ovat.

Tätä ihmisten rumuutta eivät silmät näe eivätkä erota, niin kuin ei myöskään hengellinen kauneus näy silmin, sillä ainoastaan ulkonainen, silmin nähtävä ruumiin kauneus viehättää meitä, koska olemme lihaa ja verta. Mutta jos meillä olisi hengelliset silmät, näkisimme totisesti, kuinka suuri rumuus se on, että ihmisen tahto on kääntynyt pois Jumalasta, ja että ihminen pilkkaa Jumalaa, anastaa itselleen Jumalan kunniaa ja majesteettia, on täynnä Jumalan ja lähimmäisen halveksimista, täynnä haureutta, ylpeyttä, ahneutta jne. Tämä on kauhea rumuus, jota pakanatkin sentään osaksi ovat kyenneet arvostelemaan. Sen tähden he ovatkin sanoneet, että oikeamielisyys on sekä ilta- että aamutähteä ihanampi.

Tämä on ensimmäinen suloisuus ja ihanin runoelma, jossa hän ylistää ja lupaa valtakuntaa, jonka kuninkaassa ei ole mitään virhettä, vaan kuninkaan tahto on täynnä hyvyyttä, hänen järkensä täynnä viisautta, ja hänellä on palava rakkaus kaikkia kurjia, tuomittuja ja ahdistettuja syntisiä kohtaan. Tuon kaltainen kuningas ei sitä vastoin ole Mooses, joka on pyöveli, julma ruoskija ja kiduttaja, joka kiduttaa ja vaivaa meitä pelotuksillansa, uhkauksillansa ja vihan esimerkeillä ja pakottaa ulkonaisesti meitä tekemään hyvää, tai kun olemme tehneet parhaamme, nöyryyttää hän meitä sisällisesti huokailemaan armoa.

Mutta meidän kuninkaamme, jota tässä laulussa ylistetään, on täynnä laupeutta, armoa ja totuutta. Hänessä on ihmisrakkautta ja suurinta suloisuutta. Hänen ääntänsä, niin kuin Jesaja sanoo, ei kuulla kaduilla, Hän ei ole karkea ja kova, vaan kärsivällinen ja pitkämielinen, ja langettaa tuomiota jumalattomia ja pilkkaajia vastaan, mutta armahtaa katuvaisia syntisiä. Hän on siis kaikkein suloisin ja ihanin kuningas, jonka vertaista ei ole koko maailmassa ja jossa on suurin hyvyys ja suurin rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan.

Näillä kaunistuksilla on tämä kuningas koristettu, Hänessä kun ei ole mitään ylpeyttä, pahaa halua, himoa eikä mitään muuta pahaa taipumusta. Tämän kaltaiseksi näemme Hänet kuvattuna evankeliumeissa, ja tosiolot todistavat tämän Hänestä. Hän ei liittynyt pyhiin, mahtaviin ja viisaisiin, vaan hylättyihin, kurjiin syntisiin, onnettomiin ja vaikeiden, parantumattomien tautien vaivaamiin ihmisiin. Näitä Hän parantaa, lohduttaa, rohkaisee ja auttaa, ja vihdoin Hän kuolee syntisten puolesta. Ei Hän, niin kuin Mooses, pelota eikä tapa, vaan kutsuu luokseen, ilahduttaa, lohduttaa, parantaa ja auttaa kaikkia, jotka tulevat Hänen luoksensa. Hän on siis kuningasten kuningas, jonka vertaista ei ole, jos vaan katselet Häntä Hengen etkä lihan ulkonaisen muodon mukaan.

Näin hän ainoastaan harvoilla sanoilla kuvaa itse persoonaa, jota evankelistat ja kirjeissään Paavali laajemmin esittävät ja ylistävät. Hän kuvaa todellisilla väreillä tämän kuninkaan, minkälainen Hän omassa persoonassaan on. Ja tämän asian tietäminen tuottaa mitä suurimman lohdutuksen ahdistetuille ja raskautetuille omilletunnoille.

Mutta maailma, kuullessaan tätä kuningasta ylistettävän, ei kärsi tätä saarnaa, vaan väittää sitä vastaan ja sanoo, ettei tätä kuningasta rumempaa ole koskaan kuultu eikä nähty. Maailma ei siis siedä nähdä Häntä, niin kuin fariseuksista ja ylimmäisistä papeista on huomattu. He olivat syttyneet niin kiihkeään vihaan Kristusta kohtaan, etteivät voineet edes katsoa Häntä, vaikka Hänen suustansa, Hänen ollessaan heidän seurassansa ja puhuessaan, lähtivät viisauden auringonsäteet, Hänen käsistään jumalallisen voiman säteet ja koko Hänen ruumiistansa rakkauden ja kaikkien hyveiden auringot.

Ceta Lehtniemi