Otan tämän artikkelin sisällön suoraan nettilehtisestä 2/2023 https://armokantaa.fi/category/yleinen/ Minusta sekä jaekuva että Lutherin rukouskirjasen teksti sopivat juuri helluntaihin. Kommentin kautta muu lehden sisältö tulee kauniisti esille.
T:ri Martti Lutherin Rukouskirjanen,
Saksankielestä suomensi Eero Hyvärinen, 1908 WSOY
Poimintoja kirjasta kieliasua kevyesti muuttaen, Ceta Lehtniemi
Jumalan sanassa varjelemisesta
Rakas taivaallinen Isä, minä rukoilen sinua sydämeni pohjasta, että äärettömässä hyvyydessäsi minua vahvistaisit, Hengelläsi valaisisit ja varjelisit. Rukoilen, että ilolla ja kiitollisuudella ymmärtäisin Poikaasi Herraamme Jeesusta Kristusta kirkastavan autuaallisen opin, johon sinun armosi on minutkin kutsunut ja johon olen pimeydestä päässyt. Varjele ja täytä tämä alkamasi työ ja antamasi ymmärrys elämäni loppuun, aina tulevaan elämään ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen saakka.
Katso, Herra, tässä on tyhjä astia, suuresti kaipaa se täyttämistä. Herrani, täytä sinä se. Uskoni on heikko, vahvista minua. Rakkauteni on kylmä, innosta minua. Tee minut palavaksi, että rakkauteni lähimmäisiini olisi oikein palava. Minulla ei ole lujaa, vahvaa uskoa; on epäilyksiä ajoittain enkä voi silloin sinuun täydellisesti luottaa. Oi Herra, auta minua ja lisää uskoani ja luottamustani.
Sinussa on minulla koko omaisuuteni aarre kätkettynä. Minä olen köyhä, sinä olet rikas ja olet tullut köyhiä armahtamaan. Minä olen syntinen, sinä olet vanhurskas. Minussa on syntiä kuin virrassa vettä, mutta sinussa on vanhurskauden täydellisyys. Sen tähden pysyn sinun luonasi. Sinulta minä saan ottaa vastaan ja sinulle minun ei tarvitse antaa.
Lisään Keijon rohkaisevan kommentin tähän koskien Armo kantaa -nettilehtistä 2/2023. Laitoin linkkeinä näkyviin nuo mainitut runot.
Hei, kiitos jälleen armo kantaa 2- sisällöstä! Ainakin itselleni nousseita merkittäviä sanoja ja tekstejä, teemoja: lepo, rauha, toivo, koti, turva, armo sovitus…Kuinka ajattomia ja erityisen ajankohtaisia nykyisessä maailman tilanteessa.
Ja kuinka pieni ihminen tarvitseekaan kuulla näistä kaiken sen informaatiotulvan keskellä, jonka sisällöt ovat täynnä pahuutta, väkivaltaa, ahneutta, vääryyttä, sortoa, epäoikeuden mukaisuuutta jne., jotka ruokkivat pelkoa ahdistusta, epätoivoa jne.
Aivan upea oli tuo Liisan runokin, jossa hän oli varsin osuvasti sanoittanut kysymysten muodossa noita hyvin tuttuja tuntoja, joita me kristittynäkin ihmisyytemme puolesta koemme ja kyselemme tämän usein niin lohduttoman näkyvän todellisuutemme keskellä. https://armokantaa.fi/toivo/
Ja toisaalta runo sanoittaa myös niitä toivon ja elämän näköaloja, joiden perusta lepääkin itsemme ulkopuolelta tulevan evankeliumin pohjalla. Sen näkymättömän maailman, joka on todellisempi kuin tämä näkyvä, joka kerran katoaa.
Hyvin lohdullista luettavaa oli myös tuo Lean runo. Siitä todellakin välittyi tunne ja kuva, että voi ihmisenä kovin hauraana, heikkona, uupuneena ja avuttomana kätkeytyä Taivaan Isän syliin. Runoa lukiessa tuli mieleeni Raamatun teksti, muistaakseni jostakin Mooseksen kirjasta sanat: ”sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkisen käsivarret”. https://armokantaa.fi/heikkona-tulla-saan/
Ja kyllä oli jälleen niin upeiden, rauhoittavien ja osuvien kuvien kautta tekstejä ja sanoja yhteen soinnutettu. Mielestäni kokonaisuutta vallitsi aivan upea harmonia.
Muutamalle ihmiselle postitan sähköpostitse Armo kanta -nettilehtistä. Tässä yksi palaute: ”Kiitos, Ceta Armo kantaa lehdestä ja siitä. että pidät minua ajan tasalla. Ja kiitos myös Liisallle ja Lealle lohdullisista runoista.”