Tuosta saa katsoa joulukorttini

”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus”

Joulu ja pääsiäinen eivät ole kuin erillisiä tapahtumia, kun mietimme Raamatun ilmoitusta. Jeesuksen tuli syntyä ”aikojen täyttyessä” neitseestä. Jeesus syntyi ihmiseksi, mutta on kaiken aikaa iankaikkinen Jumala. Jeesuksen koko elämä ihmisenä kulki täydellisessä sopusoinnussa, puhtaudessa, ja yhteydessä Isään. Hän oli viaton ja vanhurskas, vaikka koki ihmisten tavoin nälän, uupumuksen ja kiusaukset. Vain näin hänestä saattoi tulla uhrikaritsa, joka kantoi syntimme ristille. Jouluna emme juhli suuren opettajan syntymää, vaan Vapahtajan syntymää. Juhlimme sitä maailmankaikkeuden ihmettä, että ihmiseksi syntyi Jumala, Vapahtajamme, Pelastajamme ja ”Jumala kanssamme”.

Lupaukset täyttyvät

Jes. 7:14: Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (merkitsee: ”Jumala meidän kanssamme”).

Jes.9:5-6: Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

Nuo Vanhan Testamentin kohdat elivät suurena toivona ja odotuksena Israelin kansan ja oppineiden mielessä. Silti tämä elävä toivo oli erilaista kuin todelliset tapahtumat täyttyessään Jumalan aivoitusten mukaisesti. Oli vaikea tunnistaa avutonta lasta, vaatimattomasti elävää opettajaa, tai ristillä riippuvaa, runneltua miestä Jumalan lupaamaksi Vapahtajaksi, Messiaaksi, saati itse Jumalaksi. Pelkkä sana ei välttämättä vakuuta meitäkään ilman Jumalan oman Pyhän Hengen vaikutusta.

Luuk.1:30-33: Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

Luuk. 2:11: …teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.

”Jeesus” tarkoittaa vapauttajaa tai pelastajaa, samoin kuin Joosua. Sama ilmoitus neitseellisen raskauden alkamisesta annetaan Joosefille, ja siinä nimen merkitys selitetään. Matt.1:20-23: Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

Nimestä Jeesus Kristus

Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjasta löydän seuraavaa tietoa. Herra sai nimekseen Jeesus (Vapahtaja) enkelin Joosefille ja Marialle antaman määräyksen mukaisesti, Kun tämä nimi annettiin tavallisille lapsille, osoitti se vain heidän uskoaan Jumalaan kansansa lunastajana tai uskoaan Israelin tulevaan pelastukseen. Kun se annettiin Marian lapselle, oli tarkoituksena siten ilmaista sitä erityistä tehtävää, jonka lapsi oli varttuneena suorittava. Kristus johtuu kreikan sanasta Khristos, kuninkaaksi voideltu, vastaten heprealaista nimeä Ma^siah (Messias), voideltu. Jeesus oli Herran henkilökohtainen nimi, Kristus taas arvonimi.

Lisäksi Saarisalon sanakirjasta löydän seuraavan ajatuksen: ”Tämä tapahtuma ei ollut mikään erillinen, yksityisluontoinen asia, vaan koko maailman ja ihmiskunnan historiaan käänteentekevästi vaikuttava kosmillinen tapahtuma. Hän tuli ”ajan täytyttyä”, ja tämä koskee niin hyvin koko maailmaa kuin Juudan kansaakin.”

”Ajan täytyttyä” ilmaisee myös meille jotain siitä, että myös tämä nyt elettävä aika on Jumalan käsissä. Missään vaiheessa ei ole tapahtunut sellaista muutosta, että joko ihminen, sielunvihollinen, tai sattuma ohjaisi suuria kosmisia tapahtumia. Yksittäinen, pieni ja avuton ihminen saa myös levätä suuren Jumalan huomassa. Mielestäni voimme juuri jouluna ajatella pienen vauvan avuttomuutta, samoin syntyvän lapsen vanhempien hätää. Kuitenkin Jumala tiesi kaiken, ilmoitti tarvittavan ja huolehti käytännön tilanteista yksityiskohtia myöten.

25.12.2014 Ceta Lehtniemi

Henkisyys on muotia
Ceta Lehtniemi

Ajattelen hetken asiaa yksilötasolla. Voimme todeta, että uusi henkisyys kiehtoo ihmisiä hyvin monesta syystä. Saattaa tosin olla kyse siitäkin, että sitä tarjoillaan joka puolelta. Sen kerrotaan antavan apua ja ratkaisuja ihmisten todellisiin kipuihin ja elämänkysymyksiin. Uuteen henkisyyteen voi myös tottua, koska se sulautuu niin moneen muuhun asiaan vähitellen.

Suhtaudun kunnioituksella ihmisten erilaisiin arvoihin ja pyrkimyksiin löytää apua kysymyksiinsä. Nyt tässä omassa esityksessäni otan lähtökohdakseni uuden henkisyyden vertaamisen kristinuskon perusteisiin. Joskus julkisuudessa on pidetty loukkaavana tätä tapaa käsitellä asioita. Minulle se on sitä samaa erittelyä, mitä olen itse käynyt, jotta oma uskoni on selkiintynyt ja syventynyt. Kahdenkeskisissä keskusteluissa pyrin olemaan enemmän kuuntelijan osassa.

—
Synti ja kuolema

Siirryn nyt lähes Raamatun alkulehdille. Kun puhumme hengellisistä asioista, vaikkakin uudesta hengellisyydestä, niin puhumme Jumalasta, jumalista tai jumaluudesta. Toisaalta on kyse aina myös ihmisestä, ihmiskäsityksestä ja ihmisen asemasta suhteessa Jumalaan ja maailmaan.

Yksi perusasia on kuolema ja sen luonne, sekä käsitys tuonpuoleisesta. Kyse on aina myös siitä, miten ymmärrämme synnin. Onko kyse ihmisen vastuusta, syyllisyydestä, ja missä muodossa ja kenelle. Syntiinlankeemus ilmaistaan Raamatussa näin: Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1 Moos.3:2-5)

Kun uusi henkisyys liikkuu esimerkiksi brahmalaisessa filosofiassa, synnistäkin voidaan tavallaan puhua. Siitä puhutaan kuitenkin kuin esteenä ihmisen kehitystiellä. Jos jumaluudesta puhutaan panteistisesti tai yleensä siten, että jumaluutta on kaikissa tai kaikessa, niin ihmisen käsitys synnistä mukautuu tähän ajatteluun. Kyse ei ole tällöin syntiin lankeemuksesta, eikä rikkomuksesta ja eroon joutumisesta persoonallisen Jumalan yhteydestä. Silloin ei esiinny käsitettä, jonka voimme nyt nimetä syyllisyyssynniksi.

Kristinusko on vastuunalaisuutta kaikkivaltiaan, pyhän, oikeudenmukaisen, armollisen ja persoonallisen Jumalan edessä ja yhteydessä. Tämä viaton ja ehjä suhde särkyi ihmisen langettua syntiin, ja synnin aiheuttama turmelus tuli luomakunnan ja ihmisen osaksi. Jumalan oma olemus säilyi edelleen ja ikuisesti muuttumattomana. Raamattu kertoo ihmisistä, jotka vaelsivat Jumalan kasvojen edessä. Syntiinlankeemuksen aiheuttama turmelus oli tuolloin jo vaikuttamassa. Jopa kansan johtajien lankeemuksista kerrotaan avoimesti. Missään ei salata ihmisen raadollisuutta tai erehtyväisyyttä. Kuitenkin aina pidetään esillä myös Jumalan kutsua ja armoa.

—
Laki ja uhrit, Kristuksen sovitustyö ristillä

Jumala antoi Mooseksen kautta lain sanat. Mooses kuitenkin särki kiivaudessaan ensimmäiset lain taulut kansan tehtyä kultaisen vasikan Mooseksen ollessa vuorella kasvotusten Herran Jumalan kanssa. Kun Jumala antoi lain sanat toistamiseen, hän ilmoitti olevansa armollinen ihmistä kohtaan. Ja Mooses veisti kaksi kivitaulua, entisten kaltaista. Ja varhain seuraavana aamuna Mooses nousi Siinain vuorelle, niinkuin Herra oli häntä käskenyt, ja otti ne kaksi kivitaulua käteensä. Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa… (2 Moos.: 34: 4-6) Jumala on erilainen kuin me ihmiset. Hänen ajatuksensa ovat suuremmat ja oikeammat. Tuntuu kuin Jumala joutuisi yhä vielä ikään kuin huutamaan korviimme ja sydämiimme tätä samaa viestiä: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala.”

Lain rinnalle annettiin sovitusuhrikäytäntö. Tämä viittasi jo Kristuksen ristin uhriin, syntiemme sovitukseen. Jumalan päämäärä on, että langennut ihminen tulee siten ”voitetuksi”, että hän suostuu rauhaan Jumalan kanssa Kristuksen työn tähden. Ihmisestä ei tule jotain, vaan Jumala on tehnyt jo kaiken. Ihminen jää saviastiaksi. Tätä astiaa ei tarvitse lähteä kehittämään jumalan kaltaisuuteen millään metodeilla. Ihminen ei löydä sisimmästään jumaluutta. Ihmisen sisältä ovat lähtöisin pahat ajatukset. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. (Matt. 15:19) Kristillinen ”henkinen tie” vie vararikkoon, nöyrtymiseen ja huutamaan avuksi Jumalaa, luottamaan hänen armoonsa.

 

Ihminen ei halua suostua heikkouteen

Kristus kulki nisunjyväntien, ja hänen seuraajilleen luvataan jotain samankaltaista omasta itsestä vähenemisen ja nöyrtymisen tietä. Uuden henkisyyden tie on hengellisessä mielessä aivan erilainen, suorastaan vastakkainen. Se on kuitenkin juuri langenneen ihmisen oma tie. Siinä taistellaan ihmisen riisuutumista vastaan. Raamatun mukaan ihmisen lihaa, eli tätä luonnollista ihmistämme, ei miellytä heikkous ja riippuvaisuus Jumalasta. Liha meissä yhdessäkään ihmisessä ei tahdo riisuutua. Roomalaiskirjeen seitsemäs luku kuvaa tätä asiaa. Samoin Korinttolaiskirje puhuu tästä maallisesta majastamme näin: Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua …(2 Kor. 5:4)

Haluttomuudessa riisuutumiseen ja heikkouden arvostamattomuudessa on ehkä yksi syy siihen, miksi kuolema tahdotaan pitää piilossa tai selittää pois. Yksi kuoleman väistämistapa on mielestäni usko jälleensyntymiseen. Samoin usko tyhjiin raukeamiseen työntää kuoleman ajatuksen pois mielestä. Kristillinen uskon käsitys luottaa kuoleman jälkeiseen uuteen elämään. Meillä on sinettinä Pyhä Henki ja Jeesus Kristus on jo esikoisena voittanut kuoleman ja noussut ylös kirkkauteen.

Maailmassa on sota ja jännite Kristusta vastaan. Ristin sovituskuolema ja ylösnousemus pyritään selittämään pois, tai kristillisestä ydinsanomasta, evankeliumista, yritetään päästä muuten eroon. Se ei ole maailman mieleen. Jos tämä ei onnistu kielteistä tietä, kristinusko ja Kristus itse tahdotaan selittää oman aatteen kanssa sopusointuun ja kuin liittolaiseksi. Tämä tehdään usein ymmärtämättä, mikä kristinuskossa on tämä ydinsisältö. Se tehdään myös kannattajien saamiseksi omalle ideologialle ja mahdollisesti taloudellisen hyödyn tähden. Uusi henkisyys on täynnä ilmauksia siitä, mitä Jeesus oikeasti tarkoitti, ja mitä hän opetti.

Melkein jokainen uushenkinen sivusto ilmoittaa, että tämä sopii kaikille uskonnosta riippumatta. Reikihoitoa tarjoavalla sivustolla voi lukea: Tässä ei ole mitään kristinuskon vastaista. Kristinuskostakin on tehty jotain sellaista mikä tuntuisi ihmisestä hyvältä, jotain mihin ihminen voi itse yltää, tai missä ihminen arvelee olevan kyllin rakkautta, läsnäoloa tai voimaa. Kuitenkin kyse on totuudesta ja Raamatun sanasta. Näin minä asian ymmärrän. Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31)

 

Energia tai voima hengellisyydessä

Uushenkisyys puhuu paljon energiasta. Kuitenkin he saattavat käyttää tästä kristillisessä ympäristössä myös nimitystä ”Pyhä Henki”. Uusi karismaattinen kristillisyys puolestaan on nostanut esille käsitteen Pyhän Hengen erityisestä voiteluvoimasta. Nykyinen puhe Pyhästä Hengestä poikkeaa usein suuresti siitä mitä on Raamatussa, tai miten kirjoitettiin menneinä vuosikymmeninä.

Energiaa koskevat perusväittämät New Agen piirissä:
• Energian sanotaan olevan kaiken näkyväisen ja näkymättömän perusta maailmankaikkeudessa.
• Kun universaalienergian virrassa ruumiin läpi tulee tukoksia tai virtaus häiriintyy, seurauksena on sairaus.
• Parantaja aktivoi ja kanavoi universaalienergiaa.
• Muutokset universaalienergiassa selittävät sitä mitä aiemmin kutsuttiin yliluonnolliseksi.
• Universaalienergia on usein sama asia, mitä uskonnot ovat kutsuneet jumalaksi.

Kaikki ne hoitomenetelmät, joiden sanotaan perustuvan kosmiseen voimaan ja elämänenergiaan (universaalienergiaan), sisältävät myös hengelliset periaatteet. Ne eivät ole vain hoitomenetelmiä, vaan ne sisältävät aina pyrkimyksen päästä tasapainoon maailmankaikkeuden kanssa, joka siis myös käsitetään energiaksi. Syntyy vakava virhepäätelmä: New Age -uskova ei tarvitse Pelastajaa, saati syntien Sovittajaa. Myös tässä yhteydessä käytetty uskonnollinen termi energia ei vastaa lainkaan fysiikan käsitteitä.

Se mikä näyttää hyvältä, pehmeältä, kokonaisvaltaiselta ja uudella tavoin tieteelliseltä, osoittautuu lopulta asiaksi, joka vie meiltä yhteyden Jumalaan ja pelastuksen. Näin kollektiivisen tajunnan ja elämänenergian käsitteet leviävät laajalle. Juuri tämä energia-ajattelu löytyy monen nykyisen uushenkisen terapian taustalta, mainitsen nyt vain reikihoidon ja shiatsuhoidon nimeltä. Näissä sanotaan välitettävän universaalienergiaa tai hoidettavan sen tukoksia.

Kaikissa näissä hoidoissa altistutaan todellisille pahan voimille, vaikka sen ymmärtäminen on vaikeaa. Kyse ei ole siis vain siitä onko hoidolla vaikutusta ihmisen terveyteen. On aina kyse myös hengellisestä kosketuksesta hoidon taustalla olevaan okkultistiseen maailmaan.

Valitettavan moni yhtyy reikiä markkinoivan yhdistyksen käsitykseen, ettei reiki hoitomuotona ole sidoksissa mihinkään uskontoon. Siinä ei monen kristitynkään mielestä voi olla uskon vastaista, koska molemmissa ”on kyse auttamisesta ja lähimmäisenrakkaudesta”. Käy niin, että kristityt yhä heikommin ovat harjaantuneet erottamaan okkultismin siteitä. Yhdytään yleiseen maailman käsitykseen siitä mikä on hyvää, ja mikä on hyvän tekemistä nykypäivänä.

On myös erittäin valitettavaa, että nämä täysin näyttöön perustumattomat maksulliset energiahoidot yleistyvät vapaasti. Nyt kuitenkin puuttuu kaikki ohjeet ja säännöt näistä hoitomuodoista ja sen vuoksi ne kulkeutuvat niin moneen yhteyteen hyvinvoinnin tai virkistyksen nimissä.

Uuden ajan kristillisyys arvostaa Pyhän Hengen voimaa. Mielestäni olisi hyvä puhua Jumalan voimasta, kuten lähes poikkeuksetta Raamatussa lukee. Hyvin helposti alamme ajatella Pyhästä Hengestä kuin kyse olisikin energiasta, tai voiteluvoimasta, jota ihminen itse voi ohjata tai hallita. Kyse on aina kuitenkin itse Jumalasta, ja hänen on yksin kunnia ja kaikki valta.

 

Enkelikurssit ja enkeliterapia

Moni luontaishoitola ilmoittaa nykyisin enkelikursseista. Ohjelma voisi olla vaikkapa tämä: ”Enkeli-illoissa käydään läpi seuraavia asioita. Miten enkelit ja oppaat ilmentävät itseään meille? Miten he haluavat auttaa ja opastaa meitä? Miten opitaan suojautumaan ja maadoittumaan? Meditointia tarjolla hoitavan rummutuksen kera ja ilman. Alkumeditaatio tapahtuu Arkkienkelin suojaavissa energioissa.” Edellä oleva on yhdistelmä parista ilmoituksesta.

Kun etsii Googlella sanan enkeliterapia, niin saa 1600 osumaa suomeksi. Sitä on tarjolla joko ihan yksistään tai muiden New Age -terapioiden, kuten reikihoidon ohessa. Ilmoitukset ja kirjoittelut ovat houkuttelevia. ”Enkeliterapia auttaa meitä löytämään tien Kotiin.” ”Enkeliterapiassa saamme leijua kauniissa universaalin rakkauden virrassa.” ”Olin eilen enkeliterapiassa. Olo on ihanan rauhallinen. Sain itselleni henkioppaan ja kuulin entisistä elämistäni.” … jne. Näin herkkäuskoisia eksytetään ihmeelliseen henkiseen maailmaan.

Tietoa arkkienkeleistä ja enkelikorteista on jaossa monissa lehdissä ja lähes kaikilla rajatiedon messuilla. Ensin mainituista sanotaan seuraavaa: ”Arkkienkelit auttavat meitä puhdistumisprosessissa, jotta voisimme avata yhteyden suureen kokonaisuuteen ja toteuttaa Korkeinta jumalallista suunnitelmaa – Rakkautta.” (Minä Olen 6/2005) Monelle on tullut tutuksi Diana Cooperin Ihanat enkelit ja Anja Kuloveden enkelikortit.

Jumala ei lähetä näitä tässä yhteydessä mainittuja ”enkeleitä”. Ne eivät itse asiassa ole enkeleitä lainkaan vaan valheen luomia olentoja henkimaailmasta. Ja en pidä siitä, että näillä asioilla leikitään edes jonkin kurssin yhteydessä. Kaikki kuulostaa ja näyttää niin enkelimäiseltä ja ihanalta. Ja kuitenkin näin viritetään jälleen valheen verkkoa. Sielunvihollisen tarkoitus on aina johtaa harhaan ja se tekee sen mielellään käyttäen kristillisiä aiheita. Myös terveydellisiä riskejä on ollut näkyvissä. On vaarana, että saatetaan ihminen alttiiksi henkiselle sairastumiselle.

Jumalan oikeilla enkeleillä on ollut ihania tehtäviä ilmoituksen tuojina. Hän lähettää myös enkelinsä meitä varjelemaan. Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä ja sieltä heistä onkin turvallista lukea.

—
Ykseys ja tietoisuus

Nämä ovat uuden henkisyyden keskeiset termit nykyisin – ainakin oman ymmärrykseni mukaan. Ajatuksen siitä, että kaikki on yhtä, tapaa liittyen kokonaisvaltaiseen terveyteen, uuden aikakauden fysiikkaan, transpersoonalliseen psykologiaan, idän uskontoihin ja okkultismiin. Toinen nimitys kaiken ykseydelle on monismi. Nykyisin esiintyy yleisenä myös termi oneness. Nämä uuden aikakauden henkiset liikkeet ovat hyvin verkottuneet esimerkiksi Facebookiin. Messutarjonta on runsasta, ja lähes kaikkiin lehtiin ilmestyy ajoittain alan kirjoituksia. Tässä yhteydessä en käsittele ihmisyksilöiden keskinäistä yhteyttä tai ykseyttä lainkaan. En käsittele rakkauden käskyä tai etiikkaa, en sitä miten meidän tulisi ihmisinä kohdata toisemme.

Douglas R. Groothuis kuvaa monismia kirjassaan Uuden Aikakauden monet kasvot: ”Viime kädessä ei ole eroa Jumalan, ihmisen, porkkanan tai kiven välillä. Ne ovat kaikki osa yhtä jatkuvaa todellisuutta, jolla ei ole ääriviivoja, ei lopullisia rajoja”. Vähitellen aistein havaitut erot eri kokonaisuuksien välillä ovat tämän opin mukaan näennäisiä, eivät todellisia. Samoin myös arvot ovat ääriviivattomia, totuus ja valhe väistämättä hämärtyvät, hyvän ja pahan välillä ei ole rajaa kosmisessa yhteydessä. Hengellinen arviointi on lähinnä mahdottomuus. Luojan ja luodun välillä vallitsee tässä maailmanjärjestyksessä jakamaton ykseys.

Raamatussa esitetyt asiat ja käsitteet voidaan valjastaa uuden henkisyyden aseiksi miten vain tahdotaan. Enkeleistä tehdään voiman ja terveyden välittäjiä tai uuden henkisyyden sanansaattajia. Asiaa ei toki yleensä ilmaista juuri näillä sanoilla, vaan puhutaan esimerkiksi heräämisestä, tai todellisesta henkisestä ihmisestä. Tahdotaan luoda onnellinen ihminen ja onnellinen maailma. Tahdotaan saattaa ihminen tietoiseksi ykseydestä ja hengellisestä voimasta. Tahdotaan saattaa ihminen kokemaan täydellisesti. Kaikkeen löytyy kursseja, matkoja. Darshan, Chakra-meditaatio, jumalsuhde-meditaatio ovat liikkeen sanastoa. Jopa Skype Darshan mahdollistaa live-tilaisuudet intialaisten gurujen johdolla. Sen kerrotaan sopivan kaikille elämänkatsomuksesta ja uskonnosta riippumatta. Se ei sodi aatteen kannattajien mielestä mitään oppia vastaan – kysehän on heräämisestä läsnäoloon ja ykseyteen.

Myös joogassa on usein taustalla ajatus ykseydestä ja sisäänpäin kääntymisestä. Kyseessä ei ole milloinkaan pelkkä rentoutumismenetelmä tai voimistelu. Joogaliikkeet ovat historiallisesti syntyneet hindulaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja siitä ammentaen. Kuitenkin jooga liittyy nykyisin lukemattomiin uskonnollisiin suuntauksiin. Esimerkiksi teosofia saattaa löytyä voimakkaana jonkun suomalaisen joogaperinteen juurista. Juuri joogan monimuotoisuus ja sen yleisyys vaatisi nyt aivan toisen luokan paneutumista asiaan kuin mitä minulle on nyt mahdollista.

Kristitty ei herää läsnäoloon, vaan siihen tosiasiaan, että hän on syntinen ja erossa Jumalasta. Pyrkimys ei ole lainkaan löytää itsestä jumaluutta, eikä hän edes kaipaa läsnäoloa, jossa kaikki on yhtä. Emme sido totuutta oman kokemus- ja aistimaailmamme ahtaisiin rajoihin, vaan Kaikkivaltiaan ilmoitukseen sanassaan. Ihmisen on syytä nähdä kuilu, mikä on Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välillä. Ihminen tarvitsee avun ulkopuoleltaan, ei sisimmästään, eikä suinkaan ykseydestä jumaluuden kanssa. Jeesus Kristus on ainoa apu tämän syvän kuilun poistamiseksi, ja silti ihminen ja Jumala pysyvät täysin erillisinä. Jumala on aina lahjoittaja ja elämän ylläpitäjä. Jumala lahjoittaa kyllä Pyhän Hengen sisimpäämme. Olemme yhteydessä Jumalaan, ja olemme myös yhtä (yksi) ilman, että ihminen ja Jumala sekoittuvat olemuksensa puolesta. Pyhä Henki meissä on ihmisen saviastiassa. Olemme tomua, emme osa jumaluutta. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. (2 Kor.4:7)

—
Yliluonnollisuus ja arvioinnin merkitys

Yliluonnollisuus ja paranormaalit ilmiöt ovat kiinnostaneet ihmistä niin monin eri tavoin, että on vaikea muodostaa aiheesta kokonaisuutta. Myös aitoon kristinuskoon liittyy monenlaista yliluonnollisuutta. Armolahjat muistuttavat myös paranormaaleja ilmiöitä, vaikka näin kristilliseltä kannalta katsoen on kyse aivan eri asioista. Ilmiöiden alkulähde on tällöin ratkaiseva. Arviointi on välttämätöntä myös kristillisissä yhteyksissä, ja siihen kehotetaan Raamatussa. Kyse on tässäkin ihmisen vajavuudesta.

Ihmisellä on kiusaus ajatella, että nyt Jumalan lapsena hän tietää hyvän ja pahan, oikean ja väärän. Tuo on kuitenkin käärmeen eksyttävä lupaus, se ei ole totuus. Kun huomauttaa arvioimisen tärkeydestä, saa joskus vastaukseksi seuraavan raamatunpaikan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! (Matt. 7:9-11) Tuo kertoo Jumalan hyvyydestä ja halusta huolehtia ihmisestä yhteydessään. Sen sijaan arvioimisesta voimme lukea esimerkiksi näin: Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot…(1 Kor.14:29) Oikeastaan on hyvä kuunnella ja lukea kaikkea arvioiden. Pyhä Henki on totuuden henki. Ilman häntä kristillinen arviointi on mahdotonta. Se on mahdotonta myös ilman Jumalan sanan tuntemusta edes jossakin määrin.

Uudessa henkisyydessä, uushenkisyydessä tai New Agessa ei pyritä arvioimaan hengellisten ilmiöiden alkuperää. Heidän lähtökohtansa on erilainen. Uusi henkisyys lähtee mielestäni ihmisestä, ihmisen omista tuntemuksista, ajatuksista ja erilaisten ihmisten oppien yhdistämisestä. Joskus kuitenkin opin tai niin sanotun hoidon alkuperä on tässäkin liikkeessä tärkeä, jos sen katsotaan liittyvän esimerkiksi pyhänä pidettyyn henkilöön, guruun, tai johonkin pyhäksi ajateltuun paikkaan.

Sekä teosofit että spiritualistit vakuuttavat, että juuri heidän oppinsa on alkuperäistä ja aitoa kristillisyyttä. Spiritualisti ja kirjailija Helmi Krohn kirjoitti spiritualismia käsittelevässä kirjasessaan, että he yrittävät perustaa uskonsa Kristuksen opille sellaisena kuin hän itse sitä julisti ja yhä edelleen julistaa henkimaailmassa. Spiritualisteille on ominaista juuri yhteys henkimaailmaan erityisten meedioitten välityksellä.
Teosofi Pekka Ervast on puolestaan kirjoittanut paljon kosmisesta Kristuksesta, joka hänen mukaansa tuli Jeesukseen kasteen yhteydessä. Teosofia on jumalviisautta ja okkulttista tiedettä. Kaikki okkulttiset ilmiöt selvänäköä, astrologiaa, numerologiaa ja mediaalisia kykyjä myöten saattavat ilmetä teosofian yhteydessä.

Näin lyhyidenkin viittausten perusteella näkee, että paranormaalit ilmiöt liittyvät keskeisesti sekä spiritualismiin että teosofiaan. On kuitenkin näistä liikkeistä erillistä parapsykologian ja paranormaalien ilmiöiden harrastamista ja tutkimista. Ja tätä toimintaa varten on perustettu erilaisia yhdistyksiä. Mielestäni tätä voidaan pitää paranormaalin sävyttämänä maailmankatsomuksena, jossa oudot ilmiöt ja sielunvaellukseenkin liittyvät ajatukset muovaavat ihmiskäsitystä, maailmankuvaa ja ymmärrystä jumalallisen olemassaolosta.

Vaikka voimme jollakin tavoin rajata varsinaiset rajatiedon harrastajat, emme voi sulkea mitään ihmisten piiriä sen vaikutusten ulkopuolelle. Sosiaalinen media, lehdistö ja messutoiminta pitävät huolen näiden aatteiden leviämisestä. Aika on kaupallista sen lisäksi että se on uushenkistä. Tässä mielessä saatana on tämän maailman ruhtinas, ja pimeyden valtapiiriä on vaikea tunnistaa. Se kätkeytyy hyvältä, oikealta ja houkuttelevalta tuntuvan taakse.

 

Valvokaa ja rukoilkaa

Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa. ( Mark.13:37) Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. ( Luuk.21:36) Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. (Matt.26:41)

Uusi henkisyys tarjoaa usein meditaatiota, rukoilua, uskonnollisia symboleja, matkoja ja erilaisia hengellisiä harjoituksia. Uuden Testamentin ja erityisesti Jeesuksen kehotukset valvomiseen ja rukoukseen eivät ole tätä, vaan ne ovat aivan muuta. Kyse on mielestäni ennen muuta siitä, että valvomme sitä, että julistettu evankeliumi on oikeaa, ja että elämme siitä. Tämä aika on hyvin yleisuskonnollinen. Liha on heikko. Olemme aina ihmisinä, myös siis kristittyinä, heikkoja ja ”nukahtavia”. Meillä on kuitenkin aarre tässä heikossa saviastiassa. Emme julista itseämme vaan Kristusta. (2Kor.4:5-7)

Jeesus ei turvautunut omaan voimaansa eläessään ihmisen elämää maan päällä, vaan hän oli täysin kiinni siinä mitä Isä on ja mitä Isä teki (Joh.5:19). Jeesus eli ihmisenä täysin pyhän ja synnittömän elämän, ja suostui siitä huolimatta heikkouteen ja riippuvuuteen Isästä. Me olemme syntiin langenneita ja heikkoja lihamme puolesta. Sielun piilevät voimat ja omaan mieleemme eksyvät ajatukset ovat alituiseen vaaranamme maailmassa ollessamme, ja jopa kristillisissä kokouksissamme. Me elämme aina jossain määrin ihmisille mieliksi ollaksemme hyväksyttyjä ja pidettyjä, jokainen meistä. Seurakunnat kutsuvat usein puhujiksi valovoimaisia persoonia, jotta he vetäisivät kuulijoita kirkkoihin ja rukoushuoneisiin. Nykyisin on erityisen vaikea valvoa sitä, että edes kristillisissä seurakunnissa pysyttäisiin keskeisessä sanomassa. Voimme luottaa ainoastaan hyvän Jumalan suureen armoon ja huolenpitoon, hänen omaan varjelukseensa. Herra on luvannut olla meille Hyvä Paimen kaikkina aikoina – siis myös nyt.

 

Kirjallisuutta ja linkkejä artikkelin taustalla:
Raamattu 1933/38
Miksi Kristus?, Karl Heim, WSOY, 1964
Miksi kristinuskoa ei voi ei tarvitse eikä saa uudistaa?, Osmo Tiililä, WSOY, 1969
Piirteitä Paavalin ihmiskäsityksestä, Eetu Rissanen, Synodaalikirjoitus, 1942
Uuden aikakauden monet kasvot, New Age, Douglas R. Groothuis, Sisälähetysseuran kirjapaino, 1989
Aura, karma, kabbala, Uuden aikakauden hengellisyys ja salatieteen nousu, Håkan Arlebrand, Kirjaneliö, 1994
Sielun piilevä voima, Watchman Nee, Päivä Oy, 2003
Jumala peilissä, Uuden Ajan ihminen etsii jumaluutta, Leena Huima, Karas-Sana, 1989
Vapaaksi valkoisen valheen verkosta, Marjut Vironhovi, Uusi Tie, 1999
IUSTITIA 12/2000, Suomen Teologinen Instituutti
Mihin Suomi uskoo?, Harri Heino, WSOY, 1984 (tämä vanhempi painos on joissain kohdin yksityiskohtaisempi kuin uudempi)
Uskonnot Suomessa, Kimmo Ketola, Vammalan kirjapaino, 2008

NETTIKIRJANI 250 sivua

http://www.onenesssuomi.fi/38 (uushenkinen sivusto)

Tuon tämän artikkelin omilta sivuiltani ”Kirjallisuus -hyvä kristillinen”: http://ceta.nettisivu.org/kirjallisuus-hyva-kristillinen/

 Lina Sandell -Päivä vain-

Kirjoittanut Astri Valen-Sendstad, suom. Mia-Lisa Alhbin, s.153, SLEY-kirjat

Otan lyhyesti kirjan nostamia ajatuksia esiin. En voi pitää tätä oikein kirjareferaattinakaan, koska tuon esiin niitä mietteitä, mihin yhdistän Lina Sandelliin muun tietoni kautta. Lisäksi kirja ei ole nyt vierelläni, vaan se on ollut luettavanani kirjaston kaukolainana. Kirjoitukseeni vaikuttaa myös Olavi Tarvaisen kirja ”Conformitas Christi -ajattelu Lutherin teologiassa”, sekä luonnollisesti C. O. Roseniuksen kirjat. Alkuperäisen ruotsinkielisen kirjan ”Blott en dag” vuodelta 1999 olen myös lukenut jo v.2000. Sen sain lahjaksi juuri sen vuoksi, kun tämän kaltainen evankelisuus liittyy fammuni hengellisiin taustoihin, joista olen ollut kiinnostunut.

 

Saan Jeesuksen huomaan

Saan Jeesuksen huomaan heittää
nyt kuormani murheineen,
kun raskaimman taakan, synnin,
hän otti jo harteilleen.
Sen tuomion Jeesus kantoi,
se hallita ei nyt saa,
kun Jumala Pojassansa
mun syntisen armahtaa.

Saan Jeesuksen huomaan heittää
nyt kaiken, niin käski hän.
Hän kaikesta huolen kantaa,
ja vie läpi elämän.
Niin saan joka päivä alkaa
mä pyytäen aamuisin:
”Mun kanssani ole, Herra,
niin kuin olit eilenkin.”

Lina Sandell 
Suom. Martti Ruuth
Siionin Matkalauluja 155

 

Lina Sandellin isän kuolemasta

Lina Sandell astui eräänä kauniina kesäiltana isänsä kanssa laivaan. He asettuivat yöpymään matkustajille tarkoitettuun hyttiin. Jonas Sandell luki illalla psalmin 77. Sen loppuosa ”Sinun tiesi kävi läpi syvien vesien”, ihmetytti Linaa. Hän kysyikin isältään tästä psalmivalinnasta, joka ei tuntunut sopivan oikein iltahetken tyyneen rauhaan. Hän sai tämän vastauksen: ”Aamulla voi olla toisin kuin miten sen illalla kokee.”

Seuraava päivä toi mukanaan loistavan auringon. Jonas Sandell oli aikaisin hereillä ja meni kannelle kokeakseen ihanan aamuhetken. Hän lähetti sanan myös Linalle, että tämä tulisi hänen luokseen.

Kun Lina lähestyi, isä ei malttanutkaan olla lähtemättä vastaan. Juuri kun hän oli kannelle johtavien portaiden ylimmällä askelmalla, tuli suuri aalto, joka kallisti laivaa äkisti. Jonas Sandell menetti tasapainonsa ja horjahti mereen.

Lina ehti nähdä muutaman kauhuntäyteisen sekunnin ajan isänsä aalloissa ennen kuin tämä hävisi näkyvistä. Jonas Sandellia ei löydetty pelastusyrityksistä huolimatta. Rakkaan isän menettäminen tällä tavoin oli Linalle erittäin raskasta.

Lina oli tuolloin alle 30-vuotias. Lähivuosina hän menetti myös sisarensa ja äitinsä. Seuraavaan lauluun tallentuu osa niistä tunteista, mitä hän koki isänsä kuolemaa seuranneina aikoina. Vain Kristus on kestävä kallio. Se kallio ei huku aaltoihin ja siinä on lohtu synnin tuskiin ja ahdistuksiin. Jeesuksesta tuli Linalle äärettömän kallis. Hänessä hän jaksoi katsoa eteenpäin.

On Jeesus nimi kallis

1. On Jeesus nimi kallis ja autuus ainoa.
Vain siitä synnin tuskiin saan aina lohtua.
Se kallioni vahva ei huku aaltoihin.
On lämmin turvapaikka nyt niin kuin eilenkin.

2. On Jeesus nimi kallis, se tulkoon turvaksi
niin onnenhetkissäni kuin taisteluissani.
Ja ainoastaan siinä saan olla voittaja,
kun pääsen taakoistani ja ahdistuksista.

3. On Jeesus nimi kallis, se kantaa taivaaseen.
On autuaitten kuoro, saan siellä kanteleen.
Voin laulaa voimakkaammin kuin täällä kiitosta:
Vain, Jeesus, nimelläsi on kaikki kunnia!

Lina Sandell 1861
Suomentaja: Johanna Ailio
Siionin Kannel 249

 

Hengellisistä taustoista oman ymmärrykseni mukaan

Lina Sandellin hengellisenä vaikuttajana oli isänsä ohessa mm. C. O. Rosenius, jonka julistuksesta on koottu mm. kirja Elämän leipää.

Lina Sandell julkaisi pieniä vihkosia, jossa oli opetusta lapsille hyvin herkällä tavalla. Vihkosten koko oli noin puolet pienestä kirjekuoresta. Hän merkitsi tekijätietonsa yksinkertaisesti L.S. Näin hän merkitsi myös lukuisat laulujen sanoituksensa ja runonsa.

Olen hämmästellyt Lina Sandellin tuotannossa sitä tasapainoa, mikä vallitsee Lutherinkin ajattelussa ’Kristus puolestamme’ ja ’Kristus meissä’. Jälkimmäinen tarkoittaa hyvin pitkälle sitä miten saamme olla puettuina tai kätkettyinä Kristukseen kaikissa vaiheissamme. Syvimmässä hädässämme tai ahdistuksessamme emme ole yksin.

Ristin kuoleman kärsinyt ja ylösnoussut Kristus on turvanamme ja meitä äärettömän lähellä tuntien kanssamme kipumme. Kristus kuin jakaa kanssamme surumme, ilomme, rukouksemme ja arjen askareemme. Näin Hän itse toteuttaa Henkensä kautta meissä hyvää työtään, ja uudistaa meitä. Tämä yhteys antaa myös toivon siitä, että meitä kerran odottaa pääsy perille taivaan kotiin.

Ja samalla voimme tunteistamme ja saatanan syytöksistä välittämättä aina turvata Kristuksen työhön puolestamme. Sovitustyö on täydellinen ja se on aina voimassa. Se on meidän haparoivan olemuksemme ja uskomme ulkopuolella toteutettu ja täytetty Jumalan aivoitusten mukaisesti.

Se on ikään kuin ’Isän sydämellä’. Jumala näkee Kristuksen vanhurskauden, kuuliaisuuden ja täydellisen puhtauden. Tätähän me tarvitsemme. Tähän joutui myös Lina Sandell turvaamaan. Moni hänen runoistaan hioutui ahdistuksessa, surussa ja Jumalan tahdon kyselyssä.

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Heikkous keskeisenä ajatuksena Korinttolaiskirjeissä

 

Koetelkaa itseänne -näetteko heikkoutenne ja Kristuksen tarpeenne

”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2 Kor. 13:5)  Tämä kohta puhutteli minua. Sen Paavali kirjoitti korinttolaisille. Voin kuvitella miten yllättäväkin tuo kehotus saattoi olla. Kuitenkin ehkä juuri tuossa seurakunnassa oli mennyt sekaisin ihmisen oma voima ja Jumalan voima. Paljon tapahtui seurakunnassa ja armolahjat toimivat, mitään ei tuntunut puuttuvan.

Paavali kirjoitti edellisessä jakeessa näin: ”…olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.”  Myöhemmin Paavali käyttää ilmaisua: ”Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.” Kenties tässä on hiukan ironiaakin mukana. Tarkoitus on kärjistäen tehdä selväksi se, että hengellisessä mielessä edistyminen tai täydellisyys tarkoittaa ihmisen heikoksi tulemista, sen näkemistä, ja ainoastaan Jumalan voimaa Kristuksessa.

Paavali sanoi samassa kirjeessä: ”Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.” (2 Kor.11:29-30) Itsensä tuntemiseen liittyy aina kipu siitä, että itsekin erehtyy, tekee syntiä niin lähimmäistään kohtaan kuin Jumalan edessä. Jopa Paavali tunsi myös tämän puolen heikkoudesta, näin ymmärtäisin.

Ihmisen oikeaa ja hyvää heikkoutta on sen tunnustaminen, että uskovanakin on jäänyt ja jää saviastiaksi. Silti jokaisessa Jumalan omassa asuu kallis Kristuksen Henki, Pyhä Henki. Meissä on armon ja totuuden Henki ja sinetti, joka on lupaus lopullisesta lunastuksesta ja voitosta. Kun hätäännymme siitä mitä olemme itsessämme, saamme aina nostaa katseemme Jeesukseen Kristukseen, joka on armahtajamme, mutta myös pyhityksemme. Jeesus on elänyt ainoana vanhurskaan ja synnittömän elämän. Saamme jättää aivan kaiken ristin juurelle.

 

Heikkous kuin johtoajatuksena Korinttolaiskirjeissä

Uudessa Testamentissa vuoden 1938 Kirkkoraamatussa on 37 kertaa sana ”heikko”. Näistä 20 esiintyy Korinttolaiskirjeissä. Ensimmäisessä kirjeessä heikkoutta käsitellään pitkin kirjettä 11 kertaa. Toisessa puolestaan Paavali kuin palaa heikkouden kysymykseen keskittäen asian ydinlauseisiin kirjeensä lopulla.

Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä tahdotaan jo aluksi erottaa ihmisen ja Jumalan viisaus tai heikkous toisistaan. Jotta ymmärretään oikein evankeliumi, tämän lähtökohdan on oltava aivan selvä. ”... me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” (1 Kor.1:23-25)

Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen luvuissa 8-11 Paavali selvittää sitä miten seurakunnassa tulee suhtautua heikkoihin ja heikkouteen. Tämän ymmärryksen tulee vaikuttaa myös käyttäytymiseen seurakunnan kokouksissa. Vahvat eivät saa halveksia heikkoja.

Vaikka tuo sana ”heikko” ei esiinny luvuissa, missä käsitellään rakkautta (luku 13) tai armolahjoja (luku 14), on se niissäkin löydettävissä koskien juuri ihmisen erehtyväisyyttä ja katoavaisuutta. Vain Jumalan rakkaus ja sana kestää. Ainoastaan Kristus on seurakunnan pää. Apostolin tehtävä on katsoa ja valvoa, että kaikki tähtää aidon evankeliumin esilläpitoon ja Jumalan korottamiseen.

”Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; …” (1 Kor.15:41-42)

Jotkut opettivat Korintissa kuolleitten ylösnousemusta vastaan. Voisiko asian ymmärtää myös siitä näkökulmasta, että tässä tunnustamme samalla nöyrästi maallisen elämämme heikkouden ja sen, että olemme vain tomua. Koko ihminen on katoavaisuuden alla, meillä ei ole edes hyvää ja kuolematonta ydintä. Ylösnousemuksemme on ruumiillinen, mutta kaikki on silloin uutta. Kristus on kuollut ja ylösnoussut esikoisena, meille tapahtuu jotain tämän kaltaista yksin Jumalan tekona.

Toisen Korinttolaiskirjeen loppu on erityisen kallis meille heikkouden kanssa kipuileville. Paavalilla oli ”pistin lihassa”, johon emme ehkä Jumalan armosta saa seikkaperäistä vastausta. ”Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” (2 Kor.12:8-9)

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Herzogin julistuksen ihmislähtöisyys

Käsittelen David Herzogin kirjaa Kirkkauden salaisuudet paljastetaan. Kyse on kritiikistä, joka nousee ennen muuta siitä, että näen kirjan sanoman hyvin ihmislähtöisenä. Juuri tämä altistaa mielestäni räikeän harhaan joutumisen. Kyse ei ole siis Herzogin tai häntä Suomeen kutsuvan tahon vilpillisyydestä. He ovat mielestään oikealla asialla, mutta eivät tätä väärään joutumistaan jostain syystä pysty näkemään. He tahtovat tehdä suuria Jumalalle Jeesuksen nimessä.

Eli tästä hengellisestä vikasuunnasta on pääasiassa kyse, ihmisen oletetuista valtuuksista yli hengellisten energioitten, valtojen ja voimien. Jumala on kuitenkin Raamatun mukaan Luojamme ja kaiken olevaisen ylläpitäjä. Sekä ihminen että enkelit ovat luotuja olentoja. Saatanakin on langennut enkeli, joka voi yhä näyttäytyä valkeuden enkelin hahmossa. Ihminen on syntiin langennut olento, joka on erehtyväinen ja syntinen myös aitoon, elävään uskoon tultuaan.

Toinen samansuuntainen, rinnakkainen asia, on siinä, millä tavoin luemme Raamattua. Kun karismaattisen liikkeen pääuomat kulkevat muualla kuin perinteisessä kristillisyydessä, arvioinnin pohjaksi tulee helpommin kokemuksellisuus. Raamatun tulkinta tapahtuu vaistomaisesti omien tuntemusten läpi. Myös liberaali teologia painottaa Raamatun inhimillisyyttä, mutta toisin tavoin. Äärikarismaattisuus painottaa Raamatun jumalallisuutta sanoin, mutta sen lähtökohdat vievätkin päinvastaiseen suuntaan. Se korottaa ihmistä sitä itse ymmärtämättään.

Aivan Herzogin kirjan ulkopuolelta tuon esille sen, että myös eräät teologit painottavat Paavalin Kristus-kokemusta. He eivät voi ymmärtää hänen syvällistä opetustaan synnistä, laista ja evankeliumista, vaan kokevat juuri Martti Lutherin nostaneen nämä asiat ilman perusteita keskipisteeseen. Vanhurskautuminen yksin Kristuksen ristin työssä ei tule näin ymmärretyksi oikein näissä teologisissakaan piireissä.

Minulle on sanottu jollain foorumilla, että minulla on Luther-silmälasit päässäni. Olen yhä sitä mieltä, että Lutherin Galatalais- ja Roomalaiskirjeiden selitykset ovat ”helmiä”. Ja silti myös Luther erehtyi kirjoittaessaan 180-sivuisen vastauksen  aikansa juutalaiseen kirjoitukseen. Karkeat virheet tosin olivat kirjoituksen loppupuolella. Tämä on sitten se lainaus Lutherilta, minkä myös David Herzog on löytänyt kirjaansa. Miksihän nämä asiat tahdotaan nyt nostaa keskusteluun?

Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, uusi ihmeiden ja merkkien aalto, toimii nimenomaan sellaista kristinuskoa vastaan, joka perustuu uskonvanhurskauden ymmärtämiseen Kristuksen työssä, lain ja evankeliumin erottamiseen, ja ihmisen pienuuden ja erehtyväisyyden tunnustamiseen. Tähän perinteiseen uskoon kuuluu mielestäni vankka joukko kristittyjä eri suunnista. Uskomme on ehkä usein väritöntä ja todistuksemme heikkoa. Opimme kuitenkin luottamaan arjessakin Jumalan armoon ja apuun. Sanaan ja Kristukseen juurtumisesta nousee kyllä hedelmää ajallaan ja usein hyvin huomaamattomasti. Koen, että tämä kristillisyys on nyt vastatuulessa ja jopa väheksynnän kohteena.

Ihmisen kyky luoda sanalla ja puhalluksella?

Tästä asiasta Herzog kirjoittaa useassa kohtaa. Otettuaan lainauksen Raamatun alusta (1 Moos 1:1-3) kirjoittaa Herzog luovien ihmeiden avaimesta. Jo se, että aletaan ottaa kuin mallia Luojasta voidakseen itsekin luoda, vie täysin harhaan. Jatko on Herzogin tekstiä. ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Tässä meillä on tärkein salaisuus, jonka voimme oppia luovissa ihmeissä toimimisesta. Kun Jumalan läsnäolo, Hänen kirkkautensa, alkaa liikkua paikan tai ihmisen yllä, voima ja tilaisuus luoville ihmeille on läsnä. Luovat ihmeet on vapautettava silloin kun Henki liikkuu tällä tavoin. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta, että useimmat meistä eivät ymmärrä sitä.” (s.58)

Ihminen on tuossa toimijana, ihmeiden vapauttajana. ”Jumalan Hengen läsnäolo” on karismaattisissa yhteyksissä ihmisen aikaansaama tila esimerkiksi ylistysmusiikin ja ”voiteluiden” kautta, tai nousemalla eri ”kirkkauden tasoille”.

Hesekiel 37: 8-10 äärellä Herzog sai oivalluksen miten kuolleet herätetään. Hengellisen maailman toimintaperiaatteiden tunteminen auttaa hänen mukaansa paljon, kun tulee hetki, jolloin meidän on toteltava Jumalaa tällaisessa tapauksessa, eli herätettäessä kuolleita. Ihmisen ihmishenki herättää  Herzogin mukaan kuolleen ruumiin henkiin. Eli on käskettävä henkeä palaamaan ruumiiseen profeetta Hesekielin ennustuksen mukaisesti. Tämän kaiken Herzog oivalsi kesken oman saarnansa. Ja asia tuli todistetuksi, kun hänen ystävänsä herätti tämän kuultuan kuolleen eloon viikon päästä. (S.130/131)

Samaa oivallustaan Herzog perustelee suusta-suuhun elvytyksellä. Hänen mukaansa suuhun puhaltaminen on kuin profeetallinen teko, joka herättää kuolemassa olevan. Sana ”elvyttää”, ”resuscitate”, tulee Herzogin mielestä samasta juuresta sanan ”herättää kuolleista”, ”resurrect”, kanssa. Herzog jatkaa varmuuden vuoksi, ettei hän tarkoita, että kaikki kuolleet voivat herätä henkiin, kun vain puhallamme henkeämme heihin. Kyse on hänen mukaansa profeetallisesta merkistä, tunnusteosta, joka antaa meile ymmärrystä siitä miten asiat tapahtuvat Hengessä. Kuitenkin Herzog sanoo, että Lopun ajassa suuria ihmisryhmiä herää henkiin, kun tavallinen Jumalan palvelija käskee hengen palata heihin. (s.133)

Huomaamme miten toimijana on kaiken aikaa ihminen itse. Näin on myös silloin, kun kerrotaan vaikuttajana olevan Pyhän Hengen. Jumalaa käsketään tässä kirjassa monin tavoin. Luther kirjoittaa Vanhan Testamentin saarnakokoelmassa seuraavaa Raamatun alkukertomuksesta. Hän sanoo, että hebrean kielessä tuulella ja hengellä on sama nimitys (ruach). Hän korostaa myös sitä miten jo heti alussa ilmaistaan Jumaluuden kolme persoonaa; sillä Isästä Pojan kautta ovat kaikki Pyhään Henkeen luodut. Pyhä Henki on jo aivan Raamatun alussa ja koko ajan Isän ja Kristuksen yhteydessä, ei erillään, eikä ihmisen käskettävissä. Jumala on Luoja ja toimija ja kaiken elämän antaja.

Enkelitkö herätysten apuna?

Sivulla 155 Herzog vakuuttaa, että Jumala on käyttänyt enkeleitä kaikissa suurissa herätyksissä. Herzog sanookin näin: ”Olen vakuuttunut siitä, että Pensacolassa Herran pyhyyttä edustava jättiläisen kokoinen enkeli on vaikuttamassa katumuksen hengen, joka johdattaa monet pelastukseen.

Hetkeä aikaisemmin Herzog oli kuvannut miten hänen ystävänsä oli nähnyt valtaisan enkelin täynnä kultaa. Herzog kuvaa enkeleitä myös kuin palvelutiiminään. Herzog käveli hengellisessä kokouksessa ihmisten joukossa, ja toiset joutuivat hurmoksiin, toiset vaipuivat lattialle. Toiset alkoivat itkeä ja vapista. Enkelit palvelivat näin ihmisiä David Herzogin mukaan. Mitä tätä tapahtumaa ennen oli julistettu? Tämä on tärkeää. Herzog oli todistanut yöllisistä enkelivierailuistaan. Okkultismissa on ymmärtääkseni tavallista se, että kuvataan erikoisia ilmiöitä. Tämä sitoo jollakin tavoin ihmisiä tuohon harhaan, ja avaa tietä uushenkiseen hengelliseen kokemusmaailmaan.

Ihmisen kokemusmaailma on myös Jumalan luomaa, niin myös koko ihmeellinen taivaallinen ulottuvuus, josta emme yleensä paljon tiedä. Paavalin saama ilmestys, Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen, Damaskon tiellä tapahtui kuin yllätyksenä. Samoin Raamatun kuvaamat enkelien palvelutehtävät ja ilmestymiset tapahtuivat täysin Jumalan tahdon mukaan ja ilman ihmisen omaa vaikutusta asiaan. Myös nykyisin saattavat vaatimattomat ihmiset kokea arjessaan jotain pyhää, jopa enkelien näkemisen kaltaista. Voimme olla kiitolliset, jos Jumala meitä voi näinkin vahvistaa ja lohduttaa uskossamme. On kuitenkin hyvä olla nöyrä näiden kokemusten edessä. Jumala yksin tietää, kenelle ne ovat hyödyksi ja kenen uskonelämää ne auttavat juurtumaan Kristukseen.

Herättääkö kultapöly juutalaisten kateuden?

Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. (Room. 11:13,14) Herzogin kirjan käyttämässä käännöksessä on sana ”kateuteen”.

Herzog selittää asiaa näin: ”Kun juutalaiset ovat nähneet ne ihmeet, joita Jumala tekee nykypäivinä -kultapöly, hampaiden kultapaikat ja kultakruunut – heissä on herännyt kateus. Ihmeet, merkit ja tunnusteot (jotka ovat kirkkauden ilmentymiä) ovat todistettavasti olleet tehokas väline juutalaisten tavoittamiseksi. Syy on varmaankin se, että ne ovat sen kirkkauden ilmentymiä, jonka he kerran tunsivat ja jota he jatkuvasti kaipaavat.” (s.211)

Eikö nyt pitäisi katsoa mikä oli Paavalin julistuksen ydin. Ei hän missään tinkinyt evankeliumista ollakseen jotenkin mieliksi juutalaisille. Ei Paavali myöskään tavoitellut ihmeitä. Jotkut juutalaiset nähdessään Jumalan armon toimivan myös pakanoiden keskuudessa, saattavat tulla johdatetuiksi Messiaansa luokse. Tämä oli Paavalin toiveena. Siksi evankeliumia ei saanut muuttaa toiseksi, mikä ei olisikaan enää evankeliumia.

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1 Kor.1:21-24)

Kukaan ei automaattisesti ole Jumalan lapsi esimerkiksi syntyperänsä mukaan. Kyse on aina kutsusta ja ristiinnaulitusta Kristuksesta. Herzog menee harhaan tarjotessaan kultaihmeitä ja muuta ajallista hyvää. Ehkä juutalaiset ovat olleetkin sen perään aina, mutta meidän pitäisi ymmärtää toimia toisin. Miksihän David Herzogilla on juutalainen nimi?

Kirjalla lennokas loppu

Ymmärrän osittain nuoren juuriltaan juutalaisen evankelistan purkauksia historian ja kirkkohistorian vääryyksistä juutalaisia kohtaan. En lähde niitä oikaisemaan enkä tutkimaan enempää. Olen itsekin surrut ja ollut kauhuissani juutalaisten vainojen vuoksi.

Sen kuitenkin panin surukseni merkille, ettei David Herzog käsitellessään tulevaa aikaa huomioinut millään tavoin Sakarjan 12 luvun jakeen 10 sanomaa: Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Kristuksen keskeisyys tulisi ymmärtää, samoin se ettei ilman Jumalan antamaa armon ja rukouksen henkeä tapahdu hengellisesti mitään iankaikkisesti kestävää ja arvokasta.

Herzog hehkuttaa uudelleen asetetuilla alkuseurakunta-ajan viroilla, juhlapyhillä, uudella voimalla, uudella yhteydellä. Hän kirjoittaa: Alkuseurakunta alkoi apostoleista, sitten tulivat profeetat, evankelistat, opettajat ja pastorit. Nyt nämä virat asetetaan ennalleen, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. (s.238)

Herzogin tulkinnan mukaan Jumala on luvannut antaa kevät- ja syyssateen yhtä aikaa. Tämän vuoksi sitten lopun ajan seurakunnan voima ja ihmeet olisivat suuremmat kuin alkuseurakunnan. (s.204)

Sulkia ilmaantui Herzogin kokouksissa Navajo-intiaanien reservaatissa Arizonassa. Intiaaniasiantuntijan mukaan noiden sulkien kaltaisia ei oltu ennen nähty maan päällä. Herzog on varma siitä, että sulat ovat yksi uusi merkki siitä, että Jumalan kirkkaus ja Hänen pyhät enkelinsä ovat heidän kanssaan.

Sulkien ilmoittama teologia jatkuu vielä. Herzog toteaa, että sulat ovat lähtöisin siivistä. Tästä hän päättelee, että he voivat seuraavaksi odottaa yliluonnollisia kyydityksiä: tempaamisia taivaaseen ja takaisin ja paikasta toiseen maan päällä. (s.243) Raamatusta on vaikea löytää mitään tämän kaltaista lupausta.

Psalmin 17 kirjoittaja pyytää: ” … kätke minut siipiesi suojaan.” Tämä sama ilmaus toistuu usein Vanhassa Testamentissa, kun pieni ihminen hakeutuu Jumalan turviin. Myös Jeesus sanoi tahtovansa koota Jerusalemin lapset ”niinkuin kana poikansa siipiensä alle”. (Luuk. 13:34) Surulliselta kuulostaa jatko: ”Mutta te ette ole tahtoneet.”  Onneksi meidän taivaallinen Isämme tietää kaiken mitä on ollut, mitä nyt on, ja mitä on tulossa. Menkäämme Hänen turviinsa, Hänen siipiensä suojiin.

Taustalla vaikuttava kirjallisuus:

– Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, uusi ihmeiden ja merkkien aalto, v.2013, David Herzog

– Conformitas Christi-ajatus Lutherin teologiassa, v.1943, Olavi Tarvainen

– Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, Martti Luther, 1912 Anton Uimonen

– Evankeliumi Paavalin mukaan, v.2003, Timo Eskola. Kirja käsittelee roomalaiskirjettä.

– http://www.sti/luennot/files/te031217.html

– Juutalaisista ja heidän vaiheistaan, Martti Luther. Suomentanut T.T.Karanko, 1939. Kyseessä on Helsingin Yliopiston verkkojulkaisu v. 2011 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf?sequence=2

– Edelliseen kirjaan liittyvä kirjoitus lisätty 10.6.: http://www.concordia.fi/lehti/2006/32006/4.htm

– KR 1933/38

David Herzogin kirjan kirjallisuusviitteet:

– Herzog David, Desperative for New Wine, Renew, 1998

– Johannes Paavali II, http://www.historyplace.com/speeches/pope-yad-vashem.htm Kyseessä on paavin anteeksipyyntö juutalaisilta.

– Joyner, Rick, Morningstar Ministries, Charlotte, NC. www.rickjoyner.org

– Luther, Martin, Juutalaisista ja Heidän Valheistaan. Wittenberg, 1543

– The Nicaean and Post-Nicaean Fathers, Vol.XIV. William B. Eerdmans Publishing Co., 1979, 54-55

– Wilson, Marvin, Our Father Abraham, William B. Eermans Publishing Co., 1991

Herzogin Suomen vierailun suosittelija on C. Peter Wagner

–

David Herzog on luontaistuotealalla

 

Kirjoitan aivan lyhyesti väliin siitä David Herzogista, joka ei ole superevankelista.
David Herzog on omien sanojensa mukaan elämäntapa- ja ravitsemusvalmentaja. Hän omistaa myös luontaistuotebisneksen.

Katsoin tuotteita, joita David Herzogin luontaistuoteyritys myy internetin kautta. Erityisesti paneuduin erääseen laihdutustuotesarjaan HCG 23 Day Weight Loss Protocol. HCG (Human Chorionic Gonadotroph) on hormoni, jota istukka erittää. Tämän hormonin osoittamiseen perustuvat nykyiset raskaustestit.

HCG:n käytöstä laihdutuslääkkeenä kerrotaan David Herzogin sivuilla laajasti. Kyseessä ei ole sivuston mukaan homeopaattinen lääke, koska nyt ei käytetä lukuisia laimennoksia veteen tai alkoholiin. Värähtelevä (vibrational) HCG säilyttää tämän ajattelun mukaan energeettiset ominaisuutensa toisella mekanismilla, ja se laimennetaan glyseriiniin. Kuitenkin menetelmä on lähellä homeopatiaa, koska tähän erittelyyn uhrataan tilaa niin runsaasti. Homeopatia myös selvästi hyväksytään hoitomuotona.

Tämä kaikki on kuitenkin aivan selvää uskomushoitoa vailla minkäänlaista lääketieteellistä näyttöä. Jos tuon erikoisen kuurin vaikutuksesta laihtuu, niin sama tulos olisi saavutettavissa muutenkin ilman tällaista suun kautta nautittavaa kallista luontaislääkettä. Valmiste itse asiassa sisältää aavistuksenomaisen hippusen proteiinia hormonin muodossa. Rahastuksesta tässä on kyse, mutta samalla liikutaan todella lähellä energiahoitojen ajatuksia.

 

David Herzogin isä on erään energiahoidon tohtori

David Herzogin isä on kirjan ”Kirkkauden salaisuudet paljastetaan” mukaan alfabiotiikan tohtori. Katsoin mitä ”alphabiotics” on. Kyse on uskomuksesta, että elämänenergia voi joutua epätasapainoon. Hoidolla pyritään löytämään tasapainoa ja vapauttamaan sisäisiä energioita ja voimavaroja. Kuvia katsomalla päättelin, että kädet ja ruumiin asennot liittyvät hoitoihin.

David Herzog kertoo kirjassaan myös isänsä uskoontulosta. Sain sen kuvan, että alfabiotiikan opiskelu tapahtui kristittynä. Tämä kaikki kertoo siitä, että Herzogit eivät ymmärrä, että he ovat koko ajan tekemisissä ”energioitten” ja energiahoitojen kanssa.

 

Energiaa koskevia ajatuksia ja oppeja

Uushenkisyydessä energian sanotaan olevan kaiken näkyväisen ja näkymättömän perusta maailmankaikkeudessa. Kun universaalienergian virrassa ruumiin läpi tulee tukoksia tai virtaus häiriintyy, seurauksena on tämän ajattelun mukaan sairaus tai heikkous. Parantaja aktivoi, tasapainottaa ja kanavoi universaalienergiaa. Huomataan sekin asia, ettei nyt puhuta lainkaan fysiikan energiakäsitteestä.

Kaikki ne hoitomenetelmät, joiden sanotaan perustuvan kosmiseen voimaan ja elämänenergiaan (universaalienergiaan), sisältävät myös hengelliset periaatteet. Kun ihminen on sidoksissa näihin energia-ajatteluihin, kristinuskon perusta hämärtyy jossain vaiheessa. Vaikka tällainen henkilö pitäisi itseään kristittynä, hän ei lopulta pysty ymmärtämään syntiä eikä siis myöskään tarvetta synnin sovitukselle. Jeesuksen Kristuksen ristin sovitustyö jää syvällisessä ja henkilökohtaisessa mielessä käsittämättä. Elämää ei enää ohjaa ajatus siitä, että ihminen elää armoa ja anteeksiantoa tarvitsevana elävän ja pyhän Jumalan yhteydessä.

Vähitellen ihminen ei voi myöskään olla aidosti heikko ja Jumalan apua tarvitseva, vaan hänestä tulee erilaisten voimien, energioiden ja valtojen tavoittelija ja ohjailija. New Agen energiaa käsittelevät termit on helppo muuttaa kuulostamaan aidosti kristillisiltä, mutta henki on eri. Samoin ilman Pyhää Henkeä ei voi käsittää eikä selittää oikein Raamattua. Heikko ja kiusattu voi ymmärtää toisia vajavaisia ihmisiä ja pyrkiä rakastamaan heitä arjen keskellä pienin ja lähes huomaamattomin teoin vailla mitään julkisuutta.

Juuri edellä olevat asiat vievät David Herzogin syvälle uushenkiseen tai okkultistiseen maailmaan. Vain tätä kautta voi edes hiukan käsittää hänen aivan hurjia enkelijuttujaan. Kyse on vaarallisesta kristillisyyden harhaliikehdinnästä. Palaan erikseen vielä kirjaan ”Kirkkauden salaisuudet paljastetaan”.

Ceta Lehtniemi

Lähdeviitteet:
http://www.amazon.com/David-Herzog/e/B0034PN5K0
http://www.sedonanaturals.com/SearchResults.asp?Cat=112
http://www.sedonanaturals.com/help_answer.asp?ID=21#242
http://www.alphabioticsacademy.com/Training_Program.php
http://ceta.nettisivu.org/nettikirjani-250s/

 

Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, David Herzog
Kirja-arvio 1. osa, kirjan alkupuoliskon herättämiä ajatuksia

Kirjan alaotsakkeena on Uusi ihmeiden ja merkkien aalto. Kirjan alussa käy jo esille se, että ihmeitten ja merkkien vapautuminen liitetään saavutettujen kirkkauksien tasoihin. Tällainen kehittyvä ja tasoihin luokiteltava kirkkaus puolestaan ei voi liittyä siihen tiehen, minkä Ihmisen Poika kulki jättäessään taivaallisen kirkkauden ja kunnian tullessaan ihmiseksi ja uhriksi puolestamme Golgatan ristinkuolemassaan. Herzogin kirkkauden kuvaus sopiikin paremmin okkultismin maailmaan, jonka käsitteisiin sopii hyvin jatkuva kehitys ja sen myötä ilmenevät ihmelahjat tai tietoisuuden avautuminen.

Kirjan sanoma liittyy myös kristillisyyteen, jossa voimme puhua imitaatiosta tai Jeesuksen esimerkin seuraamisesta (s. 39). Tähän liittyy usein myös maanpäällinen kuningaskunta-ajattelu. Jeesus Kristus ja Hänen pelastustyönsä on kuitenkin syvimmiltään meille lahja. Tällöin evankeliumi on ilosanoma, joka otetaan uskolla vastaan. Puhumme tällöin syntien sovituksesta ja Jumalan armosta, kun rikkomuksemme on annettu anteeksi.

David Herzogille kirkkauden ylempien tasojen ”merkit” ovat kultapöly, suihin ilmestyvät kultahampaat ja kokouksissa ilmenevä spontaani varojen antaminen kirkkauden tasoilla palveleville julistajille. Tällöin ilmenee kirjan kuvausten mukaan myös parantumisihmeitä ja muita yliluonnollisia asioita.

Kirkkauden kasvattamiseen liittyvät 1990- luvun loppupuoliskon ns. ”torontolaisuuden” ja sen jatkotapahtumien runsas kuvaus kirjassa. David Herzog on saanut vaikutteita ja hengen kosketusta mm seuraavilta tahoilta: Pensacolan herätys, John Kilpatric, Steve Hill ja Ruth Ward Heflin (ss. 43, 44, 92, 93, 94).

Äärikarismaattisuuteen kuuluvat kuvaukset yhä uusista Hengen aalloista ”herätyksineen”. Tällaisia uusia Hengen vuodatuksia ensimmäisen helluntain jälkeen ei Raamattu lupaa. Herzogin kirja ylittää monet muut aikaisemmin lukemani kirjat jonkinlaisella sokealla kiihkeydellään. Uutta kirkkauden tai voitelun tasoa etsitään ja tavoitellaan pysähtymättä tutkimaan Raamatun ilmoitusta asioista. Muiden äärikarismaatikkojen tapaan Herzog vakuuttelee, ettei saa tuijottaa siihen miten on ennen ollut. Kyseessä ovat aina uudet ilmiöt uudessa Hengen aallossa.

Kirja sisältääkin erikoista opetusta ”luovien ihmeitten maailmasta”. Sivulla 39 vakuutetaan: ”Raamattu kertoo meille, että suuria ihmeitä ja merkkejä nähdään viimeisinä päivinä.” Kuitenkin Jeesus varoittaa asiasta vakavasti: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (Matt. 24:24).

Arviointi hylätään eri tavoin. Herzog vakuuttaa, että uskon kautta saavutetussa kirkkaudessa tehdään luovia tekoja kuuntelemalla ja tottelemalla. ”Kun opimme puhumaan ennen kuin olemme ehtineet analysoimaan sanomamme mahdottomuutta, ihme on jo tapahtunut”, sanoo hän kirjassaan. Tätä verrataan Jeesuksen sanoihin Joh. 10:27: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.”

Sen hyväksyn, ettei profetoiva tai tiedon sanoja lausuva usein itse arvioi sitä, mikä on vaikuttava henki. Kaikkien muiden tulisi tehdä tämä arvio tunnollisesti. Samoin on arvioitava tilaisuus kokonaisuutena, eli ollaanko koolla oikeassa Hengessä lainkaan, ja puhutaanko oikein Jumalan sanaa. Tällainen arviointi on usein vaikeaa, koska tilaisuuksissa nostatetaan yhteistä innostuneisuutta ja liioittelua mm. ylistysmusiikilla ja kertomalla ihmeistä. Erityisen vaikea on tilanne silloin, kun kannustetaan harkitsemattomaan varojen lahjoittamiseen.

Mielestäni Herzogin kohdalla liikutaan niillä rajoilla, onko kyse rikollisesta toiminnasta. Tämä huoleni toki syntyy ajatuksesta, että lain pitäisi jotenkin suojella heikkoja yksilöitä petollisilta lupauksilta ja varojen keruulta. Eli en tunne rikoslakia lainkaan. Oma oikeudentajuni vain ei hyväksy tätä Herzogin kuvaamaa rahankeruuta.

Otan esimerkiksi Jeesuksen kylväjävertauksen. Luvun otsake on Vapaaehtoinen antaminen. Herzog opettaa kylvöstä kirkkauteen hyvin laajasti. Tämä tarkoittaa hänellä varojen antamista niille, jotka ovat saavuttaneet palvelemisen kirkkauden tasoissa, ja joiden kautta ilmenee ihmeitä ja paranemisia. Kirjassa lainaus kylväjävertauksesta löytyy sivun 104 alareunasta ja jatkuu seuraavalle sivulle. Sivulla 112 sanoo Herzog vielä: ”Koska kirkkaus on hyvää maata, sen mitä annat, saat takaisin moninkertaisena, 30-, 60-, 100-kertaisena.” Jeesus itse selittää vertauksen toisin. Siemen on Jumalan sana ja maaperä on ihmisen sydän. Vertauksen löydät Matt. 13: 8-23.

Ajan asettamien rajoitusten poistamista Herzog selittää turvautuen jälleen omalla tavallaan Raamattuun. Korjuuajat muuttuvat (1 Moos 8:22). Kirkkauteen kylväminen, eli ”kirkkauden tasoissa” palveleville julistajille antaminen ei noudata ajan rajoituksia. Otan kappaleen kirjasta sivulta 108: ”Sikäli kun tiedämme, Taivaassa ei ole meidän tuntemaamme aikaa. Siksi uusia rahaihmeitä tapahtuu lähes samalla hetkellä, kun ihmiset kylvävät kirkkauteen. Rahat alkavat välittömästi moninkertaistua heidän taskuissaan, lompakoissaan ja laukuissaan.”

Kirjan otsakkeen Lainata vai kylvää kirkkauteen alla otetaan esille Sananl. 19:17: ”Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa”. Luin mielenkiinnolla Herzogin selitystä. Se kuuluu näin: ”Annamme vähäosaisille siitä sadosta, jonka olemme saaneet kirkkauteen kylvämisen seurauksena.”  ”Jos kylvämme ensin palvelutöihin, joissa on kirkkaus, tulemme saamaan kylvömme takaisin moninkertaisena. Silloin pystymme antamaan saamastamme sadosta paljon enemmän köyhille ja tarvitseville.”

Eli tällä tavoin Herzog selittää Raamattua. Jeesus puhui antamisesta aivan toisin. Isä salassa näkee, ja palkitseminen jää Jumalan hyvien aivoitusten ja aikataulujen varaan. ”Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle” (Matt.6:3-4).

Kotimaa24 internetsivustolta löytyy seuraavia tietoja: Yhdysvaltalainen evankelista ja parantaja David Herzog puhuu heinäkuussa lähes 40 000 katsojaa vetävällä Helsingin Olympiastadionilla.Kaksipäiväisen Ihmeiden aika -suurtapahtuman järjestävät yhteistyössä Good News For Everyone (GNE) ja David Herzog Ministries, jotka kantavat yhdessä myös taloudellisen vastuun. Lisäksi tehdään yhteistyötä TV7:n kanssa, joka kuvaa ja näyttää kaikki tilaisuudet suorina lähetyksinä. Myös yksittäiset seurakunnat tukevat tapahtumaa. Järjestäjät ja yhteistyötahot ovat erilaisia karismaattisia seurakuntia ja järjestöjä. Puolet taloudellisesta vastuusta kantaa Herzogin organisaatio. Sitä, kuinka suuri stadionin vuokra on, GNE:n toiminnajohtaja Mika Jantunen ei halua paljastaa, mutta kertoo tapahtuman kokonaisbudjetin liikkuvan joissakin sadoissa tuhansissa euroissa.

David Herzogin kirjoja kustantaa uusi yritys KK-kustannus. Toistaiseksi se on julkaissut jotain seuraavilta julistajilta: David Herzog, Joshua S. Mills sekä Ruth Ward Heflin. Linja on äärikarismaattinen.

Kirjan edustama kirkkaus tarkoittaa kultahippuja, kultahampaita ja varojen antamista näille erikoisevankelistoille, jotka ovat saavuttaneet äärikarismaattiset kirkkauden tasot. Jumalan pyhyys ja Kristuksen evankeliumi ovat täysin toisenlaisia asioita ja arvoja. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen sovitustyötä, ja yhtyy kaikilta osin Raamatun ilmoitukseen. Kyllä uskon myös ihmeiden mahdollisuuteen. On kuitenkin muistettava, että ihmeitä voi tapahtua myös muissa uskonnoissa. Selittämätön asia, ihme, ei todista Jumalan puuttuneen tapahtumien kulkuun. Suurin ihme on se, että ihminen sydämessään uskoo evankeliumin sanan, ja saa jatkaa elämäänsä Jumalan lapsena juurtuen Kristuksen tuntemiseen.

Tietolähteet:

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/david-herzog-esiintyy-kesalla-olympiastadionilla/

http://www.kk-kustannus.fi/index.php/tuotteet

Kirkkauden salaisuudet paljastetaan, David Herzog

KR 1933/38

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Tämä kriittinen kirja-arvostelu oli jo näillä kotisivuillani. Poimin vanhojakin kirjoituksiani tähän etusivulle ja poistelen niitä sitten vähitellen muualta.

 

Herra antaa teille kaupungin, Päivi Heikkilä

Kuva ja Sana 2011

 

Johdanto vie kirjan ydinajatuksiin

Kansilehdellä kirjaa mainostetaan esirukoilijan käsikirjaksi. Jos näin on, niin millaisista uusista asioista on kyse, koska kirjoittajaa sanotaan kaupunkirukouksen pioneeriksi? Kirjassa vedotaan monin paikoin Pyhän Hengen ilmoitukseen, ja tuodaan perusteluiksi uudella tavoin selitettyä Jumalan sanaa. Vaikutelmaksi jää kuitenkin suuri luottamus nykyajan profeettoihin, näkijöihin ja opettajiin.

Kirjan johdantosanat ovat Kristian Sandin, joka tunnustautuu Päivi Heikkilän ystäväksi. Sama ajattelutapa näkyikin kirkkaana jo Sandin omassa kirjassa ”Isän sylissä” (Sand, Ritva ja Kristian, Nokia Missio Kustannus Oy, 2007)

Johdannon toinen virke kuuluu: ”Koska tämän kansan kyky hallita omia asioitaan on muiden voimien vaikutuksesta heikentynyt, Jumala kutsuu nyt suomalaisia nousemaan uudelle uskontäyteiselle tasolle, joka voi muuttaa tämän kansan sydämen.”

Sekä Sandin oma kirja, että Heikkilän kirja perustuvat ns. profeetalliseen esirukoukseen. Siihen liitetään henkivaltakartoitus, tai toisella tavalla ilmaistuna paikkakunnan hengellinen kartoitus, hengellinen sodankäynti ja profeetalliset esikuvalliset teot (esim. tanssi, lippujen liehuttelu, soofariin puhaltaminen, rukouskävelyt jne.)

Sand toteaa Heikkilän kirjan johdannossa mm. näin: ”Mitä enemmän Suomen kristityt vapautuvat ja alkavat hallita Hengessä, sitä enemmän maata voidaan vallata rukouksessa askel askeleelta.” Kyse on suoraan menestysteologisten oppien soveltamisesta rukouselämään. Niissä oletetaan saatanan joukkoineen pitävän valtaa, ja tuon vallan olevan murrettavissa esimerkiksi juuri rukousponnisteluin. Lisäksi ajatteluun liittyy aina joidenkin kristittyjen saama erityinen hengellinen voitelu Pyhältä Hengeltä armolahjoineen, sekä apostolien ja profeettojen virkojen soveltaminen nykyaikaan Raamatun virkojen kaltaisella arvovallalla.

 

Kaupunkirukousta ja profeettoja

Päivi Heikkilä eteni kaupunkirukouksen kehittämisessä ns. ”sissiryhmänsä” kanssa. Ryhmä ei saanut vastustaa Pyhää Henkeä järjen päätelmillä tai ihmisylpeydellä. Tämä kuulostaa luonnollisesti oikealta, mutta se saa uuden näkökulman kirjaa tutkittaessa. Raamatussa lukee ”järjen päätelmät” kohdassa 2 Kor. 10:5: Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. Raamattu viittaa tässä Jumalan tuntemiseen ja kuuliaisuuteen Kristukselle. Heikkilän kirja korosti toisenlaista kuuliaisuutta. Läpi kirjan otettiin esiin ilmestystietoa ja profetioita ilman minkäänlaista arviointia. Ne nostettiin usein ainakin Raamatun sanan rinnalle, ja jopa sen yläpuolelle.

Samoin kirjassa korostettiin uudelleen esiintyviä apostolisen ajan virkoja (etenkin sivuilla 66-68). Otan pienen lainauksen kirjasta ”Evankelistan tehtävä kuuluu erityisesti kaupunkien valloittamisen toiseen vaiheeseen eli herätyksen apostoliseen toteutumiseen. Ensimmäinen vaihe on profeetallisen esirukouksen vaihe, jolloin kaupunki valmistetaan tuntemaan etsikkoaikansa. Tämän jälkeen Jumala herättää kaupunkia parannukseen ja pelastukseen voimallisten tekojen kautta. Tässä evankelistat astuvat mukaan kuvaan.” Ja paria lausetta myöhemmin: ”Jumalan Sanaa tulee tietenkin julistaa kaikkina aikoina eri vaiheista riippumatta. Tässä kuitenkin painotetaan Jeesuksen mainitsemaa kahta vaihetta: esirukousta kaupungin puolesta ja voimallisia tekoja herätykseksi parannukseen.” En oikein ymmärrä mihin Jeesuksen sanoihin Heikkilä viittaa.

Paavali kirjoittaa Ef. 6:19: …rukoillen… minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,… Miten selkeää ja yksinkertaista onkaan Paavalin teksti verrattuna tähän kirjaan, mitä tutkin. Samoin Jer. 29:7 kehottaa ihan yksinkertaisesti rukoilemaan Herraa sen kaupungin puolesta, mihin meidät on lähetetty.

Kirjassa tulkitaan aivan uudella tavalla Raamatussa moneen kertaan esiintyvä kehotus arvostella esiin nostettuja sanomia. Siellä kehotetaan jopa päällekkäiseen kielillä rukoiluun rukouskokouksissa. Kirjassa sanotaan myös, että Iisebel vihaa profeettoja, koska profeetat tuovat ilmoitusta Jumalalta ja näyttävät kansalle suuntaa (s.68), ja tämä ajatus sovelletaan sellaisenaan nykyaikaan. Karismaattisten kirjojen yleisen tavan mukaisesti varoitetaan s. 70: Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni (1 Aik. 16:22).

Vuonna 2008 oli kevättalven muutamana kuukautena Floridassa Todd Bentleyn äärikarismaattinen liikehdintä, ja Päivi Heikkilän järjestöstä (King’s House) oli linkki sinne. Hän on toiminut hyvin johdonmukaisella tavalla suosien äärikarismaattisia julistajia, ”parantajia” ja ”profeettoja”. Me jotka pyrimme arviointiin, emme osoita toiminnallamme vihaa. Tämä on yksi laiminlyöty tehtäväalue seurakuntaruumiissa. Meitä on kovin harvoja, jotka näemme tämän tehtävän omaksemme ja uskaltaudumme palvelemaan.

 

Sovitusteosta ja sovituksen virasta

Päivi Heikkilä kirjoittaa, että Jumala antoi meille anteeksipyynnön lisäksi mahdollisuuden myös sovitustekoon. Hän kirjoittaa, että meille on annettu sovituksen virka, ja me tiedämme, että Jumala on jo ilmoittanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa antavansa synnit anteeksi niille, jotka tunnustavat ne ja katuvat. Näin kaupunki tulee parannetuksi menneisyydestään, ja Jumalan armo pääsee vaikuttamaan muutosta, päättelee Heikkilä sivulla 76. Tämä ajattelu on johtanut siihen, että etsitään menneisyydestä vääryyksiä ja pyydetään niitä anteeksi. Yhtenä esimerkkinä sovituksesta oli rukousmatka Pohjois-Irlantiin pyytämään anteeksi viikinkien tekoja. Sivulla 78 sanotaan: ”Tunnustamalla esi-isien synnin ja pyytämällä sitä anteeksi kukistimme vihollisen vanhan alttarin, jolla oli vuodatettu viatonta verta.”

Sovituksen virka tarkoittaa ymmärtääkseni yksinkertaisesti sitä, että kuulijaa kehotetaan julistetun evankeliumin sanan kautta ottamaan vastaan syntien anteeksianto. Olisikin hyvä keskittyä Kristuksen meille lahjoittamaan sovitukseen. Esirukoukseen voi liittyä myös laajempi synnin tunnustaminen ja suru esimerkiksi omassa maassa harjoitetusta synnistä, mutta kaikki tapahtuu yksinkertaisella ja nöyrällä tavalla hiljaisuudessa Jumalan edessä.

 

Yhteiskristillistä, karismaattista ja ympärivuorokautista

Heikkilä kehottaa ympärivuorokautiseen ja yhteiskristilliseen rukoukseen. Perusteluna näille ”ylistys- ja rukousvartioille” on lähinnä Jumalan Moosekselle antama käsky polttouhreista (3 Moos. 6:8-9, 12-13). Muita paikkoja on Luuk. 18:7 ja eräät Nehemian kirjan kohdat. Samoin hän nostaa monessa kohdassa esille suuret kokoukset. Erityisen arvon Heikkilä antoi Turun Kristus-päivälle v. 2008, joka kokosi ”Jumalan armeijan” vaakunalippuineen yhteen eri puolilta Suomea. Hän vertaa tuolloin Kansan raamattuseuran palveluksessa ollutta tapahtuman johtajaa, Hannu Hatanpäätä, hengelliseksi Mannerheimiksi.

Raamatussa puhutaan rukouksesta hyvin monella tavoin, ja yleensä kiinnitetään huomio sydämen asenteeseen ja tiettyyn aitouteen. Hiljaisille, köyhille ja yksinäisille on luvattu paljon rukouksen kautta. Kenenkään ei tarvitse vastoin oman sisimmän kehotusta osallistua minkäänlaiseen yhteiskristilliseen, saati karismaattiseen rukoustoimintaan.

Joissain kohdissa Heikkilän kirja menee pelottavaksi. ”Yhteys ja yksimielinen rukous on meille vaikeaa siksi, ettemme ole halunneet kuolla itsellemme ja meillä on yhä kaikenlaisia omia mielipiteitä ja kannanottoja. Herra haluaa meidän kasvavan aikuisuuteen, niin että mielellämme antaudumme sen henkilön johdon alle, jonka Herra on kuhunkin tehtävään valinnut, ja suostumme Pyhän Hengen johtoon hänen kauttaan.” (s.142) ”Meidän on mahdollista nöyrtyä yhteyteen ja alamaisuuteen toisillemme Kristuksessa, niin että Kristuksen ruumiin jäsenet voivat toimia yhdessä Jumalan asettamien palveluvirkojen johtamina ja Hänen järjestystään seuraten. Näin Hän voi valmistaa meistä rypytöntä ja tahratonta morsianta Pojalleen, ja me saamme iloita keskuudessamme vanhurskaudesta, rauhasta ja ilosta.” (s.67).

 

Perinteinen uskonnäkemys turvaa Kristukseen

Yhteyden perustana voi olla ainoastaan Kristuksen ristin työ puolestamme. Jeesus korosti täydellistä yhteyttään Isään. Tämä on sitä yhteyttä mitä Pyhä Henki lahjoittaa. Se on tarjolla jokaiselle Jumalan lapselle, missä hän onkaan yksin tai muiden kanssa. Tässä Hengessä saamme rukoilla, huokailla ja kiittää. Saamme heittää murheemme Hänen päälleen, joka jaksaa kantaa ne. Rukoillaan toki myös kaupunkiemme puolesta, samoin evankeliumin etenemisen puolesta.

Täällä eläessämme olemme aina Kristuksen työn varassa. Rypyttömyytemme on sitä, että Isä katsoo meitä Poikansa sovitustyön kautta. Saamme kokonaan erottautua näistä äärikarismaattisista vaatimuksista, mitä Päivi Heikkilän kirja edustaa.

Heikkilä on käynyt Oral Robertsin yliopiston alaisen raamattukoulun USA:ssa. Hän palvelee kirjan takakannen mukaan profeetallisessa voitelussa ja korostaa palvelutyössään Jeesuksen Kristuksen kuninkuutta ja Pyhän Hengen voimaa. Me voimme valita toisin, kuten myös Paavali teki. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1 Kor. 1:18). Saamme myös Pietarin tavoin luottaa pääsevämme pelastukseen uskon kautta toisen voimasta, itsessämme loppuun saakka viallisina ja tahraisina. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana (1 Piet. 1:3-5).

Muistetaan toisiamme rukouksin, jotta voisimme tänä levottomana aikana juurtua sanaan ja kasvaa Kristuksen tuntemisessa.

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

Suostu elämään, Rukoilijan matka kehältä keskukseen, Richard Rohr

Kotimaa-Yhtiöt Oy / Kirjapaja 2007

Kirjoittajan ja kirjan esittely: Richard Rohr on maailman tunnetuimpia hengellisiä opettajia, kirjailija, fransiskaanipappi ja erakkomunkki, joka on perustanut New Mexicoon ’Center for Action and Contemplation’ nimisen keskuksen. Rohr on suosittu puhuja myös kansainvälisissä enneagrammikonferensseissa.

Kirjan keskeiset ajatukset ovat tiivistettyinä kirjan takakannessa. Richard Rohr sanoo, että elämme elämäämme ikään kuin kehällä, reunamilla, vailla kosketusta sisäiseen keskukseen. Suureen muutokseen on kaksi tietä: rakkauden ja rukouksen tie sekä kärsimyksen tie.

Rukouksen tulee Rohrin mukaan johdattaa meidät mielen, sanojen ja ajatusten tuolle puolen -niin avaraan paikkaan, että Jumalalla on mahdollisuus astua sisään. Hiljaisuudessa pyritään kokemaan Jumala: ”Istun tyytyväisenä kuin lapsi äidin sylissä. Istun ja odotan, kunnes tuo totuus on koko olemuksessani.”

 

Kirjoittajan suhtautuminen kritiikkiin

Kirjaa lukiessa voi todeta sen, että kirjoittaja on törmännyt myös kriittisesti ajatuksiinsa suhtautuviin ihmisiin. Eriävät ajatukset Rohr selittää mielellään johtuviksi ihmisten peloista ja ahdistuksista. Toinen mahdollisuus liittyy arvioijan kehityksen alhaiseen tasoon. Näin kirjailija hämmästyttää lukijansa ilmoittamalla edustavansa totuutta ja ainoaa oikeaa evankeliumin ymmärtämistapaa.

Kirja kertoo, että sosiaalipsykologi Lawrence Kohlberg teki aikanaan tutkimuksen moraalikehityksen vaiheista. Hän huomasi miten vaikeaa on erityisesti moraalisen ja hengellisen todellisuuden näkeminen. Hän päätyi siihen, ettei meille ole mahdollista ymmärtää kuin omaa kehitystasoamme tai korkeintaan yhtä sen yläpuolella olevaa tasoa. Juuri tähän kirjan mukaan törmäämme evankeliumia julistaessamme. Kohlbergin luokituksen mukaan Jeesus edustaa selvästi kehityksen tasoa kuusi. Monien ihmisten omatunto ei ole vielä selviytynyt ensimmäisestä, toisesta tai kolmannesta tasosta. Heiltä puuttuu kirjan mukaan monimutkaisempi, vaativampi moraalinen käsityskyky.

”Minun on täytynyt hyväksyä tämä joiltakuilta, jotka hyökkäävät saarnojani ja opetuksiani vastaan”, kirjoittaa Rohr kirjassaan ja jatkaa: ”He eivät voi käsittää, mistä evankeliumissa on todella kyse. Tässä suhteessa heillä on selvästi vielä kasvunvaraa.” Valtaosa ihmisistä jää kuulemma moraalikehityksen alemmille tasoille ja heille tulee antaa anteeksi Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Rohr sanoo, että Jeesuksen evankeliumi tulee aina jäämään vähemmistön asemaan aivan kuten juutalainen, islamilainen tai buddhalainen mystiikka.

 

Suuren mysteerin koskettaminen yhteistä kaikille uskonnoille

Jo näin alkuvaiheessa kerron heti, että Richard Rohrin ilmoittama evankeliumi ei sisällä mitään ajatusta Jeesuksen ristinkuoleman uhri- tai sovitusluonteesta. Samoin hän näkee kristinuskon täydentämässä muiden uskontojen ilmoitusta. Kaikki uskonnot ovat kuin yhteiseen kohteeseen osoittavia sormia.

Kontemplatiivisen rukouksen ja elämäntavan kautta Jumalan kohtaamisesta ja läsnäolon tietoisuudesta tulee keskeinen asia ja siten myös harjoittajalleen totuus. Tämä yhteinen kokemustausta ja ajattelutapa vie väistämättä yhteyteen ja vuoropuheluun kaikkien muiden uskontojen kanssa.

Lainaan kirjasta: ”Kontemplatiivisen rukouksen ihmisissä on suvaitsevaisuutta, koska he täydellisen Jumalan kohdattuaan ymmärtävät asioiden katoavaisuuden ja oman mielensä rajallisuuden. Tämä on nöyrtymisen ja kenties kärsivällisyyden seurausta.”

Rukouksen ja hengellisen etsinnän on kirjan mukaan tarkoitus nähdä todellisuuden luonne. Sen pohjalla on aina hyvyys. Kaikki perustuu näin lopulta rakkauteen. Mielestäni kirja kuvaa nimenomaan kaikkien meditatiivisten kokemusten yhteistä luonnetta mm. seuraavassa: ”Valaistuminen tarkoittaa suuren mysteerin näkemistä ja koskettamista. Kosketamme suurta kertomusta, näemme tosiolevaisen. Jeesus kutsuu sitä taivasten valtakunnaksi ja Buddha valaistumiseksi. Sekä buddhalaiset että hindut puhuvat nirvanasta. Filosofit saattaisivat kutsua sitä Totuudeksi. Useimmat meistä kutsuvat sitä yksinkertaisesti rakkaudeksi.”

Edellä olevasta näkee sen, että kontemplatiivinen kristillisyys löytää yhteyden muihin kontemplatiivisiin ja filosofisiin uskontoihin, mutta siltä puuttuu kenties yhteys perinteiseen kristinuskoon, jossa evankeliumi tarkoittaa uskomista Jeesuksen ristin sovitustyöhön ja tätä kautta lahjoitettuun Pyhän Hengen osallisuuteen. Minulle matka kehältä keskukseen tarkoittaa juuri edellä olevaa, Kristukseen keskittymistä. Samoin näen evankeliumin siten, että sille avautuminen ei kysy mitään erityistä moraalikehityksen tasoa. Usein juuri yksinkertaisen evankeliumin vastaanottaminen vasta kohottaa myös ihmisen moraalista tasoa.

Vaikka näen perinteisen kristinuskon ja kontemplatiivisen uskon välillä sovittamattoman ristiriidan, niin pyrin paneutumaan syvemmin Richard Rohrin sanomaan. Mitä hän tarkoittaa matkalla kehältä keskukseen? Tiedän, että kaiken oikein ymmärtäminen ei minulta onnistu erilaisen uskonnäkemykseni vuoksi, juuri siksi, että ajattelen hyvin Kristus-keskeisesti ja sovituskeskeisesti. Samoin pidän Pyhän Raamatun arvovaltaa täysin erilaisena kuin muiden uskontojen ja uskomusten tuottamalla kirjallisuudella on. Väitän siis, että ero on hengellisissä näkemyksissäni eikä moraalisessa tasossani. Ellei sitten joku pidä juuri tätä ajatteluani epämoraalisena. Onhan käsitykseni totuudesta täysin toinen kuin Richard Rohrilla.

 

Ajatuksia Jumalan läsnäolosta

En voinut olla ihailematta kirjoittajan tapaa kuvata Jeesuksen ihmiseksi tulon herättämiä ajatuksia. Me kristityt olemme ainoita, jotka uskomme Jumalan täyteen fyysiseen lihaksitulemiseen. Jeesus on kirjoittajan kuvauksen mukaan meille yhtä aikaa koko mysteerin vertauskuva ja täydellinen synteesi. ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol.2:9). Tästä huolimatta kristinusko on häätänyt ruumiillisuuden jonnekin kauas pimentoon. Rohrin mukaan Jeesus näytti meille, että juuri tähän inhimilliseen ja tämän puoleiseen kokemukseen meidän tulee luottaa.

Lainaan kirjasta: ”Ihastelemme taivaaseen nousemista, tietoisuuden kohonneita tiloja ja moraalista täydellisyyttä. Samalla Jeesus yksinkertaisesti vain tulee ”ja asuu meidän keskellämme”.

Mihin tuo edellä kuvattu yksinkertainen Jumalan lähellemme tulo katoaa, kun kirjoittaja esittää sanattoman, kontemplatiivisen rukouksen välttämättömyyttä, jotta pääsemme tietoisiksi Jumalan kannattelevasta läsnäolosta ja kokemaan sitä. Kontemplatiivisuus on kirjoittajan mukaan tapa olla ajattelematta. Se vie kuulemma sanojen tuolle puolelle. ”Rukouksen tulee johdattaa meidät mielen, sanojen ja ajatusten tuolle puolen – niin avaraan paikkaan, että Jumalalla on mahdollisuus astua sisään.” Ja juuri joitain sivuja aiemmin saimme lukea, että Jeesus yksinkertaisesti vain tulee ”ja asuu meidän keskellämme”.

Raamatussa on lohdullinen sanoma Jumalan läsnäolosta, joka ei esitä meille vaatimusta itsensä tyhjentämisestä ajatuksista ja sanoista. Ajattelemmekin usein rukouksen alussa kiitollisuudella Jeesuksen ristin työtä. Meille kerrotaan Sanassa miten voimme puhua Isällemme ja heittää murheemme Hänen päällensä. Rukouksessa juuri lausutut sanat luovat yhteydentunteen Jumalan kanssa. Toki siihen usein liittyy hiljainen lepääminenkin ja tavallaan kuuntelukin. Siinä voi myös kirkastua uusia ajatuksia mieleemme.

 

Kirjan sanomasta

Kirjassa on joitain asioita sanottu tavattoman hyvin ja lyhyesti. Otin niistä muutaman ylös.

”Meidän ei pidä pyristellä eroon ahdistuksesta ennen kuin olemme ottaneet vastaan sen tuoman opetuksen.” ”Ihmisen tehtävänä on oppia laskeutumaan, menemään alas ’asioiden kyyneltasolle’ asti.”

”Kun Jumala on auttajamme, voimme muuntaa surumme voimaksi ja jopa iloksi. Muutoin vain tartutamme surua ympäristöömme.” ”Rukouksen ihminen on lopultakin ihan yksinkertaisesti kuvattuna henkilö, joka kykenee itkemään sydämensä pohjasta ja nauramaan vatsansa pohjasta asti.”

Kirja on erittäin laaja kuva kontemplaatiosta. En voi tilan puutteen vuoksi keskittyä siihen, vaan pyrin tuomaan esille jotain kirjan hengellisestä sanomasta.

Rohrin käsityksen mukaan maailma on hyvä. Jumala on kaikissa ja kaikessa läsnä, myös kärsimyksissä ja ristiriidoissa. Meidän on vain vaikea kokea tätä Jumalan läsnäoloa. Tavallaan maailma ei tässä mielessä tarvitse sovitusta. Me sen sijaan tarvitsemme kirjan mukaan kontemplatiivisen, sanattoman kokemuksen Jumalan läsnäolosta.

Lainaan kirjailijaa: ”Elämäni ei kerro vain minusta. Se on osa paljon isompaa virtaa, jonka nimi on Jumala. Arvelen, että usko tarkoittaa juuri kykyä luottaa virtaan – ja rakkauteen.””Usko kykenee luottamaan virran olemassaoloon, eikä virtaa sen vuoksi tarvitse pakottaa tiettyyn suuntaan. Virta virtailee, ja me olemme sen keskellä. Virta on Jumalan ihmeellinen rakkaus – ei siis tarvitse pelätä.”

Tämä luvun otsake oli ”Hengen virta”. Näin saamme kirjan kehottamana kuin irrottautua erilaisista siteistä ja heittäytyä Hengen virtaan. Raamatun mukaan kuitenkin Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh.16:8). Myös käytännön kokemus Hengessä vaeltamisesta on se, että joudumme usein kulkemaan maailmassa vastavirtaan.

 

Joitain lainauksia Jeesukseen liittyen

”Jeesus kehottaa toistuvasti evankeliumeissa:’Älkää pelätkö’. Hän sanoo, että maailma on kauttaaltaan hyvä. Voit luottaa itseesi, koska Jumala luottaa sinuun.”

”Jos Jeesus paljastaa millainen Jumalan sydän on meitä kohtaan, nämä uutiset ovat meille todella hyviä.”

”Kun käsitämme anteeksiannon, käsitämme kaiken muunkin. Englannin kielessä rakastua -verbiin liittyy ajatus putoamisesta: ’fall in love’. Anteeksianto on melkein sama juttu: putoamme Jumalan rakkauden mysteeriin.”

Edellä oleva ei kaipaa mihinkään sovitusta perinteisessä kristillisessä mielessä, se on tarpeeton. Jeesus ilmoittaa, että maailma on hyvä ja että Jumala rakastaa ja antaa anteeksi. ”Putoamme Jumalan rakkauden mysteeriin.”

Seuraavasta kohdasta kyllä pidän: ”Näin Jeesus kohtasi ihmiset. Hän otti vastaan edessään olevan elämäntarinan ja suuntasi sen sitten kohti valoa ja vapautta.” Silti tämän nykyajan ihminen voi käsittää yleisuskonnollisesti, jos ei tuoda asiayhteyteen myös ristin sovitustyötä.

 

Rohrin kanta ristiin ja sovitukseen

Itselleni tärkeä asia on kirjoittajan kanta ristiin ja ristiinnaulittuun. Kirjassa palataan aiheeseen sivulla 182. ”Kun kiinnymme ja kun rakastumme, asetumme samalla alttiiksi kivulle ja kärsimykselle. Ei risti ole se hinta, joka Jeesuksen täytyi maksaa suostutellakseen Jumalaa rakastamaan meitä. Risti on yksinkertaisesti se paikka, johon rakkaus johdattaa meidät. Jeesus näyttää tässä esimerkkiä. Jos rakastamme ja jos suostumme tuntemaan maailman kivun, maailma ristiinnaulitsee meidät. Tämä tulkinta ristiinnaulitsemisesta on parempi kuin se, jossa Jeesus nähdään jonkinlaisena vihaisen ja kaukaisen Jumalan lepyttäjänä.”

Kun sanotaan noin, niin siinä joutuu samalla unohtamaan monta yksiselitteistä Raamatun kohtaa.Esimerkiksi: ”sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”(Matt.26:28)

”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. (Joh.3:14-16)

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran”. (2 Kor.5 :18)

Kirjan lopussa selvitellään ristin teologiaa kontemplatiivisen rukouksen näkökulmasta. Asiaa on useita sivuja. Kyse on hyvin keskeisestä ja samalla paradoksaalisesta ristin mysteeristä, jota rationaalinen, laskelmoiva mieli ei itsessään kykene tavoittamaan, sanoo Rohr.

Lainaan kirjaa: ”Ristin oppi, ristin hullutus ja risti kuvana kirkastavat hienosti totuutta ihmiskunnan historiasta. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että risti pelastaa meidät. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on yhtä kuin elämä. Hänessä näemme koko ihmiselämän kulun, muodon ja lupauksen. Jos voimme vastata myöntävästi näille Jumalan haavoittuville kasvoille, hämmennys lakkaa eikä uhreja enää tarvita.”

Rohr edustaa käsitystä, että Jeesus tuli julistamaan kaikenkattavaa sanomaa ihmiskunnan haavoittuvuudesta ja alkuperäisestä ykseydestä, jota kaikki uskonnot ja ihmiset tarvitsevat selviytyäkseen hengissä. Hän sanoo: ”Vain kontemplatiivinen mieli on riittävän suuri käsittämään asiat näin avarasti – ja samalla riittävän taipuisa luottamaan ristin sanomaan.” ”Jumala on antanut meille uudenlaisen tietoisuuden, jota kutsutaan rukoukseksi. Jumala antaa myös täysin odottamattoman ja kenties jopa ei-toivotun selityksen tai todellisuuden. Sitä kutsutaan ristiksi.”

Näin kirjasta näkee, että kontemplatiivisen rukoilijan on mahdollista pitää kiinni ristin ja ehtoollisen mysteereistä ja samalla kieltää ristin merkitys uhrina syntien sovitukseksi. Samoin kontemplaatio mahdollistaa ristin sanomaan luottamisen omalla tavallaan. Samalla kertaa se näkee kaikki uskonnot osoittamassa samaa totuutta kohti, ja pitää uskontojen perustaa yhteisenä. Maailmalla ja Suomessa on yhä lisääntyvässä määrin kontemplatiivisen rukouksen tapahtumia, keskuksia ja luostareita. Taizé yhteisö on kansainvälisesti tunnetuin. Kaikkia näitä leimaa ekumeenisuus, usein käsittäen myös muut maailmanuskonnot ja uushenkisyyden, koska syvä meditatiivinen ja kontemplatiivinen pohja löytyy kaikista.

Mysteerien ja sanattoman syvän rukouksen alueilla löytyy yhteys, joka on yhteen sovittamaton Kristuksen ristin sovitustyön kanssa. Ei turhaan Jeesusta sanota eläväksi Sanaksi. Aito kristinusko on ollut ja tulee pysymään Sanan uskontona pitäen Jeesuksen ristin sovitusta uskon keskeisenä totuutena.

Ceta Lehtniemi

 

Esittelysivulle ”Tervetuloa! Mitä uutta?” pääset tästä. 

 

 

”Kirjoituksia eksyville KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI”, Olli Valtonen

—

KRISTINUSKO ILMAN UHRIKARITSAA – ITSENSÄ LÖYTÄMISEN USKONTO

———–

Kirjoitan Olli Valtosen ajatuksista Kirjapajan vuonna 2006 kustantaman kirjan pohjalta. Kirjan nimi on ”Kirjoituksia eksyville KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI”. Kuin alustukseksi laitan myös merkintöjä vuoden 1994 kirjasta ”TUULET TULEVAT”. Tämä kirja-arvioni on jo useita vuosia vanha kuten myös v. 2006 kustannettu kirjakin. Silti siinä on minusta jotain mitä voimme vielä pohtia. Huomaan laittaneeni poikkeuksellisen runsaasti suoria lainauksia kirjasta. Näin voin itsekin arvioida omia tulkintojani, käsitänkö yhä kirjan sanoman samoin kuin joitain vuosia sitten. Nyt v.2014 näkisin, että tämän kaltaiset ajatukset ovat yhä lisääntyneet. Yleisuskonnollisuus ja katolisuuden vaikutukset kristillisyyden sisällä nousevat esiin jatkuvasti.

————

TUULET TULEVAT

Olli Valtonen vaikuttaa monessa paikassa, ainakin Helsinki Missiossa, Tuomasmessussa ja Hiljaisuuden liikkeessä ja niin sanotussa aamupiirissä. ”Tuulet tulevat” kirjan loppupuolella Valtonen kertoo miten voimakas kokemus hänelle oli ensimmäinen hiljaisuuden retriitti. Se oli käänteentekevä kokemus hengellisyydelle. Toinen vahva kokemus oli vierailu Lontoon Holy Trinityn eli Pyhän Kolminaisuuden anglikaaniseurakunnassa Bromptonissa. Valtosen vierailun aikaan oli Lontoon Holy Trinity seurakunnassa Toronton seurakunnan vetäjä pastori John Arnott. Kirkkoherra Sandy Millarin rukoillessa Olli Valtonen sai sellaisen hengen kosketuksen mitä nyt näissä yhteyksissä yleensä kuvataan rakkaudessa likoamisena. Valtonen kuvaa: ”Tuule tuuli ja hengitä minuun voimasi ja Isän rakkautesi”.

————

Kirjassa ”Tuulet tulevat” käy myös ilmi runsaat kontaktit kansainväliseen karismaattisuuteen ja ennen muuta katolisuuteen. Sivulla 163 Valtonen kirjoittaa seuraavasti tulevaisuuden hengellisyydestä: ”Elämä on suuri kokonaisuus. Siksi tätä aikakautta kuvaa parhaiten huono suomenkielinen sana kokonaisvaltainen. Kokonaisvaltaisuus on 1900-luvun lopun suuri teema.

Tässä merkityksessä maallistuminen on out. Hengellisyys on in. Todellisuus on saamassa ihan uuden järjestyksen. Pelkkään järkeen perustuva todistelu ja argumentointi, samoin kuin sanat itsessään ovat menettämässä merkitystään. Niiden tilan ottavat vähitellen rituaalit, kokemus, symbolit, merkit ja suuret kertomukset.”

———

KAIKKI KÄÄNTYY HYVÄKSI

Nyt lähden poimimaan kirjan ”Kaikki kääntyy hyväksi” ajatuksia siinä järjestyksessä kuin ne kirjassa tulevat vastaan. Otsikointi on minun tekemäni. Valtosen teksti on kursivoitu ja tummanpunaisella värillä.

———

Sielun pelastuminen

Valtonen:

”Sielun pelastuminen on sitä, että itsensä kadottanut ihminen saa kosketuksen itseensä”. ”Mihin ihminen herää? Ilmiöllä on hyvä nimi. Kutsumme sitä läsnäoloksi. Havahtuminen on heräämistä oman elämän läsnäololle”. Tässä kohdin Valtonen kertoo muutoksesta.” Tähän asti olen kuvitellut, että sielun pelastus tarkoittaa pääasiassa syyllisyysongelman ratkaisua”. ”Enemmänkin on ollut kysymys siitä, miten voin kokea rikasta ja yltäkylläistä elämää.”

”Kysymys kuuluu siis: Kuka minä olen, kaikkien ajatusteni, tunteitteni ja pyrkimysteni takana? En voi pelastaa sieluani. Mutta voin löytää sen.”

”Sielunsa löytäminen on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin se herättää meidät henkiin. Ja toiseksi, tarvitset sieluasi, jotta voit olla yhteydessä Jumalaasi. Sielu on Jumalan reviiriä. Yhteys Jumalaan on kristinuskon ydinasia.”

—

Tähän tapahtumaan liitetään myös Pyhä Henki.”Pyhän Hengen tuleminen on kuin heräisi kuolleista. Se on sitä, että Jumala puhaltaa elämän hengen keskelle kuolemaa. On niin paljon elävänä kuolleita. Niin paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat tätä puhallusta.” ”Omassa elämässäni yksi näistä puhalluksista liittyi Hiljaisuuden retriittiin vuonna 1994.” Paavo Rissanen veti retriitin. Hän sanoi: ”Hengitys on iso osa meditaatiota. Eikä liene sattuma, että Jumalaa kutsutaan hengeksi. Läsnäolon kokemus on Hengen työtä.”

——-

Sielun pelastuminen on Valtosen mukaan sitä, että ihminen saa kosketuksen itseensä. Ihminen herää läsnäoloon. Tämä puolestaan on tärkeää, että saa yhteyden Jumalaan. Pyhä Henki kuvataan tunnekokemuksena ja puhalluksena, joka tekee eläväksi. Missään ei mainita, että Pyhä Henki kirkastaisi Kristusta. Samoin sielun pelastuksen yhteydessä ei puhuta mitään Jeesuksesta.

——–

Syntiinlankeemuskertomus ja sen seuraukset uudella tavalla

Pääkysymykseksi syntiinlankeemuksessa muodostuu se, että ihmisen kuva rakastavasta ja armollisesta Jumalasta muuttui vihamieliseksi ja kostavaksi. Syntiinlankeemuskertomus nimetään kirjassa myös sielun kadottamisen kertomukseksi.

—-

Valtonen viittaa Drewermanniin ja selvästi hyväksyy hänen ajatuksensa: ”Ihminen ajoi itse itsensä pois paratiisista. Oman pelkonsa ja häpeänsä takia. Ihminen itse sulki itsensä ulos Jumalan yhteydestä. Pelko vääristi ihmisen jumalakuvan ja rikkoi yhteyden, joka oli tarkoitettu Jumalan ja ihmisen välille.”

”Mitäpä jos Jumala olikin lähtenyt paratiisista etsimään ihmistä rakastaakseen hänet terveeksi, ei kostoa suunnitellen tai rangaistus mielessään? Mutta Aadamin häpeä ja pelko muunsivat Jumalan kostajaksi.”

”Kauhusta vapisevaa ei auta julistus, jossa pelastusta saarnataan niin monimutkaisesti kaikkine kielipeleineen sovituksesta ja vanhurskauttamisista, että perusajatus Jumalan yksinkertaisesta rakkaudesta katoaa.”

”Kääntyminen tarkoittaa mielenmuutosta. Minkälaista mielenmuutosta? Sellaista mielenmuutosta, että Jumala ei ole alati vihainen tuomari, joka odottaa voidakseen jakaa rangaistuksiaan. Sillä Jumala ei ole tällaista pelkoa ansainnut. Mielenmuutos on jumalakuvan muutos. Jumala on rakastava Isä, joka odottaa voidakseen osoittaa meille rakkautensa.”

”Jeesus antaa vastauksen kysymykseen, joka kuuluu: ”Miten löydämme takaisin Jumalan luo sellaisena kuin hän todella on?” Vain siten, että heitämme kerta kaikkiaan pois kaiken rangaistuksen pelon ja syyllisyyden tunteen.”

”Olimmepa tehneet mitä tahansa, ensimmäinen asia elämässämme on Jumalan hyväksyntä ja viimeinen sana on anteeksiantamus.”

———-

Kääntyminen tarkoittaa tässä ymmärtääkseni Valtosen mukaan sitä, että jumalakuvamme muuttuu vihaisesta Jumalasta rakastavaksi Jumalaksi. Syyllisyyden ongelma ratkeaa hänen mukaansa niin, että heitämme pois rangaistuksen pelon ja syyllisyyden tunteet. Tähän kokonaisuuteen ei kuulu mitenkään muuten Jeesus kuin siten, että Hän tuli kertomaan meille Jumalan rakkaudesta. Syntien sovituksesta ei puhuta.

———————-

Ajatuksia uhraamisesta

Lainausta kirjasta:

”Miksi pitää uhrata jumalille? Tai miksi Jumalalle? Siksi, että Jumala on vihainen.”

”Drewermann sanoo, että syntiinlankeemuskertomuksesta lähti ihmiskunnan vääristyneen jumalakuvan voittokulku. Siitä lähtien kuva Jumalasta on ollut todellisen jumalakuvan irvikuva. Paratiisista karkottamisen jälkeen ihmiskunta on lukemattomilla eri uhreilla ja uhritavoilla yrittänyt lepyttää vihaiseksi kokemaansa Jumalaa.”

”Drewermannin mukaan Kain ja Abel ovat esimerkkejä ihmisistä, jotka eivät milloinkaan voi pitää mahdollisena, että rakkaus voisi kohdata heitä sellaisena kuin he ovat. Uskoa, että heitä rakastettaisiin yksinkertaisesti siksi, että he vain ovat.”

”Ja surullista tässä on se, että tätä kertomusta kirjoitetaan sydämissämme myös kristillisenä aikana, siis sen jälkeen kun Herramme ja veljemme Jeesus tuli 2000 vuotta sitten kertomaan, millainen Jumala, ihmisen luoja oikeasti on. Yhä edelleen elää vahvasti se ajatus, että Jumala tarvitsee uhrin voidakseen rakastaa paratiisiinsa kadonnutta ihmistä. Me tulkitsemme kristinuskoa tästä julmasta kuvasta käsin ajatellen, että Jumala oli lepytettävä niin äärimmäisellä tavalla, että hän vaati oman poikansa veren sietääkseen meitä silmissään.”

”Pääsiäisen ydin on tämä: Jumalalla ei ole muuta vihollista tässä maailmassa kuin kuolema. Ja sen Kristus tuli tänne voittamaan. Kuolemalla kuoleman voitti.”

”Ja siinä ohessa hän oli osa meidän elämäämme. Kärsi meidän kipumme, koki meidän kokemuksemme Jumalan hylkäämisestä. Ja nousi kuolleista osoittaakseen että vihollisista suurin on kukistettu.”

”Jumalalla ei ole muuta vihollista kuin kuolema. Ja kun hän kuolemalla kuoleman voitti, vihollisista viimeisin kukistettiin. Siksi on tärkeää, että me esittelemme tälle maailmalle sitä Jumalaa, jonka me näemme Jeesuksessa. Julistakaamme sitä sanomaa parannuksenteosta jota Jeesus julisti. Kreikankielinen sana metanoia eli kääntyminen tarkoittaa ennen kaikkea kääntymistä pois väärästä jumalakuvasta. Kohti oikeaa jumalakuvaa. Sitä kuvaa, josta Jeesus sanoo: ”Joka on nähnyt minut, hän on nähnyt Jumalan.”

——

Olli Valtonen hylkää ajatuksen Jumalan vihasta ja uhrista. Raamattu kyllä puhuu Jumalan vihasta. Mm. Paavali sanoo: ”Me pelastumme hänen kauttansa vihasta” (Room.5:9). Valtonen kieltää koko Jeesuksen uhrikuolema-ajatuksen. Sovitusta synneistä ei tarvita vaan ennen kaikkea uskomista Jeesuksen puheisiin, ja siihen millaisena Jumala näyttäytyi Jeesuksessa. Ja mihin syntien sovitusta olisikaan tarvittu, kun syntiinlankeemuksen seurauksena oli lähinnä vääristynyt jumalakuva? Kuitenkin kuolema sentään Valtosenkin mukaan voitettiin Golgatalla.

———–

Kilvoittelusta ja Jumalan armosta

Lainausta Valtosen kirjasta:

”Puhun kilvoittelusta. Oikeastaan sen loppupisteestä. Siitä, kun olen tehnyt kaikkeni yrittääkseni voittaa ikioman heikkouteni – omimman syntini – joka uudestaan ja uudestaan vie minut keskelle suuria ongelmia.”

”Kullakin on oma Akilleen kantapäänsä, oma heikkoutensa. Armon vastaanottaminen edellyttää sitä, että olemme tulleet tietoisiksi omasta haavoittuvuudestamme. Siksi kilvoittelun yksi tärkeä osa liittyy itsetuntemukseen.”

——

Kilvoittelusta ja itsetuntemuksesta kirjassa on hyvin paljon asiaa. Se tapahtuu myös enneagrammin pohjalta.

—-

Valtonen palaa vielä ajatukseen, että Jumalan kasvot on julistuksessa saatu näyttämään vihaisilta eikä armollisilta. ”Olemme kirkossa jotenkin epäonnistuneet evankeliumin keskeisimmän asian, Jumalan varauksettoman armon välittämisessä.”

”Ja tähän me olemme onnistuneet sotkemaan Jeesuksenkin.”

”Viesti menee salakavalasti näin: Koska Jumala vihaa niin paljon syntiä, hänen oli lähetettävä poikansa tänne maailmaan ja uhrattava hänet meidän pahuutemme takia. Jumala voi hyväksyä meidät vain Jeesuksessa, koska Jeesuksen tähden hän antaa meille synnit anteeksi. Jeesus tuli lepyttämään vihaisen Jumalan. Armo on tässä sitä, että Jumala voi hyväksyä minut silmissään vain veriuhrin takia.”

”Mutta ei se ole sitä armoa, josta Jeesus tuli todistamaan.”

”Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ei voida selvittää ihmisille lakitermein ja kuvin, jotka tulevat lakituvasta. Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ei voida selittää ihmisille ikään kuin Vanhan testamentin kautta, jossa Jumala vaatii koko ajan uhria.”

Jumalan rakkautta ja hyvyyttä voidaan kuvata vain Jeesuksen kautta ja sen kautta mitä Jeesus meille armosta ja rakkaudesta opetti. Kysymys on aivan uudesta testamentista. Sen sisällön tuli Jeesus meille avaamaan. Ja ydinkohta on siinä, että Jumala rakastaa maailmaa ja sen ihmisiä. On aina rakastanut, maailman alusta alkaen.”

”Uskon uhrikuolemaan toisella tavalla. Jeesus oli uhri, mutta hänet tappoivat ihmiset – ei Jumala. Miksi hän kuoli? Siksi, että sen ajan hurskaat ja kirjanoppineet eli lain kiivailijat eivät yksinkertaisesti voineet sietää hänen julistustaan armosta.”

———

Itse lisäisin tähän Hebr.7:26,27: ”Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopiikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.” Tässä käy hyvin selville Vanhan testamentin uhrikäytäntö sekä Jeesuksen kertakaikkinen uhri Golgatalla. Ikävää, että Valtonen pitää tätä vain väärinkäsityksenä, koska uhria ei tarvita. Jeesus on hänen mielestään uhri vain siinä mielessä, että ihmiset tappoivat hänet.

—–

Mitä on usko Jeesukseen?

Lainausta Valtoselta:

”Mitä tarkoittaa se, että uskoo Jeesukseen?”

”Perimmältään kysymys on siitä, uskommeko siihen mitä hän sanoi.”

”Tässä on tiivistys ehkä kaikkein tärkeimmästä: Jeesus sanoo, että väärät ja pahat teot saa anteeksi. Tässä on sanottu se kaikkein olennaisin asia, johon koko kristinusko kiteytyy; se mitä Paavali kutsuu evankeliumiksi.”

”Kirkko on perustamisestaan lähtien opettanut syntien anteeksisaamista. Siihen perustuu 2000 vuotta vietetty messu, jonka kulminaatiopiste on siinä, kun liturgi nostaa viinimaljan kaikkien syntisten nähtäväksi ja sanoo: Tämä on sovinnon malja syntien anteeksisaamiseksi. Siihen samaan perustuu rippi ja synninpäästö. Väärin tehneille sanotaan: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

——-

Tässä kohdin ihmettelen eniten miten tämä voi toteutua ilman, että nähdään Jeesus uhrikaritsana ja syntien Sovittajana. Kuitenkin juuri ajatuksen uhrista Valtonen kieltää useammassa kohdin kirjaa. Jeesus tuli kertomaan, että väärät teot saadaan anteeksi. Ja tämä on myös muka Paavalin julistama evankeliumi.

———

Anteeksiantamisesta, katumisesta, parannuksesta ja kilvoittelusta

Kirjassa käsitellään aika laajasti vuorisaarnaa ja Jeesuksen opetuksia.

”Älkää tehkö pahalle vastarintaa.”

”Tässä vuorisaarnan katkelmassa Jeesus halusi osoittaa, että taistelussa pahuutta vastaan on tehokkaampiakin aseita kuin revanssi – parempia kuin oikeudenmukaisinkaan kosto. Hän kuvaili tälle maailmalle uuden asenteen kohdata paha ja vääryys, uudenlaisen tien, joka kolme vuotta myöhemmin tuli maksamaan hänelle hänen henkensä.”

”On vain niin paljon asioita, joita ei voi koskaan korjata, siksi siihen liittyy niin paljon surua.”

”Mutta mitä se parannuksen teko sitten on, jos ei korjaamista? Palaamme takaisin tähän metanoia – sanaan. Se tarkoittaa siis mielen muuttumista, sisäistä uudistumista. Ja liittyy – ei ollenkaan korvaamiseen tai korjaamiseen. Siihen, että on asioita, joita ei kukaan voi muuttaa. Mutta joihin kohdistuu anteeksisaamisen todellisuus.”

”Saman anteeksiannon piiriin kuuluvat myös virheet, joskus tuntuu siltä, että elämme niin perfektionistisessa kulttuurissa, että synnit vielä saa anteeksi, mutta omaa vajavaisuuttaan ei. Vaikeinta on lopulta antaa anteeksi itselle. Siis tee täyskäännös. Tee parannus!”

——

Parannuksen tekemiseen Olli Valtonen ei liitä sitä, että tulisi uskoa evankeliumi Jeesuksesta, vaan se tarkoittaa mielen muuttumista anteeksiannon todellisuudessa, ja ihmisen sisäistä uudistumista.

—

Edelleen lainausta Valtosen kirjasta:

”Jeesuksen mukaan kilvoittelu liittyy ihmisen pelastumiseen. Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään, mutta eivät siihen kykene.”

”Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan, että meidän täytyy kilvoitella päästäksemme sisään ahtaasta portista? Hän liittää sen oikein ja väärin elämiseen. Hän antaa esimerkiksi ohjeita kristityn elämäntavoiksi, mutta jostain syystä niistä puhutaan ja niitä opetetaan kristillisessä saarnassa hävyttömän vähän. Mieluummin tarjoillaan turvallisuushakuista hartausainesmössöä ja vakuutetaan sitä yhtä ja samaa asiaa: että Kristuksen veressä ja ristissä on vastaus.”

”Hiljaisuus on kilvoittelun voimanlähde. Se nousee autiomaasta, mistä luostariliike on peräisin.”

”Oletko selvillä omasta kiusauksestasi? Jos et ole, ehdotan matkaa erämaahan. Siellä voit sen kohdata. Oman peruskiusauksen tunnistaminen on tärkeintä ja parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Se nimittäin liittyy elämän tarkoitukseen.”

”Koettelemusten aikana meitä sovitetaan siihen rakoon, joka on meidän paikkamme tässä maailmassa. Se on se meidän ahdas porttimme, josta pitää päästä läpi.”

———-

Tässä Valtosen kuvauksessa kilvoittelu jää kovin ihmisen omien ponnistelujen varaan ja pelastus liittyy oikein elämiseen. Mitä omasta kilvoittelustani tulisikaan ilman jatkuvaa turvautumista Jeesukseen. Tarvitsen päivittäin puhdistusta ja anteeksiantoa ja siihen liittyy keskeisesti ristin työ. Kristillinen kilvoittelu tarvitsee sanomaa rististä ja Kristuksen verestä. Jeesuksen tarkoittamaa ahdasta porttia ei voi Raamatun mukaan tulkita oman paikkansa löytämisenä elämässä kuten Valtonen tekee.

—–

Hyveistä ja hyvän tekemisestä

Valtonen:

”Viisauden harjoittaminen on luomistyön jatkoprosessia.”

”Armo on Jumalan ihmeellinen interventio eli väliintulo keskellä näkyvää maailmaa. Armo pitää maailman kasassa. Armo estää meitä sairastamasta enemmän kuin tapahtuu. Armo pitää sinut ja minut hengissä.”

”Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän löytää elämäänsä uskon?”

”Eräs Vanhan testamentin teksti kuvaa tätä seuraavalla tavalla: Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne.”(Jes.30:15)

”Siitä tulee edellä mainitun raamatunkohdan ensimmäinen opetus. Se on sana kääntykää. Kääntyminen tarkoittaa asenteen muutosta. Pysäyttäkää maaninen ryntäily ja ottakaa aikalisä.”

”Raamatun mukaan usko on luottamusta. Vastaavasti uskon puute on epäluottamusta.”

”Uskon syntyminen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jumalaan. Mutta uskovaksi kutsumamme ihminen ei vain usko siihen, että Jumala on olemassa. Hän myös luottaa Jumalaan.”

”Luottamuksen omistaminen alkaa hiljaisesta kaipauksesta. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin luottamusta voi harjoitella. Istua hiljaa tuolillaan ja katsella auringon laskemista luottaen että se nousee taas huomenna.”

”Hyvän tekemistä voi opetella. Elämän tarkoitus on hyvyys.”

”Hyvyys on se syy, miksi maailma on olemassa. Eikä vain maailma; hyvyys on se syy, miksi sinä olet olemassa. Siinä lyhyin ja lopullisin vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta. Elämän tarkoitus on hyvyys.”

”Kerta toisensa jälkeen Jeesus sanoo, että taivaallinen Isä on muistava meidän hyvät tekomme. Ja että meidän palkkamme on oleva suuri. Kirkkovuoden tuomiopäivän teksteissä luemme saman tekojen korostuksen. Niiden mukaan meiltä ei viimeisellä tuomiolla kysytä, mitä pahaa me olemme tehneet, vaan mitä hyvää me olemme jättäneet elämässämme tekemättä.”

—–

Usko on Valtosen mukaan Jumalaan luottamista. Usko syntyy asenteen muutoksen kautta ja se kasvaa luottamusta opetellessa. Jeesus oli kirjan sanoman mukaan tullut tuomaan esille Jumalan todellisen mielenlaadun, eikä sovittamaan syntejä uhrikuolemallaan. Eli Jumalan Pojan ristinkuolema ei ole johdonmukaisesti ajatellen välttämätön yhteyden ja uskon syntymisessä Jumalaan, ainakaan siten kuin on perinteisesti opetettu.

Tekojen ja hyvän elämän korostuksessa näkyi katolisuuden vaikutus kirjan sanomassa. Myös Helsinki Mission ja Tuomasyhteisön hyväntekeväisyydestä kerrottiin kirjassa aika laveasti.

———-

Investoi taivaaseen

Valtonen:

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. …”(Matt.6:19-21)

”Ihmisen koko elämä on yhtä suurta etsikkoaikaa, aikaa, joka on annettu, jotta me voisimme löytää sen haavoittuneen ja syvällä jossakin geeniemme ja selviytymisstrategioittemme takana olevan todellisen itsemme. Sen me viemme kerran mukanamme.”

”Ilmestyskirjan 2. luvun jakeessa 17 lukee, että jokainen saa Jumalalta valkoisen kiven, johon on kirjoitettu hänen nimensä.”

”Elämän etsikkoaika on kasvua kohti tätä nimeä. Kohti tätä persoonaa. Juuri siitä on kysymys, kun me puhumme sielun pelastuksesta.”

”Kilvoittelun tärkeä kohde on aina ollut Pyhä huolettomuus. Se on sitä, että voit sanoa äiti Juliana Norwichilaisen tavoin: Jos onkin totta että kaikki kärsimme syntiemme seurauksena, kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi. Kaikki muuttuu hyväksi, kaikenlaiset asiat.”

——–

Näin siis elämän tarkoitus Valtosen kirjan mukaan on todellisen itsemme löytäminen. Etsikkoaikaa on koko elämä. Jeesusta ja Häneen uskomista ei mainita tässä yhteydessä. Samoin Jeesus ei ole kirjassa syntiemme Sovittaja Golgatan ristillä, Jumalan uhrikaritsa. Jeesus tuli vain kertomaan Isän rakkaudesta ja anteeksiannosta, elämään ihmisen elämän ja voittamaan kuoleman vallan. Kääntymisemme on Valtosen kirjan mukaan mielenmuutos, mikä tarkoittaa jumalakuvan muuttumista.

——-

Ceta Lehtniemi