2019.Missä olen

Missä olen, mitä teen

 

27.10.2019 Täytyy sanoa, että käsityömessut menivät todella hyvin, yli odotusten. Kyse ei ole siitä, että olisin myynyt erityisen paljon. Kyse on muusta. Osallistuin sekä tilan suojaukseen, että siivous- j purkutöihin. Lisäksi autoin muita. Myin myös tuotteitani, ja hyvin monipuolisesti. Myös hengellisiä pikkukirjasia meni. Lohja -aiheisia postikortteja meni sunnuntaina. Olin tilannut niitä lähinnä kokeeksi omaan käyttöön. Jäi hyvä mieli, ja tutustuin uusiin ihmisiin. Minä pidän tällaisista päivistä, mutta nyt on kyllä levättävä.

21.10.2019 Mökki on ollut lähes viikon talviteloilla, ja olen saanut ajatukseni irti tuolta. Puolukoita on haettu torilta pakkaseen. Kuntosalikäynnit on aloitettu. Nyt valmistaudun käsityömessuille ja sen jälkeen jossain vaiheessa myös matkaan. Yhteen uuteen vanhaan jälkiruokaan olen nyt ihastunut. Se on marjapuuro. En sano vispipuuro, koska vispaantuminen jää puolitiehen käyttäessäni marjat ja hedelmät kuorineen kuten aina teen. Nukkuminen on ollut hiukan tavallista parempaa.

 

24.9.2019 Tämä on ollut erilainen kesä ja poikkeava syksy. Jo viisi kuukautta sitten tein puunkaatosopimuksen Raaseporin metsänhoitoyhdistyksen edustajan kanssa. Vasta neljäntenä sovittuna aikana tapahtui sitten kaataminen. Samoin minun piti saada käydä asiaa läpi vielä paikan päällä tämän  metsäyhdistyksen miehen kanssa, ja kuljin puhelin mukanani yhteydenottoa odottaen. Tähänkään en saanut mahdollisuutta. Hän kävi merkitsemässä suojeltavaa kohdetta huonosti, kun en ollut paikalla. Samoin hän merkitsi rajoja, mistä emme olleet puhuneet missään yhteydessä.

Kun puunkaato alkoi kuukausi sitten, niin sain kuulla, että muiden henkilöiden kanssa olikin sovittu aivan erilaisesta ja lähes kolminkertaisesta alueesta, mitä metsänhoitoyhdistyksen kanssa tekemässäni kirjallisessa sopimuksessa luki. Palautin metsämiesten perässä juostessani asiat lähes sille perustalle, mitä sovimme huhtikuussa. Nyt on kuukausi kulunut kaadosta. Meidän alueellamme kaikki on tehty todella hyvin, mutta muille on kuitenkin tullut haittoja, väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä. Minun on vain todettava se, että yritin kaikkeni, mutta kaikki ei mennyt täsmälleen sen mukaan mitä oli tarkoitus, ja mihin olisi ollut mahdollisuus. Tämä johtui muista syistä kuin minusta.

Nyt yritän irrottautua joistain asioista, koska sairastun, jos nyt huhkin kasojen päällä ja nostelen puunpätkiä poluilta. En voi nyt toimia mieliksi muille saaren kesäasukkaille, sukulaisilleni. Olen itse asiassa nyt tehnyt saaressa ollessani pitkiä työpäiviä viimeisen kuukauden ajan säilönnän ja tämän risusavotan parissa. Olen sahannut, katkonut leikkurilla ja nostellut painavia puiden latvuksia ja rungon pätkiä. Vaihtelevasti olen ollut 3-6 tuntia metsässä, ja lisäksi tulee säilönnät, kotityöt ja hiukan puutarhatoimia. Kyllä työpäivät ovat hyvinkin olleet 8-10 tuntisia. Eilenkin menin vielä saunan jälkeen metsään, ja saunan lämmetessä, ja ennen saunaa. Ja yölläkin olen ajatuksissani kunnostamassa polkuja.

 

8.9.2019 Olin juuri sukulaisvierailulla Turussa. Se oli oikein mukavaa vaihtelua. Nyt kotona luin artikkelin Olavi Peltolasta. Laitan sen myös tänne: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/rovasti-olavi-peltola-nyt-on-minun-vuoroni-palvella-ritvaa/

 

3.9.2019

Tilasin keväällä metsänhoitoyhdistyksen kautta puunkaadon/harvennushakkuun saaressa olevalle alueelleni. Tämä oli minulle kovin uusi asia, eikä se toteutunut lainkaan siten kuin oletin aikataulujen ja yhteydenpidon/tiedonsaannin osalta. Syntyi jännittämistä jälleen. Lopputulos on täysin se mitä pitikin nuoren, taitavan ja kuuntelevan puunkaatajan ansiosta. Hän osasi totisesti käyttää isoa työvälinettään.

Per-Olof Malk tulee pitämään Lohjalle raamattuluentoja 29.9. klo 14 hotelli Lohjassa Laurinkadulla. Laitan myöhemmin tarkemmin. Olen itse mukana ja varmaan voin ottaa sinne myös omia tuotteitani myyntiin. Tämä esirukousaiheeksi. Itse en ole tässä ollut aloitteellinen, mutta mielelläni olen mukana ja juonnan tilaisuuden. Tarpeen mukaan pystyn myös esittelemään niitä kirjoja mikä Per-Olof Malk ottaa mukaansa. Evankeliumin opintoyhdistyksellä on erinomaisia kirjoja myynnissä.

 

21.8.2019 Nyt sain kirjoitettua ihmiskäsityksestä neljännen osan. Laitoin sen artikkeliksi jaksamatta viimeistellä sen kummemmin. On kuitenkin hyvä mieli, että sain aihepiiristä jotain esille internetiin. Joku saattaa sattumalta löytää kirjoitussarjani. Ehkä hän osaa jatkaa tästä paremmin paremman koulutuksensa tai asemansa pohjalta. Jätän aiheen nyt lepäämään.

Itseäni häiritsi kovasti se, että kirkko lähti tukemaan Pride -liikettä ja -kulkuetta, koska en näe tässä ideologiassa toteutuvan aidosti kristillistä ihmiskäsitystä. Tässä ei toteudu myöskään kristillisen uskon tai ihmiskäsityksen antama turva kasvuikäisille, vaan päinvastoin aiheutetaan hämmennystä. Moni seurakunta ilmoitti vielä ”olevansa ylpeä” tästä kirkon kannanotosta ja taloudellisesta tuesta Pridelle. Toisaalta koin vääränlaisena asian vastustamisena levittää tässä yhteydessä yksittäistä Roomalaiskirjeen jaetta. Se tuntui kovalta ajatellen niitä, joille sekä evankeliumi Kristuksesta että Pride -liikehdintä ovat vieraita. Siinä nousi kiistan alaiseksi se voidaanko yksittäinen ihminen hyväksyä sellaisenaan. Ja monen johtopäätös oli se, etteivät tiukat kristityt hyväksy häntä, yksilöä. Tai nousi ajatuksia siitä, että luulevatko jotkut olevansa muita parempia, kun eivät ole yhtä haavoitettuja ja särkyneitä seksuaalisella alueella. Paavalin näkemys oli, että kaikki ovat syntiä tehneet, kaikki ovat synnin turmelemia ja tarvitsevat tähän avukseen Kristusta.

 

6.8.2019 Jälleen kirjoitin muutaman rivin ihmiskäsityksestä. Vain tunnin tai kaksi jaksan keskittyä kerrallaan. On niin paljon asiaa jäljellä etten ihmettelisi, vaikka syntyisi vielä ”Ihmiskäsityksestä 5.”

5.8.2019 Arvelin saavani kirjoitukseni ihmiskäsityksestä valmiiksi hiukan nopeammin kuin se toteutuu. Kirjoitan nyt sitä tabletillani jonkun kappaleen päivässä yleensä varhain aamulla. En tänäänkään pystynyt monta riviä kirjoittamaan. Tunnen, että se vaatii niin paljon keskittymistä ja rukousta. Mökillä olen. Nyt on vasa niityllä.

30.7.2019 Olen ollut nyt sekä Hämeessä ystävien luona, että mökillä. Täällä saaressakin olen nähnyt sukua. Puutarhan sato on kypsymässä. Linnut ovat pesineet. Harmaasieppokin sai valmiiksi jo kaksi poikuetta. Kirjoittamisen alkuun olen päässyt. Luulen, että lähipäivinä saan valmiiksi kolmannen osan ihmiskäsityksestä. Seuraava varsinainen tapahtuma on vanhojen linnavuorelaisten tapaaminen ensi viikolla Linnavuoren seurakuntatalossa.

21.7.2019 Eilen olen nähnyt sukulaisia saaressa. Tulevalla viikolla näen tuttujani ja mieheni sukulaisia. Muuten on mennyt hyvin hiljaisissa merkeissä luontoa tarkaten ja puutarhaa hoidellen sekä vähän sosiaalisessa mediassa. Ihmiskäsityksestä jatkan, kun sen aika on. Nyt aamulla luin kirjoittamaani. Olinko liian jyrkkä sanoissani? Sanoinko jotain aivan väärin? Tuosta kuitenkin tiedän voivani jatkaa niin, että ajatukseni pysyvät kasassa. Jotain vielä lisään artikkeliin.

16.7.2019 Tänään mietin vuoteessani kirjaa Paavalin ihmiskäsityksestä. Seuraava aihe on ihminen synnin turmelemana. En saa aiheesta otetta siten kuin tahtoisin, enkä tahdo siirtyä vielä seuraavaan kokonaisuuteen uusi ihminen. Sitten ajatukseni siirtyi siihen, että Raamatun yleisimpiä sanoja on paimen. Tämä ei voi johtua vain siitä, että ennen alueella oli paljon lampaita ja paimenia. Kyse on syvemmästä asiasta. Me synnin turmelemat tarvitsemme paimenia ja Paimenta. Ja asia ei muutu myöskään siirtyessäni lukuun, joka on kirjassani Uusi ihminen. Paimenen mieli voi olla myös heillä, joilla ei oli viran puolesta paimenuutta. Ja Herra Jeesus Kristus on meidän hyvä Paimenemme.

9.7.2019 On tavallinen mökkiaamu. Kello on seitsemän, ja olen ollut hereillä noin kaksi tuntia. Ihan pientä väsymystä tunnen, mutta ajatukseni ovat olleet liian hereillä voidakseni nukkua. Luin omia kristillisiä artikkeleitani. On vaikea arvioida olisiko hyvä vai huono ajatus tehdä näistä paperikirja ja samalla pdf-kirja. Pieni painos ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Kuvia voisi olla joitain mustavalkoisina. Ei kirjalla menekkiä olisi, mutta jotain säilyisi, mikä muuten häviäisi lähivuosien aikana. Luulen, että aloitan syksyllä tallentamalla CD:lle niitä kirjoituksia, joita ajattelen mukaan kirjaan. Sen jälkeen mietin kokonaisuutta, ulkoasua ja kuvitusta. Taitaa olla vuoden projekti.

Loppukesällä joudun ostamaan uutta tulostuspaperia isoihin taitettuihin kukkakortteihin. Niitä tilataan jonkin verran. Nyt kuitenkin paperini on päässyt kuivahtamaan ja taitejälki ei tyydytä. Eli pari ”työpäivää” Lohjalla varaan ihan näihinkin ”kotitöihin”. Tahtoisin mukaan käsityöihmisten syysmarkkinoille. En ole vielä ilmoittautunut.

Samoin Eirikirjassani tekemästäni kirjasta ”Ole minulle armollinen” voisin tehdä uudistetun painoksen Ifolorissa.

4.7.2019 Aika rientää kovin nopeasti. Oikeastaan on haikeaa huomata ajan kuluminen. Nautin täällä kesästä saaristossa. Silti on olo, että pitäisi saada jotain aikaiseksi. Kirja Paavalin ihmiskäsityksestä etenee hitaasti. Se on kuitenkin vaikuttamassa tuossa taustalla ajatuksissani. Olen lukenut kirjan toki jo useasti vuosikymmenten kuluessa. Nyt aion jossain vaiheessa kirjoittaa aiheesta artikkelin. Eiköhän se tänä kesänä synny. Luen myös muuta välillä aika paljonkin, mutta niin että annan mennä ja tartun vain satunnaisiin ajatuksiin.

Kuvannut olen harmaasiepon poikasia ja valkohäntäpeuroja, ja kukkia tietenkin. Nyt kirjoittaessani on aamu. Olen miettinyt raamatunjakeita, hieman rukoillut ja lukenut. Nyt ei lintujen laulu juurikaan kuulu tänne mökkiin sisälle aamuisin. Keskikesän aamut vuoteessani ovat hiljaiset.

 

2.7.2019 On kyllä ihanaa, kun voi aamukahvin jälkeen istuskella pyjama päällä pihapenkillä päivittämässä omia kotisivuja. Nyt luen kirjaa Piirteitä Paavalin ihmiskäsityksestä. Kirjoittaja on Eetu Rissanen. Kirja on vuodelta 1942, ja se on synodaalikirjoitus Kuopion hiippakunnan pappeinkokoukseen.

Kysymys on siitä, että Raamatun ihmiskuva edustaa aina kokonaisuutta. Ihminen ei ole missään vaiheessa erillinen kehostaan, ei osa kokonaisuudesta. Tässä mielessä ei löydy sisintä tai ulkokuorta, ei jotain pyhää tai epäpyhää, synnin turmelemaa tai jumalallista. Ihminen on kokonaisuus myös kuolleitten ylösnousemuksessa, aina elämästään vastuussa oleva yksilö, yhden ainoan maanpäällisen elämän elävä yksilö. Millä sanoin Paavali kuvaa tämän yksilön yhteyttä elävään Jumalaan, Luojaansa ja Lunastajaansa. Mitä sanoja juutalainen traditio käyttää, ja miten teologia on ymmärtänyt näitä vivahteita Paavalin kirjeiden kautta? Nämä kysymykset nousevat mieleeni erityisesti nyt, kun Pride -liike nostaa esille ihmiskäsitystä, jossa ihminen on jotain kehostaan täysin erillistä. Tämä pohjaa kyllä jossain määrin samaan ihmiskuvaan mitä edustaa myös sielunvaellusoppi ja toisaalta hellenismissä esiintynyt dualismi, dikotomia.

Olen siis pääsemässä taas vauhtiin ja kiinnostavien kysymysten äärelle. Nyt menen kuitenkin puutarhatöihin. Lisään vielä, että edellä kertomistani syistä otin mökille mukaan myös Lutherin 1. Korintolaiskirjeen 15 luvun selituksen. Se on Wainion suomenkieliseen asuun saattama teos ja tietysti fraktuuraa yli sadan vuoden takaa.

 

28.6.2019 Lisäsin kommentointimahdollisuuden artikkeliin Meidän edestämme. Siirryn väliaikaisesti muihin kirjoihin, mutta aihepiiri ei poikkea kovin kauaksi tämän kirjan sanomasta.

26.6. Lohjan seurakunta oli facebookissa sateenkaarivärein kuten moni muukin taho. Tekstinä ja emojina oli ”on ylpeä”. En edes yhdistänyt tätä mihinkään erityisesti, koin vain surua. Eilen mielessäni kuin pysyi taustalla että, Jeesus on hiljainen ja nöyrä sydämeltään. Vasta tänään aamulla valitessani raamatunjakeet (39.) ymmärsin tämän asiayhteyden. Ylpeys ja ylvästely tai peräti kiima on sananakin Priden taustalla. Ja tähän sanaleikkiin meni mukaan Lohjan seurakunta, joka iloitsee kirkon ylpeästä Pride -liikkeen tukemisesta.

Jatkan tänään Sormusen kirjasta luvusta ”Kärsiikö Kristus yhä?” Näen kysymyksen kahdesta näkökulmasta. Kärsiikö Kristus, kunnes kaikki on alistettu hänen jalkainsa alle, pahan voimat hävitetty? Kirjassa toki on paino siinä, että Kristus yhä kärsii meissä. Hänen ominaisuutensa ovat samat kuin Isän ja Pyhän Hengen. Minun on tavallaan välttämätönsä edetä näin vähittäin. Luin välissä myös Tiililän kirjasen, ja jonkun muunkin liittyen viimeisiin tapahtumiin.

 

25.6.2019

Elämä on ollut hyvin arkista mökkeilyä. Olen lukenut vanhoja hengellisiä kirjoja. Nyt jatkoin hiukan artikkeliani liittyen kirjaan ”Meidän edestämme”. Vielä jatkan.  Tarkoitukseni on hypätä lukuun ”Kärsiikö Kristus yhä?” Luen tosiaan useampaa kirjaa vähän samanaikaisesti. Ja Raamattua ohessa.

Minulla on taustalla aihepiiri, joka nousi tärkeäksi, kun hirvittävän kauan sitten luin ensimmäisen kerran kirjan ”Conformitas Christi ajatus Lutherin teologiassa”. Tässä kaikessa on tärkeää se, että Herramme on tuntevana ja kärsivänä kanssamme kaikessa, vaikka hän on kirkkaudessa Isän oikealla puolella. Mutta tämä tavallaan johtoajatus liittyy nyt niin moneen asiaan, etten oikein itsekään sitä hahmota. Nautin kesästä, mutta lueskelen ja kirjoittelen välillä.

 

17.6.2019 tämä löytyi tallettamistani kirjoista pdf -muodossa. Teen Herralle ja rakastan Häntä, joka on minulle minun askareeni antanut.

Sydämestänne, niinkuin Herralle

 

16.6.2019

On aamu. Laitoin taas muutaman jakeen esille. Nousi mieleeni, ja hain hakusanalla muistaen suunnilleen Jesajan ja Jeremian kohdat. Rukoilin. Huomasin, että useampi henkilö oli pyytänyt esirukousta, ja olin kyllä rukoillut pikaisesti. Nyt tuntui hyvältä pitää esirukoushetki noiden tänä aamuna laittamieni jakeiden kera. Oma suku tuli rukouksiini kuten aina yleensäkin.

Mikäli aikataulu pitää, niin alkavalla viikolla tulee puun kaatoa/metsän harvennusta. Se tehdään maisemaa ja luontoarvoja kunnioittaen. Olen lähes liikaakin kulkenut maastossa miettien miten on parasta toteuttaa tämä hanke.  Kokonaan meidän alue saaresta on 3,9 hehtaaria, ja se on suurelta osaltaan metsää. Saamme myös enemmän ilta- ja aamuaurinkoa näkyviin. Eli sopimus on siten, että minä olen pomo ja omistaja. Kuitenkin toki metsäalan asiantuntija on tämä työn suorittaja.

Niinpä aamun rukouksiini jätin myös tämän tässä saaressa tehtävän metsätyön ja luonnon kokonaisuuden. Samoin meillä on mökin kaksoisikkunat puusepällä uusien pokien laittoa varten. Ja muutakin pientä huoltoa on. Nämäkin asiat jätin rukouksin.

Sitten siirryin jo kristillisiin järjestöihin ja poliittisiin päättäjiin ja henkilövalintoihin. Mietin myös sitä miten monesta yhteydestä olen lähtenyt tai jopa käsketty pois. Tämä koskee kristillisiä seurakuntia ja järjestöjä. Aina on kuitenkin jäänyt jokin yhteys jäljelle, mutta on myös jäänyt arkuus.

Olen ollut hyvin sitoutuneena aina siihen yhteyteen, missä olen ollut mukana. Olen myös halunnut kovasti jakaa jotain tekemääni, ihan vilpittömällä sydämellä. Minun nimeäni ehkä kartetaan, tai jopa vihataan? En tiedä tarkalleen. Myös joudun pohtimaan ihan sellaistakin, etteivät ihmiset halua jakaa kirjojani, korttejani, kirjanmerkkejäni ym. Juuri nyt on ollut isohko lasku saamatta yli kuukauden ajan. Ei ole kyse unohduksesta tässä tapauksessa. Ei katsota enää tekemieni tuotteiden sisältöä, vaan ollaan siinä käsityksessä mitä nyt on levitetty perussuomalaisiin liittyen kirkolliskokousedustajien ja arkkipiispan sanoin. On odottava tilanne.

Mikä on pelkona? Sekö, että vedän ihmisiä ”väärän ikeen alle”, ”Sauronin voimien yhteyteen”, ”antikristilliseen henkeen”, ”pimeyden ytimeen”, vai mikä? Vai vainko se, että joku saattaa tukea perussuomalaisia ja joutua näin hengellisesti harhaan?

Teen ja tilaan entiseen malliin kirjoja ja kortteja. Uskon, että maallisilla markkinoilla menee muun ohessa myös kristillisiä tuotteita. Ja lahjoitan mielelläni tuntemilleni poliitikoille, ystävilleni, kaikkea valmistamaani. Minusta tuntuu hyvältä, kun useammalla kansanedustajalla on minun tekemäni hengellinen kirja. Ja moni tietää myös, että rukoilen heidän puolestaan. En myöskään käytä itse sopimatonta kieltä koskaan sosiaalisessa mediassa, vaikka joskus kieltämättä aloittamassani keskustelussa sellaistakin näkee. Kyllä ihmiset käyttävät huonoja sanavalintoja ja nimittelyjäkin. Pyrin suhtautumaan tähän omasta kristillisestä vakaumuksestani käsin.

 

 

8.6.2019

Tuntuu yksinkertaisesti käsittämättömän hyvältä. Saan olla hereillä sängyssäni muiden nukkuessa ja lintujen laulaessa. Luin puhelimeltani raamatunjakeita ja rukoilin. Kiitollinen mieli ja kunnia Jumalalle.

Meriveden lämpö oli eilen 18 astetta. Täällä maalla on joka päivä myös töitä, jotka eivät töiltä tunnu, ja on mukava viilentää oloaan meressä. Nukkumislämpötila on ollut sopiva meidän alakerran päädyssämme. Ei kuitenkaan tarvinnut kaminalla lämmittää.

 

6.6.2019

Nyt kirjoitan poikkeuksellisesti yöllä. En ole hyvä nukkuja, mutta nyt ei ole mitään poikkeuksellista ongelmaa. Luen vähän useampaa kirjaa, nyt pääasiassa Osmo Tiililän kirjaa Viimeiset tapahtumat. En tiedä vielä kirjoitanko tästä mitään. Luen pieniä pätkiä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.  Minulla on parikymmentä pientä kirjasta hyllyiltäni otettuna esille. Osa on mökillä, osa kotona Lohjalla.

 

21.5.2019

Minun oli vielä kirjoitettava tuo artikkeli liittyen Abrahamin lapset -kirjaan ja ideologiaan sekä Rinkebyn kouluun. Oli aika työläs aihe. Nyt jatkan Eino Sormusen kirjan parissa, ja toki muidenkin. Kaikki tämä liittyy johonkin sisälläni olevaan murheeseen. Olen siis iloinen ja elämä on tasapainossa, mutta minun on kuin kerittävä lankakerää ydintä kohti. Tiedän, että tämä sisäinen, hengellinen suru saa vielä sanat.

 

16.5.2019

Elämässä on hyvä rytmi jälleen. Tämä tarkoittaa minulla ulkotöiden, hiljentymisen ja ihmettelyn tasapainoa. Tähän liittyy myös erilaiset sosiaaliset kontaktit, vaikka niiden osuus onkin aika niukka. Mieli on rauhallinen ja hyvä. Luonto on kaunis.

 

8.5. ja 9.5. 2019

Arkkipiispan kirkolliskokouksen avauspuhe oli täysin poliittinen, ja se oli EU -kriittisyyttä vastaan. Itse olen eri linjoilla. Näen vaaran sananvapauden kaventumisessa sekä Euroopan humanismissa, joka sallii islamin valtaavan maanosamme. Samoin tämä lainsäädännön keskittyminen EU:hun vie kohti liittovaltiota. Lisäksi ilmasto-opit ovat yksi nykyaikainen uskonnollinen harha, jonka varjolla saadaan aikaan väärää huolta ja väärää yhteenkuuluvaisuutta.

Kaikki tämä johtaa vähitellen siihen, että ihmiskunta ja maapallo ”tahdotaan pelastaa” , ja unohdetaan kaikkein tärkein -ihmisen iankaikkisuus ja vastuu Jumalan edessä. Antikristillinen henki tosin tulee vakuuttamaan ehkäpä juuri humanistisen ja politisoituneen kirkon tunnollisimmaksi  yhteistyökumppanikseen YK:n ohessa. Kun kirkko tekee yhteistyötä muiden kirkkojen ja uskontojen kanssa siten kuin näin tapahtuvan jo kirjan Abrahamin lapset kohdalla, niin tuhon tie on edessä.   Abrahamin lapset, kirja-arvostelu

Tässä on nyt mallikoulu, jossa toteutettiin tuon arvostelemani kirjan henkeä. Tässä hengessä arkkipiispamme Paarma sekä Mäkinen toimivat harhaan joutuneina, ja tämä henki vaikuttaa omasta mielestäni nyt EU:n sisällä. https://www.kansalainen.fi/rinkebyn-ylaasteen-oppilaista-vain-19-sai-hyvaksytyn-todistuksen/  Tämä on ehkä vertauskuva tulevasta EU:sta? 

EU -armeijasta puhutaan jo. Sitä käytettäisiin myös sisäisen turvallisuuden varmistamiseen, mielenilmausten estämiseen jne. Suomessakin poliisi pitää vihapuhetta lähes suurimpana turvallisuusuhkana. Yhä useampi tavallinen eläkeläinen saa kutsun poliisin luokse tutkittavaksi, voidaanko nostaa syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Kukaan ei heitä polttopulloja, vaan ”heittää” sosiaaliseen mediaan EU:n normien vastaisia sanoja. Rinkebynkään polttopullojen heittäjät eivät olleet kansallismielisiä ruotsalaisia, eivät EU -kriittisiä myöskään.

Evankeliumi ja Kristuksen sovitustyö puuttuivat täysin arkkipiispa Luoman puheesta, jolla hän avasi kirkolliskokouksen toukokuun alussa 2019. Hän puhuu samassa hengessä kuin edeltäjänsä. EU:n avoimuus on näennäistä. Dialogi islamin rinnalla, kun se jää vaille arviointia, johtaa tuohon mitä katsomme kuvassamme Rinkebyn koulusta. Pelkkä yhteiselo vie väkivaltaan ja islamisoitumiseen. Hengellinen arvio on välttämättömyys, se on rakkautta ja toisen osapuolen kunnioittamista. Rajavalvonta on tarpeen, koska ihminen on paha. Kodeissamme saa olla lukot, mutta toivottavasti emme joudu rakentamaan muureja asuinalueidemme ympärille. https://www.arkkipiispa.fi/puheet/koti-uskonto-ja-isanmaa/

Olen ollut Helsingin Luther-kirkossa, koska Sley on hengellinen kotini fammuni kautta. Nyt jätän tämän itselleni rakkaan yhteyden. Teen tämän, jotta voin keskittyä hengelliseen kirjoittamiseen. Minulla ei nyt ole siis hengellistä kotia. Taas on sama tilanne kuin vuonna 2012 ja edellisen kerran 2004. Toisen kerran lähdin itse, ja toisen kerran minut heitettiin ulos.

Tiedän, että yksi jännitteeseen johtanut syy on siinä, että olemme mieheni kanssa perussuomalaisissa. Kun kysymme tässä maailmanajassa sitä miten antikristillinen henki ilmenee, emme kristittyinä saa osoittaa jotakuta yhtä poliitikkoa tai yhtä puoluetta kuten nyt eräät kirkolliskokousedustajat tekevät. On pystyttävä huomattavasti syvempään arvioon. On pystyttävä hengelliseen arvioon. Olen usean poliitikon esirukoilija, enkä salaa kristillistä vakaumustani. Toimisin täysin vastoin omia periaatteitani, jos nyt sanoutuisin irti yhtäkkiä perussuomalaisista, joihin myös mieheni kuuluu.

Kirkolliset piirit tahtovat vetää kristityt sen EU -politiikan taakse, mitä edustavat kaikki muut puolueet sekä ymmärtääkseni myös KD. Minusta tämän kaltainen arkkipiispankin politiikkaan sekaantuminen on pahasta. Kirkolliskokousedustajat edustavat myös puoluepoliittista kirjoamme. Arkkipiispan ei silti, eikä senkään vuoksi, tulisi evästää EU -vaaleihin, vaan huolehtia siitä miten kristityt valvovat ajassamme, ja miten pysymme uskollisina evankeliumille.

Samoin on erittäin ikävä, kun eräät Luther-kirkon edustajat ja eräät Sley:n piiriin liittämäni henkilöt (osa myös kirkolliskokousedustajia kuten kirjoittajakin) levittävät tätä kirjoitusta https://www.kotimaa24.fi/blogit/kristityt-mustapaitojen-jalanjaljissa/?fbclid=IwAR2G1IPMUZ9clc8AdgYMIr6I2WAZ1EUcByYY8NHlWHaix5TOU9_sE-M1iJw  Ehkä juuri arkkipiispan puheenvuoro rohkaisi tämän kirjoituksen levittämiseen facebookissa, missä se hämmentää kristittyjä. Sen lisäksi tuossa on väärää todistusta Halla-ahon nimi mainiten.

Halla-aho on palannut vanhoihin kirjoituksiinsa sopivissa tilanteissa, mutta analyyttisenä ihmisenä hän ei voi kuitata hyvin erilaisia asioita könttänä lyhyellä anteeksipyynnöllä. Hän ei voi käsitellä myöskään erillisiä omista kirjoituksista poimittuja pätkiä, kun aika on varattu EU -ehdokkaiden ja EU -ohjelman esittelyyn suorassa lähetyksessä. Heti eduskuntavaalien jälkeen nostettiin lehtien otsikoihin pätkiä 13 vuotta vanhoista kirjoituksista. Näistä toimittaja olisi tahtonut kysyä Halla-aholta, ja tämän kieltäytyessä näytti siltä kuin toimittaja ryhtyisi toistelemaan joka tapauksessa näitä tekstin pätkiä. Tuossa yhteydessä otettiin mikki pois toimittajalta.

Sanon tässä vielä, että kenenkään ei tarvitse toimia minun perässäni. Minun on aina ollut välttämätöntä irrottautua joistain hengellisistä yhteyksistäni pystyäkseni kirjoittamaan. Osa yhteyksistä on palannut myöhemmin takaisin.  Hengellinen koti on tärkeä asia. Ehtoollisyhteys on tärkeää, samoin sanan äärellä olo. Älkää siis jättäkö omia seurakuntayhteyksiänne. Minä jätän nyt väliaikaisesti, koska en tule saamaan tukea vaan vastustusta.

Kyse on siitä, että ellei tahdota arvioida ja eritellä hengellisessä mielessä oppeja ja uskonnon juuria, niin häivytetään se mikä kristillisessä uskossa on ikuista ja aitoa. Tämä hengellinen asioiden erittely ei johda epäystävälliseen käytökseen toista kohtaan, se ei myöskään poista toisen kunnioittamista, eikä se ole sisäänpäin kääntymistä, ei eristäytymistä.

Ceta Lehtniemi

 

5.5.2019

Mökillä olen, mutta täällä hiljaisuudessa mietin syviä asioita. Oikeastaan luen  Wislöffin 55 vuotta sitten kirjoittamaa kirjaa Anti-Kristus. Toki olen kuullut ja lukenut, että Hitleriä on pidetty kuin ennakkokuvana. Kyse on varmaan myös siitä, että meitä ihmisiä askarruttaa se kuinka joku persoona voi saada lumovoimiensa alle suuren joukon ihmisiä. Tämä kirja on ensimmäinen lukulistallani. Varasin pienen pinon kirjasia.

Nyt aion ihan vain lukea, mutta minulla on melko rajattu aihe mielessäni. Se liittyy kyllä enemmänkin Conformitas Christi -ajatukseen. Tämä voisi olla Kristukseen kiinnittyneenä. Kyse on siitä, että tämä elämä antaa suojan, ettei ihminen lähde massan mukana mihin vain. Se on myös osa valvomisen ja levon ajatusta.

Puutarhatyöt vähän odottavat, koska saaressa on melko kylmä.

 

3.5.2019

Mökkikausi on päässyt hyvään alkuun. Ilmat ovat olleet kylmät nyt toukokuun alussa. Pienet vihannesten alut voivat ihan hyvin lavassa. Kun maa lämpenee, niin pääsen kylvämään yhtä ja toista. Nyt olen Lohjalla käymässä. Saan ilokseni postittaa ystävälle hengellisiä kirjojani ja korttejani.  Myyn niitä suunnilleen kustannushintaan. Rukoillen laitan matkaan. Tämä on kaikenkaikkiaan kuin ”pienen pojan eväät” evankeliumissa. Näin olen kokenut myös silloin, kun vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä sitten kirjoitin paljon kirjeitä ihmisille.

Olen saanut hyvää palautetta kirjastani Syksyäni en anna pois. Se ei ole hengellinen kirja, mutta siinä on vaistottavissa se, ettei se ole syntynyt ilman rukoushiljaisuutta. Uskova ystäväni sanoi suunnilleen näin. Eräs kansanedustaja -tuttavani piti myös kirjastani.

Kyllä minulla kuluu hurjasti aikaa kirjojen ja korttien parissa. Joskus lähes väsyn, ja välillä unohdan syödäkin.

 

16.4.2019 Hiljaisella viikolla

Jätin kuvan isoon kokoon. Joku vuosi sitten näin unen, jossa kuljin mitä erilaisimmissa pimeissä, autioissa, surullisissa ja pölyisissä paikoissa. Kun otin kuvan, siihen tuli aina risti. Uneni muistutti siitä miten Kristuksen risti ja Kristus itse ovat läsnä kaikkinaisen tuhon ja epätoivon sekä surun keskellä. Se, että minä unessani kuvasin ja katsoin kamerani nestekidenäyttöä ihmitellen aina esiin tulevaa ristiä, kertoo minulle siitä mitä sanomaa juuri minunkin tulisi välittää eteenpäin.

13.4.2019 Luin ylävalikoista HARHAYMPYRÄN siihen liittyvine artikkeleineen. Sitten luin V Conformitas Christi -jatkoa  Taisi ollakin ihan hyvää lukemista. Olen vähän miettinyt, että voisin kirjoittaa tuon Conformitas -asian pdf-muotoon. Hiukan hioisin noita viittä kirjoitusta. Ja otsake sitten täytyisi keksiä. Tuostahan ei tule Luther-tutkijan kirjasta, vaan sitä mitä minä olen saanut omista lähtökohdistani tuosta varsin teologisesta kirjasta irti. Kaipa minä sain nyt uuden projektin. Tässä menikin jo muutama päivä ilman mitään projektia.

12.4.2019 Tein muutama päivä sitten e-kirjaksi parin vuoden takaisen Ifolor-kirjani Virvoita sanallasi  virvoita sanallasi cetalena   Olen myös käynyt Helsingissä luovuttamassa vapaakappaleet kirjastani Syksyäni en anna pois Kansalliskirjastoon. Helsingissä olen tavannut myös ystäviä sekä sovitusti että sattumalta. Ja oli Turussa käynti, vierailun odotusta, siivoustakin ja jopa siemenien laittoa ruukkuihin. Tämä on nyt vaihetta, kun mikään varsinainen projekti ei ole kesken.

3.4.2019

Tein eilen virallisen e-kirjan Armon hetki -kirjasestani pdf-muotoon. Tähän pyysin isbn-tunnuksen. Tiedosto on melko iso ja avautuu hitaasti. Tämä on esimerkiksi älypuhelimella hyvin katsottavissa ja kulkee mukana. Itselleni isbn-tunnus tarjoaa tekijänoikeussuojaa.

Armon hetkiä.cetalena

25.3.2019 Olen varhain aamulla tabletillani. Olin sanan äärellä ja rukoilin. Tämä on hyvin sopinut tähän talveen. En ole nyt pystynyt lukemaan edes hengellisiä kirjoja, enkä niitä referoimaan. Omien tekstieni ja kuvieni parissa olen ollut kuten olette huomanneet. Käyn kuntosalissa säännöllisesti. Vähän matkustelenkin. Helsingissä käyn Luther-kirkossa kun voin. Kyllä minä ihmisten parissa muutenkin olen, ja lisäksi sosiaalisessa mediassa. Nämä aamun hetket ovat kyllä vaikuttaneet koko päivään, ihmisten kohtaamisiinkin niin toreilla, kokouksissa kuin kuntosalissakin. Ehkä nämä aamut vaikuttavat myös facebook -kirjoitteluuni? Vaikea sanoa. Menen kuitenkin kohta tekemään kirjanmerkkejä.

 

Maaliskuun puoliväliin mennessä on tapahtunut sellaista, että ryhdyin kustantajaksi. Tein isokokoisen ja paksun ”Syksyäni en anna pois” 6kpl. Samoin tein pienen sähköisen kirjan aiheesta ja vieiä pienen perinteisen kirjan, jota en ole vielä saanut valmiina. Nämä viimeksi mainitut ovat noin kolmannes alkuperäisestä kirjasta painottaen enemmän tekstin osuutta. Tein myös uudet kotisivut kirjoilleni  http://cetalena.nettisivu.org/  Olen ollut kiitollisella mielellä. Yskä on lähes pois. Se kesti kaksi viikkoa.


Nyt on maaliskuu alullaan. Olen ollut nyt useita päiviä flunssassa. Juuri näinä päivinä en tee mitään muuta kuin välttämättömimmän ja lepään. Sen verran tein kuitenkin, että lähetin sähköpostin isbn -keskukseen kansalliskirjastoon. Kun vein joutsenkirjani Lohjan pääkirjastoon, niin siellä olisivat olleet hyvillään isbn-merkinnästä. Kansalliskirjasto toivoo myös yhtä teosta itselleen, kun hakee isbn-merkintää. Eli tämä on myös kustannuskysymys. Toisaalta kirjaa tehdessäni minulle tuli sellainen olo, että elän kuin stipendillä. Tahdon tuoda omia arvojani ja osaamistani muiden hyödyksi. Nyt on rohkean tekemisen ja jakamisen aika. Ja ikäihmisten elämä on minua lähellä.

”Syksyäni en anna pois” -kirjasta voisin tehdä myös muutaman kuvan ja lyhyen tekstin sarjan paikalliseen lehteen tai johonkin ikäihmisten piiriin tai tapahtumaan. Samoin aion jättää yhden kappaleen tilauksen elokuulle, jolloin voin osallistua Ifolor -kirja 2019 kilpailuun. Tuossa voi tietysti käydä kuten joutsenenpoikasesta kertovalle kirjalle, eli ei välttämättä pääse edes kymmenen finalistin joukkoon. Pieni julkisuus auttaisi kyllä. Länsi-Uusimaa voisi olla tällöin kiinnostuneempi  yhteistyöstä. Toisaalta lehti voi olla hyvinkin kiinnostunut laadukkaasta kuvasarjasta, ja kirjapainot eivät niinkään ota kustannussyistä tällaisia teoksia vastaan.

Kovasti tämä nyt pyörii tuon kirjan ympärillä. Valmistan kuitenkin Helsingin Luther-kirkkoon kirjanmerkkejä. Samoin oli vähän puhetta, että voisin myydä tuotteitani kirkolla kevään myyjäistapahtumassa. Olen keräillyt satsia kasaan. Mietin myös kevään Armo riittää -lehden kansikuvaa. Näen myös sukua ja ystäviä. Kirjoitan myös kortteja ja kirjeitä. Fuerteventuran postit eivät ilmeisesti löytäneet perille.

Lisäsin kommentointikentän.


Helmikuussa 2019. Olimme kolme viikkoa etelässä. Nyt olen kotona innostunut käymään läpi vanhoja tavaroita, eli siivoan nurkkia. Olen tilannut myös pienen nojatuolin makuuhuoneeseeni.  Saan itselleni hiljentymisnurkkauksen. Tila löytyi siirtämällä sänkyä ja luopumalla oikeastaan tarpeettomiksi käyneistä yöpöydistä, jotka olivat lähinnä tiellä. Samoin siivosin vanhojen hengellisten kirjojen kaapin tai vitriinin. Kun se vielä kääntyi 90 astetta, niin sen vetolaatikko palvelee ikään kuin yöpöytänäkin. Oikeastaan sinne on turvallistakin laskea silmälasit, joita usein tarvitsen lukiessani vielä illalla jotain.

Aion vielä palata myös tuohon kirjaani ”Syksyäni en anna pois”. Teen ihan pientä viimeistelyä vielä. Tietokoneella ja irtomuisteilla olevien kuvieni läpikäymistä en nyt aio jatkaa sen enempää. Matka jotenkin katkaisi tämän vaiheen. Minulle tuli nyt tärkeäksi hiljentyminen ja rukous sanan äärellä. Ei niin, että tämä veisi paljon aikaa, siitä ei ole kysymys. Minulla on vain nyt halu siistiä ja järjestää tämä kotini kuntoon, ja jotenkin saada itselleni hyvä päivärytmi hiljentymisineen, liikkumisineen, kotitöineen ja syömisineen. Siihen ei mahdu sitä, että menisin kuin ”töihin” tietokoneelleni muutamaksi tunniksi päivässä. Siihen ei mahdu edes vanhojen kirjojen lukemisia tai arviointeja.


Tammikuussa 2019. Olen viimeiset viikot ollut tietokoneella, tosin vain joitain tunteja päivässä. Lisäksi olen käynyt kuntosalilla sekä nähnyt tuttuja ja ystäviä. Sain juuri Ifolorista 84 sivuisen kirjan ”Syksyäni en anna pois”. Koko on 28cm x 28cm.

Mielessäni oli se, että kävisin kirjaa tehdessäni läpi kuviani, mutta en tuossa onnistunut. Tein siis ensin kirjan, ja nyt käyn läpi kuviani. Tähän kuluu kamalasti aikaa.

Tuohon kohtaan ”Ajankohtaisia ajatuksiani” en pysty enää lisäämään. Kyse lienee vain siitä, että olen vuosien saatossa kirjoittanut pötköön useilla eri laitteilla. Liittynee varmuuskopiointiin. En jaksa paneutua asiaan, vaan laitan jonkin muun kohdan missä kerron kuulumisiani. Eli kirjoitan kirjeitä.

Kyllä kaikki on ihan hyvin. Pikkuvaivoja on ollut lähinnä vanhan ja uudemman kaatumisen vuoksi. Nyt menen kuitenkin kuntosalille katsomaan mitä uskallan tehdä. Tämä viimeinen kaatuminen oli ihan liukastuminen kuntosalista tullessani. Rakennuksen vierusta oli jätetty hiekottamatta; oikopolku oli muodostunut ilmeisesti epäviralliseen kohtaan.

Nyt jatkan hetken. Kirjani kertoo siitä, että tahdon elää tämän ikääntymiseni, ja ylipäätään viimeisen elämänvaiheeni, minulle annettuna lahja-aikana. Se ei tarkoita itsekkyyttä sen enempää tai vähempää kuin muissa ikävaiheissa. Väsymystä se voi tarkoittaa, myös keskittymiskyvyn heikkenemistä.  Ja todellakin keskittymiseni oli kovalla koetuksella kirjaa tehdessäni. Nyt minulla on yksi kirja itselläni, ja tässä on siitä yksi aukeama leikekuvana kirjan sähköisestä muodosta.

Ceta

3 thoughts on “2019.Missä olen

  1. liisa

    Vasta nyt luin tekstisi täältä ”Missä olen”-sivulta. Luin myös ajatuksella nyt vasta Ihmiskäsityksestä 3. artikkelin.

    Ihan lyhyesti. Niska on kovin kipeä, enkä pysty olemaan pitkään koneella. Ensinnäkin haluan rukoilla puolestasi, että saisit voimia jatkaa tätä hyvin tärkeää aihetta. Hyvä, että jaksat kuitenkin, vaikka vähän kerrallaan.

    Toinen asia:. Kirjoitit: – ”Silti uskoa Jumalan herättämänä voi olla sielläkin missä emme sitä näe tai arvaa olevankaan.” Kyllä, näin on. Itseni lisäksi tiedän ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan jaksa tai voi tai pääse seurakunnan keskelle, ainakaan kovin usein, syystä tai toisesta, usein terveyssyistä. Silti he ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, ja omalla hiljaisella paikallaan ja tavallaan täyttävät omaa tehtäväänsä.

    Kärsimysten keskellä he kasvavat uskossa, ja luottamuksessa Jumalaan, joka on aina lähellä ahdistettuja ja kärsiviä. Jeesus antaa levon, lupauksensa mukaan. Tuntuu, että olemme sivussa, mutta emmehän me ole. Herra käyttää saviastiaansa tahtonsa mukaan. Tehtävät voivat näyttää pieniltä, mutta Jumalan maailmassa pieni onkin suurta.

    Pääasia, että olemme uskollisia vähässä ja aina. Työ on Herran. Me todella vain saviastioita. Mutta tärkeitä Hänelle!

  2. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Tämä viestisi tuntuu hyvältä, kiitos! Välillä nämä asiat vievät yksinäisyyteen.

  3. liisa

    Lueskelin vihdoin tämän sivun tekstejäsi. Sain hyvän kuvan, mitä olet tehnyt kevään aikana ja myös suunnitellut. Mukava nähdä, miten olet aktiivinen, ahkera ja ideoita täynnä 🙂

    Hyvä, että kirjoitit artikkelin Rinkekbyn koulusta ja siihen liittyvistä asioista, myös sananvapaudesta. Moni asia tuntuu hyvin huolestuttavalta. Toisaalta, siihen verrattuna,, on ihmeellistä, että Jumala sanoo yhä uudelleen, – älä pelkää, älä arkana pälyile, odota Herraa— autan sinua—tuen, vahvistan.

    Murehdimme monia ympärillämme olevia asioita, myös omaa heikkoutta, vajavuutta, sitä, että pitäisi tehdä jotain enemmän, että moni pelastuisi. Kuitenkin, Jumala tekee koko ajan työtä. Me olemme kylväjiä, myös toistemme tukijoita, rukoilijoita.

    Kaikki tuntuu kuitenkin niin pieneltä, mutta olen ajatellut viime aikoina, että ellei joku kylvä, onhan mahdotonta, että kasvua missään tapahtuisi. Jospa itäisi edes yksi siemen, jonka olemme kylväneet rukoillen. Jumala siunaa sen, ja se kasvaa ja tuottaa ajallaan myös hedelmää.

    16.4 kerroit unestasi ja kirjoitit: – ”Kun otin kuvan, siihen tuli aina risti. Uneni muistutti siitä miten Kristuksen risti ja Kristus itse ovat läsnä kaikkinaisen tuhon ja epätoivon sekä surun keskellä.”

    Tämä on se sanoma, joka on kylvettävä ihmisten sydämiin, tavalla ja toisella. Niin moni uskovakin on syrjässä ja vailla lohdutusta, ja myös hämmentynyt tämän ajan keskellä. Vaatimuksia tulee myös eri seurakuntien ja yhteisöjen opetuksen kautta. Vain risti pysyy, ja sen kautta Jumalan armo, vapaus ja lepo Jeesuksessa.

    Olemme silti taistelussa, mutta levosta käsin. Jeesus on jo voittaja. Mikään ei erota meitä Hänen rakkaudestaan. Kun pysymme Hänessä, Hän pelastaa meidät. Hän on uskollinen, varjelee ja johdattaa.

    Nyt on pakko lopettaa, niska on kovin kipeä, eikä ole hyvä rasittaa sitä pitkään tässä koneella. Mutta teki mieleni kirjoittaa jokunen sana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *