2020.2019 Missä olen

Missä olen, mitä teen tai mietin

23.9.2020 Olen kulkenut jonkinlaisen yhdeksän kuukauden hengellisen raskausajan läpi. Näen sen omista kirjoituksistani, e-kirjastani Kunpa valosi löytäisi ja esiin laittamistani raamatunjakeista. Korona palveli minua kuten myös talvinen Fuerteventuran matka. Joskus ajatellaan, että tiivis seurakuntayhteys palvelee siinä, että Kristus tulisi elämämme keskukseksi, kaikeksemme, tärkeimmäksi. Ja tätä kautta kaikki muu suuntautuisi oikein. Minun kohdallani vuonna 2020 kävi toisin.

Itse ajattelin syvän, jatkuvan kaipuuni edellyttävän sitä, että rakennan aktiivisesti yhteyksiä ihmisiin. Pelko yksinäisestä vanhuudesta ja hylätyksi joutumisesta määritteli joitain tekemisiäni, myös yhteiskunnallinen huoli, päivittäiset uutiset ja kodissa käymämme keskustelut. Minulle on tullut vuosikymmenten kuluessa tutuksi Jumalan puhe hiljaisuudessa sanan kautta. Jo viime vuoden puolella olen elänyt tätä irrottautumisen aikaa. Kaiken teen hiljaisuudessa, rakkaudessa ja hillitysti. Näin toimin, koska vetäytymiseeni liittyy kutsu elää lähellä Jumalaa. Se yhteys mistä Jeesus puhui, tulee elämäni keskiöön.

Tänä aika meistä yksikään ei ole Raamatun ajan profeettojen kaltaisissa tehtävissä. Silti Jeremia 15:19 puhutteli minua erityisesti. Älkää ymmärtäkö väärin. En etsi mitään isoa tai erityistä. Uskon, että vähäinen ja arkinen, halvaltakin näyttävä voi olla arvokasta. Tuossa Jeremian kohdassa puhutteli sama kuin Uudessa Testamentissa Jeesuksen sanat siitä, minkä kaltainen hänen yhteytensä Isään on. Tästä kertoo myös viinipuu -vertaus. Samaan osoittaa myös pienen pojan eväät. En myöskään puhu seurakuntia vastaan. Seurakunnan yhteisöllisyyden tulisi mielestäni nousta tämän kaltaiselta pohjalta.

19.9.2020 Mökillä olen. Hiukan syyspuuhia ja mm. kotkien valokuvausta. Sain ystävältä Laukaalla tässä kuussa pidettyjä raamattutunteja. Laitoin ne näkyviin tuonne: Raamatunopetusta kuunneltavaksi

14.9.2020 Olen väsynyt, mutta kaikki on hyvin. Tulee vaan välillä niin osaamaton olo.
13.9.2020. Olen saaressa. Kuitenkin ilmoitin eilen pienen syksykirjani Kirjastopalveluihin. Itse rekisteröidyin johonkin sellaiseen järjestöön, mihin liittyy kirjailijoiden tekijänoikeudet. Myös joutsenkirjani ilmoitan Kirjastopalveluihin, ja vien pääkirjastoon yhden nyt ihan isbn -tunnusten kera. Jouduin tekemään vähäisiä muutoksia kirjaan.

Tällä kirjastoprojektilla ei ole taloudellista merkitystä minulle, koska kirjan lainauksesta tulee vain 0,25 € tekijänoikeuksia kirjailijalle, ja siitä menee 60% veroa. Kirjastopalveluun ei välttämättä edes huolita kirjojani. Tähän voisi auttaa niiden kysely.  Syksyäni en anna pois -pieni Ifolor-kirja     Uninen ja arka joutsenlapsi

4.9.2020 https://youtu.be/EOzVimvXesE

Peuroja riittää. Kiva niitä on seurata.

24.8.2020 Lähetin kolmelle ihmiselle pari päivää sitten tämän viimeisen e-kirjani pdf:n. En ole vielä saanut mitään kommentteja. Omia kotisivujani olen hiukan järjestellyt. Huomaan, että runoja olisi jonkin verran enemmän kuin mitä tähän kirjaani olen löytänyt. Kokonaisuus syntyi kuitenkin noin neljän viikon aikana mökillä vuoteeni aamuhetkissä. Lisäsin aina sitä mikä aamulla tuli mieleeni.
21.8.2020 Olen pienentänyt e-kirjani kuvia ja sijoitellut niitä takaisin paikoilleen. Iso vaiva on. Näin saan kirjani avautumaan nopeammin. On niin kovasti ihan rutiinityötä.
21.8.2020 Aamulla tein pitkän sup-lautailun. Sen jälkeen olen vähän katsonut e-kirjaani. Päätin laittaa tänne sivuilleni viimeisen artikkelin alkuun pdf:n kirjastani Kunpa valosi löytäisi minut

Tulen jatkossa laittamaan näitä sähköisiä julkaisujani sivulle http://cetalenan.fi

20.8.2020 Meillä kului viikonloppu ilmastoaiheiden parissa.  Oli monenlaista. Teimme Antille omat kotisivut, ja poistin hänet täältä. Mainostan niitä mielelläni http://anttilehtniemi.nettisivu.org/ . Nyt olemme mökillä. Muokkasin vähän näitä sivujani. Kaikki sivun yläosassa olleet löytyy oikean reunan vimpaimista. Omia taiteellisempia sivuja muokkasin myös ja tilasin sinne domainin cetalenan.fi  Lisäksi lisäsin sivun kokoa niin, että voin laittaa tuon sivuston mediakirjastoon e-kirjojani pdf-muodossa.

Ostin myös kameraani vähän kurssikäytössä olleen pidemmän putken, jotta voin kuvata lintuja. Laajennan vähän valokuvausharrastustani. Muistan kyllä laittaa raamatunjakeita näkyviin.

 

11.8.2020. Elokuussa ensimmäistä kertaa kotona. Ihana posti oli odottamassa. Olin valtavan ilahtunut. Yleensä käymme yhdessä kotona kerran viikossa, mutta välillä voin jäädä mökille.

1.8.2020 Kaikki on ihan hyvin. Teen lähes päivittäin muutaman kilometrin sup -lautailun. Kirjoittamisen suhteen on koko ajan olo, ettei työni kiinnosta ketään. On myös aika haikeaa, kun ei ole seurakuntayhteyttä.

27.7.2020 Teen kesken olevan kirjani todennäköisesti sekä pdf että e-pub formaattiin. Vain edellisen saan esille kotisivuilleni. En tee paperikirjaa ehkä lainkaan. Materiaali on liiaksi tuttua vanhaa, eikä se kiinnosta tai puhuttele ihmisiä. Itselleni tekeminen on tärkeää.

27.7.2020 Olen arvioinnista samaa mieltä. Kiitos uudesta kommentista.

27.7.2020 Sain kohtaan ”Saksalainen uskonto” jatkokommentin liittyen hengellisen arvioinnin periaatteisiin. Minulla on nyt kommenttikohdat avattu siten, ettei synny sellaista keskustelua mitä käydään keskustelufoorumeilla. Saatan jossain vaiheessa laittaa artikkelin hengellisestä arvioinnista ja siihen yhteyteen laajemman keskustelumahdollisuuden määräajaksi. Eli myös tämä uusi kommentti on tallessa, ei hylätty.
On aivan selvää, että luin myös oman vanhan kirja-arvioni, johon nimimerkki iwalof viittasi. Sillä on ollut oma paikkansa, ja kävin siitä muistaakseni jonkin keskustelun aikoinaan useammankin henkilön kanssa. En ollut myöskään seurannut tämän arvioimani kirjan kirjoittajan urakehitystä. Jumalan hyvässä johdatuksessa olkoon tämä työ kaikilta osiltaan. Kaikkea toki pitää arvioida. Minulla on toiminta julkista juuri tästä syystä.

6.7.2020 Aamulla syntyi halu aloittaa uutta kirjaa. Olen kuin matkalle lähtijä. On utelias olo.

5.7. Laitoin eilen vihasta kirjoittamani artikkelin yksityisasetuksille. Näen lukea sen kirjautuneena. Säännöllisesti minua seuraavat ehtivät sen lukea. Jatkossa alan pitää kuin päiväkirjaa pitämällä osan artikkeleista yksityisellä säädöllä ja osan julkisina.  Joudun kirjoittaen ja rukoillen jäsentelemään asioita.

3.7.2020 Mökillä aina vaan. Nyt on mukava, kun saa jo tavata sukulaisia. Minulla on ensimmäinen oma sup -lauta. Olen käynyt pienen lenkin jopa ennen aamukahvia. Jos meinaan koko kauden suppailla, niin pitää hankkia varusteita, joilla tarkenee. Hengellisesti yhä pyrin keskittymään olennaiseen. Tässä on sivu kirjastani ”Pieniä siemeniä erämaasta”. Kun en ole oikein osannut myydä kirjaa, olen miettinyt josko lahjoittaisin yhden kirjan jollekin henkilölle, joka tästä pitäisi. Minulle on tärkeää tämä tekeminen ja samalla hiljentyminen. Ei se helppoa ole, mutta pyrin oikeaan suuntaan sentään.

14.6.2020 Mökillä asumme, ja käymme kotona viikottain. Kiitos runoja lähettäneelle ystävälle. Ihania ovat. Hyvä, kun talletat niitä.

3.6.2020 Olen varhain hereillä. Illalla oli eräiden asioiden tiimoilta kovin paljon tutkittavaa, uutta ja vaikeasti ymmärrettävää. Ajatukset jäivät raksuttamaan päässä. Tänään täytyy jatkaa tutkimista, mutta ei aivan vielä.

Tämä päivä 3.6. on tavallaan myös juhlapäivä. Nyt käytän ensimmäisen kerran tätä nimitystä. Aina olen ajatellut päivää äidin kuolinpäivänä, hetkenä, jolloin minä menetin äitini. Tästä on nyt 55 vuotta. Tuo oli kuitenkin päivä, jolloin äitini pääsi perille tavattoman kovien tuskien jälkeen ja olemus jo sairauden runtelemana. Ihminen on tuossa tilanteessa kuin iäkäs vanhus, 46 ikäisenä. Hän ei juuri jaksanut puhua, ei pukeutua eikä liikkua ilman tukea. Olin 15 vuoden iässä kovin nuori avustamaan avannepotilasta kotona yhdessä isän kanssa. Oliko äiti sairaalassa vuorokauden tai kaksi, en muista. Kuolinhetkellä isä oli sairaalassa ja minä siivosin yöllä yksin kotia. Näihin aikoihin aamuyöllä kärsimys päättyi. 46 vuotias ”vanhus” otettiin kotiin. Niin kärsivällisesti ja sävyisästi hän jaksoi kantaa oman osansa. Olin saanut juuri toukokuussa rippilahjaksi vanhemmilta pienen valkoisen virsikirjan ja seurakunnalta raamatun. Kiitollisena otin vastaan nämä eväät. Kyllä kaikki on ihan hyvin nyt. Saan pitää juhlapäivää. Saan kiittää äidistä, joka pääsi perille ja antoi niin paljon.

Huomasin, että tämä sivu ehdottaa kävijälaskuria. En uskalla laittaa sitä. Pelkään sen rekisteröivän joko omia tai vierailijoiden tietoja. Sivustollani käydään tai sitten ei.

 

30.5.2020 Juhlien päivä, suuri onnen päivä monelle. Onnea! Hyvää kesän alun juhlaa myös heille, jotka kokevat jääneensä jotenkin varjoon. Elämä on juhlimisen arvoista kaikissa tilanteissa, ja juhla voi olla hiljaista kiitosta.

27.5.2020 Ihmettelen omaa ärsyyntymisherkkyyttäni. Menin aikaisin nukkumaan mökillä, olen poikkeuksellisesti yksin. Heräsin nenän tukkoisuudesta johtuviin yskänpuuskiin. Avasin sähköpostin ajatellen istuvani vähän aikaa. Taidealan yhdistyksen sähköpostiviestissä oli kuva ilmastolakkomielenosoituksesta. Sain vaikutelman, että tuon suuntainen poliittinen toiminta ja ideologia kuuluu tälle museoyhdistykselle. Koin etten voi yhtyä tähän ja peruin jäsenyyteni.

Peruin jäsenyyteni perumisen. Joko tuo ilmastolakkokuva hävisi tai en sitä löytänyt. Ymmärsin Isän puheen tässä hetkessä niin, ettei minun tule lähteä pois taideyhteyksistäni tai muistakaan piireistä. Minulle riittää tämä sisäinen vakuutus. Jotenkin vain ”älä jätä”. Yhdistyksetkin ovat ihmisiä, eivät numeroita paperilla. Vaikka en ehdi mukaan kovin aktiivisesti, niin silti nyt ei ole oikea aika kääntää selkäänsä.

25.5.2020 Mökille meno on viivästynyt. Talletan artikkeleitani. Teen joistain pdf:n, tai oikeastaan useita. Artikkelit liittyen Lutherin, Tiililän ja Sormusen kirjoihin ovat ehkä tärkeimpiä, myös Rissasen kirjan ”Paavalin ihmiskäsityksestä” yhteenvedot ovat erityiset. En kuitenkaan tässä vaiheessa mieti muuta kuin tallettamista. Kuntosalilla olen käynyt kaksi kertaa. Sali toimii toistaiseksi ajanvarauksella.

22.5.2020 ”Työpäivä” kotona. Tallennan kotisivuni kirjoituksia tietokoneelle ja siitä irtomuistille. Luen myös jotain, ja osassa kirjoituksia tallentuu myös kommentit. Kiitos niistä, todella hyviä ja rakentavia ajatuksia. Minulle on laajat kotisivut muistin suhteen, eli tässä mielessä ei ole ongelmaa. Pidän kyllä tätä sivustoani yllä niin kauan kuin jaksan, samoin muistiltaan pienempää sivustoa CetaLenan kirjat ja kortit. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että kirjoittaisin vain itselleni kuin päiväkirjaa, mutta siihen en löydä motivaatiota. Kirjoittaminen jäisi kokonaan pois, jos en voisi jakaa kotisivuilla tai puhua jossain seurakunnassa. Tämä olisi pois myös itseltäni ja omasta rakentumisestani.

21.5.2020 Työskentelin aamuyöllä kolme ja puoli tuntia kirjoittaessani artikkelin 1. Aaronin sauva Mooseksen kädessä. Se on ensimmäinen osa aiheestani, joka on pyörinyt mielessäni muutaman päivän ajan. Nyt aamupalalle.

Tässä vaiheessa en pysty ottamaan vastaan keskustelua tai kritiikkiä aiheesta. Minulla pyörii mielessäni loppuosa. Katkaisin aiheen kahteen osaan. Kirjoitan jatkon jonain toisena aamuyönä, ehkä 4:00-7:30? Sanoin aamulla A:lle, että pystyn nykyisin kirjoittamaan keskittyneesti vain aamuyöllä. Yksikin ääni, jopa lintu, tai kukka, tai uutinen, melkein mikä vaan tuo päähäni kuin nauhoja tai muistilevyjä; kaikkea risteilee päässäni. Minun on ihan välttämätöntä kirjoittaa heti aamulla, kun pääni on vielä riittävän tyhjä. Sain hymyillen hyvän arvion tilastani: ”Sinun synapsisi toimivat erittäin virkeästi, dementia ei ole siis iskemässä.”

19.5.2020. Olen lukenut tämän Dr Owuor ja Koorahin kapina
Sen tiimoilta kuin jatkona ja ihan Raamatun äärellä on noussut uutta. Se on tavallaan kiehtovaa, kun uskoo jotain oivaltaneensa, samalla vakavaa. Kirjoittelen tabletilleni raamatunpaikkoja. Ajatukseni myös katkeilevat. En oikein tiedä, mitä tästä syntyy ja missä ajassa. Kuitenkin minun on jatkettava täällä yksinäni tutkimista ja ihmettelyä.

Kuvia laitoin myös irtomuistille ja pesin pari koneellista pyykkiä. Mökillä olimme täyden viikon yhtä kyytiä, ja palaamme sinne ensi tilassa. Puutarha- ja metsätyöt (risusavottaa ja siistimistä) odottavat.

3.5.2020 Olen taas siinä rytmissä, että herään aamuyöllä. Minulle jää illasta mieleen raamatunpaikkoja tai asioita, jotka nousevat sitten muutaman nukutun tunnin jälkeen mieleen. Voisin ne laittaa paperilapulle ylös. Nyt nousin ja laitoin tabletilleni. Kyse on siitä, että minua vedetään hiljaisuuteen, rukoukseen, sanan ääreen ja kuunteluun. Hyvä varmaan näin. Vielä parempi, jos yöuni ei katkeaisi, mutta se on aina mennyt näin, kaikki elämäni vuosikymmenet. Minun fysiikkani toimii näin.

29.4.2020 Näitä kirjoja luen. On sellainen vaihe, että luen vähän vuorotellen, ja välillä palailen sanaan, niin, tai facebookiin. Keskittymiseni on huonoa. Lamppu luo lämpöä kuvaan.

29.4.2020 Nukuin yhdeksän tuntia ihanan levollisesti nousematta kertaakaan, ja ilman mitään apuja. En ole edes tiennyt tätä mahdolliseksi. Ystäväni vakava hengellinen kirje (koskien Suomea), ja omat lukemiseni sen jälkeen, kysely ja rukous Jumalan kasvojen edessä toi sekä rauhan että väsymyksen. Kyllä nämä minun ”askareeni” ovat minulle annettuja ja niin rakkaita. Minä vain jatkan, ja olen yhteyksissä ihmisiin sen mukaan kuin saan sydämelleni.

28.4.2020 Minulla on ollut asioita toimitettavana Lohjalla. Olen myös saanut hyvin syvällistä sähköpostia. Luen vanhoja hengellisiä kirjoja hitaasti ja miettien. Omista kirjoituksistani puhuttelee nyt tämä sarja:

Ihmiskäsityksestä 1.

Ihmiskäsityksestä 2.

Ihmiskäsityksestä 3.

Ihmiskäsityksestä 4.

Kukahan olisi kiinnostunut aiheesta? Neljännen kirjoituksen loputiivistelmästä voisi aloittaa.

 

20.4.2020 Sain mieheltäni kiitokseksi langattomat kuulokkeet avusta eräässä projektissa. Hän vieläpä kehotti: ”Testaapa kuuntelemalla omia youtubepuheitasi!” Näitä sitten kuuntelen:

https://m.youtube.com/channel/UCHgOSUANxTUbh89ynyxy18g

 

18.4.2020 Tätä kirjaa olen aloittamassa. Minulla oli se tulosteena, jonka taisin lukea noin kymmenen vuotta sitten. Nyt joku viikko sitten tilasin tämän kirjana. Varmaan tämän äärellä viivyn kuukausia. Raamatunjaeluettelo on 10 sivun pituinen. Kiitos hänelle 💛, joka sanoi kauniita sanoja kirjastani ”Pieniä siemeniä erämaasta”.

9.4.2020 Liisa, kiitos runostasi! Laitoin sen näkyviin kohtaan ”Runoja ja mietteitä muilta”. Kiitos siitä kuten myös rohkaisevista sanoistasi.

7.4.2020 Jaoin facebookiin tämän vanhan hiljaisen viikon kirjoitukseni:
Pääsiäinen 2015

Oli kiva katsoa mielestäni valoisia kuvia ja tekstejä. Olen kiitollinen. Olemme nyt saaressa. Käymme vain kerran viikossa kotona pesemässä pyykkiä ja ostoksilla. Muutakin tekemistä kotona on. Yhden kortin/kirjeen olen ehtinyt laittaa postilaatikkoon mantereella käyntiä kohti. En tiedä yleensä miten vastaanottaja kokee. Joskus tiedän, että viestejäni odotetaan.

 

26.3.2020 Kodin siivoustyö eteni hyvin, koska yöpakkaset viivästyttivät mökille lähtöä. Teemme yleensä niin, että ensimmäisellä käynnillä tarkistan ensin, ettei ole pölyä pattereiden tai kodinkoneiden takana. Sitten kytkemme sähkön. Helpoimpaan tulisijaan laitamme tulen. Toisella kerralla on jo ruokia mukana runsaasti, ja lämmitämme mökkiä aktiivisesti. Nyt olemme nukkuneet kesäkodissamme yhden yön, ja lämpöäkin riittää. Toki laitoin kahteen tulisijaan tulen aamukuudelta, jotta on mukavan lämmintä juoda aamukahvit. Meillä on mökki ja koti Uudellamaalla, ja vähäiset ruokatäydennykset voi hoitaa siellä, missä muutenkin asioimme. Olemme terveitä, emmekä riko lainkaan koronan vuoksi annettuja suosituksia. 

Ensimmäinen aamu mökillä on täynnä kiitollisuutta. Ensimmäinen aamuauringon kajo meren pintaan on kuin ihme tai lupaus. Sen tietää, että aurinko nousee ja päivä saa valonsa. Näin on myös Jumalan lupaukset. Ne ovat taatut ja todet.

1.3.2020 Minulla on menossa projekti. Käyn läpi kaikki vanhat kuvani, nyt ensin laatikot. Lajittelen kaiken, ja postitan ystäville muistoja mesengerissä, sähköpostissa ym. tavoin. Samalla itsekin muistelen ja rukoilenkin. Seurakuntien kautta tulleet tuttavuudet ovat olleet myös mielessä. Kaikki on nyt kunnossa, vaikka siivoustyö jatkuu. Se siirtyy vähitellen kaappeihin ja komeroihin. Nyt olen lähdössä Helsinkiin. Ensin käyn Taidehallissa katsomassa näyttelyn, joka on siellä viimeistä päivää. Olen tuolla noin 14.30–15.30. Sitten menen Helsingin Luther-kirkkoon klo 16. Matkalla jo aiemmalla bussilla.  Museossa jo klo 14.

13.2.2020 Matkan jälkeen on kotona kovin paljon puuhaa. Samoin ystävät ja tutut ovat olleet eri tavoin yhteyksissä. Joitain onnittelukorttejakin oli odottamassa. Tänään sain kommentissa puhuttelevan runon. Se on minulle tärkeä, kiitos siitä.
Aina on myös mielessä pyöriviä asioita. Se on hyvä. Ehkä pian taas kirjoitan.

27.1. Olen matkoilla. Voin hyvin, mutta elän syvällistä elämänvaihetta, kuin muutosta jälleen. Nukun melko hyvin, mutta aamuisin on paljon ajateltavaa ja myös rukoiltavaa. Varmaan kirjoitan pienen artikkelin lähipäivinä.

21.1.2020 Olen lukenut ja kirjoittanut aiheesta ”saksalainen uskonto”. Pohjana on pääasiassa Risto Santalan kirja ”Kirkkolaivamme pohjakosketus”. Voin oikein hyvin ja puuhaan toki kaikenlaista. Silti tämä teemani pyörii mielessä kaiken aikaa. Toisaalta näinhän on ollut asia jo monta kertaa aiemminkin.

27.12. Luin jouluna artikkelin, joka kertoi yrityksestä, joka välittää iäkkäitä henkilöitä seuraksi yksinäisille ja iäkkäille vanhuksille. Vanhuksen luona ollaan jopa kaksi tuntia pitäen seuraa ja tehden yhdessä mieluisia asioita. Muistin miten olin Fuerteventurassa katsonut tabletillani jotain hotellin aulassa, kun internet ei toiminut huoneessamme. Siellä aulassa oli hyvin iäkäs rouva yksinään istumassa. Sain ajatuksen mennä hänen luokseen. Katsoimme facebookiin laittamiani kuvia Suomen saaristosta.

Ja mihin tämä artikkelin lukeminen ja muistoni johtivat? Muutaman minuutin kuluttua istuin tietokoneeni äärellä tehden Ifolor-kirjaa ”Kukkahetki”. Tein kirjan aika vauhdilla. Tilasin niitä kolme, ja lahjoitan ne koekäyttöön vanhusten parissa tehtävään työhön. Ennätän saada ne kotiin, ja myös postittaa eteenpäin ennen uutta Fuerteventuran matkaa. Minulla on vieläkin valokuvat vähän sekaisin, ja kuvien etsimiseen menee aikaa. Sattumakin tulee mukaan, koska on käytettävä sitä mikä löytyy. Tämä äkkiä kyhätty kukkakirja ei ehkä ole kovin korkeatasoinen tai ammattimainen, mutta sydämellä se on tehty, aivan kuin istuen vanhuksen vierellä. Saan varmaan joskus käyttäjien kommentteja, ja ehkä teen sitten joskus parannellun painoksen kenties isbn -tunnuksin.

E-kirja tulikin jo: 

 

24.12.2019 Tänään olen kuunnellut joulumusiikkia ja ollut myös joulun sanoman äärellä. Luin myös e-kirjani Syksyäni en anna pois.cetalena 

Olen yhä vielä kuunnellut kahta CD:täni, joissa on raamatunjae toisensa perään. Välillä pysäytän CD -soittimen ja jään miettimään ja ehkä rukoilemaankin. Nyt en ole jaksanut kuunnella raamattutunteja enkä muita pitkiä puheita. Sanaa jaksan kuunnella. Olen myös ottanut hyllystä vanhan kirjan ”Helene”. Se on Rakel Liehun kirjoittama kirja Helene Schjerfbeckistä. Kirjassa taiteilijan palo luoda säilyy loppuun saakka. Kirjan teksti on ihanaa ja inspiroivaa.

Kun luin lyhyttä e-kirjaani, huomasin, että minulla on halu maalata. Jostain syystä en ole päässyt siihen kiinni. Sen aika tulee, jos vuosia annetaan. Itselläni luova työ imaisee niin kokonaisvaltaisesti, etten voi olla mukana kovin monessa samanaikaisesti. Ja maalaamisen tulee olla intohimoista työtä ja leikkiä samanaikaisesti.

Minulla on aika pahaa artroosia sormieni nivelissä. Ajatus taiteen tekemisestä motivoi pitämään huolta käsistä. En voi käyttää kuntosalissa läheskään kaikkia laitteita. Käytän niitä, joissa ei tule rasitusta sormille. Sormien kanssa voimistelen kotona etenkin aamuisin. Minulle on tärkeää, että sivellin tai liitu pysyy lujasti kädessä, jos ja kun aloitan maalaamisen tai piirtämisen.

Isoja silkkitöitä en pystynyt enää tekemään. Silkin kiinnitys kehikkoon, sekä myös maalausasento olivat liian vaativat sormilleni, polvelleni ja olalleni. Kuka uskoisi, kun olen kuitenkin ketterä ja terveen oloinen. Yritin tehdä akvarelleja käyttäen siinä siihen tarkoitettua guttaa vastaavaa rajausainetta. En pystynyt hiertämään kuivunutta ainetta pois kuten oli tarkoitus. Puupiirroksissani, metalligrafiikassa ja silkkimaalauksissani on ollut hyvin vaativat tekniikat. Nyt saan unohtaa kaiken tämän. Sen on siirryttävä kyllin kauaksi taakse. Uusi sukeltaa joskus esiin vapaampana ja vallattomampana, ja ennen muuta fyysisesti helpompana.

 

14.12.2019 Kiitos sinulle siitä mitä kirjoitit vieraskirjaani, liisa. Se merkitsee minulle paljon. Pari päivää sitten löysin CD:n, jossa itse luen raamatunjakeita kirjasta ”Valaistu päivä”. Se käsittää ainoastaan jakeita. Olen nyt kuunnellut useamman kerran tuon 25 minuutin äänitykseni. Jopa testasin osaanko tehdä kopion ja osaanko printata kannen parin vuoden tauon jälkeen. Hyvin onnistui. Tein kaksi CD:tä, joista toisen postitin jo eräälle ystävälle.

Tuo CD ja kotisivuilleni laittamat raamatunjakeet ovat siinä suhteessa samankaltaisia, että sana vaikuttaa omalla voimallaan, ilman selitystä. Minulla oli jännä tunne, kun laitoin esille jaetta, joka oli puhuttu Joosualle. Voinko sen näin vain laittaa esille? Sain vakuutuksen sisimpääni, että tuo jae on tarkoitettu myös meille tämän ajan Herran omille rohkaisuksi ja lääkkeeksi.

Tämä kaikki rohkaisee minua. Viimeksi tänään ajattelin, että koen tämän alueen nyt hyvin rakkaana. Kun saan jakaa kirjoja, kortteja ja CD:tä, joissa on raamatunjakeita, tai vastaavasti laittaa kotisivuilleni jakeita, niin koen siitä iloa. Kiitos myös hänelle, joka tilasi kortteja englanninkielisin raamatunjakein. Koin lähes arkuutta tehtävän edessä. Se pani rukoillen kysymään miten olisi hyvä.

En myöskään muista kerroinko, että Lohjan matkailu osti minulta 40 korttia myyntiin. 20 kpl omenankukka -aiheista korttia ja 20 kpl talvinen Lohja -panoraamakorttia.

Minun olisi helpompi tulla ja mennä, tehdä ja laittaa esiin, jos en pelkäisi niin paljon virheitä tai pois joutumisia. Nyt kävin Helsingissä seurakunnassa, josta jouduin lähtemään huhtikuussa 2012. En puhu, eikä minulla ole tunnetta, että pitäisikään.

5.12.2019 Sain runon ”Odota Herraa” liisalta. Laitoin sen esille. Oikean reunan vimpaimista löytyi kohta ”Runoja ja mietteitä muilta”. Runo oli kyllä minulle hyvä ja koskettava, juuri omiin tuntoihini kohti tuleva. Kiitos!
Mitä tulee raamatunpaikkoihin, niin olen todella unohtanut asian. Olimme matkoilla kuukauden. Hotellihuoneessamme toimi internet vain lomamme alussa ja ihan lopussa, eikä lainkaan makuuhuoneessa. Raamatunjakeet ovat yleensä tulleet mieleeni herätessäni, ja olen ne kirjoittanut välillä tabletillani kotisivuille ennen aamukahvia. Toivottavasti saan kiinni asiasta nyt, kun olen taas kotona.

27.10.2019 Täytyy sanoa, että käsityömessut menivät todella hyvin, yli odotusten. Kyse ei ole siitä, että olisin myynyt erityisen paljon. Kyse on muusta. Osallistuin sekä tilan suojaukseen, että siivous- j purkutöihin. Lisäksi autoin muita. Myin myös tuotteitani, ja hyvin monipuolisesti. Myös hengellisiä pikkukirjasia meni. Lohja -aiheisia postikortteja meni sunnuntaina. Olin tilannut niitä lähinnä kokeeksi omaan käyttöön. Jäi hyvä mieli, ja tutustuin uusiin ihmisiin. Minä pidän tällaisista päivistä, mutta nyt on kyllä levättävä.

21.10.2019 Mökki on ollut lähes viikon talviteloilla, ja olen saanut ajatukseni irti tuolta. Puolukoita on haettu torilta pakkaseen. Kuntosalikäynnit on aloitettu. Nyt valmistaudun käsityömessuille ja sen jälkeen jossain vaiheessa myös matkaan. Yhteen uuteen vanhaan jälkiruokaan olen nyt ihastunut. Se on marjapuuro. En sano vispipuuro, koska vispaantuminen jää puolitiehen käyttäessäni marjat ja hedelmät kuorineen kuten aina teen. Nukkuminen on ollut hiukan tavallista parempaa.

 

24.9.2019 Tämä on ollut erilainen kesä ja poikkeava syksy. Jo viisi kuukautta sitten tein puunkaatosopimuksen Raaseporin metsänhoitoyhdistyksen edustajan kanssa. Vasta neljäntenä sovittuna aikana tapahtui sitten kaataminen. Samoin minun piti saada käydä asiaa läpi vielä paikan päällä tämän  metsäyhdistyksen miehen kanssa, ja kuljin puhelin mukanani yhteydenottoa odottaen. Tähänkään en saanut mahdollisuutta. Hän kävi merkitsemässä suojeltavaa kohdetta huonosti, kun en ollut paikalla. Samoin hän merkitsi rajoja, mistä emme olleet puhuneet missään yhteydessä.

Kun puunkaato alkoi kuukausi sitten, niin sain kuulla, että muiden henkilöiden kanssa olikin sovittu aivan erilaisesta ja lähes kolminkertaisesta alueesta, mitä metsänhoitoyhdistyksen kanssa tekemässäni kirjallisessa sopimuksessa luki. Palautin metsämiesten perässä juostessani asiat lähes sille perustalle, mitä sovimme huhtikuussa. Nyt on kuukausi kulunut kaadosta. Meidän alueellamme kaikki on tehty todella hyvin, mutta muille on kuitenkin tullut haittoja, väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä. Minun on vain todettava se, että yritin kaikkeni, mutta kaikki ei mennyt täsmälleen sen mukaan mitä oli tarkoitus, ja mihin olisi ollut mahdollisuus. Tämä johtui muista syistä kuin minusta.

Nyt yritän irrottautua joistain asioista, koska sairastun, jos nyt huhkin kasojen päällä ja nostelen puunpätkiä poluilta. En voi nyt toimia mieliksi muille saaren kesäasukkaille, sukulaisilleni. Olen itse asiassa nyt tehnyt saaressa ollessani pitkiä työpäiviä viimeisen kuukauden ajan säilönnän ja tämän risusavotan parissa. Olen sahannut, katkonut leikkurilla ja nostellut painavia puiden latvuksia ja rungon pätkiä. Vaihtelevasti olen ollut 3-6 tuntia metsässä, ja lisäksi tulee säilönnät, kotityöt ja hiukan puutarhatoimia. Kyllä työpäivät ovat hyvinkin olleet 8-10 tuntisia. Eilenkin menin vielä saunan jälkeen metsään, ja saunan lämmetessä, ja ennen saunaa. Ja yölläkin olen ajatuksissani kunnostamassa polkuja.

 

8.9.2019 Olin juuri sukulaisvierailulla Turussa. Se oli oikein mukavaa vaihtelua. Nyt kotona luin artikkelin Olavi Peltolasta. Laitan sen myös tänne: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/rovasti-olavi-peltola-nyt-on-minun-vuoroni-palvella-ritvaa/

 

3.9.2019

Tilasin keväällä metsänhoitoyhdistyksen kautta puunkaadon/harvennushakkuun saaressa olevalle alueelleni. Tämä oli minulle kovin uusi asia, eikä se toteutunut lainkaan siten kuin oletin aikataulujen ja yhteydenpidon/tiedonsaannin osalta. Syntyi jännittämistä jälleen. Lopputulos on täysin se mitä pitikin nuoren, taitavan ja kuuntelevan puunkaatajan ansiosta. Hän osasi totisesti käyttää isoa työvälinettään.

Per-Olof Malk tulee pitämään Lohjalle raamattuluentoja 29.9. klo 14 hotelli Lohjassa Laurinkadulla. Laitan myöhemmin tarkemmin. Olen itse mukana ja varmaan voin ottaa sinne myös omia tuotteitani myyntiin. Tämä esirukousaiheeksi. Itse en ole tässä ollut aloitteellinen, mutta mielelläni olen mukana ja juonnan tilaisuuden. Tarpeen mukaan pystyn myös esittelemään niitä kirjoja mikä Per-Olof Malk ottaa mukaansa. Evankeliumin opintoyhdistyksellä on erinomaisia kirjoja myynnissä.

 

21.8.2019 Nyt sain kirjoitettua ihmiskäsityksestä neljännen osan. Laitoin sen artikkeliksi jaksamatta viimeistellä sen kummemmin. On kuitenkin hyvä mieli, että sain aihepiiristä jotain esille internetiin. Joku saattaa sattumalta löytää kirjoitussarjani. Ehkä hän osaa jatkaa tästä paremmin paremman koulutuksensa tai asemansa pohjalta. Jätän aiheen nyt lepäämään.

Itseäni häiritsi kovasti se, että kirkko lähti tukemaan Pride -liikettä ja -kulkuetta, koska en näe tässä ideologiassa toteutuvan aidosti kristillistä ihmiskäsitystä. Tässä ei toteudu myöskään kristillisen uskon tai ihmiskäsityksen antama turva kasvuikäisille, vaan päinvastoin aiheutetaan hämmennystä. Moni seurakunta ilmoitti vielä ”olevansa ylpeä” tästä kirkon kannanotosta ja taloudellisesta tuesta Pridelle. Toisaalta koin vääränlaisena asian vastustamisena levittää tässä yhteydessä yksittäistä Roomalaiskirjeen jaetta. Se tuntui kovalta ajatellen niitä, joille sekä evankeliumi Kristuksesta että Pride -liikehdintä ovat vieraita. Siinä nousi kiistan alaiseksi se voidaanko yksittäinen ihminen hyväksyä sellaisenaan. Ja monen johtopäätös oli se, etteivät tiukat kristityt hyväksy häntä, yksilöä. Tai nousi ajatuksia siitä, että luulevatko jotkut olevansa muita parempia, kun eivät ole yhtä haavoitettuja ja särkyneitä seksuaalisella alueella. Paavalin näkemys oli, että kaikki ovat syntiä tehneet, kaikki ovat synnin turmelemia ja tarvitsevat tähän avukseen Kristusta.

 

6.8.2019 Jälleen kirjoitin muutaman rivin ihmiskäsityksestä. Vain tunnin tai kaksi jaksan keskittyä kerrallaan. On niin paljon asiaa jäljellä etten ihmettelisi, vaikka syntyisi vielä ”Ihmiskäsityksestä 5.”

5.8.2019 Arvelin saavani kirjoitukseni ihmiskäsityksestä valmiiksi hiukan nopeammin kuin se toteutuu. Kirjoitan nyt sitä tabletillani jonkun kappaleen päivässä yleensä varhain aamulla. En tänäänkään pystynyt monta riviä kirjoittamaan. Tunnen, että se vaatii niin paljon keskittymistä ja rukousta. Mökillä olen. Nyt on vasa niityllä.

30.7.2019 Olen ollut nyt sekä Hämeessä ystävien luona, että mökillä. Täällä saaressakin olen nähnyt sukua. Puutarhan sato on kypsymässä. Linnut ovat pesineet. Harmaasieppokin sai valmiiksi jo kaksi poikuetta. Kirjoittamisen alkuun olen päässyt. Luulen, että lähipäivinä saan valmiiksi kolmannen osan ihmiskäsityksestä. Seuraava varsinainen tapahtuma on vanhojen linnavuorelaisten tapaaminen ensi viikolla Linnavuoren seurakuntatalossa.

21.7.2019 Eilen olen nähnyt sukulaisia saaressa. Tulevalla viikolla näen tuttujani ja mieheni sukulaisia. Muuten on mennyt hyvin hiljaisissa merkeissä luontoa tarkaten ja puutarhaa hoidellen sekä vähän sosiaalisessa mediassa. Ihmiskäsityksestä jatkan, kun sen aika on. Nyt aamulla luin kirjoittamaani. Olinko liian jyrkkä sanoissani? Sanoinko jotain aivan väärin? Tuosta kuitenkin tiedän voivani jatkaa niin, että ajatukseni pysyvät kasassa. Jotain vielä lisään artikkeliin.

16.7.2019 Tänään mietin vuoteessani kirjaa Paavalin ihmiskäsityksestä. Seuraava aihe on ihminen synnin turmelemana. En saa aiheesta otetta siten kuin tahtoisin, enkä tahdo siirtyä vielä seuraavaan kokonaisuuteen uusi ihminen. Sitten ajatukseni siirtyi siihen, että Raamatun yleisimpiä sanoja on paimen. Tämä ei voi johtua vain siitä, että ennen alueella oli paljon lampaita ja paimenia. Kyse on syvemmästä asiasta. Me synnin turmelemat tarvitsemme paimenia ja Paimenta. Ja asia ei muutu myöskään siirtyessäni lukuun, joka on kirjassani Uusi ihminen. Paimenen mieli voi olla myös heillä, joilla ei oli viran puolesta paimenuutta. Ja Herra Jeesus Kristus on meidän hyvä Paimenemme.

9.7.2019 On tavallinen mökkiaamu. Kello on seitsemän, ja olen ollut hereillä noin kaksi tuntia. Ihan pientä väsymystä tunnen, mutta ajatukseni ovat olleet liian hereillä voidakseni nukkua. Luin omia kristillisiä artikkeleitani. On vaikea arvioida olisiko hyvä vai huono ajatus tehdä näistä paperikirja ja samalla pdf-kirja. Pieni painos ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Kuvia voisi olla joitain mustavalkoisina. Ei kirjalla menekkiä olisi, mutta jotain säilyisi, mikä muuten häviäisi lähivuosien aikana. Luulen, että aloitan syksyllä tallentamalla CD:lle niitä kirjoituksia, joita ajattelen mukaan kirjaan. Sen jälkeen mietin kokonaisuutta, ulkoasua ja kuvitusta. Taitaa olla vuoden projekti.

Loppukesällä joudun ostamaan uutta tulostuspaperia isoihin taitettuihin kukkakortteihin. Niitä tilataan jonkin verran. Nyt kuitenkin paperini on päässyt kuivahtamaan ja taitejälki ei tyydytä. Eli pari ”työpäivää” Lohjalla varaan ihan näihinkin ”kotitöihin”. Tahtoisin mukaan käsityöihmisten syysmarkkinoille. En ole vielä ilmoittautunut.

Samoin Eirikirjassani tekemästäni kirjasta ”Ole minulle armollinen” voisin tehdä uudistetun painoksen Ifolorissa.

4.7.2019 Aika rientää kovin nopeasti. Oikeastaan on haikeaa huomata ajan kuluminen. Nautin täällä kesästä saaristossa. Silti on olo, että pitäisi saada jotain aikaiseksi. Kirja Paavalin ihmiskäsityksestä etenee hitaasti. Se on kuitenkin vaikuttamassa tuossa taustalla ajatuksissani. Olen lukenut kirjan toki jo useasti vuosikymmenten kuluessa. Nyt aion jossain vaiheessa kirjoittaa aiheesta artikkelin. Eiköhän se tänä kesänä synny. Luen myös muuta välillä aika paljonkin, mutta niin että annan mennä ja tartun vain satunnaisiin ajatuksiin.

Kuvannut olen harmaasiepon poikasia ja valkohäntäpeuroja, ja kukkia tietenkin. Nyt kirjoittaessani on aamu. Olen miettinyt raamatunjakeita, hieman rukoillut ja lukenut. Nyt ei lintujen laulu juurikaan kuulu tänne mökkiin sisälle aamuisin. Keskikesän aamut vuoteessani ovat hiljaiset.

 

2.7.2019 On kyllä ihanaa, kun voi aamukahvin jälkeen istuskella pyjama päällä pihapenkillä päivittämässä omia kotisivuja. Nyt luen kirjaa Piirteitä Paavalin ihmiskäsityksestä. Kirjoittaja on Eetu Rissanen. Kirja on vuodelta 1942, ja se on synodaalikirjoitus Kuopion hiippakunnan pappeinkokoukseen.

Kysymys on siitä, että Raamatun ihmiskuva edustaa aina kokonaisuutta. Ihminen ei ole missään vaiheessa erillinen kehostaan, ei osa kokonaisuudesta. Tässä mielessä ei löydy sisintä tai ulkokuorta, ei jotain pyhää tai epäpyhää, synnin turmelemaa tai jumalallista. Ihminen on kokonaisuus myös kuolleitten ylösnousemuksessa, aina elämästään vastuussa oleva yksilö, yhden ainoan maanpäällisen elämän elävä yksilö. Millä sanoin Paavali kuvaa tämän yksilön yhteyttä elävään Jumalaan, Luojaansa ja Lunastajaansa. Mitä sanoja juutalainen traditio käyttää, ja miten teologia on ymmärtänyt näitä vivahteita Paavalin kirjeiden kautta? Nämä kysymykset nousevat mieleeni erityisesti nyt, kun Pride -liike nostaa esille ihmiskäsitystä, jossa ihminen on jotain kehostaan täysin erillistä. Tämä pohjaa kyllä jossain määrin samaan ihmiskuvaan mitä edustaa myös sielunvaellusoppi ja toisaalta hellenismissä esiintynyt dualismi, dikotomia.

Olen siis pääsemässä taas vauhtiin ja kiinnostavien kysymysten äärelle. Nyt menen kuitenkin puutarhatöihin. Lisään vielä, että edellä kertomistani syistä otin mökille mukaan myös Lutherin 1. Korintolaiskirjeen 15 luvun selituksen. Se on Wainion suomenkieliseen asuun saattama teos ja tietysti fraktuuraa yli sadan vuoden takaa.

 

28.6.2019 Lisäsin kommentointimahdollisuuden artikkeliin Meidän edestämme. Siirryn väliaikaisesti muihin kirjoihin, mutta aihepiiri ei poikkea kovin kauaksi tämän kirjan sanomasta.

26.6. Lohjan seurakunta oli facebookissa sateenkaarivärein kuten moni muukin taho. Tekstinä ja emojina oli ”on ylpeä”. En edes yhdistänyt tätä mihinkään erityisesti, koin vain surua. Eilen mielessäni kuin pysyi taustalla että, Jeesus on hiljainen ja nöyrä sydämeltään. Vasta tänään aamulla valitessani raamatunjakeet (39.) ymmärsin tämän asiayhteyden. Ylpeys ja ylvästely tai peräti kiima on sananakin Priden taustalla. Ja tähän sanaleikkiin meni mukaan Lohjan seurakunta, joka iloitsee kirkon ylpeästä Pride -liikkeen tukemisesta.

Jatkan tänään Sormusen kirjasta luvusta ”Kärsiikö Kristus yhä?” Näen kysymyksen kahdesta näkökulmasta. Kärsiikö Kristus, kunnes kaikki on alistettu hänen jalkainsa alle, pahan voimat hävitetty? Kirjassa toki on paino siinä, että Kristus yhä kärsii meissä. Hänen ominaisuutensa ovat samat kuin Isän ja Pyhän Hengen. Minun on tavallaan välttämätönsä edetä näin vähittäin. Luin välissä myös Tiililän kirjasen, ja jonkun muunkin liittyen viimeisiin tapahtumiin.

 

25.6.2019

Elämä on ollut hyvin arkista mökkeilyä. Olen lukenut vanhoja hengellisiä kirjoja. Nyt jatkoin hiukan artikkeliani liittyen kirjaan ”Meidän edestämme”. Vielä jatkan.  Tarkoitukseni on hypätä lukuun ”Kärsiikö Kristus yhä?” Luen tosiaan useampaa kirjaa vähän samanaikaisesti. Ja Raamattua ohessa.

Minulla on taustalla aihepiiri, joka nousi tärkeäksi, kun hirvittävän kauan sitten luin ensimmäisen kerran kirjan ”Conformitas Christi ajatus Lutherin teologiassa”. Tässä kaikessa on tärkeää se, että Herramme on tuntevana ja kärsivänä kanssamme kaikessa, vaikka hän on kirkkaudessa Isän oikealla puolella. Mutta tämä tavallaan johtoajatus liittyy nyt niin moneen asiaan, etten oikein itsekään sitä hahmota. Nautin kesästä, mutta lueskelen ja kirjoittelen välillä.

 

17.6.2019 tämä löytyi tallettamistani kirjoista pdf -muodossa. Teen Herralle ja rakastan Häntä, joka on minulle minun askareeni antanut.

Sydämestänne, niinkuin Herralle

 

16.6.2019

On aamu. Laitoin taas muutaman jakeen esille. Nousi mieleeni, ja hain hakusanalla muistaen suunnilleen Jesajan ja Jeremian kohdat. Rukoilin. Huomasin, että useampi henkilö oli pyytänyt esirukousta, ja olin kyllä rukoillut pikaisesti. Nyt tuntui hyvältä pitää esirukoushetki noiden tänä aamuna laittamieni jakeiden kera. Oma suku tuli rukouksiini kuten aina yleensäkin.

Mikäli aikataulu pitää, niin alkavalla viikolla tulee puun kaatoa/metsän harvennusta. Se tehdään maisemaa ja luontoarvoja kunnioittaen. Olen lähes liikaakin kulkenut maastossa miettien miten on parasta toteuttaa tämä hanke.  Kokonaan meidän alue saaresta on 3,9 hehtaaria, ja se on suurelta osaltaan metsää. Saamme myös enemmän ilta- ja aamuaurinkoa näkyviin. Eli sopimus on siten, että minä olen pomo ja omistaja. Kuitenkin toki metsäalan asiantuntija on tämä työn suorittaja.

Niinpä aamun rukouksiini jätin myös tämän tässä saaressa tehtävän metsätyön ja luonnon kokonaisuuden. Samoin meillä on mökin kaksoisikkunat puusepällä uusien pokien laittoa varten. Ja muutakin pientä huoltoa on. Nämäkin asiat jätin rukouksin.

Sitten siirryin jo kristillisiin järjestöihin ja poliittisiin päättäjiin ja henkilövalintoihin. Mietin myös sitä miten monesta yhteydestä olen lähtenyt tai jopa käsketty pois. Tämä koskee kristillisiä seurakuntia ja järjestöjä. Aina on kuitenkin jäänyt jokin yhteys jäljelle, mutta on myös jäänyt arkuus.

Olen ollut hyvin sitoutuneena aina siihen yhteyteen, missä olen ollut mukana. Olen myös halunnut kovasti jakaa jotain tekemääni, ihan vilpittömällä sydämellä. Minun nimeäni ehkä kartetaan, tai jopa vihataan? En tiedä tarkalleen. Myös joudun pohtimaan ihan sellaistakin, etteivät ihmiset halua jakaa kirjojani, korttejani, kirjanmerkkejäni ym. Juuri nyt on ollut isohko lasku saamatta yli kuukauden ajan. Ei ole kyse unohduksesta tässä tapauksessa. Ei katsota enää tekemieni tuotteiden sisältöä, vaan ollaan siinä käsityksessä mitä nyt on levitetty perussuomalaisiin liittyen kirkolliskokousedustajien ja arkkipiispan sanoin. On odottava tilanne.

Mikä on pelkona? Sekö, että vedän ihmisiä ”väärän ikeen alle”, ”Sauronin voimien yhteyteen”, ”antikristilliseen henkeen”, ”pimeyden ytimeen”, vai mikä? Vai vainko se, että joku saattaa tukea perussuomalaisia ja joutua näin hengellisesti harhaan?

Teen ja tilaan entiseen malliin kirjoja ja kortteja. Uskon, että maallisilla markkinoilla menee muun ohessa myös kristillisiä tuotteita. Ja lahjoitan mielelläni tuntemilleni poliitikoille, ystävilleni, kaikkea valmistamaani. Minusta tuntuu hyvältä, kun useammalla kansanedustajalla on minun tekemäni hengellinen kirja. Ja moni tietää myös, että rukoilen heidän puolestaan. En myöskään käytä itse sopimatonta kieltä koskaan sosiaalisessa mediassa, vaikka joskus kieltämättä aloittamassani keskustelussa sellaistakin näkee. Kyllä ihmiset käyttävät huonoja sanavalintoja ja nimittelyjäkin. Pyrin suhtautumaan tähän omasta kristillisestä vakaumuksestani käsin.

 

 

8.6.2019

Tuntuu yksinkertaisesti käsittämättömän hyvältä. Saan olla hereillä sängyssäni muiden nukkuessa ja lintujen laulaessa. Luin puhelimeltani raamatunjakeita ja rukoilin. Kiitollinen mieli ja kunnia Jumalalle.

Meriveden lämpö oli eilen 18 astetta. Täällä maalla on joka päivä myös töitä, jotka eivät töiltä tunnu, ja on mukava viilentää oloaan meressä. Nukkumislämpötila on ollut sopiva meidän alakerran päädyssämme. Ei kuitenkaan tarvinnut kaminalla lämmittää.

 

6.6.2019

Nyt kirjoitan poikkeuksellisesti yöllä. En ole hyvä nukkuja, mutta nyt ei ole mitään poikkeuksellista ongelmaa. Luen vähän useampaa kirjaa, nyt pääasiassa Osmo Tiililän kirjaa Viimeiset tapahtumat. En tiedä vielä kirjoitanko tästä mitään. Luen pieniä pätkiä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.  Minulla on parikymmentä pientä kirjasta hyllyiltäni otettuna esille. Osa on mökillä, osa kotona Lohjalla.

 

21.5.2019

Minun oli vielä kirjoitettava tuo artikkeli liittyen Abrahamin lapset -kirjaan ja ideologiaan sekä Rinkebyn kouluun. Oli aika työläs aihe. Nyt jatkan Eino Sormusen kirjan parissa, ja toki muidenkin. Kaikki tämä liittyy johonkin sisälläni olevaan murheeseen. Olen siis iloinen ja elämä on tasapainossa, mutta minun on kuin kerittävä lankakerää ydintä kohti. Tiedän, että tämä sisäinen, hengellinen suru saa vielä sanat.

 

16.5.2019

Elämässä on hyvä rytmi jälleen. Tämä tarkoittaa minulla ulkotöiden, hiljentymisen ja ihmettelyn tasapainoa. Tähän liittyy myös erilaiset sosiaaliset kontaktit, vaikka niiden osuus onkin aika niukka. Mieli on rauhallinen ja hyvä. Luonto on kaunis.

 

8.5. ja 9.5. 2019

Arkkipiispan kirkolliskokouksen avauspuhe oli täysin poliittinen, ja se oli EU -kriittisyyttä vastaan. Itse olen eri linjoilla. Näen vaaran sananvapauden kaventumisessa sekä Euroopan humanismissa, joka sallii islamin valtaavan maanosamme. Samoin tämä lainsäädännön keskittyminen EU:hun vie kohti liittovaltiota. Lisäksi ilmasto-opit ovat yksi nykyaikainen uskonnollinen harha, jonka varjolla saadaan aikaan väärää huolta ja väärää yhteenkuuluvaisuutta.

Kaikki tämä johtaa vähitellen siihen, että ihmiskunta ja maapallo ”tahdotaan pelastaa” , ja unohdetaan kaikkein tärkein -ihmisen iankaikkisuus ja vastuu Jumalan edessä. Antikristillinen henki tosin tulee vakuuttamaan ehkäpä juuri humanistisen ja politisoituneen kirkon tunnollisimmaksi  yhteistyökumppanikseen YK:n ohessa. Kun kirkko tekee yhteistyötä muiden kirkkojen ja uskontojen kanssa siten kuin näin tapahtuvan jo kirjan Abrahamin lapset kohdalla, niin tuhon tie on edessä.   Abrahamin lapset, kirja-arvostelu

Tässä on nyt mallikoulu, jossa toteutettiin tuon arvostelemani kirjan henkeä. Tässä hengessä arkkipiispamme Paarma sekä Mäkinen toimivat harhaan joutuneina, ja tämä henki vaikuttaa omasta mielestäni nyt EU:n sisällä. https://www.kansalainen.fi/rinkebyn-ylaasteen-oppilaista-vain-19-sai-hyvaksytyn-todistuksen/  Tämä on ehkä vertauskuva tulevasta EU:sta? 

EU -armeijasta puhutaan jo. Sitä käytettäisiin myös sisäisen turvallisuuden varmistamiseen, mielenilmausten estämiseen jne. Suomessakin poliisi pitää vihapuhetta lähes suurimpana turvallisuusuhkana. Yhä useampi tavallinen eläkeläinen saa kutsun poliisin luokse tutkittavaksi, voidaanko nostaa syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Kukaan ei heitä polttopulloja, vaan ”heittää” sosiaaliseen mediaan EU:n normien vastaisia sanoja. Rinkebynkään polttopullojen heittäjät eivät olleet kansallismielisiä ruotsalaisia, eivät EU -kriittisiä myöskään.

Evankeliumi ja Kristuksen sovitustyö puuttuivat täysin arkkipiispa Luoman puheesta, jolla hän avasi kirkolliskokouksen toukokuun alussa 2019. Hän puhuu samassa hengessä kuin edeltäjänsä. EU:n avoimuus on näennäistä. Dialogi islamin rinnalla, kun se jää vaille arviointia, johtaa tuohon mitä katsomme kuvassamme Rinkebyn koulusta. Pelkkä yhteiselo vie väkivaltaan ja islamisoitumiseen. Hengellinen arvio on välttämättömyys, se on rakkautta ja toisen osapuolen kunnioittamista. Rajavalvonta on tarpeen, koska ihminen on paha. Kodeissamme saa olla lukot, mutta toivottavasti emme joudu rakentamaan muureja asuinalueidemme ympärille. https://www.arkkipiispa.fi/puheet/koti-uskonto-ja-isanmaa/

Olen ollut Helsingin Luther-kirkossa, koska Sley on hengellinen kotini fammuni kautta. Nyt jätän tämän itselleni rakkaan yhteyden. Teen tämän, jotta voin keskittyä hengelliseen kirjoittamiseen. Minulla ei nyt ole siis hengellistä kotia. Taas on sama tilanne kuin vuonna 2012 ja edellisen kerran 2004. Toisen kerran lähdin itse, ja toisen kerran minut heitettiin ulos.

Tiedän, että yksi jännitteeseen johtanut syy on siinä, että olemme mieheni kanssa perussuomalaisissa. Kun kysymme tässä maailmanajassa sitä miten antikristillinen henki ilmenee, emme kristittyinä saa osoittaa jotakuta yhtä poliitikkoa tai yhtä puoluetta kuten nyt eräät kirkolliskokousedustajat tekevät. On pystyttävä huomattavasti syvempään arvioon. On pystyttävä hengelliseen arvioon. Olen usean poliitikon esirukoilija, enkä salaa kristillistä vakaumustani. Toimisin täysin vastoin omia periaatteitani, jos nyt sanoutuisin irti yhtäkkiä perussuomalaisista, joihin myös mieheni kuuluu.

Kirkolliset piirit tahtovat vetää kristityt sen EU -politiikan taakse, mitä edustavat kaikki muut puolueet sekä ymmärtääkseni myös KD. Minusta tämän kaltainen arkkipiispankin politiikkaan sekaantuminen on pahasta. Kirkolliskokousedustajat edustavat myös puoluepoliittista kirjoamme. Arkkipiispan ei silti, eikä senkään vuoksi, tulisi evästää EU -vaaleihin, vaan huolehtia siitä miten kristityt valvovat ajassamme, ja miten pysymme uskollisina evankeliumille.

Samoin on erittäin ikävä, kun eräät Luther-kirkon edustajat ja eräät Sley:n piiriin liittämäni henkilöt (osa myös kirkolliskokousedustajia kuten kirjoittajakin) levittävät tätä kirjoitusta https://www.kotimaa24.fi/blogit/kristityt-mustapaitojen-jalanjaljissa/?fbclid=IwAR2G1IPMUZ9clc8AdgYMIr6I2WAZ1EUcByYY8NHlWHaix5TOU9_sE-M1iJw  Ehkä juuri arkkipiispan puheenvuoro rohkaisi tämän kirjoituksen levittämiseen facebookissa, missä se hämmentää kristittyjä. Sen lisäksi tuossa on väärää todistusta Halla-ahon nimi mainiten.

Halla-aho on palannut vanhoihin kirjoituksiinsa sopivissa tilanteissa, mutta analyyttisenä ihmisenä hän ei voi kuitata hyvin erilaisia asioita könttänä lyhyellä anteeksipyynnöllä. Hän ei voi käsitellä myöskään erillisiä omista kirjoituksista poimittuja pätkiä, kun aika on varattu EU -ehdokkaiden ja EU -ohjelman esittelyyn suorassa lähetyksessä. Heti eduskuntavaalien jälkeen nostettiin lehtien otsikoihin pätkiä 13 vuotta vanhoista kirjoituksista. Näistä toimittaja olisi tahtonut kysyä Halla-aholta, ja tämän kieltäytyessä näytti siltä kuin toimittaja ryhtyisi toistelemaan joka tapauksessa näitä tekstin pätkiä. Tuossa yhteydessä otettiin mikki pois toimittajalta.

Sanon tässä vielä, että kenenkään ei tarvitse toimia minun perässäni. Minun on aina ollut välttämätöntä irrottautua joistain hengellisistä yhteyksistäni pystyäkseni kirjoittamaan. Osa yhteyksistä on palannut myöhemmin takaisin.  Hengellinen koti on tärkeä asia. Ehtoollisyhteys on tärkeää, samoin sanan äärellä olo. Älkää siis jättäkö omia seurakuntayhteyksiänne. Minä jätän nyt väliaikaisesti, koska en tule saamaan tukea vaan vastustusta.

Kyse on siitä, että ellei tahdota arvioida ja eritellä hengellisessä mielessä oppeja ja uskonnon juuria, niin häivytetään se mikä kristillisessä uskossa on ikuista ja aitoa. Tämä hengellinen asioiden erittely ei johda epäystävälliseen käytökseen toista kohtaan, se ei myöskään poista toisen kunnioittamista, eikä se ole sisäänpäin kääntymistä, ei eristäytymistä.

Ceta Lehtniemi

 

5.5.2019

Mökillä olen, mutta täällä hiljaisuudessa mietin syviä asioita. Oikeastaan luen  Wislöffin 55 vuotta sitten kirjoittamaa kirjaa Anti-Kristus. Toki olen kuullut ja lukenut, että Hitleriä on pidetty kuin ennakkokuvana. Kyse on varmaan myös siitä, että meitä ihmisiä askarruttaa se kuinka joku persoona voi saada lumovoimiensa alle suuren joukon ihmisiä. Tämä kirja on ensimmäinen lukulistallani. Varasin pienen pinon kirjasia.

Nyt aion ihan vain lukea, mutta minulla on melko rajattu aihe mielessäni. Se liittyy kyllä enemmänkin Conformitas Christi -ajatukseen. Tämä voisi olla Kristukseen kiinnittyneenä. Kyse on siitä, että tämä elämä antaa suojan, ettei ihminen lähde massan mukana mihin vain. Se on myös osa valvomisen ja levon ajatusta.

Puutarhatyöt vähän odottavat, koska saaressa on melko kylmä.

 

3.5.2019

Mökkikausi on päässyt hyvään alkuun. Ilmat ovat olleet kylmät nyt toukokuun alussa. Pienet vihannesten alut voivat ihan hyvin lavassa. Kun maa lämpenee, niin pääsen kylvämään yhtä ja toista. Nyt olen Lohjalla käymässä. Saan ilokseni postittaa ystävälle hengellisiä kirjojani ja korttejani.  Myyn niitä suunnilleen kustannushintaan. Rukoillen laitan matkaan. Tämä on kaikenkaikkiaan kuin ”pienen pojan eväät” evankeliumissa. Näin olen kokenut myös silloin, kun vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä sitten kirjoitin paljon kirjeitä ihmisille.

Olen saanut hyvää palautetta kirjastani Syksyäni en anna pois. Se ei ole hengellinen kirja, mutta siinä on vaistottavissa se, ettei se ole syntynyt ilman rukoushiljaisuutta. Uskova ystäväni sanoi suunnilleen näin. Eräs kansanedustaja -tuttavani piti myös kirjastani.

Kyllä minulla kuluu hurjasti aikaa kirjojen ja korttien parissa. Joskus lähes väsyn, ja välillä unohdan syödäkin.

 

16.4.2019 Hiljaisella viikolla

Jätin kuvan isoon kokoon. Joku vuosi sitten näin unen, jossa kuljin mitä erilaisimmissa pimeissä, autioissa, surullisissa ja pölyisissä paikoissa. Kun otin kuvan, siihen tuli aina risti. Uneni muistutti siitä miten Kristuksen risti ja Kristus itse ovat läsnä kaikkinaisen tuhon ja epätoivon sekä surun keskellä. Se, että minä unessani kuvasin ja katsoin kamerani nestekidenäyttöä ihmitellen aina esiin tulevaa ristiä, kertoo minulle siitä mitä sanomaa juuri minunkin tulisi välittää eteenpäin.

13.4.2019 Luin ylävalikoista HARHAYMPYRÄN siihen liittyvine artikkeleineen. Sitten luin V Conformitas Christi -jatkoa  Taisi ollakin ihan hyvää lukemista. Olen vähän miettinyt, että voisin kirjoittaa tuon Conformitas -asian pdf-muotoon. Hiukan hioisin noita viittä kirjoitusta. Ja otsake sitten täytyisi keksiä. Tuostahan ei tule Luther-tutkijan kirjasta, vaan sitä mitä minä olen saanut omista lähtökohdistani tuosta varsin teologisesta kirjasta irti. Kaipa minä sain nyt uuden projektin. Tässä menikin jo muutama päivä ilman mitään projektia.

12.4.2019 Tein muutama päivä sitten e-kirjaksi parin vuoden takaisen Ifolor-kirjani Virvoita sanallasi  virvoita sanallasi cetalena   Olen myös käynyt Helsingissä luovuttamassa vapaakappaleet kirjastani Syksyäni en anna pois Kansalliskirjastoon. Helsingissä olen tavannut myös ystäviä sekä sovitusti että sattumalta. Ja oli Turussa käynti, vierailun odotusta, siivoustakin ja jopa siemenien laittoa ruukkuihin. Tämä on nyt vaihetta, kun mikään varsinainen projekti ei ole kesken.

3.4.2019

Tein eilen virallisen e-kirjan Armon hetki -kirjasestani pdf-muotoon. Tähän pyysin isbn-tunnuksen. Tiedosto on melko iso ja avautuu hitaasti. Tämä on esimerkiksi älypuhelimella hyvin katsottavissa ja kulkee mukana. Itselleni isbn-tunnus tarjoaa tekijänoikeussuojaa.

Armon hetkiä.cetalena

25.3.2019 Olen varhain aamulla tabletillani. Olin sanan äärellä ja rukoilin. Tämä on hyvin sopinut tähän talveen. En ole nyt pystynyt lukemaan edes hengellisiä kirjoja, enkä niitä referoimaan. Omien tekstieni ja kuvieni parissa olen ollut kuten olette huomanneet. Käyn kuntosalissa säännöllisesti. Vähän matkustelenkin. Helsingissä käyn Luther-kirkossa kun voin. Kyllä minä ihmisten parissa muutenkin olen, ja lisäksi sosiaalisessa mediassa. Nämä aamun hetket ovat kyllä vaikuttaneet koko päivään, ihmisten kohtaamisiinkin niin toreilla, kokouksissa kuin kuntosalissakin. Ehkä nämä aamut vaikuttavat myös facebook -kirjoitteluuni? Vaikea sanoa. Menen kuitenkin kohta tekemään kirjanmerkkejä.

 

Maaliskuun puoliväliin mennessä on tapahtunut sellaista, että ryhdyin kustantajaksi. Tein isokokoisen ja paksun ”Syksyäni en anna pois” 6kpl. Samoin tein pienen sähköisen kirjan aiheesta ja vieiä pienen perinteisen kirjan, jota en ole vielä saanut valmiina. Nämä viimeksi mainitut ovat noin kolmannes alkuperäisestä kirjasta painottaen enemmän tekstin osuutta. Tein myös uudet kotisivut kirjoilleni  http://cetalena.nettisivu.org/  Olen ollut kiitollisella mielellä. Yskä on lähes pois. Se kesti kaksi viikkoa.


Nyt on maaliskuu alullaan. Olen ollut nyt useita päiviä flunssassa. Juuri näinä päivinä en tee mitään muuta kuin välttämättömimmän ja lepään. Sen verran tein kuitenkin, että lähetin sähköpostin isbn -keskukseen kansalliskirjastoon. Kun vein joutsenkirjani Lohjan pääkirjastoon, niin siellä olisivat olleet hyvillään isbn-merkinnästä. Kansalliskirjasto toivoo myös yhtä teosta itselleen, kun hakee isbn-merkintää. Eli tämä on myös kustannuskysymys. Toisaalta kirjaa tehdessäni minulle tuli sellainen olo, että elän kuin stipendillä. Tahdon tuoda omia arvojani ja osaamistani muiden hyödyksi. Nyt on rohkean tekemisen ja jakamisen aika. Ja ikäihmisten elämä on minua lähellä.

”Syksyäni en anna pois” -kirjasta voisin tehdä myös muutaman kuvan ja lyhyen tekstin sarjan paikalliseen lehteen tai johonkin ikäihmisten piiriin tai tapahtumaan. Samoin aion jättää yhden kappaleen tilauksen elokuulle, jolloin voin osallistua Ifolor -kirja 2019 kilpailuun. Tuossa voi tietysti käydä kuten joutsenenpoikasesta kertovalle kirjalle, eli ei välttämättä pääse edes kymmenen finalistin joukkoon. Pieni julkisuus auttaisi kyllä. Länsi-Uusimaa voisi olla tällöin kiinnostuneempi  yhteistyöstä. Toisaalta lehti voi olla hyvinkin kiinnostunut laadukkaasta kuvasarjasta, ja kirjapainot eivät niinkään ota kustannussyistä tällaisia teoksia vastaan.

Kovasti tämä nyt pyörii tuon kirjan ympärillä. Valmistan kuitenkin Helsingin Luther-kirkkoon kirjanmerkkejä. Samoin oli vähän puhetta, että voisin myydä tuotteitani kirkolla kevään myyjäistapahtumassa. Olen keräillyt satsia kasaan. Mietin myös kevään Armo riittää -lehden kansikuvaa. Näen myös sukua ja ystäviä. Kirjoitan myös kortteja ja kirjeitä. Fuerteventuran postit eivät ilmeisesti löytäneet perille.

Lisäsin kommentointikentän.


Helmikuussa 2019. Olimme kolme viikkoa etelässä. Nyt olen kotona innostunut käymään läpi vanhoja tavaroita, eli siivoan nurkkia. Olen tilannut myös pienen nojatuolin makuuhuoneeseeni.  Saan itselleni hiljentymisnurkkauksen. Tila löytyi siirtämällä sänkyä ja luopumalla oikeastaan tarpeettomiksi käyneistä yöpöydistä, jotka olivat lähinnä tiellä. Samoin siivosin vanhojen hengellisten kirjojen kaapin tai vitriinin. Kun se vielä kääntyi 90 astetta, niin sen vetolaatikko palvelee ikään kuin yöpöytänäkin. Oikeastaan sinne on turvallistakin laskea silmälasit, joita usein tarvitsen lukiessani vielä illalla jotain.

Aion vielä palata myös tuohon kirjaani ”Syksyäni en anna pois”. Teen ihan pientä viimeistelyä vielä. Tietokoneella ja irtomuisteilla olevien kuvieni läpikäymistä en nyt aio jatkaa sen enempää. Matka jotenkin katkaisi tämän vaiheen. Minulle tuli nyt tärkeäksi hiljentyminen ja rukous sanan äärellä. Ei niin, että tämä veisi paljon aikaa, siitä ei ole kysymys. Minulla on vain nyt halu siistiä ja järjestää tämä kotini kuntoon, ja jotenkin saada itselleni hyvä päivärytmi hiljentymisineen, liikkumisineen, kotitöineen ja syömisineen. Siihen ei mahdu sitä, että menisin kuin ”töihin” tietokoneelleni muutamaksi tunniksi päivässä. Siihen ei mahdu edes vanhojen kirjojen lukemisia tai arviointeja.


Tammikuussa 2019. Olen viimeiset viikot ollut tietokoneella, tosin vain joitain tunteja päivässä. Lisäksi olen käynyt kuntosalilla sekä nähnyt tuttuja ja ystäviä. Sain juuri Ifolorista 84 sivuisen kirjan ”Syksyäni en anna pois”. Koko on 28cm x 28cm.

Mielessäni oli se, että kävisin kirjaa tehdessäni läpi kuviani, mutta en tuossa onnistunut. Tein siis ensin kirjan, ja nyt käyn läpi kuviani. Tähän kuluu kamalasti aikaa.

Tuohon kohtaan ”Ajankohtaisia ajatuksiani” en pysty enää lisäämään. Kyse lienee vain siitä, että olen vuosien saatossa kirjoittanut pötköön useilla eri laitteilla. Liittynee varmuuskopiointiin. En jaksa paneutua asiaan, vaan laitan jonkin muun kohdan missä kerron kuulumisiani. Eli kirjoitan kirjeitä.

Kyllä kaikki on ihan hyvin. Pikkuvaivoja on ollut lähinnä vanhan ja uudemman kaatumisen vuoksi. Nyt menen kuitenkin kuntosalille katsomaan mitä uskallan tehdä. Tämä viimeinen kaatuminen oli ihan liukastuminen kuntosalista tullessani. Rakennuksen vierusta oli jätetty hiekottamatta; oikopolku oli muodostunut ilmeisesti epäviralliseen kohtaan.

Nyt jatkan hetken. Kirjani kertoo siitä, että tahdon elää tämän ikääntymiseni, ja ylipäätään viimeisen elämänvaiheeni, minulle annettuna lahja-aikana. Se ei tarkoita itsekkyyttä sen enempää tai vähempää kuin muissa ikävaiheissa. Väsymystä se voi tarkoittaa, myös keskittymiskyvyn heikkenemistä.  Ja todellakin keskittymiseni oli kovalla koetuksella kirjaa tehdessäni. Nyt minulla on yksi kirja itselläni, ja tässä on siitä yksi aukeama leikekuvana kirjan sähköisestä muodosta.

Ceta

9 thoughts on “2020.2019 Missä olen

  1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Liisa, kiitos! Jotain tuon kaltaista se on. Harmittaminenkin väsyttää. Seniorikuntosali toimii nyt ajanvarauksella. Sielläkin tuli keskusradiosta siitä, että lihansyöntiä tulee rajoittaa, jotta viljelty pinta-ala vähenisi. Perustelut olivat hyvin yksipuoliset ja yksinkertaistetut. Olen ajatellut rajoittaa uutisten kuuntelua ja myös sosiaalisessa mediassa oloa. Ymmärrän heitä, jotka pitävät nappikuulokkeet korvilla. Mutta asiaa kirjoitit. Tämä oli täydennystä vaan.

  2. liisa

    Mukava kuulla, että laitoit kirjojasi eteenpäin.

    Olet väsynyt, ja välillä on osaamaton olo. Tuttua. Olen pyrkinyt ajattelemaan ja uskomaan, että silloin ei tarvitse jaksaa enempää kun jaksaa. Saame elää, ja tehdä pieniä tehtäviämme levosta käsin. Jeesus antaa levon työtätekeville ja raskautetuille. Monet asiat saattavat raskauttaa. On hyvä levätä vaan. Ja Herra on luvannut myös voimattomalle voimaa. Kun olemme levänneet Paimenta lähellä, taas jaksamme sen, mitä tarvitsee. Hän kulkee edellä.

    Me joskus vaaditaan itseltämme jotain, mitä ei tarvitsisi vaatia, ja myös etsimme itsestämme jotain osaamista, mitä sitäkään ei tarvitsisi vaatia itseltään. Isä ei vaadi. Hän on antanut meille kaiken osaamisenkin, se on lahjaa. Siihen voi luottaa, että Hän siunaa uskollisuutemme.

    Osaaminen menee jossain toisella tasolla. Siinä vertaamme itseämme johonkin. Ehkä johonkin täydellisyyteen? Ehkä olemme liian kriittisiä omien tekemistemme suhteen? Ehkä etsimme merkitystä niille, – toivomme myös palautetta, jota ei aina tule.

    Kuitenkin – olen kokenut, että tekeminen sinänsä on merkityksellistä. Jumala armossaan tietää, että Hänelle oikeastaan kaiken teemme, sitähän juuri haluamme, elää Hänelle kunniaksi ja iloksi.

    Tämän ohella joku ihminen saa rohkaisua siunausta, uusia ajatuksia, varmasti sinun kirjoistasikin. Sinä saatat laittaa sanoiksi jonkun ihmisen tunteet – ja hän huokaisee, että juuri noin se on. Olen sitä kokenut mm. runoistasi.

    Jos tulee mieleesi levittää kirjojasi, voit uskaltaa uskoa, että se ajatus on Jumalalta. Meillä on myös vihollinen, joka pyrkii masentamaan, viemään rauhan, ja uskalluksen, ja myös tekemisen ilon. Ja silloin väsymme helpommin.

    Mutta se on voitettu vihollinen, kokonaan voitettu. Turvaudutaan joka tilanteessa, väsymyksessäkin, että Herra auttaa, vahvistaa ja tukee. Jes.41:10

    Koettu on – myös täällä – jotain tällaista.

  3. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos! Tuntuu hyvältä saada kommentteja. Kirja tavallaan etenee ja tavallaan ei tapahdu juuri mitään. Saatan testata jotain värikuvaa mustavalkoisena tai hiukan eri rajauksella. Joku kuvaton sivu ikäänkuin kaipaisi jotain lisää. Etsin ehkä tavallistakin enemmän kuvan ja sanan sopusointua. Ceta

  4. liisa

    Laitan nyt pari sanaa tänne. Luin ja katsoin uuden kirjasi sivuja. Pidän siitä todella paljon. En osaa mitään muuta sanaa käyttää kuin – kaunista! On tärkeää, että olet sitä tehnyt, ja ehkä nyt saanutkin jo valmiiksi. Todella puhuttelevaa. Kiitos minun puolestani, tai ehkä minunkin puolestani – jospa joku muukin on jo kommentoinut, vaikka ei täällä sivulla?

    Luen runot uudelleen varmasti pian.

  5. liisa

    Seurakuntayhteys on tärkeä. Tosin se saattaa korvautua, varsinkin nyt epidemia-aikana, uskovien etäyhteydellä. Ja niinkin on, että yksinäisyydessä tässä mielessä, on tarkoituksena. Olemme aina lähellä Herraa, ja meillä on aina Hänen Sanansa. Katse kiinnittyy Häneen, ajatus suuntautuu Hänen sanoihinsa, lupauksiinsa, oikeastaan Häneen itseensä.

    Kirjoittamisesta. Jospa ajattelit niin, että tärkeää on itse kirjoittamainen. Se, kiinnostaako se jotakuta, emme saa välttämättä koskaan tietää. Olet saattanut sanoa jollekin jotain ratkaisevan tärkeää hänen elämäänsä ja uskonelämäänsä varten. Tai olet ehkä vastannut tietämättäsi jonkun ihmisen kysymyksiin. Ehkä saat siitä joskus palautetta, paljon myöhemmin.

    Tehdään kaikki sydämestämme, niin kuin Herralle, kuten Paavali kehottaa. Herra siunaa sen, Hän tietää enemmän kuin me, millä on todellista merkitystä. Pysytään vain Hänen johdatuksessaan, ja rukouksessa. Olemme Hänen palvelijoitaan.

  6. liisa

    Vasta nyt luin tekstisi täältä ”Missä olen”-sivulta. Luin myös ajatuksella nyt vasta Ihmiskäsityksestä 3. artikkelin.

    Ihan lyhyesti. Niska on kovin kipeä, enkä pysty olemaan pitkään koneella. Ensinnäkin haluan rukoilla puolestasi, että saisit voimia jatkaa tätä hyvin tärkeää aihetta. Hyvä, että jaksat kuitenkin, vaikka vähän kerrallaan.

    Toinen asia:. Kirjoitit: – ”Silti uskoa Jumalan herättämänä voi olla sielläkin missä emme sitä näe tai arvaa olevankaan.” Kyllä, näin on. Itseni lisäksi tiedän ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan jaksa tai voi tai pääse seurakunnan keskelle, ainakaan kovin usein, syystä tai toisesta, usein terveyssyistä. Silti he ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, ja omalla hiljaisella paikallaan ja tavallaan täyttävät omaa tehtäväänsä.

    Kärsimysten keskellä he kasvavat uskossa, ja luottamuksessa Jumalaan, joka on aina lähellä ahdistettuja ja kärsiviä. Jeesus antaa levon, lupauksensa mukaan. Tuntuu, että olemme sivussa, mutta emmehän me ole. Herra käyttää saviastiaansa tahtonsa mukaan. Tehtävät voivat näyttää pieniltä, mutta Jumalan maailmassa pieni onkin suurta.

    Pääasia, että olemme uskollisia vähässä ja aina. Työ on Herran. Me todella vain saviastioita. Mutta tärkeitä Hänelle!

  7. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Tämä viestisi tuntuu hyvältä, kiitos! Välillä nämä asiat vievät yksinäisyyteen.

  8. liisa

    Lueskelin vihdoin tämän sivun tekstejäsi. Sain hyvän kuvan, mitä olet tehnyt kevään aikana ja myös suunnitellut. Mukava nähdä, miten olet aktiivinen, ahkera ja ideoita täynnä 🙂

    Hyvä, että kirjoitit artikkelin Rinkekbyn koulusta ja siihen liittyvistä asioista, myös sananvapaudesta. Moni asia tuntuu hyvin huolestuttavalta. Toisaalta, siihen verrattuna,, on ihmeellistä, että Jumala sanoo yhä uudelleen, – älä pelkää, älä arkana pälyile, odota Herraa— autan sinua—tuen, vahvistan.

    Murehdimme monia ympärillämme olevia asioita, myös omaa heikkoutta, vajavuutta, sitä, että pitäisi tehdä jotain enemmän, että moni pelastuisi. Kuitenkin, Jumala tekee koko ajan työtä. Me olemme kylväjiä, myös toistemme tukijoita, rukoilijoita.

    Kaikki tuntuu kuitenkin niin pieneltä, mutta olen ajatellut viime aikoina, että ellei joku kylvä, onhan mahdotonta, että kasvua missään tapahtuisi. Jospa itäisi edes yksi siemen, jonka olemme kylväneet rukoillen. Jumala siunaa sen, ja se kasvaa ja tuottaa ajallaan myös hedelmää.

    16.4 kerroit unestasi ja kirjoitit: – ”Kun otin kuvan, siihen tuli aina risti. Uneni muistutti siitä miten Kristuksen risti ja Kristus itse ovat läsnä kaikkinaisen tuhon ja epätoivon sekä surun keskellä.”

    Tämä on se sanoma, joka on kylvettävä ihmisten sydämiin, tavalla ja toisella. Niin moni uskovakin on syrjässä ja vailla lohdutusta, ja myös hämmentynyt tämän ajan keskellä. Vaatimuksia tulee myös eri seurakuntien ja yhteisöjen opetuksen kautta. Vain risti pysyy, ja sen kautta Jumalan armo, vapaus ja lepo Jeesuksessa.

    Olemme silti taistelussa, mutta levosta käsin. Jeesus on jo voittaja. Mikään ei erota meitä Hänen rakkaudestaan. Kun pysymme Hänessä, Hän pelastaa meidät. Hän on uskollinen, varjelee ja johdattaa.

    Nyt on pakko lopettaa, niska on kovin kipeä, eikä ole hyvä rasittaa sitä pitkään tässä koneella. Mutta teki mieleni kirjoittaa jokunen sana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *