2019.Missä olen

Missä olen, mitä teen

21.5.2019

Minun oli vielä kirjoitettava tuo artikkeli liittyen Abrahamin lapset -kirjaan ja ideologiaan sekä Rinkebyn kouluun. Oli aika työläs aihe. Nyt jatkan Eino Sormusen kirjan parissa, ja toki muidenkin. Kaikki tämä liittyy johonkin sisälläni olevaan murheeseen. Olen siis iloinen ja elämä on tasapainossa, mutta minun on kuin kerittävä lankakerää ydintä kohti. Tiedän, että tämä sisäinen, hengellinen suru saa vielä sanat.

 

16.5.2019

Elämässä on hyvä rytmi jälleen. Tämä tarkoittaa minulla ulkotöiden, hiljentymisen ja ihmettelyn tasapainoa. Tähän liittyy myös erilaiset sosiaaliset kontaktit, vaikka niiden osuus onkin aika niukka. Mieli on rauhallinen ja hyvä. Luonto on kaunis.

 

8.5. ja 9.5. 2019

Arkkipiispan kirkolliskokouksen avauspuhe oli täysin poliittinen, ja se oli EU -kriittisyyttä vastaan. Itse olen eri linjoilla. Näen vaaran sananvapauden kaventumisessa sekä Euroopan humanismissa, joka sallii islamin valtaavan maanosamme. Samoin tämä lainsäädännön keskittyminen EU:hun vie kohti liittovaltiota. Lisäksi ilmasto-opit ovat yksi nykyaikainen uskonnollinen harha, jonka varjolla saadaan aikaan väärää huolta ja väärää yhteenkuuluvaisuutta.

Kaikki tämä johtaa vähitellen siihen, että ihmiskunta ja maapallo ”tahdotaan pelastaa” , ja unohdetaan kaikkein tärkein -ihmisen iankaikkisuus ja vastuu Jumalan edessä. Antikristillinen henki tosin tulee vakuuttamaan ehkäpä juuri humanistisen ja politisoituneen kirkon tunnollisimmaksi  yhteistyökumppanikseen YK:n ohessa. Kun kirkko tekee yhteistyötä muiden kirkkojen ja uskontojen kanssa siten kuin näin tapahtuvan jo kirjan Abrahamin lapset kohdalla, niin tuhon tie on edessä.   Abrahamin lapset, kirja-arvostelu

Tässä on nyt mallikoulu, jossa toteutettiin tuon arvostelemani kirjan henkeä. Tässä hengessä arkkipiispamme Paarma sekä Mäkinen toimivat harhaan joutuneina, ja tämä henki vaikuttaa omasta mielestäni nyt EU:n sisällä. https://www.kansalainen.fi/rinkebyn-ylaasteen-oppilaista-vain-19-sai-hyvaksytyn-todistuksen/  Tämä on ehkä vertauskuva tulevasta EU:sta? 

EU -armeijasta puhutaan jo. Sitä käytettäisiin myös sisäisen turvallisuuden varmistamiseen, mielenilmausten estämiseen jne. Suomessakin poliisi pitää vihapuhetta lähes suurimpana turvallisuusuhkana. Yhä useampi tavallinen eläkeläinen saa kutsun poliisin luokse tutkittavaksi, voidaanko nostaa syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Kukaan ei heitä polttopulloja, vaan ”heittää” sosiaaliseen mediaan EU:n normien vastaisia sanoja. Rinkebynkään polttopullojen heittäjät eivät olleet kansallismielisiä ruotsalaisia, eivät EU -kriittisiä myöskään.

Evankeliumi ja Kristuksen sovitustyö puuttuivat täysin arkkipiispa Luoman puheesta, jolla hän avasi kirkolliskokouksen toukokuun alussa 2019. Hän puhuu samassa hengessä kuin edeltäjänsä. EU:n avoimuus on näennäistä. Dialogi islamin rinnalla, kun se jää vaille arviointia, johtaa tuohon mitä katsomme kuvassamme Rinkebyn koulusta. Pelkkä yhteiselo vie väkivaltaan ja islamisoitumiseen. Hengellinen arvio on välttämättömyys, se on rakkautta ja toisen osapuolen kunnioittamista. Rajavalvonta on tarpeen, koska ihminen on paha. Kodeissamme saa olla lukot, mutta toivottavasti emme joudu rakentamaan muureja asuinalueidemme ympärille. https://www.arkkipiispa.fi/puheet/koti-uskonto-ja-isanmaa/

Olen ollut Helsingin Luther-kirkossa, koska Sley on hengellinen kotini fammuni kautta. Nyt jätän tämän itselleni rakkaan yhteyden. Teen tämän, jotta voin keskittyä hengelliseen kirjoittamiseen. Minulla ei nyt ole siis hengellistä kotia. Taas on sama tilanne kuin vuonna 2012 ja edellisen kerran 2004. Toisen kerran lähdin itse, ja toisen kerran minut heitettiin ulos.

Tiedän, että yksi jännitteeseen johtanut syy on siinä, että olemme mieheni kanssa perussuomalaisissa. Kun kysymme tässä maailmanajassa sitä miten antikristillinen henki ilmenee, emme kristittyinä saa osoittaa jotakuta yhtä poliitikkoa tai yhtä puoluetta kuten nyt eräät kirkolliskokousedustajat tekevät. On pystyttävä huomattavasti syvempään arvioon. On pystyttävä hengelliseen arvioon. Olen usean poliitikon esirukoilija, enkä salaa kristillistä vakaumustani. Toimisin täysin vastoin omia periaatteitani, jos nyt sanoutuisin irti yhtäkkiä perussuomalaisista, joihin myös mieheni kuuluu.

Kirkolliset piirit tahtovat vetää kristityt sen EU -politiikan taakse, mitä edustavat kaikki muut puolueet sekä ymmärtääkseni myös KD. Minusta tämän kaltainen arkkipiispankin politiikkaan sekaantuminen on pahasta. Kirkolliskokousedustajat edustavat myös puoluepoliittista kirjoamme. Arkkipiispan ei silti, eikä senkään vuoksi, tulisi evästää EU -vaaleihin, vaan huolehtia siitä miten kristityt valvovat ajassamme, ja miten pysymme uskollisina evankeliumille.

Samoin on erittäin ikävä, kun eräät Luther-kirkon ja Luther-säätiön edustajat (osa myös kirkolliskokousedustajia kuten kirjoittajakin) levittävät tätä kirjoitusta https://www.kotimaa24.fi/blogit/kristityt-mustapaitojen-jalanjaljissa/?fbclid=IwAR2G1IPMUZ9clc8AdgYMIr6I2WAZ1EUcByYY8NHlWHaix5TOU9_sE-M1iJw  Ehkä juuri arkkipiispan puheenvuoro rohkaisi tämän kirjoituksen levittämiseen facebookissa, missä se hämmentää kristittyjä. Sen lisäksi tuossa on väärää todistusta Halla-ahon nimi mainiten.

Halla-aho on palannut vanhoihin kirjoituksiinsa sopivissa tilanteissa, mutta analyyttisenä ihmisenä hän ei voi kuitata hyvin erilaisia asioita könttänä lyhyellä anteeksipyynnöllä. Hän ei voi käsitellä myöskään erillisiä omista kirjoituksista poimittuja pätkiä, kun aika on varattu EU -ehdokkaiden ja EU -ohjelman esittelyyn suorassa lähetyksessä. Heti eduskuntavaalien jälkeen nostettiin lehtien otsikoihin pätkiä 13 vuotta vanhoista kirjoituksista. Näistä toimittaja olisi tahtonut kysyä Halla-aholta, ja tämän kieltäytyessä näytti siltä kuin toimittaja ryhtyisi toistelemaan joka tapauksessa näitä tekstin pätkiä. Tuossa yhteydessä otettiin mikki pois toimittajalta.

Sanon tässä vielä, että kenenkään ei tarvitse toimia minun perässäni. Minun on aina ollut välttämätöntä irrottautua joistain hengellisistä yhteyksistäni pystyäkseni kirjoittamaan. Osa yhteyksistä on palannut myöhemmin takaisin.  Hengellinen koti on tärkeä asia. Ehtoollisyhteys on tärkeää, samoin sanan äärellä olo. Älkää siis jättäkö omia seurakuntayhteyksiänne. Minä jätän nyt väliaikaisesti, koska en tule saamaan tukea vaan vastustusta.

Kyse on siitä, että ellei tahdota arvioida ja eritellä hengellisessä mielessä oppeja ja uskonnon juuria, niin häivytetään se mikä kristillisessä uskossa on ikuista ja aitoa. Tämä hengellinen asioiden erittely ei johda epäystävälliseen käytökseen toista kohtaan, se ei myöskään poista toisen kunnioittamista, eikä se ole sisäänpäin kääntymistä, ei eristäytymistä.

Ceta Lehtniemi

 

5.5.2019

Mökillä olen, mutta täällä hiljaisuudessa mietin syviä asioita. Oikeastaan luen  Wislöffin 55 vuotta sitten kirjoittamaa kirjaa Anti-Kristus. Toki olen kuullut ja lukenut, että Hitleriä on pidetty kuin ennakkokuvana. Kyse on varmaan myös siitä, että meitä ihmisiä askarruttaa se kuinka joku persoona voi saada lumovoimiensa alle suuren joukon ihmisiä. Tämä kirja on ensimmäinen lukulistallani. Varasin pienen pinon kirjasia.

Nyt aion ihan vain lukea, mutta minulla on melko rajattu aihe mielessäni. Se liittyy kyllä enemmänkin Conformitas Christi -ajatukseen. Tämä voisi olla Kristukseen kiinnittyneenä. Kyse on siitä, että tämä elämä antaa suojan, ettei ihminen lähde massan mukana mihin vain. Se on myös osa valvomisen ja levon ajatusta.

Puutarhatyöt vähän odottavat, koska saaressa on melko kylmä.

 

3.5.2019

Mökkikausi on päässyt hyvään alkuun. Ilmat ovat olleet kylmät nyt toukokuun alussa. Pienet vihannesten alut voivat ihan hyvin lavassa. Kun maa lämpenee, niin pääsen kylvämään yhtä ja toista. Nyt olen Lohjalla käymässä. Saan ilokseni postittaa ystävälle hengellisiä kirjojani ja korttejani.  Myyn niitä suunnilleen kustannushintaan. Rukoillen laitan matkaan. Tämä on kaikenkaikkiaan kuin ”pienen pojan eväät” evankeliumissa. Näin olen kokenut myös silloin, kun vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä sitten kirjoitin paljon kirjeitä ihmisille.

Olen saanut hyvää palautetta kirjastani Syksyäni en anna pois. Se ei ole hengellinen kirja, mutta siinä on vaistottavissa se, ettei se ole syntynyt ilman rukoushiljaisuutta. Uskova ystäväni sanoi suunnilleen näin. Eräs kansanedustaja -tuttavani piti myös kirjastani.

Kyllä minulla kuluu hurjasti aikaa kirjojen ja korttien parissa. Joskus lähes väsyn, ja välillä unohdan syödäkin.

 

16.4.2019 Hiljaisella viikolla

Jätin kuvan isoon kokoon. Joku vuosi sitten näin unen, jossa kuljin mitä erilaisimmissa pimeissä, autioissa, surullisissa ja pölyisissä paikoissa. Kun otin kuvan, siihen tuli aina risti. Uneni muistutti siitä miten Kristuksen risti ja Kristus itse ovat läsnä kaikkinaisen tuhon ja epätoivon sekä surun keskellä. Se, että minä unessani kuvasin ja katsoin kamerani nestekidenäyttöä ihmitellen aina esiin tulevaa ristiä, kertoo minulle siitä mitä sanomaa juuri minunkin tulisi välittää eteenpäin.

13.4.2019 Luin ylävalikoista HARHAYMPYRÄN siihen liittyvine artikkeleineen. Sitten luin V Conformitas Christi -jatkoa  Taisi ollakin ihan hyvää lukemista. Olen vähän miettinyt, että voisin kirjoittaa tuon Conformitas -asian pdf-muotoon. Hiukan hioisin noita viittä kirjoitusta. Ja otsake sitten täytyisi keksiä. Tuostahan ei tule Luther-tutkijan kirjasta, vaan sitä mitä minä olen saanut omista lähtökohdistani tuosta varsin teologisesta kirjasta irti. Kaipa minä sain nyt uuden projektin. Tässä menikin jo muutama päivä ilman mitään projektia.

12.4.2019 Tein muutama päivä sitten e-kirjaksi parin vuoden takaisen Ifolor-kirjani Virvoita sanallasi  virvoita sanallasi cetalena   Olen myös käynyt Helsingissä luovuttamassa vapaakappaleet kirjastani Syksyäni en anna pois Kansalliskirjastoon. Helsingissä olen tavannut myös ystäviä sekä sovitusti että sattumalta. Ja oli Turussa käynti, vierailun odotusta, siivoustakin ja jopa siemenien laittoa ruukkuihin. Tämä on nyt vaihetta, kun mikään varsinainen projekti ei ole kesken.

3.4.2019

Tein eilen virallisen e-kirjan Armon hetki -kirjasestani pdf-muotoon. Tähän pyysin isbn-tunnuksen. Tiedosto on melko iso ja avautuu hitaasti. Tämä on esimerkiksi älypuhelimella hyvin katsottavissa ja kulkee mukana. Itselleni isbn-tunnus tarjoaa tekijänoikeussuojaa.

Armon hetkiä.cetalena

25.3.2019 Olen varhain aamulla tabletillani. Olin sanan äärellä ja rukoilin. Tämä on hyvin sopinut tähän talveen. En ole nyt pystynyt lukemaan edes hengellisiä kirjoja, enkä niitä referoimaan. Omien tekstieni ja kuvieni parissa olen ollut kuten olette huomanneet. Käyn kuntosalissa säännöllisesti. Vähän matkustelenkin. Helsingissä käyn Luther-kirkossa kun voin. Kyllä minä ihmisten parissa muutenkin olen, ja lisäksi sosiaalisessa mediassa. Nämä aamun hetket ovat kyllä vaikuttaneet koko päivään, ihmisten kohtaamisiinkin niin toreilla, kokouksissa kuin kuntosalissakin. Ehkä nämä aamut vaikuttavat myös facebook -kirjoitteluuni? Vaikea sanoa. Menen kuitenkin kohta tekemään kirjanmerkkejä.

 

Maaliskuun puoliväliin mennessä on tapahtunut sellaista, että ryhdyin kustantajaksi. Tein isokokoisen ja paksun ”Syksyäni en anna pois” 6kpl. Samoin tein pienen sähköisen kirjan aiheesta ja vieiä pienen perinteisen kirjan, jota en ole vielä saanut valmiina. Nämä viimeksi mainitut ovat noin kolmannes alkuperäisestä kirjasta painottaen enemmän tekstin osuutta. Tein myös uudet kotisivut kirjoilleni  http://cetalena.nettisivu.org/  Olen ollut kiitollisella mielellä. Yskä on lähes pois. Se kesti kaksi viikkoa.


Nyt on maaliskuu alullaan. Olen ollut nyt useita päiviä flunssassa. Juuri näinä päivinä en tee mitään muuta kuin välttämättömimmän ja lepään. Sen verran tein kuitenkin, että lähetin sähköpostin isbn -keskukseen kansalliskirjastoon. Kun vein joutsenkirjani Lohjan pääkirjastoon, niin siellä olisivat olleet hyvillään isbn-merkinnästä. Kansalliskirjasto toivoo myös yhtä teosta itselleen, kun hakee isbn-merkintää. Eli tämä on myös kustannuskysymys. Toisaalta kirjaa tehdessäni minulle tuli sellainen olo, että elän kuin stipendillä. Tahdon tuoda omia arvojani ja osaamistani muiden hyödyksi. Nyt on rohkean tekemisen ja jakamisen aika. Ja ikäihmisten elämä on minua lähellä.

”Syksyäni en anna pois” -kirjasta voisin tehdä myös muutaman kuvan ja lyhyen tekstin sarjan paikalliseen lehteen tai johonkin ikäihmisten piiriin tai tapahtumaan. Samoin aion jättää yhden kappaleen tilauksen elokuulle, jolloin voin osallistua Ifolor -kirja 2019 kilpailuun. Tuossa voi tietysti käydä kuten joutsenenpoikasesta kertovalle kirjalle, eli ei välttämättä pääse edes kymmenen finalistin joukkoon. Pieni julkisuus auttaisi kyllä. Länsi-Uusimaa voisi olla tällöin kiinnostuneempi  yhteistyöstä. Toisaalta lehti voi olla hyvinkin kiinnostunut laadukkaasta kuvasarjasta, ja kirjapainot eivät niinkään ota kustannussyistä tällaisia teoksia vastaan.

Kovasti tämä nyt pyörii tuon kirjan ympärillä. Valmistan kuitenkin Helsingin Luther-kirkkoon kirjanmerkkejä. Samoin oli vähän puhetta, että voisin myydä tuotteitani kirkolla kevään myyjäistapahtumassa. Olen keräillyt satsia kasaan. Mietin myös kevään Armo riittää -lehden kansikuvaa. Näen myös sukua ja ystäviä. Kirjoitan myös kortteja ja kirjeitä. Fuerteventuran postit eivät ilmeisesti löytäneet perille.

Lisäsin kommentointikentän.


Helmikuussa 2019. Olimme kolme viikkoa etelässä. Nyt olen kotona innostunut käymään läpi vanhoja tavaroita, eli siivoan nurkkia. Olen tilannut myös pienen nojatuolin makuuhuoneeseeni.  Saan itselleni hiljentymisnurkkauksen. Tila löytyi siirtämällä sänkyä ja luopumalla oikeastaan tarpeettomiksi käyneistä yöpöydistä, jotka olivat lähinnä tiellä. Samoin siivosin vanhojen hengellisten kirjojen kaapin tai vitriinin. Kun se vielä kääntyi 90 astetta, niin sen vetolaatikko palvelee ikään kuin yöpöytänäkin. Oikeastaan sinne on turvallistakin laskea silmälasit, joita usein tarvitsen lukiessani vielä illalla jotain.

Aion vielä palata myös tuohon kirjaani ”Syksyäni en anna pois”. Teen ihan pientä viimeistelyä vielä. Tietokoneella ja irtomuisteilla olevien kuvieni läpikäymistä en nyt aio jatkaa sen enempää. Matka jotenkin katkaisi tämän vaiheen. Minulle tuli nyt tärkeäksi hiljentyminen ja rukous sanan äärellä. Ei niin, että tämä veisi paljon aikaa, siitä ei ole kysymys. Minulla on vain nyt halu siistiä ja järjestää tämä kotini kuntoon, ja jotenkin saada itselleni hyvä päivärytmi hiljentymisineen, liikkumisineen, kotitöineen ja syömisineen. Siihen ei mahdu sitä, että menisin kuin ”töihin” tietokoneelleni muutamaksi tunniksi päivässä. Siihen ei mahdu edes vanhojen kirjojen lukemisia tai arviointeja.


Tammikuussa 2019. Olen viimeiset viikot ollut tietokoneella, tosin vain joitain tunteja päivässä. Lisäksi olen käynyt kuntosalilla sekä nähnyt tuttuja ja ystäviä. Sain juuri Ifolorista 84 sivuisen kirjan ”Syksyäni en anna pois”. Koko on 28cm x 28cm.

Mielessäni oli se, että kävisin kirjaa tehdessäni läpi kuviani, mutta en tuossa onnistunut. Tein siis ensin kirjan, ja nyt käyn läpi kuviani. Tähän kuluu kamalasti aikaa.

Tuohon kohtaan ”Ajankohtaisia ajatuksiani” en pysty enää lisäämään. Kyse lienee vain siitä, että olen vuosien saatossa kirjoittanut pötköön useilla eri laitteilla. Liittynee varmuuskopiointiin. En jaksa paneutua asiaan, vaan laitan jonkin muun kohdan missä kerron kuulumisiani. Eli kirjoitan kirjeitä.

Kyllä kaikki on ihan hyvin. Pikkuvaivoja on ollut lähinnä vanhan ja uudemman kaatumisen vuoksi. Nyt menen kuitenkin kuntosalille katsomaan mitä uskallan tehdä. Tämä viimeinen kaatuminen oli ihan liukastuminen kuntosalista tullessani. Rakennuksen vierusta oli jätetty hiekottamatta; oikopolku oli muodostunut ilmeisesti epäviralliseen kohtaan.

Nyt jatkan hetken. Kirjani kertoo siitä, että tahdon elää tämän ikääntymiseni, ja ylipäätään viimeisen elämänvaiheeni, minulle annettuna lahja-aikana. Se ei tarkoita itsekkyyttä sen enempää tai vähempää kuin muissa ikävaiheissa. Väsymystä se voi tarkoittaa, myös keskittymiskyvyn heikkenemistä.  Ja todellakin keskittymiseni oli kovalla koetuksella kirjaa tehdessäni. Nyt minulla on yksi kirja itselläni, ja tässä on siitä yksi aukeama leikekuvana kirjan sähköisestä muodosta.

Ceta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *