Erämaan pienen kukan hengellinen rohkaisu
Kuljin Fuerteventurassa kuivassa ja kuumassa maastossa vesipullo repussani. Nousin melko korkealle nähdäkseni kauas. Kuitenkin huomasin näkeväni myös lähelle. Kuivassa maassa oli piikikkäitä pensaita. Kiinnitin huomioni siihen, etteivät ne olleetkaan kokonaan harmaat. Niissä oli jotain aavistuksen vihertävää. Niissä oli eloa.
Otettuani kuvia näistä pensaista kauempaa, ja kumartuessani alas lähikuvaa varten, näin ihmeekseni yhden aivan pienen keltaisen kukan. Kun osasin katsella oikealla tavalla, näin useita kukkia ja myös pieniä nuppuja. Ne olivat kuin pensaan piikkien suojassa.
Jossain hyvin syvällä, missä pensaan juuret ovat, on vettä. Kasvi tarvitsee ravintonsa veden mukana. Miten kätkössä piikkien alla saattaa olla näin kaunista elämää? Miten kaunis onkaan pikkuruinen, vaatimaton kukka keskellä kuivaa ja karua erämaata.
Hämmästyin havaitessani, että Raamatussa (1933/38 käännöksessä) esiintyy 316 kertaa sana erämaa. Se kuvaa aina autiota, kuivaa, karua ja vedetöntä aluetta. Usein erämaa kuvataan myös vaaran paikaksi.
Erämaassa ei voinut tehdä myöskään työtä. Ei siellä voinut viljellä tai kalastaa. Sinne oli myös hyödytöntä rakentaa mitään, koska vesi puuttui. Hengellisesti voimme olla myös erämaassa ja vailla kykyä tehdä työtä. Ymmärrämme, että elävä vesi puuttuu. Olemme hengellisesti jostain tärkeästä riippuvaiset, ja meillä on jano ja nälkä. Meidänkin tulisi juurtua syvälle Kristuksen tuntemiseen. Tämä ei tapahdu hetkessä, eikä aina helpoissa olosuhteissa.
Psalmin 107 jakeet kuvaavat mielestäni sitä, miten me Jumalan omatkin koemme olevamme hengellisessä mielessä kuin harhailemassa erämaassa, ja etsimässä paikkaa, mihin asettua. Kaipaamme ravintoa, yhteyttä toisiin ja jotain sellaista, missä on rauha ja hyvä olla. Kaipaamme myös sitä, että voimme tehdä työtä ja kasvaa hengellistä hedelmää.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. (jakeet 35-37)
Vesi voi saada ihmeitä aikaan. Kun puhumme vesilammikoista tai vesilähteistä, emme välttämättä puhu suurista vesistä. Olennaista on se, ettei veden lähde kuivu. Vesi voi olla pinnalla tai hyvin syvällä, mutta vain yhä uudelleen virtaava vesi on hyödyllistä ja puhdasta.
Kristus on sanonut Pyhästä Hengestä näin:
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. (Joh. 7:37-39)
Tiedän, että me uskovat koemme usein olevamme erämaassa ja janoisia. Meillä on kutsu tulla Jeesuksen tykö ja kutsu juoda. Nyt Jeesus on kirkastettuna Isän tykönä kärsittyään ristinkuoleman tähtemme. Tähän kätkeytyy tärkeä salaisuus. Me saamme juoda ja tyydyttää janoamme, mutta silti janomme ei sammu pysyvästi ajassa. Ja kuitenkaan emme tahdo pois tämän lähteen ääreltä. Me tiedämme, että tämä elävä, iankaikkisuuteen kantava virta ei kuivu milloinkaan.
Lähde, josta vesi ei ehdy
Sinä lohdutat
pienillä puroilla, pienillä aluilla.
Kunhan lähde on oikea,
saamme juoda elävää vettä,
Kristuksen aitoa rakkautta.
Se hiljentää, se hoitaa.
Siitä kumpuaa hiljainen kiitos,
usein kyynelsilmän läpi.
Elävän veden virrat
Elävän veden virrat,
usein kuin pieni lähde,
tuskin kunnolla nähtävä,
mutta silti niin kirkas,
ravitseva ja puhdas vesi.
Pienelläkin purolla voi viipyä.
Miksi kaivata suurille virroille?
Saahan imeä pisaran kerrallaan.
Kun viivymme elävän veden lähteellä, Kristuksen lähellä, hän itse lahjoittaa meille sitä ravintoa mitä tarvitsemme. Hän itse on meille lahja. Hän on myös elävä sana. Kristuksen salaisuuden äärellä saamme viipyä ja juurtua häneen.
Ehkä se mitä Kristuksen Henki meissä vaikuttaa, näyttää samalta kuin tuo piikkipensaan kukka. Voisin olla jopa varma siitä, että moni näkee ensin vain harmaan ja kuivan kasvin. Mutta sehän ei ole totuus, vaan pensas kukkii runsaasti, koska sen juuret ovat syvällä veden lähteillä.
Pieni kukka on äärettömän puhutteleva. Se kuin kätkisi jonkun erityisen selviämisen salaisuuden. Janoinen erämaan kulkija, joka etsii elävää vettä, näkee pienen kukan. Tällöin hän ajattelee, että kukka saa ihmeellisesti voimaa ja vettä. Tästä salaisuudesta tahdon minäkin päästä osalliseksi.
Ceta Lehtniemi
