Cetan sivut

27.1.2016 Lohjalla Ceta Lehtniemi

Kirjoitin aiheesta ZEN lainaamani kirjan pohjalta noin kahdeksan vuotta sitten. Olin seurannut muutaman vuoden ajan miten tietoisuuteen, ykseyteen, kokemuksellisuuteen ja sisäisen maailman luovaan totuuteen viitattiin yhä useammin myös kristillisissä yhteyksissä. Nyt olen törmännyt yllättävän usein Mindfulness-meditaatioon. Sen vuoksi kaivoin tämän vanhan kirjoitukseni esille näiltä omilta kotisivuiltani. Kun se on nyt artikkelina, siitä voi myös keskustella. Pdf-muodossa zen-vertailua-kristinuskoon-ceta-lehtniemi

–

ZEN perimmäinen Totuus, Osho Bibliography, 1997

Ohessa tiivis yhteenveto kirjasta ZEN perimmäinen totuus, kerron sen tärkeimmistä periaatteista. En katkaise heti kritiikillä tai omilla huomautuksilla. Sen sijaan kirjoitan loppuun mielipiteitäni ZEN ajattelusta ja meditaatiosta. Erityisesti paneudun siihen miten se suhtautuu kristinuskoon. ZEN meditaatioon liittyen sanoo norjalainen teologian professori suomalaisessa kristillisessä lehdessä ”Vantaan Laurissa”, vuonna 2003 seuraavaa: ”Koen, että on mahdollista sulkea pois oman ajattelun rakenteet ja astua kynnyksen yli. Ja sisällä odottaa Jumala yhtä lähellä kuin sydämenlyönti”. Juuri edellä olevaan käsitykseen tahdon puuttua kriittisesti. Seuraava värillinen teksti on kaikki otettu lyhentäen kirjasta (alleviivaukset kirjoittajan):

–

Mitä on totuus?

Mitkään sanat eivät voi vangita totuutta. Totuuden voi ainoastaan kokea, sen voi elää, mutta sitä ei voi pukea sanoiksi. Jos alat uskoa oppeihin, et koskaan tavoita totuutta. Totuus voi avautua vain kokemuksen kautta. Uskomuksista ei ole apua; kaikki uskomukset luovat esteitä. Usko on vain helppo oikotie.

Uskominen ei vaadi muutosta tietoisuudestasi, mutta ellei tietoisuutesi muutu, usko on vain lelu. Voit leikitellä sillä, voit huijata sillä itseäsi, mutta se ei anna sinulle mitään olennaista.

Totuus on kaikkialla ympärilläsi ja sisäpuolellasi. Voit kohdata sen; se on tässä ja nyt. Totuus on elävässä elämässä, siinä, että elää tietoisesti. Sitä on perimmäinen totuus.

Totuus on luonteeltaan kokemuksellista, eikä sitä voi välittää toiselle. Jos elät johtopäätöksiä tehden, saavutat sen mikä on toisarvoista. Jos elät kokemuksen kautta, saavutat sen, mikä on ensiarvoisen tärkeää.

Totuus muuttuu jatkuvasti; se ei ole pysyvä ilmiö.

Totuus voidaan tuntea vain hiljaisuudessa.

Sinä olet totuuden pyhäkkö.

–

Irti mielestä, irti aiemmista yhteyksistä, irti uskonnoista

Jumala on yhtä kuin syvimmän olemuksesi kokemista. Kun lepäät omassa sisimmässäsi, tiedät tämän.

Sinä olet totuuden pyhäkkö, eivät raamattu, koraani, vedat. Siispä ainut tapa tavoittaa se, on kääntyä sisäänpäin. Juuri tästä on kysymys meditaatiossa. Sen tähden zen ei ole kiinnostunut opinkappaleista. Zenin pyrkimyksenä on auttaa sinua löytämään oma olemuksesi.

Mielellä ei voi olla aitoa yhteyttä todellisuuteen. Kun ihminen elää mielessään, hän elää typeryksen tavoin. Heti kun annat mielen päästää sinut irti, koet jumaluuden läsnäolon. Meditaatio tarkoittaa ”ei-mielen” tilaa, ajatuksettoman mielen tilaa. Meditaatio ei tarkoita ”mietiskelyä”. Meditaatio tarkoittaa sitä, ettei ajattele mitään. Se tarkoittaa sitä, että ajatukset häviävät ja vain puhdas tietoisuus, puhdas läsnäolo jää jäljelle.

–

Kun alat meditoida, kohtaat vanhempasi, kohtaat kaikki ne ihmiset, joihin olet ollut yhteydessä. Sinun on irrottauduttava heistä, sinun on tuhottava heidät sisäisesti; sinun on opeteltava olemaan yksin. Ja lopulta kohtaat sisäisesti Buddhan, Mestarin, mutta sinun on kuvaannollisesti tapettava hänet kuten muutkin. Sinun on oltava täysin yksin.

Joskus Mestari on käytettävissäsi, hän, joka on valaistunut, hän, joka on tullut tuntemaan todellisen olemuksensa. Kun hänen läsnäolonsa ja oppilaan avoimuus kohtaavat, liekki syttyy ja jotain kerta kaikkiaan tapahtuu.

–

Sillä hetkellä, kun ihminen herää, hän vapautuu; hän vapautuu politiikan ja uskonnon kahleista. Hän on uskonnollinen, mutta vapaa kaikista uskonnoista. Ei voida sanoa, että hän on muhamettilainen tai että hän on hindu. Ihmiskunnan kehitys on saavuttanut pisteen, jossa tarvitaan kipeästi uutta tietoisuutta, joka vapauttaa ihmisen politiikan ja uskonnon kahleista. Vältelläksesi jumalaa, tottelet pappia ja luet raamattua.

–

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Aallot ovat olemassa, mutta eivät erillään merestä. Niin mekin olemme olemassa, mutta emme erillämme tietoisuuden valtamerestä. Koko olemassaolo on kiinteästi, syvällisesti yhteydessä kaikkeen. Puut vaikuttavat sinuun, sinä vaikutat puihin. Tähdet vaikuttavat sinuun, sinä vaikutat tähtiin. Olet osa maata, maa on osa sinua. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Jumala on tämä kaikkeus. Et voi olla olemassa erillisenä.

–

Sisäinen tyhjyyden tila

Kun olet hetken hiljaisuudessa, huomaat yhtäkkiä, että sisälläsi on tyhjyys, ettei sisälläsi ole mitään. Jos katsot sisäänpäin, et löydä itseäsi. Sen tähden ihmiset eivät katso sisäänpäin; he pelkäävät.

Zen tähdentää, ettei ole olemassa syntisiä eikä pyhimyksiä. Mikään ei ole hyvää eikä mikään ole pahaa. Kun katsot sisäänpäin, siellä ei ole sen enempää pyhimystä kuin syntistäkään, ei hyvää eikä pahaa -ei elämää eikä kuolemaa. Kaikki eroavaisuudet katoavat.

Tuossa tyhjyyden tilassa ihminen yhtyy jumalaan. Ihminen on yhtä jumalan kanssa -niin kuin on ollut hamasta alusta asti.

–

Perimmäinen totuus

Olet olemassa vain kun et ole olemassa, sillä olet olemassa vain kun egosi on hävinnyt ja olet itse jumala. Tämä on perimmäinen totuus.

Perimmäinen totuus on perusolemuksesi. Zen kutsuu sitä perimmäiseksi totuudeksi; muut uskonnot kutsuvat sitä jumalaksi. Jos siis haluat oppia tuntemaan perimmäisen totuuden, sinun on etsittävä sisältäsi alkuperäistä, todellista olemustasi, joka oli olemassa ennen kaikkea muuta.

–

Hiljaisuus, ajatuksettoman mielen tila

Hiljaisuus on aina läsnä. Ääni voidaan luoda, mutta ei hiljaisuutta. Sillä hetkellä, kun ääntä ei enää ole, vallitsee hiljaisuus. Ajattelua voi verrata ääneen, meditaatiota hiljaisuuteen. Siksi kaikki uskonnot ovat tavalla tai toisella etsineet tuota hiljaisuutta, josta kaikki saa alkunsa.

Kun ihminen ei enää ajattele, vallitsee ykseys, yhteisyys; olemassaolo on kokonaisvaltainen kokemus, jossa ei ole kaksijakoisuutta. Kaikki rajat katoavat, yhtyvät toisiinsa. Kaikki on yhtä; hennoin ruohonkorsi on yhtä suurimman tähden kanssa.

Tiede tuntee ihmisen ulkopuolella olevan, ei sitä mikä on hänen sisällään. Tiede tuntee kehon, ei sielua. Se tuntee maailman, ei Jumalaa. Se tuntee sen, mikä on toisarvoista.

Sinun on laskeuduttava sille aallonpituudelle, missä totuus sykkii, sinun on laskeuduttava hiljaisuuteen. Tätä tilaa kutsutaan ajatuksettoman mielen tilaksi. Ajatukseton mieli oli olemassa ennen kuin sinun mielesi oli olemassa.

–

Mieli on vain verho

Mieli on vain verho, kuin kaapu, johon olet verhoutunut. Voit pujahtaa siitä pois. Huumeet auttavat ihmistä tulemaan pois mielestään, ne antavat ihmiselle rohkeuden katsoa maailmaa ajattelematta. Tämän vuoksi tulevaisuudessa käydään taistelu huumeiden ja meditaation välillä. Ihminen valitsee joko huumeet tai meditaation.

Sinä synnyit vailla mieltä. Ihminen ei voi päästä eroon luonnollisesta, mutta hän voi päästä eroon keinotekoisesta.

–

Olemisen tilassa sulaudut todellisuuteen

Olemisen tilassa ihminen voi oppia tuntemaan olennaisen, ei ajattelemalla. Et pidä itseäsi tarkkailijana, joka on erillään kokonaisuudesta. Kohtaat todellisuuden, yhdyt ja sulaudut siihen. Silloin ihminen tietää. Tällaista tietämystä ei voi kutsua ”tiedoksi”. Kyse on pikemminkin rakkaudesta kuin tiedosta.

Mitä enemmän koet, sitä suuremmalta salaisuudelta elämä tuntuu. Uskonto on mystiikkaa, uskonto on magiaa, koska uskonto ei lähesty elämää mielen kautta.

–

Meditaatio – tavoitteena tyhjyys

Uskonnollisuus voidaan tiivistää yhdeksi sanaksi -meditaatioksi. Tai voit kutsua sitä hiljaisuudeksi – sellaiseksi, jossa miltei lakkaat olemasta. Sisimpäsi on täysin hiljainen, sisäinen rauha on rikkumaton. Vasta sellaisessa hiljaisuudessa voit alkaa kuulla totuuden hiljaisen, hennon äänen. Voit kutsua sitä Jumalaksi, voit kutsua sitä sieluksi.

Kun mielessäsi ei ole ajatuksia, elät tässä hetkessä; silloin sinun ei ole mahdollista paeta todellisuutta. Tietoisuus, johon ei liity ajattelua, on tavoite. Olet täysin tyhjä.

Tie olemiseen kulkee kuoleman kautta, antautumisen kautta. Se tie kulkee hiljaisuuden kautta. Mutta hiljentyminen ei ole helppoa; hiljentyminen on äärimmäisen vaikeaa.

Monissa perinteissä ihmiselle annetaan mantra, eräänlainen hokema. Mestari antaa sinulle mantran. Kuitenkin meditaatio alkaa hiljaisuudesta, ei mantrasta, vaikkakin mantrasta voi olla apua.

–

Tule tietoiseksi – sinä itse olet totuus

Tottumukset ja tavat tekevät elämästä mekaanista. Yritä päästä niiden yli, tule tietoiseksi.

Kun näet jonkun tekevän virheen, niin ennen kuin hyökkäät hänen kimppuunsa, katso ennemminkin itseäsi -miten itse toimit. Jos voit katsoa kaikkien virheitä ja voit antaa noiden virheiden muistuttaa sinua omista virheistäsi, elämäsi muuttuu perinpohjaisesti. Silloin kaikista ihmisistä tulee opettajiasi. Silloin koko elämästä tulee mestarisi.

Silloin koko elämä suuntaa katseensa sinua kohti sanoen: ”Tämä ei ole tietoista … tämä on vastuutonta”.

On oikein elää tietoisesti ja väärin elää tiedostamattomasti.

Sinä itse olet totuus!

Kirjan tekstin lainaus päättyy.

 

Miten ZEN suhtautuu kristinuskoon?

Lainaan alkuun professori Lars Aejmelausta, Kristinuskon synty, Kirjapaja Oy 2000:

”Uskonnot voidaan jakaa kahteen perustyyppiin, historiallisiin ja filosofisiin uskontoihin. Jälkimmäinen uskonnonmuoto on syntynyt, kun joku yksityinen ihminen tai ihmisryhmä on miettinyt syntyjä syviä. Pyhiä asioita pohtiessaan he ovat voineet saada erilaisia näkyjä, ilmestyksiä, ’valaistumisia’ ja kokemuksia, joiden pohjalta on luotu uskonnollisten ajatusten ja sääntöjen systeemejä. Näistä muodostuu kyseisen uskontokunnan kannattajien uskonnollinen totuuspohja, jonka varassa he elävät. – – –  Filosofisen uskonnon vastakohtana on historiallinen uskonto, jollainen myös varhainen kristinusko oli luonteeltaan.”

–

Mielestäni ZEN kuvaa uskonnollisuutta, jota voisimme nimittää filosofiseksi edellisen lainauksen tapaan. Se ei pohjaa mihinkään historian tapahtumaan tai tapahtumasarjaan. Varsinaisesti uskontona ei Zen periaatteita voine kuitenkaan pitää.

–

Toinen pääero on siinä, että kristinusko on Kirjan uskonto. Meillä on pyhä kirja Raamattu.

Zenissä puolestaan luovutaan kaikista sanoista ja ajatuksista, niistä suorastaan tyhjennytään.

Kristinuskossa puhutaan mielenmuutoksesta, parannuksesta.

Zenissä riisuudutaan mielestäkin.

Zen sanoo, että totuus on muuttuvaa. Mitään absoluuttista totuutta ei ole.

Kristitylle totuus on se, minkä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Jeesus on itse sanonut: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Uskomme totuudeksi mm. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen. Samoin uskomme ristinkuolemalle sen sisällön, minkä Raamattu ilmoittaa, kyseessä on sovituskuolema syntien tähden.

–

Zen ei puhu synnistä mitään. Kun katsot sisäänpäin, siellä ei ole sen enempää pyhimystä kuin syntistäkään, ei hyvää eikä pahaa – ei elämää eikä kuolemaa. Kaikki eroavaisuudet katoavat. Tällöin on luonnollista, että ei ole mitään sovituksen tarvettakaan.

Zen opettaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyse on holistisesta maailmankäsityksestä. ”Kaikki rajat katoavat, yhtyvät toisiinsa. Kaikki on yhtä; hennoin ruohonkorsi on yhtä suurimman tähden kanssa.” Jumala on lopultakin tämä kaikkeus, johon sinä yhdyt. Näin ihminen on yhtä Jumalan kanssa. Lopultakin sinä itse olet totuus ja sinä olet jumala.

–

Tämä kaikki on täysin toisin kristinuskossa. Luoja ja luomakunta eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Jumalan ajatukset ovat niin paljon korkeammalla ihmisen ajatuksia kuin taivas on korkeammalla maata. Jumala yksin on pyhä ja on taivaasta. Ihminen on syntinen ja on maasta. Missään muussa mielessä ei voi tapahtua yhtymistä kuin siinä mielessä, että Jeesus oli sekä ihminen että Jumala.

Zen sanoo, että vasta meditaation luomassa hiljaisuudessa ”voit alkaa kuulla totuuden hiljaisen, hennon äänen. Voit kutsua sitä Jumalaksi, voit kutsua sitä sieluksi”. Juuri näin sanotaan usein myös Kirkon hiljaisuuden liikkeessä, ja samoin puhuvat meditatiivisen musiikin opettajat kirkoissa ja retriiteissä. Meditaatioon ja tyhjentymiseen kannustetaan ihmisiä. On vaikea edes sanoa ääneen mitä tämä kaikki tarkoittaakaan hengellisesti, kun kristityt ja New Age – liikkeen edustajat hiljentyvät yhdessä sanattomaan eli kontemplatiiviseen rukoukseen.

–

Mietiskely ja meditaatio eivät ole samoja asioita. Raamatun Sanaan ja Katekismuksen käskyihin kohdentuvaa mietiskelyä harjoitti myös Martti Luther. Saksan kielessä on toki sana ”meditieren”, mutta Lutherin ”hengelliset harjoitukset” olivat kaukana zen-meditaatiosta. Olemme edellä nähneet, että meditoinnilla pyritään pois sanoista ja mielestä aivan toisin kuin Sanaa mietiskeltäessä. On myös syytä muistaa, että uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen omistamisen kautta Jumala avaa Sanaansa uskovalle henkilökohtaisesti avuksi ja lohdutukseksi, jne. Muuten sen äärellä olo jää uskonnollisuudeksi, elämänohjeeksi, tms. elämänlaadun tai kristillisen rakkauden parantamiseksi. Näin tapahtuu varsinkin, jos Raamatun Sana sisältää pääasiassa yleisiä opetuksia ja vältetään ristin sovituksesta kertovia osia.

–

Zen tuo esiin erikoisen väitteen, että ihmiskunnan kehitys on saavuttanut pisteen, jossa tarvitaan kipeästi uutta tietoisuutta, joka vapauttaa ihmisen politiikan ja uskonnon kahleista. Zenin mukaan vältelläksesi jumalaa, tottelet pappia ja luet Raamattua. Lopulta Zen korvaisi erilaiset poliittiset yhteiskuntajärjestykset ja uskonnot, myös meille tärkeän Raamatun totuuden, uudella tietoisuudella. Zen sanoo: ”On oikein elää tietoisesti ja väärin elää tiedostamattomasti”. ”Sinä itse olet totuus!”

–

Nyt muutaman vuoden jälkeen huomaan yhtäläisyyttä myös laajalle levinneeseen Ihmeiden Oppikurssiin IOK; tosin olen tutustunut siihen melko vähän. Olkoon tämä pitkä ja vaikeahko kirjoitukseni esillä juuri sen vuoksi, että tämän kaltainen ajattelu on nyt leviämässä monille alueille. Usein termit ovat kristillisiä, vaikka sisältö onkin jotain muuta.

–

Ceta Lehtniemi

__________________________________________

Sivulle Mitä uutta? Tervetuloa!

Mihin pakenisimme?

Ympärillämme tulvivat huonot uutiset. Erilaiset mielipiteet piirittävät meitä, ja ristiriidat tukahduttavat oloamme. Mihin pakenisimme?

Moni kristitty sanoo voivansa ohittaa nämä tunteet vahvan uskonsa voimalla. Joku kertoo miten ihmeet tulevat todellisuudeksi uskon sanan kautta tässä ja nyt heti. Selitys on joidenkin karismaatikkojen sanomana siinä, että Kristus on juuri sillä paikalla elävänä, ja Hänen kerrotaan toimivan ihmisen suustaan lausuman sanan kautta. Näin kävisi näiden vahvojen ajatusten mukaan, jos vain uskomme olisi kyllin väkevää. Mihin pakenisimme?

Olen ymmärtänyt, että sana ”paeta” on Raamatussa monessa merkityksessä. Se oli sitä, että paettiin turvakaupunkiin, luolaan, vuorille tai erämaan rauhaan ja virvoittaville keitaille. Myös Jumalasta käytetään saman kaltaisia vertauksia. Hän on turvaluola tai -kaupunki. Hän on kuin kallio tai kuin keitaalla oleva lähde. Hän on kuin suojaava lintu poikasille, kuin isä perheelle, tai kuin paimen laumalle. Voimme paeta Jumalan turviin. Hän kutsuu meitä.

Minulla on tämä mielessäni lukiessani Luukkaan evankeliumin 21 lukua.
Niin hän sanoi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen se’ ja: ’Aika on lähellä’. Mutta älkää menkö heidän perässään. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää pelästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.” (Luuk.21:8,9)

Näemme ulkoisia vaaroja, sekä seurakunnan sisällä olevia eksytyksiä. Lopun päivä voi yllättää, ja silti ajan voi tulkita ihmismielellä toisella tavoin väärin. Lopun päivää ei kukaan voi paeta; se saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Tämän jälkeen seuraavat Jeesuksen sanat:

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21:36) Lienee selvää, ettei tässä tarkoiteta fyysistä pakenemista, vaan Jumalan turviin hakeutumista ja aidosta evankeliumista elämistä. Tähän liittyy meille annettu kehotus valvoa ja rukoilla.

Pelko tulee olemaan jotain tyypillistä lopun ajassa, jopa näännyttävä pelko, lamauttava tila. Koko tuo vakava Luukkaan evankeliumin luku on täynnä myös rohkaisua ja lupauksia. Jos luemme sitä rukoillen, Jumalan turvista käsin, ja Jeesuksen ristillä täytetty työ mielessämme, avautuu kuin uusi todellisuus tähän rinnalle.

Vapahtajamme, Jeesus Kristus, on kaikessa neuvonantajanamme ja turvanamme Henkensä kautta. Hän rukoilee puolestamme, ja Hän rakastaa meitä pyhällä iankaikkisella rakkaudella. Hän huolehtii meistä kuin paimen lampaistaan.

Tuon luvun lupauksia on mm: ”Minä annan teille suun ja viisauden”, ”Mutta ei hiuskarvakaan teidän päästänne katoa”, ”Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän” ja ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne aika on lähellä”.

On hyvä voittaa elämä. Sen rinnalla ei ole yhtään mitään voittaa omakseen tätä maailmaa ja sen arvoja ja kunniaa. Jeesus on sanonut, että lihamme on heikko. Pyhä Henki, joka on Kristuksen Henki, auttaa meitä heikkoja. Hän myös kirkastaa meille Raamatun sanaa ja Kristuksen sovitustyötä, sekä auttaa rukoillessamme. Kyseessä on myös meille luvattu totuuden henki.

Tähän saamaamme apuun liittyy se, ettei meistä tule väkeviä, eikä synnittömiä. Rukouksemme tulee yhä kuulumaan: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi.” Valvomiseen ja rukoukseen liittyy aitous, lapsen ominaisuus. Heikkouden tunne tulee tutuksi meille ja sanat: ”Vahvista minua.”

Rukous on kuin suuri salaisuus. Siitä ei toivoisi tulevan meille ikään kuin lain pykälää, jotain kovaa tai vaativaa. Rukouksen ollessa heikon, avuttoman ja hätääntyneen ihmisen sydämessä ja huulilla, se tuo mukanaan kestäväisyyttä, iloa ja rauhaa.

Rukous parhaimmillaan saa meidät liikkeelle. Se houkuttelee sydämemme kohti Jumalaa ja lähimmäistämme, lahjoittaen silti ehkä eniten itsellemme. Valvoessamme ja rukoillessamme Kristus ja evankeliumi kasvavat mielessämme, ja rauhamme lisääntyy. Voisin arvella, että kykymme erottaa keskeiset hengelliset asiat sivuseikoista lisääntyy. Harjaannumme näkemään tärkeimmän, ja lepäämään Kristuksen työn varassa. Näin saattaisi mielestäni tapahtua, vaikka mikään ympärillämme ei muuttuisi.

Ceta Lehtniemi

Herran helmassa, Fredrik Wislöff

 

Suomen Lähetysseuran kustantama kolmas painos vuodelta 1954. Suomentanut Aune Krohn. Poimintoja kirjasta ottanut Ceta Lehtniemi.

 

Ken sairastaa –

hän istuu Herran helmassa.

Ken ahdingossa on –

hän Herran rakkaan tuntee syleilyn.

Ken hätään joutuu –

hän Isän sydämen saa kuulla sykkeen.

 

Kirjan ensimmäiseltä lehdeltä saamme lukea nämä kauniit sanat. Saamme jo viitteen siitä, että kirja on kirjoitettu lähinnä sairaille ja heikoille. Tähän joukkoon kuulumme itse kukin ainakin ajoittain. Hengellisessä mielessä saatamme kokea suurta heikkoutta ja kipua silloinkin, kun olemme ruumiillisesti hyvässä kunnossa. Otan kirjasta seuraavan lainauksen:

 

 

Älä pelkää!

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. (Jes.41:10)

Älä pelkää, rakas sairas ystävä. Siihen ei ole syytä. Jolla on Jumala, hän on turvassa. On aivan ymmärrettävää, että pelko valtaa mielen. Se johtuu sairaudestasi. Kun ihminen näkee oman tilansa ja tuntee voimattomuutensa ja avuttomuutensa ja ympärillään kovan ja sydämettömän maailman, voivat sekä terveet että sairaat ruveta pelkäämään.

Mutta Herra sanoo: Älä katso ympärillesi! Se juuri tekee sinut pelokkaaksi. Ja sitten hän mainitsee kaksi syytä, miksi sinun ei tule pelätä:

”Minä olen sinun kanssasi!”

”Minä olen sinun Jumalasi!”

Pysähdy hieman ajattelemaan, mitä on kätketty näihin kahteen vakuutukseen. Kaikkivaltias on sinun Jumalasi. Ja hän on sinun kanssasi – tuossa kipuvuoteella. Hän on lähempänä kuin se, joka hoivaa ja hoitaa sinua.

Ja hänkin hoitaa sinua. Sen sanovat nämä kolme ihanaa sanaa:

”Minä vahvistan sinua!”

”Minä autan sinua!”

”Minä tuen sinua!”

Kuinka luulisit sinun käyneen, jos Jumala olisi vetänyt pois kätensä? Silloin olisit ollut kurja, hyljätty maan matonen.

Hän on tukenut sinua tähän päivään saakka. Mikä kohdanneekin, on hän tukeva sinua vanhurskautensa oikealla kädellä.

————–

Olen kirjoittanut kotisivuilleni aiemminkin vanhoista, hyvistä kirjoista. Tässä linkkejä kirjoituksiini:

– Vanhat kirjat

– Lutherin kirjoista

– Hyvistä hengellisistä kirjoista

Hyvää Pääsiäistä 2015!

Kopioin kirjoituksen kuvineen facebook-sivuiltani. Voit mahdollisesti saada tämän auki tuosta: Pääsiäinen 2015.

Valkoinen, puhdas krookus nousee elävänä kuolleen keskeltä. Koen sykähdyttävää iloa.

 

Kesäpaikkamme keväisiin liittyvät nämä valkoiset narsissit. Jo vanhempani aloittivat niiden levittämisen. Saan jatkaa tätä jakamista.

 

Napsauta isommaksi!

Viisikymmentä vuotta sitten 15v ikäisenä ajattelin kuolemaa ja elämää. Kävin koulun rippikoulua ja äitini elämä lähestyi loppuaan. Silti mietin yksin. Päädyin siihen, ettei elämä pääty kuolemaan. Äitini kuoli kesäkuun kolmas päivä 1965. Saariston kukatkin kuolivat myös tuona vuonna ollakseen täynnä elämää ja lohdutusta heti seuraavana keväänä.

Kristuksen kuolema ristillä on takeena siitä, että kuolema on voitettu. Nisunjyväntietä ei tarvitse pelätä. Saariston sileät kalliot kertovat Kristus -kalliosta. Ne kertovat myös elämästä mikä lahjoitettiin meille ristin kautta. Runoni syntyi joskus kaksikymmentä vuotta sitten. Se on minun pääsiäisrunoni, kiitollisuutta täynnä.

 

Napsauta isommaksi!

Tulit kallioksi -runoni kuvaa sitä miten hiljalleen olen oppinut luottamaan Jumalaan ja Kristuksen työhön puolestani. Oma yrittäminen, vertailu, ja yleensäkin johonkin omaan luottaminen hengellisissä asioissa vie uupumiseen ja ilottomuuteen. Kristus on tie, totuus ja elämä. Matka on aina päivän matka kerrallaan. Siunaten sinua. Ceta

Koorahin kapina –kaksi eri käsitystä
Dr Owuorin opetus vertailussa omaan artikkeliini

 

Oikea hengellinen pappeus -Koorahin kapina
Ceta Lehtniemi

Kun puhun hengellisestä pappeudesta, tarkoitan sitä millä perustalla Kristukseen uskova henkilö lähestyy Jumalaa Isänä. Tähän kokonaisuuteen liittyy niin arjen elämä johdatuksineen sekä armossa ja anteeksiantamuksessa eläminen. Yksi osa tätä hengellistä pappeutta on esirukous ja palvelu.

Ymmärrän siis asian hyvin laajana, koska kuitenkin on niin, että kaikki hengelliset aarteet ovat kätketyt Kristuksessa. Ei ole kasvua, pyhitystä tai palvelua missään Hänen ulkopuolellaan. Muistamme Joh. 15 viinipuu-vertauksen. Ilman Jeesusta, yhteyttä Häneen, emme voi mitään tehdä.

Koorahin kapinasta kerrotaan 4 Moos. 16 luvussa. Olennaista on jo heti alkuun todeta, että Koorah kuului niihin leeviläisiin, joilla oli tiettyjä tehtäviä liittyen ilmestysmajan esineiden hoitoon ja muihin toimiin. Kuitenkin Aaron oli ylimmäinen pappi ja siihen tehtävään Jumalan asettama ja vihkimä. Vain Aaron saattoi mm. mennä kerran vuodessa kaikkein pyhimpään suorittamaan uhrin kansan syntien sovittamiseksi. Hän varmasti suoritti arkana ja kunnioittaen tehtävänsä Jumalan kasvojen edessä ja läsnäolossa.

Aaron oli esikuva Kristuksen pappeudesta Siinain liiton aikana. Kuitenkin toisin kuin jo Aabrahamin kohtaama Melkisedek, josta sanotaan, ettei hänellä ole isää eikä äitiä, eikä sukuluetteloa. Hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Aaron oli leeviläistä sukua ja hän oli ihminen, eikä siis samassa mielessä verrattavissa ikuiseen Jumalan Pojan pappeuteen kuin Melkisedek.

Kristus on Jumalan asettama välimies ja myös itse uhri, virheetön karitsa. Hän on kertakaikkinen uhri syntiemme tähden annettu ristin kuolemaan. Meille avautuu vain näin yhteys Isään ja mahdollisuus elämään Jumalan lapsena. Tähän liittyy hengellinen pappeus, jonka minä ymmärrän siis varsin laajana ja arkisenakin asiana aseman ja tehtävän pyhyydestä huolimatta.

Yhteys Pyhään Jumalaan, Isään, toteutui konkreettisella tavalla, kun esirippu temppelin kaikkein pyhimpään repesi Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä. Ilmestysmajassakin tämä kaikkein pyhin osa kuvasi Pyhän Jumalan läsnäoloa. Tässä pyhimmässä osassa säilytettiin liitonarkki, jossa oli lain taulut. Kansi oli armoistuin.

Kristus on yhä tälläkin hetkellä Ylimmäinen Pappimme Isän oikealla puolella kirkkaudessa. Pyhä Henki on lahjoitettu, lähetetty, sisimpäämme, jotta voimme elää Jumalan lapsina ja hengellisessä pappeudessa tässä maailmassa. Ilman, että Kristus on kaikessa välimiehemme, ei ole millään mitään todellista hengellistä elämää. Kristus on myös esikoinen ja Hänessä meillä on iankaikkinen elämä. Hän on ylösnousemus ja elämä.

–
Koorah ja 250 ylhäistä miestä kapinoivat

4 Moos. 16:3: Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: ’Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?’

Tässä kohden ajattelen Moosesta edustamassa lakia ja sitä Jumalan läsnäolon kirkkautta ja pyhyyttä, mitä lain saamiseen jo liittyi. Aaron edustaa uhrilakia ja ylimmäisen papin palvelua, välimiestä Jumalan kasvojen edessä. Tuohon edellä olevaan viittaa mielestäni Mooseksen vastaus Koorahille: ”Huomenna Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa ja kuka on pyhä ja kenen hän sallii käydä tykönsä.”

Kysymys on siitä, kuka on oikea pappi palvelemassa Herraa. Kuka on Herran oma? Koorah joukkoineen vaati itselleen pappeutta ilman välimiestä. Se ei katsonut tarvitsevansa Aaronin ylimmäisen papin erikoistehtävää, mikä on esikuva Kristuksen tehtävästä.

Jae 11: ”Niin siis sinä ja koko sinun joukkosi käytte kapinoimaan Herraa vastaan; sillä mikä on Aaron, että te häntä vastaan napisette.” Koorahin kapina oli itse Pyhää Jumalaa ja Hänen säädöksiään vastaan. Se ei viime kädessä kohdistunut ihmiseen.

Jae 13 osoittaa selvästi, että kuitenkin maalliset siunaukset olivat kapinoitsijoille ne tärkeimmät asiat. Tämä tuntuu erityisen järkyttävältä. Eikö todellinen Jumalan ja Hänen tahtonsa tunteminen ollutkaan merkityksellisintä?

Hiilipannut. Koorahin joukolla oli omat hiilipannunsa, Aaronilla omansa. Niissä oli tuli ja suitsuketta. Ulkonaisesti tapahtui sama palvelu Herran edessä.

Jae 19: Eksytykseen vedetään aina muita mukaan
Herran kirkkaus näkyi koko seurakunnalle. Koorah oli nimittäin koonnut koko seurakunnan ilmestysmajan ovelle Moosesta ja Aaronia vastaan. Onko tämän kapinan erityispiirteenä vetää siihen mukaan suuria joukkoja? Vain tuolloinko näin tapahtuu vai vielä nyt?

Jumala ei mieltynyt Koorahin tuleen ja omavaltaiseen palveluun, vaan tahtoi tuhota Koorahin ja kaikki nämä Koorahiin liittyneet ihmiset.

Jae 21: Erottautukaa
Mooseksen ja Aaronin tuli erottautua näistä Herraa vastaan asettautuneista.

Jae 22: Oikea pappeus -esirukous
Erottautumista seurasi esirukous. Mooses ja Aaron rukoilivat, että Jumala säästäisi kansan, seurakunnan.

Jakeet 24 ja 26: Tehtävä varoittaa: ”Lähtekää” ”Siirtykää pois”
Esirukousta seurasi konkreettinen varoittaminen. Seurakuntaa kehotettiin jättämään Koorah ja hänelle uskolliset korkeat johtajat. Kansan tuli siirtyä pois heidän lähettyviltään.

Jae 33: Koorah ja 250 miestä suistuivat tuonelaan.
Myöhemmin mainitaan 4 Moos. 26:10:ssä, että ”Heistä tuli varoitusmerkki”. Hiilipannut taottiin uuteen muotoon alttarin ohuiksi päällyslevyiksi muistuttamaan ja varoittamaan väärästä pappeudesta, joka vie iäiseen tuhoon.

Mooseksen 4 luvun 16 loppujakeet muistuttavat myös vielä siitä, että koko kansa oli yhä tämänkin tapahtuman jälkeen kapinassa Pyhää Jumalaa vastaan ja tarvitsi sovituksen välttyäkseen Jumalan tuomiolta. Kansan syntien sovituksen toimitti tässä Aaron ylimmäisenä pappina Jumalan säätämällä tavalla.

Tämä kaikki on kertomassa siitä vakavasta asiasta, että tarvitsemme Jeesusta välimieheksi, uhriksi, syntiemme sovittajaksi, iankaikkisen elämän lahjoittajaksi. Jos kristinuskon nimissä jotain muuta sanotaan, kyse on Koorahin kapinasta. Mieleeni tulee tässä yhteydessä liberaaliteologia silloin, kun se hylkää uskon hengellisen perustan, mutta pitää kiinni monista kristinuskon harjoitukseen liittyvistä käytännöistä. Se huolehtii myös paljolti ajallisista arvoista ja unohtaa sen mikä on iankaikkista. Äärikarismaattisuudesta löytyy lukuisia esimerkkejä ihmisen korottamisesta.

Myös voi käydä niin, että sanotaan useassa kohtaa niin oikein, että on vaikea erottaa totuutta ja vääryyttä toisistaan. Kuitenkin henki tai tapa lähestyä Jumalaa on ihmislähtöistä eikä perustu syvimmiltään Kristuksen työhön. Tällöinkin on kyse samasta asiasta, Kristuksen työn hylkäämisestä ainoana perustana. Hänessä, ja vain Hänessä, olemme otolliset Pyhälle Jumalalle.

Hiilipannut taottiin alttarin päällystykseksi
4 Moos. 16:40: … muistuttamaan israelilaisille, ettei kukaan syrjäinen, joka ei ole Aaronin sukua, lähestyisi polttamaan suitsuketta Herran edessä, niin ettei hänen kävisi samoin kuin Koorahin ja hänen joukkonsa…

–
Nyt me olemme valittua sukua ja pappeja

1 Piet. 2:9-10: Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.”

Me Isän pikkuiset, aivan arkiset ihmiset saamme lähestyä Pyhää Jumalaa kaikissa tarpeissamme. Se on käsittämätöntä. ”Teillä on voitelu Pyhältä”, sanoo Johannes kirjeessään tavallisista kristityistä (1 Joh. 2:20). Nyt siis mielestäni voimme yksin Kristuksen työn tähden sanoa ”Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä…” (4 Moos. 16). Tämä pyhyys on luonnollisesti Kristuksen pyhyyttä saviastioissa, ja voitelu tarkoittaa Pyhän Hengen lahjaa. Ei ole muulla tavoin voideltuja kristittyjä, vaikka tehtävät ja taustat ovatkin erilaiset. Kyse on Jumalan lahjasta ja armosta. Yksikään Kristukseen uskova ei ole syrjäinen, vaan on päässyt lähelle. Ylimmäinen pappimme on itse Jeesus Kristus, josta sanotaan:  …nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? (Hepr. 7:11)

Heprealaiskirjeessä todetaan luvussa 8:1-2: …meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. Ja hiukan myöhemmin voimme lukea jakeista 11-12: Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Nyt elämme aikaa, jolloin on voimassa yleinen hengellinen pappeus. Se toteutuu ainoastaan Jeesuksen sovitusuhrin perusteella. Ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut”. Ymmärrätte, että en tällä asetu lainkaan niitä vastaan, joille on annettu seurakunnassa johtajuus ja kaitsijan tehtävät. Päinvastoin rukoilen heidän puolestaan. Silti asetun heitä vastaan, jotka tänä aikana julistavat olevansa erityisellä tavalla Jumalan voitelemia ja Jumalan profeettoja. Samoin näen lukuisten juutalaisten tapojen esiin nousun täällä maassamme kristinuskon perustaa hämärtävänä seikkana.

Sekä seurakuntana että yksityisinä kristittyinä saamme rukoilla itsemme, toistemme ja läheistemme puolesta. Saamme kiittää ja opimme ymmärtämään armon merkitystä. Voimme pyytää johdatusta kaikkeen, että saisimme kulkea Jeesuksen askelissa. Opimme tuntemaan Kristusta ja tahdomme juurtua Häneen. Mistäpä oppisimme Häntä tuntemaan niin kuin Raamatusta? Tämä meille on säilytetty, ettemme asettaisi itse valittua jumalanpalvelusta Jumalan omien säädöksien edelle.

Raamatussa onkin rukouksesta hyvin paljon, erityisesti läheisestä Taivaalliselle Isälle osoitetusta rukouksesta. Sana ”Abba” on tämä Pyhän Hengen osoittama läheinen kutsumanimi Jumalalle, jonka turvissa uskallamme vuodattaa koko sydämemme kivut, huolet ja surut käsivarsille, joka voi ne kantaa. Myös ilo ja kiitollisuus täyttää usein mielemme, ja voimme itseksemme kiittää Isäämme niin levätessämme kuin työtä tehdessämme.

 

Koorahin kapina
Dr Owuor

Owuor kertoo itsestään näin hänen tehtäväänsä ja kiertueitaan mainostavalla sivulla :
”HERRA on puhunut kanssani tänään. Haluan kuulijoidenne tietävän, että HERRA on puhunut kanssani viime yönä. HERRA JUMALA, taivaan JUMALA, koko taivaiden Luoja, ylimpien taivaiden, korkeimpien taivaiden ja koko maailman Luoja, JUMALA SHAMMAH, Joka on koko maailmankaikkeuden Luoja, Israelin Luoja, JUMALA EL OLAM, HÄN, Joka on valinnut Jerusalemin HÄNEN kaupungikseen, JUMALA ELYON, Kaikkein korkein JUMALA, HÄN puhui kanssani viime yönä hyvin valtavassa keskustelussa.”

Lyhyet lainaukset Owourin opetuksesta, johon on liite lopussa:
JUMALAN VIHA KAPINAA VASTAAN
OPETUS SEURAKUNNALLE
”Silloin Mooses, JUMALAN ääni, määräsi koko Israelin kansan erottautumaan
Koorahista ja hänen joukostaan. Tähän erottautumiseen kuului myös, että israelilaisten tuli erottautua kaikesta, mikä kuului Koorahille ja hänen joukolleen, jotta kuuliainen Israelin kansa ei ikinä perisi kirousta. Mooses tiesi liiankin hyvin, että suuri kirous oli pian kohtaava niitä, jotka uskaltavat kilpailla JUMALAN Profeetan kanssa ja yrittävät tehdä itsensä hänen vertaisekseen.”

Aaronin lehteen puhjennut sauva Owuorin kirjoituksen mukaan
”Silloin HERRA kuuli heidät ja lähetti tappavan VITSAUKSEN, joka tappoi vielä
useita tuhansia Koorahin tyyppisiä KAPINOITSIJOITA lisää. Tämä jätti pysyvät jalanjäljet JUMALAN ankarasta luonteesta jokaista kohtaan, joka yrittää kilpailla, tehdä itsensä HÄNEN Profeettansa vertaiseksi tai vihastuttaa häntä. Se osoittaa edelleen, että aina, kun HERRA lähettää HÄNEN Profeettansa, tuo kutsumustehtävä on suoritettava HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ. Tätä seuraavat tapahtumat selvästi osoittavat, että HERRA ei lopeta kanssasi ennen kuin HÄN on lopullisesti sulkenut tapauksen. Tällä tavalla HERRA myöhemmin antoi julkisen ilmoituksen Aaronin pappeuden hyväksymisestä. Tämä oli lisähyväksyntä Mooseksen johdolle, koska hän oli nimittänyt Aaronin. ”

”KUKAAN, ja toistan, KUKAAN EI tuosta päivästä lähtien enää koskaan uskaltanut kiistää HERRAN Profeetan sanoja. Eikä tuosta päivästä lähtien kenenkään myöskään olisi mahdollista yrittää millään tavalla tai missään muodossa tehdä itsestään samanveroista HERRAN voimallisen Profeetan kanssa. ”

 

DR OWUORIN KIRJOITUKSEN VERTAILUA OMAAN AJATTELUUNI

Dr Owuor ei käsitellyt aihetta lainkaan Kristuksen työn ja Häneen viittaavien esikuvien kautta. Tämä itseään Herran profeetaksi nimittävä mies kirjoitti ehdottomasta tottelevaisuudesta profeettaa kohtaan, tässä tapauksessa juuri Moosesta kohtaan. Minä puolestani näin olennaisena asiana juuri sen, ettei mikään ihmisestä lähtöisin oleva asetu väliin tai välimieheksi, kun on kyse otollisuudesta Jumalan edessä. Kyse on uskomme keskuksesta, Kristuksen sovitustyöstä puolestamme. Vain Jeesus Kristus on ylipappimme ja välimiehemme. Myös Aaronin sauvan versomisen näen viittaavan Jeesuksen Kristuksen ylimmäispapilliseen tehtävään.

Oikeaa profetiaa voimme lukea Uudesta Testamentista esimerkiksi Luukas 1: 67-75: Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.

Oikea profetia ja opetus avaa Raamatun ilmoitusta ja osoittaa meille Kristusta ja hänen sovitustyötään. Se saattaa sisältää kehotusta ja lohdutusta Raamatun mukaan, mutta siinä ei ole mitään ristiriitaista kirjallisen ilmoituksen eli Raamatun kanssa. Sen lisäksi on ymmärrettävä, että juuri Johannes oli viimeinen Vanhan Testamentin profeettojen kaltainen profeetta. Emme voi sanoa kuten Owour: ”…aina, kun HERRA lähettää HÄNEN Profeettansa, tuo kutsumustehtävä on suoritettava HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ.” Vanhan Testamentin profeettoihin verrattavia profeettoja emme odota omaan aikaamme saapuviksi.

Jeesus oli myös toki profeetta, mutta aivan eri tavalla. Hänhän on koko Raamatun keskus, profetian täyttymys ja koko kristillisen uskomme ydin. Owuorin opetus on ainakin tässä lainaamassani kohdin täysin irrallaan Raamatun keskeisestä sanomasta, ja se vie ihmisen korostamiseen sen sijaan, että se veisi Jeesuksen ristin ymmärtämiseen. Owourin sanat korottavat hyvin usein häntä itseään erityisenä Herran profeettana, jota olisi kuultava tänä aikana. Ja sanojensa tueksi hän kertoo, että ”Herra on puhunut kanssani”.

Dr Owour vertaa itseään Eliaaksi, joka on saanut tehtäväkseen julistaa parannusta ennen Jeesuksen toista tulemista. Kuuntelin hänen puheitaan, ja koin niissä kehotusta parannukseen omasta mielestäni sellaisella kovalla tavalla, joka vie ihmisen omaan työhön ja yrittämiseen, kenties myös ahdistukseen. Kuitenkin juuri Jumalan armo tekee meissä hyvää työtään ja lahjoittaa hedelmää. Owuorin julistuksessa on lukuisia äärikarismaattisia oppeja, joita en itse hyväksy lainkaan. Meidän ei tule olla ensisijaisesti kuuliaisia nykyajan profeetoille, jotka ovat vain vajavaisia ihmisiä. Heidän opetustaan on syytä arvioida ja arvostellakin. Parempi on pyrkiä olemaan kuuliaisia Jumalan sanalle.

Ceta Lehtniemi

Viitteitä:
Herran profeetaksi itseään kutsuvan Dr Owuorin palvelutyö ja kiertueet:
http://www.repentfinland.fi/sisalto/profetia-h%C3%A4lytys-2322015-historiallinen-her%C3%A4tys-ja-massiivisia-parantumisia-tulossa

Koorahin kapina ja Aaronin versonnut sauva (Dr David Owuor): http://www.repentfinland.fi/sites/default/files/tiedostot/Koorahin%20kapina.pdf
Juhani Aitomaa kirjoittaa Dr Owuorista täällä: http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/0414.pdf

 

Savesta astiaksi -kirjan äärellä

Risto Santala (1929-2012), Suomen Lähetysseura 1967

Kuvitus Maija Karma

 

Käytän itse nyt sähköistä lähdettä. Tuolla kirja on kokonaan luettavissa:

http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html

KirjasiltaTekijät:

Markus Kolsi
Jari Mononen
Risto Syrjä

Otan tähän omille sivuilleni joitain lainauksia kirjasta näkyviin punaruskealla värillä. Kiitän sähköisen kirjan tekijöitä siitä, että tämä herkkä ja arvostettu pieni kirja on luettavanamme. Saamme jopa näkyviin kuhunkin aiheeseen liittyvät raamatunpaikat, mikä auttaa syventymistä. Tämä pieni artikkelini sisältää pääasiassa joitain ajatuksia, mitä itselleni heräsi kirjan äärellä. Ei tämä mikään varsinainen kirja-arvio ole. Pysähtelin, mietin ja jatkoin muistaakseni vapaasti. Kirjoitin tämän joitain vuosia sitten. Varmaan nyt kirjoittaisin ihan toisin.

”Jos pyydämme saada olla Jeesuksen opetuslapsia, meidän on suostuttava saviastian osaan. «Tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.« On myös tärkeää, että hyväksymme saviastian osan kristityn osaksi. Aikamme kristillisyys muodostuu liian usein eräänlaiseksi hengelliseksi keikaroinniksi. Olemme unohtaneet Jeesuksen sanat: «Älkää korkeita tavoitelko« (Luuk. 12: 29). Apostoli Paavali tunsi tämän vaaran kirjoittaessaan: «Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin« (Room. 12: 16).

Nykyajan kristityn päätavoite näkyy olevan mahdollisimman korkeatasoisen opin saaminen ja korkean, omalle asemalle soveltuvan elintason saavuttaminen. Mutta Mestaristamme sanotaan Jesajan 53. luvussa: «Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta«, «Loo toar loo ve-loo hadar«. Nykyään sanalla «toar« ymmärretään Israelissa yliopistollista oppiarvoa. Voisimme siis kääntää Jesajan ennustuksen niin kuin israelilaiset lapset sen saattavat tajuta: «Ei ollut hänellä yliopistollista oppiarvoa eikä kauneutta.« Emme saisi edes jumaluusopissa pyrkiä hengelliseen keikarointiin – «me emme puhu inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti« (1 Kor. 2: 13). Savimajan tulee tyytyä saven osaan.”

Jouduin jo tässä kohdin pysähtymään ajatuksiini. ”Jos pyydämme saada olla Jeesuksen opetuslapsia, meidän on suostuttava saviastian osaan.”

-En kenties itse opi tuntemaan Jeesusta suostumatta saviastian osaan?

-En ehkä juuri nyt osaa kuunnella oikein, enkä oikeita henkilöitä suostumatta saviastian osaan?

-En ehkä välitä ympäristööni oikein kristinuskon perussanomaa suostumatta saviastian osaan?

Kuka voi suostua saviastian osaan ihan omasta halustaan? Eikö tuossa vaiheessa ole jo Jumala itse puuttunut minun saviseen olemukseeni? Eikö minulla ole jo jokin ymmärrys Kristuksen ristin työstä, aavistus etten kärsi yksin, enkä ole taitamattomissa, sattumanvaraisissa käsissä?

 

Näihin ajatuksiini löysin kirjasta vastauksia:

”Savi kapinoi pakkoa vastaan

Savi tulee suostuttaa. Sitä ei voi valaa muotteihin. Suurissa tehtaissa kyetään jo myös pakottamaan erinäisten lisäaineiden avulla savi valmiiden muottien mukaan, mutta tavallinen savenvalaja Kiinasta Amerikkaan tietää, että savi karttaa pakkoa. Savi tulee suostuttaa muotoonsa. Savi vaatii oman aikansa asettuakseen muotoon, mihin se tahdotaan suostuttaa. Näin Jumalakin suostuttaa meitä evankeliumin omistamiseen.

Jeesus sanoi: «Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet« (Matt. 23: 37). Hoosea 11: 7 luemme: «Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.« Jesaja 65: 2 toteaa: «Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohti, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä.«

Pyhä Jumala kyllä tietää, että ihminen taistelee hänen tahtoansa vastaan vieläkin enemmän kuin savi valajaansa vastaan. Siksi hän tahtoi voittaa luottamuksemme antamalla rakkautensa takeeksi oman Poikansa. Täten meidän tulisi ymmärtää sana, joka herätti Norjan suuren kansallisen herättäjän, Albert Lunden: «Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?« (Room. 8: 32). Tämän suurempaa suostuttelua emme voi vaatia Suurelta Savenvalajaltamme.”

 

Vielä myöhemmin löytyi tämä kohta:

”Ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu, että

hän vastustaa aina Jumalan tahtoa.

Liha ja veri sotii Jumalaa vastaan. Luonnollinen ihminen ei ota vasaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Kun sodimme Jumalaa vastaan, sodimme aina omaa parastamme vastaan. Jesaja 45: 9 sanoo: «Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa – maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: ’Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!’«

Joskus kuulee sanottavan, että uskonto on oopiumia kansalle. Tämä väite ei kuitenkaan vastaa yleistä uskonnollista kokemusta. Eräät nykyajan psykoanalyytikot väittävät: Usko ei voi olla mielihyvän toteutumien heijastumaa, koska todellisuudessa uskon kokemus eletään aina aluksi epämiellyttävänä ja ihminen yrittää vastustaa sitä. Mieluumminkin juuri uskonnottomuus on oopiumia kansalle. Ihminen tajuaa vaistomaisesti, että Jumala vaatii totuutta salatuimpaan saakka. Joudumme kiinni synneistämme. Synnistä koemme vapautuksen vasta, kun särymme Jumalan edessä.

Tästä syystä vastustamme astiamme särkemistä. Koemme Jumalan läsnäolon aina ensiksi «epämiellyttävän sävyisenä«. Muuan psykiatriaa läheisesti seurannut rovasti kuvasi ihmisen kääntymystä seuraavin sanoin: «Kun sisämaailmallinen piirimme murtuu ja räjähtää rikki, tapahtuu ’apertura ad coelum’ (lat.), ’avautuminen taivaisiin asti’. Tämä on askel ylimaailmallisiin, ja sitä ei anasteta väkivallalla. Se on aina Jumalan armoa.«”

Voisimmeko joskus ajatella tätä kautta ”herätyskristillisyyttä”? Nyt kenties ajattelemme, että johonkin liikkeeseen kuuluminen on herätyskristillisyyttä. Minulle se on ollut ongelmallinen lähestymistapa, koska suvun perinteet ovat niin toisenlaiset.

Herätysliikkeitten suuret hahmot saattoivat 1800-luvulla keskustella siitä, milloin ihminen voi täysin levätä Kristuksen lahjavanhurskauden varassa. Mitä pitää ihmisessä liikahtaa, jotta armon varaan jääminen ei olisi kuin oikaisemassa ohi jonkun tärkeän sisäisen tapahtuman? Tuolloin oli selvempää ajatella Jumala Luojana ja Kaikkivaltiaana kuin nykyisin. Elimme myös yhtenäisen kristillisen kulttuurin parissa.

Kun ihmiset ovat etääntyneet kristinuskon perusteista, ei kristillinen keskustelukaan osaa viipyä kuin aivan kehällisissä asioissa. Kun Jumala omana työnään kutsuu, murtaa, ohjaa ja vahvistaa omiaan eri alueilla ja erilaisiin tehtäviin, niin nykyisin ihminen on entistäkin enemmän tuen tarpeessa ja entistä vähemmän sitä saamassa. Usein puuttuu täysin ympäriltä sellainen kristillinen yhteisö, missä voisi olla keskeneräisenä ja oikean sanoman äärellä.

Koen itse usein lähimmäiseni rinnalla toiveen saada kertoa jotain Jumalasta. Hän on hyvä, oikeamielinen, vanhurskas ja kaiken hallitseva. Jumalan käsiin on turvallista jopa murtua, Hän tietää ja tuntee kaiken parhaiten. Hänen rakkautensa ihmistä kohtaan on suurta. Se ilmeni jopa siinä, että Hän lahjoitti oman Poikansa kuolemaan tähtemme ja antoi anteeksi syntimme.

Löysin tämän kirjoitukseni kotisivuiltani selvästikin keskeneräisenä. Olkoon nyt kuitenkin esillä. Ehkä se innostaa tutkimaan Risto Santalan kerrassaan ihanaa kirjaa ja opetusta laajemminkin. Saatan toki itsekin jatkaa aiheesta lisää. Voimme myös keskustella aihepiiristä. Yhdessä voi tehdä löytöjä.

Ceta Lehtniemi