Ajankohtaisia ajatuksiani

21.10.2018 Olen laittanut vieraskirjan oikean sivun vimpaimiin. Vanhan vieraskirjan pidän itselläni sellaisenaan, mutta en laita näkyviin. Vanhan ”Esirukouksia” poistin. Rukoukset ovat Jumalan tallessa ja kuultuina.

Lisäksi kerron, että nyt koen Helsingin Luther-kirkon omana jumalanpalvelusyhteisönä. Eli käyn siellä harvakseltaan. Teen myös kirjanmerkkejä (kuva ja jae) vapaasti mukaan otettavaksi. Vähitellen olen mukana ainakin joskus rukoilemassa ennen tilaisuutta, ja ehkä joskus muulloinkin esirukouksessa. Olen edennyt varovaisesti kysellen, koska olen ollut vilpittömästi epävarma siitä, hyväksytäänkö minua mukaan. En vain jaksa loputtomiin jatkaa ilman omaa palvelupaikkaa ja seurakuntaa. Olen nyt reilun kolmen vuoden aikana vähitellen tutustunut etenkin Soili ja Martti Haveriseen, jotka vastaavat työstä. Koen, että on syntynyt luottamus puolin ja toisin.  

19.10.2018 Olen lisännyt kommentointimahdollisuuksia. Samoin olen laittanut välillä isoja kuva/jaekortteja. Ne menevät viimeisiksi, jos en järjestele mitenkään. Olen ajatellut puhua näiden korttien kuviin ja jakeeseen liittyen lyhyitä youtubehartauksia. Itselläni ja useammalla ystävälläni on jonkin verran vaikeuksia hiljentyä päivittäin. Kokeilen, jos tästä olisi apua.

3.10.2018 Lepäilen mökillä ja järjestelen youtube -soittolistojani. Kuvat ja hiljentyminen, 14 lyhyttä hartautta:

Tuo ”Rauhan jätän” oli lyhyistä hartauksistani eniten kuunneltu. Minulla taitaa itselläni olla juuri noita huonoja tunteita, mistä tuossa mainitsen. Tässä on soittolistani, jossa pikkupuheet ovat peräkkäin.

 

26.9.2018 Olen nyt nukkunut pari yötä kotona. Teen onnittelukortteja ystäväni käyttöön ja samalla toki itselleni varastoon. Täydennän myös raamatunlauseilla varustettuja kortteja sekä raamatunjae -kirjanmerkkejä. Kävin eilen Helsingissä eläkeläisten piirissä myös. Täytyy etsiä yhteydet sen mukaan miten on kotona.

Tulostamiset on syytä tehdä näin suuremmat erät kerrallaan, koska musteet ja paperitkin voivat kuivua. Minulla olikin sopivasti musteiden vaihdot edessä heti, ja työ on sujunut hyvin. Teen myös jotain uutta samalla.

12.9.2018 Täytyy laittaa tänne tämä orvokkikuva, kun en löytänyt puhelimeeni kuvanmuokkausohjelmaa, jolla saisin pienennettyä kuvakoon. Tällä sen saan hyvin tehtyä. Meillä näitä liikuttavan pieniä orvokkeja kasvaa kallion uurteissa. Tänään nämä orvokit vipattavat tuulessa. Osa on kuihtunut, mutta aina joku jaksaa kukkia vielä syksylläkin.

 

3.9.2018 ”Syksyäni en anna pois”, tämä on työotsake tulevalle Ifolor-kirjalleni. Tällä tarkoitan hyvin suuria asioita, itselleni tärkeitä. Tänään aloitin ajatuksissani kirjan teon siten, että kiinnitin kameraani makrolinssin, laitoin päälleni kerniset sadehousut ja nappasin mukaani vielä alustan. Kokemuksesta tiedän istuvani tai lähes makaavani aamukosteassa maassa. Kuviakin sain. Kukaan ei vie minulta syksyäni, eivät uutiset, eivät murheet, eivät edes rakkaat ystävät tai sukulaiset. En anna edes itseni viedä syksyäni itseltäni.

Kahden päivän päästä selviää sainko joutsenenpoikasesta kertomani Ifolor-kirjan finalistien joukkoon. Ajanpuutteen vuoksi kirja ei ole niin viimeistelty kuin se voisi olla. Myönnän jännittäväni hiukan. Tiedän, että tällaiset kilpailut ovat myös mainosta, mutta kyllä on kyse myös hiukan siitä, että joku arvostaa harrastajien kuvia ja kirjan tekemisiä. Ammatti-ihmisillä lienee toiset kuviot ja paremmat mahdollisuudet. Kuinka käykin, niin yritän ensi vuodeksi tehdä syksyisen valokuvakirjan. Tulen käyttämään siihen aikaani ja ajatuksiani.

26.8.2018 Lepopäivän viettoa. Aamulla minulla oli tabletti sylissä, ja kirjoitukseni valmiina jo kahdeksalta. Kahvin jälkeen tiskasinkin jo kaksi tuntia, tai en oikeastaan, koska pidin lukuisia taukoja. Olen myös ehtinyt tavata saaressa sukuani. Lukenut olen Olavi Peltolan sivuilta Galatalaiskirjeen opetusta. Iltalukemisena minulla on edelleen ollut Pirkko Viherkosken kirja. Katson siinä olevia raamatunpaikkoja ja annan sen nostaa jotain mieleeni. Vieraskirjaan en laita enää viestejä/vastauksia. Kaikki on hyvin. Tämä on vastaus hänelle, joka laittoi sivustolleni viestiä. Niin, jos en mainitse mitään, olen täällä meren saaressa. Pihalla on aina peuroja kilpailemassa omenista.

Auringonlasku eiliseltä: 

25.8.2018 Nyt tein aika ison muutoksen kommentointeihin. Poistin kaikki sisäkkäiset kommenttikentät. Kaikki vastaukset osoitetaan jatkossa minulle, artikkelin kirjoittajalle, ainoastaan minulle. Olen itse ollut hieman huolimaton kommenttien asetusten suhteen. Kaipaan kovasti palautetta, jopa korjauksia. Ne on helppo laittaa ylös, ja palata sopivalla ajalla harkitsemaan muutoksia. Kommentit odottavat minun vastaustani ja usein myös kiitosta, koska tätä kautta saan paljon. Toisen laittama kommentti tai oma vastaukseni voi herättää uusia ajatuksia, mikä on toivottavaakin ja tarkoitus. Silti pyydän, että kirjoitat minulle lyhyesti, eikä siinä tarvitse lainata lainkaan muiden kommentoijien tekstejä tai nimiä. ”Näitä ajatuksia on vielä noussut”, tai jotain muuta suosittelen. Laitoin pariinkymmeneen artikkeliin mahdollisuuden antaa palautetta minulle.

23. ja 24.8.2018 Kirjoitan Lohjalla. Olen nyt pari päivää tehnyt Ifolor-kirjaa, joka kertoo pienestä joutsenenpojasta, siis tarinaa pikkuisille, tai vähän isommillekin. Laitoin sen osallistumaan Ifolor-kirja2018 kilpailuun. Jälleen huomasin, ettei täällä vietetty pari päivää oikein tahdo riittää.

Uuvun helposti, ja tein todella aikataulusyistä hiukan pidempää päivää kuin mitä oikeasti jaksaisin. Uupuminen ei johdu iästä, vaan se tuli jäädäkseen. Minä en usko oikein täydelliseen toipumiseen, jos työelämä katkeaa ennenaikaisesti totaaliseen uupumukseen, unettomuuteen ja psyykkiseen diagnoosiin. Poikkeuksia varmaan löytyy, ja työtehtäviä on monenlaisia. Olen lukenut huolestuneena kelan tilastoista, että pitkät, psyykkisistä syistä kirjoitetut sairaslomat ovat selvässä nousussa. Kyllä se varmaan vähitellen näkyy myös työkyvyttömyyseläkkeissä.

Koin raskasta syyllisyyttä, kun työurani katkesi uupumukseen ja sairauteen oltuani työelämässä vuodet 1975-2006. Samoin hyvin raskaat olivat vuodet, jolloin työkykyäni heikensi melko tavalliset sairaudet, sappirakon ja kilpirauhasen häiriöt, ilmeisesti autoimmuunisyistä. Vuosiin 1990-1992 ajoittui joitain leikkauksia ja tutkimuksia, kipukohtausten lääkintää kotona ym. Vasta nyt ymmärrän, miten kaikki tämä vaikutti jaksamisiini. Sappileikkaukseen mennessäni painoin vain 51kg, kun jouduin jonkun kuukauden odottamaan leikkaukseen pääsyä, enkä pystynyt syömään juuri mitään. 167 senttiselle 51 kiloa on jo kovin vähän.

Vuoden 1964 alkupuolella äitini sairastui paksunsuolen syöpään, joka leikattiin kesäkuun alussa. Vain suolistoavanne pystyttiin tekemään. 3.6.1965 äitini kuoli. Elin sitten kouluvuoteni isäni kanssa kahdestaan, koska sisarukseni olivat jo poissa kotoa. Nyt katson asiaa siten, että omat ”työvuoteni” alkoivat tuolloin vuonna 1964. Ne kestivät varsinaisesti vuoteen 2006, ja eläkepäätös tuli v.2007. Myös terapia ja koko tuo vuosi uran katkeamisen jälkeen oli todellista työtä. Eli nykyisen ajatteluni mukaan, ja Jumalankin lohdutuksen kautta ajattelen olleeni ”töissä” vuodet 1964-2007.

Sitä ei helpostikaan ymmärrä, että 14-15 vuotias on tiukoilla ollessaan oman koulunkäyntinsä ohella apuna kotona ja huolehtiessaan itsestään, ja vähän myös vanhemmistaan. Vieläkin muistan miten yritin jouluksi pestä vessat ja lattiat. Muistan miten en meinannut saada pyykinpesun jälkeen vaatteitani ajoissa kuivaksi, kun niitä oli niin vähän. En halunnut mennä koulun juhliinkaan, koska vaatteiden hankinta tuntui kovin mutkikkaalta asialta rahan pyytämisineen ja ajan siihen löytämiseen. Asuimmehän pienellä paikkakunnalla, ja olin bussien kulun varassa. Ensimmäinen masennukseni tuli jo opiskeluaikana. Siitä selvisin ilman lääkkeitä. Minulla oli kuitenkin jakso, jolloin unohdin asioita, tai en ollut siten ”paikalla tilanteessa”, että olisin voinut rekisteröidä tai muistaa kaikkea.

Edellä oleva vaikuttaa yhä. Joudun miettimään onko minulla voimia/halua tavata opiskelutovereitani tai ylioppilaskavereitani. Ensi keväänä tulee 50 vuotta ylioppilaaksi tulostani, ja 45 vuotta valmistumisestani hammaslääkäriksi tulisi kesällä 2020. Pystynkö juhlimaan näitä tapahtumia muiden mukana? Tahtoisin pystyä.

Minulle on annettu kirjoittaminen ja eri tavoin kuvien parissa eläminen. Olen nyt kesällä 2008 mielestäni varsin hyvässä kunnossa ja ainakin viime aikoina perusteellisesti tutkittu. Pari keuhkokuumetta ja aivan kamalaa yskää oli toukokuun ja elokuun välissä, mutta aiheuttajakin löytyi, ja kuurit purivat. Mykoplasma oli kiusan takana. Nyt jaksaa vähän taas harrastella ja hoitaa kuntoaan. Huono nukkuja olen, ja muutenkin on hyvä tietää mitä jaksaa ja mitä ei jaksa. Nokian ylioppilaista 1969 on kuollut jo 15. Se ei ole iso prosentti, koska lapsia syntyi paljon. Monta tuttua on kuitenkin kuolleiden joukossa, omia luokkatovereita. Ehkä tahdon nähdä vielä näitä elossa olevia koulu- ja opiskelutovereitani.

Sen sijaan en taida sittenkään mennä mihinkään raamattupiiriin tai kovin tiiviiseen seurakuntayhteyteen. Käyn vähän etäisempänä ehtoollisella, ja pidän huolen niistä yhteyksistä mitä koen saaneeni. Hiljentyminen ja Isän antamat tehtävät, sekä vielä kodin ja mökin asiat ovat ehkä ainoat mihin voimani riittävät. Kiitollinen olen voinnistani ja elämän lahjasta.

 

20.8.2018 Tänään keskeytin hetkeksi kahviaamiaisen ja otin videopätkän valkohäntäpeurasta. Meillä on yksi hyvin vanha omenapuu, mitä peurat eivät pääse tuhoamaan, siis yksi aitausten ulkopuolella. Omenoiden aikaan peuroille ei riitä se, mikä putoaa puun alle, vaan ne nousevat kahdelle jalalle ja kurkottavat omenia puusta. Tein sitten puhelimellani tästä 11 sekunnin pätkästä youtuben.

Antti ei huomannut, että otin videota, vaan selosti tapahtuman. Luuli, että otan kuvan puhelimellani. Eli pyysin luvan häneltäkin tähän youtubeen. Minulta kului hiukan ylimääräistä aikaa, koska olen tehnyt kaikki youtubet kotikoneellani, jossa pidän Google+ valmiiksi salasanallani avattuna. Niinpä olin unohtanut salasanan ja jouduin sen uusimaan. Ja tämä toimenpide johti jälleen yhteen ja toiseen toimenpiteeseen. Enhän saanut edes sähköpostejani auki ennen uuden salasanan syöttämistä.

Yllättävän paljon menee aikaa tällaiseen touhuun. Mutta jokin uteliaisuus laittaa aina vaan jatkamaan. Ehkä nyt tulee puhuttua joitain youtubeja täältä mereltä, kun uusi salasanakin on vielä mielessä. On se nyt muutenkin ylhäällä.

Eilen pihassamme oli myös vasoja. Ne ovat kyllä siroja ja söpöjä. Tähän päivään on mahtunut vain tiskaus ja risujen polttoa, ja yksi puhelu, ja joitain viestejä. Ja olemme toki juoneet kahvia ja syöneet. Sadepäivä. Ehkä luen kirjaa.

 

17.8.2018 Mökillä taas kirjoitan. Olen pitänyt kommentoinnin auki nyt viimeisiin vähän henkilökohtaisempiin aiheisiin. Löysin hyllystäni Pirkko Viherkosken kirjan ”Kaiken lohdutuksen Jumala”. Sain tämän Pirkolta nimikirjoituksen kera jouluna 2005. Kirja merkitsi tuolloin minulle paljon. Samoihin aikoihin aloin myös olla Kotisatama nimisessä porttaalissa, innostuin jotenkin tekemään sähköpostikortteja tuonne, ja laittamaan sinne runoja erikoisella nimimerkillä ”Saaroninlilja”.

Hieman ihmettelen, kun nyt koottuani runokirjan ”Pieniä siemeniä erämaasta”, löydän tämän kirjan hyllystäni. Luen sitä nyt hiljaisella tahdilla antaen ajatusteni kulkeutua vapaasti erilaisiin teemoihin tai asiakokonaisuuksiin. Osasta kirjoitan, osa jää muuten mieleen.

Vuoden 2005 tienoilla olin ensimmäisen kerran yhteydessä Evankeliumin opintoyhdistykseen ja Per-Olof Malkiin. Samoihin aikoihin olin yhteydessä Kristityn Foorumin (KF) Juhani Aitomaahan. Voin ilokseni todeta, että yhteistyö jatkuu edelleen ainakin Aitomaan Näkökulma -lehden osalta kuviin liittyen, uskoisin myös löytäväni itseni vielä ”Armo riittää” -lehden parista. Per-Olof Malk on päätoimittaja lehdessä, ja nyt pyrkimyksenä on sen ilmestyminen kahdesti vuodessa maksullisena.

Olen vähän arkana kysellyt myös mahdollisuutta osallistua erääseen naisten raamattupiiriin, nyt kun tunnen vetäjänkin. Arkuuteni johtuu luonnollisesti siitä, että kriittiset artikkelini ja ehkä yhteytenikin aiheuttavat välillä vahvoja reaktioita, siis myös minuun henkilökohtaisesti. Ehkä olen pelännyt myös kohtaavani joitan vaikeita tilanteita hengellisesti.

Vasta nyt koen toipuneeni ihmiskuormituksesta ja uupumuksesta. Seurakuntaa tai seurakuntayhteyttä minulla ei ole oikein ollut todella moneen vuoteen. Nykyisin käyn hyvin mielelläni harvakseltaan Helsingin Luther-kirkossa, mutta myös muualla. Nyt on myös palaamassa jokin hiljaisuus ja rukous, Isän edessä ja sanan äärellä viipyminen.

4.8.2018 Nyt on Laukaan Vuolakkeessa kahden päivän mittainen Kristus-juhla. En osallistu itse. Muistan rukouksin. Toivon siunausta ja varjelusta, sekä terveyttä myös.

29.7.2018 Tulimme Lohjan kotiimme. Täällä on 30 astetta lämmintä. Tein kuitenkin youtuben, joka oli mielessäni: https://youtu.be/itZoJInTVsU

29.7.2018 Olen jo jonkin aikaa sitten saanut valmiiksi Tiililän kirjan pohjalta tekemäni artikkelisarjan. Nyt yöllä kirjoitin hiukan omia tuntemuksiani siitä miten koen muutaman raamatunlauseen liittyen leivisköihin ja sydämestään Herran edessä elämiseen. En laita kommentointimahdollisuutta lainkaan. Kyse on siitä miten itse nämä asiat koen. Tämä ei ole opetusta, saati profetiaa, sitä ei ole välttämätöntä asettaa arvostelun alle. Kyse on vain omasta elämäntavastani ja siitä miten ymmärrän nämä jakeet tällä hetkellä. Kyse on jälleen siitä, että jaan myös jotain herkkää, enkä tahdo heti ensimmäiseksi kuulla, että jokin meni teologisesti täysin väärin.

11.7.2018 Kirjoitin juuri viimeisen osan Tiililän kirjasta ”Miksi kristinuskoa ei voi, ei tarvitse, eikä saa uudistaa?” Kommentoimaan pääsee oikean laidan kautta – viimeiset artikkelit.

4.7.2018 On ollut leppoisaa mökkielämää läheisten kanssa. On myös omaan terveyteen liittyviä ”huoltohommia”. Kaikenlaista on sattunut yllättäen. Nyt kuitenkin jo Lohjan pakastimen sulatus tehty, ja se odottaa jossain vaiheessa uutta satoa. Jatkan kotisivuillani Tiililän kirjan käsittelyä, kun sen aika tulee.

Juhannuspäivän aamuna 23.6.2018. Olemme asuneet mökissä jo pitkään tänä kesänä. Puutarhasta on tullut jo monenlaista satoa, ja paljon kaikkea on valmistumassa. Nyt olemme saaneet myös vettä. Oikeastaan luonto on varsin kukoistava. Kalaa tulee niukasti. Täällä mökilläkin syömme välillä ostettua kalaa, kuhaa ja lohta, kun haukia ja ahvenia emme tahdo saada. Olen oikeastaan tyytyväinen ja kiitollinen kaikkeen.

Hyvin hitaasti on Tiililän kirjan lukeminen edennyt, ja artikkelien kirjoittaminen, saati niiden viimeisteleminen. Näin on nyt, prosessi on alkanut, tai oikeastaan jatkuu jostain taustalla olevista mietteistä. Jumala sitten johdattaa lukijat, ja kenties jatkaa jotain heidän ajatuksissaan. Tämmöinen hidas eteneminen ilman kommentointia saattaa olla aivan hyvä asia. Avaan artikkelisarjaan ehkä pienen läpiluvun ja viimeistelyn jälkeen keskustelumahdollisuuden.

Kristillisille kesäjuhlille en ole menossa tänä vuonna. Mihinkään vastuunkantoon ei minua ole myöskään enää pyydetty. Hyvä näin. Kaikki käy minulle. Minulta oli jäänyt huomaamatta, että Evankeliumin opintoyhdistys järjestää Laukaalla Kristus-juhlan myös tänä vuonna. Syynä on ollut lähinnä se, etten olut laittanut omille sivuilleni näkyviin aloitussivua, vaan tapahtumat, joista se ei tullut esiin.  Facebookiin oli laitettu mainos jo kauan sitten, mutta huomasin sen vasta juhannuksen alla. Vaikka nyt ei ole ollut juuri yhteyttä Evankeliumin opintoyhdistykseen, ei se merkitse sitä, etteikö näin voi taas joskus olla.

25.5.2018 Olen pääasiassa näissä maisemissa. Minulla on luonnollisesti tabletti ja puhelin, joiden avulla olen täällä kotisivuillani. Voi kulua viikkoja, mutta jossain vaiheessa kirjoitan yhdestä Osmo Tiililän kirjasta arvion. Tuo kirja on kirjoitettu 1960 -luvun lopulla. Mielestäni tuon ajan jälkeen on yhä kiihtynyt kehitys, jossa kristinuskon ydin eli henkilökohtaisen uskon syntyminen Kristuksen sovitustyön pohjalta, jää jollakin tavoin kuin syrjään. Yritän selittää asiaa tarkemmin heti, kun se on kiteytynyt itselleni. Mielessä tämä on ollut vuosia, ja se on toki vaikuttanut omiin pieniin kirjoihini ja kirjasiini.

13.5.2018 Hyvää äitienpäivää kaikille kotisivujeni lukijoille! Itse sain eilen olla rakkaitteni kanssa. En voi sanoin kuvata mitä se merkitsee minulle. Olen kuitenkin ollut koko viikon kipeänä, ja tetysti nyt huolehdin siitä, ettei vain tartunta kulkenut minun tai mieheni mukana rakkailleni, joilla on alkavalla viikolla paljon tärkeää edessä. Aina löytyy huolen aiheita. Toivotankin meille nyt mahdollisimman murheetonta, onnellista ja hyvää juhlapäivää!

Kotisivuilleni olen viimeksi laittanut oikeaan laitaan alekkain leikekuvin kaksi pikkuruista kirjaani ”Armon hetkiä” ja ”Hyvän Paimenen hoidossa”. Olen kyllä näistäkin kiitollinen. Tämä kaikki on osa siitä levosta ja yltäkylläisyydestä, mitä olen saanut myös ajallisen elämäni matkalle. Nämä kirjat mahtuvat siis pieneen kirjekuoreen, ja voivat hyvin kulkea mukana missä liikummekin.

8.5.2018. Esirukous ja vieraskirja toimivat entiseen tapaan. Kommentointimahdollisuudet säilyvät. Saamme suunnata aikamme näin juuri sinne, missä kaivataan rinnalle rukoilevia ystäviä. Kirjoitukseni saavat jäädä viimeistelemättömiksi ja rosoisiksikin. Joskus saatan toki palata niitä hieman hiomaan. Pääpainon tahdon pitää kuitenkin siinä, että voisin jollakin tavoin palvella heikossa tilanteessa olevia lähimmäisiäni.

8.5.2018 Olen nyt ottanut kommentointimahdollisuuden pois artikkeleista ja kaikilta muilta sivuilta paitsi vieraskirjasta ja esirukouksesta. Teen tämän ennen muuta itseni vuoksi. Kiitän kaikkia keskustelijoita. Kyllä minä olen paljon saanut ajatellen näitä muutamia vuosia, jotka minulla on ollut nämä kotisivut. En tule käymään läpi vanhoja kommentteja, enkä poista niitä. Vapautetaan ajatukset uusiin asioihin, kevään luontoon ja lähellämme oleviin ihmisiin.

Minun voimavarani ovat rajalliset. Esiin jättämieni kommenttien kokonaismäärä on toista tuhatta. Muutamia satoja olen poistanut joko aikoinaan tehdessäni tilaa, tai etenkin viime aikoina roskapostina tai muuten kokiessani, etteivät kommentit ole olleet kovin rakentavia tai aiheen mukaisia. Vieraskirjaan voi mielellään laittaa sinne sopivia lyhyitä tervehdyksiä. Esirukouspalsta toimii entiseen tapaan. Arvelen, että tästä tulee jatkossa käytäntöni. Joitain artikkeleja julkaisen harkiten facebookissa, jossa niitä voi myös kommentoida. Myös mesenger on yksi mahdollisuus pitää yhteyttä. Niin, ja mahdolliset kirjatilaukset vieraskirjan kautta (en julkaise).

7.5.2018 Ajatukseni ovat nyt aamuyön tunteina olleet kristityn vapaudessa. On suurta rikkautta, jos ei ole liiallista sitomista kristittyjen ystävien tai seurakuntalaisten taholta. Näistä asioista on vaikea puhua, tiedän. Sitominen voi tulla hyvin hurskaalta kuulostavalla tavalla. No, nyt ei enempää tästä. Menemme miehen kanssa kaatamaan puita aamutyynellä, ja lepäämme sitten lisää. Täällä merellä on 4 astetta lämmintä.

Nyt iltapäivällä on porkkanapenkki tehty, ja tietystikin ensimmäiset koivut on kaadettu heti aamulla saunapuita varten. Nyt taitaa olla kesä. Kohta lämpiää sauna. Arkinen touhuaminen tekee hyvää, vaikka nukkuminen jäikin vähiin.

5.5.2018 Laitan oikean laidan vimpaimiin nyt Ifolor-kirjoista tavallaan kaikille näkyvät nettijulkaisut. Otan leikekuvia tilaamistani e-kirjoista. Nyt aloitin kirjalla ”Armon hetkiä”. Tälle kirjalle tulee todellista hintaa 10-12€ riippuen miten satun osumaan tarjouksiin. Ajattelen, että voisin postittaa näitä halukkaille 8€ kappale +postimaksu. Omaa työtäni voin tukea tuon verran.

Laitan oikean puolen vimpaimista jossain vaiheessa jotain ylävalikkoon. Ehkä nyt ensin tuon ”Sanan äärellä”. Ja varmaan jossain vaiheessa nostan ylävalikkoon nämä e-kirjatkin.

Mieliala on ollut hyvä. Nyt on paljon puuhaa maalla. Kasvilavan viritys oli tämän päivän puuhaani. Nyt tulin välillä vähän vaakatasoon sängylleni kirjoittamaan.

29.3.2018 Vapaa! Minua on muutaman vuoden ajan painanut eräät asiat, mitkä liittyvät naisena toimimiseen seurakunnassa tai järjestössä. Ensin parilla foorumilla opastettiin kuinka nainen ei saa opettaa jne. Jäin pois. Jäin pois samalla kaikilta foorumeilta. Sitten jouduin vuosien ihmettelyyn ja kyselyyn sen jälkeen, kun minut oli käsketty ulos ovesta eräästä paikasta missä opetin.

Keskityin ”kuuliaisena” juonto- ja sielunhoitotehtäviin, sekä puhumaan otsakkeiden ”sielunhoito” tai ”Raamatun mukainen profetia” alla. Ajattelin: Miehet johtakoot, toimikoot ja ohjatkoot, en halua olla siten mukana, että heitetään ulos. En tahdo myöskään toimia loukkaavasti tietenkään. Varovaisuus nousi voimakkaasti päälle. Tämä yksi tapahtuma oli niin syvä, että se vaikutti kaikkialla muuallakin toki yhdessä muiden asioiden kanssa. Kannoin sitä uloskäskemistä mukanani, ja se sotki asioita. Miten raskas taakka onkaan tässä lauseessa: ”Tuossa on ovi!”

Nyt olen laittanut järjestyksessä ykköseksi Jumalan kutsun. Olen kärsinyt siitä, että naisena en ole saanut olla seurakunnassa tai järjestössä aidosti miesten rinnalla, yhtä arvokkaana ja opettamassa niillä alueilla, joihin koen kutsua. Oikeastaan kyse on siitä, että tahdon nyt ottaa täyden vapauteni Jumalan edessä. Puheeni polveilee usein opetuksessa, sielunhoidossa ja varoituksessa, se soljuu näissä kaikissa. En voi valmistellessani jotain kuunnella ihmisiä. Minun on kuunneltava Jumalaa tuossa vaiheessa ja ihmisiä sitten vasta puheen tai kirjoituksen valmistuttua. Mutta ennen muuta tärkeää on vapaus ihmisistä. Runokirjani tekeminen auttoi minua suuresti.

Ennen kuin tätä edes kirjoitan, huomaan jo aktiivisesti ottaneeni yhteyksiä ja ilmaisseeni ajatuksiani kuin entisenä Cetana, vapaana turhista kuormista. Huomaan innostukseni kohonneen etenkin tänään, kun laitoin ylävalikkoon esiin puheeni Jumalan kasvoista Vanhassa Testamentissa. Vanha innostus on jäljellä.

28.3.2018 Lisäilen ylävalikkoon vanhoja puheitani. Aiheet ovat kyllä aina tuoreet. Olen katsonut muiden puhujien sivustoja. He ovat kyllä nähneet niin, että puhujalla itsellään on myös oikeus puheisiinsa, eikä vain järjestöillä. Kyse on myös siitä, että saatan nyt jonkun vuoden jälkeen vielä saada puhetehtäviä 🙂 Toisaalta minulta on noissa puheissani myös arviota jonkin verran. Ehkä saan puhua niin, ettei välttämättä tule edes esiin kokoontumispaikkakaan? Otan oman äänityslaitteen mukaan. Äänitän toki tällöinkin vain luvan saadessani. Minulle itselleni on suuri apu näistä vanhoista äänitetyistä puheista. Myös niissä olevat rukoukset ovat minusta itsestäni hyvät noin mukaan jätettyinä.

27.3.2018 Lueskelen tabletillani Armo riittää -lehtiä ja vastailen sähköposteihin. Näin aloitan usein sellaisen aamun, kun ei ole mitään omaa projektia menossa. Muuten olen jo aamuvarhaisella kirjoittamassa tai käsittelemässä kuvia. Nyt luen tätä lehteä:

http://www.evank.org/pdf/AR_2010-2.pdf

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

25.3.2018 Opettelin sitkeästi ja kokeillen puheiden pakkaamista, opin. Niitä nyt sitten lisään ylävalikkoon kohtaan Raamattupuheita (omia lisätty).

24.3.2018 kirjoitin tuonne: http://ceta.nettisivu.org/harhaopeista-muilta/

17.3.2018 Kirjoitin palmusunnuntain tekstin jo tammikuussa Fuerteventurassa. Se on ollut näkyvillä isojen kuva/jaekorttien alla. http://ceta.nettisivu.org/ratsastaen-aasin-varsalla/

16.3.2018 Hetki sitten laitoin menemään Ifoloriin runo/kuvakirjani ”Pieniä siemeniä erämaasta”. Sivuja kirjassa on 48. Teetin nyt ensin vain yhden kappaleen, koska aina on jotain pientä korjattavaa. Teetin myös e-kirjan. Aloitin kirjan tekemisen helmikuun puolella. Välillä tein tietokoneellani töitä lähes koko päivän. Toisaalta olen myös matkustanut ja ulkoillut. Ehkä kirjaa kootessani aktiivisia työtunteja tietokoneella on kertynyt noin 120. Ja tässähän ei tietenkään ole mukana mitään siitä ajasta, kuinka kuvat ja runot ovat syntyneet, tai niiden muokkaamiseen kuluneesta ajasta. Edelleen jatkan harrastuslinjalla. En perusta yritystä. Tämä tarkoittaa sitä, että tämäkin teos jää lähinnä omaan käyttöön, lahjakäyttöön sukulaisille ja tutuille. Kirja on kokoa A5, pysty, ja haitarikierteellä. Tämä sidontatapa tekee kirjasesta hieman arkisen, mutta sitä voi myös pitää esillä avattuna sivu tai aukeama kerrallaan. Arvioin, että pystyn erikoisalennukset huomioiden postittamaan kirjaa sitä haluaville 17€+postimaksu.

2.3.2018 Hyvä, että minulla on ystäviä, jotka rukoilevat sekä minun että esirukousta pyytävien puolesta. Aamupäivän olin tietokoneelle tekstien ja kuvien parissa. On tunne, etten voi huomioida ihmisiä siten kuin tahtoisin. Olen usein puhelua toivoneillekin sanonut selkeästi, että kerron viestillä kun voi soittaa. Annan itselleni mahdollisuuden syventyä runokirjan kokoamiseen ilman keskeytyksiä. Minun on oikeastaan edettävä tuossa projektissa juuri aamuisin, ja  voisin sanoa että rukoillen. Samalla se on itselleni vahvaa elämistä.

28.2.2018 On yllättävää vapauden tunnetta. Teen juuri sitä, mistä sanoin etten tee. Ja en tee sitä, mitä sanoin tekeväni. Tämä ei kuitenkaan ole viittausta Roomalaiskirjeen seitsemänteen lukuun. Nyt minulla on aluillaan runokirja, jossa on kaikki teemaan ”Pieniä siemeniä erämaasta” soveltuvat runot. Kukaan ei myöskään sano, etteikö joukossa saa olla osa ikään kuin Jumalan puhetta. Kukaan ei sano, että mukana tulee olla jotain lähimmäiseen liittyvää, eikä vain sisäistä maailmaa. Ja valokuvat trimmaan ja asettelen mielikuvieni mukaan. Ja nyt on aikaa.

Minä otin myös kellarista ”Risti peittymässä” -kirjoja. Niitä oli siellä 50 kpl. Kirja valmistui kuusi vuotta sitten. Tein niitä 200 kpl. Tässä se on pdf-muodossa Risti peittymassa.2012.ceta.lehtniemi. Voin postittaa niitä pelkän postimaksun hinnalla, tai ilman sitäkin, jos on kyse yhdestä kappaleesta.

27.2.2018 Myönnän valvoneeni yöllä, osittain rukouksissa. Osaksi kärsin vain kuivan huoneilman ongelmista. Heräsin aamulla käsittämättömän ihanaan rauhaan ja levollisuuteen. Yön raamatunjakeista muistan vain ”ei muistele kärsimäänsä pahaa” ja  ”iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. Ja koin iloa totuudesta yhdessä muiden kanssa. Tässä muodossa mietiskelin jaetta aamuyöllä, ja nukahdin uudelleen. Olin kuunnellut myös oman raamattupuheeni ”Jumalalle saa puhua”. Luulen, ettei se ole puherunkona aivan samassa muodossa. Jumalan suuruus siinä tuli esiin, ja myönteisessä, rakastavassa sävyssä tuomioiden alkaminen Jumalan huoneesta. Täytyypä vähän tutkia tuota ”tuomiota”. Ai, niin, näin vielä unen pätkän, missä niin valoisasti ja avoimesti tervehdin erilaisia ystäviä 🙂 Minä elän öisin vilkasta elämää.

26.2.2018 Tämän päivän olen viettänyt saaristossa. On ollut ihana päivä. Nyt lepään kotona sohvalla. Valoisa päivä ja valoisat ajatukset 🙂 Olen ajatellut edetä hiljakseen näissä hengellisissä teemoissa. Kyseessä on uskon aivan keskeiset asiat rinnastettuina tästä sivuun vieviin ajatuksiin, suuntiin ja liikkeisiin. Huomasin kuunnellessani omat puheeni (noin 20) ja silmäillessäni raamattupuheideni kirjalliset puherungot (noin 40), että juuri tätä olin tehnyt kaiken aikaa. Sama piirre toistui useissa hartauskirjoituksissa, ja sama ilmeni jopa välillä rukouksissani. Tämä tulee pitämään minua jonkin verran sanan äärellä ja pienessä puuhassa. Ihan selvä kutsuhan minulla tähän on.

25.2.2018 Muutimme Lohjalle keväällä 2008. Tuolloin tutkin rinnakkain aikamme harhoja sekä Raamattua. Käytin paljon apuvälineitä. Pöytälaatikosta löysin äsken seuraavat CD:t: DIGINOVUM, Digi-IRT, Martti Luther CD-ROM ja Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjan. Hyllyissäni on lisäksi todella paljon kirjoja.

Minun ajatukseni oli alkaa karsia ja laittaa pois erilaista materiaalia, koska on ollut viime vuosina  naisen alas painamista hengellisissä yhteyksissä. Olen joutunut vähitellen pois itselleni rakkaista tehtävistä muihin myös yhtä rakkaisiin askareihin. Valtava arkuus on vallannut välillä mieleni, ja itsearviointi, pelko siitä milloin ylitän puhuen tai kirjoittaen sen mitä voin ja saan tehdä. Virheiden pelko, ja jopa Jumalan ankaruus on noussut esiin, myös hengellisten johtajien pelkääminen.

Koin, etten voi, enkä jaksa toimia näin seurakunnissa tai järjestöissä. Vapaus Kristuksessa olisi välttämätöntä. Samoin tulisi olla puhumisen mahdollisuus, armo ja yhteiseen rukoukseen ja suunnitteluun osallisuus. Ja tämän kirjoitan tietäen, että syy on ollut pääasiassa itsessäni. Jokainen ei koe puhumattomuutta, tai yhteyden puutetta näin raskaana ja uhkaavana asiana. (28.2. Jatkan vain parin päivän kuluttua, ja voin todeta sen, että pelot nousevat pääasiassa minun omista yksittäisistä kokemuksistani ja taustoistani.)

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että varsin vailla näitä huolia opiskelin ja opetin Raamattua vajaa kymmenen vuotta sitten pienessä seurakunnassa. Silloin tämä kysymys ei tullut millään lailla esiin. Päinvastoin koin olleeni aina lämmöllä vastaanotettu. Näin ne ajat ja tilanteet muuttuvat.

Tulin pari viikkoa sitten toisiin ajatuksiin, ja talletin kaikki tutkisteluni, puheeni ja kirjoitettamani puherungot. Muutama ystäväkin on saanut puheitani jälleen. Olen ollut aika tyytyväinen siihen mitä olen löytänyt. Tämä on itselleni suureksi hengelliseksi avuksi. Samoin alan tutkia itsekseni Raamattua omaksi rakennukseksi.

19.2.2018 Laitoin tänään puherungot alimmaksi otsakkeen ”Sanan äärellä” alla. Minulla oli se ajatus, ettei uusi tulija heti törmäisi noihin. Alla olevaan tekstiin nämä kirjoitetut puheeni eivät liityy ihan suoraan, tosin välillisesti kyllä.

19.2.2018 Olen kuunnellut omia puheitani, sekä myös lukenut osan puherungoistani. Olen ollut kutsuttuna puhumaan. Vaikka tiedän olleeni äärettömän monta sataa tuntia Raamatun äärellä ja rukouksessa, en ole ollut yksin näiden teemojen äärellä. Olen saanut sähköpostikeskusteluista arvokkaita näkemyksiä. Samoin minulla on ollut esirukoilijoita. Tilaisuuksissa olen myös saanut rukoustukea.

Evankeliumin opintoyhdistyksessä aihepiirini on ollut jossain määrin lähempänä sielunhoidollisia teemoja kuin toimiessani seurakuntayhteydessä puhujana. Molemmissa on mukana harhoista varoittamista. Mistä olenkaan puhunut, niin aina on ollut keskuksessa Kristuksen työ puolestamme ja arkinen Jumalan lapsen elämä armoon turvaten. Olen pyrkinyt kyselemään Isän edessä aina aihepiiriä sovittuun puhetilaisuuteen, ja todellakin olen puhunut vain seurakunnan tai järjestön johdon kutsumana ja alaisuudessa. Tämän sanon nyt erityisesti heille, jotka moittivat minua siitä, että tutkin näin sanaa ja puhun ja opetan julkisesti. Minä olen toiminut saamani kutsun mukaan.

Myös omat harrastukseni taiteen tai vanhan hengellisen kirjallisuuden parissa ovat edesauttaneet henkistä ja hengellistä hyvinvointiani. Suomeksi julkaistu vanha kirjallisuus liittyy suurelta osaltaan Lutherin perintöön, mutta ei suinkaan kokonaan. Tällä kaikella on ollut suuri merkitys, kun olen käyttänyt kuviani usein sanoihin yhdistettyinä ”Armo riittää” -lehteen, kortteihin, kirjoihini, YouTubeihin ym. Osoittaa jo armosta täysin pois joutumista ja arkielämän vääristymistä, kun myös näitä alueita ”nuhdellaan”. Taiteellisuus ja tämän alueen ylläpito on edellyttänyt myös vuosikymmenten harrastuneisuutta, opiskelua ja yhteyksiä. Samoin kaikki muutkin minun yhteyteni ovat minun omia asioitani, samoin kuvat mitä itsestäni olen julkaissut.

Koen kotirauhan rikkomisena, jos saan edellä olevia asioita koskevaa, minua nuhtelevaa postia viestinä, sähköpostina, korttina, kirjeenä tai missä muodossa tahansa. Myöskään huivia en tule käyttämään, koska se olisi vaan ääretön loukkaus miestäni kohtaan, eikä edistäisi hengellistä hyvää nykyisissä seurakunnissa. Tulen tuhoamaan välittömästi kaiken edellä olevaan aihepiiriin liittyvän postin, jos sellaista vielä tulee. Hengellinen arviointi on aivan erilaista kuin ihmisen herkkien ja keskeisten asioiden ulkoapäin tapahtuva ja epämääräinen nuhteleminen.

Kehotan myös vielä palaamaan yksinkertaiseen armon evankeliumiin. Siinä vain on lepo ja yhteys. Vain näin pääsemme perille. Niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus palata siihen armoon mitä meillä on Kristuksen työssä.

 

17.2.2018 Kirjoitin jo ”Tervetuloa! Mitä uutta?” -osioon touhuavani kiinteän tietokoneen äärellä taltioiden sieltä yhtä ja toista tänne kotisivuilleni. Kaikki ei ole tarkoitettukaan julkaisuvalmiiseen muotoon, etenkään puheluonnokset. Nyt on menossa talteenotto, jos minulle tai tietokoneelleni jotain tapahtuisi. Olen myös lähes yksinomaan tabletin äärellä nykyisin. Mutta on tämä hidasta puuhaa, ihan kuin olisi saanut eteensä ison laatikollisen vanhaa postia.

27.1.2018

Näillä seuraavilla sanoilla olen muutaman vuoden aikana toivottanut uuden vuoden alkaneeksi. Tiedän sanojen nousevan syvältä sisimmästäni. Näissä on osa minua.

Kiitollisuutta
kiireettömyyttä
kauneuden kaipuuta

unelmia
unohtamista
uuden etsintää

aikaa
armoa
anteeksiantoa

vapautta
varjelusta
vuodelle 2018!

Tuo unohtaminen toteutuu varmasti, mutta toivoisin sitä oikeisiin asioihin. 🙂

Lähdin vuoden 2018 alussa ulkomaille. Matkatavarat olivat jo odottamassa pakkaamista. Minulle tuli ensin tarve tehdä pienestä kirjasesta uusi versio, nyt Ifolorilla ja nimellä ”Paimenen hoivassa”. Näin kävi, kun olin päättänyt etten tekisi kirjoja juurikaan enää.

Kun matka oli vielä lähempänä, tuli mieleeni tehdä CD:tä noin 8 vuotta vanhoista puheistani, jotka olivat tallessa jossain muodossa. Miksi toimin näin, vaikka olin juuri laittanut kaikki CD:t hyllyn taaimmaiseen nurkkaan. Olin ajatellut, etten laittaisi korvilleni kuulokkeita ja käyttäisi editointiohjelmaa vähään aikaan. Sotkuiselta työpöydältäni löysin vaivoin muutkin tarvitsemani ohjelmat.

Niinpä sitten lähettelin postia muutamalle ystävälle juuri ennen matkaa. Matkalaukkuun pakkasin vesivärini, joita en ole lainkaan käyttänyt matkallani. Silti iloitsin, että ne ovat olleet mukana. Jollakin tavoin tällä matkalla ovat olleet mukana rukouksissa myös ne ystävät, joille jätin jotain itsestäni matkalle lähtiessäni. Matkalaukkuun pakkasin myös ensimmäisen kappaleen kirjasta ”Paimenen hoidossa”. Lisäksi latasin sen e-kirjana tabletilleni.

Nämä kotisivut ovat minulle itselleni hyvin tärkeät juuri matkalla ollessani. Täällä on tietty tavaran niukkuus auttamassa. Sen huomaa erityisesti aamuisin. Valvon varhain rukoillen ja ajatellen. Välimatkoilla ei ole silloin mitään merkitystä. Usein ajattelen sitä, että tahtoisin tehdä enemmän toisten hyväksi. Nyt vaan taitaa olla tällaisen elämän aika. Joskus luulen, että olen hiljaa jossain näkymättömissä. Kuitenkaan kukaan meistä ei ole Taivaan Isältä näkymättömissä. Hän on lahjoittanut nämä erilaiset hetket, päivät ja vuodet.

Esirukouksen merkitystä on vaikea ymmärtää ajassa. Jokin aamu sitten mielessäni olivat sanat: ”Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” Yhtenä toisena aamuna nousi vaan sana ”esirukous”. Myös aamuiseen uneeni nousi kerran teksti ”uusi päivä” kaikilla kielillä ja kirjainmerkeillä. Ymmärrän tämän vain jotenkin lohdutuksena ja rohkaisuna. Luulen, että luovuuteeni liittyy jotenkin näiden aamuhetkien erityinen luonne.

Kiitollisena Ceta

 

20.12.2017

Teen välillä lyhyitä YouTubeja. Huomasin, että puhelimella ja tabletilla on helppo puhua äänite ja liittää se sitten kuviin tai videoihin. Tein juuri 40 sekunnin mittaisen YouTuben Johannes 14 alusta. Tein sen tabletilla käyttäen kuvia, mitä sattui olemaan. Ensin ajattelin tekeväni vain äänitteen, mutta sen tiedostomuoto olikin mp4 eikä mp3. En pystynyt tuomaan sitä sivuilleni. Niinpä tein tähän muotoon, että sain sen esille.

Akvarelleja olen opetellut hieman. Silkkihuivejani oli kuitenkin ostettu syksyllä, mutta summaa ei ollut vielä tilitetty. Lopetan kuitenkin silkkimaalauksen, tai maalaan kesällä ulkotiloissa. Sinnehän myös maalausvälineeni jäivät.

 

28.11.2017 Olen vähentänyt tavaraa kotonani. Lopettelen CD:n, DVD:n, korttien ja kirjojen tekoa. Teen kyllä yhden keväällä valmistuvan Ifolor-kirjan. Näin saan hävitettyä yhtä ja toista, sekä tietysti myös pakattua piiloon. Teen näin konkreettisesti tilaa uudelle, jonka toivon olevan akvarellimaalausta ja matkailua.

Silkkihuivit eivät käy kaupaksi käsityöliikkeessä, ja ovat myös työläitä maalattavia. Ensi vuonna en ole Tuulentuvassa kuin kannatusjäsenenä. Eli myös silkit ja siihen liittyvän saan pakata pois. Aion lähinnä hoitaa kuntoani ja toivon mukaan myös maalata kunhan saan välineet paremmin käden ulottuville.

 

13.11.2017 Yritän kirjoittaa nyt melko uudella tabletilla tähän omassa Lohjan kodissani. Jostain syystä tähän kirjoittaminen ei onnistunut puhelimellani saaristossa. Kirjoitin muutaman kirjoituksen tabletillani kirjasta Conformitas Christi -ajatus Lutherin teologiassa. Olin ilahtunut, kun huomasin miten helppoa kirjoittaminen oli. Olavi Tarvaisen kirjoittamisen tapa on tuossa kirjassa kuitenkin varsin teologinen, ja kieliasu on osittain vaikeampi kuin muissa hänen kirjoissaan. Koin tyytyväisyyttä, kun huomasin pystyväni keskittymään lukemaani.

Rukoilen edelleen rukousaiheiden puolesta, vaikka en sitä muista aina tuoda esille.

31.7.2017 Lisäsin juuri ylävalikkoon ”Antti Lehtniemi” kirjoituksen biopolttoaineiden kannattavuudesta/kannattamattomuudesta. Isoja raamatunjaekortteja oikealla sivualueella olen välillä täydentänyt puhelimellani. Tähän en oikein pysty puhelimella kirjoittamaan sivuston varmuuskopioinnin kummallisuuksien vuoksi. Uuden sivun tekeminen sujuu puhelimella kyllä. Huomenna haemme lapsenlapset mökille. Eli mukavaa ohjelmaa on tiedossa.

18.7.2017 Lisäsin artikkeliksi Lutherin kirjasta ”Seitsemän katumuspsalmia” pienen osan. Olen kyllä lukenut joskus koko kirjan, mutta siitä ei ole tullut laitettua juuri mitään ylös. Luulen, että tämän kirjan kautta voisin taas keskittyä vanhoihin kirjoihini. Ehkä sitten, kun on jotain enemmän kirjoitettuna, teen tämän pdf-muotoon. Silloin jakaminenkin on helpompaa. Kirjoitan tänne harvoin, koska käymme vain pikaisesti kotona, eikä tänne kirjoittaminen oikein onnistu puhelimellani jostain syystä. Eli vanhoihin sivuihin on hankala jatkaa, uutta voisi kirjoittaa kyllä.

9.7.2017 Aivan lyhyesti kerron, että olen edelleen mukana Evankeliumin opintoyhdistys ry:n työyhteydessä. Minua pyydettiin Kristus-juhliin ja jo aiemmin keväällä työn ystävien ja tukijoiden tapaamiseen. Kesän ja mökkikauden vuoksi kutsut eivät tavoittaneet minua riittävän ajoissa, jotta olisin voinut varata viikonloppuja toiselle puolelle Suomea matkustamiseen.

4.6.2017 Lisäsin kuvataulun helluntain ajatuksin. Olemme käymässä kotona ja työstin vähän puhelimella Armo riittää -lehdestä siirtämääni kirjoitusta ”Varoitus ja rohkaisu Raamatussa”. Nyt kotisivujani on luettu melkoisesti. Liittyyköhän tämä tulevaan Owuorin Suomen vierailuun? Olen omalta osalta sivujeni kautta mukana keskusteluissa, joista kuulen joitain väläyksiä ystäviltäni. Olin kirjoittanut aiemmin Koorahin kapinasta muistaakseni kirjaani ”Risti peittymässä”.  Tästä syntyi sitten teksti omille sivuilleni luettuani ja kuunneltuani Owuorin opetuksia. Lopussa on hyvä linkki Kristityn Foorumin sivuille. Oma kirjoitukseni Owuor ja Koorahin kapina

Pyhän Hengen lahja on meillä jokaisella Jumalan omalla Kristuksen sovitustyön tähden. Tässä on suuri ilon aihe juuri tälle päivälle. Olkoon tämä myös esirukouksen päivä, jolloin muistamme läheisiämme, kotimaatamme ja vainottua seurakuntaa ympäri maailman. Muistetaan sitä hengellistä työtä, jonka varassa täällä Kristuksen elävä seurakunta on niin kutsumassa Kristuksen yhteyteen kuin kypsyttäen Hengen hedelmää Jumalan lapsissa.

 

28.5.2017
Aika kuluu paljolti mökillä puutarhatouhussa. Muistan sivustolleni tulleita esirukouspyyntöjä ja muitakin kommentoijia, vaikka en juuri kirjoitakaan. Mökillä käytössäni on ainoastaan puhelin, ja kotona käydessämme tahtoo olla kiirettä. Myös eilen olimme kerrostalon pihalla maalaamassa lasten leikkikalusteita, ja pesukone pyöri kolme kertaa. Jonain aiempana toukokuun käyntinä kävin Tytyrin ekaluokkalaisten kanssa kaivosmuseossa (luku- ja retkimummo). Yksi kotona piipahdus meni kirjojen postitukseen.
Facebookissa on nyt myös tämmöinen https://www.facebook.com/CetaLena/?ref=bookmarks


17.4.2017 Liisa laittoi hyvän kommentin vieraskirjaan. Yhdyn tähän tervehdykseen. Oma pääsiäisen sanani valmistuu keskiviikon tilaisuuteen esitellessäni korttejani krellin tilaisuudessa. Pääsiäispäivän sain viettää läheisteni kanssa, jotka kyläilivät Lohjalla. Joskus olemme kuin Maria itkien Jeesuksen haudalla, vaikka Jeesus nousi ylös kuolleista ja voitti kaikki pahan vallat. Kuva on Maija Karman kuvitusta. Kuvan saa auki pienellä klikkauksella. Kunpa näkisimme samoin Jeesuksen elämässämme Hyvänä Paimenenamme ja Armahtajanamme.

 

15.4.2017 On tullut pitkä tauko. Nyt on jälleen uusi tilanne omalla paikkakunnallani. Minusta ei tullut päättäjää, mutta opin paljon ja sain myös runsaasti uusia ystäviä. On selvää, että seuraan Lohjan asioita edelleen. Sain kuitenkin tavallaan vapauden, koska toiset ovat tekemässä ehkä kipeitäkin päätöksiä. Jos teistä joku on facebookissa, niin kannattaa ehkä katsoa sivustoa Cetan silkit ja taiteet. En ole vielä varsinaisesti tehnyt mitään uutta. Olen ollut myös väsynyt. Tuon uuden facebook-sivustonkin tein lähinnä päästäkseni taas pätkän eteenpäin harrastuksissani liittyen kortteihin, kirjasiin ja silkkihuiveihin.

Uusien tuttavuuksieni kautta on avautunut uutta. 19.4. klo 14.00 tilaisuudessa saan esitellä korttejani Lohjan kristillisten eläkeläisten tilaisuudessa. Saan myös sanoa jonkin sanan. Ilmoituksessa ei ole kuitenkaan nimeäni. Tilaisuus on seurakuntakeskuksessa. Olemme asuneet nyt 9 vuotta Lohjalla. Saan ensimmäisen mahdollisuuden sanoa jotain myös täällä kristillisessä tilaisuudessa, ja jättää tuotteitani myyntiin. Olen tarjonnut ilmaiseksi kirjaani ”Virvoita sanallasi” myös Lohjan seurakunnan diakoniatyölle, kahdelle henkilölle, mutta en saanut vastausta. Nyt kristilliset eläkeläiset (krell) ehkä ottaa kaksi kirjaa myyntiin 15€ kappale. Itse toivon, että voisin syksyllä mennä uudestaan uusien korttien ja kirjojen kanssa vastaavaan tilaisuuteen.

 

17.3.2017 Hei! Olen laittanut uudet asiat sivulle  Mitä uutta?Tervetuloa! Artikkeleja en ole laittanut tuonne, enkä omia pieniä järjestelyjäni. Nyt alan laittaa myös tänne jotain. Runoja muilta lisäsin runon 30.1.201Eilen olin kahden oppitunnin ajan eräällä pienellä koululla. Olen nyt virallinen koulun luku- ja retkimummu 🙂 Minulle tämä merkitsi tavattoman paljon. Käsityötunnilla sain rohkaista erästä kovin hidasta poikaa, ja auttaa paria muutakin. Lukutunnilla heijastin seinälle oman eläinlorukirjani kuvia. Voi sitä pienten intoa! Kaikkien olisi ollut tärkeää kertoa, mitä eläimiä he ovat nähneet. Minulle myös laulettiin uusia ihastuttavia lastenlauluja. Pieni on suurta, eikö vain.

 

13.3.2017 Luin juuri hyväksyttäväksi tulleet kommentit, ja hiljennyin hetkeksi rukoilemaan. Olen saanut useampaakin kautta erilaisia viestejä, jotka rohkaisevat olemaan ihmisten rinnalla rukoillen, tukien ja tarjolla pitäen hyvää sanomaa, evankeliumia. Nyt menen kauppaan ja tiputan laatikkoon kortin eräälle ystävälle, joka on jo sitä odottanut liiankin kauan. Lähes joka päivä minulle osuu keskustelukumppani, ehkä jopa kauppareissu tänään voi merkitä kohtaamista jonkun kanssa.

 

5.3.2017 Varmaan on jo aivan kyllästyttävää kuulla näitä arkisia juttuja. Olin jälleen Lohjanjärven jäällä. Palatessani hiitämästä huomasin, että varmaan sata muuta lohjalaista oli liikkeellä ranta-alueella tai jäällä. Oli ilmeisesti myös jokin tapahtuma lapsille, näin arvelen.

Katsoessani esittelyvideoni toimintaa ja asetuksia huomasin, että olin tehnyt monia jo unhoon jääneitä eläinvideoita kanavalla CetaLena. Esimerkiksi tämä pikkubambi oli kovin hellyyttävä, vaikka videon laatu ei ole kovin hyvä ainakaan omalla tietokoneellani. Valkohäntäkauriin pieni vasa 9.7.2014  Videon tosin tein vasta lokakuussa YouTubeksi. Tuollahan minulla on näitä eläinvideoita, mutta ei ehkä aivan kaikkia. Hyvin kuluu aika näitäkin ihmetellessä.

Kun asuimme Imatralla, niin tutustuin siellä erääseen alaluokan opettajaan. Tein oppilaille diakuvasarjan luonnosta. Olivat olleet ihastuneita ”pysähtyneistä” kuvista ja kirjoittivat niistä lyhyet ainekirjoitukset. Tämmöistä kaikkea olen ajatellut, kun minusta tulee ehkä erääseen alakouluun luku- ja retkimummo. Ainakin tämän suuntaista olemme miettineet erään opettajan kanssa. Kyllä kovin mielelläni näyttäisin lapsille myös eläinvideoita ja kertoisin saariston luonnosta. Mutta katsotaan nyt miten asia etenee, ja onko minusta jotain hyötyä. Retkillä osaisin muutakin kuin solmia kengännauhoja. Tunnen nimittäin hyvin kasveja, perhosia ja lintuja.

 

24.2.2017 Tänään olen ollut jälleen hiihtämässä Lohjanjärven jäällä. Jäin juttelemaan useammankin itselleni vieraan ihmisen kanssa. Pidän tällaisesta. Pari päivää sitten osallistuin Kristillisen eläkeliiton (KRELL) tilaisuuteen. Vanhusneuvoston puheenjohtaja piti vierasesitelmän, ja lisäksi oli laulua ja kahvia, rukoustakin. Sain myös uutta ja hyödyllistä tietoa. Ensi viikolla osallistun Seniorifoorumin järjestämään tilaisuuteen, jonka aiheena on sote ja vieraana Tiina Merikanto.

Aivan kuin sattumalta tai johdatuksesta kirjoitin tiistaina aamulla kirjoituksen liittyen vanhuuteen. Se julkaistiin keskiviikon Länsi-Uusimaassa. Laitoin saman myös tuonne blogiin Osaammeko asettua vanhan asemaan?

Saan esitellä korttejani KRELLin seuraavassa tilaisuudessa 17.3. eikä ehdokkuuteni vaaleissa ole mikään este. En tietenkään mainosta itseäni tai puhu politiikkaa, vaan esittelen muutamin sanoin korttejani. Pääpuhuja tulee muualta. Lisäksi kuulin ilokseni, että KRELLin puheenjohtajakin on toisen puolueen kuntavaaliehdokas.

 

15.2.2017 Kirjoitinpa kuitenkin blogin. Tämä on minulle niin kovin tärkeää. Arjen voimavaroista ja taidoista  Meillä on molemmilla suuri halu laittaa hyötykäyttöön omat tietomme ja taitomme. Teemme tämän yhdessä.

 

14.2.2017 Hyvää ystävänpäivää kaikille sivujani seuraaville! Nyt tänään tuli tämmöinen päivitys Kyynellaakson kautta    Itselläni on ollut hyvä päivä. Olen hiihtänyt jäällä ja tavannut ihmisiä. Illalla on myös ohjelmaa.

 

12.2.2017 Hyvää sunnuntaipäivää kaikille. Eilen elin aktiivisen lauantain mm. hiihtäen ja piirtäen. Mallipiirustuskin onnistui. Itselleni oli jälleen piirtämistäkin tärkeämpää yhdessäolo todella mukavien ihmisten kanssa. En voi sille mitään, että ajattelen myös sitä mitä nämä uudet ystäväni löytävät tutustuessaan kotisivuihini ja minuun.

Käyn vähitellen läpi valokuviini, taiteisiini, mökki- ja luontokuviini liittyviä kommentteja. Poistan näistä kohdista hyvin pienen osan. Saa siellä olla toki tervehdyksiä ja hengellistäkin, mutta mitään levotonta tai vaikeaa ei noihin sivuihin avautuvissa kommenteissa voi omasta mielestäni pitää. Ja minä vastaan lopulta omista sivuistani. Vieraalle tulijalle tahtoisin koko taide- tai luontosivun kommentteineen olevan lepoa, virkistystä ja ystävällisyyttä tarjoavaa.

Täällä Lohjalla on tulossa kaunis pakkaspäivä. Varmasti ainakin ulkoilen ja testaan puhelimeen hankkimaani linssiä. Hiukan levottoman yön jälkeen on mukava mennä luontoon. Katson sen jälkeen muun päiväohjelman.

 

9.2.2017 Yhä enemmän koen elämäni siirtyneen tänne Lohjalle, ja tietysti myös saaristoon mökille. Käyn päivittäin lenkillä joko kävellen tai hiihtäen. Pysähtelen juttelemaan ihmisten kanssa. Oikeastaan tahdon välittää ympärilleni kiireettömyyttä ja aikaa kohdata ja kuunnella. Samaa tahdon välittää puhelinkeskusteluissani. Kun voin olla ystävälle kuuntelija, niin ehkä siinä jo ratkeaa osa kysymyksistä ja löytyy uutta luottamusta elämään, ja elämän ylläpitäjään, hyvään Taivaalliseen Isäämme.

Kaikkien mielestä en ole enää evankeliumin asialla, kun olen kiinnostunut ihmisten arjesta ja yhteiskunnan tilasta. Tiedän tämän. Olenkin jo jonkin aikaa ajatellut irtaantua julkisista kristillisistä yhteyksistäni. Teen tämän, jotta en tuo mukanani säröjä tai kiistoja yhteenkään kristilliseen järjestöön tai seurakuntaan. Silti pidän sivuillani sen minkä olen hyväksi havainnut, ja minkä oletan voivan olla edes yhdelle ihmiselle avuksi. Laitoin evankeliumikoulun linkin kohtaan ”Mitä uutta? Tervetuloa!” Olen yhteydestä ja oppimastani kiitollinen, ja pidän materiaalia hyvänä.

Kommenttikentässä on ollut ilmeisesti mahdollisuus merkitä oman kotisivun tai blogin osoite. En saanut tätä mahdollisuutta poistettua. Kyselen asiaa ylläpidolta. Näin on selvintä, koska meistä itse kukin täydentää omia sivujaan omalla tavallaan. Ja Googlekin linkittää ja sotkee asioita. Keskustelua toivon, mutta ennen muuta omien sivujeni aiheista.

Nykyisin luen illalla hetken hengellistä kirjaa, ja nukahdan siinä hiljentyessäni. Katsoin Mielenterveysseuran julistetta Suurlohjankadun eräässä ikkunassa. Siinä oli käsi, johon oli merkitty viisi elämän tärkeää osa-aluetta. Yksi oli uni, toinen ravinto, kolmas sosiaaliset suhteet, neljäs liikkuminen, viides luovuus. Eikö kristittynäkin voi tähän yhtyä? Kyllä näihin asioihin voi hyvin yhdistää myös sen mitä saamme evankeliumin kautta. Tämän käden voimme ojentaa Jumalalle, ja pyytää rukoillen Hänen johdatustaan ja huolenpitoaan.

 

20.1.2017 Aika on kulunut monenlaisessa pienessä touhussa. Olimme myös kolme viikkoa Fuerteventuralla. Ensimmäinen viikko kului läheisten kanssa retkeillessä ja seurustellessa. Seuraavan kahden viikon aikana kävin myös internetissä. Kuitenkin tuo aika oli myös oman jatkoelämän pohdiskelua. Tähän liittyi ajan mahdollinen lyhyys, ja se mikä nyt olisi tärkeää ja Jumalan mielen mukaista. Olen kyllä kunnossa, siitä ei ole kysymys. Tahdon vain sulkea jotain epäolennaista pois, ja keskittyä enemmän omaan paikkakuntaani, Lohjaan. Koen, että tämä on minulle annettu, täälläkin tahdon kohdata ihmisiä.

Eilen olin seurakuntakeskuksessa kuuntelemassa Forsbergin Luther-luentoa. Tiistaina olimme kaupungintalon valtuustosalissa yleisölle tarkoitetussa tapahtumassa miettimässä liikuntakeskus Tennarin aluetta ja tarvekartoitusta. Jo syksyn puolella olimme vastaavassa tilaisuudessa, joka koski tulevaa koulua, Laurentius-taloa. En silti unohda kotisivuakaan. Olen myös kirjoittanut yhtä ja toista hengellistäkin jopa Fuerteventurassa. Se pitää vaan vähitellen saada esille. Kaikille teille oikein hyvää alkanutta vuotta!

 

19.11.2016. Onnea Liisa, ja Liisat sekä Elisat!

14.11.2016 Olen joutunut käymään läpi sivustoani ja mediakirjastoani, koska piti saada lisää tilaa. Samoin kävin kaupungilla, koska ”hiihtimet” oli saatava kuntoon. Minulla oli sukset ja monot pitkään käyttämättä, ja toisella hiihtoreissulla monot murtuivat. Ostin vanhoihin suksiini uudet siteet ja uudet monot.

13.11.2016 Isänpäivä. Täydensin sivun ”Isän kädessä”. Siinä oli pari päivää vain puhelimella ottamani kuva.

9.11.2016 Liitän tähän vanhan hartauskirjoitukseni ylävalikosta, koska Maria ja liisa keskustelevat aiheesta kommenteissa. Näissä ajatuksissa ja mietteissä olen myös minä ollut. Laitan tähän myös runokorttini esiin, jälleen tämän saman. Myös artikkeliani olen joutunut täydentämään, koska jokin väsymys on haitannut keskittymistä. Kyse on koko ajan jostain uupumuksen tai vaatimuksen verkosta. Tahtoisin vain pienenä luottaa lapsen lailla. Uupumukseeni aikoinaan oli paljon ulkoisia syitä, mutta myös sisäisiä. Nämä viime mainitut ovat ehkä myös tänään sisälläni, vaikka koen vointini yleensä ottaen hyväksi.

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEXPLORER_Temp_Saved Images_11046293_1566355226968707_4178625340625049064_oKlikkaamalla saa kokoa.

Minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä”

Hoosea 2: 13-20: Ja minä kostan hänelle baalien päivät, joina hän niille poltti uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään ja kulki rakastajainsa jäljessä, mutta unhotti minut, sanoo Herra. Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä. Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä, niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi. Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: ‘Minun mieheni’, etkä enää puhuttele minua: ‘Minun Baalini’; ja minä poistan baalien nimet hänen suustansa, eikä niiden nimiä enää mainita. Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa. Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.

Hoosean kirja on Raamatun koskettava kuvaus Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta ihmistä kohtaan. Kostaessaankin Jumala viihdyttelee eli lohduttaa ihmistä. Sana ”kostaa” on kyllä hyvin monivivahteinen Raamatussa. Se puhuu ennen muuta Jumalan oikeamielisyydestä. Meitä kehoitetaan jättämään aina kosto pyhälle ja armolliselle Jumalalle, joka näkee kaikki asiat oikein.

Minulle Jumalan puhe tässä yhteydessä on myös sitä, että Jumala johdattelee omaan kansaansa kuuluvat erämaan ja Aakorin laakson kautta jälleen kuuliaisuuteen ja ensimmäiseen rakkauteen. Ajattelen, että se on Jumalan Hengen työtä. Tämä vie ajatukseni myös siihen, että ehkä Jumalalle ei ole välttämättä kovin suuri ero sillä, onko ihmisen sydän kääntynyt epäjumalan puoleen, vai kiinnittynyt tähän maailmaan, tai turvaa omiin tekoihin ja ansioihin. Ihmisen sydän on luopunut ensimmäisestä rakkaudesta ja kuuliaisuudesta kaikissa tapauksissa. Ja se on Jumalan silmissä aina erittäin paha asia.

Kihlatun sydämen tulee olla oikeassa suhteessa Häneen, joka rakastaa. Jumala itse taivuttelee rakkaansa kulkemaan niitä teitä, jotka palauttavat uskollisuuden ja ensimmäisen rakkauden. Tämä kihlaus täyttyy joskus hääjuhlaan. Jääkö jäljelle muuta kuin rukous ja suostuminen Jumalaan, Hänen armoonsa, pyhyyteensä, uskollisuuteensa. Tunnemme Hänet siinä määrin kuin Hän itse suostuu tulemaan meille todeksi ja näkyväksi. Perillä tunnemme Hänet ja siellä Hän on meille näkyvä.

Minun tuntemukseni ja ajatukseni ovat olleet viime viikkoina Ilmestyskirjan kohdassa, jossa puhuttiin Efeson seurakunnalle vakavia sanoja ensimmäisen rakkauden hylkäämisestä. Itselläni on pitkä uskon tie takana. Olen paljon lukenut ja pohtinut, ja vähitellen oppinut luottamaan, mikä tieto on oikeaa. Olen oppinut erottamaan harhoja, ja pidän Kristuksen Golgatan työtä aivan keskuksessa. Olen pyrkinyt ahkeroimaan. Olen kasvanut jo hieman kärsivällisyyteen.

Koin, että Jumala muistutti minua siitä, miten tärkeää on ensimmäisen rakkauden säilyttäminen. Sitä ei saa hylätä. Mutta en voi vain ruveta rakastamaan enemmän ja paremmin, en Jeesusta, en ihmisiä. Jos näin ajattelisin, olisin turvaamassa jälleen kerran omiin tekoihini. Kyse on Kristuksen omasta rakkaudesta, Hänen yhteydestään, Hänen opastuksestaan. Joudun ikään kuin kulkemaan jälleen outoja teitä erämaan ja Aakorin laaksojen kautta. Pidin itseäni hyvänä, kun näen harhat ja epäjumalanpalveluksen. En kuitenkaan näkisi mitään, ellei Jumala olisi näyttänyt. Oma sokeuteni on siinä, että olen vähitellen alkanut luottamaan itseeni niissäkin asioissa, joissa minun tulisi olla avuttomana anomassa Jumalalta Hänen rakkauttaan ja Hänen ajatuksiaan. Pienuus ja jatkuva yhteys, vuorovaikutus Jeesuksen kanssa, on hyvin tärkeää.

Tähän juuri puhutteli tuo Hoosea 2:13-20. Erämaa on ehkä ajan antamista rukoukselle ja Kristuksen työn ajattelemiselle, Sanallekin. Aakorin laakson Jumala itse tietää. Toivon, ettei näitä laakson paikkoja tarvittaisi, tai että kyseessä olisi Jumalan murtava työ Pyhän Hengen kautta, mihin osaisin suostua. Myös osallisuus lähimmäisen hätään on kuin Aakorin laakson tiellä kulkemista. Jumalan oma taivuttelu ja viihdyttely koituu varmasti parhaakseni. Hän itse rakastakoon minussa eläväksi tuon niin kalliin ensimmäisen rakkauden Kristukseen ja Hänen työhönsä.

Ceta Lehtniemi

 

 

Muokattu Lumia Selfie -sovelluksella

Muokattu Lumia Selfie -sovelluksella 5.11.2016 on siinä tähtäämistä, kun kaksi ihan eri mittaista yrittää mahtua puhelimen selfiekuvaan 🙂

 

4.11.2016.

Sain juuri kuulla, että saaristossa on jopa 10cm lunta, ja nyt yöpakkanen -7 astetta. Katsoin myös kymmenen vuorokauden sääennusteen, pelkkiä pakkaspäiviä. Nyt on aika käydä laittamassa kaikki talvikuntoon, niin kauan kuin mökille pääsee veneellä. En oikein ehdi osallistua ihanaan kommentointikeskusteluunkaan. Luen kaiken aivan ihastuneena, kiitollisena. Äsken lukiessani sanoin lähes ääneen: ”Rakastan teitä.”

Muuten olen askarrellut lisää noita valokuva/raamatunjae -kirjoja. Tein lisäksi englanniksi erillisiä A4 kokoon, ja ystäväni laminoi niitä. Suomeksi niitä on jo valmiina. Tarkoitus olisi sellainen, että niitä olisi katseltavana eri paikoissa. Nyt mielessäni on Karkun sielunhoitopäivät, ja myös Helsingin Luther-Kirkko, jossa käyn välillä. Siellä on lähes päivittäin ovi auki, ja ehkä tuollaiset laminoidut, isot ja selvätekstiset jaekortit voisivat olla tukena hiljentymisessä. Yhden tuollaisen kampasidotun kirjan myös jätin tuonne.

 

wp_20161025_15_58_46_pro26.10.2016

Eilen askartelin kuvista taulun mökille vietäväksi. Nyt kirjoitan tätä puhelimellani, koska tuo kuva on puhelimellani, ja en viitsi siirtää sitä tietokoneelle. Luin aamulla Marian kommentin. Mietin, miten hyvin se sopikaan omiin tuntemuksiini. Kuvien etsiminen tietokoneelta ja vanhoista albumeista oli työlästä ja muistoja nostattavaa.

Pysähdyin useamman kuvan kohdalla, sanoisinko että jopa vastakkaisten tunteiden risteillessä mielessäni. Kiitollisuuteen sekoittui myös tunne siitä, etten nähnyt, en ymmärtänyt, en jaksanut, en tiennyt. Keskustelin Jumalani kanssa, Hänen, joka on todellinen, kaikkinäkevä, kaiken ymmärtävä, kaikkivoipa , kaiken tietävä. Ja kiitos nousi jostain osakseni saamastani armosta Kristuksen työssä. Tämä oli suuri lohtu.

Tuo valokuvataulu keskittyy mökkiimme. Ensimmäinen kuva on otettu korkealta kalliolta. Siinä näkyy vielä vanha puutarha-aitaus, ja mökin vanha sammaloitunut huopakatto. Narsissejakaan ei ole yhtä paljon kuin nyt. Muissa kuvissa näkyy uusi laituri, uusi puutarha-aitaus, mökki täysin ulkoa remontoituna. Sisäkuvissa on isäni viimeisen syksyn yhteiskuva, toisessa isäni lesken, rakkaan Ettan, 92v. syntymäpäivät tuvassamme. Eri sukupolvien lapsista saaressa olen tehnyt jo aiemmin kuvataulut.

 

wp_20160923_17_04_55_pro-229.9.2016 Tein juuri A4 kokoisia valokuva/raamatunjae -tulosteita. Vein ne sidottavaksi Lohjan kopioon. Tässä kuvassa on kahden testikappaleen kansi ja yksi sivu. Nyt valmistuvissa on 25 kuvasivua yksipuolisina tulosteina. Homma on hidasta, eikä ihan halpaakaan. Näitä tulee tässä vaiheessa neljä kirjasta. Oikeastaan en säilönnän ja kotitöiden lisäksi juuri mitään jaksakaan. Karkun evankelisen opiston sielunhoitopäiville 25-27.11. ilmoittauduin. Sinne vien yhden kirjasen hiljentymishuoneeseen. Ajattelen, että syksyn palvelutehtäväni on nyt sitten tätä askartelua.

Jos nuo valokuva/raamatunjae -kirjaset osoittautuvat käyttökelpoisiksi tuollaisina isokokoisina hiljentymiskirjasina, teen niitä kotona vähitellen lisää. Lahjoitan niitä ehkä joihinkin laitoksiin, tai missä nyt on hiljentymishuoneita ja otetaan vastaan kristillistä materiaalia.

 

6.9.2016. Olen juuri palannut Sveitsin taidematkalta. Olen nähnyt valtavan määrän ihastuttavia töitä. Kuvia on puhelimellani. Myös tekstejä kuvasin. Minulle tämä merkitsee valtavan paljon. Tämä työ on oikeastaan seinän levyinen. Museossa ei ollut aikaa seisahtua, mutta jälkeenpäin voin muistella näkemääni. Phototastic-6_9_2016_9f97d3a9-1955-4b3a-9ebd-0537cffe2d85

Olen välillä miettinyt ajan käyttöäni. Kuvien katselu ja haaveilu on minulle lepoa. Se on tärkeää, vaikka sitä tuskin voi sanoa hyödylliseksi asiaksi. Toinen soittaa kitaraa tai kuuntelee musiikkia, minä lepään kuvien ja taiteen äärellä. Ihminen on kokonaisuus, eikä aina voi ajatella mikä on hyödyksi, ja mikä on tarpeellista. Kyllä sen kuitenkin koko ajan ymmärtää missä on kallein aarre. Ja on sekin ihanaa, kun voi olla kiitollinen elävälle Jumalalle kaikista lahjoista.

 

26.8.2016 Olen kiitollinen teistä sivuilleni kommentoijista. Jo alunperin tahdoin luoda kotisivut, joissa olisi rakentavaa ja hengellisesti ravitsevaa, hienotunteista keskustelua. Toisen huomioiminen on niin kovin suuri asia. Olin myös ollut monilla aivan liian kovilla ja kiivailla kristillisillä foorumeilla.

En halunnut tämän kotisivun pitoa aivan yksinäiseksi kulkemiseksi, vaan aavistin saavani kuin seuraa itselleni. Niin mielelläni myös jaan kaikkea kaunista. Jo lapsena tämä tarve oli vahvana, eikä se ole mihinkään voinut hävitä.

Minulle on käynyt nyt outo juttu. Luen internetin kautta terveyteen liittyviä tutkimuksia, artikkeleita ja tilastoja. Vertailen kaavioita ja pyramideja. Tämä on lähtenyt ilmeisesti liikkeelle ajatuksesta, ettei nykyisin ymmärretä täysin sittenkään sitä muutosta, mikä on tapahtunut etenkin lasten ja nuorten kuolemien vähenemisessä. Samoin työikäisten kuolemat ovat vähentyneet. Tämä ei nyt kuulosta kovin hengelliseltä, mutta monta kertaa päivässä huokaisen kiitosta Jumalalle.

 

16.8.2016 Uusia videoita on jälleen. Tuttujen eläinten touhuja mökkiympäristössämme. Olen jälleen tänä vuonna touhunnut kamerani ja videon kanssa. Tahtoisin joskus siirtyä tekemään jotain myös Lohjalta, mutta sydän taitaa olla saaristossa. Eli tässä uusimpia eläinaiheisia youtubeja:  Eläinaiheisia YouTube -elokuviani

 

Kirjoitan aamuyöllä 13.8.2016 muutaman sanan. Laukaan Kristus-juhlat menivät hyvin. Minulla oli paljon vastuuta, huomattavasti enemmän kuin pelkkä yksi puhe. Olin lähes koko sunnuntain kokousjohtajana, ja paljon myös keskustelin.

Tulin kotiin vasta torstaina, koska minulla oli yhtä ja toista asiaa myös Hämeessä. Keskiviikkona olin vanhojen linnavuorelaisten tapaamisessa. Meitä oli koolla 80 henkeä. Kaikki olimme syntyneet 1930-1950 -luvuilla. Minä olin nuorimpia. Meidän lapsuutemme sodan jälkeisessä teollisuuskylässä oli hyvä. Niin rakkaasti muistelimme ulkoleikkejä ja vaikkapa yleistä tai kylän yhteistä saunaa mäellä. Toiset olivat siinä iässä Linnavuoren syntyessä 1945, että he muistivat muuttonsa. Sisävessa ja hanasta juokseva vesi olivat olleet suuria ihmeitä. Meillä oli myös jo sähköhella.

Nyt vasta viikonloppuna minulla on tilaisuus paneutua muutaman postin kirjoittamiseen ja lähettämiseen. Kuviin liittyvää puuhaa olisi myös. Tekemistä olisi tavattoman paljon. Facebookissa tahdon myös pitää yllä perustamiani ryhmiä ”Museoissa ja näyttelyissä kävijät” sekä ”Vanhat hyvät kristilliset kirjat”. Jälkimmäiseen laitoin uuden albumin Hedbergin kirjasta ”Ainoa Autuuden Tie”. Museoryhmään on kesken Amurin työläiskorttelin kuvien laitto. Joskus ajattelen, että olenko liian monessa mukana, mutta jos saan aikaa, niin projektit etenevät hitaasti.

Antti puhui heti eilen aamulla minulle avomerien tuuliturbiinien ongelmista. Kehotin häntä kirjoittamaan, ja parin tunnin kuluttua artikkeli olikin valmis julkaistavaksi täällä sivuillani. Postitin sen myös Tuulivoima-kansalaisyhdistykselle ja pystytuuliturbiineja valmistavalle Windside yhtiölle. Kaikkeen tähän se aika menee. Valmistin toki täytetyt kesäkurpitsatkin, ja pyykkiä oli myös.

 

31.7.2016 Sain seuraavan youtuben viestinä ystävältäni Raumalta. Hilja Aaltosen sanat puhuttelivat erityisellä tavalla valmistautuessani ajatuksissani Laukaassa pidettäviin Kristus-juhliin. Se myös tuntuu hyvältä, kun ystävät eri puolilta Suomea pitävät yhteyttä, ja osaltaan vaikuttavat myös omaan hengelliseen miettimiseeni. En voi välttyä ajattelemasta sitä miten erityistä on kristittyjen yhteys. Rukoillaan juhlan puolesta.

 

11.7.2016 Kotona Lohjalla pesemässä pyykkiä ja tekemässä videoita. Tein juuri narsissihartauden 🙂 Taltioin noita videoitani, kun niitä oli kertynyt videolaitteeseeni niin paljon, että olin niistä jo ihan sekaisin. Puhuin tuon hartauden katsottuani ensin videon. Laitanpa tännekin.

 

8.7.2016 Oikeastaan keskeytin tiskauksen ja tulin hetkeksi tänne kotisivulleni. Katsoin, että 50000 käyntiä on ylittynyt. Samoin vilkaisin Google+ sivustoani, 500000 käyntiä on lähellä.

https://plus.google.com/+CetaLehtniemi1/posts?fd=1&hl=fi

Tuolla Google+ -sivustolla voi käydä aina välillä. Se elää hidasta tahtiaan. Lisään sinne aika harvoin kuvia, koska siinä menee aina oma aikansa kuvien muokkaamisessa ja kuvakoon pienentämisessä. Kyse on kuitenkin omasta laatuajastani kotona Lohjalla.

Kotisivuilleni en juurikaan ole laittanut uusia kuvia, vaan keskittynyt tekstipuoleen. Kirjoitan myös kirjeitä ja kortteja -tottakai. Ja tapaan ihmisiä, juttelen ja iloitsen seurasta. Kuitenkin maailma on muuttunut, kun mökillä voi tiskauksen keskeyttää ja mennä kotisivuille puhelimella 🙂

 

7.7.2016. Kirjoitan nyt aamuyöllä. Ensimmäiseksi kiitän Liisaa ja Mariaa kommenteista. Teen sen täällä, etten tule aina väliin omin ajatuksin. Nykyisinhän tarkistan jokaisen kommentin ennen julkaisua. Luotan teihin täysin, kyse on muusta. Tahdon seurata, ja saan itse niin paljon. Olen saaristossa. Olemme siis. Meillä on läsnä jollakin tavoin myös suku ja ystävät myös ollessamme kahden. Joko odotamme, tai sitten muistelemme, tai rukoilen, luultavasti tämänkin tulisi olla monikossa.

Eilen tulimme. Tänään saamme uuden kamiinan tähän huoneeseen, ei ehkä asennettuna vielä. Ylihuomenna pistäytyy päiväreissulla sukulainen. Viikon päästä on sitten isompi määrä nuorempia sukulaisia. Täällä ajatukset ovat arkisia, mökissä, luonnossa ja läheisissä. Ja hengellisyys ei tästä mihinkään häviä.

Eilen mökin pihassa oli valkohäntäpeuran vasa emoineen. Samoin oli yhdessä vaiheessa emo viime vuoden kaksoisvasoineen. Tämä kolmikko on ollut täällä usein ja käyttäytyy välillä vähän vauhkostikin. Juoksivat pihakallion poikki vauhdilla ihan muuten vaan.

Nyt taidan yrittää vielä levätä tai jopa nukkua. Minulla on kyllä vielä mielessä tietyt aiheet kuvina. Siihen kuuluu pieni puhe tai kirjoitus. En tiedä, miksi minulla on aamuyöllä pää näin täynnä ajatuksia. Myöskään jalat eivät tunnu hyviltä. Ilman tätä pään ja jalkojen vaivaa nukkuisin, enkä tätäkään kirjoittaisi.

 

3.7.2016 Olemme käymässä taas kotona Lohjalla. Muokkasin pienen youtuben juuri äsken ennen aamukahvia. Otin kuvat mökkirannasta, ja puhuin kyllä yläkerrassa juuri noihin kuviin.

 

30.6.2016 Puhelimella kirjoittelen saaressa.

Luin vaihteeksi Bibliaa 1776. Siellä Hebr. 12:14 kuuluu ”Noudattakaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa nähdä Herraa.” Tämä kuulostaa aivan muulta kuin ”pyrkikää pyhitykseen”. Onhan selvää, että seurakunnassa tulee pyrkiä rauhaan ja pyhyyteen; muuten jo sanomakin hämärtyy, ja kellään ei ole kohta käsitystä Kristuksen sovitustyöstä ja Jumalan armosta.

Miten tämä on muissa vanhoissa käännöksissä? Otin tuon 1938 käännöksen rinnalle Lutherin käännöksen ja vanhan ruotsalaisen käännöksen:
14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

14 Jaget nach dem Frieden gegen jedermann und der Heiligung, ohne welche wird niemand den HERRN sehen.

14 Faren efter frid med alla och efter helgelse; ty utan helgelse får ingen se Herren

Vuoden 1938 käännöksestä voi saada sen käsityksen, että kristityn yksilön tulisi pyrkiä pyhitykseen eli kamppailla jotenkin oman pyhityksensä eteen. Tähän liitetään vielä se pelko, että pyhityksen epäonnistuessa ei näe Herraa, eli jää pois pelastettujen joukosta.

Muista käännöksissä luen seurakunnille annettuja yhteisiä ohjeita, jotka kehottavat rauhaan ja pyhyyteen. Näin saan lisää ymmärrystä myös seuraavaan jakeeseen. Siinä kehotetaan kantamaan huolta siitä, ettei kukaan joudu armon ulkopuolelle, osattomaksi siitä.

 

21.6. Olen jälleen kiitollinen kommenteista. Lukekaa niitä, ystävät. Tänään aamulla varhain minulle selvisi, että Laukaan puheeni täydentyy teemalla ”Armahtakaamme”. Jos tahto armahtavaiseen mieleen puuttuu, niin se vaikuttaa koko elämän suuntaan. Puhun siis nyt tahdosta, en siitä mihin kykenemme.

20.6.2016. Olen teistä kommentoijista suunnattoman kiitollinen Jumalalle. Tänäänkin tullut kommentti sai kyyneleet silmiini. En tiedä jaksaisinko ilman teiltä saamaani tukea, tai nykyisin yhä useammin myös vinkkejä johonkin arvokkaaseen. Saan myös erinomaista tukea, tietoa ja rohkaisua facebook-ryhmässä ”Vanhat hyvät hengelliset kirjat”. Ryhmä on salainen, joten siitä on kysyttävä esimerkiksi minulta.

19.6. 2016. Olen vakavissani miettimässä, josko minua ei ilmoitettaisi missään sielunhoitajaksi. Minun koulutukseni ei riitä. Vastuu on liian suuri. Jään myös liian yksin ilman asiantuntevaa tukea.

Uskoakseni nyt on 17.6.2016. On sadepäivä, ja siispä olen sisällä mökissämme. Eräs suunniteltu vierailu peruuntui sateen vuoksi. On hyvä olla hiljaa itsekseen.

Anteeksiantoa mietin. On kehotus siihen, että sovimme ajassa asiat sisartemme, veljiemme ja lähimmäistemme kanssa. Kerran olemme Kristuksen edessä. Tahtoisin kuulla tästä aiheesta hyvän ja aidosti kristillisen saarnan. Onko niin, että vihollisen rakastaminen menee ajattelussamme joskus läheisen ihmisen rakastamisen edelle, ja on kenties helpompaa, tai vähemmän konkreettista, ei yhtä kipeääkään.

Onko syytä kysyä itseltään näitä asioita joskus kuin erillään ilman rutiineja, ilman oman seurakunnan tuttua puheensorinaa, ilman ehtoolliselle menoa muiden mukana. Jos seurakunnassa ei ole hengellistä raittiutta, tai on väärää tunnesitovuutta ja kokemuksiin turvaamista, kysymys on vieläkin tarpeellisempi.

Kristittyinä sisarinamme ja veljinämme elää suuri joukko läheisriippuvaisia ihmisiä, ja jokainenhan on tätä jossain määrin. Tämä kysymys saattaa tehdä ongelmalliseksi myös sovintoon pyrkimisen läheisten kanssa. Aina ei ole niin, että ”mene ja sovi”, joskus on juuri näin. Voisimmeko yhdessä muistaa monia repaleisia lähimmäisiämme? Tahtoisin usein olla rinnalla, mutta samalla vapaana. Mietin miten voin olla lähellä ja etäällä samaan aikaan.

Olen huomannut joitain yhtäläisiä piirteitä riippuvuuksissa. Ei ole juuri eroa onko kiinni aineissa tai voimakkaissa kokemuksissa äärikarismaattisuuden tai uushenkisyyden piirissä. Henkilön on vaikea olla kysymystensä ja ahdistuksensa kanssa ilman tukipilareita. Sielunhoitajan, tai kristityn pastorin, julistajan tai ystävän ei mielestäni pitäisi olla sillä tavoin pilarina toiselle, että on itse vaarassa kadottaa jotain vapaudestaan Kristuksessa.

Olenkin ihan vakavissani kysellyt, jos voisin tavallaan käyttää omanakin tukenani raitista, mutta hieman vieraampaa seurakuntayhteyttä. Olisi mahdollisuus kuulla saarnoja, yhtyä rukouksiin ja ehtoollisen viettoon, ja kuulla hengellistä musiikkia.

Juha Vähäsarja ”Armahtakaa” https://sro.fi/images/audio/jp_saarnat2016/160619.mp3

https://sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/jumalanpalvelukset/jumalanpalvelusten-saarnat-2016

 

8.6.2016 Olen kirjoittanut kovin vähän. Nyt on ollut muuta kiinnostavampaa elävien ihmisten kanssa, sekä myös facebookissa. Kannattaa seurata kommentteja. Niissä on todella hyviä pieniä kirjoituksia. Iloitsen siitä suuresti. Oma kirjoitukseni on laittanut jotain hyvää liikkeelle, ja kommentoija saattaa sanoa saman asian paljon paremmin, tai tuoda siihen uuden näkökulman. Tämä on rikkautta.

Kirjoitan nyt 3.5.2016 meren äärellä. Karkun puheeni ja siitä tekemäni youtuben siirsin sellaisenaan artikkeliksi hyvin pian huhtikuun puolenvälin jälkeen.. Olen nyt syventynyt mökin kevättöiden ohessa lähinnä vanhoihin hyviin kristillisiin kirjoihin. Tein aiheesta myös facebookiin ryhmän. Ryhmä on salainen, niin ettei se löydy eikä sieltä ole jakamismahdollisuutta suoraan. Näin keskustelu jää suojatuksi. Silti se on avoin kaikille halukkaille. Pyydän vain ottamaan yhteyttä minuun.

Tämä on innostanut minua kokeilemaan uudenlaisia youtubeja. Esimerkkinä tuo Wislöffin teksteihin tekemäni. Tänään myös äänitin ja valokuvasin luonnossa. En lopultakaan ollut lainkaan kiinnostunut lukemaan kirjaa ”Koetelkaa kaikki”. En myöskään ehdi seurata nyt käytävää runsasta ja hajanaista keskustelua. Koskelot uivat juuri tuohon rannalle. Otan kameran.

Mieleni tekee kirjoittaa joitain laajempia kokonaisuuksia Lutherin teoksista kotisivuilleni, ja linkittää niitä sitten facebookin ryhmääni. Tämä vaatii kyllä aikaa. Jotain on jo mietittynä sadepäivien varalle. Ensi vuosihan on uskonpuhdistuksen 500v. juhlavuosi.

20.4.2016 Puheeni on pidetty tältä keväältä. Nyt käännän katseeni mökkikauteen, ja myös elokuun alun Kristus-juhliin 6.-7.8. Ne ovat Laukaalla koululla. Itse saan puhua vähän saman kaltaisesta aiheesta kuin Karkun opistollakin.

Laitoin näille kotisivuilleni nyt myös erillisen vimpaimen oikeaan laitaan muiden arvioiville sivustoille. Siellä on Kristityn Foorumi ja BibelFokus. Laitoin sekä Juhani Aitomaalta että BibelFokus -sivuston pitäjältä, Lennartilta, kokonaisen artikkelinkin näkyviin.

_________________________

23.3.2016 Nyt on ollut esillä islam niin monessa paikassa, että laitoin jo facebook-sivuiltanikin linkin vanhoihin kirjoituksiini ”Abrahamin lapset” ja ”Islamia myötäilevä kristinusko tuhoaa itsensä”.

On surullista, kun kristinuskon perusta häviää kaiken muun hyvän, suvaitsevan, ekologisen, ekumeenisen ja nykyaikaisen sisään. Onko se kuin peltoon kätkettynä, saven sisässä? Onko se jo aivan ihmisen näköinen ihmisten maailmassa? Kaikki saman Jumalan, Allahin, lapsia? Ei, ei näin. Minua surettaa se, että sekä Mäkinen että Paarma ovat juuri islamiin liittyen olleet niin myötämieliset. Kyllä oppi pitäisi eritellä. On väärin häivyttää kristinuskon eroavaisuus muista uskonnoista.

___________________________

16.3.2016 Tunnelmani on tämän runon ja kuvan kaltainen. Klikkaa se täyteen kokoon voidaksesi lukea. Kiitos rukouksistasi. Toivottavasti näen teitä illalla.

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEXPLORER_Temp_Saved Images_11046293_1566355226968707_4178625340625049064_o

________________________________________

15.3. Olen hyvillä mielin, koska Hyvinkään puheeni on valmisteltuna paperilla. Minulle on laskeutunut sydämelleni sellainen ajatus, että alkaisin valmistella luento- ja kirjoitussarjaa teemalla ”Raamatun keskeisiä kohtia sielunhoidollisesta näkökulmasta”. Tämä antaa minulle motivaatiota tähän mitä jo muutenkin teen, eli luen vanhaa hengellistä kirjallisuutta Raamattu 33/38 siinä rinnalla. Tiedän, etten voi olla opettaja jollakin erityisellä arvovallalla. Tunnen välillä orpoutta ja sitä, että tarkkaan muita.  Voinko lainkaan ajatella toimivani naisena, eläkkeellä olevana hammaslääkärinä, Raamatun opettajana? Tunnen suoranaista vihollisen nostamaa kiusaa tässä suhteessa. Toisaalta omana itsenäni, eläkeläisenä, muun alan ihmisenä kuin teologina, en kilpaile kenenkään kanssa. En myöskään jaksa syventyä mihinkään kiistakysymyksiin, koska ne eivät minua kiinnosta lainkaan. Minua kiinnostaa se mitä saan irti noista vanhoista kirjoistani, niiden hengessä luetusta Raamatustani.

Lähden Hyvinkäälle omalla autolla, koska julkisilla menisi hyvin myöhään. Ystävät, jospa tulisitte mukaan tilaisuuteen, tai rukoilisitte.

Tapahtuma alkaa: 16.3.2016 18:30
Tapahtuma päättyy: 16.3.2016 20:30
Raamattuopetus Vanhassa kirkossa
Ceta Lehtniemi: Ei omassa voimassa eikä varassa vaan Kristuksessa.
Mukana Esa Kokko ja Helena Lehtinen.

Linkki Hyvinkään tilaisuuteen. Tervetuloa!

Phototastic-11_3_2016_d2a42393-b17d-4885-93c1-7dd48836c99f

12.3.2016 valmistautumista aiheisiin ”Ei omassa voimassa eikä varassa vaan Kristuksessa”, sekä ”Mistä ahdistunut löytää avun?”

Touhuan nyt puhelimellani lauantaiaamuna kotisivuillani. Lisäsin myös tämän kuvan puhelimestani. Eilen kävelin Aurlahden rannalla, eli lähes Lohjan keskustassa. Tunnen oloni täällä hyvin yksinäiseksi. Se on ehkä etukin juuri näinä vuosina, kun tahdon kulkea ympäri Suomea, ja kun saamme käydä kahdestaan mökillä. Kuitenkin psalmin 51 sanat ”…särjettyä ja murtunutta sydäntä, et sinä, Jumala, hylkää” tuntuvat kovin todelta. Koin särkyneisyyttä ja yksinäisyyttä kulkiessani rannalla. Nostin palasen jäätä. Katsoin sitä. Se särkyi. Laskin sen puolikkaat lankulle. Koin, että Jumalalla oli asiaa. Tämä ei koske vain minua. Se on tarkoitettu niille ihmisille, keille puhun, ja keitä kohtaan.

5.3.2016 Silmät sikkarallaan aamukahvia juoden kirjoitin puhelimellani ajatuksia liittyen kirjaan ”Koetelkaa kaikki”. Laitan tuon vieraskirjaan jo menneen vastaukseni myös tänne.

Kysymys: Hei! On ilmestynyt kirja: Koetelkaa kaikki. Esittely löytyy sivuilta Kirjat-Kuvan ja Sanan kauppa. Mitä ajattelet siitä? Ehkä olet jo tietoinen asiasta?

cetalena
Toki tiedän. Pari esittelyäkin olen lukenut ja keskustellut joidenkin ihmisten kanssa nyt, ja hyvin paljon vuosien varrella. Minulla on nyt valmistautumista muutamaan hengelliseen tilaisuuteen. Jätän myöhempään kirjan arvion. En osta sitä. Saan sen jossain vaiheessa lainaksi. Näissähän asioissa ei ole kyse pelkästä sielullisuudesta, vaan senkin arviosta, mikä on väärästä hengestä lähtöisin. Tosin juuri Jumalan sana erottaa viimeiseltään sen, missä ihmisen sielulliset ja sanan vastaiset liikkeet mahdollistavat väärän hengen tuoman eksytyksen myös seurakunnissa. Itse näen sekä ”juuriin” menevän arvion tarpeellisena, että myös jokaisen yksittäisen tilaisuuden arvion. Myös julistamaan tai musiikkiinkaan ei pidä kutsua sellaista henkilöä, jonka hengelliset taustat eivät ole tiedossa ja hengellisesti hyväksyttävät. Tuo ”juuriin” suuntautuva arvio kuuluu tähän sen vuoksi, että ”henkeä” välitetään, myös ”oppia”. Tämä liittyy myös uushenkisiin virtauksiin ja oppeihin. Eli olen sitä mieltä, että väärän hengenkin vaikutus voi olla jäljellä myös silloin kun ei ole noita kaikkien näkemiä äärimmäisiä ylilyöntejä. Mutta huhtikuun loppupuolella enemmän aiheesta.

—————————-

Hei! Nousin tänään 29.2.2016 hyvin aikaisin. päätin tehdä yli kolme vuotta sitten puhumastani harha-aiheesta youtuben. Olen tehnyt puheesta CD-levyjä ja nyt viimein itsekin kuunnellut. En osannut laittaa sivuilleni puhetta, eli pakata sitä tai luoda sille osoitetta. Tein youtuben. Puheen pituus on 50 minuuttia. En olisi kyennyt puhumaan jossain kokouksessa tätä samaa. Se vaatii keskittymistä, etenkin kun minulla ei ollut puhetta kirjoitettuna. Aluksi sanonkin pitäväni pikku puheen, 50 minuuttia siitä kertyi. Kiva, jos joku jaksaa kuunnella puheen sen pituudesta huolimatta. Minulla on mennyt nyt aamulla tämän tekemiseen monta tuntia. Ajatuksia aikamme harhoista 50min / Ceta Lehtniemi

——————————-

Hei! Tämä uusi sivu on omaa valmistautumistani varten. Siihen voi yhtyä kommenttien kautta. Höpötystä tämä on, itsekseen puhumista.

Lauantaina 27.2.2016 Evankeliumin opintoyhdistyksen ystäväpäivillä minullakin on lyhyt puheenvuoro. Se on alustusta keskusteluun, joka koskee harhoja, niistä irtautumista ja myös hyvää elämää Kristuksen armoon turvaten. Oma osuuteni liittyy sielunhoitoon ja lähimmäisen, usein tukea tarvitsevan kristityn, rinnalla kulkemiseen.

Mukana päivillä oli työn tukijoita ystävineen. Itsekin kutsuin mukaan kolme ystävääni, joista vain yksi pääsi paikalle. Kuitenkin tapasin niin paljon ystäviä, että minulle moni joutuikin kertomaan missä ja milloin olemme tavanneet. Jouduin oikeasti miettimään sitä, heikkeneekö muistini, vai onko tämä vain sitä, että on ollut jonkin verran esillä. Ja sitten yhtäkkiä kodin hiljaisuudesta siirtyessä ihmisjoukkoon ja keskittyessä omaan osuuteen, tulee jokin kuin aistien ja aivojen yliviritystila. Sitten on vähän tyhmä olo. Tai ei oikein tiedä onko vanhenemassa, tai vaikuttaako taustalla vaikeus keskittyä moneen asiaan yhtaikaa, joka taitaa olla ihan pysyvä ongelmani.

Päivän anti oli tavattoman hyvä. Oli myös erinomaista, että sain aikaan omien kirjojeni ja puheideni läpikäymisen. Kävin myös läpi tietokoneellani olevia korttejani. Tein myös CD-levyjä ja kortteja. Kun ei niistä pyydä kuin materiaalikulut, niin ne menevät eteenpäin palvelemaan muita.

16.3. puhun Hyvinkään Vanhassa kirkossa muistaakseni klo 18.30. Samalla viikolla olen mahdollisesti eräässä kodissa ystävävieraana jotain jakamassa. ”Ei omin voimin, vaan Kristukseen turvaten”, on aiheeni. Saa muistaa 🙂

Ceta

 

42 vastausta artikkeliin ”Ajankohtaisia ajatuksiani

  1. liisa

    Niin, olen kyllä muistanut sinua, ja uskon, että todella moni muukin on rukoillut puolestasi.

  2. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos rukouksista. Olin myös itse yhteyksissä uskoviin ja koin lämmintä välittämistä ja yhteyttä. Ceta

  3. liisa

    Olipa hyvä lukea tekstisi eilen ja tänään!. Olet saanut uutta vapautta, rohkeutta ja intoa tekemiseen. Siunausta siihen!

    Puolestasi on rukoiltu 🙂

  4. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos, Liisa! Kiva lukea jutusteluasi. Isän tehtävistä ei taideta juuri jäädä eläkkeelle. Usein koen hengellistä yksinäisyyttä ja jotain rutiinien puutetta. Tämä on varmaan ihan hyvä näin, ja olen kiitollinen. Usein minulla pyörii mielessä jokin aihe muutaman päivän ajan, näin myös nyt. Katsotaan milloin saan sen ulos ja missä muodossa.

  5. liisa

    Mukava kuulla, eli lukea, että olet taas ollut toimelias. 🙂 Niin meitä johdatetaan. Välillä on tauko, kuin kaiken nollaaminen, lepopaikka, Jumalan äänen kuuntelemisen paikka. Sitten alkaa hahmottua, mitä oikeastaan haluaa tehdä, ja jopa, mikä ehkä voisi olla Jumalan antama tehtäväkin.

    Kirjoitit: – ”Usein ajattelen sitä, että tahtoisin tehdä enemmän toisten hyväksi.” Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, tämä on ollut minulle vapauttava sana. Meidän ei tarvitse tehdä mitään itsessämme. Häneltä tulee kaikki. Millään, mitä itsessämme yritämme, ei ole mitään merkitystä, ellei Jumala anna sille siunaustaan. Rakkautta voimme jakaa ympäristöömme loputtomasti ja joka päivä. Se ei aina näy konkreettisian tekoina, vaan lähimmäisten kuuntelemisena ja ymmärtämisenä. Siihen meidät on kutsuttu, ja se on se hedelmä, jota meidän tulisi kantaa.

    Kerrot myös ”aamuhetkistä mieleesi tulleista sanoista ja unesta. Kirjoitat niistä: – ”Ymmärrän tämän vain jotenkin lohdutuksena ja rohkaisuna. Luulen, että luovuuteeni liittyy jotenkin näiden aamuhetkien erityinen luonne.”

    Ehkä niinkin. Mutta ne voivat olla Jumalan puhetta juuri sinulle, eli kehotusta. Jumala vastaa anomiseemme, etsimiseemme, kolkuttamiseemme ja myös rukouksiin toistemme ja sydämellemme nousseiden ihmisten puolesta.

    Esirukouksen merkitystä emme ymmärrä täysin, mutta kehotus on rukoilla. Joten – anokaamme, etsikäämme, kolkuttakaamme , että saisimme, löytäisimme, ja meille avattaisi, että pääsisimme lähemmäs Jumalaa, rukoilkaamme toistemme puolesta, että Hän auttaisi ja varjelisi, että uskomme säilyisi, ja vahvistuisi.

    Kaiken tämän Hän on luvannut. Muuten Jeesus ei kehottaisi juuri rukoilemaan. Hän on uskollinen.

    Jokainen päivä on uusi päivä, armon päivä, ja myös Jumalan palvelemisen päivä, rukouksen päivä.

  6. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Hei! Kiitos, Liisa! Mukavalta tuntui juttelusi. Juuri tuosta on kysymys, etten voi pitää monta askaretta ikäänkuin käsillä. Tämä on ollut kaiken aikaa jonkinlaista matkan tekoa, syrjään laittoa, esiin ottamista, uuden opettelua. Tila on myös rajallinen. Ajattelin, etten maalaisi ihan keittiön ruokapöydällä, vaan levyn päällä kodinhoitohuoneessa. Levy on vielä ostamatta. Samoin olen nyt raivannut hyllyn väreille, pensseleille, sumutuspullolle ym. Olen miettinyt paikat erilaisille akvarellipapereille. Tämä, että uuden käynnistäminen ottaa viikkoja, johtunee iästä ja ahtaahkosta kerrostaloasunnosta.

    En minä kotisivujani jätä. Kirjoitan tabletilla. Nytkin lepäilen pitkälläni samalla. Keskustelu on tavattoman tärkeää. Nämä omat kirjoitukseni nousevat usein jonkin keskustelun pohjalta. Ystävät antavat minulle usein aiheet lähes tietämättä sitä itse.

  7. liisa

    Mukava oli kuulla suunnitelmistasi. Jospa et kuitenkaan hävittäisi mitään, et myöskään ajattelisi lopettelevasi mitään. Kaikella sillä,, minkä on luonut, on merkityksensä. Me ei tiedetä, milloin taas tulee mieleen jatkaa, tai aloittaa kuin uudelleen. Hyvä tietty saada tilaa, ja pakata varastoon, ja siirtää sivuun jotain. Niin olen itsekin tekemässä. Uusi tarvitsee tilaa, sekä konkreettisesti, että mielessä.

    Akvarellimaalaus on kiehtovaa. Kun saat valmista, saat varmasti tehtyä myös uusia kortteja niistä? Tai sitten tietty pidät näyttelyn:) Huomaatko, suunnittelen jo sinulle vaikka mitä uutta:) Älä kuitenkaan ota vaatimuksena mitään.

    Kotisivuasi et varmaankaan jätä? Luulisi, että se on monen toivomus. Paljon tarvitsemme rohkaisua, sekä vahvistumista uskossa tänä aikana. Ja ehkä myös keskustelua ja ajatustemme jakamista. Jumala luo uutta. Ja uskoisin, että se on aina yhä syvempää Jeesuksen tuntemista henkilökohtaisessa elämässämme.

    Kokemusten ja ajatusten jakaminen on rikkautta, sekä myös iloitsemista yhteisestä uskosta.

  8. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Liisa, tuo oli aivan äärettömän arvokas ajatus, kuin helmi.

  9. liisa

    Tulin vielä koneelle. Tuntui, että jotain jäi katsomatta. Ja se oli tuo Kyynellaakso.

    Tuli mieleeni psalminkohtaa lukiessa, että ne, joilla on voimansa Jumalassa, voivat kulkea joskus toisen ihmisen Kyynellaakson kautta, ja muuttaa sen lähteitten maaksi. Ehkä yhdessä jonkun ihmisen kanssa olemme Kyynellaaksossa ja saamme yhdessä kokea, miten ”syyssade” peittää sen siunauksilla. Kyyneleet muuttuvat siunauksiksi.

    Jospa voisimme olla tällaisia lähimmäisiä jollekin yksinäiselle.

  10. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos! Ja varmaan usein muistutamme siitä, että olisi hyvä lähteä ulos liikkumaan. Saatamme myös kysyä miten yö meni, tai huolehtia kuinka toinen on syönyt. Arki vain yksinkertaisesti on meille jokaiselle hyvin tärkeää.

  11. liisa

    Kaikki tuo on hyvää. Ja tottahan me teemme työtä, missä voimme. Ehkä kirjoitin hiukan eri asiasta. Tarkoitin, että me emme sovella ja liitä kristinuskoa mihinkään, vaan voimme/saamme liittää uskovana elämäämme tuota kaikkea, jos itse olemme heikoilla. Totta se on, kaikki tuo on tärkeää. Mutta elämme epätäydellisinä epätäydellisessä maailmassa. Perusta on kuitenkin usko Jeesukseen, olemme sitten itse heikoilla, tai tuemme toista ihmistä.

    Kysehän ei ole kristillisestä vakaumuksesta, eikä edes kristinuskosta, vaan todella henkilökohtaisesta uskosta, – elävästä suhteesta elävään Jumalaan.

    Kirjoitit: – ”Vaikka oman elämäni perusta ja pohja on evankeliumissa, voin pyrkiä huolehtimaan lähimmäiseni ”maallisista” tarpeista.”

    Ei tuossa ole mitään ristiriitaa? Sanoisin, että KOSKA elämäni pohja ja perusta on evankeliumissa, minun TULEE pyrkiä huolehtimaan lähimmäiseni ”maallisista” tarpeista. Jumalan tuomio on aina ollut siinä, että sitä emme ole tehneet. Myös VT:n Juudassa ja Israelissa niin kävi, eivät huolehtineet niistä, jotka olisivat apua tarvinneet.

    Jos haluat kuntapäättäjäksi, sen olet harkinnut itse. Mutta vaikka ei olisikaan kuntapäättäjä, on loppumattomiin mahdollisuuksia rakastaa ja tukea lähimmäisiään.

    Molempiin tarvitaan viisautta, hienotunteisuutta ja nöyryyttä, ja sitä, että etsii kaikessa Jumalan kunniaa, eli kasvamista rakkaudessa. Ja varmasti rukousta.

    Itse olen kolmen ”mielenterveystoipujan” (naisen) eräänlainen tukihenkilö. Yhden kanssa olen ollut yhteydessä kymmeniä vuosia. Kyse ei ole aina siitä, että kaikki nuo viisi asiaa ovat kunnossa, toki suunta sinnepäin, mutta tärkeintä on, että joku on pysyvästi rinnalla, koska kyse on paljolti jaksamisesta, toivosta ja elämänhalusta.

  12. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Hei!
    Mielenterveystyössä tahdotaan kiinnittää huomiota siihen ettemme jäisi yksin, huolehtisimme mahdollisuuksiemme mukaan riittävästä unesta ja terveellisestä ravinnosta sekä liikunnasta. Myös sillä, että on mahdollisuuksia harjoittaa luovuutta ja lahjojaan, voi olla suuri merkitys toipumisessa. Tämä ei ole ristiriidassa kristillisen vakaumukseni kanssa. Ilosanoma Kristuksen työstä, anteeksisaaminen, sovitus, rauha, yhteys elävään Jumalaan; tämä rohkaisee myös yhteyteen ja eteenpäin elämässä. Se rohkaisee sen rinnalle, joka on jo jotain menettänyt elämässään. Se rohkaisee kuuntelemaan lähimmäisen tarpeita.

    Juliste on mielenterveyskuntoutujien kahvilan ikkunassa. Mielenterveyskahviloissa ja klubitaloilla on luonnollisesti huolta siitä mihin rakoon nämä joutuvat nyt sote ym. uudistusten keskellä. Minun kutsuni on nyt kuunnella myös heitä. Lopultakin evankeliumi kirkastuu yksin Jumalan työnä kullekin ihmisyksilölle. Olen joutunut paineisiin juuri tässä esille ottamassasi asiassa. Minua moititaan julkisesti siitä, että kristittynä tahtoisin kuntapäättäjäksi. Vaikka oman elämäni perusta ja pohja on evankeliumissa, voin pyrkiä huolehtimaan lähimmäiseni ”maallisista” tarpeista. Minun kutsuni on tämä. Olen ottanut vastaan myös kutsun käydä klubitalolla kuuntelemassa mielenterveystoipujia. Tämän käynnin jälkeen ymmärrän täsmällisemmin heidän huolensa.

  13. liisa

    Pari ajatusta. Kerrot: – Mielenterveysseuran julisteessa oli ”- käsi, johon oli merkitty viisi elämän tärkeää osa-aluetta. Yksi oli uni, toinen ravinto, kolmas sosiaaliset suhteet, neljäs liikkuminen, viides luovuus. Eikö kristittynäkin voi tähän yhtyä? Kyllä näihin asioihin voi hyvin yhdistää myös sen mitä saamme evankeliumin kautta.”

    Ajattelen kyllä asian toisin päin. Kun elämme perustanamme Jumalan armo Jeesuksessa, voimme yhdistää elämäämme nämä asiat. Koko elämämme on Jumalan varassa. Kyllä siihen kuuluu kaikki, mitä teemme, ja miten elämme, mitä voimme tehdä, mitä olemme lahjaksi saaneet.

    Tarkoitan sitä, että elämämme perusta tulee olla evankeliumi, se aivan ensimmäisenä, vaikka jotain näistä jäisi saamatta. Kaikki eivät voi saada elämäänsä noita kaikkia viittä asiaa, vaikka ne mielenterveyteen liittyvätkin. On heikkoja, sairaita, yksinäisiä, unettomia, kärsiviä. Jos ei ole täydellisesti terve, silti voi luottaa, että Jumala on Jeesuksessa vierellä. Hän on heikkojen turva, syntisten Vapahtaja, murtuneiden lohduttaja.

    Terveys on suhteellinen käsite, kun sitä ajatellaan joittenkin kriteerien kautta. Siitä tulee jopa eriarvoisuutta. Toki siihen tulee pyrkiä, jos vain mahdollista. Olemme niin terveitä kuin mahdollista. Ja sairautemme kantaa Herra, – ja Hän kantaa samalla meidätkin, kun emme välillä jaksa eteenpäin. Saamme levätä Hänen lähellään.

  14. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos, Liisa. Katselin omia runojani kyllä. Nuo kaksi sopivat kyllä tähän hetkeen. Olen täällä kyllä ihan hyvässä kunnossa 🙂 Olen tehnyt noita A4 kokoisia 25 sivun paksuisia valokuva/raamatunjaekirjasia. Olenkohan postittanut Marjalle? Tuskinpa, koska hän kiittää aina.
    Mietin laminoituja hiljentymiskortteja. Niitä on nyt tehty kuvin ja jakein. Runokin olisi helppo yhdistää. Tämä tunne, kun alitajunta askaroi näitten kanssa,…
    Luulen, että ymmärrät 🙂 Marjalle on nyt kirja pakattuna. Yksi kirjan sivuista on tuo Isän kädessä kuva.

  15. liisa

    Ceta, kirjoitit: – ”Erämaa on ehkä ajan antamista rukoukselle ja Kristuksen työn ajattelemiselle, Sanallekin. Aakorin laakson Jumala itse tietää. Toivon, ettei näitä laakson paikkoja tarvittaisi, tai että kyseessä olisi Jumalan murtava työ Pyhän Hengen kautta, mihin osaisin suostua.”

    Niin juuri, ajan antamista varsinkin Sanalle. Laakson paikkoja varmaan tarvitaan, koska niitä välillä tulee. Herra kuljettaa niiden kautta – ja niihin – lähelleen, koska Hän rakastaa.

    Aakorin laaksohan ei ole välttämättä erämaata. Aakor-nimi tarkoittaa alun perin murheen tai vaikeuksien laaksoa, joka muuttuu ”toivon oveksi”, kun Herra johdattaa erämaan kautta sinne, saadakseen armahtaa ja lohduttaa. Hän on siellä kanssamme.

    Se on myös karjalauman lepopaikka. Myös varmasti lampaiden. Rukoillaan sinulle lepoa Herrassa, Hänen, Hyvän Paimenen, äänensä kuulemista Sanassa.

    Lueskelin taas runojasi. Muista runojasi: ”Kärsivällisyyteen viet” ja ”Valaiset vain pienen matkan”. Muuta et tarvitse, pieni matka kerrallaan. Nämä runosi ovat merkinneet minullekin paljon.

  16. Maria

    Kiitos Liisa, ihana vastaus. Sinulla on sielunhoidollista ymmärrystä. Se meni henkeeni, sydämeeni saakka. Jos armoa ei uskalla omistaa itselleen, se jää turhaksi. Ja tosiaan on niin, että juuri uskon k o h d e ratkaisee . Mitä Hän on, ja mitä Hän on tehnyt puolestamme. ”Elämämme ja kelvollisuutemme on vain Jeesuksessa, jossa Jumalan armo tuli konkreettiseksi.” Tätä ei voi kyllin toistaa. Olet saanut kasvaa varmaan pitkään jo Herran omana. Ja kunpa kaikki tajuaisivat ja saisivat myös kokea tämän: ”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen…” .

    Mietin paljon tätä ”armonkoulua”, taikka ristinkoulua, voisiko sanoa myös niin. Jossa elämän matkalla ymmärryksemme omasta syntisyydestämme syvenee, ja toisaalta myös armon valtavuudesta. Elämäämme annetaan ne olosuhteet, joissa tämä toteutuu? Ja kuinka todella paradoksaalista se on. Jeesuksen puhtaus syntisyydessämme, Hänen ristin voimansa heikkoudessamme, lohdutuksensa murheissamme jne… Ja kuinka tarvitaan niitä lähimmäisiä, jotka mahdollistavat heikkouden esiin tulon. Moni meistä matkaa kipeiden kokemuksiensa kanssa halki elämän. Karu arki ei anna syliä jossa voisi uskaltautua tarvitsevuuteen, läpinäkyvyyteen. Mutta Jeesuksesta, ja elämän murtamista astioista, jotka ovat elpyneet Hänen armonsa pisaroista, Hänen verensä voimassa, löytyy sitä kaikupohjaa, jota elämäänsä eksynyt tarvitsee. Kiitos teille rakkaat;)

  17. liisa

    Kiitos, Maria, minunkin puolestani. Kaikki niin hyvää. Pari ajatusta:

    Kirjoitit: – ”On ollut vaikeaa uskoa, että Jeesus ei olisi kuten ihmiset, vaan haluaisi armahtaa ja tulla ”alas pohjalle” saakka. Niihin tilanteisiin, joita ei itsekään ehkä jaksaisi itsessään kohdata. Ja vieläpä armahtaen, ja jääden. Ja että Hänen edessään oikeasti kehtaa olla juuri niin rikkiraastettu, naama mudassa, pilalle menneenä ja pois poikenneena, kuin sillä hetkellä voi oma kokemusmaailma sanoa.”

    Minua on lohduttanut näissä tilanteissa seuraava Jesajan kirjan jae (Jes. 30:18): – ”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sen tähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!” Saamme olla, mitä kulloinkin olemme. Elämämme ja kelvollisuutemme on vain Jeesuksessa, jossa Jumalan armo tuli konkreettiseksi.

    Hän hoitaa rikkiraastetun haavat, Hän puhdistaa likaantuneen, Hän korjaa talteen rikki menneen Hänelle rakkaan saviruukun, ja tekee siitä uutta astiaa, Hän etsii poispoikenneen ja tuo takaisin tielle. Ei niin kauas voida poiketa, ettei Hän meitä löytäisi, – Hyvä Paimen.

    Hän armahtaa, ja Hän on jo jäänyt luoksemme. Niin Hän on luvannut, olla kanssamme. Synnit on sovitettu. Elämme armon alla.

    Jeesus oli myös ihminen. ” Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hepr. 1:18) Tämä myös lohduttaa. Hän ei jätä meitä yksin.

  18. Maria

    Hei Lilja ja muutkin! En tiedä onko mulla mitään täydentävämpää tai viisaampaa sanottavaa, kuin sisältörikkaat kommentit jo ovat. Kummiskin vähän jotain. Kirjoitit Lilja:
    ”Olen melko yksin näiden asioiden kanssa…On tärkeää, että näistä asioista voi puhua…

    Hyvä että puhut/ kirjoitat Lilja!!! Hyvä että et kuitenkaan jäänyt yksin, ja kirjoitit. Olet tärkeä. Autat myös muita sen kautta.

    ”Ulospäin voi näyttää hyvin vialliselta, mutta merkitystä on sillä tunteeko Isä meidät omikseen.”

    Sepäs se. Ihmiset voivat tehdä monenlaisia tulkintoja, mutta Isä näkee sydämen. Ja haluaa kohdata, armahtaa, ja rakastaa. Uskollisesti. Tuntee pohjia myöten, eikä erehdy.

    ” Siinä sitä saviastian roolia olen viime aikoina miettinyt…. ”

    En tiedä mitä kaikkea ajattelet tuolla saviastian roolilla… varmaan jotakin heikkoutta, vajavaisuutta, särkyneisyyttä…?. Mutta tuli mieleen, että itsestäni on tuntunut sietämättömän vaikealta ottaa usein armoa vastaan. On ollut vaikeaa uskoa, että Jeesus ei olisi kuten ihmiset, vaan haluaisi armahtaa ja tulla ”alas pohjalle” saakka. Niihin tilanteisiin, joita ei itsekään ehkä jaksaisi itsessään kohdata. Ja vieläpä armahtaen, ja jääden. Ja että Hänen edessään oikeasti kehtaa olla juuri niin rikkiraastettu, naama mudassa, pilalle menneenä ja pois poikenneena, kuin sillä hetkellä voi oma kokemusmaailma sanoa.

    Sitä vain pohdin uskallamme ottaa puheeksi näitä asioita seurakunnassa?

    Ehkä voidaan rukoilla, että olisi enemmän niitä mahdollisuuksia…ottaa sekä niitä puheeksi, kuulla alueista opetusta, että kokea saavansa olla heikkona yhteydessä. Ja että se kaikki olisi raittiin evankeliumin hengessä tapahtuvaa. Ehkä liikaakin on tosiaan vahvuuden menestysevankeliumia, taikka ylipäänsä tehokkuuden korostamista, näyttöjen korostamista. On munkin mielestä aika harvinaista saada kokea sitä, että kehtaa olla heikkona yhteydessä.

    ”Minä olen heikko tuon asian suhteen, silläkin on jokin rooli ymmärtääkseni, vahvat ja heikot. Vahvojen tulisi kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä toisin päin..”

    Olisi upeaa olla se vahva joka kantaa heikkojen vajavaisuuksia. Olen tuntenut itseni kyllä aika surkeaksi sielunhoidollisesti. Kokenut, etten taida osata kantaa kenenkään vajavaisuuksia, hyvä kun itseni olen jaksanut kantaa. Mutta koen samoin kommentoijien kanssa, että mahdollisuus olla oma itsensä, aitona sielunhoito tilanteissa, on tärkeää. Ja vakuutus siitä, että kaikki syntini on anteeksi annettu. Toivon kovasti, että sinä Lilja (mikä kaunis nimi!) saisit kokea kaikkea tätä tarpeisiisi.
    Olen myös kokenut yllättäviä ” sielunhoidollisia” tilanteita ihmisten taholta, jotka eivät ole olleet lainkaan uskossa, taikka joissa ei ole pyritty mihinkään sielunhoidolliseen. Niitä on saattanut tulla juuri toisten rikkiraastettujen kautta, taikka jotenkin monen mielestä hömpsähtäneiden kanssa. Niihin on vain avautunut lähde, joissa siunaava lohduttava yhteys on mahdollistunut. Silloin olen saattanut jälkikäteen taikka jo paikan päällä murtua itkuun, taikka ajatella: ihmeellistä, olimme niin samalla viivalla, ja ymmärsimme toisiamme. Ja Jeesus tuntui olevan salatusti läsnä…joskus myös voi avautua yllättäviä keskusteluja, joissa ei enää niin salatustikaan.

  19. Keijo

    Kiitos Lilja noista arvokkaista avauksistasi! ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin”..Heräsi tuo Raamatun alkulehdillä oleva toteamus mieleen tuosta toteamuksestasi; ”olen…melko yksin näiden asioiden kanssa, en ihan”. Samaa mieltä, että on tärkeää saada puhua näistä asioista..Varmaan näin on, että omat olosuhteemme, olivat ne sitten sisäisiä, ulkoisia tai molempia tuskin kertovat mikä on suhteemme Jumalaan? Aika huonoja arviointimittareita..Valitettavan usein, ainakin itse niihin tulee katseltua…Lohdullista on toisaalta se tieto, että sillä tavalla kävi välillä suurille apostoleillekin..Esim. Pietarille hänen lähtiessä kävelemään Jeesuksen luvalla ja kutsusta veden päälle myrskyssä..Mitä tapahtui; niin kauan kuin katse oli Jeesuksessa homma toimi, vesi kantoi (vastoin tosiasioita ja järkeä), mutta, mutta muu näkyvä todellisuus oli niin suuri kutsu epäilylle, epäuskolle, että meinasi käydä hullusti..Kuinka lohdullinen onkaan toisaalta myös kertomuksen jatko. Pietari oli juuri tuossa kohtaa noissa heikkouden, avuttomuuden, hädän olosuhteissa ja tunnoissa ja niiden ”palvelemana” hän huusi; ”Herra auta, minä hukun”. Ja Jeesus ojensi kätensä ja auttoi..Ei edes Pietarin epäilykset olleet este Jeesuksen antamalle avulle. On siis turvallista olla heikko, hätääntynyt, vajaa, epäileväinen, syntinen..Oleellisinta, että käymme kaikesta viheliäisyydestämme huolimatta uskalluksella armon istuimen eteen, kuten Heprelaiskirjeessä todetaan. Emmekä lähde pois Hänen luotaan. Hän ei lähetä meitä pois. ”Joka minun tyköni tulee sitä minä en heitä ulos”..Mielestäni tämä jos mikä on Pyhän Hengen työtä ja sitä ”eheyttä ja terveyttä”, mitä toivon tarvitsevani…Psalmisti toteaa; avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua.
    Olet mielestäni asian ytimessä toteamuksessa; ”..merkitystä on sillä tunteeko Isä meidät omikseen”..Ja on todella aivan oleellista, että voisimme tästä vakuuttua yhä syvemmin ja syvemmin, nimittäin siitä, että Isä tuntee meidät omikseen..Oltiin me sitten terveitä tai sairaita ja varmaan erityisesti ollessamme sairaita, heikkoja, tunnistaessamme sitä saviastiaa, kaikkea vajavuutta, penseyttä, viheliäisyyttä, syntiä, epäilyksiä jne. tarvitsemme kuulla ja tietää, että Hän on meille armollinen, olemme hänen sydämellään Kristuksen tähden, Hänen kärsimyksensä ja ristinkuolemansa ansioista.
    Pohdiskelet ja kyselet tuota sielunhoidon ja terveyden suhdetta. Tuli mieleeni Pietarin toteamus, mikä meni jotenkin näin: ”kasvakaa hänen armossaan ja tuntemisessaan”. Tämä johtaa ainakin itseni heti kysymään, että millaisin edellytyksin tai ehdoin armossa kasvaminen tulee mahdolliseksi? Eikö yhtäältä juuri noi edellämainitut itsestämme tekemät havainnot ole edellytys armossa kasvamiselle? Mielestäni sielunhoitajat jotka ”metsästävät” vain näkyviä, mitattavia tuloksia mm. terveyttä, menee Jobia kohtaamaan tulleiden sielunhoitajien kategoriaan..Ts. edustavat silloin enemmän tai vähemmän ns. menestyksen teologista linjausta.
    Perisynti-käsitettä käsitteenä ei tietääkseni Raamatussa ole, mutta mielestäni sen sisältämä asia siellä kyllä on, joten ainakin itse allekirjoitan tuon ajatuksen. Jos lukee vaikkapa ps. 51 tai Jumalan toteamusta ihmissuvun turmeluksesta Raamatun alkulehdillä 1. Moos. 6:5; ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”..Jo noiden raamatunkohtien johtopäätöksenä voi kaiketi todeta/allekirjoittaa perisynnin todellisuus. Raamatussa ei liene myöskään termiä kolminaisuus, mutta asiana se siellä kuitenkin on..Tämä kuten edellinenkin on tosin paljon viisaampien ja syvällisempien raamatuntutkijoiden ja uskovien kuin itseni ”keksimä” oivallus ja monien taistelujen ja vaivannäköjen seurauksena syntynyt löytö. Varmaan pitkälle juuri tästä perisynnin todellisuudesta myös meissä kristityissä olevana tosiasiana aiheutuu se jatkuva jännite, minkä yksi keskeinen ilmentymä on juuri tuo niin kovin pinttynyt taipumus omavanrurskauteen (löytää itsestä jotain perustaa,että Jumala voi minut paremmin hyväksyä) , mistä paljon mm. Luther ja Roseius kirjoittaa. Tästä kamppailusta kirjoittaa hyvin avoimesti ja meille niin suureksi lohdutukseksi myös Paavali Room. 7- luvun lopussa ja toteaa lähes epätoivoisesti..”minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista”? Mutta onneksi hänen ei tarvitse jäädä siihen..Toivon näkökulma avautuu, mutta ei viheliäisyydestä, vaan Kristuksesta, johon hän katseen suuntaa..jatkaen; ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Eikö tässä olekin kauniilla tavalla yhtäältä kuvattu ”terveyttä”. Ei siis sijaa lohduttomalle epätoivolle.

  20. liisa

    Olemme kaikki saviastioita, hauraita. Kaikki olemme heikkoja itsessämme. Jumalan voima, usko Jeesuksen ristin sovitukseen, on silti meissä. On turvallista luottaa Häneen, joka heikkoja vahvistaa. Hän johdattaa myös siinä, otammeko puheeksi tällaiset asiat seurakunnassa. Pääasia on oma suhde Herraan Jeesukseen, lepo ja rauha Hänessä, vaikka tunnemme itsemme heikoiksi, tai jostain syystä olemme sitä inhimillisesti, vaikka fyysisessä mielessä.

    Perisynti meissä asuu ja pysyy. Ja se tulee aina muistaa, – olemme syntisiä, Jumala on pyhä, mutta Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Sielunhoito, jos sitä sanaa käytetään, on mielestäni juuri sitä, että tämä asia pidetään selvästi esillä. Suurin tarve ihmisellä on saada kuulla, että hänen syntinsä on annettu anteeksi. Ja se, että hänen kipeitä asioitaan kuunnellaan, ja ollaan rinnalla.

    Jumalan sana vakuuttaa, että Hän ei hylkää omiaan. Hän rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella, ja Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Meitä heikkoja saviastioita kohtaan.

  21. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos sinulle, Lilja! Pohditaan näitä yhdessä. ”Vahvojen tulisi kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä toisin päin.” Niinpä, ja milloin olemme heikkoja, ja milloin vahvoja. Terveyden korostus on usein viemässä vikasuuntaan, sielunhoitoterapiahan tavallaan sanana viittaa hiukan tuohon suuntaan, eikä ”uskolla parantaminen” mihinkään parempaan ole viemässä sekään.

    Yhdessä murheiden ja huolien jättäminen Jumalalle on aina turvallista, samoin Jumalan sana on lääke. Silti sielunhoito on paljon muutakin. Siihen liittyy minusta sen vakuuttaminen, että syntien anteeksianto kuuluu juuri sitä kaipaavalle ja anovalle Jeesuksen työn turvin. Siihen liittyy iankaikkisen elämän toivo, ja Jumalan kaikkivaltiuden esillä pitäminen, siinä kuin vakuutus Jumalan rakkaudestakin.

    Terapia puolestaan on minusta osa terveydenhuoltoa. Jumala voi olla parantavasti vaikuttamassa kaikessa tässä, tai sitten ihan muuta kautta. Kuitenkin Jumala on se, joka tekee hyvän työn meille, ja me olemme kokonaisuuksia. Tarvitsemme myös toisiamme, ja ihan omia sukulaisiammekin. Tällaista tuli mieleeni nyt alkuun. Ceta

  22. Lilja

    Kiitos kommenteista Ystävät!
    Olen 24 -vuotias nuori ja melko yksin näiden asioiden kanssa, en ihan. On tärkeää, että näistä asioista voi puhua. Itsellenikään ei mene päähän, että olosuhteet kertoisivat aina tilasta, mikä on suhteessa Jumalaan. Ulospäin voi näyttää hyvin vialliselta, mutta merkitystä on sillä tunteeko Isä meidät omikseen. Siinä sitä saviastian roolia olen viime ajat miettinyt… Sitä vain pohdin uskallamme ottaa puheeksi näitä asioita seurakunnassa? Minä olen heikko tuon asian suhteen, silläkin on jokin rooli ymmärtääkseni, vahvat ja heikot. Vahvojen tulisi kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä toisin päin.. Toiseksi mietin, milloin mennään epäjumalanpalveluksen puolelle sielunhoidon kuvioissa ja tuleeko silloin tehdä selkeä pesäero niihin joiden jumala on terveys. Sinänsä historia on täynnä uusia seurakuntia yleisesti epäjumalanpalveluksen vuoksi jne.. Perisynti pysyy ymmärtääkseni kuitenkin. Mitä itse ajattelette?

  23. liisa

    Hyvä kirjoitus, Keijo! Kaikkiin pohdintoihisi ja kysymyksiin vastaisin myöntävästi. Kuuntelin myös Sormusen puheenvuoron tästä asiasta. Selkeä ja tosi.

    Muutama ajatus. Kirjoitit: – Joissakin yhteyksissä olen tullut kyselleeksi, että tarkoitetaanko eheytymisellä mm. sitä, että ollaan vapaita peloista, murheista, ahdingoista, epäilyistä, turvattomuudesta, häpeästä–

    Näistähän emme koskaan pääse täysin vapaiksi. Tässä maailmassa on ahdistus. Jeesuksen antama rauha on näiden yläpuolella, tai ulkopuolella, miten sen sanoisikaan, koska Hän on voittanut maailman. Se on varsinkin sydämessämme, se on Hengen hedelmä. Se lohduttaa ja antaa turvan.

    ”Näissä kaikissa saamme jalon voiton Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut”, sanoi Paavali. Ei ”näistä kaikista”. Myös: – mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa” – ei tuska, ei ahdistus jne. Ne eivät aina lakkaa olemasta, mutta niiden keskellä olemme Jumalan rakkauden kohteina.

    Kysymys on aina siitä, että meillä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, koska olemme saaneet lahjaksi uskon Häneen, ja se perustuu pelkästään Hänen kuolemaansa puolestamme. Kun ”onnemme on olla Jumalaa lähellä”, voimme olla turvallisella mielellä aina.

    Raamatustahan ei löydy sanaa ”sielunhoito”. Silti kaksi Paavalin kehotusta kuvaavat sitä, mitä itse ajattelen sielunhoidolla: – ”Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.”(Room 15:7)
    Kaikki keskinäinen tukeminen ja toisen kuunteleminen, ja kärsivällisyys ja uskollisuus siinä, on sitä.

    Ja: – ” – ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä-” (Hepr.12:15).
    Tämä ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että pidetään selkeästi esillä ainoa todella vapauttava asia, syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä. Ja sitä, että olemme armollisia lähisuhteissamme, sekä uskovien keskinäisissä suhteissa.

    Kirjoitit: – ”Hän ja hänen työnsä meissä kätkeytyy kaikkeen heikkouteen, pieneen, vähäiseen”. Juuri niin on. Tämä on lohduttavaa. Saan olla heikko, pieni ja vähäinen. Ja sellaisenani juuri olen Hänelle rakas.

  24. ceta

    Kiitos! Avasit nyt hyvin laajaa ja tärkeää asiaa. Arvelen, että hengellisen tuen tarve on suurta tänä aikana. Silti ja ehkä sen vuoksi olisi hyvä säilyttää kirkkaana kristillisen uskon ydin, Jeesuksen ristin sovitustyö. Armo vapauttaa, ja Pyhän Hengen työ saa jäädä salatuksi. Kunhan pysymme hyvän Jumalan yhteydessä loppuun saakka.

  25. Keijo

    Hei, kuuntelin Rauhan jätän- lyhyt-hartauksesi. Siinä ”kolahti” omaan korvaani kovin tuo termi eheytyminen, jota siinä pohdit. Ko. teemaa olen itsekin paljon miettinyt (ko. tuli aikoinaan pohdittua paljon mm. ns. sielunhoitoterapiakoulutuksessani; ”onneksi” ko. koulutuksen aikana hengellisenä ohjaajanani toimi silloin sairaalasielunhoitajapappi). En tosin ole edelleenkään varma miten käsite määritellään ja onko niin, että se on niin väljä ja se saa erilaisia sisältöjä riippuen siitä millaisissa yhteyksissä sitä käytetään? Olen miettinyt ja kysellyt sitäkin, että onko ns. kristillinen sielunhoito saanut tässä ajansaatossa uudenlaisia sisältöjä? Psykologia ja terapeuttiset käsitteistöt ja menetelmät saaneet paljon jalansijaa? Onko painopiste siirtynyt (kuten J. Sormunen eräässä puheenvuorossa toteaa) synti-anteeksianto-akselilta rikkinäisyys-eheys-akselille?
    Joissakin yhteyksissä olen tullut kyselleeksi, että tarkoitetaanko eheytymisellä mm. sitä, että ollaan vapaita peloista, murheista, ahdingoista, epäilyistä, turvattomuudesta, häpeästä ja toisaalta sitä, että täynnä uskon varmuutta, itseluottamusta, iloa, terveyttä, myönteisyyttä, luottamusta etc..? Jos se merkitsee em., silloin tuo ei vastaa ainakaan omaa todellisuuden kokemustani.
    Ja kuten puheessasikin viittaat, niin erilaiset elämäntilanteet voivat viedä meidät ”vierailemaan” hyvinkin ahdistaviin tuntoihin ja saada meidät hyvin avuttomiksi ja heikoiksi.
    Toisaalta pelkään, ainakin sellaista eheytymistä, vahvuutta ja terveyttä, jossa ei olisi enään tarvetta Kristuksen sovitustyölle, armolle ja anteeksi annolle. Haluan kyllä edelleen pitäytyä sellaisessa ”rikkinäisyydessä”, jossa joudun huutamaan publikaanin tavoin: Herra ole minulle syntiselle armollinen! Paavali ainakin hyvin avoimesti toteaa olleensa suuressa heikkoudessa, ahdingoissa, pelossa, vavistuksessa lähes epätoivossa hengestäänkin aika-ajoin..Ja olen ymmärtänyt Paavalin tekstien äärellä että noiden ahdinkojen funktio on keskeisesti se, että ne veisivät meiltä vääränlaisen luottamuksen itseemme ja omavoimaisuuteemme ja ”ajaisivat” meitä kasvavaan riippuvuuteen Kristuksesta ja että Hän kasvaisi ja me vähenisimme.
    Mietin tässä yhteydessä myös sitä Paavalin tekstiä kirjeessä galatalaisille, jossa hän puhuu aarteesta saviastioissa. Savi lienee varsin haurasta materiaalia, murtuu ja rikkoutuu helposti (kuten Jeremian kirjassa jossa hän on savenvalajan huoneessa katsomassa savenvalajan työskentelyä) ja savihan ei siitä muuksi muutu vaikka aarre onkin siinä..Savi pysyy edelleen savena, heikkona ja hauraana. Mutta liekö näissä eheytymisvaateissa kuten muissakin muuttumisen vaateissa kyse yhtäältä vaikeudesta ymmärtää ja toisaalta hyväksyä sitä kristinuskon ja evankeliumin ja Jumalan työn salaista, paradoksaalista luonnetta (tässä ajassamme), että Hän ja hänen työnsä meissä kätkeytyy kaikkeen heikkouteen, pieneen, vähäiseen. Tämähän ei ole ns. luonnollisen järjen mukaista. Kyse on varmaan yhtäältä myös siitä, että Jumalan valtakuta voimassaan ja kirkaudessaan (mihin ei mitkään ahdingot, epäilyt, rikkinäisyys jne. kuulu) halutaan toteutuvan jo nyt, joka kuitenkin toteutuu vasta ”verhon” toisella puolella? Siihen ilmeisesti viitannee tuo sinunkin käyttämä termi: ennalleen asettaminen?

  26. Lilja

    Hei Ceta!

    Kiitos kirjoituksistasi, Ceta. Minulle avautui tuo ”tahto” armahtaa sunnuntain Juha Vähäsarjan saarnassa ihan uudella tavalla, kun sitä olen kovin pohtinut ja kantanutkin. Toki pikkurippeitä ja alkeita armosta vasta ymmärrän, mutta uskon, että Jumala saattaa päätökseen sen työn minkä Hän on aloittanutkin. Voi kumpa se lakireppu syntirepun kanssa tosiaan helpommin jäisi ristin juureen oikealla tavalla, vähän lainaten juuri Vähäsarjaa… Sydän huutaa vain sitä, kumpa oppisin tyytymään Kristukseen.

  27. Lea

    Olen hyvin kiitollinen Jumalalle näistä kirjoituksista, kommenteista ja sivuista.
    Olen saanut lohdutusta, rohkaisua ja olen saanut raitistua hengellisesti niin monissa asioissa.
    Jumalan rakkauden syvyys Jeesuksessa Kristuksessa saanut sydämmessä tilaa suuresti.Armo ja rauha lisääntynyt. Itse pienentyen ja saaden olla rakastettu Jumalan lapsi.
    On suuri siunaus, kun on vanhempia sisaria ja veljiä Jeesuksessa. Ja saan kokea armoa ja ymmärrystä.
    Jumala tietää asiamme ja on luvannut olla aina kanssamme.

    Cetalle siunattua kesän jatkoa niin mökillä, kuin mantereellla!
    Ja teille kommentoijille samoin! Olen saanut paljon kauttanne.
    ” Onneni on olla Herraa lähellä..”

  28. liisa

    Sielunhoito ”virallisessa” mielessä, onkin vaativa tehtävä, johon todella tarvitsee itse tukea ja ehkä opastustakin. Ajattelen, että tavallisessa elämässä, arjessa, olemme myös sielunhoitajia, koska olemme kutsutut rakastamaan toisiamme, ja myös niitä, jotka eivät Jeesusta tunne.

    Uskon, että se toteutuu niissä Jumalan valmistamissa teoissa ja tapaamisissa, joihin Hänen johdattamanaan joudumme, tai oikeastaan pääsemme. Siinä ei ole vaatimusta osaamisesta. Herra itse antaa kaiken sen, mitä tarvitsemme. Myös voiman, viisauden ja lepopaikat.

    Luotetaan Hänen rakkauteensa, ja selvään johdatukseensa. Hän näkee, kuulee, ja tietää, mitä jaksamme.

  29. Lea

    Kiitos,paljon ollut ajattelemista itselläkin.Jumalan sanan tutkimista ja hiljaiseloa, rukousta, Herran hoivassa…
    Nyt uusi lääke kokeilussa, jos saisin hermovauriokivuille ja fibromyalgiaan helpotusta?” Päivä vain ja hetki kerrallansa…”
    Minäkin kuuntelin eilen Vähäsarjan saarnan armahtamisesta radiojumalanpalveluksssa ja oli todella sydäntä puhutteleva ja erittäin hyvä.
    Siunausta kaikille rakkaat ystävät! Kiitos myös minua esirukouksin muistaneille!

  30. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Sen sai varmaan helposti tuosta aktivoitua. Sain sen ystävältä, ja kuuntelin puhelimella täällä meren saaressa. Oikeastaan me kuuntelimme, koska laitoin kahvitarjoilua samalla pöytään huoneessa, missä en ollut yksin. Uudelleen kuunteluksi menee täälläkin.

  31. liisa

    Kiitos. Kuuntelin Vähäsarjan tämän päiväisen saarnan. Todella hyvä. On syytä kuunnella uudelleen, ja ottaa todesta.

  32. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos vaan, Liisa. Varmaan sekä asian vierestä että asiasta 🙂

  33. liisa

    Ajattelin laittaa muutaman sanan, eli reagoida jotenkin ajatuksiisi.

    Hyvä on päästä välillä hiljentymään omien ajatustensa kanssa Jumalan eteen.

    Pohtimasi asia on tärkeä ja myös vaikea ja osin ristiriitainenkin. Siitä syntyi pitkältikin ajatuksia, mutta kirjoituksestani olisi tullut liian pitkä:) – ja ehkä sellainen, etten halua kaikkea esille. Lyhennän nyt sen joihinkin ajatuksiin.

    Läheisyys-etäisyys-tasapaino on hyvä olla. Ja totta se, että varsinkin lähisuhteissa kokee ristiriidat kipeinä. Tulee satutetuksi, ja saattaa tahtomattaan satuttaa toista. Paavali sanoo kuitenkin rakkauden määritelmässä: – ”kaikki se kärsii”. Se joutuu juuri siinä koetelluksi.

    Ihmisiä kuitenkin olemme, ja sovinto on joskus välillä työn takana. Silti saamme elää Jumalan armahtamina. Hän tietää ja näkee kaiken, ja rakastaa meitä silti. Jeesus kärsi ihmisenä ja ymmärtää kipuilumme.

    Pääasia, että Jumalan edessä olemme rehellisiä, ja näemme ja myönnämme oman osuutemme ristiriitoihin puolustelematta, ja sanomme sen myös, jos se on mahdollista. Muuta ei voi tehdä.

    Uskon, että kun Jumala antaa meille joitain ihmisiä, kulkeaksemme heidän rinnallaan, Hän antaa kaiken, mitä tarvitsemme, ja myös ne lepopaikat ja -hetket, joissa saamme uutta voimaa ja viisautta, ja luottamusta Jumalan lupauksiin Hänen Sanassaan.

    Niin on Hän luvannut. Jeesuksen ies on sovelias, niin Hän sanoi itse.

    Olemme kaikki repaleisia, tavalla ja toisella. Juuri sellaisina voimme tukea toisiamme. Olemme yhdessä Jumalan edessä. Toki rukoilemme tuntemiemme ihmisten puolesta ja myös, että itse saamme haavaisuuteemme lohdutusta Jumalalta. Näin haluan tehdä kanssasi.

    Paavali sanoo, että sillä lohdutuksella, jota saamme Jumalalta, voimme lohduttaa muita.

    Ja täysin varma asia on, että jos olemme tehneet syntiä, olleet rakkaudettomia, meillä on Puolustaja Isän tykönä. Synnit on kannettu ristille, ja sovitettu, – jokainen – , Jeesuksen ristillä, Hänen verensä kautta. Jos me tunnustamme syntimme, saamme ne anteeksi.

    En tiedä, kirjoitinko nyt asiasta vai asian vierestä, mutta tällaista tuli mieleeni:) Ehkä tämä näin aika yleisesti asioista, mitä kirjoitit. (Aika pitkä tästäkin tuli.)

  34. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Oikein mukava kuulla. Oli kiva, kun sain puhe-CD:tä eteenpäin. Tuonkin puhuin kotona, kun silloin muutama vuosi sitten äänitys katkesi itse tilaisuudessa. Joskus on jopa helpompi puhua kotona. Kiitos palautteesta, ja oikein siunattua viikkoa sinullekin.

  35. Lilja

    Hei Ceta!

    CD:si sisältö ”Jumalan armo ja laupeus Kristuksessa” oli puhutteleva eilen seitä kuunnellessani ja koin Jumalan johdatusta selkeästi heti tuohon sisältöön ja viikon sisältöön ajatellen raamatullisesta johtajuudesta. Siitä on nyt kovaa rajankäyntiä täällä.
    Itselläni haasteena on nyt sama kuin Keijolla -ottaa asioista selvää rauhassa maalailematta mitään ”oman maun mukaan”-kuvia, vaikka vastaan luultavasti tulee kova myräkkä useat kerrat. Onneksi silloin saa turvata Jeesukseen, kuten opetuslapset tekivät myrskyn keskellä.
    Toivon Jumalan johdatusta viikkoosi ja kaikkien, jotka täällä sivuilla käyvät.

  36. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Hei Keijo! Sinulla on myös monet puuhat. Kuoroharrastus oli varmaan hyvä laittaa etusijalle. Ja tuo tuleva matkasi Hankoon on kyllä kauhean pitkä. Hyvinkäällä äänitettiin Per-Olofin ja Joukon puheet. Ehkä niitä on saatavilla jälkikäteen.
    Oli myös hyvä, että keskustelua syntyi ihan aidosti. Monilla oli suuri kysymys, mistä löytyisi itselle seurakunta, paikka, missä olisi keskuksessa raitis ja hyvä sanoma Kristuksen ristin työstä.
    Harhat olivat luennoilla aiheena, kuitenkin Raamatun sanaan liittyen, lisäksi tuli mainittua uusapostolinen liike, sekä ihan nimellä Patrick Tiaisen toiminta, johon liittyy myös uskonsanalaisuutta. Silti puheiden pääasiana oli evankeliumi. Kuitenkin jäi päivistä ennen muuta toiveikas ja luottavainen olo.
    Oma tehtäväni tai alueeni sielunhoitajana, ystävänä, arjen tukena, on oikeastaan myös auttamista Kristus-kalliolle ja vapauteen harhoista ja turhista taakoista.

  37. Keijo

    Hei, itsekin sain kutsun ystäväpäivään, minkä ohjelman sisältö vaikutti todella mielenkiintoiselta. Matka on kuitenkin sen verran pitkä mikä nousi ehkä suurimmaksi esteeksi lähteä. Toisaalta samaisena päivänä oli myös musiikki-kuoro-harjoitukset, jossa olen soittamassa ja koska säestyspuolella on vielä kovin niukasti resursseja, niin en senkään vuoksi hennonnut olla siitä poissa. Yhtäältä pientä kipuilua aiheutuu siitä kun 18-20.3 pitäisi olla Hangossa, missä on vastuita olla puhumassa/alustamassa ohjaajana toimiminen- teemaan liittyen tuleville perheohjaajille. Kipuilu lähinnä sen vuoksi kun vasta kovin aluillaan on valmistelut aiheiden osalta..Eli osaltaan edeltämainittukin. oli vaikuttamassa siihen, että ystäväpäivään osallistuminen jäi. Toisaalta onneksi vastuuta ko. viikonlopusta on kantamassa muitakin.

    Ceta, sivujesi rikkaasta ja monipuoliesta sisällöstä ja kirjoituksistasi päätellen sielunhoito ja ihmisen rinnalla kulkeminen lienee sitä ydinkutsumustasi? Ainakin kiinnostuksesi viittaa siihen suuntaan. Hyvä on myös, että käyt tuota rajankäyntiä noiden harhojen suhteen. Aika paljon olen törmännyt kyllä siihen esim. eri keskusteluissa, että jos vaikka kuinka asiallisesti yrittää tietynlaista arivoivaa keskustelua käydä vaikkapa jonkun opetuksen suhteen eli nimenomaan opetuksen sisällön osalta, että siihen suhtaudutaan torjuvasti..Se tulkitaan tuomitsemiseksi..Keskustelujen sävyt latautuu vahvoilla tunteilla, asiallisen sisällön arvioinnin ja perustelujen edellytykset ovat silloin tipotiessään.

    Toki sen ymmärtää, että mitä merkittävämpi joku asia ja näkemys minulle on sitä enemmän se herättää myös tunteita. Tunteethan kuvaavat, kertovat siitä mikä ihmisen suhde on toiminnan kohteeseen. Tällöin tulee miettineeksi, että jos kohteen tutkimiseen ja analysointiin ei kykene vahvojen tunteiden vuoksi rauhoittumaan, niin tietynlainen tiedollinen perusta esim. sydämen vakuuttumiselle voi jäädä paljon hahmottomammaksi. Saarnaaja tosin toteaa, että tieto lisää tuskaa. Johtuneeko siitä, että voin omatakin aivan liian heppoiset tiedot tai hyvin epämääräiset, mutta niiden tutkimiseen liittyvää vaivannäköä vastustan? Ja vastustan mahdollisesti siitä syystä, koska se haastaa minut arvioimaan uudelleen omaa uskonnäkemystäni..Entä jos vakuuttumiseni on sittenkin savijaloilla..Kyllähän Jeesus paikka paikoin toteaa myös hyvin ankarasti ja kutsuu valvomaan; ”..jos se valo joka teissä on onkin pimeyttä, niin kuinka suuri onkaan pimeys”.

  38. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos sinulle, Lea! Työ tosiaan jatkuu ja esirukoukset ovat tärkeät.

  39. Lea

    Kiitos Ceta ajatuksistasi ja sivuistasi.
    Olin mukana esirukouksin ystäväpäivillä.Koin sen tehtävän sydämmelläni. Murehdin toki jonkun verran, kun en pääse sairauteni vuoksi
    tapaamaan teitä toisia, mutta on ilo, kun saa kuulla jotain. Kiitos myös muistamisesta!
    Siunausta työhönne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *