Ajankohtaisia ajatuksiani


17.4.2017 Liisa laittoi hyvän kommentin vieraskirjaan. Yhdyn tähän tervehdykseen. Oma pääsiäisen sanani valmistuu keskiviikon tilaisuuteen esitellessäni korttejani krellin tilaisuudessa. Pääsiäispäivän sain viettää läheisteni kanssa, jotka kyläilivät Lohjalla. Joskus olemme kuin Maria itkien Jeesuksen haudalla, vaikka Jeesus nousi ylös kuolleista ja voitti kaikki pahan vallat. Kuva on Maija Karman kuvitusta. Kuvan saa auki pienellä klikkauksella. Kunpa näkisimme samoin Jeesuksen elämässämme Hyvänä Paimenenamme ja Armahtajanamme.

 

15.4.2017 On tullut pitkä tauko. Nyt on jälleen uusi tilanne omalla paikkakunnallani. Minusta ei tullut päättäjää, mutta opin paljon ja sain myös runsaasti uusia ystäviä. On selvää, että seuraan Lohjan asioita edelleen. Sain kuitenkin tavallaan vapauden, koska toiset ovat tekemässä ehkä kipeitäkin päätöksiä. Jos teistä joku on facebookissa, niin kannattaa ehkä katsoa sivustoa Cetan silkit ja taiteet. En ole vielä varsinaisesti tehnyt mitään uutta. Olen ollut myös väsynyt. Tuon uuden facebook-sivustonkin tein lähinnä päästäkseni taas pätkän eteenpäin harrastuksissani liittyen kortteihin, kirjasiin ja silkkihuiveihin.

Uusien tuttavuuksieni kautta on avautunut uutta. 19.4. klo 14.00 tilaisuudessa saan esitellä korttejani Lohjan kristillisten eläkeläisten tilaisuudessa. Saan myös sanoa jonkin sanan. Ilmoituksessa ei ole kuitenkaan nimeäni. Tilaisuus on seurakuntakeskuksessa. Olemme asuneet nyt 9 vuotta Lohjalla. Saan ensimmäisen mahdollisuuden sanoa jotain myös täällä kristillisessä tilaisuudessa, ja jättää tuotteitani myyntiin. Olen tarjonnut ilmaiseksi kirjaani ”Virvoita sanallasi” myös Lohjan seurakunnan diakoniatyölle, kahdelle henkilölle, mutta en saanut vastausta. Nyt kristilliset eläkeläiset (krell) ehkä ottaa kaksi kirjaa myyntiin 15€ kappale. Itse toivon, että voisin syksyllä mennä uudestaan uusien korttien ja kirjojen kanssa vastaavaan tilaisuuteen.

 

17.3.2017 Hei! Olen laittanut uudet asiat sivulle  Mitä uutta?Tervetuloa! Artikkeleja en ole laittanut tuonne, enkä omia pieniä järjestelyjäni. Nyt alan laittaa myös tänne jotain. Runoja muilta lisäsin runon 30.1.201Eilen olin kahden oppitunnin ajan eräällä pienellä koululla. Olen nyt virallinen koulun luku- ja retkimummu 🙂 Minulle tämä merkitsi tavattoman paljon. Käsityötunnilla sain rohkaista erästä kovin hidasta poikaa, ja auttaa paria muutakin. Lukutunnilla heijastin seinälle oman eläinlorukirjani kuvia. Voi sitä pienten intoa! Kaikkien olisi ollut tärkeää kertoa, mitä eläimiä he ovat nähneet. Minulle myös laulettiin uusia ihastuttavia lastenlauluja. Pieni on suurta, eikö vain.

 

13.3.2017 Luin juuri hyväksyttäväksi tulleet kommentit, ja hiljennyin hetkeksi rukoilemaan. Olen saanut useampaakin kautta erilaisia viestejä, jotka rohkaisevat olemaan ihmisten rinnalla rukoillen, tukien ja tarjolla pitäen hyvää sanomaa, evankeliumia. Nyt menen kauppaan ja tiputan laatikkoon kortin eräälle ystävälle, joka on jo sitä odottanut liiankin kauan. Lähes joka päivä minulle osuu keskustelukumppani, ehkä jopa kauppareissu tänään voi merkitä kohtaamista jonkun kanssa.

 

5.3.2017 Varmaan on jo aivan kyllästyttävää kuulla näitä arkisia juttuja. Olin jälleen Lohjanjärven jäällä. Palatessani hiitämästä huomasin, että varmaan sata muuta lohjalaista oli liikkeellä ranta-alueella tai jäällä. Oli ilmeisesti myös jokin tapahtuma lapsille, näin arvelen.

Katsoessani esittelyvideoni toimintaa ja asetuksia huomasin, että olin tehnyt monia jo unhoon jääneitä eläinvideoita kanavalla CetaLena. Esimerkiksi tämä pikkubambi oli kovin hellyyttävä, vaikka videon laatu ei ole kovin hyvä ainakaan omalla tietokoneellani. Valkohäntäkauriin pieni vasa 9.7.2014  Videon tosin tein vasta lokakuussa YouTubeksi. Tuollahan minulla on näitä eläinvideoita, mutta ei ehkä aivan kaikkia. Hyvin kuluu aika näitäkin ihmetellessä.

Kun asuimme Imatralla, niin tutustuin siellä erääseen alaluokan opettajaan. Tein oppilaille diakuvasarjan luonnosta. Olivat olleet ihastuneita ”pysähtyneistä” kuvista ja kirjoittivat niistä lyhyet ainekirjoitukset. Tämmöistä kaikkea olen ajatellut, kun minusta tulee ehkä erääseen alakouluun luku- ja retkimummo. Ainakin tämän suuntaista olemme miettineet erään opettajan kanssa. Kyllä kovin mielelläni näyttäisin lapsille myös eläinvideoita ja kertoisin saariston luonnosta. Mutta katsotaan nyt miten asia etenee, ja onko minusta jotain hyötyä. Retkillä osaisin muutakin kuin solmia kengännauhoja. Tunnen nimittäin hyvin kasveja, perhosia ja lintuja.

 

24.2.2017 Tänään olen ollut jälleen hiihtämässä Lohjanjärven jäällä. Jäin juttelemaan useammankin itselleni vieraan ihmisen kanssa. Pidän tällaisesta. Pari päivää sitten osallistuin Kristillisen eläkeliiton (KRELL) tilaisuuteen. Vanhusneuvoston puheenjohtaja piti vierasesitelmän, ja lisäksi oli laulua ja kahvia, rukoustakin. Sain myös uutta ja hyödyllistä tietoa. Ensi viikolla osallistun Seniorifoorumin järjestämään tilaisuuteen, jonka aiheena on sote ja vieraana Tiina Merikanto.

Aivan kuin sattumalta tai johdatuksesta kirjoitin tiistaina aamulla kirjoituksen liittyen vanhuuteen. Se julkaistiin keskiviikon Länsi-Uusimaassa. Laitoin saman myös tuonne blogiin Osaammeko asettua vanhan asemaan?

Saan esitellä korttejani KRELLin seuraavassa tilaisuudessa 17.3. eikä ehdokkuuteni vaaleissa ole mikään este. En tietenkään mainosta itseäni tai puhu politiikkaa, vaan esittelen muutamin sanoin korttejani. Pääpuhuja tulee muualta. Lisäksi kuulin ilokseni, että KRELLin puheenjohtajakin on toisen puolueen kuntavaaliehdokas.

 

15.2.2017 Kirjoitinpa kuitenkin blogin. Tämä on minulle niin kovin tärkeää. Arjen voimavaroista ja taidoista  Meillä on molemmilla suuri halu laittaa hyötykäyttöön omat tietomme ja taitomme. Teemme tämän yhdessä.

 

14.2.2017 Hyvää ystävänpäivää kaikille sivujani seuraaville! Nyt tänään tuli tämmöinen päivitys Kyynellaakson kautta    Itselläni on ollut hyvä päivä. Olen hiihtänyt jäällä ja tavannut ihmisiä. Illalla on myös ohjelmaa.

 

12.2.2017 Hyvää sunnuntaipäivää kaikille. Eilen elin aktiivisen lauantain mm. hiihtäen ja piirtäen. Mallipiirustuskin onnistui. Itselleni oli jälleen piirtämistäkin tärkeämpää yhdessäolo todella mukavien ihmisten kanssa. En voi sille mitään, että ajattelen myös sitä mitä nämä uudet ystäväni löytävät tutustuessaan kotisivuihini ja minuun.

Käyn vähitellen läpi valokuviini, taiteisiini, mökki- ja luontokuviini liittyviä kommentteja. Poistan näistä kohdista hyvin pienen osan. Saa siellä olla toki tervehdyksiä ja hengellistäkin, mutta mitään levotonta tai vaikeaa ei noihin sivuihin avautuvissa kommenteissa voi omasta mielestäni pitää. Ja minä vastaan lopulta omista sivuistani. Vieraalle tulijalle tahtoisin koko taide- tai luontosivun kommentteineen olevan lepoa, virkistystä ja ystävällisyyttä tarjoavaa.

Täällä Lohjalla on tulossa kaunis pakkaspäivä. Varmasti ainakin ulkoilen ja testaan puhelimeen hankkimaani linssiä. Hiukan levottoman yön jälkeen on mukava mennä luontoon. Katson sen jälkeen muun päiväohjelman.

 

9.2.2017 Yhä enemmän koen elämäni siirtyneen tänne Lohjalle, ja tietysti myös saaristoon mökille. Käyn päivittäin lenkillä joko kävellen tai hiihtäen. Pysähtelen juttelemaan ihmisten kanssa. Oikeastaan tahdon välittää ympärilleni kiireettömyyttä ja aikaa kohdata ja kuunnella. Samaa tahdon välittää puhelinkeskusteluissani. Kun voin olla ystävälle kuuntelija, niin ehkä siinä jo ratkeaa osa kysymyksistä ja löytyy uutta luottamusta elämään, ja elämän ylläpitäjään, hyvään Taivaalliseen Isäämme.

Kaikkien mielestä en ole enää evankeliumin asialla, kun olen kiinnostunut ihmisten arjesta ja yhteiskunnan tilasta. Tiedän tämän. Olenkin jo jonkin aikaa ajatellut irtaantua julkisista kristillisistä yhteyksistäni. Teen tämän, jotta en tuo mukanani säröjä tai kiistoja yhteenkään kristilliseen järjestöön tai seurakuntaan. Silti pidän sivuillani sen minkä olen hyväksi havainnut, ja minkä oletan voivan olla edes yhdelle ihmiselle avuksi. Laitoin evankeliumikoulun linkin kohtaan ”Mitä uutta? Tervetuloa!” Olen yhteydestä ja oppimastani kiitollinen, ja pidän materiaalia hyvänä.

Kommenttikentässä on ollut ilmeisesti mahdollisuus merkitä oman kotisivun tai blogin osoite. En saanut tätä mahdollisuutta poistettua. Kyselen asiaa ylläpidolta. Näin on selvintä, koska meistä itse kukin täydentää omia sivujaan omalla tavallaan. Ja Googlekin linkittää ja sotkee asioita. Keskustelua toivon, mutta ennen muuta omien sivujeni aiheista.

Nykyisin luen illalla hetken hengellistä kirjaa, ja nukahdan siinä hiljentyessäni. Katsoin Mielenterveysseuran julistetta Suurlohjankadun eräässä ikkunassa. Siinä oli käsi, johon oli merkitty viisi elämän tärkeää osa-aluetta. Yksi oli uni, toinen ravinto, kolmas sosiaaliset suhteet, neljäs liikkuminen, viides luovuus. Eikö kristittynäkin voi tähän yhtyä? Kyllä näihin asioihin voi hyvin yhdistää myös sen mitä saamme evankeliumin kautta. Tämän käden voimme ojentaa Jumalalle, ja pyytää rukoillen Hänen johdatustaan ja huolenpitoaan.

 

20.1.2017 Aika on kulunut monenlaisessa pienessä touhussa. Olimme myös kolme viikkoa Fuerteventuralla. Ensimmäinen viikko kului läheisten kanssa retkeillessä ja seurustellessa. Seuraavan kahden viikon aikana kävin myös internetissä. Kuitenkin tuo aika oli myös oman jatkoelämän pohdiskelua. Tähän liittyi ajan mahdollinen lyhyys, ja se mikä nyt olisi tärkeää ja Jumalan mielen mukaista. Olen kyllä kunnossa, siitä ei ole kysymys. Tahdon vain sulkea jotain epäolennaista pois, ja keskittyä enemmän omaan paikkakuntaani, Lohjaan. Koen, että tämä on minulle annettu, täälläkin tahdon kohdata ihmisiä.

Eilen olin seurakuntakeskuksessa kuuntelemassa Forsbergin Luther-luentoa. Tiistaina olimme kaupungintalon valtuustosalissa yleisölle tarkoitetussa tapahtumassa miettimässä liikuntakeskus Tennarin aluetta ja tarvekartoitusta. Jo syksyn puolella olimme vastaavassa tilaisuudessa, joka koski tulevaa koulua, Laurentius-taloa. En silti unohda kotisivuakaan. Olen myös kirjoittanut yhtä ja toista hengellistäkin jopa Fuerteventurassa. Se pitää vaan vähitellen saada esille. Kaikille teille oikein hyvää alkanutta vuotta!

 

19.11.2016. Onnea Liisa, ja Liisat sekä Elisat!

14.11.2016 Olen joutunut käymään läpi sivustoani ja mediakirjastoani, koska piti saada lisää tilaa. Samoin kävin kaupungilla, koska ”hiihtimet” oli saatava kuntoon. Minulla oli sukset ja monot pitkään käyttämättä, ja toisella hiihtoreissulla monot murtuivat. Ostin vanhoihin suksiini uudet siteet ja uudet monot.

13.11.2016 Isänpäivä. Täydensin sivun ”Isän kädessä”. Siinä oli pari päivää vain puhelimella ottamani kuva.

9.11.2016 Liitän tähän vanhan hartauskirjoitukseni ylävalikosta, koska Maria ja liisa keskustelevat aiheesta kommenteissa. Näissä ajatuksissa ja mietteissä olen myös minä ollut. Laitan tähän myös runokorttini esiin, jälleen tämän saman. Myös artikkeliani olen joutunut täydentämään, koska jokin väsymys on haitannut keskittymistä. Kyse on koko ajan jostain uupumuksen tai vaatimuksen verkosta. Tahtoisin vain pienenä luottaa lapsen lailla. Uupumukseeni aikoinaan oli paljon ulkoisia syitä, mutta myös sisäisiä. Nämä viime mainitut ovat ehkä myös tänään sisälläni, vaikka koen vointini yleensä ottaen hyväksi.

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEXPLORER_Temp_Saved Images_11046293_1566355226968707_4178625340625049064_oKlikkaamalla saa kokoa.

Minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä”

Hoosea 2: 13-20: Ja minä kostan hänelle baalien päivät, joina hän niille poltti uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään ja kulki rakastajainsa jäljessä, mutta unhotti minut, sanoo Herra. Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä. Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä, niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi. Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: ‘Minun mieheni’, etkä enää puhuttele minua: ‘Minun Baalini’; ja minä poistan baalien nimet hänen suustansa, eikä niiden nimiä enää mainita. Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa. Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.

Hoosean kirja on Raamatun koskettava kuvaus Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta ihmistä kohtaan. Kostaessaankin Jumala viihdyttelee eli lohduttaa ihmistä. Sana ”kostaa” on kyllä hyvin monivivahteinen Raamatussa. Se puhuu ennen muuta Jumalan oikeamielisyydestä. Meitä kehoitetaan jättämään aina kosto pyhälle ja armolliselle Jumalalle, joka näkee kaikki asiat oikein.

Minulle Jumalan puhe tässä yhteydessä on myös sitä, että Jumala johdattelee omaan kansaansa kuuluvat erämaan ja Aakorin laakson kautta jälleen kuuliaisuuteen ja ensimmäiseen rakkauteen. Ajattelen, että se on Jumalan Hengen työtä. Tämä vie ajatukseni myös siihen, että ehkä Jumalalle ei ole välttämättä kovin suuri ero sillä, onko ihmisen sydän kääntynyt epäjumalan puoleen, vai kiinnittynyt tähän maailmaan, tai turvaa omiin tekoihin ja ansioihin. Ihmisen sydän on luopunut ensimmäisestä rakkaudesta ja kuuliaisuudesta kaikissa tapauksissa. Ja se on Jumalan silmissä aina erittäin paha asia.

Kihlatun sydämen tulee olla oikeassa suhteessa Häneen, joka rakastaa. Jumala itse taivuttelee rakkaansa kulkemaan niitä teitä, jotka palauttavat uskollisuuden ja ensimmäisen rakkauden. Tämä kihlaus täyttyy joskus hääjuhlaan. Jääkö jäljelle muuta kuin rukous ja suostuminen Jumalaan, Hänen armoonsa, pyhyyteensä, uskollisuuteensa. Tunnemme Hänet siinä määrin kuin Hän itse suostuu tulemaan meille todeksi ja näkyväksi. Perillä tunnemme Hänet ja siellä Hän on meille näkyvä.

Minun tuntemukseni ja ajatukseni ovat olleet viime viikkoina Ilmestyskirjan kohdassa, jossa puhuttiin Efeson seurakunnalle vakavia sanoja ensimmäisen rakkauden hylkäämisestä. Itselläni on pitkä uskon tie takana. Olen paljon lukenut ja pohtinut, ja vähitellen oppinut luottamaan, mikä tieto on oikeaa. Olen oppinut erottamaan harhoja, ja pidän Kristuksen Golgatan työtä aivan keskuksessa. Olen pyrkinyt ahkeroimaan. Olen kasvanut jo hieman kärsivällisyyteen.

Koin, että Jumala muistutti minua siitä, miten tärkeää on ensimmäisen rakkauden säilyttäminen. Sitä ei saa hylätä. Mutta en voi vain ruveta rakastamaan enemmän ja paremmin, en Jeesusta, en ihmisiä. Jos näin ajattelisin, olisin turvaamassa jälleen kerran omiin tekoihini. Kyse on Kristuksen omasta rakkaudesta, Hänen yhteydestään, Hänen opastuksestaan. Joudun ikään kuin kulkemaan jälleen outoja teitä erämaan ja Aakorin laaksojen kautta. Pidin itseäni hyvänä, kun näen harhat ja epäjumalanpalveluksen. En kuitenkaan näkisi mitään, ellei Jumala olisi näyttänyt. Oma sokeuteni on siinä, että olen vähitellen alkanut luottamaan itseeni niissäkin asioissa, joissa minun tulisi olla avuttomana anomassa Jumalalta Hänen rakkauttaan ja Hänen ajatuksiaan. Pienuus ja jatkuva yhteys, vuorovaikutus Jeesuksen kanssa, on hyvin tärkeää.

Tähän juuri puhutteli tuo Hoosea 2:13-20. Erämaa on ehkä ajan antamista rukoukselle ja Kristuksen työn ajattelemiselle, Sanallekin. Aakorin laakson Jumala itse tietää. Toivon, ettei näitä laakson paikkoja tarvittaisi, tai että kyseessä olisi Jumalan murtava työ Pyhän Hengen kautta, mihin osaisin suostua. Myös osallisuus lähimmäisen hätään on kuin Aakorin laakson tiellä kulkemista. Jumalan oma taivuttelu ja viihdyttely koituu varmasti parhaakseni. Hän itse rakastakoon minussa eläväksi tuon niin kalliin ensimmäisen rakkauden Kristukseen ja Hänen työhönsä.

Ceta Lehtniemi

 

 

Muokattu Lumia Selfie -sovelluksella

Muokattu Lumia Selfie -sovelluksella 5.11.2016 on siinä tähtäämistä, kun kaksi ihan eri mittaista yrittää mahtua puhelimen selfiekuvaan 🙂

 

4.11.2016.

Sain juuri kuulla, että saaristossa on jopa 10cm lunta, ja nyt yöpakkanen -7 astetta. Katsoin myös kymmenen vuorokauden sääennusteen, pelkkiä pakkaspäiviä. Nyt on aika käydä laittamassa kaikki talvikuntoon, niin kauan kuin mökille pääsee veneellä. En oikein ehdi osallistua ihanaan kommentointikeskusteluunkaan. Luen kaiken aivan ihastuneena, kiitollisena. Äsken lukiessani sanoin lähes ääneen: ”Rakastan teitä.”

Muuten olen askarrellut lisää noita valokuva/raamatunjae -kirjoja. Tein lisäksi englanniksi erillisiä A4 kokoon, ja ystäväni laminoi niitä. Suomeksi niitä on jo valmiina. Tarkoitus olisi sellainen, että niitä olisi katseltavana eri paikoissa. Nyt mielessäni on Karkun sielunhoitopäivät, ja myös Helsingin Luther-Kirkko, jossa käyn välillä. Siellä on lähes päivittäin ovi auki, ja ehkä tuollaiset laminoidut, isot ja selvätekstiset jaekortit voisivat olla tukena hiljentymisessä. Yhden tuollaisen kampasidotun kirjan myös jätin tuonne.

 

wp_20161025_15_58_46_pro26.10.2016

Eilen askartelin kuvista taulun mökille vietäväksi. Nyt kirjoitan tätä puhelimellani, koska tuo kuva on puhelimellani, ja en viitsi siirtää sitä tietokoneelle. Luin aamulla Marian kommentin. Mietin, miten hyvin se sopikaan omiin tuntemuksiini. Kuvien etsiminen tietokoneelta ja vanhoista albumeista oli työlästä ja muistoja nostattavaa.

Pysähdyin useamman kuvan kohdalla, sanoisinko että jopa vastakkaisten tunteiden risteillessä mielessäni. Kiitollisuuteen sekoittui myös tunne siitä, etten nähnyt, en ymmärtänyt, en jaksanut, en tiennyt. Keskustelin Jumalani kanssa, Hänen, joka on todellinen, kaikkinäkevä, kaiken ymmärtävä, kaikkivoipa , kaiken tietävä. Ja kiitos nousi jostain osakseni saamastani armosta Kristuksen työssä. Tämä oli suuri lohtu.

Tuo valokuvataulu keskittyy mökkiimme. Ensimmäinen kuva on otettu korkealta kalliolta. Siinä näkyy vielä vanha puutarha-aitaus, ja mökin vanha sammaloitunut huopakatto. Narsissejakaan ei ole yhtä paljon kuin nyt. Muissa kuvissa näkyy uusi laituri, uusi puutarha-aitaus, mökki täysin ulkoa remontoituna. Sisäkuvissa on isäni viimeisen syksyn yhteiskuva, toisessa isäni lesken, rakkaan Ettan, 92v. syntymäpäivät tuvassamme. Eri sukupolvien lapsista saaressa olen tehnyt jo aiemmin kuvataulut.

 

wp_20160923_17_04_55_pro-229.9.2016 Tein juuri A4 kokoisia valokuva/raamatunjae -tulosteita. Vein ne sidottavaksi Lohjan kopioon. Tässä kuvassa on kahden testikappaleen kansi ja yksi sivu. Nyt valmistuvissa on 25 kuvasivua yksipuolisina tulosteina. Homma on hidasta, eikä ihan halpaakaan. Näitä tulee tässä vaiheessa neljä kirjasta. Oikeastaan en säilönnän ja kotitöiden lisäksi juuri mitään jaksakaan. Karkun evankelisen opiston sielunhoitopäiville 25-27.11. ilmoittauduin. Sinne vien yhden kirjasen hiljentymishuoneeseen. Ajattelen, että syksyn palvelutehtäväni on nyt sitten tätä askartelua.

Jos nuo valokuva/raamatunjae -kirjaset osoittautuvat käyttökelpoisiksi tuollaisina isokokoisina hiljentymiskirjasina, teen niitä kotona vähitellen lisää. Lahjoitan niitä ehkä joihinkin laitoksiin, tai missä nyt on hiljentymishuoneita ja otetaan vastaan kristillistä materiaalia.

 

6.9.2016. Olen juuri palannut Sveitsin taidematkalta. Olen nähnyt valtavan määrän ihastuttavia töitä. Kuvia on puhelimellani. Myös tekstejä kuvasin. Minulle tämä merkitsee valtavan paljon. Tämä työ on oikeastaan seinän levyinen. Museossa ei ollut aikaa seisahtua, mutta jälkeenpäin voin muistella näkemääni. Phototastic-6_9_2016_9f97d3a9-1955-4b3a-9ebd-0537cffe2d85

Olen välillä miettinyt ajan käyttöäni. Kuvien katselu ja haaveilu on minulle lepoa. Se on tärkeää, vaikka sitä tuskin voi sanoa hyödylliseksi asiaksi. Toinen soittaa kitaraa tai kuuntelee musiikkia, minä lepään kuvien ja taiteen äärellä. Ihminen on kokonaisuus, eikä aina voi ajatella mikä on hyödyksi, ja mikä on tarpeellista. Kyllä sen kuitenkin koko ajan ymmärtää missä on kallein aarre. Ja on sekin ihanaa, kun voi olla kiitollinen elävälle Jumalalle kaikista lahjoista.

 

26.8.2016 Olen kiitollinen teistä sivuilleni kommentoijista. Jo alunperin tahdoin luoda kotisivut, joissa olisi rakentavaa ja hengellisesti ravitsevaa, hienotunteista keskustelua. Toisen huomioiminen on niin kovin suuri asia. Olin myös ollut monilla aivan liian kovilla ja kiivailla kristillisillä foorumeilla.

En halunnut tämän kotisivun pitoa aivan yksinäiseksi kulkemiseksi, vaan aavistin saavani kuin seuraa itselleni. Niin mielelläni myös jaan kaikkea kaunista. Jo lapsena tämä tarve oli vahvana, eikä se ole mihinkään voinut hävitä.

Minulle on käynyt nyt outo juttu. Luen internetin kautta terveyteen liittyviä tutkimuksia, artikkeleita ja tilastoja. Vertailen kaavioita ja pyramideja. Tämä on lähtenyt ilmeisesti liikkeelle ajatuksesta, ettei nykyisin ymmärretä täysin sittenkään sitä muutosta, mikä on tapahtunut etenkin lasten ja nuorten kuolemien vähenemisessä. Samoin työikäisten kuolemat ovat vähentyneet. Tämä ei nyt kuulosta kovin hengelliseltä, mutta monta kertaa päivässä huokaisen kiitosta Jumalalle.

 

16.8.2016 Uusia videoita on jälleen. Tuttujen eläinten touhuja mökkiympäristössämme. Olen jälleen tänä vuonna touhunnut kamerani ja videon kanssa. Tahtoisin joskus siirtyä tekemään jotain myös Lohjalta, mutta sydän taitaa olla saaristossa. Eli tässä uusimpia eläinaiheisia youtubeja:  Eläinaiheisia YouTube -elokuviani

 

Kirjoitan aamuyöllä 13.8.2016 muutaman sanan. Laukaan Kristus-juhlat menivät hyvin. Minulla oli paljon vastuuta, huomattavasti enemmän kuin pelkkä yksi puhe. Olin lähes koko sunnuntain kokousjohtajana, ja paljon myös keskustelin.

Tulin kotiin vasta torstaina, koska minulla oli yhtä ja toista asiaa myös Hämeessä. Keskiviikkona olin vanhojen linnavuorelaisten tapaamisessa. Meitä oli koolla 80 henkeä. Kaikki olimme syntyneet 1930-1950 -luvuilla. Minä olin nuorimpia. Meidän lapsuutemme sodan jälkeisessä teollisuuskylässä oli hyvä. Niin rakkaasti muistelimme ulkoleikkejä ja vaikkapa yleistä tai kylän yhteistä saunaa mäellä. Toiset olivat siinä iässä Linnavuoren syntyessä 1945, että he muistivat muuttonsa. Sisävessa ja hanasta juokseva vesi olivat olleet suuria ihmeitä. Meillä oli myös jo sähköhella.

Nyt vasta viikonloppuna minulla on tilaisuus paneutua muutaman postin kirjoittamiseen ja lähettämiseen. Kuviin liittyvää puuhaa olisi myös. Tekemistä olisi tavattoman paljon. Facebookissa tahdon myös pitää yllä perustamiani ryhmiä ”Museoissa ja näyttelyissä kävijät” sekä ”Vanhat hyvät kristilliset kirjat”. Jälkimmäiseen laitoin uuden albumin Hedbergin kirjasta ”Ainoa Autuuden Tie”. Museoryhmään on kesken Amurin työläiskorttelin kuvien laitto. Joskus ajattelen, että olenko liian monessa mukana, mutta jos saan aikaa, niin projektit etenevät hitaasti.

Antti puhui heti eilen aamulla minulle avomerien tuuliturbiinien ongelmista. Kehotin häntä kirjoittamaan, ja parin tunnin kuluttua artikkeli olikin valmis julkaistavaksi täällä sivuillani. Postitin sen myös Tuulivoima-kansalaisyhdistykselle ja pystytuuliturbiineja valmistavalle Windside yhtiölle. Kaikkeen tähän se aika menee. Valmistin toki täytetyt kesäkurpitsatkin, ja pyykkiä oli myös.

 

31.7.2016 Sain seuraavan youtuben viestinä ystävältäni Raumalta. Hilja Aaltosen sanat puhuttelivat erityisellä tavalla valmistautuessani ajatuksissani Laukaassa pidettäviin Kristus-juhliin. Se myös tuntuu hyvältä, kun ystävät eri puolilta Suomea pitävät yhteyttä, ja osaltaan vaikuttavat myös omaan hengelliseen miettimiseeni. En voi välttyä ajattelemasta sitä miten erityistä on kristittyjen yhteys. Rukoillaan juhlan puolesta.

 

11.7.2016 Kotona Lohjalla pesemässä pyykkiä ja tekemässä videoita. Tein juuri narsissihartauden 🙂 Taltioin noita videoitani, kun niitä oli kertynyt videolaitteeseeni niin paljon, että olin niistä jo ihan sekaisin. Puhuin tuon hartauden katsottuani ensin videon. Laitanpa tännekin.

 

8.7.2016 Oikeastaan keskeytin tiskauksen ja tulin hetkeksi tänne kotisivulleni. Katsoin, että 50000 käyntiä on ylittynyt. Samoin vilkaisin Google+ sivustoani, 500000 käyntiä on lähellä.

https://plus.google.com/+CetaLehtniemi1/posts?fd=1&hl=fi

Tuolla Google+ -sivustolla voi käydä aina välillä. Se elää hidasta tahtiaan. Lisään sinne aika harvoin kuvia, koska siinä menee aina oma aikansa kuvien muokkaamisessa ja kuvakoon pienentämisessä. Kyse on kuitenkin omasta laatuajastani kotona Lohjalla.

Kotisivuilleni en juurikaan ole laittanut uusia kuvia, vaan keskittynyt tekstipuoleen. Kirjoitan myös kirjeitä ja kortteja -tottakai. Ja tapaan ihmisiä, juttelen ja iloitsen seurasta. Kuitenkin maailma on muuttunut, kun mökillä voi tiskauksen keskeyttää ja mennä kotisivuille puhelimella 🙂

 

7.7.2016. Kirjoitan nyt aamuyöllä. Ensimmäiseksi kiitän Liisaa ja Mariaa kommenteista. Teen sen täällä, etten tule aina väliin omin ajatuksin. Nykyisinhän tarkistan jokaisen kommentin ennen julkaisua. Luotan teihin täysin, kyse on muusta. Tahdon seurata, ja saan itse niin paljon. Olen saaristossa. Olemme siis. Meillä on läsnä jollakin tavoin myös suku ja ystävät myös ollessamme kahden. Joko odotamme, tai sitten muistelemme, tai rukoilen, luultavasti tämänkin tulisi olla monikossa.

Eilen tulimme. Tänään saamme uuden kamiinan tähän huoneeseen, ei ehkä asennettuna vielä. Ylihuomenna pistäytyy päiväreissulla sukulainen. Viikon päästä on sitten isompi määrä nuorempia sukulaisia. Täällä ajatukset ovat arkisia, mökissä, luonnossa ja läheisissä. Ja hengellisyys ei tästä mihinkään häviä.

Eilen mökin pihassa oli valkohäntäpeuran vasa emoineen. Samoin oli yhdessä vaiheessa emo viime vuoden kaksoisvasoineen. Tämä kolmikko on ollut täällä usein ja käyttäytyy välillä vähän vauhkostikin. Juoksivat pihakallion poikki vauhdilla ihan muuten vaan.

Nyt taidan yrittää vielä levätä tai jopa nukkua. Minulla on kyllä vielä mielessä tietyt aiheet kuvina. Siihen kuuluu pieni puhe tai kirjoitus. En tiedä, miksi minulla on aamuyöllä pää näin täynnä ajatuksia. Myöskään jalat eivät tunnu hyviltä. Ilman tätä pään ja jalkojen vaivaa nukkuisin, enkä tätäkään kirjoittaisi.

 

3.7.2016 Olemme käymässä taas kotona Lohjalla. Muokkasin pienen youtuben juuri äsken ennen aamukahvia. Otin kuvat mökkirannasta, ja puhuin kyllä yläkerrassa juuri noihin kuviin.

 

30.6.2016 Puhelimella kirjoittelen saaressa.

Luin vaihteeksi Bibliaa 1776. Siellä Hebr. 12:14 kuuluu ”Noudattakaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa nähdä Herraa.” Tämä kuulostaa aivan muulta kuin ”pyrkikää pyhitykseen”. Onhan selvää, että seurakunnassa tulee pyrkiä rauhaan ja pyhyyteen; muuten jo sanomakin hämärtyy, ja kellään ei ole kohta käsitystä Kristuksen sovitustyöstä ja Jumalan armosta.

Miten tämä on muissa vanhoissa käännöksissä? Otin tuon 1938 käännöksen rinnalle Lutherin käännöksen ja vanhan ruotsalaisen käännöksen:
14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

14 Jaget nach dem Frieden gegen jedermann und der Heiligung, ohne welche wird niemand den HERRN sehen.

14 Faren efter frid med alla och efter helgelse; ty utan helgelse får ingen se Herren

Vuoden 1938 käännöksestä voi saada sen käsityksen, että kristityn yksilön tulisi pyrkiä pyhitykseen eli kamppailla jotenkin oman pyhityksensä eteen. Tähän liitetään vielä se pelko, että pyhityksen epäonnistuessa ei näe Herraa, eli jää pois pelastettujen joukosta.

Muista käännöksissä luen seurakunnille annettuja yhteisiä ohjeita, jotka kehottavat rauhaan ja pyhyyteen. Näin saan lisää ymmärrystä myös seuraavaan jakeeseen. Siinä kehotetaan kantamaan huolta siitä, ettei kukaan joudu armon ulkopuolelle, osattomaksi siitä.

 

21.6. Olen jälleen kiitollinen kommenteista. Lukekaa niitä, ystävät. Tänään aamulla varhain minulle selvisi, että Laukaan puheeni täydentyy teemalla ”Armahtakaamme”. Jos tahto armahtavaiseen mieleen puuttuu, niin se vaikuttaa koko elämän suuntaan. Puhun siis nyt tahdosta, en siitä mihin kykenemme.

20.6.2016. Olen teistä kommentoijista suunnattoman kiitollinen Jumalalle. Tänäänkin tullut kommentti sai kyyneleet silmiini. En tiedä jaksaisinko ilman teiltä saamaani tukea, tai nykyisin yhä useammin myös vinkkejä johonkin arvokkaaseen. Saan myös erinomaista tukea, tietoa ja rohkaisua facebook-ryhmässä ”Vanhat hyvät hengelliset kirjat”. Ryhmä on salainen, joten siitä on kysyttävä esimerkiksi minulta.

19.6. 2016. Olen vakavissani miettimässä, josko minua ei ilmoitettaisi missään sielunhoitajaksi. Minun koulutukseni ei riitä. Vastuu on liian suuri. Jään myös liian yksin ilman asiantuntevaa tukea.

Uskoakseni nyt on 17.6.2016. On sadepäivä, ja siispä olen sisällä mökissämme. Eräs suunniteltu vierailu peruuntui sateen vuoksi. On hyvä olla hiljaa itsekseen.

Anteeksiantoa mietin. On kehotus siihen, että sovimme ajassa asiat sisartemme, veljiemme ja lähimmäistemme kanssa. Kerran olemme Kristuksen edessä. Tahtoisin kuulla tästä aiheesta hyvän ja aidosti kristillisen saarnan. Onko niin, että vihollisen rakastaminen menee ajattelussamme joskus läheisen ihmisen rakastamisen edelle, ja on kenties helpompaa, tai vähemmän konkreettista, ei yhtä kipeääkään.

Onko syytä kysyä itseltään näitä asioita joskus kuin erillään ilman rutiineja, ilman oman seurakunnan tuttua puheensorinaa, ilman ehtoolliselle menoa muiden mukana. Jos seurakunnassa ei ole hengellistä raittiutta, tai on väärää tunnesitovuutta ja kokemuksiin turvaamista, kysymys on vieläkin tarpeellisempi.

Kristittyinä sisarinamme ja veljinämme elää suuri joukko läheisriippuvaisia ihmisiä, ja jokainenhan on tätä jossain määrin. Tämä kysymys saattaa tehdä ongelmalliseksi myös sovintoon pyrkimisen läheisten kanssa. Aina ei ole niin, että ”mene ja sovi”, joskus on juuri näin. Voisimmeko yhdessä muistaa monia repaleisia lähimmäisiämme? Tahtoisin usein olla rinnalla, mutta samalla vapaana. Mietin miten voin olla lähellä ja etäällä samaan aikaan.

Olen huomannut joitain yhtäläisiä piirteitä riippuvuuksissa. Ei ole juuri eroa onko kiinni aineissa tai voimakkaissa kokemuksissa äärikarismaattisuuden tai uushenkisyyden piirissä. Henkilön on vaikea olla kysymystensä ja ahdistuksensa kanssa ilman tukipilareita. Sielunhoitajan, tai kristityn pastorin, julistajan tai ystävän ei mielestäni pitäisi olla sillä tavoin pilarina toiselle, että on itse vaarassa kadottaa jotain vapaudestaan Kristuksessa.

Olenkin ihan vakavissani kysellyt, jos voisin tavallaan käyttää omanakin tukenani raitista, mutta hieman vieraampaa seurakuntayhteyttä. Olisi mahdollisuus kuulla saarnoja, yhtyä rukouksiin ja ehtoollisen viettoon, ja kuulla hengellistä musiikkia.

Juha Vähäsarja ”Armahtakaa” https://sro.fi/images/audio/jp_saarnat2016/160619.mp3

https://sro.fi/ohjelmat-radio-deissa/jumalanpalvelukset/jumalanpalvelusten-saarnat-2016

 

8.6.2016 Olen kirjoittanut kovin vähän. Nyt on ollut muuta kiinnostavampaa elävien ihmisten kanssa, sekä myös facebookissa. Kannattaa seurata kommentteja. Niissä on todella hyviä pieniä kirjoituksia. Iloitsen siitä suuresti. Oma kirjoitukseni on laittanut jotain hyvää liikkeelle, ja kommentoija saattaa sanoa saman asian paljon paremmin, tai tuoda siihen uuden näkökulman. Tämä on rikkautta.

Kirjoitan nyt 3.5.2016 meren äärellä. Karkun puheeni ja siitä tekemäni youtuben siirsin sellaisenaan artikkeliksi hyvin pian huhtikuun puolenvälin jälkeen.. Olen nyt syventynyt mökin kevättöiden ohessa lähinnä vanhoihin hyviin kristillisiin kirjoihin. Tein aiheesta myös facebookiin ryhmän. Ryhmä on salainen, niin ettei se löydy eikä sieltä ole jakamismahdollisuutta suoraan. Näin keskustelu jää suojatuksi. Silti se on avoin kaikille halukkaille. Pyydän vain ottamaan yhteyttä minuun.

Tämä on innostanut minua kokeilemaan uudenlaisia youtubeja. Esimerkkinä tuo Wislöffin teksteihin tekemäni. Tänään myös äänitin ja valokuvasin luonnossa. En lopultakaan ollut lainkaan kiinnostunut lukemaan kirjaa ”Koetelkaa kaikki”. En myöskään ehdi seurata nyt käytävää runsasta ja hajanaista keskustelua. Koskelot uivat juuri tuohon rannalle. Otan kameran.

Mieleni tekee kirjoittaa joitain laajempia kokonaisuuksia Lutherin teoksista kotisivuilleni, ja linkittää niitä sitten facebookin ryhmääni. Tämä vaatii kyllä aikaa. Jotain on jo mietittynä sadepäivien varalle. Ensi vuosihan on uskonpuhdistuksen 500v. juhlavuosi.

20.4.2016 Puheeni on pidetty tältä keväältä. Nyt käännän katseeni mökkikauteen, ja myös elokuun alun Kristus-juhliin 6.-7.8. Ne ovat Laukaalla koululla. Itse saan puhua vähän saman kaltaisesta aiheesta kuin Karkun opistollakin.

Laitoin näille kotisivuilleni nyt myös erillisen vimpaimen oikeaan laitaan muiden arvioiville sivustoille. Siellä on Kristityn Foorumi ja BibelFokus. Laitoin sekä Juhani Aitomaalta että BibelFokus -sivuston pitäjältä, Lennartilta, kokonaisen artikkelinkin näkyviin.

_________________________

23.3.2016 Nyt on ollut esillä islam niin monessa paikassa, että laitoin jo facebook-sivuiltanikin linkin vanhoihin kirjoituksiini ”Abrahamin lapset” ja ”Islamia myötäilevä kristinusko tuhoaa itsensä”.

On surullista, kun kristinuskon perusta häviää kaiken muun hyvän, suvaitsevan, ekologisen, ekumeenisen ja nykyaikaisen sisään. Onko se kuin peltoon kätkettynä, saven sisässä? Onko se jo aivan ihmisen näköinen ihmisten maailmassa? Kaikki saman Jumalan, Allahin, lapsia? Ei, ei näin. Minua surettaa se, että sekä Mäkinen että Paarma ovat juuri islamiin liittyen olleet niin myötämieliset. Kyllä oppi pitäisi eritellä. On väärin häivyttää kristinuskon eroavaisuus muista uskonnoista.

___________________________

16.3.2016 Tunnelmani on tämän runon ja kuvan kaltainen. Klikkaa se täyteen kokoon voidaksesi lukea. Kiitos rukouksistasi. Toivottavasti näen teitä illalla.

C__Data_Users_DefApps_AppData_INTERNETEXPLORER_Temp_Saved Images_11046293_1566355226968707_4178625340625049064_o

________________________________________

15.3. Olen hyvillä mielin, koska Hyvinkään puheeni on valmisteltuna paperilla. Minulle on laskeutunut sydämelleni sellainen ajatus, että alkaisin valmistella luento- ja kirjoitussarjaa teemalla ”Raamatun keskeisiä kohtia sielunhoidollisesta näkökulmasta”. Tämä antaa minulle motivaatiota tähän mitä jo muutenkin teen, eli luen vanhaa hengellistä kirjallisuutta Raamattu 33/38 siinä rinnalla. Tiedän, etten voi olla opettaja jollakin erityisellä arvovallalla. Tunnen välillä orpoutta ja sitä, että tarkkaan muita.  Voinko lainkaan ajatella toimivani naisena, eläkkeellä olevana hammaslääkärinä, Raamatun opettajana? Tunnen suoranaista vihollisen nostamaa kiusaa tässä suhteessa. Toisaalta omana itsenäni, eläkeläisenä, muun alan ihmisenä kuin teologina, en kilpaile kenenkään kanssa. En myöskään jaksa syventyä mihinkään kiistakysymyksiin, koska ne eivät minua kiinnosta lainkaan. Minua kiinnostaa se mitä saan irti noista vanhoista kirjoistani, niiden hengessä luetusta Raamatustani.

Lähden Hyvinkäälle omalla autolla, koska julkisilla menisi hyvin myöhään. Ystävät, jospa tulisitte mukaan tilaisuuteen, tai rukoilisitte.

Tapahtuma alkaa: 16.3.2016 18:30
Tapahtuma päättyy: 16.3.2016 20:30
Raamattuopetus Vanhassa kirkossa
Ceta Lehtniemi: Ei omassa voimassa eikä varassa vaan Kristuksessa.
Mukana Esa Kokko ja Helena Lehtinen.

Linkki Hyvinkään tilaisuuteen. Tervetuloa!

Phototastic-11_3_2016_d2a42393-b17d-4885-93c1-7dd48836c99f

12.3.2016 valmistautumista aiheisiin ”Ei omassa voimassa eikä varassa vaan Kristuksessa”, sekä ”Mistä ahdistunut löytää avun?”

Touhuan nyt puhelimellani lauantaiaamuna kotisivuillani. Lisäsin myös tämän kuvan puhelimestani. Eilen kävelin Aurlahden rannalla, eli lähes Lohjan keskustassa. Tunnen oloni täällä hyvin yksinäiseksi. Se on ehkä etukin juuri näinä vuosina, kun tahdon kulkea ympäri Suomea, ja kun saamme käydä kahdestaan mökillä. Kuitenkin psalmin 51 sanat ”…särjettyä ja murtunutta sydäntä, et sinä, Jumala, hylkää” tuntuvat kovin todelta. Koin särkyneisyyttä ja yksinäisyyttä kulkiessani rannalla. Nostin palasen jäätä. Katsoin sitä. Se särkyi. Laskin sen puolikkaat lankulle. Koin, että Jumalalla oli asiaa. Tämä ei koske vain minua. Se on tarkoitettu niille ihmisille, keille puhun, ja keitä kohtaan.

5.3.2016 Silmät sikkarallaan aamukahvia juoden kirjoitin puhelimellani ajatuksia liittyen kirjaan ”Koetelkaa kaikki”. Laitan tuon vieraskirjaan jo menneen vastaukseni myös tänne.

Kysymys: Hei! On ilmestynyt kirja: Koetelkaa kaikki. Esittely löytyy sivuilta Kirjat-Kuvan ja Sanan kauppa. Mitä ajattelet siitä? Ehkä olet jo tietoinen asiasta?

cetalena
Toki tiedän. Pari esittelyäkin olen lukenut ja keskustellut joidenkin ihmisten kanssa nyt, ja hyvin paljon vuosien varrella. Minulla on nyt valmistautumista muutamaan hengelliseen tilaisuuteen. Jätän myöhempään kirjan arvion. En osta sitä. Saan sen jossain vaiheessa lainaksi. Näissähän asioissa ei ole kyse pelkästä sielullisuudesta, vaan senkin arviosta, mikä on väärästä hengestä lähtöisin. Tosin juuri Jumalan sana erottaa viimeiseltään sen, missä ihmisen sielulliset ja sanan vastaiset liikkeet mahdollistavat väärän hengen tuoman eksytyksen myös seurakunnissa. Itse näen sekä ”juuriin” menevän arvion tarpeellisena, että myös jokaisen yksittäisen tilaisuuden arvion. Myös julistamaan tai musiikkiinkaan ei pidä kutsua sellaista henkilöä, jonka hengelliset taustat eivät ole tiedossa ja hengellisesti hyväksyttävät. Tuo ”juuriin” suuntautuva arvio kuuluu tähän sen vuoksi, että ”henkeä” välitetään, myös ”oppia”. Tämä liittyy myös uushenkisiin virtauksiin ja oppeihin. Eli olen sitä mieltä, että väärän hengenkin vaikutus voi olla jäljellä myös silloin kun ei ole noita kaikkien näkemiä äärimmäisiä ylilyöntejä. Mutta huhtikuun loppupuolella enemmän aiheesta.

—————————-

Hei! Nousin tänään 29.2.2016 hyvin aikaisin. päätin tehdä yli kolme vuotta sitten puhumastani harha-aiheesta youtuben. Olen tehnyt puheesta CD-levyjä ja nyt viimein itsekin kuunnellut. En osannut laittaa sivuilleni puhetta, eli pakata sitä tai luoda sille osoitetta. Tein youtuben. Puheen pituus on 50 minuuttia. En olisi kyennyt puhumaan jossain kokouksessa tätä samaa. Se vaatii keskittymistä, etenkin kun minulla ei ollut puhetta kirjoitettuna. Aluksi sanonkin pitäväni pikku puheen, 50 minuuttia siitä kertyi. Kiva, jos joku jaksaa kuunnella puheen sen pituudesta huolimatta. Minulla on mennyt nyt aamulla tämän tekemiseen monta tuntia. Ajatuksia aikamme harhoista 50min / Ceta Lehtniemi

——————————-

Hei! Tämä uusi sivu on omaa valmistautumistani varten. Siihen voi yhtyä kommenttien kautta. Höpötystä tämä on, itsekseen puhumista.

Lauantaina 27.2.2016 Evankeliumin opintoyhdistyksen ystäväpäivillä minullakin on lyhyt puheenvuoro. Se on alustusta keskusteluun, joka koskee harhoja, niistä irtautumista ja myös hyvää elämää Kristuksen armoon turvaten. Oma osuuteni liittyy sielunhoitoon ja lähimmäisen, usein tukea tarvitsevan kristityn, rinnalla kulkemiseen.

Mukana päivillä oli työn tukijoita ystävineen. Itsekin kutsuin mukaan kolme ystävääni, joista vain yksi pääsi paikalle. Kuitenkin tapasin niin paljon ystäviä, että minulle moni joutuikin kertomaan missä ja milloin olemme tavanneet. Jouduin oikeasti miettimään sitä, heikkeneekö muistini, vai onko tämä vain sitä, että on ollut jonkin verran esillä. Ja sitten yhtäkkiä kodin hiljaisuudesta siirtyessä ihmisjoukkoon ja keskittyessä omaan osuuteen, tulee jokin kuin aistien ja aivojen yliviritystila. Sitten on vähän tyhmä olo. Tai ei oikein tiedä onko vanhenemassa, tai vaikuttaako taustalla vaikeus keskittyä moneen asiaan yhtaikaa, joka taitaa olla ihan pysyvä ongelmani.

Päivän anti oli tavattoman hyvä. Oli myös erinomaista, että sain aikaan omien kirjojeni ja puheideni läpikäymisen. Kävin myös läpi tietokoneellani olevia korttejani. Tein myös CD-levyjä ja kortteja. Kun ei niistä pyydä kuin materiaalikulut, niin ne menevät eteenpäin palvelemaan muita.

16.3. puhun Hyvinkään Vanhassa kirkossa muistaakseni klo 18.30. Samalla viikolla olen mahdollisesti eräässä kodissa ystävävieraana jotain jakamassa. ”Ei omin voimin, vaan Kristukseen turvaten”, on aiheeni. Saa muistaa 🙂

Ceta

 

35 vastausta artikkeliin ”Ajankohtaisia ajatuksiani

  1. liisa

    Tulin vielä koneelle. Tuntui, että jotain jäi katsomatta. Ja se oli tuo Kyynellaakso.

    Tuli mieleeni psalminkohtaa lukiessa, että ne, joilla on voimansa Jumalassa, voivat kulkea joskus toisen ihmisen Kyynellaakson kautta, ja muuttaa sen lähteitten maaksi. Ehkä yhdessä jonkun ihmisen kanssa olemme Kyynellaaksossa ja saamme yhdessä kokea, miten ”syyssade” peittää sen siunauksilla. Kyyneleet muuttuvat siunauksiksi.

    Jospa voisimme olla tällaisia lähimmäisiä jollekin yksinäiselle.

    Vastaa
    1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

      Liisa, tuo oli aivan äärettömän arvokas ajatus, kuin helmi.

      Vastaa
  2. liisa

    Pari ajatusta. Kerrot: – Mielenterveysseuran julisteessa oli ”- käsi, johon oli merkitty viisi elämän tärkeää osa-aluetta. Yksi oli uni, toinen ravinto, kolmas sosiaaliset suhteet, neljäs liikkuminen, viides luovuus. Eikö kristittynäkin voi tähän yhtyä? Kyllä näihin asioihin voi hyvin yhdistää myös sen mitä saamme evankeliumin kautta.”

    Ajattelen kyllä asian toisin päin. Kun elämme perustanamme Jumalan armo Jeesuksessa, voimme yhdistää elämäämme nämä asiat. Koko elämämme on Jumalan varassa. Kyllä siihen kuuluu kaikki, mitä teemme, ja miten elämme, mitä voimme tehdä, mitä olemme lahjaksi saaneet.

    Tarkoitan sitä, että elämämme perusta tulee olla evankeliumi, se aivan ensimmäisenä, vaikka jotain näistä jäisi saamatta. Kaikki eivät voi saada elämäänsä noita kaikkia viittä asiaa, vaikka ne mielenterveyteen liittyvätkin. On heikkoja, sairaita, yksinäisiä, unettomia, kärsiviä. Jos ei ole täydellisesti terve, silti voi luottaa, että Jumala on Jeesuksessa vierellä. Hän on heikkojen turva, syntisten Vapahtaja, murtuneiden lohduttaja.

    Terveys on suhteellinen käsite, kun sitä ajatellaan joittenkin kriteerien kautta. Siitä tulee jopa eriarvoisuutta. Toki siihen tulee pyrkiä, jos vain mahdollista. Olemme niin terveitä kuin mahdollista. Ja sairautemme kantaa Herra, – ja Hän kantaa samalla meidätkin, kun emme välillä jaksa eteenpäin. Saamme levätä Hänen lähellään.

    Vastaa
    1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

      Hei!
      Mielenterveystyössä tahdotaan kiinnittää huomiota siihen ettemme jäisi yksin, huolehtisimme mahdollisuuksiemme mukaan riittävästä unesta ja terveellisestä ravinnosta sekä liikunnasta. Myös sillä, että on mahdollisuuksia harjoittaa luovuutta ja lahjojaan, voi olla suuri merkitys toipumisessa. Tämä ei ole ristiriidassa kristillisen vakaumukseni kanssa. Ilosanoma Kristuksen työstä, anteeksisaaminen, sovitus, rauha, yhteys elävään Jumalaan; tämä rohkaisee myös yhteyteen ja eteenpäin elämässä. Se rohkaisee sen rinnalle, joka on jo jotain menettänyt elämässään. Se rohkaisee kuuntelemaan lähimmäisen tarpeita.

      Juliste on mielenterveyskuntoutujien kahvilan ikkunassa. Mielenterveyskahviloissa ja klubitaloilla on luonnollisesti huolta siitä mihin rakoon nämä joutuvat nyt sote ym. uudistusten keskellä. Minun kutsuni on nyt kuunnella myös heitä. Lopultakin evankeliumi kirkastuu yksin Jumalan työnä kullekin ihmisyksilölle. Olen joutunut paineisiin juuri tässä esille ottamassasi asiassa. Minua moititaan julkisesti siitä, että kristittynä tahtoisin kuntapäättäjäksi. Vaikka oman elämäni perusta ja pohja on evankeliumissa, voin pyrkiä huolehtimaan lähimmäiseni ”maallisista” tarpeista. Minun kutsuni on tämä. Olen ottanut vastaan myös kutsun käydä klubitalolla kuuntelemassa mielenterveystoipujia. Tämän käynnin jälkeen ymmärrän täsmällisemmin heidän huolensa.

      Vastaa
      1. liisa

        Kaikki tuo on hyvää. Ja tottahan me teemme työtä, missä voimme. Ehkä kirjoitin hiukan eri asiasta. Tarkoitin, että me emme sovella ja liitä kristinuskoa mihinkään, vaan voimme/saamme liittää uskovana elämäämme tuota kaikkea, jos itse olemme heikoilla. Totta se on, kaikki tuo on tärkeää. Mutta elämme epätäydellisinä epätäydellisessä maailmassa. Perusta on kuitenkin usko Jeesukseen, olemme sitten itse heikoilla, tai tuemme toista ihmistä.

        Kysehän ei ole kristillisestä vakaumuksesta, eikä edes kristinuskosta, vaan todella henkilökohtaisesta uskosta, – elävästä suhteesta elävään Jumalaan.

        Kirjoitit: – ”Vaikka oman elämäni perusta ja pohja on evankeliumissa, voin pyrkiä huolehtimaan lähimmäiseni ”maallisista” tarpeista.”

        Ei tuossa ole mitään ristiriitaa? Sanoisin, että KOSKA elämäni pohja ja perusta on evankeliumissa, minun TULEE pyrkiä huolehtimaan lähimmäiseni ”maallisista” tarpeista. Jumalan tuomio on aina ollut siinä, että sitä emme ole tehneet. Myös VT:n Juudassa ja Israelissa niin kävi, eivät huolehtineet niistä, jotka olisivat apua tarvinneet.

        Jos haluat kuntapäättäjäksi, sen olet harkinnut itse. Mutta vaikka ei olisikaan kuntapäättäjä, on loppumattomiin mahdollisuuksia rakastaa ja tukea lähimmäisiään.

        Molempiin tarvitaan viisautta, hienotunteisuutta ja nöyryyttä, ja sitä, että etsii kaikessa Jumalan kunniaa, eli kasvamista rakkaudessa. Ja varmasti rukousta.

        Itse olen kolmen ”mielenterveystoipujan” (naisen) eräänlainen tukihenkilö. Yhden kanssa olen ollut yhteydessä kymmeniä vuosia. Kyse ei ole aina siitä, että kaikki nuo viisi asiaa ovat kunnossa, toki suunta sinnepäin, mutta tärkeintä on, että joku on pysyvästi rinnalla, koska kyse on paljolti jaksamisesta, toivosta ja elämänhalusta.

        Vastaa
        1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

          Kiitos! Ja varmaan usein muistutamme siitä, että olisi hyvä lähteä ulos liikkumaan. Saatamme myös kysyä miten yö meni, tai huolehtia kuinka toinen on syönyt. Arki vain yksinkertaisesti on meille jokaiselle hyvin tärkeää.

          Vastaa
  3. liisa

    Ceta, kirjoitit: – ”Erämaa on ehkä ajan antamista rukoukselle ja Kristuksen työn ajattelemiselle, Sanallekin. Aakorin laakson Jumala itse tietää. Toivon, ettei näitä laakson paikkoja tarvittaisi, tai että kyseessä olisi Jumalan murtava työ Pyhän Hengen kautta, mihin osaisin suostua.”

    Niin juuri, ajan antamista varsinkin Sanalle. Laakson paikkoja varmaan tarvitaan, koska niitä välillä tulee. Herra kuljettaa niiden kautta – ja niihin – lähelleen, koska Hän rakastaa.

    Aakorin laaksohan ei ole välttämättä erämaata. Aakor-nimi tarkoittaa alun perin murheen tai vaikeuksien laaksoa, joka muuttuu ”toivon oveksi”, kun Herra johdattaa erämaan kautta sinne, saadakseen armahtaa ja lohduttaa. Hän on siellä kanssamme.

    Se on myös karjalauman lepopaikka. Myös varmasti lampaiden. Rukoillaan sinulle lepoa Herrassa, Hänen, Hyvän Paimenen, äänensä kuulemista Sanassa.

    Lueskelin taas runojasi. Muista runojasi: ”Kärsivällisyyteen viet” ja ”Valaiset vain pienen matkan”. Muuta et tarvitse, pieni matka kerrallaan. Nämä runosi ovat merkinneet minullekin paljon.

    Vastaa
    1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

      Kiitos, Liisa. Katselin omia runojani kyllä. Nuo kaksi sopivat kyllä tähän hetkeen. Olen täällä kyllä ihan hyvässä kunnossa 🙂 Olen tehnyt noita A4 kokoisia 25 sivun paksuisia valokuva/raamatunjaekirjasia. Olenkohan postittanut Marjalle? Tuskinpa, koska hän kiittää aina.
      Mietin laminoituja hiljentymiskortteja. Niitä on nyt tehty kuvin ja jakein. Runokin olisi helppo yhdistää. Tämä tunne, kun alitajunta askaroi näitten kanssa,…
      Luulen, että ymmärrät 🙂 Marjalle on nyt kirja pakattuna. Yksi kirjan sivuista on tuo Isän kädessä kuva.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *