Ajatuksiani, touhujani

2.5.2021 Minulta on tallessa kotisivuiltani tärkeimmät pienet hartaudet ja kuvat kahdessa kirjassani ”Valo loistaa sydämiimme” ja ”Lämmöllä”. Tietokoneeni työpöydällä on albumi, johon kerään vanhoja kirjoituksiani vähitellen. Vanhoista kirjoistani ja Luther -kirjoituksistani työstän hiljalleen kokonaisuuksia, joista teen ainakin kopioliikkeessä nidottuja kirjoja.  Runoni ovat tallessa myös. Kuvia olen pyrkinyt tallettamaan. Tekevät Kädet -yhdistyksen käsityömessuille aion osallistua syksyllä korteillani, jos messut pidetään.

Olen aloittamassa monotypia -kurssin. Katson voisiko tästä tulla minulle sopiva taiteen tekemisen alue. Olen tehnyt puupiirroksia ja metalligrafiikkaa sekä silkkimaalauksia aiemmin, myös piirtänyt. Oikeastaan viimeinen kymmenen vuotta on ainut elämänvaiheeni, kun en ole tehnyt säännöllisesti jollakin tavalla taidetta. Kaiken aikaa taustalla olen sitä kaivannut. Imatralla ja Kouvolassa osallistuin näyttelyihin. Katsotaan mihin tämä uusi alku johtaa.

28.4.2021 Nousin varhain aamulla. En halunnut kuunnella mitään, en lukea. Mietin tulevaa. Kuin jokin kiire olisi hävinnyt. Uusi on avautumassa, huomaan sen. Onko kyse myös turvallisuudesta? Useampi henkilö on kertonut yksinäisyydestään, yhteyden tarpeistaan, rukousystävän ikävästään. Kuitenkin? Onko sellainen turvallinen olo kadonnut, jossa koetaan, ettei tarvitse tehdä mitään, löytää ketään, suunnitella jotain, tai edes olla jotain, saati suoriutua jostain? Poimin tuohon toiseen yläpalkin kohtaan joitain raamatunjakeita haulla ”turva”. Voimmeko olla varmoja Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta? Miten voimme löytää läheisen Jumalan? Ja vieläpä siten, ettei kyse ole suorittamisestamme, vaan pikemminkin tilan antamisesta Jumalalle.

25.4.2021 Sain Ifolorilta kirjani ”Lämmöllä”. Aivan kaikki ei ollut kohdallaan johtuen lähinnä siitä, etten nähnyt ja huomannut kaikkea. Sisältö on nyt tallessa, ja kirja on todella kaunis. Koen, että olen nyt tallettanut jotain arvokasta itselleni ja läheisilleni kotisivuiltani. Eli vaikka sivuille tai minulle kävisi jotain, niin ”kaikkea ei pyyhitä pois”. Vaikka teen hitaaseen tahtiin tallennustöitä, on vapaampi olo. Ilmoittauduin mm. monotypian etäkurssille. Samoin haaveilen kivoista kotimaan matkoista. Krellin Kairosmajan matka peruuntui.

Kokosin kaksi kirjaa pääasiassa kotisivujeni materiaalista. http://cetalenan.fi/2021/04/25/kaksi-henkilokohtaista-kuvakirjaa/

20.4.2021 Mökkikausi on myös alkanut. Emme vielä yövy. Matkakaan ei tunnu kovin pitkältä.
20.4.2021 Vein juuri 20 kpl omenankukka -kortteja Lohjan Matkailupalveluun. Olen tosi onnellinen tästä pienestä tilauksesta. Alla olevia kirjoja voi ladata sähköpostin kautta muutaman viikon ajan esimerkiksi tabletille, koska tilasin ne myös  eBook Combina. Eli kannattaa kysyä minulta. Etenkin iPadissa avautuu kauniisti.

19.4.2021 Tein toisen kuvakirjan kotisivujeni ja osittain facebookin materiaalista.
8.4.2021 Tein pääsiäisenä kirjan kotisivuni kuvien ja tekstien pohjalta. Tahdoin kokeilla Ifolor -kirjan tekoa tabletilla. Sain kirjan valmiiksi pääsiäislauantaina, ja nyt se on edessäni. Eipä tuossa kauan mennyt. Vaikka minulla oli 35% alennuskoodi, en tee kirjaa lisää. Ellei sitten tule 50% alennustarjousta vaikka yhdelle päivälle. Kirjaa on nyt kolme kappaletta. Siinä on minun taidettani ja tuumailujani. Yksi kirja on meille. Pari kirjaa on hyvä säästää aikaan, jolloin minua ei ole enää.

2.4.2021 Pitkäperjantai. Kevään tulo edistyy. Edelleen elämä rytmittyy kuten ennenkin kuntosalin, ulkoilun, kuvaamisen ja kirjoittamisen ympärille. Kotityöt ruuan laittoineen menevät siinä ohessa. Suurempaa kevätsiivousta en taida tehdä. Mökki on mielessä päivittäin. Laitan aukeaman kirjastani ”Pieniä siemeniä erämaasta”. Tuolla sivustolla on esillä kirjojani ja korttejani. Hankin sivulleni myös domainin cetalenan.fi  Cetalenan kirjat ja kortit    Tilauksiin minulla on nyt oma puhelin 0449892810

21.3.2021 Sain ystävältäni oman kuvani, jota kaipasin. Hiukan ”tasoitin” kalliota yhdestä kohdasta 😃 Miten tämä pikkuruinen, tuulessa vapiseva orvokki neulasten keskellä onkaan tullut minulle rakkaaksi. Luen kirjaa Tulevaisuuden ja toivon kirja. Se kertoo Ilmestyskirjasta. Kirjoittaja on Pirkko Valkama. Suosittelen. Tänään en ehkä avaa tietokonetta lainkaan. Ulkoilen ja luen. Katson/kuuntelen messun ja osallistun virtuaalisille kirkkokahveille, eli näen myös ystäviä.

18.3.2021 Kuuntelin ja katselin tuota kautta vanhan videoni

Taivas, kallio ja vesi /Ceta Lehtniemi Saaristoluontoa, raamatunjakeita kirjoitettuna ja omia runoja luettuna https://www.youtube.com/watch?v=kkEKgxjGZeQ&list=UUHgOSUANxTUbh89ynyxy18g&index=2

https://youtu.be/kkEKgxjGZeQ
Oikeastaan etsin kovasti kuvaa pienestä vapisevasta orvokista kallion raossa. En löytänyt, mutta videolla se oli. Teen raamatunjaekortin, vaikka kuva ei videoleikkeenä ole kovin hyvälaatuinen. Sanoma on tärkein.

18.3.2021 Haun kautta löytyy aika runsaasti sivuja ja kirjoituksia, joihin pääsee kommentoimaan. Laitan vähitellen myös joihinkin artikkeleihin kommentointimahdollisuuden. Jostain syystä on niitä, jotka tahtovat laittaa haittaohjelmia. En siis laita viimeisiin artikkeleihin kommentointimahdollisuutta, koska siitä laukeaa jonkin automatiikan kautta kamalat määrät haitta- ja roskapostia. Tämä on ollut viime vuosien ongelma.

17.3.2021 On vaikea edes kertoa miten paljon minulle merkitsee ihmisten kohtaaminen edes ruudun kautta. Jakamisen ilta meni hyvin. Olisin voinut ehkä vielä enemmän antaa tilaa muille, mutta tässä oli oma opettelunsa. Alussa meitä oli 12. Osalla oli muita menoja. Tästä on hyvä jatkaa. Eilen oli myös muita kohtaamisia mm. puhelimitse. Samoin sain ihanaa hengellistä musiikkia mesengerin kautta.

16.3.2021 Tänään on Helsingin Luther-kirkon toimintana Zoom -sovelluksessa ”Jakamisen ilta”. Se löytyy facebookin kautta, ja myös linkki siihen. Minulla on ilo olla tuossa ryhmässä vetäjänä. Luther-kirkon teologi Soili Haverinen on mukana. Lue tästä lisää:  Viikkoinfosta lainaus   Jokainen on lämpimästi tervetullut mukaan. Ei tarvitse kuulua tuohon yhteisöön.

Itse toivoisin, että koronan tauottua voisin tavata ihmisiä Helsingissä. Olen tavannut tuttuja ja ystäviä aiemminkin, jopa eri kaupungeissa. Tähän on saattanut liittyä keskustelua, museossa käynti, lounas, kävely kaupungilla, valokuvausta ym., mikä on tuntunut hyvältä. Helsingin Luther-kirkon messu klo 16 voisi sopia mainiosti tällaiseen tapaamispäivään. Tämä kirkko on Kampin lähellä.

16.3.2021 Laitoin kaiken kommentoinnin tauolle. Jonkun automaattivirityksen kautta tulee taas roskapostia. Niitä en tietenkään avaa, mutta lienee turvallisempaa jatkaa ilman keskustelua. Määrä voi olla yhtäkkiä kymmeniä, esim. 60-70 roskapostia. Eli kirjoittelen edelleen. Luulen, että jossain vaiheessa voin taas kokeilla keskustelua. Se, että viimeisimpään artikkeliin on kommentointimahdollisuus, näyttää vaikuttavan eniten. Joitain suomenkieltä ymmärtäviä, lapsellisia kiusaajia lienee myös, mutta valtaosa on haittaohjelmia sisältäviä kommentteja, jotka leviävät ties mistä. Esirukous -sivustolla on kommentointimahdollisuus. Sinne voi yrittää HAE -toiminnon kautta. Ja samaa kautta saattaa löytyä muitakin kirjoituksia, joissa on kommentointi mukana.

13.3.2021 Aamulla herättyäni lisäsin artikkeliin IV osa. Martti Lutherin selitystä psalmiin 45   virkkeet, jotka olin jättänyt pois, mutta aivan uudelleen muokattuna. Alkuperäisessä muodossa olisi tulkinta voinut olla se, että ”kasteenuusijoihin” kohdistuva viha olisi ollut varsinainen asia. Nyt jokainen ymmärtää tärkeän asian, että niin helposti otetaan jotain pois ja lisätään jotain. Ja tätä pidetään erinomaisena vanhurskautena. Muokkasin kohdan myös Juuso Hedbergin kirjaan, jota muokkaan nykykielelle. Kyse on ”Niin kuin oppi …” alkavasta kappaleesta.

Minulle on kovin tärkeää tämä, että saan tehdä itse näitä ratkaisuja muokkaukseen liittyen. Se, että alitajunnassani etsin ratkaisuja ja herään joku aamu asian selvittyä, on minulle Jumalan antamaa johdatusta ja neuvoa. Koen, että työnantajani on tavallaan itse Jumala. Hän ymmärtää Lutherin ajan, kuten myös Juuso Hedbergin ajan sekä myös tämän ajan. Ja Jumala näkee myös sen, että minulle on ilo saada tehtävä, jonka äärellä viivyn kuukausi toisensa jälkeen. Ja minulle on myös tärkeää tässä vaiheessa tehdä työtä ajatuksella, että otan oman kopiopainoksen, noin 30-40 kirjaa. Ja teen myös pdf:n kotisivuilleni, joka on ladattavissa?

Toki saatan ottaa yhteyttä johonkin viralliseen tahoon, mutta en voi pitää nyt keskeneräisen työn äärellä ollessani mitään tahoa ikään kuin ennakkosensuurina. Työni ei tarvitse kelvata kenellekään. Tämä on omaa hengellistä matkantekoa Jumalan kasvojen edessä. Hänelle tämä on kaunista ja oikeaa. Liityn tässä myös ikään kuin aiemmin eläneiden suomalaisten naisten ketjuun, jotka ovat lukeneet tätä kirjallisuutta. Tämä on minulle yleisen pappeuden ja tavallisen kristillisyyden aluetta. Eli en tarvitse mitään virallista pappia, kustantajaa tai muuta tahoa yläpuolelleni. Voin luottaa siihen, että tämä on minun tehtäväni Jumalan minulle antamin lahjoin.

10.3.2021 Mitään uutta kerrottavaa ei ole. Vanhojen hengellisten kirjojen parissa olen päivittäin. Ulkoilu on jäänyt vähemmälle. Kuntosalilla käyn kolme kertaa viikossa (ajanvarauksella). Jonkin verran on ollut halua herkutella, ja kiloja on kertynyt. En harkitse laihdutuskuuria. Se elämäni ainut ja liian raju kuuri syksyllä 2018 jätti vaivoja, ja kilot palautuivat nopeasti, ja niitä on tullut ylikin. En tuolloin löytänyt mistään varoituksia iäkkään laihdutuskuurista, ja jokin sovellus kertoi: ”Ylipainoinen”. Nyt olen löytänyt jälkikäteen. Olen kyllä kuntosalissa saanut jalkoihin ja vartaloon hyvät lihasvoimat, myös hartioihin. Mutta lihaskatoa tapahtui mm. käsissä, ja nivelrikko paheni sormissa nopeasti. Ehkä kesällä tulee liikuttua enemmän kuin talvella?

7.3.2021 Olen ollut hyvillä mielin. On ollut kiva ulkoilla, olla yhteydessä ihmisiin, lukea ja kirjoittaa.

28.2.2021 Yhä enemmän minulle on merkinnyt tämä yhteys https://nakokulma.info/    Tässä ajassa on paljon sekavuutta. Olen keskustellut sekä puhelimessa että sähköpostitse joidenkin ihmisten kanssa. Näkökulmajulkaisut ovat tarpeelliset, monelle avuksi.

 

25.2.2021  On niin hyvä mieli, kun olen saanut postitella näitä. Ostin paperiakin lisää. Harjoittelin myös uuden tulostimeni käyttöä. Saan suoraan puhelimelta ja tabletilta tulostettua kuvia ja tiedostoja. Kotisivujen kirjoituksia voin muokata tabletilla vaikka sohvalla loikoillen ja tulostaa, ja tulostin toimii toisessa huoneessa. Veikeää aikaa.


Olen ilmoittautunut syyskuussa krellin (Kristilliset Eläkeläiset) ruskaretkelle Kairosmajalle. Osallistus khls:n (Kristillinen hammaslääkäriseura) ja krellin Teams -raamattupiireihin harvakseltaan. Olen mukana Helsingin Luther-kirkon toiminnassa, mm. kolmessa ”Jakamisen illassa” ja jumalanpalveluksen jälkeisillä virtuaalisilla kirkkokahveilla. Valmistelen ja postittelen joitain kuvakortteja ja tekstejä. ”Käännän” eli muokkaan yli sata vuotta vanhasta kielestä sähköiseen muotoon Lutherin psalmin 45 selitystä. Nyt on kuntosalin lisäksi muutakin puuhaa.

Facebookista löytyy Helsingin Luther-kirkko / tapahtumat / Jakamisen ilta. Minä saan vastata näistä kevään kolmesta illasta, eli ”vetää” ne. Muistaisitteko rukouksin, ja mukaan saa tulla mielellään. Päivät ovat 16.3. 13.4. ja 11.5. klo 18. Zoom -linkki löytyy facebook -sivustolta.

22.2.2021 Luin juuri esirukouspyynnön ja viestin. Toki muistan rukouksin. Lutherin selitys psalmiin 45 etenee. En ole nyt oikein viitsinyt hiihtää. Joskus vaan laiskottaa.

21.2.2021 Laitan linkin rippikirkkooni https://www.virtualtampere.com/nokian-kirkko/julkisivu?h=315.05&v=-0.01&f=84

20.2.2021 Ilahduin, kun Lastenkirjainstituutista oltiin yhteydessä, ja vieläpä kotisivuni kautta. Aivan yllättävä taho otti vastaan kirjani ”Pieni ja arka joutsenlapsi”, jopa pyysi sitä. Eli he arvostavat myös tällaista askartelijaa, eläkeläistä.  Eilen tapahtui myös sellaista, että pitkään mietittyäni palasin kirkkoon. Ajattelen, että voisin olla jotenkin mukana vanhustyössä, tai tarjota seurakuntien julkaisuihin kuvakorttejani tai kuviani, jopa runojani. Lohjan seurakuntalehteä ”Lohkare” en ole nähnyt, koska meillä on mainoskielto. Nyt luin netistä viimeisen lehden. Se oli aivan hyvä ja asiallinen.

Olen ollut kuin metsäkyyhkynen kallion kolossa tai halkeamassa. On uskaltauduttava ulos. Jos kiitän Jumalaani vain ja ainoastaan yksin, niin opin tukahduttamaan koko luovuuteni, kiitollisuuden ja ilon. Ehkä Pyhän Hengen voimastakin häviää jotain näin? Olen siis vasta täyttänyt lomakkeen ”liity kirkkoon”. Lohjan seurakunnasta odotan tietysti vastausta. 17 vuotta on kulunut kirkon ulkopuolella, ikää on 71. Olen julkaissut paljon kriittistä islamista ja uushenkisyydestä, olen avioliiton suhteen konservatiivinen, en julista kuten teki Lohjan srk: ”Olen ylpeä Pridestä”. Mutta pitäisihän tällaisenkin ihmisen sopia kirkkoon? Kaikki arvioimiseni on ollut asiallista.

14.2. Hyvää ystävänpäivää! Vietän päivän ulkona, mm. hiihtäen.
Klo 16 seuraan Helsingin Luther-kirkon jumalanpalveluksen ja osallistun virtuaalisille kirkkokahveille heti perään Zoom -sovelluksen kautta. Tervetuloa mukaan!

11.2.2021 Olen iloinnut ihanista talvipäivistä ja ottanut paljon kuvia. Hiihtänytkin olen pari kertaa. Ja myös Lutherin psalmin 45 selityksen nykykielisempi versio etenee. On kirjassa kyllä aika vahvoja ilmauksia, ja ajan sekavuus näkyy muutamissa kohdissa. Minulla on useita Lutherin elämänkertojakin. Saatan lukea myös niitä. Minua kiinnostaa kovasti 1500 -luvun alkupuoli, taustat.

Psalmin 45 selitys syntyi 1532 Lutherin latinankielisistä luennoista. Tuolloin UT oli jo saksankielisenä, mutta VT vielä kesken. Selitysteoksessa heijastuu sanan tavaton arvostus sekä se, että UT ja Kristus välittyy joka riviltä. Lukemani valossa Luther ei voinut hyväksyä kapinointia maallista esivaltaa vastaan, nimenomaan se oli sanan perusteella väärin. Tätä mietin, kun ajattelin Lutherin suhtautumista talonpoikaiskapinaan.

Saksankielisen UT:n valmistumisesta oli kulunut noin kymmenen vuotta. Ja VT:n käännös vasta menossa. Kuitenkin oli syntynyt ”Uudelleenkastajien liike”. Mielenkiintoista, ettei Luther mainitse tässä yhteydessä kasteasiaa. Kyse oli tässäkin sanan arvostamisesta ja ymmärtämisestä. Lukutaito oli heikkoa ja UT:n käännöskin oli varmaan aika harvoilla. Kovin syvällistä tai laajaa ei sanan ymmärtäminen voinut olla. Lutherilla oli myös kova suhtautuminen  ”sakramenttilaisiin” ja varsinkin ”paavilaisiin”. Kun nämä tuon ajan liikkeet mainittiin, niin aina ne olivat Lutherilla ikään kuin sanaa vastassa, joka oli kuitenkin perivä lopullisen voiton. Yksin sana, yksin usko. Mikään ei saanut tulla tätä periaatetta korvaamaan. Ja vähän karkeahkoja ilmauksia on esiintynyt Lutherin luennolla vuonna 1532.

30.1.2021. Vein eilen Virkkalan kirjastoon kirjani ”Hoida sanallasi” ja ”Uninen ja arka joutsenlapsi”. Viallisiakin (sama kuva kahdesti) ”Hoida sanallasi” -kirjoja minulla on vielä. Yritän hankkiutua niistä eroon pian. 2.Kuvat ja jakeet 4kpl  1. Kuvat ja jakeet 5kpl Kuvahartauksiani.cetan Kaikki tuo materiaali on kirjassani ”Hoida sanallasi”, myös siinä viallisessa, mitä tarjoan ilmaiseksi. Kirjastoihin tietysti lahjoitan korjattua kirjaa, jossa on isbn -tunnus.

Itselleni tuottaa iloa se, että kirjojani otetaan vastaan edes ilmaiseksi. Usein kuulen juuri kirjaston henkilökunnalta: ”Ovatpa kuvat kauniita. Oletko ottanut ne itse?” Lisäksi kirjastoon lahjoittaessani voin kertoa ikäni, ja sen ettei kovin moni ikäiseni tee kirjoja itse omin kuvin ja tekstein. Kiitos, kun otatte vastaan ja pidätte esillä. Ilman tätä jakamisen mahdollisuutta en välittäisi harrastaa ja opetella uutta koko ajan.”

26.1.2021 Keskustelin puhelimessa pari päivää sitten aiheesta tuhatvuotinen valtakunta. Juhani Aitomaa kirjoittaa Kristityn foorumilla aiheesta näin https://kristitynfoorumi.fi/tulkoonsinun.pdf

23.1.2021 Muokkasin koko aamupäivän tablettini kirjastoon kuvakoosteita pdf -formaatissa. Siellä on nyt kolme kokoelmaa. Kaksi sellaista, missä on muutama kuva ja jae, yksi albumi on runokirjastani ”Pieniä siemeniä erämaasta”. Olen kovin utelias näkemään miten vaakatasoon tehdyt kuvat avautuvat ja toimivat Zoom sovelluksessa. Valokuva-albumi on sitten toki yksi mahdollisuus. Vähän enemmän pitäisi ulkoilla. Se olisi tärkeää vastapainoa kuvien kanssa touhuamiselle. Ja Lutherin psalmin 45 selitys on kesken myös.
Laitan nuo ”Kuva ja jae” pdf:t tänne ja mediakirjastooni talteen.
2.Kuvat ja jakeet 4kpl        1. Kuvat ja jakeet 5kpl

20.1.2021 Talletin itselleni tähän lokeroon saamani kirjeen. Se oli tärkeä, kiitos. Tuo, kun sanoin pari päivää sitten, ettei ”kirjani kelpaa mihinkään”, oli todellisuutta. Tarkoitin nimenomaan kirjaa ”Hoida sanallasi”.

Laitoin ystävälliset sähköpostit kahden seurakunnan pastorille kirjasta ”Hoida sanallasi”. Kerroin miten kirjaan oli tullut pieni vika, ja että tahdon lahjoittaa niitä ilmaiseksi annettavaksi joululahjaksi joillekin yksinäisille seurakuntalaisille. Toiseen sain vastauksen, jonka koin hyvin tylyksi, ja toiseen en saanut mitään vastausta. On ihan hyvä, kun voi näin rastittaa pois pari seurakuntaa. Tulen pysymään poissa noista piireistä. En myöskään seuraa heitä enää mitään kautta.

Ja tosiaan yksikään kirjasto ei tilannut ainuttakaan kirjaa booky.fi kautta. Tampereen Metsoon tarjosin korjattua kirjaa ilmaiseksi, mutta eivät ottaneet vastaan. Kävin nimittäin marraskuussa Tampereella, ja kävelin useita kilometrejä vesisateessa kirja muovipussissa ja repussa. Eli on aivan totta, että kirjaani ei ole otettu ilmaiseksikaan vastaan. Se on varmasti kelvollinen, mutta ei ole kelvannut. Samoin olen tyrkyttämällä tyrkyttänyt kotisivuillani, ottakaa vastaan ilmaiseksi tämä vähän viallinen kirja. Nyt alensin myös tämän korjatun kirjan hintaa, ja Booky esittelee kirjan vielä uudelleen kirjastoille.

Samaan aikaan katson youtuben, missä eräs henkilö kertoo hengellisistä kirjoistaan, joiden yhteenlaskettu painosmäärä on 60 000. Näin se menee. Iloitsen tavattomasti siitä, että kristillisiä kirjoja yhä luetaan ja niitä kustannetaan. Kyllä kristilliset järjestöt ja seurakunnat tarvitsevat myös taloudellisen tukensa, itsekin tuen niitä. Minä teen kuitenkin näitä omia askareitani, ja tuen itse myös omaa kristillistä ”työtäni”. Kyselen omaa paikkaani kärsivällisesti koko elämäni ajan samalla jakaen kaikkea sitä mitä saan ja opin. Omat lahjani hioutuvat juuri näissä kuvioissa ja olosuhteissa. Arvostan omaa aluettani, harrastustani, leiviskääni. Se  kelpaa minulle.

19.1.2021 Laitoin kirjan ”Hoida sanallasi” hinnan alas. Kysykää kirjastoista, niin ehkä tilaavat.

https://www.booky.fi/search.php?search=Ceta+Lehtniemi#!product_id=9789526953427

17.1.2021 Sunnuntaipäivä. On hyvä todeta, että nukkumiseni on parantunut huomattavasti. Mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Ulkoilen, kuntoilen ja kirjoitan koneella psalmia 45. Otan kuvia, joita laitan nykyisin lähinnä instagrammiin ”cetalenan kuvat” -profiiliini. Youtuben, CD:n ja Zoom -sovelluksen kautta olen ”seurakuntayhteydessä”, ja tavallaan kotisivujeni kautta myös sekä vielä lähettämäni postin kautta ja puhelimitse. Kun ajattelin mielessäni sitä, onko enää olemassa seurakuntaa kristityn kasvua ja Kristukseen juurtumista varten, päädyin siihen, että tämä on mahdollista. Tekisi mieli kirjoittaa tästä aiheesta ja myös tähän liittyen ”vanhemmuudesta” sekä pienpiireistä. Ulkonaiset ”raamit” muuttuivat koronapandemian myötä, mutta minä koen tämän antaneen uudenlaisen tilanteen jäsennellä aikaa ja uskoa.

Tätä kirjaa lahjoitin yhden Lohjan kirjastoon. Ainuttakaan en ole myynyt. Viallisia lahjoitin pois. Nyt alennan hinnan ja toivon kirjastojen tilaavan tätä korjattua kirjaa, jossa on isbn -tunnus. Jospa joku kysyisi tätä lainaksi, niin se olisi parasta mainosta. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei minuun satu se, etteivät kirjani kelpaa mihinkään. Ja toisaalta tiedän, että näillä alueilla on minun lahjani ja tehtäväni. Miksi Jumala antaisi halun ja tehtävän sellaiseen, mikä rakentaa lähinnä minua itseäni? Hän taitaa rakastaa näin paljon.
Kahta muuta kirjaa on mennyt muutamia kirjastoihin tuota kautta https://www.booky.fi/search.php?search=Ceta+Lehtniemi

Jos haluat voit tilata ilmaiseksi pois annettavaksi viallista kirjaa, jossa on sama sivu kahdesti. Puhelin 0449892810 on vain tilauksia varten. Laita viestillä mitä tilaat ja kuinka monta. Jos tilaukseen tulee enemmän kuin yksi kirja, niin oma gsm numerosi on välttämätön, koska lähetys tulee tällöin helposti -postina lokerikkoon. Jos tahdot ostaa ohuen, pehmeäkantisen kirjani ”Kumpa valosi löytäisi”, niin siitä pyydän 10€ kpl. En ota postimaksusta mitään. Korjatusta kirjasta ”Hoida sanallasi” pyydän 22€.

14.1.2021 Elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Minulle sopii hyvin, että on yksi sellainen projekti menossa, jota ainakin pyrin viemään eteenpäin, eli tämä psalmin 45 selitys. Eteneminen on hidasta, mutta koen tämän hyödyllisenä. Sain tänään kirjani ”Arvostan elämäni syksyä. Kirja on omasta mielestäni todella kaunis ja puhutteleva. E-kirjana se ei näytä yhtä hyvältä, koska se ei huomioi keskiviivan sisennystä. En oikein näin ollen usko kirjani menestykseen kisassa. Laitan kuitenkin joistain e-kirjan aukeamista leikekuvat tänne.

9.1.2021 Vuosi on alkanut ihan hyvin. Kuljen jonkin verran luonnossa joko puhelin tai kamera mukanani. Perustin instagram -profiilin cetalenan_kuvat. Ehkä tämä myös motivoi kuvaamaan lisää. Tein myös syksyllä 2018 keräämästäni aineistosta uuden Ifolor -kirjan vanhalle pohjalle. Sen nimi on nyt ”Arvostan elämäni syksyä”.  Tuntui yhtäkkiä jotenkin niin luonnolliselta avata syksyllä 2018 tekemäni 84 sivuinen syyskirjani tietokoneen työpöydälle uudelleen. Aineistostahan syntyi kaksi vuotta sitten suppea, 36 sivuinen kirja ”Syksyäni en anna pois”. Tätä on mm. kirjastoissa.

Ajatukseni ovat tasaantuneet kahdessa vuodessa. Silti tämä ikääntymisen teema on yhä elänyt, ja korona-aikakin on vaikuttanut. Ilmoitin tämän 84 sivuisen kirjan eilen myös Ifolor -kuvakirjakilpailuun. Toki toivon, että se pääsisi viiden finalistin joukkoon. Tahtoisin pitää esillä tätä ikääntymisen teemaa, myös mahdollisuutta oppia, harrastaa ja iloita vaikka luonnosta ihan iästä riippumatta.

Minulle sopi oikein hyvin se, että Ifolor -kuvakirjakisa on näin uuden vuoden alussa, ja että emme ole Fuerteventurassa. Olen jälleen käynyt lyhyesti mielessäni läpi mitä vielä odotan, mitä tahdon, mitä jaksan, jos Isä näkee hyväksi antaa voimia ja päiviä. Olen myös nukkunut hiukkasen paremmin. Psalmin 45 parissa olen edelleen tunnin pari päivässä, siis Lutherin selitysteoksen muokkaamisesta nykykielelle on kysymys. Vaikka työ on vähän konemaista, huomaan saavani hengellistä ravintoa siinä ohessa.

Tuli hiukan erikoinen olo, kun luin edellisen kirjoitukseni 31.12.2020 aamulta. Katsoin sähköpostista milloin olin saanut Ifolorilta tiedon kuvakirjakilpailusta. Se tapahtui päivällä 31.12.2020. Saman aamun uni vaikutti sen, että ylipäätään kiinnostuin asiasta, tai että edes avasin Ifolor -postini, jonka otsakeessa oli vain toivotus uudelle vuodelle. Ja 8.1.2021 olen jo ilmoittanut neliönmuotoisen, sinisävyisen kirjan tuohon kuvakirjakilpailuun. En todellakaan ole muistanut untani.

31.12.2020 Aamulla heräsin uneen. Katsoin ensin vuoren tai oikeastaan tunturin laelta hyvin avaraa maisemaa aivan ääneti liikkumatta. Sitten olin samalla tavalla aavan meren äärellä. Tähän tuli jostain sanat: Rantojen avaruus. Tiesin, että sanat liittyivät molempiin kuviin.

Tätä ennen olin jossakin unessa keskustellut neliönmuotoisesta sinisävyisestä kirjastani, ehkä runokirjasta tai jostain muusta. Olin kuulemma laittanut sen liian korkealle, piiloon. Minä puolestani vain ihmettelin sitä, olenko todella kirjoittanut tuollaisen kirjan. Nostimme sen pöydälle korkean hyllyn päältä.

Kello oli seitsemän aamulla. Olin nukkunut vuoden parhaimman yön. Muistin ensin tuon tyylikkään unen rantojen avaruudesta. Ja sitä miettiessäni palautui mieleen tuo kirja. En ehkä ole kirjoittanut vielä kaikkia kirjojani.

29.12.2020 Viime sunnuntaina koin poikkeuksellista riemua saarnatekstin ja saarnan aikana.
https://youtu.be/3qgbRlnpXj8
Voi olla, että joku toinen ei koe mitään. Laitan tämän tähän, koska itse palaan vielä tekstiin. Koin, että Jumala riemuitsee luotujensa luovuudesta. Kun syntyy kuva tai runo, niin usein koen yksinäisyyttä ihmisten taholta, mutta yhteyttä Jumalaan tai sellaista yhteyttä luomakuntaan, joka rakentuu elävän Jumalan töiden ihmettelyyn ja ihasteluun. Siinä ei palvota luotua vaan Jumalaa, usein sanoissakin aivan Kristusta. Kun saarnateksti ja saarna tarjosivat minulle sanat Raamatusta kertomaan, miksi ylistän Kristusta katsoessani auringonlaskua, taivasta, pilviä, koen jotain korvaamatonta. En voi sitä välittää minkäänlaisin sanoin tai kuvin. Se on Pyhällä Hengellä täyttymistä, johon liittyy myös ilo siitä, että saa olla yksin Jumalan kanssa. Tähän tulee palvonta mukaan, ja kaipaus. Tässä olen ehkä lähimpänä tämän sisäisen tunteen tuomista kuvaksi ja sanoiksi. 

24.12.2020. Jouluaatto. Mielelläni olen lukenut erilaisia joulutervehdyksiä. Joulua ei olla laitettu kovin erityisellä tavalla esille. Ruuat on hankittu valmiina. Tapanin päivänä näemme läheisimmät. Edelleen jatkan päivittäin psalmin 45 parissa. Tuossa on laatikot edellisiä kirjoja. Kukaan ei niistä välitä. Silti jatkan juuri sen mukaan minkä koen tavallaan saaneeni sydämelleni. Tiedän miten uskollisesti taiteilijat tai väitöskirjaa valmistelevat ovat työnsä ääressä. Tässä on jotain samaa. 2-3 kuukauden päästä saan työni valmiiksi, ja sitten minulla on yksi kirjalaatikko lisää, tosin ei kovin suuri eikä kalliskaan. Sen teen kopioliikkeessä ilman isbn -tunnusta.

21.12.2020 Olen saanut hiukan menemään ilmaiseksi tuota virheellistä kirjaa ”Hoida sanallasi”. Tätä korjattua isbn -koodein ei ole ostettu yhtäkään. Tuntuu, että olen törmännyt täydelliseen ymmärtämättömyyteen ja ajatustavan erilaisuuteen, kun olen tarjonnut kirjaani ilmaiseksi jopa kahteen seurakuntaan, sitä kautta annettavaksi esimerkiksi yksinäiselle vanhukselle. Onneksi on ystäviä, jotka ymmärtävät myös hengellisen kuvakirjan arvon.

17.12.2020 Psalmin 45 muokkaus nykykielelle on täydessä vauhdissa. Se on tehtävä tietokoneelle. Olen jo kirjoittaessani päättänyt alustavasti, että teen pienen määrän kopioliikkeessä liimanidoksena. Taitan sen siten valmiiksi, ettei kopioliikkeessä tarvitse kuin kopioida ja tehdä tuo nidonta. Nyt näyttää siltä, että A5 koossa sivuja tulee ehkä vain 100, ja fonttikin on riittävä. Kirjoittamisen alussa on minusta hyvä huomioida nämä asiat. Kivaa puuhaa, ja opin koko ajan uutta. Huomenna on aikainen kuntosali. Herätyskello soimaan!

15.12.2020. Olen tainnut järjestää itselleni puolipäivätyön. Katso kohta Tukea kirjasuunnitteluun?  Tuon lisäksi aion ottaa paljon talvikuvia ja käydä kuntosalissa ja retkillä.

9.12.2020. Aamu. Paljon ajatuksia. Joskus kirjoitan.

8.12.2020. Haimme postista uudet ja korjatut ”Hoida sanallasi” -kirjat. Yhden vein kirjastoon. Olen postitellut vikaan mennyttä kirjaa, joiden isbn -tunnukset on peitetty. Saan todella paljon iloa, kun kirjat menevät eteenpäin. Kyselin ihan suoraan ihmisiltä, ottavatko vastaan. Joku tahtoi hiukan maksaakin. Mikäpä siinä. Tai voihan kukin laittaa pienen, sopivan summan johonkin hyvään kohteeseen.
Sitten aivan toisenlainen asia myös ilahduttaa. Saamme huomenna parvekekaihtimet. Laitan niistä kuvan jossain vaiheessa. Naapuritalo on kovin lähellä. Parvekkeen päädyt jäivät avoimiksi.  Hyvä tuli!

Yhden pitkän puhelun aikana myös ymmärsin miten yksin hengellisesti moni on, ihan kiusattuna, ahtaalla. Myös kuuluu yhä sitä miten vaikea on löytää uskovien yhteyttä. On jotenkin ahdasta, sisäänpäin lämpiävää.

7.12.2020 Saan hakea postista korjatut kirjani ”Hoida sanallasi”. Ongelmaksi jää, etten pääse edes ilmaiseksi eroon virheellisestä erästä, johon tuli kahteen kertaan sama sivu. Kirja on kaunis ja toimii hyvin, isbn -tunnus on peitettynä. En niitä mielelläni pidä kaapissani. Ja korjattua kirjaa ei ole tilattu ainuttakaan kappaletta. Mikä neuvoksi? Tässä vähän esittelyä: http://cetalenan.fi/2020/11/05/hoida-sanallasi/
Tarjoan todella ilmaiseksi kirjaa ”Hoida sanallasi”, johon tuli vahingossa kahdesti sama sivu. Tilauksiin minulla on nyt puhelin 0449892810

5.12.2020 Kovin hiljaista on. Lueskelen, ulkoilen, kirjoittelen ja käyn kuntosalissa. Yhteyksiä läheisiin on. Tähän taisi vaikuttaa myös se, että itse kirjoitin suuren määrän henkilökohtaisia korttikirjeitä. Joulutervehdykset jätän väliin.

13 thoughts on “Ajatuksiani, touhujani

  1. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos, näitä rohkaisun sanoja tarvitsen. Myös runosi liittyy hyvin tiiviisti ajatuksenkulkuuni. Samoin 1500 -luku ja Luther Nyt olen ollut lähes liiankin tiiviisti touhuamassa kuvien parissa.

  2. liisa

    Kirjoitankin tänne. Hyvä kuulla, ja katsellakin, miten kirjaprojektisi on edistynyt. Kaunista taas kaikki. Ja myös Luther-projekti edistyy, sekin on hyvä kuulla, ja saadaan ehkä piakkoin lukea tekstiäsi. Kirjoita jotain aiheesta, mistä kerrot, koskien seurakuntaa. On tärkeää juuri tänä aikana.

    Tässä sitten runo, joka syntyi tässä äskettäin, menossa erääseen lehteen, joka ilmestyy ensi kuussa.

    9.1.2021
    Helmikuussa

    Tänään on päivä
    hetken pidempi
    kuin eilen,
    aurinko lähempänä.

    Joko kohta laulaa talitiainen,
    joko pian pajun silmut aukeavat,

    lammen jää sulaa, ja
    vesi virtaa pienessä koskessa
    – virtaa kuohuen
    ja hypellen kivien yli?

    Vieläkö leskenlehti nostaa
    kasvonsa aurinkoa kohti
    ja metsässä helisee
    muuttolintujen laulu?

    Miten jaksan odottaa,

    Askel on raskas,
    kauan hämärässä kulkeneella,
    arjen taakka hartioilla painaa,
    taas edessä pimeä yö.
    ———-
    Pieni auringonsäde
    pujahtaa hetkeksi
    esiin pilven raosta,
    ja lumikiteet kimaltavat,

    voisinko jo kääntää katsettani
    maasta kohti kevättä?
    ———-
    Herrani Jeesus,
    valaise tietäni armosi säteillä,
    ja heräävät vielä eloon
    oksissa uinuneet silmut,

    sulata sydämeni routa ja jää,
    ja Sinun ilosi minussa
    nousee, virtaa vuolaana,

    laulan ylistystä Sinulle,
    kiitosta kuoleman voittajalle,

    katseeni kohoaisi valoa kohti,
    muistaisin, Sinä kuljet vierelläni,

    ja päivä päivältä
    iankaikkinen kevät
    on lähempänä,

    – ei enää pimeää,
    vain kirkkautta,
    ei kuolemaa,
    vain elämää,
    ei taakkaa hartioilla,
    ei murheen varjoja

    ja askel on kevyt –
    ————-
    Yhä pitenevät päivät,

    kohta laulaa talitiainen,
    pajun silmut aukeavat,

    vielä löydän ensimmäisen
    leskenlehden ojan reunalla,
    vielä saapuvat muuttolinnut.

    Jaksan odottaa, taakka kevenee,
    kiitoslaulu muistuu mieleen.

    Vielä on askel väsynyt
    varjoissa kulkevalla,
    ja vielä pimeät yöt

    – mutta pilvien takana
    taivas ja
    auringonsäteet

    – ja kerran on kevät!

    Liisa

  3. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Liisa, laitoin itselleni talteen. Kirjoitit tärkeistä asioista, aidoista tuntemuksista. Tavallaan vastaan kirjoittamalla siitä miten koin poikkeuksellista riemua saarnatekstin ja saarnan aikana (29.12.2020 https://youtu.be/3qgbRlnpXj8). Sinä ehkä ymmärrät? Rohkaistun yhä enemmän liikkumaan näillä omimmilla alueillani, ja iloitsemaan siitä mitä minä olen saanut kerrottavakseni ja jaettavakseni. Ehkä se, että edes yksi ihminen tavoittaa sen mihin minä tai sinä pyrimme, on aivan riittävää. Ja kuitenkin moni sisimmässään näkee sinun tai minun runoissa sekä kauneutta että aitoa uskoa, ja kuvissa aivan samaa. He näkevät jotain, mutta eivät välttämättä osaa puhua siitä. Kiitos muuten kauniista kortista. Ilahduin kovin. Ja tallessa on kaikki edellisten vuosien kortit.

  4. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Kiitos ihan hyvistä ajatuksista. Kirjoitat: ”Ehkä vain sellainen, jolla on samantapaista kokemusta, voi ymmärtää, ja arvostaa sitä, mitä teemme? Niin usein tehdään kuin ”malleja” siitä, mitä on olla ns. todellinen kristitty. Emme täytä mittaa, emme jonkun mielestä toteuta Jumalan tahtoa, emme ole ns. Jumalan suunnitelmassa. Mutta me itse tiedämme, että Herra on kanssamme. Hän itse sen jollain tavoin kirkastaa.” En tarkoita vain tätä, osaksi juuri tätä. Minusta olisi hyödyllistä säilyttää yhteyksiä, ja arvostaa tätä kaikkinaista erilaisuutta. Yksinäisyys on toisenlaista, jos sanomme jollakin tavoin toisillemme, että arvostamme sitä mitä toinen on saanut sydämelleen. En ehkä juuri nyt koe tarpeelliseksi paneutua toiselle tärkeään asiaan, tai en pysty asiaa ymmärtämään, tai ajatukseni ja tekemiseni ovat kiinni muussa. Voimme ehkä silti sanoa: ”Ymmärrän, että juuri tuo on tärkeää sinulle, ja varmaan jossakin hetkessä monelle muulle.”

    Jumala tosiaan pitää hyvän huolen ja vahvistaa niitä sydämelle laskettuja asioita ja tehtäviä. Olen itse ottanut sellaisen yleisen linjan, että pyrin kuuntelemaan, säilyttämään yhteyksiä, ja rakentamaan, jos on tulla säröjä. Ja jos yhteys kuitenkin katkeaa, niin pyrin unohtamaan asian, etten sitä turhaan mieti. Ja ihmisillä on paljon kiireitä. Ja itselläni on hurjasti aikaa.

    Nyt menen tyytyväisenä uuteen vuoteen. Juuri tämä yhteyksien rakentuminen on tuonut iloa. Ja koen todella suurta iloa nyt tuon psalmin 45 selityksen parissa. Minä vaan huokailen täällä itsekseni. Ja aina voin huokailla ylöspäin: ”Ihanasti taas sanottu Kristuksesta, kuninkaasta, armosta, sanasta jne.” Ja kuka tämän lukeekin, ymmärtää minun olevan todella onnellinen ja iloinen tämän vuonna 1907 painetun kirjan parissa, jonka alkuperäinen versio on vuodelta 1532. Varmaan vuosi 2021 vaihtuu tämä kirja kädessäni.

  5. liisa

    Joulu jo vietetty – vaikka oikeastaan se jatkuu edelleen, jos tarkemmin ajattelee. Jeesuksen syntyminen tähän maailmaan on niin ihmeellinen asia, että sitä haluaa tutkistella sydämessään, kuten Maria, koko elämänsä ajan. Siihen liittyy niin paljon ihmisen elämästä. Siinä on Jumalan rakkaus, että Hän lähetti Poikansa maailmaan—. Joulun sanomassa sen kuulemme. Jouluevankeliumista löytyy aina vaan uusia puolia.

    Se ei ole tunne- eikä tunnelmointiasia, vaan myös eräällä tavalla hyvin raakaakin realismia. Juuri sitä, mitä elämämme on. Hän syntyi ihmiseksi. Hän tuli lähelle. Siitä käsin syntyy sitten myös tunteet, ilo ja se kiitollisuus, mitä paimenetkin kokivat tultuaan katsomasta lasta, ”joka makasi seimessä”. He uskoivat enkelin sanat, ja menivät kiireesti Betlehemiin, ja kaikki oli niin kuin heille oli sanottu.
    ————————–
    Kirjoitit: omasta elämästäsi ja kokemuksestasi – ”Jollakin toisella kristityllä voi olla aivan erilainen tämä tuttu ja turvallinen oma polun pätkänsä. Ja näin syntyy jonkin verran ymmärtämättömyyttä ja yksinäisyyttä kristittyjen kesken, ja sitä ettei osata arvostaa sitä minkä tuo toinen on saanut sydämelleen.”

    Niin. Jokaisella uskovalla on ainutlaatuinen polun pätkä, jonka kokee niin, että tässä on nyt kuljettava. Kun sen kokee johdatukseksi ja omakseen, siinä on luottamus ja rauha. Polut, ja vaiheet niissä, voivat jollekulle olla täysin käsittämättömiä. Mutta Herran kanssa kuljemme. Se on pääasia. Emme ole yksin. Pietarilla ja Johanneksellakin oli aivan erilaiset tiet Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

    Ehkä vain sellainen, jolla on samantapaista kokemusta, voi ymmärtää, ja arvostaa sitä, mitä teemme? Niin usein tehdään kuin ”malleja” siitä, mitä on olla ns. todellinen kristitty. Emme täytä mittaa, emme jonkun mielestä toteuta Jumalan tahtoa, emme ole ns. Jumalan suunnitelmassa. Mutta me itse tiedämme, että Herra on kanssamme. Hän itse sen jollain tavoin kirkastaa.

    Muualla emme voi olla, kuin siinä, missä olemme. Muunlaisia emme voi olla, mitä olemme. Hän tuntee meidät, ihan varmasti, pohjia myöten. Hän on armollinen. Herra tekee työn, me olemme ”vain” astioita, joita Hän käyttää. Ja Hän vaikuttaa myös tahtomisen ja tekemisen, Hän tosiaan saattaa laittaa mieleemme ihmisen, johon olisi hyvä ottaa yhteyttä, ja siinä toteutuikin Hänen johdatuksensa. Ja se tapahtuu toisinaan kuin yllätyksenä itsellemme.

    Turvallista, luottamuksentäyteistä’ Uuden Vuoden odotusta sinulle, Ceta! Ollaan Isän rakkauden kohteina, nyt ja tulevina päivinä.
    t: Liisa

  6. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Liisa, kiitos! Todella lohduttava, ja niin tosi.

  7. liisa

    Tässä sinulle tämän vuoden jouluruno. Jumala on kanssamme Kristuksessa, – Hänen nimensä on Immanuel. Tämä ajatus – totuus – on ollut jo viime jouluna mielessäni, ja se yhä vaan alkaa tuntua ihmeellisemmältä. Hän on lähellämme, meissä, kaikessa mukana.
    ————————————————
    Immanuel

    Hetkeksi Jumalan
    valtakunta koskettaa maata

    yön pimeydessä
    Herran kirkkaus loistaa,
    enkeli kuuluttaa ilosanomaa,

    ja taivaan sotajoukko
    riemuitsee ja ylistää:
    Kunnia Jumalalle korkeudessa!

    Lapsi on syntynyt
    hartioillaan herraus,

    Immanuel – Jumala kanssamme.

    Hän ei unohtanut meitä
    ei jättänyt yksin
    synnin ja kuoleman maailmaan.

    Hän tuli kulkemaan kanssamme
    elämän ja kuoleman läpi
    perille asti

    iankaikkiseen valtakuntaansa

    – Immanuel
    Jumala meidän kanssamme.
    – liisa – jouluna -20

  8. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Liisa, hyvä näistä on kirjoittaa itselle ja toisillemme. Taidan nykyisin olla yleensä melko pitkään hereillä ainakin jossain määrin rukoillen. Ja se mitä tältä pohjalta noustuani teen, on ainakin osaksi osunut kohdalleen. Tai saan jonkin asian kohdalla sen tietääkin. Joku yhteydenotoistani esimerkiksi oli kuin kohdallaan, kuin annettu. Mutta muuten on noussut yhä enemmän kysymyksiä, tavattoman paljon laajempia asioita. Se, kun koen, että on hyvä ottaa yhteys johonkuhun ystävään, tai kun koen, että seuraavan kahden kuukauden ajan olen jonkin tietyn kirjan äärellä, on minulle ikään kuin lepoa samalla. Kirja voi siis olla vaikka tällainen vanha kuten psalmin 45 selitys tai oma kuva/sana -kirja. Se on tuttua, ja siihen osaan keskittyä. Se on jollakin tavoin kuin varmaa. Jollakin toisella kristityllä voi olla aivan erilainen tämä tuttu ja turvallinen oma polun pätkänsä. Ja näin syntyy jonkin verran ymmärtämättömyyttä ja yksinäisyyttä kristittyjen kesken, ja sitä ettei osata arvostaa sitä minkä tuo toinen on saanut sydämelleen.

  9. liisa

    Hei taas. Kirjoitit: – ”Minulla on jatkuvasti tunne siitä, että joskus loppuu aika.” Kyllä minullakin se on mielessä, samaan tapaan, ja samojen asioiden kohdalla, mitä kuvailet. Ja niinhän se on, eräänä päivänä meillä ei ole enää aikaa tässä maailmassa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vahvemmin sen tiedostaa.

    Siksi on jokainen lahjaksi annettu päivä arvokas. Tuntuu niinkin, että sille pitäisi saada jokin erikoismerkitys. Kuitenkin saamme elää levosta käsin. Jumalan kädessä kaikki on, sekin, mitä teemme. Ja sekin, mikä jää tekemättä. Hän lopulta antaa arvon päivillemme, me itse emme välttämättä näe sitä.

    Häneltä tulee kaikki, jaksaminen, motivaatio, tekemisen ilo -ja ihan tavallinen arki puuhailuineen. Ollaan kiitollisia, että saamme voimia ja intoa siihen, mitä teemme. Ja saadaan samalla kokea, että enempää ei tarvitse tehdä, mitä voimamme ovat.

    Ja välillä ihmettelee sitäkin, että mistä ne voimat tulivat, kun ensin koki itsensä kovin uupuneeksi! Ja Häneltähän ne tulevat, Vapahtajaltanne, jotain piti tehdä, joka oli Isän tahto, ja Hänen viisauttaan.

    Tällaisin ajatuksin nyt joulun aatonaatonaattona, pikku kiireiden keskeltä. Oikeastaan kirjoitin itsellenikin:) Voimaa saan kaikkeen tarvittavaan

    Liisa

  10. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Liisa, ymmärrys heijastuu sanoistasi. Minulla on jatkuvasti tunne siitä, että joskus loppuu aika. Se voi tapahtua niin, etten yhtäkkiä hallitsekaan tekniikkaa tai yhteyksiä, tai maallinen elämäni päättyy. Sähkö tai tekniikka voi pettää. Samoin Jeesuksen paluu voi olla lähellä, tai ainakin odotuksen tulisi olla luomassa lohtua ja toivoa. Kaikki tämä on läsnä päivittäin. Kirjoitus- ja julkaisutyö, samoin yhteydenpito kiinnittyy tähän taustaan, ja rukouksen huokaukset sekä oman tien kysely.

  11. liisa

    Noniin, siellähän runo olikin. En ollut huomannut, kun lueskelin jokin aika sitten muita kirjassa olevia runoja, vähän sieltä täältä. Monet tuttuja, kauniita, aina vaan koskettavia. Jonain päivänä luen taas ne kaikki.

    Kerrot: – Se (runo) on ollut minulle tärkeä. Nyt julkaistuna toivon sillä olevan merkitystä myös joillekin muille kristityille. Samoin kyselen sitä, miksi joudumme niin kovin arastelemaan toisiamme. Miksi kamppailemme hylkäämisen pelon kanssa juuri silloin, kun paljastamme jotain hyvin herkkää.”

    Olen ajatellut samaa ja joutunut kokemaan pettymystä ja kuin ilon särkymistä, kun olen tullut täysin väärinymmärretyksi, tai niinkin, että minua ei olla ymmärretty ollenkaan. Joskus on hyvä ja viisasta olla paljastamatta muille sitä herkkää, jonka tiedämme kuuluvan vain Herran ja oman itsemme henkilökohtaiseen suhteeseen. Myös olen kokenut ja kysellyt, kuten sinä, voisiko kuitenkin olla tehtäväni kertoa/julkaista jotain siitä?

    Uskon, että on ihmisiä, jotka voivat samaistua runosi ajatuksiin, – heitä, jotka eivät uskalla kertoa kokemuksistaan. Niin paljon puhutaan siitä, että emme elä tunteista ja kokemuksista, vaan uskosta ja Jumalan Sanasta, siis – emme näkemisessä, vaan uskossa. Totta se kyllä on, mutta uskon seurauksena saamme joskus lahjaksi myös kokemusta siitä, miten lähellä Jumala on meitä, ja miten Hän rakastaa. Ja tunnemme myös kaipausta, jota kaikki emme osaa pukea sanoiksi. Psalmeista löytyy myös näitä tuntoja.

    Sinä olet miettinyt ja rukoillut asiaa, ja nyt on varmaankin tämän runon julkaisemisen aika. Rukoillaan. Siunausta myös kirjoitustyöhösi!
    Liisa

  12. cetalena Artikkelin kirjoittaja

    Liisa, kiitos! Tuo runo on luettavissa toiselta sivustolta pdf-kirjana ”Kunpa valosi löytäisi minut”. Kuva oli siis leikekuva. Se, että pystyin kirjoittamaan tuon artikkelin ”Minun Kuninkaani tulee” oli ison kynnyksen takana. Se sitten yhtenä aamuna tuli kirjoituksena ulos. Tahdoin kirjoittaa myös tavallisemman artikkelin kuin peitoksi, suojakseni, julkisen sivuni kanneksi. Näin minun on helpompi työskennellä aiheen parissa.

    Teema Kuninkaasta jatkuu nyt psalmin 45 kautta. Minulla on siis Lutherin opetusta aiheesta. Nyt oikeastaan kaipaan rukoustukea ja juuri tätä rohkaisua mitä nyt sain kauttasi. Olen vetäytynyt tavallaan työhön. Sanon ”tavallaan”, koska meillä ihmisillä on niin monia työn määritelmiä. Minulla menee ehkä joitain viikkoja tähän riippuen ihan kuinka monta tuntia päivässä olen tietokoneellani.

  13. liisa

    Laitan tänne nyt kommenttini kirjoituksesta Minun Kuninkaani tulee. Runo on kaunis, se on todella koskettava. Muuta en osaa sanoa, eikä ole tarpeenkaan. Se puhukoon puolestaan, samoin siihen liittyvä tekstisi.

    Mutta pyytäisin, että laittaisit runon esille isommalla fontilla, sen voisi helpommin lukea. En saanut sitä suuremmaksi? Tosin sain luettua, mutta jatkoa ajatellen.

    Hyvää ja siunattua adventinaikaa sinulle!
    Liisa

Kommentointi on suljettu.